Preussin ottamien sotavankien vaimot

Kaisa Johansdotter vihittiin Vehmaalla 21.8.1757 avioliittoon sotilas Matts Brömsin kanssa. Yhteiselo jäi lyhyeksi, sillä Matts lähti Pommerin sotaan, jossa hän jo vuonna 1759 jäi preussilaisten vangiksi. Sittemmin hänestä ei mitään kuultu, joten kuningas Adolf Fredrik näki 29.2.1764 sopivaksi antaa Kaisalle oikeuden uuteen avioliittoon (Turun tuomiokapituli E I 9:223). 

Häät sotilas Friedrich Jacobssonin kanssa vietettiiin 21.10.1764. Friedrichiä tituleerataan torppariksi 6.8.1768 syntyneen Johan-pojan kastemerkinnässä, mutta sotilaaksi tyttärien Anna (s. 25.10.1770) ja Sara (s. 14.3.1773) kasteiden yhteydessä.

Vastaavasti 1.3.1764 päivätyllä kuninkaallisella kirjeellä sai Pommerissa preussilaisten vangiksi jääneen sotilas Simon Hasselqvistin vaimo Walborg Michaelsdotter luvan uuteen avioliittoon toisen sotilas Jacob Jen kanssa  (E I 9:229). Nämä ovat eläneet seurakunnassa, jonka kirjat eivät jostain syystä ole Hiskissä.

Anna Hansdotter oli mennyt 1750-luvun lopulla jossain naimisiin sotilas Erik Eklöfin kanssa. Erik, joka tunnettiin myös nimellä Löf, oli tuolloin ehkä jo Pommerin sodassa, jossa hän jäi preussilaisten vangiksi eikä saanut enää mitään viestiä ruotsalaisille. 

Anna (s. 1740)  lopetti odottamisen parin vuoden sisään ja sai 5.4.1764 päivätyllä kuninkaan päätöksellä luvan solmia avioliitto sotilas Erik Liljeroosin (s. 10.4.1728) kanssa  (E I 9:247; Paimio RK 1766-1771 s. 89). Kyllelän kylässä heille syntyivät tyttäret Anna (s. 31.8.1768) ja Elisabeth (s. 24.11.1770).

Pommerin sotaan jäi myös Anna Jacobsdotterin sotilasmies Olof Lemberg. He olivat menneet naimisiin Laitilassa 13.10.1754, jolloin Olof oli Laitilan komppanian Pyhämaan "Rohdais" ruotusotilas ja Anna Laitilan Hartikkalan talontytär, joka oli palveluksessa Vahantaassa. Viimeisin tieto Olofista oli joulukuulta 1759. Vierähti aika monta vuotta ennen kuin Anna alkoi miettiä uutta avioliittoa, jota varten hän sai kuninkaalta luvan 14.8.1766 (E I 9:492). 

Häänsä Kaukolan vanhan leskimiehen Magnus Almgrénin kanssa pidettiin Laitilassa 28.10.1766. Laitilan rippikirjan 1768-73 sivulta käy ilmi, että Annan syntymäpäivä oli 30.11.1725 ja Magnuksen kuolinpäivä 31.7.1772. Annan vanhemmat olivat siis Hartikkalan Jacob Erichs:  ja Marg: Jöransdr. Geni-profiilistaan puuttuu tätä kirjoittaessa aiempi avioliitto ja kuolinpäivä.

Serkuksia kuninkaan luvalla naimisiin 1760-luvulla

Kuningas Adolf Fredrik lähetti Turun tuomiokapituliin päätöskirjeitä, joilla annettiin m.m. naimalupa viidelle parille, jotka olivat keskenään liian läheistä sukua (E I 9:185,213, 217, 396, 446). (Aiemmin poimin serkusten naimalupia Oikeusrevision pöytäkirjasta vuodelta 1792.)   

Päiväyksellä 19.10.1763 saivat luvan avioliittoon Simon Simonsson ja Maria Johansdotter Rymättylässä. Häitään vietettiin 22.1.1764. Molemmat näkyvät rippikirjassa 1753-66 Maisaaressa. Maria oli syntynyt 11.1.1734 ja Simon toukokuussa 1743. Yhteisiä isovanhempiaan en näillä eväillä lähtenyt hakemaan.

Kun tuomiokapituliin saatiin 17.1.1764 päivätty kuninkaan päätös, viesti lähti Lempäälään, jossa pitäjänräätäli Thure Mattson ja Brita Gabrielsdotter sitä odottivat. Häät vietettiin 8.4.1764 ja Bartholomiukseksi kastettu poika syntyi 1.9.1764.  

Brita oli 24.9.1741 syntynyt Jokipohjan kylän Katilan talontytär, vaikka tätä kirjoittaessa häntä ei ole merkitty isänsä Geni-profiiliin. Äitinsä vanhempia ei ole selvitetty, joten valmista vastausta yhteisistä isovanhemmista ei ole tarjolla. Thurelle on rippikirjaan merkitty syntymäajaksi 1733 eli hän on voinut syntyä Lempäälän ulkopuolella. Tai sitten räätälin työn harjoittelu oli vienyt kotipaikan ulkopuolelle niin, että tarkka päivä oli unohtunut. 

Päiväyksellä 26.1.1764 annettiin naimalupa Keuruulle, jossa pari viikkoa aiemmin (9.1.1764) oli syntynyt Maria-nimellä kastettu tyttö vanhempinaan "Matts Mattss. Mäntsä" ja "Syskoneb. Lisa Michelsdr." Samoin ilmaisuin kirjattiin avioliittonsa 25.7.1764. Avioliitto päättyi Matsin kuolemaan vuonna 1798. Kun pari on kirjoilla Mäntsän Pättiniemen torpassa (RK 1764-72:15; 1797-99:111) Matsille merkittiin syntymäpäivä 17.2.1736 ja Lisalle 16.11.1741. 

Molemmat löytyvät kastelistojen ohella verkon sukutaulusta, jossa Matsin äiti on "Vappu, Valpuri Mikontytär Asunta Taavettila 1706-?1790" ja Lisan isä "Mikko Mikonpoika Asunta Taavettila ca 1712-1747", jotka vähemmän yllättävästi ovat keskenään sisaruksia. 

Päiväyksellä 15.7.1765 kuningas Adolf Fredrik antoi luvan rakuuna Johan Bergströmin ja Valborg Jeremiasdotterin avioliitolle. Paimion kastetuissa on Kananojalla 13.12.1765 syntynyt  Fredrich, jonka vanhemmilla on kyseiset nimet, mutta Hiski-hauin en löytänyt avioliittoaan enkä muita lapsia.

Kirjeessä päiväyksellä 12.3.1766 on harvinaisen selvästi kerrottu, että serkusavioliittoluvan saivat Vehmaan Laittisen kylän Heikkilän talollinen Anders Hindricsson ja Maria Ericsdotter. Kyseinen Anders (s. 1743) vei kuitenkin vihille 15.3.1767 Lisa Larsdotterin.  

Tilamyynti-ilmoituksia

Väikkärin aineiston keräyksen alkuvaiheessa en maltannut olla silmäilemättä ilmoituspalstoja, joista olen ottanut talteen kolme varhaista suomalaisen tilan myynti-ilmoitusta.

Posttidningarissa 7.3.1754 kaupattiin Mattilan rälssitilaa Raision Mälikkälän kylässä. Inan oudolta vaikuttaa, että kaupantekoa hoitaa Strängnäsin postimestari. 

Ilmoituksesta selviää, että Mattilaan kuului 4 vetohärkää, 4 lehmää, 6 lammasta, kukko ja kanoja sekä sikoja. Tilan vuokraaja toimittaa omistajalle vuosittain viljaa, voita, lihaa, 100 kananmunaa ja kangasta sekä tekee päivätyöt. Museoviraston  kohdetiedoista selviää, että Mälikkälän talot kuuluivat keskiajalta Pernon kartanon alle ja vuodesta 1780 Artukaisten kartanolle. Myynti-ilmoitus osuu siis muutoksen aikaan.

Posttidningarissa 24.5.1756 oli myynnissä Liedon Nautelan kylästä rälssitila Knaapi. Liedon museon tietopaketin mukaan kyseessä on Nautelan kartanon kantatila, jonka omisti "1700-luvun puolelle hovioikeudenneuvos Joakim Schultz, joka aateloituna käytti nimeä Riddercrantz". Ilmeisesti myöhemmät omistajat eivät ole nimekkäitä, mutta "päärakennuksen vanhimmat osat on rakentanut vuonna 1762 tuomiorovasti Samuel Pryss". 

Samuel Pryssin lesken viuhkaa esitellessäni olen maininnut kartanoon liittyvän julkkisparin Eva Jaquette Hastfer & Bengt Lidner. Mutta vuonna 1756 ei vielä ollut huvimajaa tai sinne kätkettyjä kirjeitä. Knaapissa oli tuolloin olennaista pellot, niityt, haat, metsät ja kalastusvedet. Miespihalla oli tarpeelliset ulkorakennukset sekä vanha asuinrakennus, jonka hirret kelpasivat kierrätettäväksi. Kaupan mukana tulisi 30 nautaeläintä ja lampaita sekä työkalut. 

Posttidningarissa 8.9.1757 markkinoitiin Vehmaalta Piiloisten kartanoa.

Viljaa ja heinää tuottavan maan lisäksi tarjolla oli 6 päivätöitä tekevää torppaa ja meriliikenteeseen sopiva satama.

Verkosta en löydä Piiloisten omistajaluotteloa, mutta rippikirjojen perusteella myyjä oli todennäköisesti Jakob Johan Finckenberg (Vehmaa RK 1745-52 s. 121, 1755-62 s. 134). Hän ei lähtenyt pitkälle vaan muutti Ojan rustholliin, jossa kuoli 11.2.1792 (RK 1768-73 s. 213). Ostaja tai ainakin Piiloisten omistaja pian tämän jälkeen oli Ernst Gustaf von Willebrand.

Kun toinen osti kotitilan verolle

Maria Simonsdotter (s. 1722) oli Vehmaan Sunilan nuoriemäntä viimeistään 1740-luvun puolivälissä (RK 1745-52 s. 131). Jostain syystä aviomiehensä kuoltua isännyys ei mennyt itseään vanhemmille poikapuolille vaan Marian uudelle aviomiehelle Johan Mattsonille (s. 1733). Tältä tilanne näyttää rippikirjoissa (1768-73 s. 187 ja 1776-81 s. 188) ja asian vahvistaa helmikuussa 1764 tehty sopimus.

Sopimus tuotiin valtakunnalliseen julkisuuteen Dagligt Allehandassa 25.5.1773. Otsikon "Märkwärdiga saker från Finnland" alle oli kirjattu huolellisesti koko sopimusteksti, jossa Johan sitoutui kaikin mahdollisin tavoin moiteettomaan tilanhoitoon. Häntä kutsutaan talonpojaksi (bonden), joten hämäännyin kun vaatimuksina oli myös huomattava vuokra, johon sisältyi päivätyömäärä, jonka odottaisi näkevänsä kartanon torpparilla.

No, tämähän olikin koko uutisen pointti. Sunila oli jonkun ratsutilan augmentti ja oli ennenkin maksanut siis veronsa sinne. Mutta sopimuksen toinen osapuoli eli E. G. von Willebrand oli ostanut Sunilan verotilaksi eli hänellä oli nyt oikeus päättää kuka sitä viljelisi. Niinpä hän katsoi asialliseksi vaatia moninkertaisen korvauksen verrattuna veroon, jonka Marian aviomiehet olivat aiemmin suorittaneet.

Dagligt Allehandassa oli sopimustekstin lisäksi yhteenveto

jonka laskelman perusteella Johanin ja taloutensa piti maksaa vuodessa 1137 kuparitaalarin edestä kun maakirjan perusteella tilan verot olivat vain 26 taalaria ja 22 äyriä.

No pitihän Von Willebrandin saada sijoitukselleen tuottoa? Vuoden 1875 maakirjan mukaan veroksiosto oli tehty 3.7.1758.

Ylioppilas yksityisopettajana kartanon lapsille

Jouduttuaan vuoden 1802 lopussa keskeyttämään puolitoista vuotta kestäneet yliopisto-opiskelunsa Samuel Ceder päätyi kotiopettajaksi Luutnantti B. G. Eneskjöldin talouteen Kosken taloon Vehmaalle.

Opetus oli tammikuussa tuskin päässyt alkuun, kun sen keskeytti tirehtööri Forsmarckin (*) saapuminen Turusta. Hän opetti tanssia tammikuun puolivälistä helmikuun loppuun Eneskjöldin lapsille sekä naapuriston muille nuorille säätyläisille. Minuettia ja katrillia harjoiteltiin aamupäivällä 10-12 ja iltapäivällä kahdesta iltaan asti.

(*) Helsingin yliopiston virkamiesmatrikkeli kertoo tirehtööri Forsmarckin olleen Turun akatemian tanssin opettaja vuosina 1800-03, mutta "sai jo 1801 konsistorilta luvan siirtyä Haapaniemen sotakouluun opettajaksi eikä ilmeisesti enää palannut yliopistoon".

