Täydennysosia

1) Yllä on kartasta Vanhempi kartta- ja piirroskokoelma > Venäläiset kartat ja piirustukset > Asemapiirustukset >VKP-2/4:23 [Töölö, asemakaava][ven.] (--) ote, jossa näkyy Hakasalmen huvila sivurakennuksineen. näkyvissä on myös suoristettu tie sekä jäänne vanhasta linjauksesta, joka kiersi suunnilleen nykyisen Kansallismuseon tonti. Menneisyyden teille ei ole paluuta, kuten taannoin kirjoitin, mutta teiden häviämiseen menee aikansa. (Vielä enemmän Töölön karttojen vertailusta tuoreessa tekstissäni Kaksi paikkaa Helsingin historiallisten karttojen vertailuun.)

2) Kari Hintsala kirjoitti Finna-linkin saatteena FB:hen "Kamariherra ja liikemies Hjalmar Linderiä pidettiin aikoinaan Suomen rikkaimpana miehenä. Vähemmän tunnettua on että hän keräsi myös muinaisesineitä, joista esihistorialliset kiviesineet päätyivät Turun kaupungin historialliseen museoon jo 1898. Nämä lähinnä läntiseltä Uudeltamaalta peräisin olevat esineet löytyvät nyt digitoituina Finnasta." Kamariherran isän karhusta oli täällä äskettäin muistitietoa.

3) Kun viime joulukuussa vedin yhteen löytämiäni tarinoita köyhinä esiintyneistä, jotka paljastuivat varakkaiksi, muistia kutitteli joku-jossain-nähty-mutta-unohtunut. Kyseessä  oli Inrikes Tidningarissa (eli väitöskirjatutkimukseni aineistossa) 6.4.1761 julkaisu selostus Kongsbackasta.  Entisen pursimiehen toinen käsi oli halvaantunut ja hän oli kulkenut kerjäämässä 30 vuotta. Kuolemansa jälkeen tyttärensä löysi isän sängyn luota hietaan ja multaan haudattuna 120 kuparitaaleria plootuina, 159 taaletia lantteina sekä 84 taaleria "valkoisena rahana" eli hopeana.

4) Keuruun lukkari Matthias Saxberg ei uskonut sanomalehden voimaan ainoastaan tilanmyynnissä, vaan hän oli aikaisemmin - ja ehkä onnistuneemmin - hakenut sanomalehti-ilmoituksella Turun Wiikko-Sanomissa 3.7.1830 itselleen sijaista.

5) Käydessäni läpi Turun historiallisen museon saamia lahjoituksia innostuin pieneen de la Myle/Myhle suvun selvitykseen, mutta jäi huomaamatta sukuun kuuluva Agatha, jonka Suomen sukututkimusseuran blogissa Pirjo Terho esitteli Rymättylän runoilijattarena. 

Ote painokuvasta. HKM CC BY 4.0

6) Ihmettelin aikanaan suomenkielisiä nimiä 1800-luvun alussa. Tein pienimuotoista hakua varhaisiin höyrylaivoihin innoituksenani tuttavani esittämä Kalevala-hypoteesi. Se sopiikin ajoituksiin ihan hyvin. Kaksi ensimmäistä versiota Kalevalasta ilmestyivät vuonna 1833 ja Puhoksella tehty Ilmarinen valmistui elokuussa 1833. Helsingissä liikennöinyt Lentäjä ostettiin Tukholmasta ja sai varmaankin uuden nimen kesällä 1837 (HT 17.6.1837). 

Lasten päivien alku

Wikipedia tietää kertoa, että Ruotsissa Falunin lähistollä järjestettiin ensimmäinen Lasten päivän juhla toukokuussa 1901. Tuloilla hankittiin kesäsiirtola. Kööpenhaminassa järjestettiin ensimmäinen Lasten päivä vuonna 1903 ja Työmiehen pikku-uutinen 11.5.1904 kertoo, että Kööpenhaminassa Lasten päivänä "kaupungilla, varsinkin kahviloissa, kierteli säästölaatikoita, joihin lahjoiteltiin turvattomien auttamiseksi". Tukholmassa ensimmäiset juhlat pidettiin 1905 ja seuraavana vuonna Uuden Suomettaren kirjeenvaihtaja kertoi "karnevaalielämästä" Lasten päivänä (US 1.6.1906)

Ei tietenkään kulunut kauaa siihen, kun ajatus rantautui Suomeen. Mahdollisesti ensimmäiseksi ehtivät "Vaasan naiset" (Pohjan poika 6.5.1907 & 3.6.1907 & 25.5.1908). Kriittinen arvio ohjelmasta esitettiin Vapaassa sanassa: "Marakattitanssia näyteltiin vaasalaisille sunnuntaina. Mitä kummempiin rimsuihin puettuina laahusti kaupunkimme "kerma" katua ylös, toista alas. Joukon kaunistuksena kulki saattueen etupäässä pari ratsastavaa poliisia." (Pohjan poika 27.5.1908)

Turussa juhlaa vietettiin viimeistään toukokuussa 1908, mutta useampana päivänä: "Suometarlaisia ei ollut, sillä suometarlais-opettajat suvaitsivat antaa hommalle poliittisen luonteen ja päättivät pitää oman juhlansa maanantaina. Köyhyyttä ei näkynyt kulkueessa, joka Tuomiokirkon torilta Urheilupuistoon tehtiin." (Sosialisti 26.5.1908)

Myös Kuopiossa järjestettiin Lasten päivän juhla viimeistään vuonna 1908. Kulkueessa "kukilla koristelluissa kärryissä kuletettiin ensin lastentarhan lapsia, sitten seurasi V. P. K:n soittokunta, sitten kansakoululapset, joita oli toista tuhatta, kuuromykät y. m., niin että lasten lukumäärä meni yli kahden tuhannen. Liput liehuivat hienossa tuulessa ja aurinko tirkisteli tuon tuostakin pilvien lomasta." (Otava 13.9.1908)

Helsingissä Lastenhoitoyhdistys oli yrittänyt toteuttaa Lastenpäivän viimeistään vuonna 1907, jolloin sateinen ilma kuitenkin esti osan ohjelmasta. Seuraavana vuonna suunnitelmat esiteltiinkin säävarauksella (Suomalainen kansa 13.5.1908). "Kaunis ilma suosi" ja "reklaamikulkue" lähti liikkeelle. "Soittokunta etunenässä liikui kulkue, missä esiintyi kirkuvia intiaaneja sotaisat, kirkkaat tomahavkit käsissä virmojen varsojen satuloissa, sinikeltaisia urheita karoliineja ja viehkeitä neitosia kukilla koristetuissa vaunuissa y.m. Kaikkiaan oli kulkueessa toistakymmentä ajopeliä, vaunuja ja automobiilejä." (HS 20.5.1908) 

Toteutus ei miellyttänyt kaikkia. Nimimerkki Pyry olisi toivonut tanskalaiseen tapaan kustannusten minimoimista ja eri yhteiskuntaluokkien osallistumista. Helsinkiläinen juhla oli hänestä "yksinomaan ylimmän ylimystön, ylimpien 400:n juhla, jossa muut olivat vain ihmettemevinä syrjästä katsojina, tuskinpa lähimain kaikki tajusivatkaan juhlan ylevämpää, aatteellista merkitystä." Lisäksi häntä harmitti kielikysymys. "Ruotsia kuului vain toimeenpanijain huulilta, vieläpä saksaa ja ranskaakin, mutta ei suomen sanaa. Kaikki ilmoituskilvet olivat ruotsiksi."

Pyry kuvasi sanoillaan myös kulkueen, joka lähti ja palasi Kaivopuistoon, jossa

"oli eri seurueille omistettu erityinen kukkaköynöksillä, pylväillä y.m. eroitettu alueensa. Tuossa oli kukitettu jaappanilainen teehuone, jossa sirot geishat tarjoilivat kahvia ja teetä, tuossa italialaisen soittokunnan lava, indiaanileiri, jossa indiaanipojat myivät jansia y. m., tuossa taasen mustamaisleiri, jossa ahkeraan ennustettiin j. n. e. Leikkikalu-, makeis- tupakka-, voileipä y. m. myymälöitä, toinen toistaan sirompia, oli tietysti myöskin. Saatiin nähdä kotimaisia (en sano suomalaisia) kansantansseja, italialaisia ja espanjalaisia tansseja, kuulla laulua ja soittoa." (Karjala 22.5.1908)

Seuraavan vuoden kulkueesta Helsingissä on Signe Branderin ottamia valokuvia (HKM, CC BY-4.0).

Keräsin Helsingin kaupunginmuseon valokuvat Lasten päivien vietosta yhteen albumiin. Arvatenkin kulkueiden järjestäminen ainakin Helsingissä päättyi 1950-luvulla, jolloin Lasten päivän säätiö oli yksi Linnanmäen perustajista.

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1843-44

Maalahden lautamies Anders Rimal oli johtanut Vaasan läänin suoviljelypuulaakia niin menestyksekkäästi, että hän sai keisarilta hopeisen mitalin. (FAT 27.1.1843) Palkinto luovutettiin puulaakin johdon kokouksessa, joka pidettiin lääninkansliassa 14.2.1843. (Wasa Tidning 18.2.1843)

Räätäli Abraham Pumalain Kuopion pitäjästä pelasti kaksi veden varaan joutunutta ja sai hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 6.2.1843)

Siikajoen Revonlahden kappelin torpparin poika Pehr Mattsson Kapari pelasti merihädästä talollisen pojan Johan Korholan ja sai keisarilta hopeisen hengenpelastusmitalin sekä 15 ruplaa. (FAT 20.3.1843)

Rantasalmen alueen rokottaja Henrik Huhtin ja Viitasaaren alueen rokottaja Henrik Gabriel Kahelin saivat taidostaan ja ahkeruudestaan keisarilta rokottajia varten tarkoitetun mitalin. (Åbo Tidningar 18.11.1843)

Entisen karjalaisen rakuunajoukon kengittäjä, kersantti Isaac Rothman sai Mikkelin läänissä karjatauteja vastaan tekemästään työstä keisarilta hopeisen "hyödyn vuoksi" -mitalin. (FAT 4.4.1844)

Kauppalaiva Heben perämies C. M. Hernstedt Viipurista yhdessä seitsemän aluksen matruusin kanssa pelasti merihädästä osan venäläisen kauppalaiva Christinan miehistöstä. Hernstedt sai keisarilta hopeisen hengenpelastusmitalin ja kukin matruusi 5 hopearuplaa. (FAT 26.4.1844)

Torpparin poika Samuel Johansson Pernajasta (tai Perniöstä) pelasti merihädästä vankinihdin Johan Skog ja sai tästä hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 26.4.1844)

"H. K. M. on lahjoittanut Jakti Foudille Joh. Haakmanille, ja Lautamiehelle Joh. Jarilalle, Orihveden Pitäjästä, kumpasellekkin Medaljin kannettavan nappi reijässä. Haakmanille Kullasta ja Jarilalle Hopiasta - siitä että he karkujamiin kiiniottamisessa ovat osottaneet erinomaista jaloutta ja urhoollisuutta." (Maamiehen ystävä 8.6.1844)

Rokottajat Gustaf Sunell Tampereelta ja Carl Anders Wialén Tyrvään alueelta saivat rokottajille tarkoitetun mitalin. (FAT 19.6.1844)

Kirkkoväärtin velvollisuuksien pitkäaikaisesta ja hyvästä hoitamisesta sai Johan Carlsson Mickola Loimaalta hopeisen "hyödyn vuoksi" -mitalin. (FAT 5.7.1844)

Talonpoika Simon Brusi Uudeltakirkolta kahdeksan muun avulla pelasti merihädästä viisi matruusia kauppalaivasta "Grigorij Bogosloff". Brusi sai hopeisen hengenpelastusmitalin ja avustajat 2 ruplaa ja 50 kopeekkaa kukin. (FAT 10.9.1844)

"H. Keis. Majest. on armollisesti lahjoittanut Puutarhamestarille Simon Schalinille hopia medallin, kannettava napin reijässä, siitä että Scalini on pelastanut Kauppamiehen Helsingissä Trofim Duldin hukkumassa, ja rengille Carl Henrik Strengille, joka myös pelasti rengin Henrik Lindholmin samasta hädästä, 15 Rupl. hop." Maamiehen ystävä 11.1.1845 (FAT 24.12.1844).

Helsinkiläinen renki Carl Henrik Streng pelasti merihädästä rengin Henrik Lindholm ja sai 15 hopearuplaa (FAT 24.12.1844).

Kuten koko sarjassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Mikko Kuitulalta saamani tiedonannon mukaan arkistomateriaalia voisi hakea Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta.

