lauantai 10. joulukuuta 2022

Saidat tai kerjäävät varakkaat

Vuonna 2008 jaoin Asikkalasta uutisen "Saidasta akasta", joka oli kesällä 1874 kuollut varakkaampana, kuin miltä oli näyttänyt. Vastaavia kuvauksia on osunut silmiini myös 1865 Rymättylästä ja 1886 Helsingistä. Tarinassa Kuturouvan kaksista hautajaisista on mukana sama teema. Joku on saattanut jäädä merkitsemättä muistiin, joten nyt fiksummin talteen "Eristapainen kerjäläinen", joka nimestään esiin jätettyjen kirjaimien perusteella on ollut suomalainen.

Muutama aika takaperin kuoli Pietarissa 60 vuotias ämmä P—onen, jolla noin viisitoista vuotta elinkeinona oli kerjätä kirkkojen ovilla ja joka asui viheliäisessä nurkassa, maksaen siitä noin ruplan paikoilla hyyryä kuukaudelta ja sitäkin suorittaessaan joka kerta pyysi kortteerin emännältä vetää pois viisi taikka kymmenen kopeikkaa. Tämän kerjäläisen kuoleman perästä, kaikkein ihmeeksi, testamentistä minkä hän oli jättänyt, näkyi, että hänellä pääomaa oli kolmekymmentäkaksi tuhatta ruplaa. Kaiken omaisuutensa hän jätti tyttärellensä, hyvin sivistyneelle daamille, joka on miehellä, jolla on jottamoinenkin asema säätynsä ja varansa puolesta. Huomioon on otettava sekin, että vaikka monesti tytär ja vävy pyysivät häntä muuttamaan heille asumaan, hän joka kerta jyrkästi oli vastannut kiellolla. (Hämäläinen 1.7.1874)

Ei kommentteja: