Täydennysosia Helsingistä

1) Kesän Helsingin peliin en käyttänyt kaikkia kuvia vuoden 1870 painoksesta. Esimerkiksi ylläollevat eivät onneksi linkittyneet millään ilmeisellä tavalla myöhempiin värillisiin kuviin. Ruudussa 27 "Juutalaisakalta, joka kysyi sinulta: "onko vanhoja vaatteita myytävänä," saat päällystakistasi 2 markkaa. Se olisi varsin hyvin kelvannut sinulle vielä pari vuotta." ja ruudussa 28. "Tuo vanha koronkiskuri Juutan Nokkanen ottaa sata prosenttia korkoa rahoistansa. Saat lukea arpanopas silmät kahdenkertaisesti."

2) Kirjoittaessani Kammiosta kummastelin sen suomenkielistä nimeä, mikä on tietenkin mietityttänyt myös mikropaikallishistoriallisen kohteeni Taipaleen osalta. Olivatko suomenkieliset nimet 1800-luvun alkupuolella muotia? Kysymys tuli mieleen selaillessani Päiviö Tommilan kirjaa Helsinki kylpyläkaupunkina 1830-1850-luvuilla. (1982). Siinä mainittiin alukset Lentäjä, Juoxia ja Käwiä, joiden olemassaolo vahvistuu Fredrik Berndtsonin oppaasta Notiser om Helsingfors för resande isynnerhet bad- och brunnsgäster (1845). Kyläkirjaston Kuvalehdessä 10/1903 todetaan, että "maassa oli silloin muoti käyttää suomalaisia nimiä laivoissa", mutta tästä olisi kiva löytää tutkimustakin.

3) Keväisissä täydennysosissa sain vuoden 1776 tiellä kohdatun mestauspaikan uutuuskirjan avulla sijoitettua Töölönkadun ja Linnankoskenkadun risteykseen. Mikko Moilasen kirjassa oli lisätietona paikannimi Krasnašokin suo, jolla hakien ei löytynyt mitään selvennystä. Sitä kohtasin Heikki Hongiston tekstissä Töölö sotanäyttämönä kirjassa Töölö. Kotikaupunginosamme II (1988, s. 15-24). Hongisto kertoo kirjallisuuteen nojautuen elävästi hattujen sodan aikaisesta kasakkakenraalista "Krasnahuk (nimi esiintyy eri asiakirjoissa myös muodossa Crasnaschock, Crasnakoff, Krasnasieff, jne.)". Tämän elämä päättyi rakuuna Isak Oxmanin käsissä suolla, jonka Hongisto sijoittaa Pallokentän ja Kisahallin tienoolle samoin kuin verkosta löytyvät tekstit.

Puolihuolimattomin hauin en ole toistaiseksi löytänyt asiakirjoihin perustuvaa esitystä kasakkakenraalin tai -päällikön kuolemasta tai kuormajuhtina käytetyistä kameleista, joihin Mikko Huhtamieskin viittaa. Kirjallisuusvinkkejä vastaanotetaan mieluusti.

4) Köyhäinapua saaneen kistu sijaitsi Antipoffin taloissa, jotka vilahtivat Rööperin lapsen maailmassa 1880-luvulla. Katja Weiland-Särmalä on paneutunut rakennukseen kunnolla kirjoituksessaan Antipoffin Bastilji, Helsingin pahamaineisin paikka.

5) Kolera-altaaseen liittyvä koleraepidemia oli blogissani superlyhyesti esillä lähes kymmenen vuotta sitten. Kalmistopiirissä ilmestyneestä. Jasmin Vanha-Majamaan tekstistä Kolera-allas ‒ Pandemian muisto Helsingin katukuvassa saa perusteellisempaa tietoa.