Kaksi Eneskjöldin vanhinta poikaa piti valmistaa ylioppilastutkintoon ja tähän ei riittänyt opiskelu kotona. He ja Samuel Ceder siirtyivät maaliskuun alussa Turkuun asumaan Eneskjöldin kaupunkiasuntona toimineisiin huoneisiin Turskan talossa Uudenmaankadun varrella. Cederillä oli mahdollisuus myös jossain määrin edistää omia opintojansa. Pojat (Berndt Lorentz ja Arvid Gustaf) läpäisivät tutkintonsa ja 23.6.1803 Ceder oli heidän kanssaan takaisin Koskella.

Hirvittävän pitkää aikaa ei Ceder siis kartanoelämää ehtinyt kokea, mutta Nervanderin tulkinnan mukaan hän sai kokea sääty-yhteiskunnan rajat.

Kosken kartanon herra näyttää olleen jotenkin hyväntahtonen, vaan talon rouva lienee ihaillut kaikkea aatelista, vaikka itse olikin aateliton synnyltään, ja oli hän epäystävällinen ainakin kotiopettajalle. Alussa tuotiin hänelle aamukahvia sunnuntaisin ja teetä niinä iltoina, jolloin sitä perheessä tarjottiin, vaan yhtäkkiä loppui tämä ylellisyys. Tämän johdosta Ceder kirjoittaa päiväkirjassaan: "Oi jos olisin niin viisas, etten välittäisi semmoisesta, vaan tottuisin yhtä helposti kestämään ymmärtämättömäin halveksemista kuin olen tottunut olemaan ilman heidän kahviaan ja vettään." - Vaikeammalta tuntui, kun rouva ei antanut hänelle kyntteliäkään, joita siihen aikaan ei saanut ostaa maalla paitse herrasväeltä itseltään.

"Yö olisi paras lukemiseen", kirjoittaa hän, "silloin olisin vapaudessani. Kyntteliä ei sulla ole, lukea sinun pitäisi, en tahtonut enää rouvalta pyytää, sillä hän näki joka ilta minun puutteeni käydessään vinnillä, kun minä istuin pimeässä ja soitin viulua." Viimeinkin pyysi hän kyntteliä luutnantilta ja sai "kunnollisia niitten talituijuin sijasta, joilla joskus ennen oli minua kunnioitettu". Tämä vetoominen talon isäntään muutti äkkiä rouvan tuulen, niin että kotiopettaja sitte sai myöskin kahvia joka aamu.

Syyslukukauden 1803 Ceder oli Turussa ilmeisesti toimien Eneskjöldin poikien apuna ja tuli heidän kanssaan joulun viettoon Vehmaalle 13.12. Ennen loppiaista syntyi riita, jonka seurauksena Ceder irtisanoutui ja purki ajatuksensa Anna Kristina Mörtengrenista ainakin päiväkirjaansa.

"Talon rouva ei luule muitten olevan ihmisiä kuin aatelin ja minä surkuttelen teidän lapsianne, joihin rouva istuttaa niin nurinpuolisia ja ruotsalaista vapautta sekä tervettä järkeä vastaan sotivia periaatteita."

Lähteenä Uudessa Kuvalehdessä 15 ja 16/1902 julkaistu Emil Nervanderin teksti. Päiväkirjalainaukset mahdollisesti käännetty kerran tai kaksikin. Kuva kirjasta "At early candle light and other poems" (1900), välitys Internet Archive&Flickr Commons.

Paluumatkalla Turusta

Paljon jäi Turussa tekemättä, Akateeminen kävely kävelemättä ja Kakolassa käymättä. Mutta kaikkea ei voi tehdä. Saatuani Flachsenit kartalle Turussa ystävällinen kuskini kiepautti minut katsomaan Mähkärlän maisemaa. Tasaista oli, mutta aukeat eivät kai näin laajat 1600-luvulla. Aitojakin täytyy kuvitella mukaan:

Kieppi jatkui Uuteenkaupunkiin, ihan yleissivistyksen vuoksi. Paikallinen kultturihistoriallinen museo oli iloinen yllätys ja ehdottomasti kahden euron arvoinen. (Jos käsiin osuu Uudenkaupungin turistibrosyyri niin keskiaukeaman kupongilla pääsee museoon kaksi yhden hinnalla.)

Museon yläkerrassa oli esillä merimieselämää. Alakerrassa oli kesänäyttelyssä kirkkoesineistöä ja alkuperäistä porvariskodin tunnelmaa. Kuvassa stereokuvien katselulaite museon pöydältä.

Vanhat pellot kartalla!

Terveiset Kansallisarkistosta. Asiat tulivat hoidettua ja niinpä selailin kirjastossa sukututkimuskansion lehtiä. Salon seudun sukututkijat julkaisevat pienikokoista lehteä, joka olisi helppo ohittaa. Mutta mitä pienempi sitä nopeampi selata läpi...

Ja bongata esittely sivustosta www.lounaispaikka.fi, josta löytyy Lounais-Suomen karttoja. Eikä mitä tahansa karttoja, vaan myös ISOJAKOKARTTOJA. En meinannut silmiäni uskoa, mutta kyllä piti paikkansa. Ei digikuvina alkuperäisistä vaan vanha tieto uudenaikaisessa formaatissa.

Hieman hankalasti löydettävissä tosin. Etusivulta ensin Karttapalveluun. Sitten yläreunasta Ympäristötutkimus. Sitten oikeassa reunassa täppä Ympäristökartaston kohdalle ja klikataan "Siirry eteenpäin". Seuraavassa näytössä oikeassa reunassa täppä Maisemahistorian alla oleviin Isojakokarttoihin. Kun siinä on täppä, voi klikata "Hae"-näkymän esiin ja laittaa siihen sopivan paikannimen. Ymmärtääkseni kattavuus yläkulmassa olevan kartan mukainen. Itse sain esiin Mähkärlän pellot.

(Isojakokarttoja on ollut palvelussa keväästä 2007, onpahan mennyt minulta ohi, kun en aluetta usein tutki.)

Mähkärlä, Lokalahti, Vehmaa/Uusikaupunki

Heräsin tänä aamuna uneen, jossa selasin tuoreen oloista matrikkelia. Jotenkin sattumalta huomasin sen lopussa tekstiosan. Sieltä sitten paljastui, että Flachseniusten veljesten vanhempien nimet tiedetään siksi, että Margareta synnytti lapsen aitassa, lapsi siirrettiin sieltä pois liian aikaisin (?!) ja tästä tuli oikeusjuttu.

Ilmeisesti muistissani yhdistyi eilen paikallishistoriasta luettu älyvapaa 1600-luvun oikeusjuttu ja Melanderin Personskrifter-selailu. Jälkimmäisestä löytyi tiedot kahdesta Flachsenius-veljesten hautausjulkaisusta, joissa on henkilötietoja. Mutta nämä ovat vain Kungliga Bibliotekissa. Tukholmassa olisi kiva käydä, mutta vapaata aikaa siihen ei kovin pian löydy.

Olettaisin, että näihin tai muuhun vastaavaan aineistoon perustuu matrikkelien tiedot isästä nimeltä Henrik Henriksson ja äidistä nimeltä Margareta Jacobsdotter. Toisinaan veljesten syntymäpaikaksi ilmoitetaan vain Vehmaa, mutta Tengström matrikkelissaan tarkentaa paikaksi Mätkälä (Johan Jakob Tengström: Chronologiska förteckningar och anteckningar öfver Finska universitets fordna procancellerer samt öfver faculteternas medlemmar och adjuncter: från universitetets stiftelse inemot dess andra sekularår). SAY:stä löytyy Vehmaan Lokalahdelta Mätkärlä ja sieltä Henrik Henriksson, jolla vaimo Margareta. Koska vanhempien nimet on (teoriassa) voitu arpoa samoista veropapereista kuin mihin SAY perustuu, mielelläni jokin päivä tarkastaisin KB:n hautausvihkoset.

Vaikka varmuutta ei (tässäkään asiassa) ole, niin lähdin hakemaan Mätkälä/Mähkärlää kartalta. Kansallisarkiston digitaaliarkiston parasta antia (SAYn ohella) ovat Pitäjänkartat sekä Senaatin kartat. Pitäjänkartassa Mähkärlällä on selkeät rajat:


Senaatin kartan anti on Varsinais-Suomessa näköjään ihan eri tasoa kuin Kokemäellä, jossa topografisia käyriä ei pahemmin tarvitse piirrellä. Suunnistuskokemuksesta olisi hyötyä, maisema ei minulle ihan tästä aukea:

Mutta parempaa tietoa nämä tarjoavat, kuin Googlen satellittikuva: