1826: suomalaisetkin kruunajaisissa

Turun Wiikko-Sanomat jakoi 7.10.1826 Moskovassa kirjoitetun perusteellisen kuvauksen Nikolai I:n kruunajaisista 7.9.1826. Kaikki oli tietenkin (tekstin mukaan) mennyt juuri niin juhlallisesti kuin piti ja kirjoittaja pääsi lopettamaan tekstinsä virkkeisiin

Suloinen ilma ja pilvitöin taivas kaunisti tätä unohtamatointa päivää. Siinä lukemattomassa kansanpaljoudessa, kuin yli kaiken tunktin kokoonnui nautitaksensa tästä aivan juhlaallisesta näöstä, oli alusta loppuun asti täydellinen järjestys ja rauha.

Useimmat suomalaiset saivat kuulla kruunajaisista oman seurakuntansa kiitosjumalanpalveluksissa, mutta säätyjemme edustajamiehet olivat paikan päällä kutsuttuina vieraina. Turun Wiikko-Sanomat raportoi 7.7.1827:

Niille lähetetyille Suomalaisille, joille on tapahtunut se Armo että Suomen kansan puolesta kantaa alammaisia onnentoivotuksia Hänen Keisarillisen Majesteetinsä eteen seuraamiseksi Hänen istuimelle astumisestansa ja Kruunaamisestansa, on Hänen Keisarillinen Majesteetinsä lahjoittanut seuraavaisia Armonmerkkejä nimittäin: Presidentille Greivi Aminofille, yhän kalleilla kivillä kaunistetun Kultasen-Tuosan Hänen Keisarillisen Majesteetinsä kuvalla; Borgon Hiippakunnan Pispalle, Hengelliselle Tohtorille Johan Melanderillen, yhen Ristin St. Annan Ordenin Ensimmäisestä Luokasta; Commerce-Raadi Gebauerille, yhen kalleilla kivillä kaunistetun Kultasen Tuosan, ja Kihlakunnan Tuomarille Jacob Tuomaanpojalle Hannuxelalle, yhen Kultasen Kunniarahan tällä päällekirjoituksella: Till vedermäle af Kejserlig ynnest (Keisarillisen suosion merkiksi) napin reijässä kannettavaksi sinisellä nauhalla: paihti jota tämä viimmeinmainittu vietä sai lahjoksi yhen Hopea-Kannun.

Nämä olen lyhyemmin maininnut kirjoittaessani Gebauerista. Tuolloin selvisi, että talonpoikia  edustanut Hannuksela oli Vähäkyröstä. Hän ei ollut "Kihlakunnan tuomari" vaan pitkäaikainen lautamies eli herastuomari. Ja myös kuudennusmies hautauskirjauksensa mukaan. Jaakko Tuomaanpoika kuoli 71-vuotiaana 15.8.1834. Geni-profiilissaan ei tätä kirjoittaessani ole sanaakaan Moskovassa käynnistä tai keisarilta saadusta kunniamerkistä.

Muuta vuodelta 1826:

• Keisari jakoi mitaleita
• Tavallinen murha vuodelta 1826

Kuvat Robert Lyallin kirjasta The Character of the Russians, and a Detailed History of Moscow (1823)

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1847-49

Sulkavan pitäjän talolliset Paul Hiainen ja Michael Leinonen saivat keisarilta hopeamitalit saatuaan kiinni yleistä turvallisuutta vaarantaneen romaniryhmän. (FAT 4.6.1847)

Pelottomuudestaan ja itseuhraavaisuudestaan helmikuussa 1847 suomalaiset postikuljettajat Matts Eriksson, Anders Magnus Burmansson, Johan Henrik Henriksson, Anders Johan Carlsson ja Carl Johan Sjöblom Ahvenanmaalta saivat keisarilta hopeiset mitalit. Samassa vaaratilanteessa menehtyneen postinkuljettaja Johan Erik Jöranssonin leski sai 50 ruplaa. Lisäksi Carl Johan Sjöblom, joka oli sairastuttuaan joutunut jäämään Grisslehamniin, sai 25 ruplaa. (FAT 14.10.1847)

Helsingin alueen rokottaja Lars Gustaf Lauraeus ja Puumalan kuudennusmies Josef Larsson Waldonen Reihälän kylästä palkittiin toimensa hoidosta. Lauraeus sai kultaisen mitalin ja Waldonen hopeisen. (FAT 19.11.1847)

Osana laajempaa palkintopakettia Hämeenkyrön koulunperustaja Adam Sasslin sai kultaisen mitalin. Vaimonsa Ulrika noteerattiin päätöstekstissä, mutta hän ei saanut omaa muistoesinettä. (Åbo Underrättelser 29.1.1848) Adam Sasslinin olen esitellyt nimellä Aatu Kärki kirjoituksessa Suurtekojen mies?

"Hänen Keis. Majesteetinsa on armossa lahjottanut Kihlakunnan lautamiehelle Satakunnan kihlakunnassa Anders Erkilälle ja maaviljeliälle Jämsän pitääjässä Carl Johanan pojalle Hinkalalle, kumpasellekin rinnassa kannettavan hopia medaljin päällekirjoituksessa: "hyödyllisestä", siitä rehellisyydestä, järjestyksestä ja päälleluotettavasta käytöksestä jolla he ovat olleet esimerkinä kansalle." (Maamiehen ystävä 1.7.1848, myös FAT 17.6.1848)

Sauvon rokottaja Magnus Finnberg ja Viipurin alueen Johan Fredric Fagerström saivat rokottajille kuuluvat mitalit. (FAT 18.7.1848)

"Keisarillinen Majesteetti on Lukkarille Lohjan pitäjässä Lauri Eeriki Wikgrén'ille ja hänen vaimollensa Kustaava Wikman'ille, siitä hoidosta, jolla nämä lähes 30 vuotta ovat usiasti ilman mittäkään palminotta kohdelleet sairaita pitäjässänsä, antanut Wikgren'ille hopia kunniamerkin päällekirjoituksella: "För det nyttiga" (hyödyttäväisen edestä), kannettavaksi Annan Tähtikunnan nauhassa, ja lahjoittanut vaimolle 100 hop. ruplaa."(Suometar 3.11.1848, myös FAT 11.10.1848) Lars Erik Wikgren ja Gustava Danielsdotter ovat saaneet Geni-profiilinsa, mutta näissä tehtyä työtä ja siitä saatua palkintoa ei mainita.

Yli kolmenkymmenen vuoden kuudennusmiehen velvollisuuksien hoidosta Virolahdella sai talollinen Jacob Mattsson Klami hopeisen mitalin napinlävessä riiputettavaksi. (FAT 1.2.1849)

Renki Carl Johansson Saltvikistä pelasti 19 miestä Ahvenanmaan saaristossa kaatuneen jahdin miehistöstä. Hän sai kultaisen hengenpelastusmitalin. (FAT 1.3.1849)

Pitkäaikaiset lautamiehet Påhl Jääskeläinen Rautalammilta ja Aron Wäänänen Kuopiosta saivat kumpikin hopeisen "hyödyn vuoksi" -mitalin. (FAT 1.3.1849)

Kangasalan talollinen Johan Markula otti kiinni karanneen ja yleiselle turvallisuudelle vaarallisen vangin ja sai hopeisen mitalin. (FAT 18.4.1849)

Kuten koko sarjassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Mikko Kuitulalta saamani tiedonannon mukaan arkistomateriaalia voisi hakea Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta.

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1845-46

Eric Sundströmin valokuva
Aleksi 10 1910-luvulla
HKM, CC BY 4.0

Helsinkiläinen kauppias Alexander Decker oli toiminut kassanhoitajana lainarahojen hoitokomissiossa ilman rahakorvausta, joten hän sai kultaisen "hyödyn vuoksi" -mitalin kannettavaksi kaulassaan. (FAT 3.7.1845) Rakennushistoriaselvitys Aleksanterinkatu 4-10. Työ- ja elinkeinoministeriö (2010, pdf) kertoo, että Alexander Decker osti Aleksanterinkatu 10:n vuonna 1844. Muistosanansa Suomettaressa 27.6.1856 ovat varsin lyhyet: "Vainaja oli virkansa toimessa vakainen ja taitava. Mutta enin on hän muistettava senpuolesta, että hän yksinänsä on nerollansa ja toimellansa elossa ja vaikutuksessa pysyttänyt kaupunkimme Lapsukaiskouluja, joilla ei ole mitään vakinaisia sisääntuloja, vaan joille hän tiesi miten milloinki hankkia tarvittavia varoja." Mitalista ei siis ole puhetta. Wikipediassa Alexander Decker esiintyy arkkitehti Theodor Deckerin ja laulajatar Thèrese Hahlin isänä. Lisäksi hän oli K. J. W. Unoniuksen appi.

Viipurilainen kauppias Michaël Popoff pelasti merihädästä renki Paul Jukarisen ja sai hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 14.1.1846)

Viipurin meritullikamarialueen vartiosluupin valvoja Hans Henrik Lindström pelasti merihädästä laivurin, kolme matruusia ja palvelijan. Hän sai hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 22.6.1846)

Kauppalaivan laivuri A. O. Enegren kuljettaessaan Aline-alusta Kokkolasta pelasti merihädässä olleen Neptunus-aluksen laivurin ja neljä matruusia. Hän sai hopiesen hengenpelastusmitalin. (FAT 22.6.1846) 

Vaasalainen kauppias Ivan Lisitzin oli lahjoittanut rahaa sekä Vaasan köyhäinhoidolle että suojattomien lasten kasvatuksen rahastoon ja kreikkalais-ortodoksisen kirkon rakentamiseen. Tästä hyvästä keisari antoi hänelle kultaisen "hyödyn vuoksi" -mitalin. (FAT 8.7.1846) Ivan Lisitzinin (1784–1847) elämästä on hyvä selostus Aila Pesosen artikkelissa Kauppaa ja kulttuuria Nikolainkaupungissa - venäläisyys Vaasan historiassa kirjassa Vaasa kieliyhteisönä. Näkökulmia kaksikielisen kaupungin monikielisyyteen (2015, pdf).

"Hänen Keis. Majest. on armossa määrännyt lukkarille Bromarfin kappelissa, Tenholan pitäjässä, J. Fredenbergille, Kirkkovärteille, talonpojille Gabriel Holstasille Korposta ja Erikki Paavon pojalle Lemlandin pitäjästä, medaljin rinnassa kannettavaksi, päällekirjoituksella hyödyllisyydestä, siitä että he ovat erinomaisen uutterasti toimittaneet palvelukseensa kuuluvia velvollisuuksia." (Maanmiehen ystävä 3.10.1846, myös FAT 26.9.1846)

Kuten koko sarjassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Mikko Kuitulalta saamani tiedonannon mukaan arkistomateriaalia voisi hakea Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta.

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1843-44

Maalahden lautamies Anders Rimal oli johtanut Vaasan läänin suoviljelypuulaakia niin menestyksekkäästi, että hän sai keisarilta hopeisen mitalin. (FAT 27.1.1843) Palkinto luovutettiin puulaakin johdon kokouksessa, joka pidettiin lääninkansliassa 14.2.1843. (Wasa Tidning 18.2.1843)

Räätäli Abraham Pumalain Kuopion pitäjästä pelasti kaksi veden varaan joutunutta ja sai hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 6.2.1843)

Siikajoen Revonlahden kappelin torpparin poika Pehr Mattsson Kapari pelasti merihädästä talollisen pojan Johan Korholan ja sai keisarilta hopeisen hengenpelastusmitalin sekä 15 ruplaa. (FAT 20.3.1843)

Rantasalmen alueen rokottaja Henrik Huhtin ja Viitasaaren alueen rokottaja Henrik Gabriel Kahelin saivat taidostaan ja ahkeruudestaan keisarilta rokottajia varten tarkoitetun mitalin. (Åbo Tidningar 18.11.1843)

Entisen karjalaisen rakuunajoukon kengittäjä, kersantti Isaac Rothman sai Mikkelin läänissä karjatauteja vastaan tekemästään työstä keisarilta hopeisen "hyödyn vuoksi" -mitalin. (FAT 4.4.1844)

Kauppalaiva Heben perämies C. M. Hernstedt Viipurista yhdessä seitsemän aluksen matruusin kanssa pelasti merihädästä osan venäläisen kauppalaiva Christinan miehistöstä. Hernstedt sai keisarilta hopeisen hengenpelastusmitalin ja kukin matruusi 5 hopearuplaa. (FAT 26.4.1844)

Torpparin poika Samuel Johansson Pernajasta (tai Perniöstä) pelasti merihädästä vankinihdin Johan Skog ja sai tästä hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 26.4.1844)

"H. K. M. on lahjoittanut Jakti Foudille Joh. Haakmanille, ja Lautamiehelle Joh. Jarilalle, Orihveden Pitäjästä, kumpasellekkin Medaljin kannettavan nappi reijässä. Haakmanille Kullasta ja Jarilalle Hopiasta - siitä että he karkujamiin kiiniottamisessa ovat osottaneet erinomaista jaloutta ja urhoollisuutta." (Maamiehen ystävä 8.6.1844)

Rokottajat Gustaf Sunell Tampereelta ja Carl Anders Wialén Tyrvään alueelta saivat rokottajille tarkoitetun mitalin. (FAT 19.6.1844)

Kirkkoväärtin velvollisuuksien pitkäaikaisesta ja hyvästä hoitamisesta sai Johan Carlsson Mickola Loimaalta hopeisen "hyödyn vuoksi" -mitalin. (FAT 5.7.1844)

Talonpoika Simon Brusi Uudeltakirkolta kahdeksan muun avulla pelasti merihädästä viisi matruusia kauppalaivasta "Grigorij Bogosloff". Brusi sai hopeisen hengenpelastusmitalin ja avustajat 2 ruplaa ja 50 kopeekkaa kukin. (FAT 10.9.1844)

"H. Keis. Majest. on armollisesti lahjoittanut Puutarhamestarille Simon Schalinille hopia medallin, kannettava napin reijässä, siitä että Scalini on pelastanut Kauppamiehen Helsingissä Trofim Duldin hukkumassa, ja rengille Carl Henrik Strengille, joka myös pelasti rengin Henrik Lindholmin samasta hädästä, 15 Rupl. hop." Maamiehen ystävä 11.1.1845 (FAT 24.12.1844).

Helsinkiläinen renki Carl Henrik Streng pelasti merihädästä rengin Henrik Lindholm ja sai 15 hopearuplaa (FAT 24.12.1844).

Kuten koko sarjassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Mikko Kuitulalta saamani tiedonannon mukaan arkistomateriaalia voisi hakea Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta.

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1841-42

Turkulaisen kauppiaan Hummelin yleisesti hyödylliset toimet riittivät keisarin kultaiseen mitaliin. (FAT 25.1.1841)

Sääksmäkeläinen rusthollari Gustaf Mattsson Kasuri  oli niin kunnostautunut pitäjän köyhäinhoidon järjestämisessä, että hän sai keisarilta hopeisen mitalin. (FAT 26.2.1841)

Kauppakirjanpitäjä Alexander Snellman pelasti 5 hukkumisvaarassa ollutta ja sai kultaisen hengenpelastusmitalin. (FAT 11.5.1841)

Renki Jegor Isakoff Moldokain Korpiselän kappelista pelasti kaksi hukkumisvaarassa ollutta ja sai hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 17.5.1841)

Kemin pitäjän lautamies Johan Hoikka oli katovuonna tukenut hädänalaisia asukkaita niin, että sai keisarilta kultaisen "hyödyn vuoksi" -mitalin. (FAT 26.8.1841)

Helsinkiläisen porvarin pojat Adolf ja Johan Lindman sekä kirvesmies Lemströmin alaikäinen Fredrik-poika pelastivat merihädästä kolme matruusia. Kukin sai keisarilta hopeisen hengenpelastusmitalin ja 150 ruplaa. (FAT 30.10.1841)

Yli-Tornion pitäjän Tengeliön kylän tilallinen Matts Vaaraniemi pelasti veden varasta rengin Olof Koivisto ja sai hopisen hengenpelastusmitalin. (Helsingfors Tidningar 22.12.1841)

Porkkalan tullivalvontapaikan valvoja Holmberg pelasti merihädästä kauppalaivan perämies Nymanin ja sai hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 18.4.1842)

Taavetin alueen rokottaja Anders Kärmeniemi sai taidolla ja ahkeruudella hoidetusta toimesta keisarilta rokottajille tarkoitetun mitalin. (FAT 2.7.1842)

Halikon Kirjolan kylän talollinen Henrik Johansson Keskitalo onnistui löytämään Helsingin ja Turun välillä kadonneen postilaukun ja sai keisarilta hopeisen mitalin. (FAT 20.7.1842)

Hattulan lautamies Adolf Cavén pelasti toiminnallaan neljä taloa tulipalossa ja sai keisarilta hopeisen mitalin. (FAT 12.9.1842)

Kuten koko sarjassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Mikko Kuitulalta saamani tiedonannon mukaan arkistomateriaalia voisi hakea Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta.

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1840

Turun tullikamarin vahtimestari Carl Lindegren pelasti oman elämänsä menettämistä pelkäämättä  hukkumiselta alaikäisen kisällintyttären Adolfina Westerholm ja sai keisarilta hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 13.1.1840)

Laivuri P. Petrell, kuljettaessaan suomalaista Sophia-alusta Oulusta pelasti merihädästä Henric Boströmin, joka oli ollut matruusi Suomen ensimmäisessä meriekipaasissa. Tästä hyvästä Petrell sai hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 18.2.1840)

Kokkolalainen kauppias M. Hongell ja raatimies Donner olivat järjestäneet laitoksen alaikäisille lapsille, joiden vanhempien pitää käydä töissä kodin ulkopuolella. Siis päiväkodin?! Tästä hyvästä Hongell sai keisarilta kultaisen mitalin kaulaan nauhalla sidottavaksi. (FAT 16.6.1840)

Viipurin raatimies Elfström oli pitkään rahakorvauksetta ollut Viipurin läänin työ- ja ojennuslaitoksen johtoryhmässä. Palkan sijaan hän sai keisarilta kultamitalin (FAT 16.6.1840)

Limingan alueen rokottaja Anders Sundman sai rokotusten edistämismitalin (Helsingfors Tidningar 17.6.1840). Tämä päätös ei välttämättä kulkenut keisarilla, mutta sopii sekasotkuun.

Isonkyrön seurakunnan kirkkoväärti, talollinen Michel Ericsson Erickala, kunnostautui vuonna 1837 tapahtuneen kirkkovarkauden selvityksessä ja syyllisten kiinniotossa, joten hän sai keisarilta hopeisen mitalin. (FAT 29.8.1840) Näin sanomalehdessä luki, mutta katsottuani Isonkyrön rippikirjan 1831-39 Ulvilan kylän Erkkilän sivua 338, jossa kirkkoväärtiksi on merkitty Michel Andersson (s. 26.2.1802) rohkenen epäillä painoerhettä. 

Talollinen Henrik Mattsson Kuorikoski tai Qvickants sai keisarilta hopeisen mitalin kirkkorakennuksistaan ja muista yleisistä rakennuksista. (FAT 28.10.1840) Vaihteeksi julkkis, joka ei uutta esittelyä kaipaa, joten linkitetään Wikipediaan, jossa hopeamitalia ei mainita.

Iisalmen lukkari Fredric Zimmerman apunaan räätäli Michel Huttinen ja talollisten pojat David Kaupinen, Anders Janhunen ja Anders Korhonen olivat keväällä 1839 omat elämänsä vaarantaen pelastaneet useita hukkumisvaarassa olleita. Zimmerman sai palkinnokseen hopeisen hengenpelastusmitalin ja 100 ruplaa. Muut miehet saivat 50 ruplaa kukin. (FAT 18.12.1840)

Kuten koko sarjassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Mikko Kuitulalta saamani tiedonannon mukaan arkistomateriaalia voisi hakea Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta.

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1839

Senaatin oikeusosaston vahtimestarin Johan Lindblomin erotessa toimestaan hän sai pitkän palveluksensa johdosta kultaisen mitalin. (FAT 5.1.1839) Helsingin haudattujen listasta selviää, että Johan Lindblom kuoli 75-vuotiaana leskenä 3.2.1842. Vaimonsa Anna Lovisa o.s. Löfgren oli kuollut 39-vuotiaana 6.9.1829.

Viipurilainen kauppias Johan Backman oli ahkeroinut uuden lasarettirakennuksen hyväksi niin, että sai keisarilta kultaisen mitalin. (FAT 14.6.1839) Wikipedia tietää kertoa, että "Vuonna 1836 sairaalan toiminta siirrettiin Pietarinkadun (myöh. Kannaksenkatu) varrelle ns. Ladon talon tontille. Nimi viittaa talon lahjoittaneeseen Kristian Adrian Ladoon (1704-1767). Vanha talo oli ollut köyhäinhoidon käytössä ns. vaivaishuoneena. Uusi rakennus valmistui 1839. Tällöin alettiin yleisemmin puhua lääninsairaalasta eikä enää lasaretista."

Tammisaarelainen kauppias J. H. Hovin, luotsit G. Grabbe ja C. Roth, luotsioppilas G. Lundman ja renki F. Sundholm pelastivat useita rantautuneen suomalaisen kuunarin Active miehistön jäseniä. Tästä hyvästä ensiksi mainittu sai kultaisen hengenpelastusmitalin ja muut hopeisen. (FAT 3.7.1839)

Pitkästä työstään Viipurin tyttöjen koulun opettajana Ernestine Lehman sai keisarilta brijaltiinirintaneulan. (Helsingfors Tidningar 6.7.1839) Heidi Hakkaraisen artikkelista Oppineiden liikkuminen ja sanomalehti-ilmoitukset 1800-luvun alun Viipurissa (Ennen ja Nyt 1/2022) käy ilmi, että

"Myös Viipurissa toimineen tyttökoulun (Töchterschule) ansiokas ja korkeatasoinen opetus on yhdistetty etenkin Berliinissä syntyneeseen Ernestine Lehmanniin (1748–1839)," joka "saapui aluksi Pietariin astrologi Eulerin seurassa, työskenteli Wilhelm von Engelhardin perheen kotiopettajattarena ja siirtyi tämän mukana 1783 Viipuriin kun tästä tuli Viipurin kuvernööri, ja sen jälkeen toimi kotiopettajattarena Nicolayn Monrepos’n linnassa ja johti Viipurin tyttökoulua vuodesta 1800 kuolemaansa saakka."

Rintarossistaan Lehman ei siis ehtinyt kauaa nauttia ennen kuolemaansa. 

Kuten koko sarjassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Mikko Kuitulalta saamani tiedonannon mukaan arkistomateriaalia voisi hakea Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta.

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1838

Renki Isac Sandberg pelasti Helsingissä joulukuussa 1836 pistooliseppä Rostedtin alaikäisen Frans-pojan hukkumiselta. Hän sai keisarilta hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 14.2.1838)

Koskenraivaustyön tarkastusmiehet Liljeqwist ja Östman saivat ahkeruutensa vuoksi kultaiset mitalit keisarilta (FAT 9.4.1838).

Turun museokeskus, CC BY 4.0

Oulun lasaretin hoitaja luutnantti Johan Fredrik Löthman oli hoitanut virkansa niin mallikkaasti, että hän sai keisarilta kultaisen mitalin (FAT 9.4.1838). Turun museokeskuksen kokoelmiin kuuluu kesällä 1839 päivätty perheportretti, jossa Löthmanilla on mitali kaulassaan. Ties vaikka oli kokoonnuttu juhlimaan nimen omaan kyseistä huomionosoitusta.

Vaasalainen perämies Anders Fredrik Gynther pelasti matruusi Ungherin hukkumiselta varrantaen oman henkensä. Hän sai hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 23.6.1838)

Porilaisen kauppa-alus Dygdenin perämies Otto Reinhold Spof pelasti kuusi miestä englantilaisen Caledonian miehistöstä. Hän sai kultaisen hengenpelastusmitalin. (FAT 16.7.1838)

Ruhtinas Galitzinin tiluksilla Viipurin läänissä Stephan Michejeff Gratschoff, Alexander Pönnönen ja Knut Mätänen tekivät jotain niin erinomaista, että kukin sai keisarilta kultaisen mitalin. (FAT 12.11.1838)

Kuten koko sarjassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Mikko Kuitulalta saamani tiedonannon mukaan arkistomateriaalia voisi hakea Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta.

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1837

Viaporin kauppias Jabblakoffin puotipoika Ivan Alexandroff Sehkolnoff pelasti 5.7.1836 muurarikisälli Frimanin ja torppari Hågerin sekä jälkimmäisen alaikäisen tyttären hukkumisvaarasta. Hän sai keisarilta hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 16.2.1837)

Helsingin kaupunginkirurgi Fredric Pihlflyckt sai keisarilta kultaisen "hyödyn vuoksi" -mitalin pitkään hankalissa oloissa tehdystä työstään. (FAT 7.4.1837) Vuosikymmeniä myöhemmin muistosanoissa ei ole puhetta mitalista: "Vainaja oli lähes neljäkymmentä vuotta toimittanut lääkärinvirkaa tässä kaupungissa; etenkin oli hän köyhän kansan suosiossa. Vainajalta, joka oli naimattomana, jää jäljelle suuri kivikartano ja muutakin omaisuutta." (SWL 28.12.1869) Kyseinen "kivikartano" on Helsingissä edelleenkin SKS:n naapurissa Hallituskadulla. Korttelista on tehty kortteliselvitys (pdf), jossa Pihlflycktistä todetaan

Vuonna 1834 Pihlflyckt sai erioikeuden pitää parturin- ja välskärintupaa. Hiustenleikkuun, -kähertämisen ja hienoimpien peruukkien valmistamisen ohella Pihlflyckt hoiti laitoksessaan muun muassa tappeluissa ja onnettomuuksissa saatuja haavoja, tyrehdytti verenvuotoa, sitoi luunmurtumia ja hoiti paleltuneita ja juopuneita. Laitos oli auki kaikkina vuorokauden aikoina ja Pihlflycktin kerrotaan antaneen köyhille muutakin apua ja hoitaneen vähävaraisia ilmaiseksi.(s. 123)

Pihlflycktin perukirja (HKA 5228 & 5278) on pitkä ja niin perusteellinen, että mukana on kaksi kultaista mitalia.

Meritullin vahtimestari Carl Fredrik Winberg pelasti merihädästä Viaporin palomestari Nicanderin, tämän pojan ja neljä muuta ihmistä. Hän sai keisarilta kultaisen hengenpelastusmitalin. (FAT 26.5.1837)

Turkulainen kauppias Carl Fredrik Birkstedt lahjoitti 25000 ruplaa kaupungin leskille ja orvoille perustettuun kassaan. Tämän johdosta keisari myönsi hänelle kultaisen mitalin. (FAT 5.8.1837)

Lautamies Henrik Mattsson Storgård, Taivassalosta, oli erityisesti auttanut köyhiä ja hädänalaisia, valvonut pitäjän järjestystä ja siveyttä, toiminut 30 vuotta lautamiehenä ja kirkkoväärtinä sekä oli tunnettu ahkeruudestaan ja toimeliaisuudestaan maanviljelijänä. Tästä hyvästä hän sai keisarilta kultaisen mitalin. (FAT 23.8.1837)

Turkulainen laivuri Holmqwist pelasti oman henkensä vaarantaen neljä ihmistä Ahvenanmerellä merihädästä. Hän sai keisarilta kultaisen hengenpelastusmitalin. (FAT 21.11.1837)

Helsinkiläinen räätälin kisälli Johan Fredrik Sundbeck pelasti kolme ihmistä hukkumiselta. Hän sai hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 21.11.1837)

Kuten koko sarjassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Mikko Kuitulalta saamani tiedonannon mukaan arkistomateriaalia voisi hakea Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta.

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1835-36

Kultaisen "Hyödyn hyväksi" -mitalin sai keisarilta seppäoltermanni Löfgrén kiitoksena edellisten katovuosien aikana Oulun läänissä antamastaan avusta. (FAT 9.3.1835 ja? 14.4.1838)

Museovirasto, CC BY 4.0

Vastaavasta avusta katovuosien aikana sai kultaisen mitalin myös kauppias Toropoff Heinolassa. (FAT 7.11.1835) Kyseessä lienee Alexander Toropoff, jonka kotitalossa toimii nykyään Heinolan taidemuseo. Varmasti kyseessä on Johan Lindhin vuoden 1840 paikkeilla maalama mies, sillä kaulassa oleva kultamitali on oikeassa nauhassa ja muotokuvaan liittyy nimi Toropoff.

Hopeisen hengenpelastusmitalin saivat kauppakirjanputäjä Benedikt Brenner ja laivajungmanni Fredrik Holmström, jotka olivat pelastamassa viaporin linnoituksen lähistöllä hukkumassa olleita renkejä Eklund, Lambi ja Nilsson. (FAT 8.3.1836)

Haminalainen kauppias Jacob Willström sai katovuosien aikana antamastaan avusta kultaisen "hyödyn vuoksi" -mitalin (FAT 8.4.1836)

Hopeisen "hyödyn vuoksi" -mitalin ansaitsivat talollinen Johan Mattsson Silwast ja poikansa Henrik Johansson Silwast eläinlääketieteellisistä tiedoistaan ja ahkeruudestaan karjatautien hävityksessä. (FAT 8.4.1836) Valitettavasti uutisoinnissa ei mainita miesten kotipitäjää. Hiski-haun ja googlauksen perusteella vahvimmat kandidaatit ovat Lapinjärveltä, jonka Silfvast-tila tunnetaan Sibeliuksen esi-isien kotina. Rippikirjan 1834-44 sivulla 348 Norrbyn Sillvastas-tilan toista osaa isännöi lautamies Johan Mattson (s. 4.4.1786) ja hänellä on poika Henric Johansson (s. 15.10.1810). Genissä Johanin arvona on herastuomari, mikä ei varsinaisesti todista eläinlääketieteellisestä osaamisesta, mutta pitkästä arvostuksesta, joka sopii mitalin haun vaivaan. 

Helsinkiläinen kauppakirjanpitäjä Johan Stier sai kultaisen hengenpelastusmitalin vaarannettuaan oman elämänsä pelastaessaan hukkumassa olleita kaupunginvouteja Ingman ja Malmstén. (FAT 13.4.1836)

Uudenkaupungin laivuri Henrik Erholm pelasti kesäkuun 1836 myrskyssä Ahvenanmaalta Merikarviaan matkalla olleen kaljaasi Wandringsmannen miehistön, vaarantaen oman elämänsä. Tästä hyvästä hän sai kultaisen hengenpelastusmitalin. (FAT 8.10.1836)

Postikuljettajat Eckerössä, talollisten pojat Johan Mattsson, Matts Mattsson, Olof Olofsson ja Carl Magnus Mattsson sekä rengit Olof Olofsson, Jan Ericsson, Anders Magnus Andersson ja Matts Olofsson pelastivat postin jäälautalta 17.12.1835 ja saivat kukin 100 ruplaa. Hopeisen mitalin tapahtuneesta ansaitsi Ruotsin laivaston konstaapeli Rörström. (FAT 11.10.1836)  

Kuten koko sarjassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Mikko Kuitulalta saamani tiedonannon mukaan arkistomateriaalia voisi hakea Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta.

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1833-34

Kapteeni Isaac Hellman Raahesta pelasti oman elämänsä vaarantaen 6.10.1829 kuusi ahvenanmaalaista, jotka olivat myrskyssä joutuneet pienessä veneessä avomerelle. Hellman sai keisarilta kultaisen hengenpelastusmitalin. (FAT 2.2.1833)

Loviisalainen kauppias C. J. Göhle sai keisarilta kultaisen "hyödyn hyväksi" -mitalin, sillä hän oli ahkerasti edistänyt hallinnon näkemyksiä. (FAT 26.8.1833) Kyseessä lienee Carl Johan Göhle (1796-1846), mutta tekemisensä eivät ole jättäneet verkkoon jälkeä itsestään. Muissa sanomalehdissä hän esiintyy kaupunginviskaalina, joten kyse voi olla erinomaisesta viranhoidosta.

Syyskuussa 1833 Viaporista pakeni 12 vankia. Näiden kiinniottoon osallistuneet saivat keisarilta palkinnot, jotka luovutettiin suurella juhlallisuudella Tuusulan kirkossa 16.1.1834 jumalanpalveluksen jälkeen. Kirkkoherra Ihlström pidettyä lyhyen puheen alttarilta maaherra, kamariherra ja kreivi Armfelt jakoi palkinnot. Lautamies Henric Kåttu Tuusulan kirkonkylästä sai kultaisen mitalin. Talollisen vävy Carl Gustaf Rosenberg, seppä Hågerström ja rusthollari Anders Joh. Skogster Hyrylästä sekä torpparit Matts Andersson ja Anders Mattsson sekä torpparin poika Anders Andersson Kettulinnan torpasta Pajalon kylästä saivat hopeisen mitalin kukin. 

Kiinniotossa talollisen poika Johan Heikkilä Nahkelasta oli kuollut rikollisen ammuttua rintakehäänsä. Viisi perillistään saivat 80 ruplaa kukin. Talolliset Johan Henriksson Bertila, Henrik Henriksson Magnula ja Jakob Hellenius, renki Anders Blomqvist, talollisten pojat Erik Henriksson Jussila, Johan Simonsson Magnula, Carl Fred. Mickola, Erik Eriksson Hannula ja Henrik Henriksson Hannula, jotka kaikki Nahkelasta, rushollari Johan Antman Häkilän kylästä, puuseppä Selander Alikeravan kylästä, talolliset Anders Lahenius, Gustaf Forsström Mickola, Henrik Henriksson Peldola ja Erik Jussila, syytinkiläiset Gustaf Skogster ja Gustaf Lindroos, räätäli Lager, suutarinpoika Gustaf Adolf Renström, torppari Anders Silen, renki Tobias Wallenius ja rushollari Henrik Skogster, kaikki Hyrylästä, kukin 10 ruplaa. Lisäksi Tuusulan nimismies Helsingius sai keisarilta kultaisen mitalin ja Sipoon nimismies Tallgren kultaisen kellon. Nämä palkinnot luovutettiin maaherran kansliassa 7.1.1834.  (Helsingfors Tidningar 15.1.1834)

Hämeenlinnalainen Carl Henric Tammelander oli juuri saanut triviaalikoulun käynnin loppuun, kun hän 1.8.1833 oman henkensä vaarantaen oli pelastamassa vaununtekijän tytärtä Gustafva Margaretha Sandbergiä hukkumiselta. Tästä hän ansaitsi keisarilta kultaisen hengenpelastusmitalin ja lisäksi 300 ruplaa. Nämä luovutettiin Hämeenlinnan kirkossa hyvin juhlavasti juhannuspäivänä kruununperijän täysi-ikäisyyden vuoksi järjestetyn kiitosjumalanpalveluksen yhteydessä. Kirkkoon mennessä oli seurattu jääkärirykmentin paraatia ja urkujen soidessa ammuttiin tykeillä. Jumalanpalveluksen jälkeen maaherra luovutti palkinnon.(FAT 22.2.1834, 30.6.1834)

Keisarillisen Aleksanterin yliopiston kokoelmia rikastuttaneet palkittiin. Alaskan kuvernööri Arvid Adolf Etholén sai briljantiinisormuksen ja tallinnalainen kauppias Böning kultaisen mitalin "hyödyn hyväksi". (FAT 29.5.1834) Jälkimmäisen moninaisista ansioista voi lukea Einar Väreen artikkelista Gustaf Fredrik Böning – en bortglömd föregångare inom estnisk-finska relationer (HTF 3/2009) tai lyhyemmin viroksi ja suomeksi.

Hopeiset hengenpelastusmitalit saivat Nauvon Barstön kylästä talollinen Matts Abrahamsson, joka pelasti ja suojasi neljä miestä aluksesta, joka oli matkalla Windausta Stettiniin, sekä Anders Fröman, jonka ansiota esittelin eilisessä tekstissä. Mitalin ohella Abrahamsson sai 400 ruplaa ja Fröman 300 ruplaa. (FAT 17.7.1834)  

Inkeren kirkkoherra C. A. Winter sai hopeisen hengenpelastusmitalin. (FAT 3.9.1834)

Hukkumassa olleiden pelastamisesta saivat hopeiset hengenpelastusmitalit sepänpoika Christian Malin Hartolasta ja renki Staffan Jöransson Nurmoisten kylästä Sysmässä. (FAT 21.11.1834)

Hengenpelastusmitalin sai myös Turun linnan lauttamies Anders Fröman, josta kerroin eilen. 

Kuten koko sarjassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Mikko Kuitulalta saamani tiedonannon mukaan arkistomateriaalia voisi hakea Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta.

Sankari Turun linnalla: lauttamies Anders Fröman

Elämäkerralliseen traditioon nojautuen aloitetaan päähenkilön sukutaustalla. Anders Frömanin vanhemmat Eric Fröman ja Maria Palmberg vihittiin avioliittoon Turun linnan seurakunnassa 2.1.1794. Eric oli tuolloin renki akatemian puutarhassa. Elokuussa 1807 turkulaisessa sanomalehdessä kirvesmiehen leski Helena Palmberg ja vävynsä Eric Fröman kauppasivat yhdessä kaupunkitonttia. Todennäköisesti Maria oli siis 61-vuotiaana 21.12.1799 kuolleen kirvesmies Anders Palmbergin tytär.

Eric (s. 1771) ja Maria (s. 1771) pysyivät Turun linnan seurakunnan kirjoissa, joiden kastelistoihin merkittiin 27.9.1794 syntynyt Anders ja 25.4.1799 syntynyt Eric Olof. Jälkimmäisessä merkinnässä Eric on merimies samoin kuin rippikirjan 1797-1802 sivulla 49. 

Turun linna talvella. Museovirasto, CC BY 4.0 

Anders siis todennäköisesti kasvoi mieheksi Turun linnan ympäristössä eli lähellä vettä. Turun linnan seurakunnan vihittyjen tiedot 1810-luvulta ovat epätäydellisiä, joten ajoitusta avioliitolleen Eva Catharina Holmströmin (s. 1799 Maaria) kanssa ei ole annettavissa. Pari muutti vuonna 1820 linnan seurakunnasta Maariaan, mutta tähän ei liittynyt ainakaan kovin pitkää muuttoa. Maarian rippikirjoissa Anders Fröman oli alusta loppuun asti Turun linnan lauttamies. (RK Maaria 1821-29, 307; 1830-37, 123; 1837-44, 286; 1844-50, 254; 1851-57, 148). Eva Catharinan kanssa perustettu  perhe kasvoi kahden vuosikymmenen ajan: Anders Johan s. 25.3.1820, Carl Gustaf s. 9.12.1822, Eva Sophia s. 20.11.1825, Frans Edvard s. 11.11.1828, Edla Erica 3.6.1831 k. 9.2.1832, Maria Charlotta s. 15.3.1833 k. 20.8.1841, Fredrik Frans s. 31.3.1836 k. 17.2.1841, Ida Antoinette s. 26.2.1839.

Anders Fröman astui (kirjoitusasulla Fröjman) painettuun julkisuuteen Åbo Underrättelserin etusivulla 20.10.1829. Edellisenä tiistaina, 13.10.1829, oli iltapäivällä kahden aikaan tapahtunut onnettomuus. Rajusta myrskystä huolimatta kotiaan kaivanneet 31 virolaista olivat lähteneet kohti merta. Veneensä kuitenkin kaatui jo ennen ehtimistä Turun linnalle. Apuun riensivät opiskelija Mether Taivassalosta, lauttamies Fröjman, suutari Salmén, torppari Henric Henricsson ja kaksi miestä, joita nimiä sanomalehteen kirjoittanut ei tuntenut. Miesten ansiosta virolaisista saatiin pelastettua 22. Heidän hyväkseen kiersi kaupungilla keräyslista.

Viisi vuotta myöhemmin Anders oli vastaavan kirjoituksen päähenkilö Åbo Underrättelserin etusivulla 16.4.1834. Iso-Heikkilän torpparin vaimo oli lähtenyt linnan edustalla 7.4.1834 heikolle jäälle, joka petti altaan. Anders Fröman sairaudestaan huolimatta riensi apuun 9-vuotiaan Gustaf-poikansa, suutari Lembergin ja tuntemattoman miehen kanssa. Juuri kun he saivat heitettyä vaimolle liinan, johon tämä tarrasi, jää petti Anders Frömanin alta ja hän upposi kokonaan veteen. Omasta hädästään huolimatta hän ei irrottanut otettaan liinasta pyrkiessään takaisin kestävälle jäälle. Rannalla huusi Andersin vaimo muistuttaen viidestä lapsesta, mutta Anders ei luovuttanut ennen kuin hän sai torpparin vaimon vedestä. Pelastuksen vei loppuun paikalle tullut kalakauppias M. Sjöberg, mutta läpimärkänä tupaansa viety Anders puhui vielä laudan tarpeesta. 

Andersin ohella suutari Lemberg putosi veteen ja sai kastumisesta taudin. Sekä hänen että Anders Frömanin hyväksi suunniteltiin keräyslistaa, jonka tuotosta kolmannes menisi Lembergille ja kaksi kolmannesta säästöpankkiin Frömanin lasten elatukseksi siltä varalta, että tämä ei selviäisi seuraavasta hengenpelastustoimestaan. Keräystä seurattiin sanomalehdessä ja se tuotti loppujen lopuksi 17 ruplaa Lembergille ja 34 ruplaa säästöpankkiin. Tämä todettiin, kun Anders Fröman oli jälleen Åbo Underrättelserin etusivulla 15.10.1834. Tuolloin kerrottiin hänen keisarilta saamastaan (eli keisarilta anotusta) hopeisesta hengenpelastusmitalista. 

Omia lapsiaan Anders Fröman ei päässyt pelastamaan. Esikoispoika Anders Johan hukkui 28.11.1838 Pohjanmerellä ja 8-vuotiaana kuolleen Maria Charlotan kuolinsyyksi merkittiin hukkuminen vuonna 1841.

Mutta vielä ainakin kerran Anders Fröman pelasti hengen ja oli jälleen Åbo Underrättelserin etusivulla 19.12.1846. Ýhdessä Frans Edvard -poikansa ja pursimies Isak Ahlströmin kanssa hän pelasti heikkoihin jäihin kelkkansa kanssa pudonneet nauvolaiset torpparit Matts Stenberg, Erik Eriksson ja Erik Lindström.

Anders ehti vaimonsa kanssa todistaa Eva Sofian häät 6.10.1849 vankilan vahtimestarin Edvard Ludvig Jordlingin kanssa. Anders kuoli 2.8.1853 eli alle 60-vuotiaana.

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1830-32

Savonlinnalainen kauppias Ivan Kusnetzoff ja renki Johan Loikain pelastivat postiljooni Ronisen alaikäisen pojan hukkumiselta. Kustzkoff sai keisarilta tapahtumaan sopivan hopeisen mitalin (eli hengenpelastusmitalin) ja Loikain 100 ruplaa rahaa. (FAT 29.4.1830)

Viaporissa asuva ja itsensä elättävä talonpoika Peter Vasileff, joka oli kotoisin Krutzan kylästä Kostroman kuvernementissa, oli ollut niin antelias Viaporin ortodoksista seurakuntaa kohtaan, että keisari palkitsi hänen hopeisella mitalilla. (FAT 12.8.1831)

"Alammaisuudessa tehdyn esimiesten kirjoituksen johdosta on Hänen Keisarillinen Majestetinsä samana päivänä Armoisesti tahtonut antaa Qvartermästareille Koskeinperkaus-Direktionissa Fabian Lönnqwist ja Henric Österbäck, heidän kiivautensa tähden töissä, kultamedaljan kummallekkin, tällä päällekirjoituksella: för det nyttiga, kannettavaksi S:t Wladimirin Ordenin nauhassa." (Turun Wiikko-Sanomat 15.10.1831)

Helsinkiläinen konsiittori Raget Bandli pelasti oman elämänsä vaarantaen työmies Foseliuksen kolme alaikäistä lasta, jotka lähes hukkuivat. Siksi hän sai keisarilta hopeisen mitalin, jossa oli teksti "ihmiselämän pelastamisesta". (FAT 4.11.1831)

SWL 28.12.1869

"Alamainittavilta personailta osotetun kiivauden edestä Suomenmaassa annetuissa varousvälikappaleita Cholera tautia vastaan, on Hänen Keisarillinen Majestetinsä 6 (18) p. Lokak. antanut heillen seuraavaisia palkinnoita, nimittäin: Sihtierille Keisarillisessa Lääkäri Seurassa, Lääkäri taidon Licentiatille Carl Grönlund, Kurhuonen Virkamiehelle Fredric Pihlflycht, Lääkäri taitoa opettelevaisille, Filosofian Magisterille Anders Eric Hedberg ja Candidateille Elias Lönnroth, Abraham Frosterus, Anders Herman Carger, Johan Törngren, Lars Isaac Ahlstubbe, ja Carl Backman, Kämnärin Oikeuden johdattajalle Viipurin kaupunkissa Alexander Stråhlman, Häradsskrivarille Lappveden Kihlakunnassa Hugo Ferdinand Woiwalén, Registratorille Kenraal-Guvernementin Kansliassa, Collegii Sihtierille Henric Weckman, saman Kanslian Arkivarielle Wilhelm Stewen ja Kopistalle, Collegii Registratorille Anders Davidsson, Kontuori skriwarille Vaihetus-Depositioni ja Laina Pankissa Eric Born, virkaatoimittavalle Kaupunkifiskalille Helsingforsissa Berndt Sahlberg, ja Kauppioille samassa kaupunkissa Fredric Gadd ja Gustaf Gardberg ynnä Borgareille Andsten ja Byman, itsekullenkin yhden kalliin sormuksen; ja myös CommerceRoodille Gegor Uschakoff ja Kauppioille Merkul Schuschin ja Dmitri Aleneff kullenkin kultamedealjan, ja Borgarille Löfman hopeamedaljan, päällekirjoituksella: "osotetun kiivauden edestä," kannettavaksi rinnassa, Uschakovilta S:t Vladimirin Ordenin ja toisilta S:t Annan Ordenin nauhalla; jonka ohessa viellä Hänen Keisarillinen Majestetinsä Armossa on lahjaksi antanut 500 Ruplaa Paperirahaa Nimismiehelle Suojärven Pitäjässä, Expeditionin Voudille Carl Johan Gråsten, joka niinkuin Uppsyningsmanni on kiivautensa osottanut karantäni paikalla Grossnan kylässä." (Turun Wiikko-Sanomat 3.12.1831)

Raija Majamaan kirjoittamasta Elias Lönnrot -artikkelista Kansallisbiografiasta käy ilmi, että joitakin vuosia myöhemmin "Kihlasormuksena oli keisarin antama briljanttisormus, jonka Lönnrot oli saanut ansioistaan koleralääkärinä".

Elokuun 19. päivänä 1831 Viaporissa asunut kauppiaanpoika Nikolai Jablokoff, matruusit Larion Stephanoff ja Abraham Dobrokotoff sekä talonpojat Ivan Kondratieff, Jacob Kurbatoff, Matweij Karelin, Abraham Andreijeff ja Henric Malmberg omat elämänsä vaarantaen pelastivat 5 miestä suomalaista laivastoekipaasista ja Viaporista palvelevan rengin, jotka palatessaan Helsingistä Viaporiin voimakkaassa myrskysäässä joutuivat veden varaan. Siksi Jablokoff sai keisarilta hopeisen hengenpelastumitalin ja häntä avustaneet 25 ruplaa kukin. (FAT 3.12.1831) 

Suomalaisen meriekipaasin aliupseeri Johan Berndt Dobbin ollessaan tullijahtin valvojana pelasti yhdessä miehistön kanssa venäläisen kauppalaivan Nicolay miehistön. Dobbin sai tästä hyvästä hopeisen hengenpuolustusmitalin ja miehistön jäsenet 50 ruplaa kukin. (FAT 26.10.1832)

Kuten koko sarjassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Mikko Kuitulalta saamani tiedonannon mukaan arkistomateriaalia voisi hakea Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta.

Toimellisimmat Suomen talonpojat vuonna 1830

Nikolai I vieraili Helsingissä 13.-15. elokuuta 1830. Turun Wiikko-Sanomat kertoi etusivullaan 28.8.1830, että "Juoksevan kuun 13 päiv. kello 11 3/4 illalla tuli Hänen Majestetinsä meidän Armollinen Keisarimme Helsingiin ja läksi sieltä taas S:t Pietarboriin 15 p. Elok. kello 3/4 10 ehtoolla." Olennaista ei ollut kertoa vierailun ohjelmasta enempää, vaan luetella huolellisesti kaikki keisarin tekemät ylennykset ja nimitykset. Näiden lisäksi, viimeiseksi mainittuna

on Hänen Keisarillinen Majestetinsä Armossa lahjoittanut vice Päämiehelle Keisarillis. Senatin Justitiae Departementissa, Geheime Roodille, Baroni Carl Gyldenstolpe kalleilla kivillä kaunistetun tuosan [dosa eli rasia] Hänen Keisarillisen Majestetinsä Korkialla Kuvalla; vice Maanmittarille Viipurin Läänissä Fabritius kultaisen tuosan; Kappalaiselle (Arki-Diakonus) Turun Tuomiokirkolla Matth. Nordqwist, Magistratin Sihtierille Helsingforsissa Johan Henrik Bergenklinga, Flikkain Opettajalle Nyslotin (Uudenlinnan) Koulussa Collegii Assessorskalle Tawast ja Flikkain Opetusroualle Haminassa Hulkowius, kullekkin kalleilla kivillä kaunistetun sormuksen; Hänen Keisarill. Majest. on myös Armoisesti antanut Canslistille Keisarillis. Senatissa Gustaf Adolf Öhman lahjoksi Seittemän Sataa Ruplaa Pakko Assign. ja Kauppialle Helsigforsissa Nicolai Korastilewille Kulta-medalian päällekirjoituksella: för det nyttiga (hyötyisen edestä), Kauppialle samassa Kaupungissa Johan Henrik Weckman myöskin Kulta-Medalian päällekirjoituksella: för nit (kiivauden eli toimellisuuden edestä) kummankin rinnassa kannettavaksi.

Seuraavassa numerossa (4.9.1830) kerrottiin vielä, että "Seuraamiseksi Hänen Majest. Keisarin Korkiata etsikosta Suomenmaan pääkaupunkissa on Armollisella suostumisella maanviljeliöille kehoitukseksi lyöty Medalja, jonka toisella puolla nähdään moninaisia maanviljellyksen neuoja, päällekirjoituksella: "1/13 Päivä Elokuussa 1830" (elikkä se päivä jona Hänen Majest. Keisari tuli Helsingforsiin): ja toisella puolella kransi Tähkäpäitä jonka alla löytyy sanat: "Toimelliselle Rehelisyydelle." - Hänen Keisarill. Majest. joka Armoisesti oli määrännyt, että kolme toimellisinta Talonpojaan-Säädyn jäsentä kussakin Suomenmaan Läänissä piti saaman Yhden exemplaarin tästä Medaljasta, niin että yksi niistä oli saapa Kultasen ja ne kaksi Hopeasen, kannettavaksi napinreijässä S:t Vladimirin Ordenin nauhalla, on myös antanut jakailla seuraavaisille mainitun Medaljan:

Turun ja Björneborgin Läänissä:

Kultasen (Medaljan): Rusthollarille Carl Witikala Kokemäen Pitäjässä [*] ja

Hopeasen: Rusthollarille Heikki Erikinpojaalle Gyttja Westergård Navon Pitäjässä [*] ja Rusthollarille Michel Österå Taivassalon Pitäjässä.

Uudenmaan ja Hämeen Linnan Läänissä:

Kultasen: Talonpojaalle Erik Johan Ahlgrén Lepperlän kylästä Vihdin Pitäjässä [*] ja

Hopeasen: Talonpojille Carl Carlenpojaalle Sammalisto Kangasalan Pitäjästä [*] ja Alexander Johanpojaalle Perälä Muraman kylästä Jämsän Pitäjässä [*].

Kymmenen Läänissä:

Kultasen: Taloonpojalle Matti Eskilinpojaalle Häkkäin N:o 6 Lahnaniemen kylästä Mäntyharjun Pitäjässä ja

Hopeasen: Rusthollarille Johan Pylkain Knutilan kylästä Juvan Pitäjässä [*] ja Talonpojaalle Salomo Johanpojaalle Grannas Lomböhlen kylästä Borgon Pitäjässä [*].

Viipurin Läänissä:

Kultasen (Medaljan); Talonpojaalle Johan Thomanpojaalle Hyrynen Hyrylän kylästä Luumäen Pitäjässä [*] ja

Hopeasen: Talonpojille Abraham Fredrikinpojaalle Frisk Seivästön kylästä Uudenkirkon Pitäjässä [*] ja Jefim Wasilieff Ullmanlahden kylästä Suistamon Pitäjässä [*].

Savonmaan ja Karjalan Läänissä:

Kultasen: Talonpojaalle Peter Antinpojaalle Väntinen N:o 1 Palvanlahden kylästä Randasalmen Pitäjässä ja 

Hopeasen: Talonpojille Heikki Adaminpojaalle Turuin N:o 5 Vuorislahden kylässä Pielisjärven Pitäjässä ja Matti Gustanpojaalle Mustonen Thusniemen kylästä Kuopion Pitäjässä.

Vasan Läänissä:

Kultasen: Lautamiehelle Michel Marcuksenpojaalle Ivars Näsbyn kylästä Nerpen Pitäjässä ja

Hopeasen: Talonpojille Nils Simonanpojaalle Kronholm Skutnabba Pietarsaaren kylästä Pietarsaaren Pitäjässä ja Thomas Johanpojaalle Härkölä Alavon kylässä Kuortanen Pitäjässä.

Oulun ja Kajanan Läänissä:

Kultasen: Lautamiehelle Matti Matinpojaalle Jurvanen Heteljärven kylästä Pudasjärven Pitäjässä ja

Hopeasen: Talonpojille Matti Josen (Josefin) pojaalle Pylkkäs Karjalan kylästä Iin Pitäjässä ja Thomas Bertilinpojalle Raudaskoski Ylivieskan kylästä Kalajoen Pitäjässä."

[*] sai mitalin Helsingissä kenraalikuvernööri Zakrevskilta ja muut toimitettiin maaherrojen kautta. Jaakko Antero Jurvansuun artikkelissa Herastuomari Matti Matinpoika Pätsin eli Jurvasen (1753-1844) mitali vuodelta 1830 esitellään Kansallismuseon kokoelmiin kuuluva kappale. Finnaan sen kuvaa ei hakuni perusteella ole viety. Jurvansuun mukaan mitalia on käsitelty Tuukka Talvion kirjassa Mitalit ja mitalitaide (2007).

Kuten koko sarjassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Mikko Kuitulalta saamani tiedonannon mukaan arkistomateriaalia voisi hakea Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta.

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1825-27

Yleiseksi hyväksi tekemiensä uhrauksien vuoksi kultaiset mitalit tekstillä "hyödyn vuoksi" saivat kauppiaat Timofeij Tichanoff Viipurissa ja Nikolai Lisitzin Käkisalmessa (FAT 23.4.1825). Tichanoff sai myöhemmin kauppaneuvoksen arvon.

Kuopion ja Nilsiän edustajina 9.3.1826 keisarin luona käyneet herastuomari Lars Samuel Väänänen, talonpoika Ivar Jörän Väänänen ja kuudennusmies Thomas Kokkonen saivat kukin kultaisen mitalin, jossa oli keisarin kuva. Mitalia oli tarkoitus kantaa napinlävessä Pyhän Annan ritarikunnan nauhassa. (FAT 14.11.1826) 

Käyntiä keisarin luona ei ole unohdettu ja siitä on tekstiä Kyösti Väänäsen artikkelissa Valtiopäivämies, kansanrunoilija, herastuomari Pietari Väänäsen (1764-1846) sukuhaara (Väänästen sukupuu 11/1995, pdf). Lars Samuel oli minulle ja varmasti monelle muullekin ennestään tutun Pietari Väänäsen poika, joka

kuului Kuopion pitäjän ja Nilsiän miesten Ylä-Savon kihlakunnan käräjillä vuoden 1826 alussa valitsemaan lähetystöön, joka matkusti maaliskuussa mainittuna vuonna Pietariin ja jätti henkilökohtaisesti keisari-suuriruhtinas Nikolai I:lle anomuksen - Suomettaren tekstiä lainaten - "että yhteisillä varoilla avattaisiin kaivanto Saimaan ja Suomenlahden välille". Tähän Saimaan kanavan rakentamisaloitteen keisarille jättäneeseen Pohjois-Savon talonpoikien lähetystöön kuului 13 miestä, heistä neljä Väänäsiä. Suomettaressa myöhemmin kanavan valmistumisen aikoihin julkaistun selonteon mukaan keisarille esiteltiin kolme lähetystön johtomiestä.

Kyösti Väänänen tietenkin selittää, että Iivari Yrjänä Väänänen oli Kehvon Haapalahden isäntä ja Lars Samuelin isän pikkuserkku. Mitaleista ei ole mitään puhetta, eikä sellaista siis ollut myöskään mukana Lars Samuelin perukirjassa. Väänäsen lainaamassa Suomettaren jutussa 31.10.1856 kylläkin lukee, että esitellyt kolme miestä "saivat kulta-metaljit rintaansa".

Keisaria todennäköisesti näkemättä koskenraivausjoukkojen työntarkastajat Johan Kantlin ja Joseph Werfwing saivat kultaiset mitalit kannettavaksi napinläpeen kiinnitetyssä sinisessä nauhassa (FAT 1.6. & 6.6.1826). Kantlin (1770-1839) oli naimisissa kuuluisan Rijfin kirkonrakentajasuvun tyttären kanssa. Werfwing (1765-1844) oli Uudenkaarlepyyn porvari.

Vaihteeksi suora lainaus Turun Viikko-sanomista 18.11.1826. "Että on alammaisuudessa iloitettu kuinka halullinen Talonpoika Anders Tulpo Kärsämäen kylästä Pyhäjoen Pitäjässä ja Oulun Läänissä on ollut, omasta ahkeruudella kootusta varastansa, auttamaan naapuritansa katovuosina, on hänen Keisarillinen Majestetinsä sinä 8 päiv. viimmeistä Helmikuussa Armossa hyväksi nähnyt lahjottaa mainitulle Tulpolle yhen kunniamerkin hopeasta, tällä päällekirjoituksella "För det nyttiga" (Hyvän työn edestä) kaulassa kannettavaksi sinisellä nauhalla." Miehestä ja teoistaan tietäisin mieluusti enemmän. 

Luotioppilas Matts Ericsson, torppari Lindholm, leimaaja Holm ja työmies Sandström oman henkensä vaarantaen pelastivat Ahvenanmaan Eckerön lähistöllä merihätään joutuneen ruotsalaisen postiveneen, jossa oli kuusi matkustajaa. Pelastajat saivat kukin 150 ruplaa ja hopeisen mitalin kannettavaksi Pyhän Vladimirin ritarikunnan nauhassa napinlävessään. (FAT 5.6.1827) Sama uutinen mitalista julkaistiin Stockholms Dagbladsissa 15.6.1827, mutta en onnistunut löytämään kuvausta itse onnettomuudesta. Lisäys 21.3.2023: Asia kerrottiin myös Turun Wiikko-Sanomissa 23.6.1827.

Kuten sarjan ensimmäisessäkin osassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Luulisin, että mitalien antoon liittyvää asiakirja-aineistoa on jossain arkistossa. [Lisäys 10.3.2023 8:33. Mikko Kuitula totesi Twitterissä: "Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta löytyy asiakirjoja mitaleihin ja palkitsemiseen liittyen."]

Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1810-1824

Kun autonomian ajan sanomalehtiä haravoi sanan mitali muodoilla, ensimmäinen suomalainen, joka saa keisarilta mitalin löytyy jo vuodelta 1810. Palkinnon ansaitsivat tuolloin Sottungaan rantautuneen sota-aluksen 150 miestä pelastaneet. Lautamies Jacobsson Föglön pitäjästä sai hopeamitalin ja 14 mukana ollutta talonpoikaa 50 ruplaa kukin. (Åbo allmänna tidning 2.6.1810) 

Sitten meni kymmenen vuotta ilman mitaleja tai tekstintunnistuksen tarjoamaa tietoa niistä. Vuonna 1820 kultaisia palkintomitaleita jaettiin neljä. Majuri Eric Wilhelm Uggla ansaitsi mitalin keksimänsä oja-auran vuoksi. Kauppiaat Ivan Uschakoff Hämeenlinnassa, Gustaf Lundahl Tampereella ja Jonas Niska Oulussa olivat kunnostautuneet toimimalla yleiseksi hyväksi. (FAT 5.7.1820)

Kansallismuseo, CC BY 4.0

Erik Vilhelm Ugglan (1769-1834) aurasta ja mitalista verkko ei tiedä mitään, mutta Finnassa on kuva Kansallismuseon kokoelmiin kuuluvasta tyttärensä merkkausliinasta vuodelta 1807. K. O. Lindeqvistin Hämeenlinnan kaupungin historian III osan (1930) perusteella Ivan Uschakoff ainakin pani vuonna 1819 kuntoon vesilähteen. Hän kuoli vuonna 1822. Gustaf Lundahlin Wikipedia-sivulla ei mainita mitalia, mutta hän saikin myöhemmin isompia tunnustuksia ansioistaan. Jonas Adolf Niska oli saanut kauppaneuvoksen arvon jo vuonna 1819.

Vuonna 1822 kultaisen mitalin keisarilta sai yrittäjä Korostileff, joka oli aikaansaanut useita rakennuksia Helsingissä (FAT 29.6.1822). Tästä ja muista Korostileffeistä kirjoitin otsikoilla Korastileffien monet projektit (Nikolai) ja Korastileffien monet projektit (Ivan).

Vuonna 1823 keisari palkitsi kultaisella mitalilla haminalaisen kauppiaan Michael Kurotschin, jonka kaupankäynti oli hyödyttänyt Suomen kadettikuntaa (FAT 13.9.1823).

Hyödyllisestä toiminnastaan palkittiin Ilmajoen talolliset Jacob ja Johan Könni. Jacob sai kultaisen ja Johan hopeisen mitalin. Ainakin jälkimmäisessä ja todennäköisesti molemmissa oli teksti "hyödyn vuoksi". Kultaista mitali oli tarkoitus sitoa sinisellä neuhalla kaulan ympärille ja hopeinen kiinnittää rintamukseen. (FAT 7.8.1824) Helsingfors Morgonbladissa 4.10.1841 julkaistussa elämäkerrassa tuodaan esille Könnien ansioita, joita ei ole sittemminkään unohdettu. Tekstistä käy myös ilmi, että mitalien teksti oli kirjoitettu venäjäksi.

Turun Wiikko-Sanomat kertoi 4.9.1824, että

Nämät Medaljat tulivat sinä 8:na päiv. viimmeisessä Elokuussa Ilmajoen Pitäjän Emä kirkossa, jälken päätetyn Jumalan palveluksen, Läänin korkiasti kunnioitettavalda Herralda Maanherralda, Riddarilda ja Kommendörildä Herman Wärnhjelmildä mainituille Talon Isännille juhlallisesti annetuiksi: jossa tilassa Herra Maanhrra sen usiammista Seurakunnista kokoonduneen suuren kansan paljouden edessä piti puheen niistä moninaisista hyvistä töistä, joilla Hänen Keisarillinen Majestätinsä lembiän hallituksen alla on ollut. Tästä teki Herra Maanherra sen päälle sovituksen läsnä olevaiseen juhlallisuuteen, joka erittäinkin todisti, kuinka Hänen Keisarillinen Majestätinsä armollisella suosiollansa kohtelee jokaista kansakunnan jäsendä, kustakin säädystä, joka hyvillä ja hyödyttävillä avuilla itsensä ulosmerkitsee. Ja kuin Medaljat olit asiaomaisten kaulaan ja rindaan sidotut, toivotti Herra Maanherra heille onnea siihen Keisarilliseen armoon kuin heille nyt tapahtunut oli; kehoittain sen ohessa läsnä olevaista kansa ahkeroitsemaan itsiänsä senkallaisesta elämä kerrasta ja senkallaisesta Kristillisestä lasten ylöskasvattamisesta, että se rehellisyden, ahkeruuden ja urhollisuuden nimi, joka vanhastansa Suomen kansalla on ollut, ja meidän Esi-isillemme aina on valmistanut Ruhtinastensa rakkauden ja suosion, myöskin tästä edes mahdais säilytettää ja tehdä Suomen maan asuvaiset ansaituiksi siitä armollisesta lembeydestä, jolla meidän armollisin Keisarimme meitä aina kohtelee ja onnellisiksi tekee.