Kulkukauppiaan mukaan lähtenyt lukkarintytär

Kuhmossa kuoli 5.1.1833 "vanhuuteen" 71 vuoden ja 10 kuukauden ikäisenä leski Stina Sophia Jemteen. Hän oli syntynyt Laukaalla 23.3.1761 lukkari Esaias Jentenin ja vaimonsa Kristiina Sevonin torppaan. Näin asiaa ei kerrottu vuonna 1900, vaan tuolloin sanottiin kyseessä olevan herraskartano. Sinne saapui talvella 1783-1784 Kuhmon Timoniemen kyläkunnasta lähtenyt isäntä Paavo Kumulainen, joka muiden seudun isäntien tapaan hankki lisäelantoa kulkukauppiaana. "Laukku seljässä samosi hän ympäri Suomen nientä ja ollen pulska nuori mies veti hän kaikkien huomion puoleensa kulkiessaan kaupanteossa."

Lukkarilassa kulkijan laukun ympärille saattoi kerääntyä useampi sisarus. Naimattomia olivat vielä Kristiina Sofian pikkusiskot Anna (s. 1764), Liisa (s. 1770) ja  Matleena (s. 1772). Hän ja Anna muodostavat monikon, joten "Talossa löytyi myöskin naima-ijässä olevia tyttäriä." Kertomus ei vaikuta kovin luotettavalta, mutta kun kerran aloitin, niin lainataan loppuun asti.

Eräs näistä, Kristiina Sofia nimeltään, rakastui nuoreen Kuhmolaiseen ja kun hänelle kerrottiin että Komulaisella olisi Kuhmossa komea talo, niin ei hän ollenkaan epäillyt ruveta laukunkantajan vaimoksi. Niin lähti viimein nuori parikunta ajamaan Kuhmoa kohti.

Nuori vaimo kuvitteli mielessään sitä onnea, minkä hän nyt oli saavuttanut, kun pääsi rikkaan talon emännäksi. Siinä he yhdessä ajoivat useampia päiviä ja saapuivat vihdoin Kuhmon kirkolle. Kun pappila alkoi näkyä, luuli tuo nuorikko sen olevan Timoniemen komean talon, mutta siihen vastasi miehensä, että komeampi on hänen talonsa sillä 12 piipusta siitä savukin lähtee. Kun sitten Timoniemen huonoon, pikkuiseen röksään saapuivat, sanotaan Jenténin mamselin katkerasti itkeneen, kun oli tullut petetyksi. Onnellisesti lienee hän täällä kuitenkin loppu-ikänsä elänyt, ahkerasti näkyy hän käyneen ripillä ja kirkonkirjain mukaan kuoli hän 71 vuoden vanhana v. 1833. Aina näihin päiviin asti on hänen muistonsa säilynyt kansan suussa ja hänen kerrotaan myöskin tuoneen ensimäiset potatit Kuhmoon.

Mitä hänen mieheensä Paavo Komulaiseen tulee, niin on hänestäkin olemassa eriskummallisia kaskuja. Hänen kerrotaan olleen erinomaisen hiihtäjän. Suksetkin kuuluu hänellä olleen kummalliset: lyly oli tehty vanhasta janahuksesta, joten se oli ollut liukas kuin jään pinta, sivakkana oli hänellä ollut poronkoivella pohjustettu suksi, jolla oli lykkinyt tavattoman nopeasti.

Eräänä Pääsiäisaamuna oli hän lähtenyt hiihtämään Sotkamon kirkolle, jonne tulee noin 7 peninkulmaa. Ontojärveä oli hän mennä lykkinyt sellaisella vauhdilla, että eräs mehtikanakin, joka oli muutamasta saaresta lähtenyt lentää jotkottamaan samaan suuntaan, oli jäänyt Komulaisesta jälelle. Sotkamon kirkolle oli hän saapunut kirkkoaikana samana päivänä ja kun häntä ei tahdottu uskoa niin pitkän matkan noin vähässä ajassa hiihtäneeksi, oli hän lyönyt vetoa, että vielä samana iltana hiihtäisi Kajaaniin ja saapuisi sinne ennemmin kuin kukaan parhaimmallakaan hevosella ajaja. Ja niin kävikin, että Komulainen saapui Kajaaniin samana päivänä, mutta hevonen, jonka piti tavallaan juosta kilpaa hänen kanssansa, oli matkalla kuollut. (Kajaanin lehti 3.2.1900) 

Lyhyt rakkaustarina Savosta

Åbo Underrättelserissä julkaistiin vuosina 1865-1866 (*) lyhyiden juttujen sarja yhteisellä otsikolla Minnen från Sawolax. Ensimmäinen osa kertoi Johan Conrad Weberin ja Anna Elisabeth Tavaststiernan tyttärestä, jonka iän perusteella tarina alkaa kesästä 1784. Tarinassa mainittu Hans Henrik Hasselblatt kuitenkin liittyi Savon jääkäreihin vasta vuonna 1789 ja eteni jääkäriksi vasta pari vuotta myöhemmin. Eli juttu voi olla enemmän puppua kuin totta.

Sata vuotta sitten asui Saksalan kartanossa, nykyisen Mikkelin kaupungin läheisyydessä, majuri Weber perheineen, johon kuului muun muassa muutamia tyttäriä. Eräänä kauniina kesäiltana perhe, joka istui puutarhassa muutamien vieraiden kanssa, kuuli tuttuja säveliä: suomalainen sotilasosasto marssi silloisen kirkonkylän läpi kohti Juvaa. 

Nuoriso oli siihen aikaan suunnilleen samanlaista kuin nytkin: se riensi läheiselle maantielle nähdäkseen osaston lähempää.

Pieni joukko koostui noin 50 Savon jääkäristä, joita johti vänrikki Hasselblatt, asuva Freudenhofissa Rantasalmen pitäjässä. Ohikulkiessaan hän tervehti kohteliaasti tyttöjoukkoa. 

Tuskin oli jääkärijoukko kulkenut ohi, kun tytöt alkoivat arvioida sitä ja sen päällikköä. Toiset arvelivat Hasselblattin osoittaneen heille kohteliaisuutta; toiset taas pitivät epäkohteliaana, että herra tervehtii aivan tuntemattomia naisia. Jotkut sanoivat, että vänrikkiraukka oli käyttäytynyt suorastaan typerästi; toiset väittivät hänen viiksiensä olevan mustatut, toiset kutsuivat häntä rumaksi, toiset kauniiksi — aivan kuten nykyäänkin.

Eräs nuori ja kaunis tyttö puolusti sankariamme eniten. “Sanokaa mitä tahdotte”, hän huudahti, “mutta hänellä oli niin kauniit huuletkin, että minä milloin tahansa suutelisin häntä, jos vain saisin.” Tämä oli Charlotte Weber, silloin 16‑vuotias.

Pian tämän jälkeen tytöt säikähtivät siksi, että eräs sotilas, joka oli jäänyt jälkeen toimittaakseen jotakin kirkonkylässä, kulki heidän ohitseen. Hämmennys oli suuri: “Ajatelkaa, jos hän kuuli mitä puhuimme.” Pian he kuitenkin rauhoittuivat ajatuksesta: ehkä hän ei ymmärtänyt ruotsia.

Pari vuotta kului. Hasselblatt, joka oli tältä mainitulta sotilaalta todellisuudessa kuullut suurimman osan tyttöjen keskustelusta, vieraili jälleen Mikkelissä. Eräänä iltana Saksalassa hän sanoi Hippolittra Mathilda Weberille, edellä mainitun Charlotten sisarelle: “Kaksi vuotta sitten vierailin Mikkelissä. Te suvaitsitte silloin useiden todistajien läsnä ollessa parjata minua. Te sanoitte, että minulla oli mustatut viikset. Tutkikaa nyt asian oikea laita, pyytäkää rikoksenne anteeksi tai kuolkaa käteni kautta.” — Hänen viiksensä tutkittiin, todettiin mustiksi ja omistaja sai iloisen anteeksipyynnön.

Mutta eniten Hasselblattia kiinnosti luonnollisesti se, joka oli luvannut suudella häntä — kaunis Charlotte. Hän oppi rakastamaan tätä, ja tämä häntä. Jälleen kului pari vuotta. Hasselblatt, nyt luutnantti, joutui mitä häpeällisimpään oikeudenkäyntiin, pidätettiin ja pakeni. Ennen lähtöään hän lähetti Charlotte Weberille tällaisen joutsenlaulun:

Niin kuin joutsen valittaa

Kun se rannalla lepää

Ja murheisen laulun saattelemana

Kiitää kohti muutostaan;

Niin myös tämä rinta

Tekee viimeisen lähtönsä.

Tahdon paljastaa tuskani —

Kaipaan sinua ja kuolen.

Rakastavaiset eivät enää koskaan nähneet toisiaan. Charlotte Weber kuoli naimattomana vuonna 1836. 

(Åbo Underrättelser 3.8.1865. Suomennos Copilot, selvimmät virheet korjattu. Rippikirjan mukaan Charlotte kuoli vuonna 1833.)

(*) Åbo Underrättelser 03.10.1865 no 115, 07.10.1865 no 117, 16.11.1865 no 134, 17.02.1866 no 20, 24.02.1866 no 23, 13.03.1866 no 30, 20.03.1866 no 33, 03.04.1866 no 38, 08.09.1866 no 105

Kirkkovarkaudella laajennettu Perniön lukkarin elämäkerta

Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli:

kl. 1765 Isak Avolin 8602. * Mynämäessä 7.2.1745. Vht: Mynämäen nimismies Abraham Avolin († 1745) ja Ingrid Höök. Turun katedraalikoulun oppilas 13.2.1756 (in cl. infim., Wirmoëns. 11 ann.) – 17.6.1765 (examen). Ylioppilas Turussa kl. 1765 Avolin Isaac Boreal. _ 497. Boreaalisen osakunnan jäsen 21.6.1765 [1765] d: 21 Junii Isaac Avolin. — Perniön lukkari (1770–73). † 22.3.1773.

Pso: 1772 Anna Charlotta Bergholm tämän 3. avioliitossa.

Jännittävästi Isak Avolin on kuolemansa jälkeen noussut kuolleista, sillä hän ja vaimonsa istuivat tutkintovankeudessa Turun linnassa 14.5.1774 alkaen. Syytettyinä kirkkovarkaudesta. [1]

Kyseisestä kirkkovarkaudesta oli laadittu kuulutus Turun maaherran kansliassa 29.4.1774. Tuomiokapitulin välittämien tietojen mukaan 12.4.1774 vastaisena yönä Perniön kirkkoon oli murtauduttu rikkomalla ikkuna. Sakaristosta oli viety uusi kullatusta hopeasta tehty alttarikannu, joka painoi 130 luotia, pienempi ja vanhanaikaiseksi nähty hopeakalkki, joka oli kullattu sisältä ja päältä, sekä siihen kuulunut pateeni, joka sekin oli kauttaaltaan kullattu. Lisäksi varkaat olivat työkaluillaan murtautuneet raudoitettuun arkkuun, josta he olivat saaneet saaliikseen seteleitä ja rahoja.

Käräjillä kaikki kolme katsottiin syyllisiksi, mutta piian nähtiin vain auttaneen rikoksessa. Isak tuomittiin hirtettäväksi ja vaimonsa saamaan 30 piiskaparia. Tuomio alistettiin hovioikeudelle, joten he palasivat Turun linnaan. Syyskuussa hovioikeus alensi Isakin tuomioksi 40 paria ruoskia ja neljän vuoden linnoitustyön. Hän päätti anoa armoa kuninkaalta. Vaimonsa ja piikansa saivat hovioikeudelta vankeutta vedellä ja leivällä, mihin he tyytyivät ja pääsivät vapaaksi 17. lokakuuta. Saman kuun lopussa Isak karkasi Turun linnasta.[2]

Hänet saatiin takaisin vankeuteen lähes vuotta myöhemmin 7.9.1775. Hovioikeus teki päätöksensä vasta kesän 1777 alussa ja 3.7.1777 Isak Avolin lähti Turun linnasta saadakseen raipat Perniössä ja aloittaakseen linnoitustyön Viaporissa.[3] Jo 17.7.1777 hän oli Helsingissä odottamassa kuljetusta linnoitussaarille.[4]

Vuoden pakkotyön jälkeen Isak sai elokuun 1778 alussa mahdollisuuden karata. Tavoittamisekseen laadittiin Turussakin 26.8.1778 kuulutus. Vapaana olo jäi lyhyeksi, sillä 15.10.1778 Isak oli Helsingin vankilassa ja seuraavana päivänä hänet vietiin Viaporiin.[5] 

Joskus tämän jälkeen Isak Avolin arvatenkin kuoli. 

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 25 (AID: v567690.b25, NAD: SE/RA/1340101); 

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 31 (AID: v567690.b31, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 36 (AID: v567690.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 57 (AID: v567690.b57, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 61 (AID: v567690.b61, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 42 (AID: v567690.b42, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 43 (AID: v567690.b43, NAD: SE/RA/1340101)

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 80 (AID: v567692.b80, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 86 (AID: v567692.b86, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 92 (AID: v567692.b92, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 96 (AID: v567692.b96, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 60 (AID: v567698.b60, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 170 (AID: v567698.b170, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 230 (AID: v567698.b230, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 280 (AID: v567698.b280, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 930 (AID: v567698.b930, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1100 (AID: v567698.b1100, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1250 (AID: v567698.b1250, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1400 (AID: v567698.b1400, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1520 (AID: v567698.b1520, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 340 (AID: v567698.b340, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 410 (AID: v567698.b410, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 450 (AID: v567698.b450, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 100 (AID: v567698.b100, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1600 (AID: v567705.b1600, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1660 (AID: v567705.b1660, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1720 (AID: v567705.b1720, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 60 (AID: v567705.b60, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 130 (AID: v567705.b130, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 190 (AID: v567705.b190, NAD: SE/RA/1340101)

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 850 (AID: v567705.b850, NAD: SE/RA/1340101)

[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 156 (AID: v567711.b156, NAD: SE/RA/1340101)

Kadonnut 11-vuotias Anders-poika

 

Kalannin rippikirjan 1776-1781 sivulla 105 sotilas Erik Eriksson Frimodigin Anders-pojan yli on vedetty viiva, mutta hänelle ei ole merkitty kuolinpäivää.

Erik Frimodig (s. 20.1.1732) perusti perheen Andersin äidin Maria Mattsdotterin (s. 23.8.1732) kanssa helmikuussa 1752. Lapsia syntyi, mutta ei erityisen tiheään tahtiin ja muutamat kuolivat nuorina. Marian kuollessa  20.12.1774 lapsista oli elossa vain tytär Maria (s. 18.11.1756) ja Anders (s. 10.10.1765). Sotilastorpan ylläpitoon tarvittiin naisvoimaa, joten vuoden 1776 henkikirjoitukseen mennessä Erik oli solminut uuden avioliiton Anna Mattsdotterin kanssa (Kalanti RK 1749-1757, 115; 1758–1763, 129;  1764-69, 99; 1770-1775, 105; 1776-1781, 105; KA 7690:49)

Ensimmäisen avioliiton vähälapsisuutta selittää ainakin se, että Erik Frimodig oli viisi vuotta Pommerin sodassa, jossa hän jäi vuonna 1760 sotavangiksi kahdeksi vuodeksi, kunnes puhui itsensä vapaaksi. Rauhankin aikana sotilaalta vaadittiin toisinaan kotoa lähtöä. Turussa Erik osallistui August Ehrensvärdin johtamaan katselmukseen vuonna 1768 Turussa, jossa pidettiin myös kesäkuun 1775 katselmus. (*)  Turun läänin rykmentin miehistöä käytettiin myös Viaporin linnoitustöissä ja tällainen komennus osui Erikille ainakin kerran.

Palattuaan kotiinsa Kalannin Halolan kylään Erik sai kuulla, että 11-vuotias poikansa oli kadonnut marraskuun alussa 1776. Poika oli edelleen hukassa seuraavana kesänä, jolloin lääninkansliassa tehtiin hänestä virallinen kuulutus. Lähtiessään päällään oli raidallinen naisten jakku, vanha raidallinen verkaliivi, vanha lammasturkki, jaloissaan harmaat villasukat ja puukengät sekä päässään vanha punainen villalangast tehty myssy.  

(*) Generalmönsterrullor - Åbo läns regemente 1013 (1761-1768) Bild 2050 / sid 200 (AID: v997847.b2050.s200, NAD: SE/KrA/0023);  Generalmönsterrullor - Åbo läns regemente 1014 (1775-1778) Bild 2100 / sid 205 (AID: v997848.b2100.s205, NAD: SE/KrA/0023)

Suurvaras Michel Kellberg

Lääninkanslioiden painettuja kuulutuksia läpikäydessä huomasin Michel Kellbergin esiintyvän useammassa ja kun ArkivDigitalin vankirekisteristäkin löytyi miehestä tietoa ja FamilySearch tarttui todennäköisiin rippikirjoihin, niin pienehköön elämänkertaan oli ainekset koossa.

Porin rippikirjoissa (1751-58, 13; 1759-64, 3, 317) esiintyy renki Michel Kellberg, joka oli syntynyt 14.8.1737. Hän oli reservin sotilas poikansa syntyessä 4.2.1755 ja mennessään 25.6.1757 naimisiin Elisabeth Vinbergin kanssa. Vuonna 1764 hän oli tiilenlyöjä, jolla oli vaimo Lisa Jacobsdotter (s. 12.8.1725) ja tytär Maja Lisa (s. 23.1.1763), joka oli syntynyt Vähä-Rauman kylässä kaupungin ulkopuolella.

Vuotta myöhemmin eli syyskuussa 1765 alkaen porilainen renki Michel Kellberg oli Turun linnan vankilassa odottamassa hovioikeuden päätöstä varkaustuomiostaan, mutta lähti linnasta jo ennen lokakuuta [1]. 

Todennäköisesti sama mies oli hantlankari/sotilas/entinen sotilas Michel Kellberg Kalannista/Porista, joka tuli useista varkaudesta syytettynä Turun linnaan heinäkuussa 1770. Vielä lokakuussa kierros kihlakunnan käräjillä oli kesken ja esimerkiksi marraskuussa Michel Kellberg vietiin Euran käräjille. [2]

Aivan joulukuun 1770 viime päivinä Michel Kjellberg karkasi. Tammikuun alussa kirjoitetussa kuulutuksessa häntä kutsutaan tykistön hantlaakariksi eli käsityöläiseksi sotilaaksi, (kiitos kommentoijille). Hänen sanotaan olevan 40-vuotias, mikä ei sovi erityisen hyvin Porin kirkonkirjojen tietoihin, mutta etsintäkuulutuksien ikätiedot eivät ole erityisen tarkkoja. Kuulutuksessa häntä kuvattiin pienikokoiseksi ja hiuksiaan tummanruskeiksi. Päällään oli harmaa sarkatakki, vanhat nahkahousut, valkoiset villasukat ja kengät, joissa ei ollut solkia. 

Helmikuun 25. päivä 1771 Michel Kellberg oli takaisin Turun linnassa. Kihlakunnan käräjien perusteella hovioikeus määräsi hänelle heinäkuussa 1771 rangaistukseksi 40 paria raippoja ja elinikäisen työvankeuden Viaporissa. Tuomio kannatti lähettää kuninkaan armon toivossa Tukholmaan ja Michel istui joulukuuhun 1772 asti Turun linnassa odottamassa vastausta. Se vahvisti hovioikeuden päätöksen, joten seuraavaksi Michel Kellberg siirrettiin Viaporiin.[3]

Sieltä Michel Kellberg pakeni vuoden 1774 alkupuolella.Huhtikuun lopulla painetusta kuulutuksessa häntä kuvataan jälleen lyhytkasvuiseksi, mutta hiusten väri on tällä kertaa musta. Kasvojaan kuvataan sanalla trinlagd, johon pitää keskelle lisätä d, jotta selviää, että tarkoitetaan pyöreää tai kuunkaltaista.  Elokuussa uusitussa kuulutuksessa kasvojaan kutsuttiin sanoilla "trindt och witlagdt" eli pyöreähköt ja vaaleat. Hiuksiaan kuvattiin jälleen ruskeiksi, mutta yllättävästi hänestä oli tullut keskimittainen. 

Lokakuun kuulutuksessa on poikkeuksellisen paljon toimintaa ja yksityiskohtia, jotka viittaavat siihen, että karannut Michel oli sama mies kuin Porin kirkonkirjoissa. Hän oli syyskuun 1. päivänä varastanut kalaa, leipää ja luotipyssyn Noormarkun Poosjärven rannalta ja seuraavana päivänä hänet havaittiin yhdessä toisen linnoitusvangin kanssa Sallmuksen torpassa. Torpan isäntä Johan Luwen kehuskeli pitkin Noormarkkua, että Michel Kellberg oli luvannut iskeä ulvilalaisen Kihlholmin talon varastorakennukseen. Näin kävikin 2. ja 3. päivän välisenä yönä. Ovi murrettiin ja kahden arkun lukot rikottiin. Talonpoika Mats Matssonin omaisuudesta lähti mukaansa 672 kupari taaleria pankkiseteleinä, riikintaaleri kovana rahana, 120 taaleria välikokoisina kolikoina, 174 taaleria pikkukolikoina, kupariplootuja, kaksi hopeista kuppia ja erilaista vaatetavaraa.

Aiemmissa kuulutuksissa kuvatut Michel Kellbergin vaatteet olivat jääneet varaston lattialle, joten epäilyn kohde oli selvä. Omaa asiaansa selvittänyt Matts Mattsson sai Johan Luwenin pojan ilmiantajaksi. Tämä näytti puskan, jonka juurelta löytyi pieni osa varastetuista rahoista. Ilmeisesti pojalta saatiin myös kuulla, että Sallmuksen torpassa oli kypsennetty varastettua lihaa. 

Näiden varkauksien käsittely päästiin aloittamaan vasta kun Michel Kellberg oli saatu kiinni. Hänet suljettiin jälleen Turun linnaan 17.1.1775 ja tuomioiden tultua viimeisteltyä lähetettiin kohti Viaporia huhtikuussa 1776.[4]

[1] (Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:48 (1765) Bild 530 (AID: v567648.b530, NAD: SE/RA/1340101))

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2350 (AID: v567671.b2350, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2370 (AID: v567671.b2370, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2400 (AID: v567671.b2400, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2400 (AID: v567671.b2400, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 65 (AID: v567677.b65, NAD: SE/RA/1340101); 

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 209 (AID: v567677.b209, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 215 (AID: v567677.b215, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 222 (AID: v567677.b222, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 235 (AID: v567677.b235, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 241 (AID: v567677.b241, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 247 (AID: v567677.b247, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 70 (AID: v567677.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 76 (AID: v567677.b76, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 80 (AID: v567677.b80, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 85 (AID: v567677.b85, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 49 (AID: v567681.b49, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 104 (AID: v567681.b104, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 128 (AID: v567681.b128, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 146 (AID: v567681.b146, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 169 (AID: v567681.b169, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 247 (AID: v567681.b247, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 249 (AID: v567681.b249, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 253 (AID: v567681.b253, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 260 (AID: v567681.b260, NAD: SE/RA/1340101)

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 39 (AID: v567692.b39, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 43 (AID: v567692.b43, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 49 (AID: v567692.b49, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 55 (AID: v567692.b55, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 58 (AID: v567692.b58, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 62 (AID: v567692.b62, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 65 (AID: v567692.b65, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 73 (AID: v567692.b73, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 79 (AID: v567692.b79, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 85 (AID: v567692.b85, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 91 (AID: v567692.b91, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 95 (AID: v567692.b95, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 50 (AID: v567698.b50, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 230 (AID: v567698.b230, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 280 (AID: v567698.b280, NAD: SE/RA/1340101)

Yksi marraskuinen yö 1777, kuusi karannutta vankia (3/3)

Viides marraskuussa 1777 Turun linnasta karannut mies oli Nils Fahlsteen. Häntä Turun lääninkanslia oli kuuluttanut jo 29.7.1776 Rauman maistraatin 22.7. lähettämän kirjelmän perusteella. 

Heinäkuun 14. päivää edeltäneenä yönä porvari Eric Mandelin oli murtovarkaudessa menettänyt rahaa ja muuta omaisuutta. Osa saaliista oli jäljitetty, mutta vielä oli kadoksissa 12 ja 9 taalerin pankkisetelit, 209 taaleria (hopea?)rahana ja 60 kuparitaaleria sekä käytössä hieman kulunut naisen silkkinen kaulahuivi, jossa oli valkoisia ja punaisia damaskonruusuja sinisellä pohjalla, vastaava huivi, jossa oli vaaleanruskeita ruusuja mustalla pohjalla, vastaava huivi, jossa oli keltaisia ruusuja ruskealla pohjalla, kaksi uutta paria miehen mustia silkkisukkia, kaksi mustaa miehen kaulaliinaa, kampavillasta kudottuja miesten sukkapareja, joista yhdessä oli sini-valkoisia ruutuja, toisessa sinistä ja valkoista sekaisin ja kolmannet vaalean harmaat, kolme jossain määrin käytettyä puuvillamyssyä,  ja niin edelleen.

Varkauksista epäiltiin Eurajoen Irjanteen ruodun reservisotilas Henric Bergeliniä sekä kahta tuntematonta miestä, jotka kuitenkin osattiin nimetä. Fahlsteenin tiedettin olevan kirjansitojan kisälli ja Bergströmin räätälin kisälli. Molemmat olivat kotoisin Tukholmasta.

Kun Raumalla vangittu Nils Fahlsteen tuotiin Turun linnaan elokuussa 1776 varkaudesta syytettynä, on melko varmaa, että kyseessä on kuulutettu mies. Varsinkin kun kanssaan on Henric Bergelin. Miehet lähtivät linnasta 21.11.1776 juttunsa käsittelyyn, eivätkä ihan heti palanneet.[1] Jotain syystä Turun lääninkanslian etsintäkuulutuksessa 23.11.1776 mainitaan vain Nils Fahlsteen ja karkaamisensa vankikuljetuksesta jo menomatkalla.

Muutaman kuukauden kuluttua Nils Fahlsteen saatiin kiinni Huittisissa ja hän oli takaisin Turun linnassa 16.3.1777.[2] Hänen piti osallistua oikeudenkäyntiin Raumalla 29.8.1777, mutta onnistui jälleen menomatkalla pakenemaan. Samalla pääsivät vapauteen kolme vankia, joita oltiin kuljettamassa Tukholmaan, kuten lääninkanslian kuulutuksessa 1.9.1777 kerrottiin. Yksi näistä kolmesta oli myös yksi kuudesta marraskuussa karanneista. Kyseinen punahiuksinen ja vain ruotsia osannut Petter Lundgreen oli jonkun Viaporin rykmentin vapaaehtoinen rekryytti, kun hänet vangittiin varkaudesta epäiltynä 12.9.1777. Yhteiskarkauksen jälkeen hänet saatiin jo 25.11.1777 takaisin Turun linnaan, josta hänet maaliskuussa 1778 lähetettiin takaisin rykmenttiinsä.[4]  Toukokuusta alkaen hän oli Helsingin kruununvankilassa, josta hän toisen vapaaehtoisen kanssa karkasi heinäkuun 11. ja 12. päivän väisenä yönä.[5] Hänet vangittiin viimeistään 3.11.1779 ja siirrettiin joulukuussa kahden vuoden pakkotyöhön Viaporissa [6]

Nils Fahlsteen saatiin Turun linnaan 1.11.1777 eli vain kaksi viikkoa ennen kuin hän jälleen karkasi, edellä esiteltyjen viiden muun miehen kanssa. Etsintäkuulutuksen jälkeen hänestä ei ole löytynyt tietoja. Todennäköisesti hän on palannut Ruotsin puolelle, jossa tapahtumat Suomessa on voitu helpommin peittää.

 

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1430 (AID: v567698.b1430, NAD: SE/RA/1340101) syyskuu 1776 Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1560 (AID: v567698.b1560, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 370 (AID: v567698.b370, NAD: SE/RA/1340101); 

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 80 (AID: v567705.b80, NAD: SE/RA/1340101);  heinäkuu 1777 Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 210 (AID: v567705.b210, NAD: SE/RA/1340101) 

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 330 (AID: v567705.b330, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 430 (AID: v567705.b430, NAD: SE/RA/1340101) ); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 490 (AID: v567705.b490, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 5 (AID: v567711.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 11 (AID: v567711.b11, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 17 (AID: v567711.b17, NAD: SE/RA/1340101)

[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 120 (AID: v567711.b120, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 128 (AID: v567711.b128, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 135 (AID: v567711.b135, NAD: SE/RA/1340101);

[6] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 140 (AID: v567717.b140, NAD: SE/RA/1340101)

[7] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 450 (AID: v567705.b450, NAD: SE/RA/1340101)

Yksi marraskuinen yö 1777, kuusi karannutta vankia (2/3)

Kuudesta vankikarkurista Turun lääninkansliassa 15.11.1777 kirjoitetussa kuulutuksessa kuvataan Johan Bergströmin ja Anders Jacobssonin jälkeen turkulainen sotilas Anders Stenberg, joka oli vangittu varkaudesta 17.10.1777 aivan kuten seuraavana listalla oleva Turun kaupungin profossi Matts Strömbeck.[1] Karkaamisen yhteydessä Anders Stenbergiä kuvataan pitkäksi ja laihaksi. Hiuksensa olivat mustat ja sidotut eli pitkät. Hänellä oli päällään ruskea päällystakki, harmaa jakku ja pyöreä musta lampaannahkainen myssy. Matts Strömbeck oli varreltaan lyhyempi ja mustahiuksinen. Päällään oli vanha kangastakki, vanhat nahkahousut, vanhat kengät ja vanha villalangasta neulottu myssy.

Anders Stenberg saatiin takaisin vankilaan jo 26.11.1777 ja Matts Strömbeck 5.12.1777. He saivat lopullisen tuomionsa vasta syyskuussa 1780, jolloin heidät vietiin Turun linnasta saamaan hovioikeuden määräämät raipaniskut.[2] Molemmat saivat myös passituksen Viaporiin. Anders Stenberg vietiin Helsingistä Viaporiin 28.9.1780. Myrskyisän sään Matts Strömbeck odotti vuoroaan vielä kuun lopussa, mutta jo 2.10.1780 tuuli oli suotuisa matkantekoon.[3] (Turun tutkintavankien listoissa esiintyy pari vuotta myöhemmin varkaudesta syytetty sotilas Anders Stenberg, mutta hän on tittelin ja paikkakunnan perusteella ilmeisesti eri mies.) 

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 390 (AID: v567705.b390, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 440 (AID: v567705.b440, NAD: SE/RA/1340101) )

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 500 (AID: v567705.b500, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 5 (AID: v567711.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 11 (AID: v567711.b11, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 17 (AID: v567711.b17, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 23 (AID: v567711.b23, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 29 (AID: v567711.b29, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 36 (AID: v567711.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 44 (AID: v567711.b44, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 50 (AID: v567711.b50, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 56 (AID: v567711.b56, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 63 (AID: v567711.b63, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 70 (AID: v567711.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 77 (AID: v567711.b77, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 5 (AID: v567717.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 12 (AID: v567717.b12, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 19 (AID: v567717.b19, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 25 (AID: v567717.b25, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 31 (AID: v567717.b31, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 36 (AID: v567717.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 40 (AID: v567717.b40, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 44 (AID: v567717.b44, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 48 (AID: v567717.b48, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 52 (AID: v567717.b52, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 56 (AID: v567717.b56, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 61 (AID: v567717.b61, NAD: SE/RA/1340101); 1780 Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 5 (AID: v567722.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 13 (AID: v567722.b13, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 20 (AID: v567722.b20, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 28 (AID: v567722.b28, NAD: SE/RA/1340101); elokuu 1780 Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 34 (AID: v567722.b34, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 40 (AID: v567722.b40, NAD: SE/RA/1340101);  

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 115 (AID: v567722.b115, NAD: SE/RA/1340101); 2.10.1780 Viaporiin Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 122 (AID: v567722.b122, NAD: SE/RA/1340101)

Yksi marraskuinen yö 1777, kuusi karannutta vankia (1/3)

Marraskuun 14. ja 15. päivän välisenä yönä 1777 Turun linnasta karkasi läpi muurin (medelst utbrytning genom muren på Fånga-huset) ja kahleet jaloissaan kuusi miestä, joita vastaan nostetut syytökset varkauksista ja muista vakavista rikoksista eivät olleet loppuunkäsiteltykä. Jo 15. päivä heistä kirjoitettiin lääninkansliassa kuulutus. 

Siinä kuvattiin ensimmäisenä entinen salpietarikeittämön renki Johan Bergström, joka oli ehtinyt edellisinä vuosina tulla viranomaisille tutuksi. Vielä marraskuussa 1774, kun vaimonsa synnytti pojan Carl Friedric Turussa Johan oli kasteluettelossa salpietarikeittämön renki eikä entinen sellainen, mutta hänet oli 2.5.1774 vangittu varkauksista epäiltynä yhdessä tykistön miehen Jabob Messlingin kanssa. Messlingin asiat tulivat selväksi aiemmin, mutta Johaniin kohdistui ensimmäisen hovioikeuden päätöksen jälkeen uusia syytteitä. Hän istui heinäkuuhun 1775, jolloin hän oli Turun vankilan seniori. Vankilasta hänet lähetettiin saamaan raipparangaistus, jonka jälkeen Johan oli vapaa mies.[1]

Kunnes hänet vangittiin taas varkaudesta epäiltynä 21.12.1775. Tällä kertaa todennäköinen rikoskumppaninsa oli reservin pursimies Anders Jacobsson, joka kaksi vuotta myöhemmin oli yksi kuudesta karkulaisesta. Anders oli vapautunut raippojen kera Turun linnasta syyskuussa 1775, jossa hän oli istunut kesäkuusta 1775 syytettynä varkaudesta.[2] Miehet ovat siis voineet tutustua edellisen vankeutensa aikana. Tällä kertaa he saivat odottamisesta tarpeekseen tai pakenivat toiskertalaiselle annettavaa pahempaa rangaistusta ja karkasivat linnasta. Johan Bergström lähti 13.10.1776 ja Anders Jacobsson 17.10.1776.[3] 

Viiveestä johtuen lääninkanslia kuulutti 16.10.1776 vain Johan Bergströmiä.  Hän oli lähtenyt liikkeelle kahleet jaloissaan keskellä päivää, neljän ja viiden välillä. Anders Jacobsson oli mukana 21.10.1776 päivätyssä etsintäkuulutuksessa. Yksi tuntomerkeistään oli, että hän puhui ainoastaan suomea.

Johan ilmeisesti löysi vaimonsa, sillä tämä synnytti 25.7.1777 pojan Jacob. Perhesuhteet tekivät miehen paikantamisesta helpompaa, mutta molemmat miehet suljettiin uudelleen Turun linnaan vasta 17.10.1777 eli olivat ilmeisesti vuoden karkulaisina. He onnistuivat jälleen karkaamaan 15.11.1777, kuten alussa kerrottiin.[4] Johan Bergström oli kuvauksen mukaan keskimittainen, kasvonsa pyöreähköt ja hiuksensa mustat. Vankilassa päällään oli ollut sininen jakku, vaaleansiniset kangashousut, päässään näädänkäpälistä tehty turkismyssy ja /tai vanha huopainen yömyssy sekä jaloissaan kankaiset säärystimet sekä kengät. Anders Jacobsson oli pieni, laiha ja pitkänenäinen. Vankilavarustuksensa koostui sisäturkista, jonka päällinen oli harmaa, vanha ja rikki, nahka housuista sekä saappaista.

Tällä kertaa pakoilu epäonnistui ja Johan sekä Anders olivat takaisin vankilassa 13.12.1777. Kolme päivää aiemmin linnaan oli suljettu Johan Bergströmin vaimo Lena Henriksdotter ja perheen neljä lasta. Helmikuussa 1779 lasten määrä vankilistassa pienenee kolmeen ja huhtikuussa 1780 heitä ei enää mainita. Aikuisista Johan ja Anders vapautuivat elokuussa 1780 raipparangaistuksen kautta.[5] Koko vankilan pisimpään istunut tutkintavanki Bergströmin vaimo Lena Henriksdotter sai 25 paria piiskaa ennen kuin vapautui marraskuussa 1780. [6]

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 24 (AID: v567690.b24, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 30 (AID: v567690.b30, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 35 (AID: v567690.b35, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 56 (AID: v567690.b56, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 60 (AID: v567690.b60, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 42 (AID: v567690.b42, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 46 (AID: v567690.b46, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 30 (AID: v567692.b30, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 36 (AID: v567692.b36, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 47 (AID: v567692.b47, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 53 (AID: v567692.b53, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 61 (AID: v567692.b61, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 65 (AID: v567692.b65, NAD: SE/RA/1340101); 

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 63 (AID: v567692.b63, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 66 (AID: v567692.b66, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 74 (AID: v567692.b74, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 80 (AID: v567692.b80, NAD: SE/RA/1340101); 

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 70 (AID: v567698.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 190 (AID: v567698.b190, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 290 (AID: v567698.b290, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 940 (AID: v567698.b940, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 970 (AID: v567698.b970, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1130 (AID: v567698.b1130, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1270 (AID: v567698.b1270, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 360 (AID: v567698.b360, NAD: SE/RA/1340101)  

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 380 (AID: v567705.b380, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 430 (AID: v567705.b430, NAD: SE/RA/1340101);

[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 510 (AID: v567705.b510, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 6 (AID: v567711.b6, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 12 (AID: v567711.b12, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 18 (AID: v567711.b18, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 24 (AID: v567711.b24, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 29 (AID: v567711.b29, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 36 (AID: v567711.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 44 (AID: v567711.b44, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 50 (AID: v567711.b50, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 56 (AID: v567711.b56, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 63 (AID: v567711.b63, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 70 (AID: v567711.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 77 (AID: v567711.b77, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 5 (AID: v567717.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 12 (AID: v567717.b12, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 19 (AID: v567717.b19, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 25 (AID: v567717.b25, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 31 (AID: v567717.b31, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 36 (AID: v567717.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 41 (AID: v567717.b41, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 45 (AID: v567717.b45, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 49 (AID: v567717.b49, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 53 (AID: v567717.b53, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 57 (AID: v567717.b57, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 62 (AID: v567717.b62, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 5 (AID: v567722.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 13 (AID: v567722.b13, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 21 (AID: v567722.b21, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 29 (AID: v567722.b29, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 35 (AID: v567722.b35, NAD: SE/RA/1340101)

[6] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 40 (AID: v567722.b40, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 46 (AID: v567722.b46, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 52 (AID: v567722.b52, NAD: SE/RA/1340101)

Kauppapalvelija, joka kaappasi markkinalastin

 

Pitäjänräätäli Petter Qwarnströmin perheen kirjaukset Sääksmäen rippikirjassa (1770-76, 30) eivät ole niin selviä kuin voisi toivoa, mutta luettavissa on se, että räätäli itse kuoli vuonna 1776 ja vuonna 1754 syntynyt poikansa Johan oli lähtenyt Sääksmäen ulkopuolelle.

Johan Qwarnström päätyi Turkuun ja pääsi vuonna 1772 Anders Dammertin kauppapojaksi. Alkuvuodesta 1775 häneen luotettiin niin paljon että Lohjalla 19.3.1775 pidettyjen markkinoiden jälkeen hän sai kuljetettavakseen myymättä jäänyttä tavaraa useiden tuhansien kuparitaalerien arvosta. Tavarat eivät päätyneet Turkuun vaan Dammert joutui niitä etsimään ja löysi tyhjennetyn kistunsa Janakkalasta. Dammertin hevosesta ja Johan Qwarnströmistä ei löytynyt jälkiä, joten Turun lääninkansliassa kirjoitettiin etsintäkuulutus 17.5.1775.

Kuulutuksen mukaan Johan Qwarnström oli lyhyenpuoleinen, ruskeahiuksinen, ruskeaihoinen ja rokonarpinen. Kuljetuksen lähtiessä Lohjalta päällään oli lammasturkki, jossa oli sininen päällyskangas ja koristeelliset messinkinapit (siis sisäturkki?), musta lampaannahasta tehty hattu ja saappaat. Näiden alla Johanilla oli päällään sininen kangasjakku, jonka napit oli tehty kamelinlangasta uusi sininen kangasliivi ja messinkinappiset housut. Asu kertoo menestyksestä, jota oli auttanut se, että Johan osasi puhua sekä ruotsia että suomea sekä osasi kirjoittaa ja laskea. 

Johan oli kateissa vielä vuoden lopussa ja lääninkansliassa kirjoitettiin uusi kuulutus 23.11.1776. Nyt tiedettiin isänsä nimi ja kylän tarkkuudella lapsuudenkotinsa. Etsinnän tueksi Dammert tarjosi 300 taalerin palkkiota. Säilyneet tutkintavankilistat eivät kuitenkaan todista sen puolesta, että Johan olisi saatu kiinni ja lain eteen.

Johanin Geni-profiilissa todetaan hieman epäröiden: "Lienee yhdistetty saman kaverin profiilit, ainakin suvussa jatkuva ammatti ja syntymäaika suunnilleen täsmää." Sama tai toinen Johan Qwarnström oli löytynyt Pyhtään pitäjänräätälinä. Kyseisessä asemassa hän oli jo 8.11.1782 mennessään naimisiin Pyhtäällä. (Pyhtää RK 1779-84, 185; 1789-97, 82)

Lisäväriä joroislaisen reservimiehen elämään

Genissä on suhteellisen täydellinen profiili miehelle nimeltä Eerik Yrjönpoika Huupponen (s. 1725). Hän oli syntynyt ja kasvanut Talollisen poikana Joroisten Viholanniemellä (RK 1725-32, 21; 1745-51, 55). Vuonna 1743 hän suunnitteli avioliittoa Anna Grabben kanssa ja huhtikuusta 1751 alkaen pariskunnan lapsia vietiin kasteelle Häyrilästä (RK 1754-1761, 18; 1762-73, 6). Kastemerkinnät jatkuivat vuoteen 1761 ja niissä Eerikiä kutsutaan reservimieheksi. Vuoteen 1774 mennessä Eerik on merkkejä jättämättä hävinnyt Joroisista, jossa vaimonsa ja tyttärensä asuivat Lahnalahdella (RK 1774-1783, 119). 

Kirjauksia on jäänyt toisaalle. Alkuvuodesta 1766 Eerik odotti Hämeen linnan vankilassa Turun hovioikeuden päätöstä murtovarkaustuomiostaan.[1] Kesällä 1771 hän oli Loviisan kruununvankilassa tutkintavankeudessa Juvan käräjillä käsiteltävän varkauden takia. Jo 5.8.1771 Turun hovioikeus vahvisti tuomiokseen 30 paria raippoja, 3 vuotta pakkotyötä ja kolmena sunnuntaina kirkkorangaistuksen. Hän ehti karata 26.9.1771 ennen siirtoa pakkotyöhön, mutta otettiin pian kiinni.[2]

Joulukuun 6. 1774 Eerikiä syytettiin varkaudesta Rantasalmen käräjillä ja koska asiasta ei tullut kerralla valmista hänet tuotiin 13.12.1774 tutkintovangiksi Loviisaan Kymen ja Savon läänin kruununvankilaan, jossa hän oli vielä kesällä 1775.[3] 

Lokakuun 1775 alkuun mennessä hän oli päässyt karkuun. Yleisen kuulutuksen mukaan hän oli 40-vuotias, kun todellisuudessa hän oli 46-vuotias. Ulkonäöltään hänen sanottiin olevan pitkänpuoleinen, laiha ja kasvoistaan tummanpuoleinen. Hiuksensa ja kulmakarvansa olivat tummanruskeita. Viimeksi nähtynä hänellä oli päällään sarkaiset liivi ja housut sekä päässään "nuorimyssy" (snörmössa). Vähemmän yllättävästi Eerik osasi tiettävästi puhua ainoastaan suomea. [4]

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:52 (1766) Bild 2530 (AID: v567652.b2530, NAD: SE/RA/1340101); 

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 200 (AID: v567677.b200, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 46 (AID: v567677.b46, NAD: SE/RA/1340101); 

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:93 (1775) Bild 570 (AID: v567693.b570, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:93 (1775) Bild 610 (AID: v567693.b610, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:93 (1775) Bild 670 (AID: v567693.b670, NAD: SE/RA/1340101)

[4] Uppå wederbörlig anmälan : warda följande förrymde personer ... allmänneligen efterlyste ..Turun ja Porin lääni. Lääninkanslia 16.10.1775

Missä oli Helsingin kruununvankila 1700-luvulla?

Painetuissa kuulutuksissa vilisee 1700-luvun lopulla Viaporista paenneita vankeja. Muutamien vaiheita olen tarkistanut ArkivDigitalin luetteloiden avulla ja tyypillisesti kiinnisaadut miehet viettävät yön Helsingin vankilassa ennen kuin merikuljetus Viaporiin saatiin järjestettyä. Huonomalla säällä parikin yötä.

Mistä heräsi kysymys vankilan sijainnista. Eilen olin pitkästä aikaa Helsingin kaupunginarkistossa ja avain vastaukseen löytyi lähes sattumalta. Olin silkasta uteliaisuudesta tilannut yhden luettelon yksiköstä Helsingin maistraatti > LUETTELOT / FÖRTECKNINGAR > Bc Talo- ja tonttiluettelot, jonka kuvailutiedot eivät ole parhaat mahdolliset. Yllätyksenä tuli siis se, että Bc:8 oli "Beskrifning öfwer Helsingfors Stads Geometriska Charta". Jossa vankila (Stockhus) oli numero 13.

Kotiin päästyäni tajusin ratkaisseeni ongelman, jota olin yrittänyt ratkoa heinäkuussa 2025. Tuolloin olin sekä ihmetellyt Aminoffin tonttikortiston lähteitä että etsinyt Geten kartan tonttinumerointiin oletettavasti liittyviä selitteitä. Jälkimmäistä tehtävää ei suuremmin auttanut Juhani Kostetin kirja Helsingin kaupunkimittauksen vaiheita (1992), jossa kerrotaan, että 

"Helsinkiä koskeva tonttiluettelo liittyy myös Geten karttaan vuodelta 1763. Luettelon nimi on "Charta Bok" ja se on laadittu kaupunginosittain. [...] Geten luettelo laadittiin v. 1763, mutta sitä täydennettiin vuoteen 1808 asti." (s. 30) 

Lähdeviite on kirjaan, jonka tarkastaminen ei vienyt eteenpäin. Mutta Bc:8:n kannessa oli lyijykynällä 1808, joten todennäköisesti tätä oli tarkoitettu, vaikka nimi oli pidempi.

Aminoffin korteissa Bc:8 on kuitenkin Stichaeus ja Geten kartan selite on erikseen eli ehkä sellainenkin vielä joskus löytyy. Kun kerran löytyi vankilakin, joka sijaitsi melko tarkasti nykyisen Tieteiden talon kohdalla, mistä ei syystä tai toisesta ole pidetty meteliä. 

Geten kartasta on useita versioita ja digitointeja. Tämä Alvinista.

Varmistaakseni ymmärrystäni avasin Aminoffin kortit, joissa oli vielä lisäylläri: vankilan rakennuspiirustukset. Ilman mitään lähdetietoja tai varmuutta rakentamisesta, mutta hauskaa silti.

Kaupunkirenkien sukunimet ja tekoälyn mahdollisuudet

Käydessäni lääninkanslioiden Kansalliskirjaston digitoimia kuulutuksia etsin tutkimusintressien ohella sopivaa esiinnostettavaa blogiin. Näkökulmastani harmittavan usein etsintäkuulutettavat ihmiset eivät ole yhdistettävissä muihin lähteisiin, joilla syntyisi jotain kirjoitettavaa eli lisäarvoa. 

Esimerkiksi toiveeni heräsivät, kun Raumalta etsintäkuulutettiin kahta renkiä Thomas Jacobsson Falck & Matts Lundgreen, jotka olivat lähteneet karkuun heille määrättyä raipparangaistusta. Kokeilin nimiä FamilySearchin hakuun ja tuoreessa muistissa olleeseen tutkintavankien hakuun, mutta lupaavia tuloksia ei tullut esiin.

Poikkeuksellisesti kuulutuksessa oli yksityiskohtainen maininta siitä, missä ja milloin miehet oli tuomittu: Rauman raastuvanoikeudessa 29.1.1774. Kiitos Kansallisarkiston digitointien renovoitu pöytäkirja oli helppo saada esiin. Käsialojen lukutaitoni ei ole koskaan ollut hyvä ja harjoituksen puutteessa ruostunut, mutta huomasin, että kirjurille miehet olivat Thomas Jacobsson ja Matts Johansson eikä sukunimiä näkynyt missään.

Varmistuakseni, ettei kyseessä joku muu juttu, jossa sattui olemaan samat etunimet pyöräytin digikuvat Kansallisarkiston tarjoamassa käsialantunnistusdemossa, joka tuotti niistä lähes selkeää tekstiä. Mutta kun olin siirtynyt avustettuun moodiin, ympäristöä ajattelematta työnsin koko rimpsun sellaisenaan Geminiin promptilla: Summarize the following case in English.

Vaikka en kertonut mistä oli kyse tekoäly tunnisti tekstin raastuvanoikeuden pöytäkirjaksi. Se pystyi myös erittelemään toimijat sekä sanomansa ja tekemänsä.

Yhteenvedosta huomasin, että Mattsin isäntä mainittiin nimeltä. Tarkastin kirjoitusasun alkuperäisistä kuvista (oli oikein) ja siirryin Rauman rippikirjaan 1772-1777. Porvari Johan Melanderin sivulla (11) ei näy Matts-renkiä eli lisätietoa miehistä ei löytynyt tätäkään kautta.

Etsintäkuulutuksessa mainittiin miesten synnyinpaikat - Urjala ja Piikkiö - sekä summittaiset iät, mutta näiden hyödyntäminen olisi työläs tie. Ja kuten tästä tekstistä kävi ilmi, pidän helppoudesta.

Tutkintavangit 1750-1807 nimellä haettavissa

Kaupallinen palvelu Arkiv Digital on saanut valmiiksi rekisterin digitoimiinsa vankirulliin, joista olen viime vuosina tehnyt tänne katsauksia kuten Turun linnan vankeja 1757. Niitä kootessa on mielessä on käynyt tietokannan luonti, mutta onneksi en hötkyillyt. Nyt - erityisesti sukunimellisiä - voi seurata vaikka linnasta linnaan. 

Äkkiseltään en keksinyt ketään haettavaa, mutta tarkastellesani täysin satunnaiselta kuukaudelta Helsingin kruununvankeudessa tutkintavankeudessa istuneiden rikosrakennetta huomasin tutun nimen: P. J. Sunn. Kokosin miehen elämää kahteen blogitekstiin kirjoittaessani kirjaa isoisästään Petter Sundista: Kaupungista karkoitettu ja Helsingistä karkoitettu Tukholmassa.

Nimihaku paljasti, ettei Petter Johan ollut vankeudessa vain kerran. Ensimmäinen hakuun tarttunut istunto alkoi maaliskuussa 1774, kun entinen hanlankari Petter Johan Sunn oli tuomittu linnanoikeudessa Viaporissa vahdin kimppuun käymisestä. Oikeustyypin takia hän ei odottanut tuomion vahvistusta Turun hovioikeudelta vaan kuninkaalta. Vasta marraskuussa 1774 selvisi, että hänen pitäisi istua vedellä ja leivällä ja joulukuussa Petter Johan Sunn siirettiin tuomion toteuttamista varten Viaporiin. Maaherran kirje 3.2.1775 vahvisti, että Petter Johan voitiin päästää vapaalle jalalle.(*)

Jo lokakuussa 1775 hän oli kuitenkin takaisin Helsingin vankilassa saatuaan varkaudesta tuomion, joka oli alistettu sotakollegiolle/sotaylioikeudelle. Hän pääsi ulkoilemaan helmikuussa 1776 Viaporissa pidettyyn sotaoikeuden istuntoon ja vastaava keikka tehtiin syyskuussa. Vasta tammikuussa 1777 sotaylioikeus päätti Johanin tuomioksi vankeuden vedellä ja leivällä, mitä varten hänet siirrettiin Viaporiin. (**)

Kolmas vankeus käynnistyi toukokuun 1781 lopulla rikosnimekkeellä "crimen falsi och andre brott" muutamalla päivällä Hämeen linnassa, josta Petter Johan Sunn lähetettiin 30.5.1781 kohti Helsinkiä liittyen hovioikeuden 10.6.1774 ja 27.10.1780(?) antamiin päätöksiin. Helsingissä vankilistaan merkittiin, että Petter Johan odotti tuomion toimeenpanoa Helsingin pitäjän puolella.  

Marginaalimerkinnästä käy ilmi, että kyse ei ollut kuolemantuomiosta vaan 40 raippaparista. Sopiva ajankohta oli käräjät, joille lähes kaikki pitäjän miehet kokoontuivat eli Petter Johan Sunn lähetettiin Helsingin pitäjän käräjille 23.10.1781 eikä palannut Helsingin vankilaan. (***)

(*) Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 104 (AID: v567690.b104, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 113 (AID: v567690.b113, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 123 (AID: v567690.b123, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 132 (AID: v567690.b132, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 142 (AID: v567690.b142, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 64 (AID: v567690.b64, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 74 (AID: v567690.b74, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 155 (AID: v567690.b155, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 164 (AID: v567690.b164, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 172 (AID: v567690.b172, NAD: SE/RA/1340101)

(**) Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 116 (AID: v567692.b116, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 191 (AID: v567692.b191, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 200 (AID: v567692.b200, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 570 (AID: v567698.b570, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 650 (AID: v567698.b650, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 670 (AID: v567698.b670, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 720 (AID: v567698.b720, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 800 (AID: v567698.b800, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1030 (AID: v567698.b1030, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1180 (AID: v567698.b1180, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1330 (AID: v567698.b1330, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1480 (AID: v567698.b1480, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1610 (AID: v567698.b1610, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 860 (AID: v567698.b860, NAD: SE/RA/1340101)

(***) Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:129 (1781) Bild 109 (AID: v567729.b109, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:129 (1781) Bild 112 (AID: v567729.b112, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:129 (1781) Bild 121 (AID: v567729.b121, NAD: SE/RA/1340101)

Tykistöläiset puutarhatyöntekijöinä

Toinen (Anders Normanista jatkaen) Helsingin 1700-luvun puutarhuri, joka voidaan sijoittaa työpaikkaansa on Thomas Ordelin. Lastenkirjan 1789-1804 perusteella hän työskenteli Schwartzin viljelmällä eli nykyisen Aleksanterinkadun länsipäässä.

Lapsiaan lastenkirjassa ovat Anders s. 1778, Niclas 1782, Maria 1788 ja Margaretha Elisabeth s. 1792. Niklaksen syntymä ei täysin osu Viaporin tykistöseurakunnan merkintään 19.4.1780 syntyneestä pojasta, mutta vaikuttaa selvältä, että puutarhamestari Thomas Ordelin oli tykistön kirjoissa mennessään Turun suomalaisessa seurakunnassa 13.2.1774 naimisiin Maria Henriksdotterin kanssa. He olivat olleet edelleen Turussa pojan Carl Gustav syntyessä 8.12.1774.

Niclaksen kastemerkinnässä Thomas oli hantlaakari von Postin komppaniassa. Sama titteli ja toimi hänellä oli myös Anna Helenan syntyessä 8.12.1783 ja Maria Christinan syntyessä 16.5.1788. Kun 6-vuotiaana kuollut Anna haudattiin Helsingissä 8.9.1791, Thomas oli eronnut armeijasta. Kun 28.1.1793 syntynyt Margareta Elisabet vietiin kasteelle, Thomas Ordelinia kutsutaan puutarhurimestariksi. 

Vuonna 1795 aloitettuun rippikirjaan Thomas on sijoitettu merimiesten sivulle, mutta puutarharengin tittelillä (RK Hki 1795-1805, 307). Hän ilmeisesti kuoli vuonna 1798 (RK Hki 1795–1805, 16) Kun hänen leskensä kuoli Helsingissä 55-vuotiaana 5.3.1809 hänet kirjattiin tykistöläisen leskeksi.

Thomasin työ Schwartzin plantaasilla kesti siis korkeintaan pari 1790-luvun vuotta. Lastenkirjassa 1789-1804 häntä seuraa "Björkman", jolla oli vuonna 1794 syntynyt Maria-tytär. 

Vuosikymmentä myöhemmin Henrik Christian Schwartz ilmoitti vuoden 1806 Helsingin henkikirjoitukseen erilliset osiot "Plantage folck" ja "Thölö Plantage Folcket" (KA 8529:66). Jälkimmäiseen kuului vain vahti Johan Blomberg vaimoineen. Lähempänä kaupunkia sijainneella viljelmällä asui tykistöläisen leski Hedvig Biörckman Maria-tyttärensä kanssa sekä perheellinen renki Henric Träckman.

Hedvig Biörckman (s. 1754) oli jäänyt leskeksi 17.6.1805, kun tykistöstä eronnut miehensä Mats kuoli (RK 1806–1819, 271). Olikohan Matts Thomasin tapaan kokeillut viljelytyötä?

Oliko Simonilla perillisiä?

Köyliön Kankaanpään kylän Hemmin lampuoti Matts Eriksson ilmoitti Åbo Allmänna Tidningissä 17.9.1816, että tilalla asunut Simon Stenberg oli kuollut ja jättänyt niin vähän omaisuutta, ettei se riittänyt edes hautauskustannuksiin. Tämä tiedoksi mahdollisille perillisille, joista ei ollut mitään tietoa. Ilmoitustyypistä voi lukea lisää arikkelistani Genoksessa 1/2026, mutta kiinnostaa myös se, miten entinen Turun läänin rykmentin kirjuri oli päätynyt asumaan yksinään.

Köyliön rippikirjan (1815-1821, 126) mukaan Simon Stenberg oli syntynyt Turussa 26.10.1738 ja kuoli Köyliössä 17.5.1816. Turun suomalaisessa seurakunnassa kastettiin lokakuussa 1738 kolme Simonia, mutta yksikään ei syntynyt 26. päivä. Sama syntymäpäivä oli käytössä, kun ennen Hemmiä Stenberg oli kirjoilla pappilassa Kepolan kylässä (RK 1809-1814, 182). Edellisessä rippikirjassa eli ennen Suomen sotaa hän on jossain muualla.

Katselmusrullista selviää, että Simon Stenberg oli ollut ylioppilas, kun hänet otettiin armeijan palvelukseen (ilmeisesti) vuonna 1777 (Generalmönsterrullor - Åbo läns regemente 1014 (1775-1778)). Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli vahvistaa: "Todistus katselmuskirjuriksi pyrkimistä varten registratuurassa [4.1777]. — Katselmuskirjuri Turun läänin jalkaväkirykmentissä 1777, ero 1787". Matrikkelista puuttuu syntymäpäivä, kuolintieto sekä varmuus vanhemmista: "Vht luult.: turkulainen porvari Jakob Stenberg († 1757) ja N.N".

FamilySearchin indeksoimista rippikirjoista löytyy 1700-luvun lopun Turusta sekä sotilaana ollut Simon Stenbergin täyskaima että tittelin perusteella oikea Simon Stenberg. Jälkimmäinen on kirjattu Torikorttelin tontille 153 Nokila, jossa isänsä kellonsoittaja Jacob Jacobsson kuoli 11.12.1777. Simon Stenbergin äiti Walborg Jacobsdotter kuoli vuonna 1786. Näillä tiedoilla löytyy kastemerkintä 18.10.1738 syntyneestä pojasta, jonka vanhemmat olivat Ringar: Jac: Äyräpä ja Valborg Jacobsdotter. He olivat menneet naimisiin Turussa 28.10.1736.

Turku Itu* 6/- - Charta öfver Stapel Staden Åbo.

Simon Stenbergillä oli ainakin 28.1.1744 syntynyt pikkusisko Maria, mutta häntä tai muita sisaruksia ei näy varhaisimmassa rippikirjassa (Suom. srk. 1753-1760, N 140 Nokila). Hänellä siis tuskin oli serkkuja lähempiä sukulaisia kuolinhetkellään.

Puutarhurimestari Anders Norman

Tekstissä Oliko Esplanadilla vasikkahaka? mainitsin aivan Espoon tullin vieressä sijainnen Goveniuksen puutarhan, joka on esiintynyt myös tekstissä Pormestarin tyttären elämä. Rippikirjoja jälleen selatessani huomasin, että tämän puutarhan yksi puutarhuri mahdollisesti tunnetaan ja on erinomainen esimerkki puutarhureille tyypillisestä liikkuvuudesta.

Helsingille poikkeuksellisen maantieteellisessä järjestyksessä olevassa rippikirjan 1785-1794 sivulla 90 Goviniuksen kanssa on puutarhamestari Anders Norman (s. 1762), vaimonsa Catharina Wålström (s. 1762) sekä lapsensa Carl Magnus (s. 1786), Johan Petter (s. 1787), Anders (s. 1789) ja Brita Caisa (s. 1791). Helsingissä perheeseen syntyivät Gustaf 23.1.1793 ja Gustava Maria 5.5.1794. 

KA. Porvoon srk arkisto

Helmikuussa 1796 perhe muutti Porvooseen, mutta jatkoi jo samana vuonna kohti Hämeenlinnaa (RK Hki 1795-1805, 186; Porvoo 1792–1802, 222). Porvoossa Kiialan kartanosta oli ehditty viedä Porvooseen kasteelle 26.7.1796 syntynyt Adolph. Hämeenlinnassa syntyivät Hedvig Elisabet 20.9.1797 ja Fredrica Wilhelmina 20.1.1800. Kaupunkiseurakunnan kastettujen lista ei anna viitettä Anders Normanin työpaikasta.

Vuonna 1801 perhe muutti Espoon Träskändaan, jossa syntyivät Lars Henrik 17.1.1802 ja Catharina Carolina  8.7.1804 ennenkuin lähdettiin vuonna 1804 Forsbyn ruukille (RK Espoo 1801–1805, 368). Andersin leski ja nuorin tytär muuttivat vuonna 1810 Porvooseen (LK Porvoo 1803–1817, 222).

En siis muutaman tunnin tutkinnalla löytänyt Andersin ja Catharinan avioliittoa, ensimmäisten lastensa syntymäpaikkoja enkä Andersin kuolinpaikkaa ja aikaa. Lastensa myöhempi elämä vaikutti myös melko liikkuvalta Familysearchin tarjoamien osumien perusteella.

Kokkolan vanhukset 1760-luvun alussa

 

Kokkolassa haudattiin 10.2.1760 edellisenä päivänä kuollut Maria Olofsdotter, jonka tiedettiin olevan 110 vuotias. Joulukuussa päivätyssä uutisessa, joka julkaistiin Inrikes Tidningarissa 19.1.1761, tiedettiin lisäksi kertoa, että Maria oli elänyt enimmäkseen terveenä, mutta oli ollut sängynoma viimeiset viisi vuotta.

Samassa uutisessa esiteltiin pidemmällä tekstillä Michel Tickanen, joka oli omasta mielestään ollut 100-vuotias kuollessaan 7.9.1760. Hautauslistaankin iäksi näköjään kirjoitettiin ensin isompi luku, mutta se korjattiin 90 vuodeksi, mikä sopii rippikirjoihin 1736-1753 ja 1754-1768 7. korttelin aukeamalle merkittyyn syntymävuoteen 1672. Vaimonsa Margareta oli huomattavasti nuorempi ja syntymäpäivänsäkin tunnettiin: 8.11.1709. Ikänsä ja rippikirjamerkintöjen perusteella hän oli Margareta Carlsdotter, jonka Michel Johansson Tikkanen vei vihille 30.10.1729.

Vihkikirjauksessa Micheliä tituleerataan porvariksi. Inrikes Tidningariin kerrottiin, että hän oli ollut kaupungin varakkaimpia porvareita ennen vuonna 1714 alkanutta venäläismiehitystä. Menetettyään omaisuutensa hän purjehti kaupungin aluksilla, kunnes ryhtyi tynnyrinsitojaksi ja muihin puukäsitöihin, joita hän kauppasi kaupungin pihoilla vielä viikkoa ennen kuolemaansa.

Tarve tehdä vanhoilla päivillä työtä ei selity lapsettomuudella. Geni-profiilin perusteella Michelillä oli kaksi aiempaa avioliittoa, joiden lapsista olivat vuonna 1760 elossa Anna ja Erkki.

Sadan vuoden takaisen joulun tavoittelu vuonna 1890

Nimettömäksi jääneen kirjoittajan pakina Mormors mormors jul för jämt hundra år sedan julkaistiin Wiborgsbladetissa 23. & 25.12.1890. Kirjoittajalla ei ollut käsissään äidinäidin äidinäidin päiväkirjaa, almanakkaa tai kirjettä vaan hän muotoili näkemyksensä vuoden 1790 tukholmalaisten sanomalehtien perusteella. Inrikes Tidningaria ei mainita, mutta silti lämmittää 1700-luvun media tutkijan sydäntä.

"Sadan vuoden kuluttua kaikki unohtuu", kirjoittaja aloittaa lainaten nimettömäksi jäävää runoilijaa ja näkee tarpeelliseksi muistuttaa erilaisista mukavuuksista, joita ei sata vuotta aiemmin ollut olemassa. Yksinkertaisimmassakin taloudessa asiat olivat nyt paremmin ja mukavammin kuin tuon ajan arvostetuimmassa kartanossa, jonka asujat eivät tunteneet lennätintä, puhelinta, rautatietä tai raitiovaunuja eivätkä petrolilamppua tai tulitikkuja. Tosin kirjoittaja oli Dagligt Allehandan mainoksesta löytänyt "Argent Hagé" -lampun, jonka hän epäilee mahdollisesti tarkoittaneen Argandin vuonna 1786 keksimää lamppua. 

Nimellä Argand ei Ruotsin digitoiduista sanomalehdistä löydy mitään ennen lokakuuta 1804, jolloin jo uutisoidaan Argandin lampun parannusta (Örebro Weckoblad 27.10.1804). "Argent Hagé" esiintymä on Dagligt Allehandassa jo 3.4.1780 eli sillä viitataan todennäköisemmin jonkinlaiseen hopeointiin, kuten kirjoittaja totesikin. Mikä tarkoittaa, että lamppu-uutuuksilla oli joku toinen nimi, sillä on vaikea uskoa, ettei niitä olisi sanomalehdissä mainittu.

Ennen jouluun pääsemistä kirjoittaja huomauttaa vielä, että "Nykyään ostamme useimmat ruoat valmiina kaupoista"! Kun taas "sata vuotta sitten kotirouva oli todellinen "kokki", koska maanviljelijän ja talouden välillä oli hyvin vähän välikäsiä. Kaikki piti tehdä kotona, ja kunnollisessa kodissa piti olla hyvin varusteltu kellari ja ruokakomero."

Kirjoittajan käsitys sai vahvistusta läpikäymistään joulukuun 1790 sanomalehdistä, sillä niiden ilmoituksista hän ei löytänyt muuta valmisruokaa kuin makkaroita, joista majatalot mainostivat erityisesti ryynimakkaroita. Tekstihakuni eivät osuneet joulukuuhun, vaan todistavat makkaranmyynnistä läpi talven.

• ... säjes hädanefter alla Onsdagar diverse sorter färsk och god Korf, jämwäl fås om Lördagarne god Köttkorf (DA 28.10.1775)
• ... alla Onsdagar färsk Grynkorf samt Lördagar färsk Köttkorf til köps (DA 22.10.1781)
• ... hålles hädanefter spisning hwarje afton med flere sorter mat samt flere sorter Grynkorf (DA 14.10.1784)
• ... försäljes Kittelwarm Russin- eller Grynkorf (DA 16.8.1788)

Kirjoittajan silmin Daglig Allehandan ilmoitussivut mahtuisivat  "pariin palstaan ​​nykyaikaisessa suuressa sanomalehdessä". Niiltä hän poimii mainoksia, joiden kuvitelee kiinnostaneen menneisyyden ihmisiä. Aivan kuten itsekin olen varmasti useammassa blogitekstissä tehnyt. 

Tavaralistojen toistamisen sijaan hyppään kuitenkin pakinan loppuun, jossa mainitaan vuoden 1772 painate. Siitä kirjoittaja on saanut käsityksen, että sata vuotta aiemmin "leikkejä oli enemmän ja niitä käytettiin laajemmin". Hän ei tunne kaikkia mainittuja leikkejä, mutta "joulupukin" ja "tähden" kanssa pojat lauloivat edelleen, vaikka tapa oli monissa paikoissa kadonnut.  

Paltamon vanhat miehet

Julkaistuani viime viikolla tekstin Kuoliko Magdalena Heinonen 105-vuotiaana? innostuin lisäämään vanhoinkin teksteihin tunnisteen pitkäikäiset. Eli huomasin, että tämä uutistyyppi on kiinnostanut minua(kin) jo pitkään ennen väitöskirjani Kanssakirjoittaminen Posttidningarissa ja Inrikes Tidningarissa 1729–1791 yhden alaluvun kirjoittamista. Läpikäynnissä huomasin myös C. A. Gottlundilta lainaamassani tekstissä Yksi 112 vuuen vanha ukko loppukaneetin

Vuonna 1754 eli niinikkään yksi toinen vanha mies Paltamossa, joka silloin oli jo 113-vuuen vanha, milloin hään siitten lie kuollut ei myö tiiätäk. (Lue: I Jesu namn! Historisk och Oeconomisk beskrifning öfwer Kajaneborgs Län, under Per Kalms praesidium, af Erik Castren. Åbo 1754, p. 10.)"

Vuonna 2009 vanhan opinnäytteen tarkistaminen olisi vaatinut vaivaa, kun taas nyt sen saa digitoituna eteen alle minuutissa.  Erik Castrén oli kirjoittanut opinnäytteensä Historisk och oeconomisk beskrifning öfwer Cajanaborgs-län kotiseudustaan eli kirjattu tieto ei ollut kulkenut hirvittävän pitkän polun läpi. Hänen mukaansa 

Maa sijaitsee terveellisen ilmapiirin alla. Tästä kertoo se, että täällä on useita 70–80-vuotiaita vanhoja miehiä, kahden Paldamon pitäjässä asuvan maanviljelijän lisäksi, joista toisen sanotaan olevan jo 113-vuotias ja toisen 99-vuotias. Nämä ovat edelleen melko vahvoja ja liikkuvia. Jälkimmäisellä on elossa 90 lasta ​​ja lastenlasta; hänen vaimonsa kuoli vain 8 vuotta sitten, kun hänen oletettiin olevan joitakin vuosia yli 80-vuotias. Heidän ruokavalinsa ei erityisesti eroa muista, paitsi että he olivat aina siinä määrin varakkaita, ja jopa hätävuosina heillä oli jonkin verran viljaa eikä heidän ei tarvinnut elää pelkästään pettuleivällä. Lisäksi he, kuten lähes kaikki seudun asukkaat, ovat suuria maidon ystäviä, josta täällä säästetään kesällä suuri osa talveksi; joten varakkaimmat talonpojat ovat harvoin ilman piimää.

Hiski-haku Paltamon haudattuihin tuo tosiaan esiin hämmentävän paljon iäkkäitä. Castrénin erikseen mainitsemat miehet lienevät leski-isäntä Petrus Pehrs Tolonen, joka kuoli Ristijärvellä 100 vuoden ja 9 kuukauden iässä 21.1.1756 ja Veneheitossa asunut leskimies Påhl Jöns Lämsä, joka kuoli 113-vuotiaana 2.1.1755.

Petrus eli Pekka Pekanpoika Tolonen on saanut Geni-profiilin, mutta siihen linkitetyissä rippikirjoissa ei ole syntymävuottaan eivätkä ne kerro elämästään ennen vuotta 1731. Tuolloin lapsensa olivat jo aikuisia, joten en tiedä millä perusteella heidät on yhdistetty perheeksi. Ilmeisesti hautausmerkinnöistä lasketut syntymävuodet sijoittuvat suurta Pohjan sotaa edeltävään aikaan, josta ei ole olemassa kastettujen listoja. Mielenkiintoisesti vanhin Pekalle merkitty lapsi on Reetta, jonka kuoliniäksi laskettiin 101 vuotta ja 6 kuukautta. 

Paavo Lämsän geni-profiilissa on mielenkiintoinen tieto lähdeviitteineen: Vuonna 1745 ilmoittaa olevansa 95-vuotias. Miehen oman todistuksen mukaan hän olisi siis kuollut 105-vuotiaana eikä 113-vuotiaana. 

Kuoliko Magdalena Heinonen 105-vuotiaana?

Suomalaisia tulee vastaan ulkomaisissa lähteissä, vaikka heitä ei olisi hakemassa. Muun tutkimustyön lomassa huomasin pariisilaisessa sanomalehdessä Gazette de France 18.12.1772 julkaistun Tukholmasta 24.11.1772 lähetetyn uutiskirjeen, jonka loppukappaleessa kerrotaan kahdesta yli 100-vuotiaana kuolleesta naisesta, joista toinen on Oulusta. (Uutistyypistä on lisää tietoa väitöskirjassani Kanssakirjoittaminen Posttidningarissa ja Inrikes Tidningarissa 1729–1791)

Ajattelin ihan pikaisesti tarkistaa Magdalena Heinosen tietoja, mutta hautaustaan en löytänyt Hiskin perusshaulla. Mahdollinen tiedonmuru oli porvari Erik Kokon ja Magdalena Heinosen 21.4.1729 syntynyt tytär, joka oli kastettu Oulussa. Kiitos Digihakemistoon tehdyn työn, tämä perhe oli hämmästyttävän helppoa löytää Oulun rippikirjoista. Rippikirjojen tiedoilla googlaten osuin vanhaan SukuForumin viestiin, jossa on

Anna Samuelintytär Paldania, * n. 1725, † 8.1.1774 Oulu.
Pso: Oulu 2.12.1758 Johan Erikinpoika Kokko, * 1718 Oulu, ‡ 19.5.1763 Oulu. Porvari Oulussa. Vht: Kauppias Oulussa Erik Johaninpoika Kokko, * n. 1685 Oulu, ‡ 17.7.1757 Oulu. & Magdalena Andersintytär Heinonen, * (rk) 1685, ‡ 27.5.1772 Oulu. (Miehen 1.Pso: n. 1745 Brita Sigfridintytär Granroth, * n. 1725, ‡ 8.7.1756 Oulu. (SS 527)).

Magdaleena oli hautauskirjauksessaan Erik Kokon leski. Vuonna 1760 aloitettuun rippikirjaan hänelle on ensimmäistä kertaa merkitty syntymävuosi 1685, joka on järjellinen, kun poikansa on syntynyt 1718 (33 v.) ja tyttärensä 1729 (44 v.). Miten ja kenen toimesta kuolinikä 85 vuotta sitten mahtoi lisääntyä 30 vuodella?