Wikipedia tietää kertoa, että Ruotsissa Falunin lähistollä järjestettiin ensimmäinen Lasten päivän juhla toukokuussa 1901. Tuloilla hankittiin kesäsiirtola. Kööpenhaminassa järjestettiin ensimmäinen Lasten päivä vuonna 1903 ja Työmiehen pikku-uutinen 11.5.1904 kertoo, että Kööpenhaminassa Lasten päivänä "kaupungilla, varsinkin kahviloissa, kierteli säästölaatikoita, joihin lahjoiteltiin turvattomien auttamiseksi". Tukholmassa ensimmäiset juhlat pidettiin 1905 ja seuraavana vuonna Uuden Suomettaren kirjeenvaihtaja kertoi "karnevaalielämästä" Lasten päivänä (US 1.6.1906)
Ei tietenkään kulunut kauaa siihen, kun ajatus rantautui Suomeen. Mahdollisesti ensimmäiseksi ehtivät "Vaasan naiset" (Pohjan poika 6.5.1907 & 3.6.1907 & 25.5.1908). Kriittinen arvio ohjelmasta esitettiin Vapaassa sanassa: "Marakattitanssia näyteltiin vaasalaisille sunnuntaina. Mitä kummempiin rimsuihin puettuina laahusti kaupunkimme "kerma" katua ylös, toista alas. Joukon kaunistuksena kulki saattueen etupäässä pari ratsastavaa poliisia." (Pohjan poika 27.5.1908)
Turussa juhlaa vietettiin viimeistään toukokuussa 1908, mutta useampana päivänä: "Suometarlaisia ei ollut, sillä suometarlais-opettajat suvaitsivat antaa hommalle poliittisen luonteen ja päättivät pitää oman juhlansa maanantaina. Köyhyyttä ei näkynyt kulkueessa, joka Tuomiokirkon torilta Urheilupuistoon tehtiin." (Sosialisti 26.5.1908)
Myös Kuopiossa järjestettiin Lasten päivän juhla viimeistään vuonna 1908. Kulkueessa "kukilla koristelluissa kärryissä kuletettiin ensin lastentarhan lapsia, sitten seurasi V. P. K:n soittokunta, sitten kansakoululapset, joita oli toista tuhatta, kuuromykät y. m., niin että lasten lukumäärä meni yli kahden tuhannen. Liput liehuivat hienossa tuulessa ja aurinko tirkisteli tuon tuostakin pilvien lomasta." (Otava 13.9.1908)
Helsingissä Lastenhoitoyhdistys oli yrittänyt toteuttaa Lastenpäivän viimeistään vuonna 1907, jolloin sateinen ilma kuitenkin esti osan ohjelmasta. Seuraavana vuonna suunnitelmat esiteltiinkin säävarauksella (Suomalainen kansa 13.5.1908). "Kaunis ilma suosi" ja "reklaamikulkue" lähti liikkeelle. "Soittokunta etunenässä liikui kulkue, missä esiintyi kirkuvia intiaaneja sotaisat, kirkkaat tomahavkit käsissä virmojen varsojen satuloissa, sinikeltaisia urheita karoliineja ja viehkeitä neitosia kukilla koristetuissa vaunuissa y.m. Kaikkiaan oli kulkueessa toistakymmentä ajopeliä, vaunuja ja automobiilejä." (HS 20.5.1908)
Toteutus ei miellyttänyt kaikkia. Nimimerkki Pyry olisi toivonut tanskalaiseen tapaan kustannusten minimoimista ja eri yhteiskuntaluokkien osallistumista. Helsinkiläinen juhla oli hänestä "yksinomaan ylimmän ylimystön, ylimpien 400:n juhla, jossa muut olivat vain ihmettemevinä syrjästä katsojina, tuskinpa lähimain kaikki tajusivatkaan juhlan ylevämpää, aatteellista merkitystä." Lisäksi häntä harmitti kielikysymys. "Ruotsia kuului vain toimeenpanijain huulilta, vieläpä saksaa ja ranskaakin, mutta ei suomen sanaa. Kaikki ilmoituskilvet olivat ruotsiksi."
Pyry kuvasi sanoillaan myös kulkueen, joka lähti ja palasi Kaivopuistoon, jossa
"oli eri seurueille omistettu erityinen kukkaköynöksillä, pylväillä y.m. eroitettu alueensa. Tuossa oli kukitettu jaappanilainen teehuone, jossa sirot geishat tarjoilivat kahvia ja teetä, tuossa italialaisen soittokunnan lava, indiaanileiri, jossa indiaanipojat myivät jansia y. m., tuossa taasen mustamaisleiri, jossa ahkeraan ennustettiin j. n. e. Leikkikalu-, makeis- tupakka-, voileipä y. m. myymälöitä, toinen toistaan sirompia, oli tietysti myöskin. Saatiin nähdä kotimaisia (en sano suomalaisia) kansantansseja, italialaisia ja espanjalaisia tansseja, kuulla laulua ja soittoa." (Karjala 22.5.1908)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti