Gallén-Kallelan eksoottinen esi-isä

Helmi Krohn kertoo kirjassaan Kun suuret olivat pieniä. Lapsuudenmuistoja taiteilijoittemme ja kirjailijoittemme elämästä (3 p. 1949)

"Äitinsä puolelta Akseli Gallén peri osittain vierasta, ulkomaalaista verta. Taru tietää näet kertoa, että hänen äitinsä äidin isoisä oli varastettu, ranskaa puhuva lapsi, joka mustalaisseurueen kanssa saapui Puolasta Ruotsiin. Rosendalin linnan puutarhuri Rosendal otti hänet kasvatikseen ja antoi hänelle oman nimensä. Joko hän tai hänen poikansa muutti sitten Suomeen asumaan."

Kuullostaa tarinalta, joka kaipaa jonkinlaista lähdekritiikkiä. Krohn ei kerro mistä mietää mitä tietää, mutta ainakin saman tekstin mukaan AGK tunsi mummonsa:

"Oli kuitenkin muuan paikka, jossa hänen aika oli hyvä olla, nimittäin Karkussa äidiäidin luona. Vanha mummo oli virkeä ja iloinen, reipas ja päättäväinen vanhus, jonka silmät olivat kirkkaan siniset ja tukka lumivalkoinen. [...] Hänen luonaan poika sai kuulla myös monta ihmeellistä juttua vanhoilta, menneiltä ajoilta, kun mummo oli ollut nuori ja hänen lumivalkoinen tukkansa kullankeltainen."

Verkkolähteet Kansallisbiografiaa myöden tuntevat AGK:n äidin: Anna Mathilda Wahlroos. Äidinäiti Justina Rosendahl (s 15.6.1804 Hämeenlinna) löytyy sukutaulusta. Kasteen mukaan vanhemmat "hand.man Carl Rosendahl" ja "Anna Aurin 31". Sisaruksia syntynyt 1800-1806.

SukuForumin ketjusta, jossa kysyttiin toisen miehen perään, selviää, että "Carl Rosendahl oli syntynyt Taivassalossa 1766 ja hänen isänsä kuoli 1777". Kastettujen luettelossa tosiaan on 7.4.1766 syntynyt Carl, jonka isä on "Träg. m. Michel Rosendahl" kylästä Viianen. Hänelle ja vaimolleen Hedvig Jöransdotter on syntynyt lapsia 1752-1772.

Näköjään Viiasten kartano toimii nykyään museona. Kun kerran kartanokulttuuriin 1700-luvulla päädyttiin, on Mikaelin tulo Ruotsin puolelta järkeen käypää. Eri asia sitten onko sukunimensä Rosendahlin linnasta ja äidinkielensä ranska.

P.S. Viiaisten kartano osoittautui kohteeksi, josta olisi luullut löytävänsä verkosta runsaasti tietoa, mutta ei.
P. S. 2 Vaaleahiuksinen tyttö kukon kanssa on AGK:n maalaus vuodelta 1886 (Wikipaintings. Jos valokuvaus tehty Suomessa kuva ei ole tekijänoikeusvapaa. Pahoittelen mahdollista loukkausta, lähettäkää lasku postissa.)

Kotiopettajasta parsijaksi

Helmi Krohn kertoo kirjassaan Kun suuret olivat pieniä. Lapsuudenmuistoja taiteilijoittemme ja kirjailijoittemme elämästä (3 p. 1949) lyhyesti Emmy Strömerin äidin äidistä eli Aino Achtén äidin äidin äidistä:

"Äidinäiti tuli 16 vuoden vanhana kotiopettajattareksi Poriin ja opetti siellä nuorille tytöille hienoa tukholmalaismurretta. Hän oli jo sitä ennen Tukholmassa herättänyt niin suurta huomiota kauniilla äänellään, että häntä oli koetettu saaada oppilaaksi kuninkaalliseen ooppeerakouluun. Siveänä porvarineitona hän ei kuitenkaan tahtonut ruveta miksikään "maankiertäjäksi", vaan valitsi säädylleen sopivamman opettajattaren toimen. Jouduttuaan naimisiin suomalaisen miehen kanssa..."

Kenen, siitä ei Krohn sano mitään. Taannoisessa SukuForumin keskustelussa selviää, että tämä "Gustaf Adolf Carlsson (aik. Lundgren) oli syntynyt Loimaalla 1793 ja tuli jossakin vaiheessa Oulujoen koskia perkaamaan. [...] Perhe asui sitten myös Limingassa, G.A.Carlsson silloin merimies, ja lopulta Oulussa, mistä löytyy kivenhakkaaja Carlsson perheineen.".

Muhoksen rippikirjasta 1832-38 näkyy, että Margareta Z(?)örling (s. 1796) tosiaan oli syntynyt Ruotsissa ja syntymäpäiväkin oli pysynyt muutoissa tallessa. Jos tarinan ikätieto pitää paikkansa, muutto Poriin on tapahtunut vuoden 1812 paikkeilla. (Koristeena ohessa Ruotsista naisen myssy, joka on ajoitettu vuoteen 1815. LACMA)

Avioliiton solmimista ei peruskeinoilla (lue: Hiski) löytynyt. Vanhin lapsi rippikirjoissa on syntynyt syksyllä 1824.

Tämän jälkeen, Krohnin tekstiä jatkaen,

"hän muutti useiden vuosien kuluttua nuorimman tyttärensä kanssa Ouluun, jossa hän perusti pientenlastenkoulun ja sen lisäksi ansaitsi elatuksensa kaikenlaisilla käsitöillä, varsinkin parsimisella, jossa taidossa hän oli mestari."

Rippikirjassa perhe on muuttanut kokonaisena Limingasta Ouluun 1842, mutta Margareta on menettänyt sukunimensä ja muuttunut Charlotaksi. Lasten kasteiden perusteella hänellä oli kaksoisnimi Margareta Charlotta.  Aviomiehen kuolema vuonna 1853 näkyy seuraavassa rippikirjassa.

Vuonna 1850 syntynyt Emmy Strömer on siis periaatteessa ehtinyt tapaamaan äidinisänsäkin, mutta tunsi äidinäitinsä.

"Tai kun tyttö pääsi vanhan mummonsa luo, joka osasi laulaa vanhoja ritarilauluja, tuollaisia ihmeellisiä lauluja, joissa useinkin oli 25 tai 30 säkeistöä; tai kun hän sai nostaa rahin mummon huoneeseen keskelle lattiaa ja piirustaa kuvia vanhalle rihvelitaululle."

Kuva Emmi Strömeristä Suomen Kuvalehti 45/1874.

Säätykiertoa Espan kulmalla

Kurikasta 1850-luvun puolivälissä Helsinkiin tullut Isak Mäenpää luopui 1870-luvun alussa sotilasurastaan, mutta ei sen antamasta sukunimestä Puls. Uusi elanto irtosi talonmiehenä Frenckellin talossa Pohjois-Esplanadilla.

Isakin ja vaimonsa Maria Elisabetin 7-vuotias tytär Mirjami sopeutui uuteen ympäristöön hyvin. Frenckellien kuskin poika Ernst ihastui Mirjamiin niin, että "lupasi tohtoriksi tultuaan naida hänet". Mirjami leikki myös talon omistajan lapsien kanssa ja kerran hänet kutsuttiin heidän lastentanssiaisiinsa, joita varten nuori neiti Frenckell lahjoitti Mirjamille leningin.

Myös talossa asuneet näyttelijä Appelbom ja hänen tanssiopettajarouvansa Axelina olivat Mirjamille ystävällisiä. Oheinen mainos Hufvudstadsbladetissa  6.12.1873 antaa lupaavan katuosoitteen, mutta oliko katunumerointi tuolloin sama kuin nyt?

Harhailu Helsingin kaupunginarkiston digitoiduissa kartoissa ei tarjoa vastausta. Nykyinen P-Espa 7 on Ruotsin lähetystö, joka oli aiemmin Heidenstrauchin omistama. Frenckellin kirjakauppa oli satunnaisten verkkomainintojen mukaan (tässä ja tässä) Pohjois-Espan ja Unioninkadun kulmassa Dromedaari-korttelin puolella. Eli nykyisen turisti-infon talossa? Elkan digitoinneissa on kuva kyseisestä risteyksestä vuodelta 1866, Frenckellin kirjapainon arkistosta. Ja SLS on digitoinut kuvan, jossa nykyisen turisti-infon paikalla on Edlundin kirjakauppa, joka mainittiin toisessa edellä linkitetyssä sivussa, joten eiköhän tämä tullut jo selväksi. Kuvan oikean reunan talo oli Frenckellin talo, johon Pulsin perhe muutti:

Maantieteellisen harhailun jälkeen otsikon sanaan säätykierto. Kuskin pojasta Ernst Rosenqvist tuli aikuisena maaherra ja talonmiehen tyttärestä näyttelijä Mimmi Lähteenoja, jonka lapsuudesta kirjoitti Helmi Krohn kirjassa Kulissien takaa. 20 suomalaisen näyttelijän lapsuus- ja nuoruusmuistoja (1924).

P.S. Jacob Ahrenberg mainitsee muistelmiensa Människor som jag känt : personliga minnen, utdrag ur bref och anteckningar neljännessä osassa toisen Espan kulman. Ahrenbergin opiskeluaikaan eli 1860- ja 70-lukujen taitteessa Etelä-Espan ja Fabianinkadun kulmassa oli sijainnut vihreäksi maalattu puutalo, josta sai ravintoa, jota Ahrenbergin mukaan ei voinut kutsua ruuaksi. Tästä huolimatta paikka vetosi virkamiehiin ja upseereihin, jotka harrastivat siellä kortinpeluuta. Ulkopuolella olleessa isossa kyltissä oli nimi kyrillisin kirjaimin ja se luettiin (väärin) Babyloniksi. Oma litterointini: vavyljn.

Nurmolaisen teinipojan matka Euroopaan

Blogin pidon yhteydessä on tullut esiin kuvataiteilijoita ja muusikkoja, jotka ovat minusta yllättävän nuorena tai aikaisin olleet opiskelemassa tai oleskelemassa Euroopassa. Kun yrittää niin nämä voi ymmärtää. Samoin kuin rikkaiden reissut. Mutta että Nurmon kirkkoherra 14-vuotiaan poikansa kanssa?

Kirkkoherra Tallroth anoi syksyllä 1885 kahdeksan kuukauden virkavapaan sairautensa  hoitamiseksi (m.m. Suomalainen Wirallinen Lehti 17.10.1885). Mukaan terveysmatkalle lähti poika Konrad (s. 1872), jonka myöhemmän kertomuksen mukaan matkustettiin "Tukholman, Kööpenhaminan, Frankfurtin, Baselin ja Torinon kautta Nizzaan, joka oli matkan määrä. Kaikkialla matkan varrella käytiin merkillisyyksiä katsomassa ja museot tutkittiin niin tarkalleen, että nuori poika lopulta oli aivan väsynyt kaikkeen näkemäänsä."

Panorama, Cornell University Library. Nizzan vanha osa, Cornell University Library.

Nizzan hinnakkuuden vuoksi isä ja poika muuttivat muutaman kuukauden kuluttua Mentoneen, joka on myös Välimeren rannalla.

"Kotimatkalla viivyttiin Pariisissa kaksi viikkoa. Siellä poika samoili omin päin pitkin koko kaupunkia. He asuivat Seinen rannalla ja vastakkaisella puolella sijaitsi La Morgue, jonne tuntemattomien, Seine-virtaan hukkuneiden ruumiit asetettiin nähtäväksi. Tämä kaamea paikka veti nuorukaista puoleensa siinä määrin, että hän käväisi joka aamu katsomassa, oliko sinne ilmestynyt uusia Seinen uhreja. Yhdessä isänsä kanssa hän tietenkin kävi kaikissa museoissa ja pääsi ensi kerran oopperaankin, vaikkei se häntä lainkaan miellyttänyt, yksinomaan vain väsytti ja ikävystytti. Joka päivä he olivat päivällistä syömässä sukulaisensa, tohtori Antellin, sittemmin suuren lahjoittajan luona, joka asui Pariisissa. Tämä pohatta oli tavoiltaan hyvin eriskummallinen, niinpä hän vietti suurimman osan päivää vuoteessa, ottaen makuulla vieraitakin vastaan ja aterioiden siten heidän kanssansa."

Pariisin panorama, OSU Special Collections and Archives. 

Ilmoitus Åbo Tidningissä 2.6.1886 kertoo isä ja poika Tallrothin palanneen "Italiasta".

Lainaukset Helmi Krohnin kirjasta Kulissien takaa. 20 suomalaisen näyttelijän lapsuus- ja nuoruusmuistoja (1924).

Eräs nimenvaihto

Lemin taloon Muukka tuli kotivävyksi Matti Kaijansinkko. Hänellä oli kolme poikaa, joista keskimmäinen syntyi 10.6.1853 ja sai nimekseen Elias. Itäsuomalaiseen tapaan hänellä oli isänsä sukunimi kunnes 17-vuotiaana lähti Viipuriin kouluun (jossa muut oppilaat olivat 10 vuotta nuorempia.)

Helmi Krohn kertoo kirjassaan Kun suuret olivat pieniä. Lapsuudenmuistoja taiteilijoittemme ja kirjailijoittemme elämästä (3 p. 1949) miten Eliaksen sukunimi vaihdettiin:

"Tuskin poika oli ollut viikon verran koulussa, kun rehtori sanoi hänelle: "En mie jaksa kirjoittaa niin pitkää nimmee kuin Kaijansinkko, sie saat olla Muukka." Ja kun poika huomautti, että olisi ehkä parasta kysyä lupaa isältä, vastasi rehtori: "En mie tarvitse siu issääs tässä, mie muutan", ja sillä se oli tehty. Eikä isä pannutkaan tätä omavaltaista tekoa pahakseen, sillä kuultuaan sen hän arveli vain: "Herrat on viisaammat, kyllä hyö tietää mitä tekkööt." Ja siten pojasta tuli Elias Muukka."

Opintiensä ei jäänyt Viipuriin vaan aikanaan Elias Muukka suoritti taideopintoja Düsseldorfissa asti 1877-79. Sittemmin päässyt Kansallisbiografiaan ja Wikipediaan. Ylen uutisessa kuvia maisemamaalauksistaan.

Kuvituksena kuitenkin Daniel Nyblinin mv-valokuva Eero Järnefeltin maalauksesta Savolaisvene/ Kotirantaan marjamatkalta (1888).

P. S. Bernadottelandian nimien yleisyyksiä voi tarkistaa tilastotoimistonsa sivulla, samaan tapaan kuin Suomessa Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelussa. Etunimistä vielä opinnäytelinkki.

• Miira Elkki: Suomalaisiksi mielletyt etunimet : nimenantajien käsityksiä ja nimenantoperusteita

Puuseppä vai suntio Kangasalassa?

Helmi Krohnin kirjassa Kulissien takaa. 20 suomalaisen näyttelijän lapsuus- ja nuoruusmuistoja (1924) kerrotaan näyttelijä Olga Poppiuksen äidin isästä näin

"Kangasalan kirkonsuntiona toimi viime vuosisadan keskivaiheilla Vesterling niminen mies, joka samalla harjoitti puusepän ammattia. Hän oli harvinaisen taitava alallaan, ja huonekalut, jotka lähtivät hänen verstaastaan, olivat erittäin siroja ja taiteellisia. Hän oli myös tiedonhaluinen mies, ja kun hän ei itse ollut saanut kirjasivistystä, koetti hän hankkia sitä pojilleen, jotka kävivät Kangasalla niin sanottua Ahlmanin koulua."

Verkosta löytyy asiallisen oloinen pdf: Pentti Hytönen: Kangasalan kirkko ja sen palvelijat 1400-1995. Siinä on luku suntioille, mutta se alkaa toteamuksella "Kangasalan seurakunnan asiakirjoista löytyy merkintöjä suntioista eli kirkonvartijoista 1880-luvun puolivälin jälkeen." Hmm. Tekstihaku puolestaan poimii lauseen "Ikkunat uusi ja korjasi nikkari Vesterling." Ajankohta ei käy tekstistä selville.

Ilmeisesti seurakunnassa Vesterling nähtiin ensisijaisesti puuseppänä. Hiskissä puuseppä Josef Vesterling saa neljä lasta Lovisa Färmin kanssa 1837-46. Samat nimet esiintyvät Juha Vuorelan blogitekstissä Kruununvouti Ferdinand Westerlingin syntymäpitäjästä. Kyseinen Ferninand oli yksi Josefin pojista, joka taisi siis käydä muutakin kuin "niin sanottua Ahlmanin koulua".

Siskonsa Vilhelmiina ei päässyt mihinkään kouluun vaan "joutui naimisiin kauppias G. A. Finnen kanssa, joka oli taideharrastuksistaan tunnetun lahjoittajan, tuomari Oskar Finnen poika Tampereelta."

Heidän tyttärensä Olgan ääntä vuodelta 1933 voi kuunnella YouTubessa ja hänen nuoruudenkuvansa on Teatterimuseon viime vuoden joulukalenterissa, jota en ollut aikanaan seurannut. Vasemmalle leikkasin laillisen kuvan ohjelmalehdestä vuodelta 1893.

(Olgan veli oli Jalmari Finne.)

Topeliuksen luennolla

Aikaisemmin kerroin täällä Helmi Krohnin kirjan Kulissien takaa. 20 suomalaisen näyttelijän lapsuus- ja nuoruusmuistoja (1924) pohjalta Axel Ahlbergin sukutaustasta. Ennen näyttelijäksi päätymistään Axel (ja veljensä Adolf Johan) opiskeli Helsingin yliopistossa. Krohnin tekstiin, arvatenkin Ahlbergin haastattelun tai muistelman perusteella, on opiskeluajasta päätynyt kuvaus, jonka ansiosta pääsen vihdoinkin käyttämään yhtä SLS:n Topelius-kuvista Flickr:stä. (*) Topelius oikealla leikattu tästä valokuvasta vuodelta 1863.

Noin kymmenen vuotta myöhemmin Suomen historian luennolla...

Oli parhaillaan markkinat, ja suurin osa ylioppilaita piti markkinalupaa, niin ettei luentosalissa, Topeliuksen astuessa sisään mustassa takissaan ja tavanmukaisessa valkeassa kaulaliinassaan, ollut kuin kaksi kuulijaa, Axel Ahlberg ja eräs toinen. Siitä huolimatta Topelius piti luentonsa puhuen niin lämpimästi ja mieltä liikuttavasti isänmaan rakkaudesta, että Ahlberg, joka oli aikonut tehdä muistiinpanoja, ei kyyneleiltään saanut sanaakaan kirjoitetuksi.

P.S. 1 Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian professorina Topelius on mukana Robert Alfred Renvallin kirjassa Biografiska anteckningar öfver det finska universitets lärare, embets- och tjenstemän (1869), jonka Google on digitoinut.

P. S. 2 Vetamix-surffauksessa olen ottanut talteen linkit På upptäcktsfärd med Zacharias Topelius, Topelius sommarhem efter renoveringen ja Zacharias Topelius

(*) Tosin tämä kirjoitus on odottanut julkaisemistaan niin kauan, että ehdin esittää kuvia jo Enni Mustosen Paimentyttöä esitellessäni.

Kaksi koulumuistoa Helsingistä

Selaillessani Helmi Krohnin kirjaa Kulissien takaa. 20 suomalaisen näyttelijän lapsuus- ja nuoruusmuistoja (1924) kiinnitin huomiota kahteen koulumainintaan, jotka sopinevat julkaistavaksi näin koulunaloitusviikolla.

Varhaisempi on lyhyempi. Adolf Lindforsista (s. 18.5.1857) kerrotaan

"Koulunkäyntinsä Adolf Lindfors alotti erään vanhan ranskalaisen neidin luona, joka piti pientenlastenkoulua Iso-Robertinkadun varrella. Mademoiselle de Marre eli signorina Mara, niinkuin lapset häntä nimittivät, oli ollut kotiopettajana jossakin hienossa perheessä Helsingissä ja oppinut ruotsia, jotta hän vanhoilla päivillään saattoi opettaa aakkosia lapsille."

Ranskalaisen neidin nimi on haaste Kansalliskirjaston sanomalehtihauille, mutta sana småbarnskola tuotti enemmän kuin tarpeeksi tuloksia. Niitä selaten löytyi oheinen Helsingfors Postenin 10.12.1864 julkaisema koululistaus. Siinä on mukana "Mamsell Demarez", joka lienee "Mademoiselle de Marre". Haku uudella kirjoitusasulla tuo esiin ilmoituksen kauppias DeMaresin kuolemasta (Finlands Allmänna Tidning 28.1.1837) ja herättää epäilyksen, että mamsellin tausta ei ollut Lindforsilla välttämättä oikein tiedossa.

Nuoremman sukupolven Lilli Tulenheimo (s. 22.6.1880) "joutui 5 vuoden vanhana neiti Rothmanin lastentarhaan, joka sijaitsi Aleksanterinkadun varrella." Nyt sanomalehtihaut tuottavat paljon tietoa ja sitä löytyy muiltakin verkkosivuilta, sillä Hanna Rothman on Wikipedian sanoin "suomalaisen lastentarha-aatteen ja toiminnan uranuurtaja". Sanomalehtien avulla Aleksanterinkadun toimipisteen osoitekin tarkentuu Mikonkadun kulmaan. (Oheinen ilmoitus Hufvudstadsbladetissa 29.8.1884.)

SLS:n tarjoama kuva Aleksilta on oikeaan suuntaan, mutta on otettu Lillin kouluaikojen jälkeen.

Mikonkatu Espalta päin:

Lillin muisto Rothmanin lastentarhasta:

"Tavallisesti ei tyttösen tarvinnut kuitenkaan yksin mennä kouluun, vaan hänellä oli Tarkka koira toverina. Tuo uskollinen eläin seurasi mukana luokkahuoneeseenkin ja asettui Lillin pulpetin alle makaamaan, ja siinä sen annettiin olla, kunnes tunnit loppuivat. Lilli ja Tarkka olivatkin niin eroamattomat, että kun pienet oppilaat saivat ommella paperille tytön ja koiran kuvan, niin opettajatar sanoi, että siinä oli Lilli ja hänen koiransa. Se ei kuitenkaan ollut Lillille mieleen, vaan hän häpesi kuvaa."

(Kuvassa nimetön koira,  SLS:n Helsinki-setistä.)

Johan Jacob Ahlbergin elämästä

Johan Jacob Ahlberg syntyi vuoden 1774 paikkeilla muistitiedon mukaan turkulaisen liikemiehen pojaksi. (Suomalaisen seurakunnan kastettujen listassa on 4.7.1773 syntynyt Jacob Johan, jonka vanhemmat "Borg: Joh: Ahlberg" ja "Ulrica Wisen".)

Samaisen kertojan mukaan Johan Jacob isänsä kuoltua muutti Tukholmaan opiskellakseen ranskaa. Ranskanopettajaltaan hän sai lipun niihin kohtalokkaisiin naamiaisiin, joissa kuningas Kustaa III murhattiin oikealla näkyvässä asussa. (Kuva: Hollger Ellgard, Wikimedia)

Kun parikymppinen Johan Jacob oli oppinut niin paljon ranskaa, että pärjäsi maailmalla, hän sinne lähti. Muistokirjoituksensa (Åbo Underrättelser 23.1.1855) mukaan hän värväytyi armeijaan Pohjois-Saksassa ja liittyi sittemmin Coburgin prinssin ja Yorkin herttuan johtamiin joukkoihin. Wikipedian mukaan tämä herra komensi brittien armeijaa ja joukkonsa olivat mukana sodassa, jossa ranskalainen kenraali Pichegru hyökkäsi Hollantiin 1794-95. Tässä vaiheessa Ahlberg oli muistokirjoituksen kirjoittajan mukaan varmasti mukana.

Yhtä varma Åbo Underrättelsin kirjoittaja on siitä, että Åbo Tidningarin toimittaja oli 18.1.1855 väärässä väittäessään Ahlbergin olleen Napoleonin joukoissa. Miten lie perheen muistitiedon luotettavuuden laita. Sen mukaan Ahlberg oli

"Napoleonin veljen, Jerômen palveluksessa. Vapaaehtoisena hän otti myös osaa Waterloon taisteluun Englannin puolella ja haavoittui, saaden pajunetinpiston reiteensä. Lopuksi hän joutui erään nunnaluostarin portinvartijaksi ja 40-vuotiaana palasi Suomeen." 

Suomeen saapumisen voi todentaa Turun ruotsalaisen seurakunnan kirkonkirjoista, joissa huutokaupanjohtaja ja kaupungin kasööri Jacob Johan Ahlberg menee 30.11.1815 naimisiin neito Gustava Fredrika Laurenin kanssa. Heille syntyy Joh. Gustaf 11.9.1816, Fredrica 23.3.1818, Frans Victor 5.5.1820 (kuollut 27.6.1820), Adolf Wilhelm 14.12.1821, Frans Leonard 5.10.1824, Carl Herman (haudattu 3-vuotiaana 18.8.1829). Ahlbergin vaimo kuoli 36-vuotiaana 15.1.1831. Kuten edellä todettiin, Johan Jacobin muistokirjoitusten aika oli tammikuussa 1855.

Pariskunnan lapsista aikuiseksi eli ainakin ylioppilaaksi päätynyt Johan Gustaf ja Adolf Wilhelm, joka

"oli varattomuuden vuoksi pakotettu lopettamaan koulunkäyntinsä ja tuli merikapteeniksi. Hän kynti laivallaan valtameriä aina Intiaan saakka ja oli poissa kotoa joskus viisikin vuotta yhteen menoon. Hän oli hiljainen ja säännöllinen kuin kello kaikissa toimissaan. Luovuttuaan vanhoilla päivillään merimiesammatistaan hän toimi tullivirkamiehenä Hangossa."  

Turun ruotsalaisen seurakunnan kastettujen listaan merkittiin hänen ja vaimonsa Carolina Sofia Lindeströmin lapsista Axel Wilhelm s. ?.4.1855 ja Adolf Johan s. 12.9.1856. Jälkimmäisen pojan kohdalla on huomautus "Döpt å Avasberg i St. Carin". Tämä sopii tietoon, että Carolina

"oli kotoa käsin varakas, hänen isänsä omisti Kuusiston salmen rannalla sijaitsevan Auvaisbergin kartanon, jossa tytär ensimmäkseen asui naimisiinkin mentyään."

Carolinan ja Adolfin Axel-pojasta tuli myöhemmin näyttelijä ja näin hänen sukumuistonsa päätyivät Helmi Krohnin kirjaan Kulissien takaa. 20 suomalaisen näyttelijän lapsuus- ja nuoruusmuistoja (1924), josta minä ne tähän kopioin. Axelin urasta Wikipediassa ja teatterimuseon sivulla.

Eva Stiina ja poikansa Herman

Eva Stina Matintytär syntyi vuonna 1823.  Jyväskylän maaseurakunnan rippikirjassa 1844-1853 hän näkyy Tourulan kinkerikunnan Erolassa isänsä taloudessa, mutta on vedetty yli ja merkitty kuulutetuksi avioliittoon Gustafin kanssa vuonna 1847. Aviopari on sitten merkitty uudelleen alla oleville riveille. Lasten kasteissa (Johan Henrik s. 9.9.1847, Karl Gustaf s. 25.1.1853, Carolina s. 23.2.1855, Maria Serafia s. 2.4.1857 ja Herman s. 7.7.1858) Gustafia kutsutaan ensin talollisen vävyksi ja keväästä 1857 talolliseksi Eerolassa.

Rippikirjassa 1854-68 kerrotaan Gustafin kuolleen vuonna 1859. Eva Stina avioitui tämän jälkeen Johan Puttosen kanssa ja synnytti lapset Johan Viktor 2.2.1862, Herman 1863 ja Moses 4.9.1865. Edellisen avioliiton pojista sivulla näkyy Johan Henrik. Myöhemmin kerrottu, että

"Herman oli äitinsä kahdestoista lapsi. Muut sisarukset olivat kaikki eri isää ja useimmat kuolleetkin, sillä keuhkotauti oli tehnyt tuhoaan heidän parissaan. Kaksi veljeä ja kaksi sisarta vain oli elossa, mutta hekin olivat saaneet lähteä maailmalle."

Rippikirjan sivun yläreunasta näkyy, että Eerolan tilan omistaa rippikirjan päivityksen loppuessa Matts Hannimäki. Mitä on tapahtunut? Herman-pojan myöhempien muistelujen mukaan

"Suurina nälkävuosina 1860-luvulla joutui moni varakaskin talo vasran alle ja talon asukkaat maailmalle. Niinpä kävi Eerolankin talon Jyväskylän maaseurakunnassa. Isäntä, Juhana Puttonen, joka Rautalammilta oli tullut kotivävyksi taloon, läksi silloin rautatietöihin, mutta hänen vaimonsa, Evastiina sai pienen Herman poikansa kanssa jäädä tuvan nurkkaan "kestiksi", eläkkeelle. Poika oli silloin 3 vuoden vanha."

Seuraavassa rippikirjassa Johan ja Eva ovat tosiaan Eerolassa loisina. Sivu ei kerro Johanin rautatietyöstä eikä Evan sairaudesta, jonka vuoksi hän joutui Jyväskylään sairaalaan. Herman jatkaa

"Uusi murhe tuli eteen, kun äiti pääsi pois sairaalasta. Isäntä ilmoitti näet heille, että heidän oli muutettava talosta. He läksivät nyt äidin sisaren mökille ja saivat luvan asua hänen saunassansa"  "Noin vuoden aikaa äidin sairastellessa poika kävi kerjuulla ja väliin myöskenteli luutiakin, joista hän laittoi yhdessä vaarinsa kanssa." "Ja kun äiti voimistui sen verran, että hän jaksoi käydä herrastaloissa apulaisena, otti hän pojan mukanaan. Hän sai kantaa puita, kiilloittaa kenkiö ja juosta asioilla. Hauskinta oli, kun hänen annettiin hiihtää uudet sukset sileiksi. Hän olikin mestari hiihtämään, lasketteli yhdellä suksella alas korkeastakin mäestä."

Vaikka Hermanin lapsuus ja nuoruus oli monella tavalla ankeaa, hän nostaa vuosista esiin muitakin suorituksia kuin mäenlaskun yhdellä jalalla. Hän kehuu kyytipoikana ollessaan tuoneensa hevosen takaisin seisoen sen selässä. Tukkitöissä hän tietenkin pysyi tukin päällä ja oli "erinomaisen taitava ja niin uhkarohkea, ettei hän pelännyt mitään, ja joutui siten monta kertaa suureen vaaraankin". Eikä tässäkään kaikki:

"Siihen aikaan ei ollut mies eikä mikään, jollei osannut luodikolla ampua, ja poika oppi niin taitavaksi, että hän ampui seinään asetetun puukon terään luodin halki. Usein ampumakilpailuissa hän voitti palkintoja. Talvisin hän pyydysti lintuja ansoilla ja kesäisin hän kalasti, jolloin hän saattoi ongella saada niin paljon kalaa, että riitti suolakalaa koko talveksi."

Lainaukset Helmi Krohnin kirjasta Kulissien takaa. 20 suomalaisen näyttelijän lapsuus- ja nuoruusmuistoja (1924), jossa Herman on mukana nimellä Hemmo Kallio. Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuva Sigfrid Keinäsen maalauksesta Karjapiika (1889).