Serkuksia kuninkaan luvalla naimisiin 1760-luvulla

Kuningas Adolf Fredrik lähetti Turun tuomiokapituliin päätöskirjeitä, joilla annettiin m.m. naimalupa viidelle parille, jotka olivat keskenään liian läheistä sukua (E I 9:185,213, 217, 396, 446). (Aiemmin poimin serkusten naimalupia Oikeusrevision pöytäkirjasta vuodelta 1792.)   

Päiväyksellä 19.10.1763 saivat luvan avioliittoon Simon Simonsson ja Maria Johansdotter Rymättylässä. Häitään vietettiin 22.1.1764. Molemmat näkyvät rippikirjassa 1753-66 Maisaaressa. Maria oli syntynyt 11.1.1734 ja Simon toukokuussa 1743. Yhteisiä isovanhempiaan en näillä eväillä lähtenyt hakemaan.

Kun tuomiokapituliin saatiin 17.1.1764 päivätty kuninkaan päätös, viesti lähti Lempäälään, jossa pitäjänräätäli Thure Mattson ja Brita Gabrielsdotter sitä odottivat. Häät vietettiin 8.4.1764 ja Bartholomiukseksi kastettu poika syntyi 1.9.1764.  

Brita oli 24.9.1741 syntynyt Jokipohjan kylän Katilan talontytär, vaikka tätä kirjoittaessa häntä ei ole merkitty isänsä Geni-profiiliin. Äitinsä vanhempia ei ole selvitetty, joten valmista vastausta yhteisistä isovanhemmista ei ole tarjolla. Thurelle on rippikirjaan merkitty syntymäajaksi 1733 eli hän on voinut syntyä Lempäälän ulkopuolella. Tai sitten räätälin työn harjoittelu oli vienyt kotipaikan ulkopuolelle niin, että tarkka päivä oli unohtunut. 

Päiväyksellä 26.1.1764 annettiin naimalupa Keuruulle, jossa pari viikkoa aiemmin (9.1.1764) oli syntynyt Maria-nimellä kastettu tyttö vanhempinaan "Matts Mattss. Mäntsä" ja "Syskoneb. Lisa Michelsdr." Samoin ilmaisuin kirjattiin avioliittonsa 25.7.1764. Avioliitto päättyi Matsin kuolemaan vuonna 1798. Kun pari on kirjoilla Mäntsän Pättiniemen torpassa (RK 1764-72:15; 1797-99:111) Matsille merkittiin syntymäpäivä 17.2.1736 ja Lisalle 16.11.1741. 

Molemmat löytyvät kastelistojen ohella verkon sukutaulusta, jossa Matsin äiti on "Vappu, Valpuri Mikontytär Asunta Taavettila 1706-?1790" ja Lisan isä "Mikko Mikonpoika Asunta Taavettila ca 1712-1747", jotka vähemmän yllättävästi ovat keskenään sisaruksia. 

Päiväyksellä 15.7.1765 kuningas Adolf Fredrik antoi luvan rakuuna Johan Bergströmin ja Valborg Jeremiasdotterin avioliitolle. Paimion kastetuissa on Kananojalla 13.12.1765 syntynyt  Fredrich, jonka vanhemmilla on kyseiset nimet, mutta Hiski-hauin en löytänyt avioliittoaan enkä muita lapsia.

Kirjeessä päiväyksellä 12.3.1766 on harvinaisen selvästi kerrottu, että serkusavioliittoluvan saivat Vehmaan Laittisen kylän Heikkilän talollinen Anders Hindricsson ja Maria Ericsdotter. Kyseinen Anders (s. 1743) vei kuitenkin vihille 15.3.1767 Lisa Larsdotterin.  

J. R. Aspelinin kadonnut työ

 

Ylläolevalla kuvalla valtionarkeologi J. R. Aspelinin kesähuvila oli osa katsausta "Kansallisten merkkihenkilöiden asuntokuvia" sanomalehtimiesliiton albumissa Suomalainen II (1910). Kiitos Jan Strangin selvitystyön, tämä Salmensuun huvila on sijoitettavissa nykyisen Laajasalontien katveeseen Kuukiventien paikkeille. Venerannasta löytämänsä esineen dokumentointiin Aspelin puolestaan kontekstoi, että paikka oli "Hertonäsin laivasillan kohdalla, Vanhasta kaupungista muinoin Botbyn lahden kautta itään vievän laivareitin varrella." 

Isäntänsä sanelun mukaan kerromme siitä seuraavaa: "’Salmensuu’, joksi olen kesäpaikkani nimittänyt, sijaitsee valtavimmalla kohdalla Degerön mantereenpuolisen ulapan rannalla Herttonaisten sillan päässä. V. 1884, kun minä sen hankin itselleni, oli siinä matala, latomainen pieni rakennus, johon sitten saman vuoden kevättalvella rakennutin lisää päätymuodostuksen ristipäätyineen ja verantoineen. 

 

Ympäristön rantavierteissä on Viaporin perustuksen aikoina syntyneitä kalkkikivenmurroksia. Se on historiallisesti tunnetun Herttonaisten kartanon maalla, joka kartano aikaisemmin on ollut Viaporin rakentajan Ehrensvärdin ja sen luovuttajan Cronstedtin hallussa. 

 

Tullessani Salmensuun isännäksi minua viehätti muudan työ, johon lapsuuteni aikana Vetelin pappilassa olin tottunut, ja ryhdyin sijoittelemaan kiviä paljaalta niemeltä kiviaidaksi alueeni ympärille ja käytävien syrjiksi sekä olen aina siitä pitäen ollut huvitettu tuontapaisesta kesäpuuhasta vähinä lepoaikoina, joita olen Salmensuussa voinut viettää."

Huvilaa ei enää ole ja tuskin kiviaitaakaan. Miten mahtaa olla kalkkikivenmurrosten kanssa? 

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1841-42

Turkulaisen kauppiaan Hummelin yleisesti hyödylliset toimet riittivät keisarin kultaiseen mitaliin. (FAT 25.1.1841)

Sääksmäkeläinen rusthollari Gustaf Mattsson Kasuri  oli niin kunnostautunut pitäjän köyhäinhoidon järjestämisessä, että hän sai keisarilta hopeisen mitalin. (FAT 26.2.1841)

Kauppakirjanpitäjä Alexander Snellman pelasti 5 hukkumisvaarassa ollutta ja sai kultaisen hengenpelastusmitalin. (FAT 11.5.1841)

Renki Jegor Isakoff Moldokain Korpiselän kappelista pelasti kaksi hukkumisvaarassa ollutta ja sai hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 17.5.1841)

Kemin pitäjän lautamies Johan Hoikka oli katovuonna tukenut hädänalaisia asukkaita niin, että sai keisarilta kultaisen "hyödyn vuoksi" -mitalin. (FAT 26.8.1841)

Helsinkiläisen porvarin pojat Adolf ja Johan Lindman sekä kirvesmies Lemströmin alaikäinen Fredrik-poika pelastivat merihädästä kolme matruusia. Kukin sai keisarilta hopeisen hengenpelastusmitalin ja 150 ruplaa. (FAT 30.10.1841)

Yli-Tornion pitäjän Tengeliön kylän tilallinen Matts Vaaraniemi pelasti veden varasta rengin Olof Koivisto ja sai hopisen hengenpelastusmitalin. (Helsingfors Tidningar 22.12.1841)

Porkkalan tullivalvontapaikan valvoja Holmberg pelasti merihädästä kauppalaivan perämies Nymanin ja sai hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 18.4.1842)

Taavetin alueen rokottaja Anders Kärmeniemi sai taidolla ja ahkeruudella hoidetusta toimesta keisarilta rokottajille tarkoitetun mitalin. (FAT 2.7.1842)

Halikon Kirjolan kylän talollinen Henrik Johansson Keskitalo onnistui löytämään Helsingin ja Turun välillä kadonneen postilaukun ja sai keisarilta hopeisen mitalin. (FAT 20.7.1842)

Hattulan lautamies Adolf Cavén pelasti toiminnallaan neljä taloa tulipalossa ja sai keisarilta hopeisen mitalin. (FAT 12.9.1842)

Kuten koko sarjassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Mikko Kuitulalta saamani tiedonannon mukaan arkistomateriaalia voisi hakea Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta.

Tutkittua 1600-luvusta

Tänään on juhlapäivä. Tuttavani Henri Hannula puolustaa väitöskirjaansa kävelymatkan päässä eikä minulla ole mitään flunssan oireita eli pääsen paikan päälle. Olettaen, että mahdun saliin.

Henrin työn otsikko on Free Ships, Free Goods. Dutch Foreign Policy and Commercial Relations with Denmark and Sweden 1675-1690. Hän ei lusmuillut vaan teki Ihan Oikeaa Tutkimusta eli luki usealla kielellä käsinkirjoitettuja arkistomateriaaleja useassa maassa. Sivulöytönä tuli uutta tietoa Turun perustamisajasta! (Artikkelin Milloin Turku perustettiin? Kaupungin historian muistaminen uuden ajan alun historiankirjoituksessa ja tulkinta kaupungin perustamisajankohdasta SKASiin kirjoittivat yhteistyönä Henri Hannula, Panu Savolainen ja Reima Välimäki.)

Tutkimus 1600-luvusta käy yhä harvinaisemmaksi, mutta opinnäytelinkkieni varastoon on sentään kertynyt jotain perinteisen aasinsillan hyödyntämiseksi:

• Larsson, Josefine & Willsäter Andersson, Emelie. Inägomarkernas dynamik och förändring: En studie av marknamnskontinuitet och fredningssystem i nordöstra Skånes åslandskap år 1570 - ca 1700
• Thorelli, Johanna. De tjänstvilliga vännernas samhälle: Abraham Brahe och den svenska eliten 1590–1630
• Höglund, Patrik. Skeppssamhället: Rang, roller och status på örlogsskepp under 1600-talet
• Jonsson, Sarah. Att betala med sitt liv: En undersökning av rådstugurätten i Stockholm via Stockholms tänkeböcker från 1600–1630
• Stenlund, Nicklas. Kungliga västgöta regemente - förändringen av rekryterings och avancemang under 1600-1800-tal
• Carlsson, Erika. Mellan stuga och kolmila: Kolmilares religiösa fält mellan 1600–1950.
• Rönnqvist, Miriam. Der königliche Vater und seine ungehorsamen Kinder : Furcht vor Bauernrevolten, Revoltenkommunikation und politische Kultur im frühneuzeitlichen schwedischen Reich
• Edlund, Estrid. Ett enhetligt begär efter skiftande ideal: Förtjänster och åskådningar i ansökningar av adelskap 1620–1820
• Karlsson, Albin. Guds ära, rådets behag och rikets lugn: Åberopandet av Gud i det svenska riksrådets protokoll 1621-1636
• Nyholt, Sanna. “Not even with a cudgel in their head, the Russians understand”: Hierarchies and the concept of micro-communities on noble estates in Swedish Ingria 1623-1656
• Ruotimaa, Paulina. Bekännelser inför döden under svenskt 1600-tal: En mikrohistorisk analys av domboksbekännelser i Östra härad i Småland och Snevringe i Västmanland
• Rafai, Romain. Fighting the Covenants with the Evil: Women and Collective Violence in Stockholm (1667-1686)
• Langlott, Elin. Det stora frihetsbrevet: En studie av lappkodicillen och relationen mellan samerna och den svenska kronan 1670
• Uvén, Peter. ”Man hoppas här, näst Guds tillhjälp så skalldet bliva det Svenskas Västindien”.: En studie om historiebruket kring Silvergruvan i Nasafjäll
• Eriksson, Elin. Föränderliga rum: Rumsteoretiska perspektiv på småstaden Eskilstuna 1680 – 1747
• Mörner Stenberg, Maria. Alltid med rättsinnig världslig överhets samtycke: Prästernas argument om kyrkotukt, kyrkoaga samt andligt och världsligt regemente i debatten som föregår 1686 års kyrkolag
• Renström, William. Credit at Court: Court servants and urban credit markets 1688-1708
• Magnusson, Vide. En varulvs möte med marxism: En fallstudie kring maktutövning i 1600-talets Livland
• Haapala, Eeva. Omaisuusrikokset Lammin pitäjässä nälkävuonna 1697
• Hyle, Sami. Suursodan historiografian jäljillä : Kolmikymmenvuotinen sota 2000-luvun ruotsalaisessa, saksalaisessa ja suomalaisessa historiantutkimus- ja tietokirjallisuudessa
• Lundqvist, Marcus. Karl XI - Viljestark eller viljelös?: En kvalitativ och komparativ studie om hur Karl XI har skildrats i historieböcker mellan 1886-2019