Taistelu Oriveden poikien tukasta

Koska pari vuotta sitten kokosin tekstin Miehen jakauksen paikka ja sen tärkeys Jalmari Finnen Vuosisatojen takaa -jutuissa kiinnosti Taistelu Oriveden poikien tukasta (Aamulehti 03.06.1928 no 150 ).

Finnen lähteinä olivat piispantarkastuksen ja kirkonkokousten pöytäkirjat, joita on varmasti moni muukin lukenut, mutta lieneekö kiinnittänyt huomiota samaan yksityiskohtaan.

Kun piispa Terserus piti piispantarkastusta Orivedellä helmikuun 27 päivänä 1662, niin huomasi hän, että Oriveden talollisten pojilla ja rengeillä oli tavattoman pitkä tukka ja hän ryhtyi tätä hänen mielestään sopimatonta muotia vastaan taistelemaan. Tarkastuspöytäkirjassa on seuraava lause sen ajan vanhalla suomenkielellä:

"Ninkuin tallollisten pojat ja drengit kandawat aiwan pitkiä hiuxia, nin pitä Pappien nyt paston ajasa kulkemisessans Pitäjällä andaman nitä pois leikata ettei he tästä lähin edes tule ninkuin metzän ryöwärit Jumalan Huonesen ja Catechismuxen kullustelemuxen."

Ilmiselvästi paikkakunnalla pitkä tukka oli maskuliinisuuden tms. merkki, josta ei vähällä luovuttu. Kirkonkokouksessa 26.6.1757

todettiin, että oli kuulutettu saarnastuolista ja vielä sopivissa tilaisuuksissa huomautettu, että miesten on pitkä tukkansa lyhennettävä. Tätä vaatimusta puolustettiin raamatulla, sillä Paavalin ensimmäisessä epistolassa korinttilaisille, sen yhdennessätoista luvussa ja neljännessätoista värsyssä sanotaan nimenomaan näin;

"Eikö luondokan sitä meille opeta, että se on miehelle häpiäxi, jos hänellä on pitkät hiuxet, mutta waimon on se kunniaxi, että hänellä on pitkät hiuxet: sillä hiuxet owat hänelle peittexi annetut, mutta jos joku näky ritainen oleman, eij meillä eikä Jumalan Seurakunnalla se tapa ole."

Raamatun jälkeen kirkkoherra vetosi kuninkaalliseen kirkkojärjestykseen, joka määrää, että pappien on opetettava ja ylläpidettävä kristillisiä tapoja. Ja olihan hänellä vielä tukenaan tuo lähes sata vuotta aikaisemmin laadittu piispan määräys.

Finne ei tavannut miesten pitkiä hiuksia tämän jälkeen, joten hän uskoi määräyksien ja jalkapuun saaneen aikaan muodin muutoksen. 

Salomon ja hukattu vaimo

Salomon syntyi Loimaan Mellilässä 26.7.1768 rakuuna Henrik Mellbergin ja vaimonsa Maria Eriksdotterin perheeseen. Aikuiselämänsä aloitettuaan hän oli saman kylän Kyröläisen talon renkinä vuoteen 1788 ja seuraavat pari vuotta Hirvikosken kylässä kappalaisen isännöimässä Kiskossa. Siellä palveli myös Maria Andersdotter (s. 1760), josta tuli Salomonin vaimo (Loimaa RK 1781-85, 57; 1786-61). 

Mutta ainoastaan Salomon merkittiin vuosina 1791-92 Hirvikosken Knuutilaan. Vuonna 1793 molemmat olivat käyneet samalla ehtoollisella Kesärlän Köönikästä. Samoin seuraavana vuonna Alastaron Mälläisten Sakesta. Tämän jälkeen Salomon kävi yksinään ehtoollisella vuosina 1797-98 Tammiaisten Rekolasta, josta käsin hän haki 1798 muuttokirjan Vampulaan.(Loimaa RK 1786-91; 1792-97; Alastaro RK 1793-99)

Selitys yksin liikkumiselle ei löydy haudattujen luettelosta vaan Turun ja Porin lääninkansliassa 24.4.1799 kirjoitetusta kuulutuksesta. Monien muiden aiheiden ohella kerrottiin, että Loimaan käräjillä 19.10.1799 oli käsitelty Loimaan kylän Rekolassa asuneen renki Salomon Henricssonin hakemusta avioerosta vaimostaan. Tämä Maria Johansdotter oli omavaltaisesti hylännyt miehensä, jolla ei ollut tietoa hänen olinpaikastaan. Niinpä Mariaa oli nyt vuosi ja yö aikaa ilmoittautua, jos hän halusi avioliittoa jatkaa. 

Vampulassa Salomonia odotti jo kihlattu morsian Walborg Johansdotter, joka synnytti Ester-tyttären 8.3.1801 ennen kuin avioliittoa päästiin solmimaan.(Vampula RK 1795-1801, 110; 1805-1810, 90) Häät vietettiin, joten joko Maria oli kuollut tunnistamattomana vainajana, ei kuullut kuulutusta tai oli haluton jatkamaan avioliittoa Salomonin kanssa.

Veljensä perinnöttä jättänyt Elisabet

Professori Karl Hedmanin Kauppias-lehden numeroon 12/1930 kirjoittama artikkeli Lehti Vaasan kaupungin historiasta tarjoaa vuosien 1611-1880 kauppiaiden henkilötietoja, joita en ole itse aina (tai koskaan?) osannut hyödyntää.

Hedmanin matrikkelin mukaan Vaasassa kuoli 70-vuotiaana vuonna 1755 kippari Sven Nordman, jolla oli vaimo Brita Jaakobintytär ja Aspelin kertoo lisäksi, että Sven omisti neljännessä kaupunginosassa tontin 114. Svenillä oli vuonna 1724 syntynyt tytär Elisabet, joka meni naimisiin kauppias Johan Blombergin kanssa vuoteen 1740 mennessä. Blombergin kuoltua Elisabet solmi avioliiton vuoteen 1755 mennessä Uudestakaarlepyystä kotoisin olleen Isak Hansson Aulinin kanssa. Hän oli vielä ainakin vuonna 1746 purjehtinut kotikaupungistaan käsin Tukholmaan piki- ja tervalastissa.

Stockholms Weckoblad 21.6.1746

Vaasasta säilyneessä rippikirjassa 1761-1768 pari asui 2. kaupunginosan tontilla 22, jonka vuonna 1750 oli omistanut Elisabetin ensimmäinen aviomies Jacob Blomberg. Talouteen kuului Isakin veli (?) Eric Aulin ja anoppi Brita Nordman. Rippikirjassa 1769-1776 samaa tonttia emännöi Madame Aulin ja siellä asui edelleen leski Brita Nordman, joka oli Elisabetin äiti tai äitipuoli.

Jäätyään leskeksi Elisabetin talous oli hyvällä tolalla joko yhden, toisen tai molempien avioliittojensa ansiosta. Eikä taloutensa seonnut toukokuun 1770 postiryöstössä kadonneesta setelistäkään (Dagligt Allehanda 12.6.1770).

Elisabet oli elossa vielä marraskuussa 1771, jolloin hän vastoin lakia ja määräyksiä teki sekä sinetöi testamenttinsa hankkimatta sille todistajia. Tästä aiheutui pian pään vaivaa vaasalaisille, sillä seuraavaan kesään mennessä Elisabet oli kuollut lapsettomana ja varakkaana, kuten Dagligt Allehandaan 22.7.1772 raportoitiin. Testamentin mukaan koko omaisuus menisi kaupungin ja Mustasaaren seurakunnille, poislukien kaksi peltoa sekä arvometalliesineitä ja vaatteita, joille oli nimetty saajat. Osattomaksi kuitenkin jäi köyhyydessä elänyt veli vaimonsa ja lapsikatraansa kanssa.

Ilmeisesti veli ei ollut asemassa, jossa hän olisi voinut kiistää testamentin. Eikä hän tainnut päästä edes sisarensa arkunkantajaksi, sillä heille oli testamentissa luvattu hopealusika mieheen ja paikat täyttyivät nopeasti.

Koska sanomalehteen kerrottiin vain yhdestä veljestä, kyseessä lienee Hedmanin matrikkelin Joachim Nordman (s. 1733, k. 1805), jonka vaimo vuoteen 1754 mennessä oli Anna Margareta Cronbeck. Aspelinin Wasa stads historian mukaan Joachim oli talonomistaja ja kauppias vielä vuonna 1750, mutta uransa oli sitten "edennyt" kalavälittäjäksi. Aspelinin siteeraamassa triviaalikoulunmatrikkelissa Joachim kuolema ajoitetaan marraskuuhun 1804.

Monessa paikassa hauskana pidetty lasku

Kansalliskirjasto julkaisi FB-seinällään muutama päivä sitten sata vuotta vanhan Iltalehden "uutisen" hauskasta maalarin laskusta, jossa oli muun muassa "Laajennettu taivasta ja lisätty tähtiä". 

Tuli oitis mieleen, että juttu on varmasti kiertänyt sanomalehdissä pitkin ja poikin. Haku Kansalliskirjaston digitoinneissa vahvisti aavistuksen: varhaisin löytämäni versio oli ruotsiksi Kurre-lehdessä 5/1879 ja suomenkielisenä Etelä-Suomessa 17.2.1920. Niin Kurressa kuin Etelä-Savossa 11.3.1920 todettiin juttu jo aikaisemminkin hyvin tunnetuksi.

Kaikissa toistoissa oli säilytetty luotettavuutta lisäämässä tarkka päivämäärä 27.7.1618, mutta maantieteessä oli pientä variaatiota. Kurre sijoitti laskun Nürnbergin tuomiokirkkoon, Hangö-Bladet 31.8.1912 Nyedin kirkkoon Ruotsissa ja Lördagen 31.1.1920 Allumin pitäjään (Allums socken), mutta suomenkielisissä versioissa paikka on pudotettu joko kokonaan pois tai lyhennetty alkukirjaimeen eli ajattelemaan pysähtymätön lukija oletti, että kyseessä oli kotimainen asiakirja. 

Toisinaan yhteys Suomeen tehtiin selväksi. Leikintuntija naurun näytenumerossa 1924 laskuttaja oli "suomalainen ammattitaitoinen maalari". Satakunnan Kansan pakinoitsija väitti 16.9.1930 laskun löytyneen Turun linnan museon arkistosta ja versio toistettiin muutamassa lehdessä (Uusi Aura 18.9.1930 Savonmaa 4.10.1930 & Etelä-Savo 7.10.1930). Yhdessä näistä juttu jaettiin uudelleen kahdeksan vuotta myöhemmin sijoitettuna saksalaiseen seurakuntaan (Savonmaa 20.10.1938 & Salmetar 22.10.1938). Välivuosina lasku oli löytynyt myös "Erään suomalaisen seurakunnan vanhan kirkon arkistosta" (Karjalan ääni 31.8.1937).

Kungliga Biblioteketin digitoimissa sanomalehdissä varhaisin löytämäni versio oli sanomalehdessä Svenska medborgaren 9.5.1879. Aivan kuten saman ajan Kurressa, lasku oli sijoitettu Nürnbergiin. Kolme vuotta myöhemmin Nyaste förposten 21.10.1882 väitti, että lasku oli löytynyt vanhojen paperien joukosta Länsi-Göötanmaalla. Mielenkiintoisesti se ei enää ollut vuodelta 1618 vaan töiden päiväys juoksi 27.7.-15.8.1810 Allrumin pitäjässä ja laskulla oli myös allekirjoittaja. Västernorrlands allehanda nuorensi 30.4.1884 asiakirjaa lisää ja sijoitti sen edelliseen vuoteen.

Tanskan Mediestream ei tuottanut eteeni mitään varhaista versiota, vaan ensimmäinen kierrätys käynnityi Aarhus Amtstidendestä 22.9.1902. Lasku oli sijoitettu ruotsalaiseen Olavin kirkkoon. Joita lienee useita.

Alankomaiden Delpher tarjosi muun muassa Dragtster courantin 2.9.1880 version, jonka yllä näkyvässä kehystyksessä on mukana kaikki mahdolliset yksityiskohdat paikallistettuna Dordrechtin kaupunkiin. Deutsches Zeitnungsportal toi varhaisimpana eteeni version Rheinischer Merkurissa 7.2.1891, jossa juuri löytynyt lasku ei koskenut Nürenbergin tuomiokirkkoa vaan Lorentzkirchea. Paljon kehuttu itävaltalainen Anno toi eteen esimerkiksi version Österreichische Land-Zeitungissa 4.6.1906, jossa lasku oli päivätty Hampurissa 12.2.1783.

Maalarin laskun sisällössäkin on variaatiota, mikä vaikeuttaa etsintää. Varhaisin ja lyhyin versio sanomalehdistä löytyi British Newspaper Archivesta osana lukijakirjettä (Liverpool Albion 29.6.1840). 

Kokeilin vielä Googlen digitointeja saksaksi ja juttu löytyi useista anekdootti- yms. kokoelmista 1800-luvulla. Ja kahdesta vuonna 1789 julkaistusta kirjasta! Toinen kirja (**) on tekstikokoelma, jonka luonteen selvitykseen kielitaitoni ei riitä. Lasku on siinä päiväämätön ja sijoitettu Puolaan.

Wikimedia

Toinen kirja on matkakertomus, jossa tanskalainen näyttelijä Joachim Daniel Preisler(*) kertoi saaneensa tekstin käsikirjoituksena jonkinlaiselta huvintarjoajalta (En Spas-Fugl, ftedse riig paa Indfald og Anecdoter) Eimsbuttelissä eli Hampurissa. Lasku oli päivätty Hampurissa 12.2.1783. Alaviitteessään Preisler toteaa joidenkin epäilleen, että juttu oli jo julkaistu jossain kokoelmassa (Vade Mecum), mutta hän itse ei ollut sitä aiemmin kuullut eivätkä tuttavansakaan, jotka kannustivat julkaisuun.

(*) Journal over Reise igiennem Frankegige og Tyskland Aaret MDCCLXXXVIII. Anden deel. Kiöbenhavn 1789

(**) Cook und Clerke oder dei Weltumseegler. Zur Beantwortung der Frage: Welches sind die besten Mittel, sowohl rohe, als auch gesittete Vöiker vernünftiger zu machen, und sie von ihren Irrthûmern zu befreyen? Vierter Theil. Berlin 1789

Unioninkadun alle jäänyt plantaasi

Bengt Wessman (s. ~1730) oli yksi Helsingin suhteellisen varhaisista puutarhamestareista. Hän oli todennäköisesti kotoisin Ruotsista, sillä vaimonsa Elisabet Ungroth (Roth, Ängroth) oli hautauskirjauksensa mukaan syntynyt lähellä Uppsalaa. He asuivat Helsingissä viimeistään kesällä 1764, jolloin poikansa Johan Friedric syntyi (RK I Aa:4, 1785-1794, 180).

Johan Friedric oli 25-vuotias ja itsekin puutarhamestari, kun isän perunkirjoitus tehtiin keväällä 1790. Siihen kirjattiin vuokrattu puutarhatontti taloineen kaupungin ja Hämeentullin välissä (Åkerman 820). 

Kiitos vuoden 1784 peltoluettelon selviää, että kyseinen alue kattoi tuolloin vuoden 1776 kartan numerot 6, 7, 8, 9 ja 10 Hämeentien länsipuolella, nykyisin sekä Unioninkadun länsi- että itäpuolella. Jo vuonna 1776 Bengt Wessmanilla oli puutarha Kruununhaassa, mutta kartan seliteosa ei kerro sen tarkempaa paikkaa. Bengt Wessman teki ainakin yhden vuokrasopimuksen 30 vuodeksi (Mpk 8.11.1773 §2). Myöhemmin hän neuvotteli siihen pidennyksen ja oikeuden kasvihuoneen rakentamiseen (Mpk 2.10.1786 §4).

Isänsä kuoleman jälkeen, 14.10.1790, Johan Fredric Wessman vei Helsingissä vihille neidon Sophia Fredrica Granberg . Hän viljeli äitinsä kanssa perheen mukaan nimettyä viljelysaluetta, mutta heidän ja muiden perillisten välisiä sopimuksia jouduttiin setvimään maistraatin edessä ainakin vuonna 1799 (Mpk 24.4.1799 §11; Mpk 23.11.1799 §1). Erimielisyyksiin viittaa sekin, että Johan Fredrik muutti perheineen kesällä 1804 Hämeenlinnaan ja sieltä Turkuun marraskuussa 1805. Kesällä 1806 he palasivat Helsinkiin, jossa Johan Fredrik kuoli 24.12.1808 (RK 1806-1819, 299). Perukirjansa jäi ilmeisesti keskellä sotaa tekemättä.

Puoli vuotta myöhemmin sisarensa mies esiintyi maistraatissa vuokraoikeuden haltijana (Mpk 5.7.1809 §2). Joku rouva Wessman vuokrasi perheen viljelysmaat 18.9.1809 edelleen puutarhurille Carl Eric Sellberg, jonka kuollessa 11.6.1812 vuokraoikeus nähtiin arvottomana (HKA 63). Kuitenkin vuokraoikeuksia setvittiin jo edellisenä vuonna (Mpk 4.2.1811 §4). 

Yksityiskohtien setviminen vaatisi enemmän vaivaa kuin blogiteksti ansaitsee. Jotenkin vuokraoikeus päätyi puutarhamestari Johan Fredrik Wessmanille, joka oli edellä mainitun saman nimisen miehen esikoispoika. Hän oli vuonna 1811 puutarhaopissa Lempäälässä ja avioitui siellä 17.11.1814 Elisabet Åhlin kanssa. Avioliitto päättyi avioeroon toukokuussa 1822, perusteena vaimon tekemä aviorikos. Johan Fredrik solmi uuden avioliiton Snappertunan pappilassa 1.1.1834 Johanna Carolina Levanin kanssa.

FAT 30.4.1831

Johan Fredrikin määräaikainen vuokraoikeus oli päättymässä vuonna 1827 ja kaupunki ilmoitti vuokraoikeuden huutokaupasta, mutta huutokauppaa ei pidetty (FAT 13.1.1827; Mpk 15.1.1827). Uusi ilmoitus  julkaistiin kolme kuukautta myöhemmin (FAT 21.04.1827). Huutokauppapäivänä Johan Fredrik jätti maistraatille kirjelmän, joka valitettavasti ei ole pöytäkirjan liitteenä. Hän ei voittanut huutokauppaa. (Mpk 25.4.1827 §5 & §8). Mutta jatkoi jossain viljelyä, sillä myi kahta sataa omenapuuta keväällä 1831 (FAT 30.4.1831). Suurin osa oli syksyllä edelleen myymättä (FAT 03.10.1831). Kesällä 1832 hän myi Kruununhaassa pinaattia ja persiljaa (FAT 18.6.1832; FAT 10.8.1832)

KA. Kaupunkikartat
Helsinki Ic* 119

Puita myytiin, kun Wessmanin plantaasin viljelyn aika oli jo loppumassa. Kun Hämeenkatu (eli Unioninkatu) 1830-luvun alussa oikaistiin linjaus kulki viljelysten läpi. Tietyön yhteydessä kadun länsipuolella sijainneet rakennukset siirrettiin pois. 

Tässä vaiheessa puutarhurimestari Bengt Wessmanin jälkeläiset heräsivät valvomaan omistusoikeuksiaan. Rakennusryhmässä oli ollut yhden katon alla sali, kamari ja keittiö sekä eteistupa, kaksi puotia eli varastorakennusta, renkikamari, talli ja navetta, jotka olivat kuuluneet Bengt Wessmanille ja tämän vaimolle Elisabeth Ungrothille. 

Heidän perintönsä osituksessa rakennukset olivat päätyneet vävylleen, kultaseppä Anders Winbergille, joka oli myynyt rakennukset 31.12.1810 jommalle kummalle puutarhurimestari Erik Edbomeista. Nyt - kaksikymmentä vuotta myöhemmin - muut perilliset kuitenkin väittivät, ettei Winbergillä ollut oikeutta myyntiin. Asian käsittely alkoi syyskuussa 1831 Helsingin raastuvanoikeudessa ja ilmeisesti samassa asiassa annettiin päätös Turun hovioikeudessa kesällä 1837 (FAT 31.3.1831; ÅU 10.6.1837). Perheen asioita käsittelevissä oikeuspöytäkirjoissa riittäisi siis tutkittavaa.

FAT 1.7.1837

Johan Fredrik Wessmanin vaimon kuollessa kesällä 1837 pariskunta omisti Liisankadun ja Oikotien välissä tontin (Pukki 7) ja kaksikerroksisen kivitalon, jolle oli ostettu edellisenä vuonna palovakuutus (HKA 1536; FAT 29.10.1836). Rakennuspiirustuksen mukaan talon toinen kerros oli puusta. Talo ja tontti huutokaupattiin kahdesti 1847 (HT 19.5.1847, 11.8.1847).

Oliko Esplanadilla vasikkahaka?

Esplanadi. Ympäristöhistoriallinen selvitys ja kehitämisperiaateet. Kaupunkiympäristön julkaisuja 2017:1 (pdf) kertoo sivulla 14, että 

Melkein kaikki helsinkiläisperheet omistivat karjaa 1800-luvun alkupuolella, ja heidän kannaltaan nykyisen Esplanadin alue oli sikäli merkityksellinen, etä siellä sijaitsivat sekä Iso etä Pieni Vasikkahaka (Stora och Lilla Kalfagen).[2=Näitä nimityksiä on käytety myös jonkinlaisina lempi- tai pilkkaniminä.]  Kaupunkilaiset saatoivat helposti pistäytyä siellä varmistautumassa eläintensä hyvinvoinnista. Niitä pidetiin ilmeisesti milloin pienemmässä, milloin isommassa haassa aina sen mukaan, miten ruohoa riiti eläinten syödä. Suurempi haka ei vältämätä tarjonnut vasikoille parempia elinehtoja, koska mainitu Kluuvinlahden pohjukka täyti osan siitä. 

Mitään lähteitä Vasikkahakojen olemassa oloon ei siis anneta. Varhaisena karttana esitetään 1700-luvun puoliväliin ajoitettu tullikartta, jossa Espoon tullin läheisyydessä on peltoalue ja vähän kauempana on tunnistettavissa tien mutka, josta tuli Erottaja, ja sen myöhemmin Nybergin ja Lampeniuksen nimillä tunnetut viljelysalueet. Tulli oli Runebergin patsaan tienoilla eli lähes puolet Espan aluetta oli tulliaidan sisäpuolella, jossa tuskin oli tilaa eläinten ruokintaan.

KA. Kaupunkikartat (kokoelma) - Helsinki Ic* 35/- - Situations Carta öfver Helsingfors stad

Samat elementit näkyvät vuonna 1763 tehdyssä kartassa, jossa peltoalueen koillisnurkkaan piirretty ruudukko muuttuu myöhemmin selväksi puutarhaksi. Se on merkitty kirjaimella A, mikä tarkoittaa, että kyseessä oli pormestari Goveniuksen pelto. Selitteiden listassa on mukana kaupunginhaka, mutta se sijaitsee nykyisen Kaisaniemen puiston alueella.

RA. Finland. Helsingfors /Helsinki/. Charta Öfver Helsingfors Stad Med Dess Närmaste Belägenhet. Afmätt År 1763 af A.E. Gete.

Tutummassa 1776 kartassa Nygren/Lampenius alueen itäpuolella (yllä O, Carlstedska Sterbhusets åker) on Kauppias Myhrin pelto, josta vuoteen 1784 mennessä tuli tupakkatehtaan osakkaiden plantaasi, (45) ja Kauppias Schwartzin peltotilkku, joka oli vuonna 1784 säämiskäntekijä Friskin kaali- ja tupakkamaa (44). Tien ja tulevan Espan eteläpuolella Goveniuksen puutarhan (43) vieressä on kaksi hakaa (48,49), mutta nämä on nimettyjen henkilöiden hallinnassa, mikä ei viittaa yleiseen käyttöön.

Kansalliskirjaston digitoimista sanomalehdistä sana kalfhagen löytyy ensimmäisen kerran Moskovan matkakirjeestä, jossa tehdään vertaus Helsinkiin: "Boulevarnerna, i allo liknande vår "kalfhage" i Helsingfors" (HM 21.2.1842). Sana viittaa siis puistoalueseen eikä todelliseen vasikkahakaan. Vastaavasti lompakon löytäjä antaa paikannuksen Kalfhagen (HT 2.6.1849). Fiktiossa esiintyy "den delen af esplanaden, eller kalfhagen - såsom den oftare kallas - som sträcker sig emellan fabiansgatan och teaterhuset" (MB 6.12.1849).

Kiistatta Esplanadia siis kutsuttiin vasikkahaaksi, mutta tarkoittiko tämä sitä, että paikalla oli ollut vasikkahaka? Ei, vaan kyseessä oli alunperin pilkkanimi.

Esplanaderna af den äldre linien, tre till antalet, bära sedan lång tid tillbaka i dagligt tal det gemensamma namnet: kalfhagar. Öfver detta spenamn ha de ingen anledning att blygas; de ha erhållit det till följe af sin oskyldiga egenskap att utgöra en sommar-lekplats för stadens barn. (Papperlyktan 23.5.1859)

Sama käy ilmi romaanista Guvernanten Celias minnen, jossa "dem man på malice kallar "kalfhagar"" (s. 42) ja saman kirjoittajan romaanissa Bruno "i kalfhagarna - ett fult namn för den enda promenaden inom staden" (s. 2).

Puutarharengin levottomat jalat

Narvasta kotoisin ollut Jöran Ekström merkittiin 1780-luvun lopulla rengiksi Turun rippikirjaan ilman syntymävuotta (RK Turku I Aa:7, 1787-1792, 143; RK Maaria 1787-1792, 185). Hän oli sitten Vahdossa, jossa vei 27.11.1791 vihille Maja Lisa Andersdotter Askin (s. 11.11.1769). Heidän esikoisensa syntyi jo 15.4.1792 ja kastelistaan Jöran merkittiin desetööriksi eli ehkä hän oli tullut Varsinais-Suomeen Venäjän joukoista Kustaa III:n sodan aikana. 

Perhe muutti vuonna 1792 Ruissaloon (RK Vahto 1782-1794, 24) ja he olivat hetken Maarian kirjoissa. kunnes häviävät näkyvistä (RK Maaria 1795-1800, 19). 

Vuosisadan vaihduttua Jöran ilmaantui Huittisiin, jossa hän teki vuorotyösopimuksen. Joka toinen viikko hänen piti olla renkinä kapteeni P. G. von Delwigin puutarhassa ja joka toinen viikko kirkkoherra Daniel Idmanin puutarhassa. Työ oli jatkunut sen aikaa, että Ekström oli ehtinyt saada yli puolen vuoden palkat sekä näpistää hänelle uskottuja rahoja. Tämän jälkeen hän, vaimonsa ja kaksi lastaan olivat ottaneet jalat alleen. 

Työnantajat puolestaan järjestivät lääninkansliassa 10.6.1802 kirjoitetun kuulutuksen. Sen perusteella kirkkoherra oli palkannut miehen, jolla ei ollut näyttää papintodistusta! Ekström arvioitiin 50-vuotiaaksi ja kuvattiin laihaksi. Hän osasi puhua sekä suomea että ruotsia.

Kesällä 1806 Jöran Ekström oli puutarhamestari Vehmaan Karintaassa, jossa 15.8.1806 syntyi tytär Maria Elisabeth.

Seuraavaksi Jöran ja vaimonsa ilmaantuvat vuonna 1808 Metsämaan Kallioon. Ilmeisesti liikkeellä oltiin edelleen ilman kunnon todistuksia, sillä esikoispoika Jöranin syntymävuosi on heilahtanut vuoteen 1790. Jollain tarkkuudella pikkuveli Carl Gustaf oli syntynyt vuonna 1800 ja Jacob Johan vuonna 1803. Perhe muutti virallisesti josta vuonna 1811 Taivassaloon (RK Metsämaa 1804-1813, Kallio; LK 1804-1815). Siellä esikoinen oli räätälin oppilas (RK Taivassalo 1811-1821, 392), mutta vanhempansa jatkoivat matkaansa Loimaalle (RK Loimaa 1810-1813, 395).

Läänityksen saanut taloudenhoitajatar

Inrikes Tidningarissa 9.8.1784 julkaistu ilmoitus on lähtökohtaisesti tavanomainen. Joku on kuollut kaukana lähtökohdistaan ja mahdolliset perijät ovat tuntemattomia. Ilmoitustekstissä on kuitenkin pari mielenkiintoa herättävää yksityiskohtaa. Ensinnäkin vainaja Anna Margaretha Böhmin oli syntynyt "jollain Saksan seudulla". Toiseksi häntä kutsutaan taloudenhoitajaksi, jolla oli ollut elinikäinen "läänitys" rälssitilaan. Kolmanneksi, ettei asiat olisi liian yksinkertaisia, hänen sanotaan kuolleen 6.2.1782 Mynämäellä, jonka haudattujen listassa ei ole vastaavaa riviä.

Helposti ei myöskään löydy Antikkalan omistushistoriaa, mutta kylläkin paljon sen osia. Wikipediasta aloittaen: 

Antikkalan kylässä on sijainnut kaksi taloa, Antintalo ja Haijala eli Hajala. Molemmat tiloista ovat olleet rälsseinä. Antintalo kuului myös Turun tuomiokirkon omaisuuteen vuodesta 1421. Kirkontilojen peruutusten myötä Antintalo joutui kruunun haltuun vuonna 1555, mutta Haijala säilyi rälssitilana vielä ison reduktion jälkeenkin. Antintalosta tuli yksi Mietoisten ensimmäisistä perintötiloista vuonna 1761.

KA 7588:118

Kirkonkirjoissa Antikkalan kaksijakoisuus on vaikeasti hahmottuvaa, mutta esimerkiksi vuoden 1750 henkikirjassa selvää.   Erilliset nimet näkyvät vuoden 1845 maakirjassa, jossa Hajala on rälssitalo ja Antintalon osti verolle 22.2.1762 tilaa viljellyt Henrik Johansson, joka lienee oheisessa henkikirjaleikkeessä päällimmäisenä. Paikallaan on 1700-luvun lopulla Matts Henriksson, joka osti tilan äidiltään (1. lainhuuto 31.3.1773).

Eli säätyläisten kesken tehdyt kaupat, jotka löytyvät Turun maakunta-arkiston lainhuudatuskortistosta koskevat sitä puolikasta, jonka tulot eli "läänityksen" Anna Margaretha Böhmin tuntemattomana ajankohtana sai. Varhaisimmassa kirkkoherra Lars Sacklinius sai 1. lainhuudon 24.11.1727 "Antikkalalle", jonka oli myynyt kornetti Berndt Johan Wunsch. Maakirjojen perusteella omistus siirtyi vuoteen 1739 mennessä Anders Henrik Ramsaylle (s. 1707) (KA 7517:146, 7546:143, 7589:140).

Hän kauppasi tilan hovijunkkari Blechard Lybeckerille (s. 1723), joka sai Antikkalaan ensimmäisen lainhuudon 7.10.1765. Toisessa lainhuudossa, jonka onnistuin löytämään tuomiokirjasta miehiä kutsutaan langoksiksi. Tällä tarkoitettiin sitä, että Ramsayn äskettäin kuollut vaimon sisar oli Lybeckerin vaimo. Ilmeisesti tila pysyi sitten suvussa, sillä Gustaf Bleckert Lybecker sai 1. lainhuudon 29.1.1807.

Anna Margareta Böhmin/Bömin (s. 1720) kävi Antikkalasta käsin ehtoollisella viimeistään vuonna 1761 (Mietoinen RK 1759-1764, 3). Vuodesta 1765 alkaen hänet on rippikirjassa merkitty Antikkalan puolikkaan emännän paikalle (Mietoinen RK 1765-1770, 99;  RK 1771-1782, 5; Mynämäki RK 1765-1770, 309;  RK 1780-1785, 351). 

Loviisasta, melkein täydellisestä listasta sekä digitoinneista

Eilisen teemoista eli Kustaa Vaasa -seminaarista ja digitoinneista jatkaen. Eräässä esityksessä mainittiin Svenska Mercurius ja mieleeni tuli sen paperisten vuosikertojen läpikäynti, josta syntyi teksti Tilaaja oli myös kirjoittaja 1750-luvulla. Siinä mainitsemani Joel Jakob Petrejuksen artikkeli Loviisasta on sittemmin tullut digitoiduksi, joten nyt sitä voisi kaikessa rauhassa lukea alkaen vuosikerran 1758 sivulta 279. 

Jyväskylässä kuullun esityksen ja keskustelun perusteella vaikuttaa siltä, että Svenska Mercuriusta toimittanut Gjörwell oli pyytänyt Petrejusta kirjoittamaan kaupunkikuvauksen. Petrejus oli paneutunut selvitykseen niin perusteellisesti, että oli tehnyt myös arkistotyötä! Tosin nykyaikaa muistuttaen hän ei ollut itse päässyt arkistoon, vaan oli tehnyt tietopyynnön: "All den kunskap jag har om Degerbys fordna tilstånd är mig benägit meddelt af de handlingar som finnes uti Lands-Contoiren i Helsingfors och här i Lovisa."

Ilman olemassaolevaa tutkimusta ja Googlea, Petrejus ei ole voinut sanoa mitään Loviisan alueen läänityksenä saaneesta venäläisestä aatelismiehestä Daniel Gallowitz. Eikä Google tiedä tuolla kirjoitusasulla hänestä mitään tänäkään päivänä. Pienten mutkien jälkeen selvisi, että yleisin kirjoitusasu on Galowitz ja lisätietoa on ainakin Paul Nybergin artikkelissa Golawitziana (Genos 4/1933). Miehen tausta on kuitenkin edelleen mysteeri.

Petrejus oli joko innostunut menneisyyden selvityksestä tai ei keksinyt kerrottavaa kaupungin nykypäivästä, sillä hän kirjoittaa historiasta enemmän kuin paikalliskertomuksissa yleensä on tapana. Nykyaikaa oli toki varsin vähän, sillä kaupunki oli nuori. Hyvin suunniteltua asemakaavaa Petrejus pääsi kehumaan ja tullimieheltä hän oli saanut edellisen vuoden laivatilaston.

Täydellisimmässä tuntemassani listassa paikalliskuvauksista eli R. Boldtin artikkelissa Ortbeskrifningen i Finland på 16- och 1700-talen Petrejuksen Loviisa-satsaus on noteerattu. Sen sijaan en löydä listasta sopivia julkaisua viittaukseen, jonka löysin Götheborgska Magasinetin numerosta 48/1759 (26.11.1759). 

Siinä Tukholmasta kerrottiin, että 

"Uti Samlingen af äldre och nyare Rön, som nyligen utkommet härstädes, finnas, bland annat, et par märkwärdiga beskrifningar öfwer twänne sokner i Finland, [...] Den ena beskrifningen rörer Pernå Soken [...] Beskrifningen öfwer Laihela soken är korteligen uptagen I Swenske Mercurius, hwarföre jag nöjer mig at nämna dess hufwud-ämnen.".

Laihian kuvaus Svenska Mercuriuksessa on Boldtin mukaan Ephraim Otto Runebergin Kungliga Vetenskaps Akademiens Handligarissa julkaistun tekstin versio. Lainauksessa kuitenkin ilmeisesti viitataan kirjaan Samling af äldre och nyare rön uti land-hushållningen (1759), jota - alkuperäiseen teemaan palaten - ei näytä löytyvän digitoituna. Koska nimike viittaa tekstien kierrätykseen, todennäköisesti kirjan teksti Pernajasta on Boldtin tuntema ja KVAH:ssa julkaistu Faggotin artikkeli.

Miehet Ikaalisista karkuteillä 1772

Ikaalisten talvikäräjillä tuomittiin murtovarkauksista hirttämällä kuolemaan pakkotyövanki Matts Ericsson ja talollisten pojat Johan Josepphsson ja Matts Jöransson Luomajärveltä. Tuomio oli vahvistettava hovioikeudessa ja tätä odottaessa miesten oli tarkoitus istua Turun linnassa. Kuljetuksessa Turkuun Johan onnistui karkaamaan 7.4.1772. Hänestä kirjoitettiin viikkoa myöhemmin etsintäkuulutus, jonka mukaan Johan oli keskimittainen, kasvonsa vaaleat, hiuksensa ruskeat ja nenänsä pitkä ja terävä. Karkuun päästessään hänellä oli päällään vanha ja lyhyt lammasturkki, valkoinen sarkaliivi, jaloissaan villasukat ja pieksut sekä päässään nuorimyssy (snör Mössa).

Hovioikeus muunsi Matts Erikssonin ja Matts Jöranssonin kuolemantuomiot raippojen, kirkkorangaistuksen ja Viaporin linnoitustyön yhdistelmäksi. Raipat ja kirkkorangaistukse he kärsivät Ikaalisissa, mutta kuljetuksessa kohti Helsinkiä he pääsivät pakoon. Turun maaherran kansliassa 17.9.1772 kirjoitetussa kuulutuksessa ei ole mitään tuntomerkkejään.

Tuoretta tutkimusta 1700-luvusta puheena ja linkkeinä

 

Suomen 1700-luvun tutkimuksen seura järjestää tänä iltana (16-18) verkkotilaisuuden, jossa muutaman viime vuoden aikana väitelleet pääsevät esittämään vartissa olennaisimman tutkimuksestaan. Yksi slotti on itselläni ja toivottavasti vielä menee muistinvaraisesti, vaikka työn esitarkastukseen jätöstä on jo kaksi vuotta.

Koska seuraavasta 1700-luvun väitöksestä ei ole varmaa tietoa, käytän tilaisuuden linkkivaraston tyhjennykseen. Edellisen listauksen tein Liisa Kunnaksen väitöksen yhteydessä viime vuonna. 

• Waldt, Filiph. Svenskar, västgötar eller vassbölingar? Föreställda gemenskaper bland allmogen under stora nordiska kriget
• Widegren, Hugo. The Friendly Turk: Perceptions of the Ottoman Empire by Swedes in Bender during the Great Northern War
• von Berlepsch, Simon. Från fältet till finrummet: Stora nordiska krigets påverkan på karriärutveckling och social rörlighet i den svenska officerskåren
• Peltoperä, Emmi. Isonvihan muistot perimätiedossa entisen Limingan suurpitäjän alueella
• Johansson, Annika Edit. Biskoparnas strategier i relationen till församlingar inom Linköpings stift under tiden 1731–1761
• Chen, Tzu Tung. Climate-associated human health effects. Lessons from historical malaria and mortality records in the pre-industrial Nordic countries
• Petersson, Adrian. Elakartade enigmatiska epidemier. En komparativ studie rörande den geografiska komponentens betydelse för sjukdomsincidens och dödlighet i epidemiska sjukdomar 1750–1810
• Andersson, Tommy. Urbana dödsfällor? - En jämförande demografisk studie av stad/landsbygd i Sverige år 1750–1800 med hänsyn till teorin ”urban graveyard”
• Wilke, Lars. De folkförödande städerna. Dödlighetskriser under 1700-talet i svenska städer och landsbygd
• Bouvin, Philip. Resa för järn: Svensk kunskapsinhämtning om järnhantering i 1700-talets Europa
• Grundberg, Cleo. Förnuftet i Guds tjänst: Trons förhållande till förnuftet under 1700-talet
• Stolpe Wikström, Nike. Medel att återställa kroppens och själens krafter? Om Carl von Linnés syn på växters inverkan på människans sinne(n) i Inebriantia år 1762
• Taveirne, Jitse. No Stone Left Unturned: Geological Practices in the 18th Century through the Network of Carl Linnaeus
• Rydström, Mikael. Social rörlighet under den Agrara Revolutionen. Tvååker socken i Halland 1768–1850
• Eklöv, Anders. "Wackra böcker stundom läsa…": Om attityder till kvinnors läsning i svenskt 1700-tal
• Strömberg, Vova. Lantmannens fina begärelser. Konsumtionen av tavlor i västra Sverige på 1700- och 1800-talet
• Ankartoft, Ludvig. Filipstads lasarett: En studie om Filipstads lasaretts uppkomst, funktion och skadebild.
• Wallström, Aina. Prosten och sockenstämman. Kontroll, konflikt och konsekvens i en mellansvensk landsbygd 1776 -1794 (Tekijä olisi hyötynyt Lauri Viinikkalan gradusta Vanhoillisuus ja valistus vastakkain? Seurakunnan ja papiston suhde pitäjänhallinnossa Pöytyällä ja Mynämäellä 1739– 1795 sekä Ella Mari Viitaniemen väitöskirjasta Yksimielisyydestä yhteiseen sopimiseen. Paikallisyhteisön poliittinen kulttuuri ja Kokemäen kivikirkon rakennusprosessi 1730–1786.)
• Vepsäläinen, Otto. Pappien väliset virkariidat Porvoon hiippakunnassa kustavilaisella ajalla
• Pettersson Schweitzer, Lina. The Talk of the Town: Gossip and the Urban Communities of Eighteenth-Century Stockholm
• Lasén, Sebastian. För Fädernesland, eller för Konung? En undersökning av motiven hos adliga officerare som anslöt sig till 1772-års Revolution
• Tingström, Emil. Franska revolutionen i svensk press: Textanalys av två svenska tidningars samtida rapportering av franska revolutionen
• Brewitz, Tim. Bellona och Kronprins Gustav Adolf: En historisk marinarkeologi kring serieproducerade krigsfartyg under sent 1700-tal
• Edlund, Estrid. Unraveling the Tactics of the Archipelago Fleet: A Historic Account of the Battle of Svensksund in 1790
• Saira, Mikko: Kanssaihmisten hyväksi : Turun Soitannollisen Seuran hyväntekeväisyyskonsertit porvarillisen julkisuuden rakentajana 1790–1808
• Orjasniemi, Esteri. Pohjoisen toiseuden luona : Kohtaaminen ja tiedonmuodostus Giuseppe Acerbin ja Edward Daniel Clarken matkakertomuksissa
• Fjellman-Lätt, Åsa. Tusende tack för kärkomna brev: - En studie av två generationer borgerliga systrars brevskrivande och relationsskapande under sekelskiftet 1700–1800 och 1800–1900.
• Andersson, Hannes. Att förklara ett misslyckat krig: Svensk krigspropaganda i den officiella pressen under det pommerska kriget 1805-1807

Piiloutunut lahjoittaja Andreas Bohlin (osa 3/3)

Edellisessä osassa selvisi, että Pernajan koulun rahoittajaksi tarjoutunut Andreas Bohlin oli todennäköisesti kuollut Tukholmassa elokuussa 1799 kuollut Anders Henriksson Bolin, jonka perukirja oli tehty (*), vaikka en sitä aluksi löytänyt. Perukirjasta käy ilmi sama kuin henkikirjoista eli Bohlinin perheettömyys. Tämä tarkoittaa, että asiakirja paljastaa sisaruksensa. Eli yhden esimerkin perheestä, jonka jäsenet olivat pitkin ja poikin Ruotsia.

Anders Bolinin veli insinööri Benjamin Bolin eli perukirjan mukaan vuonna 1799 Tibblen kartanossa Vassundassa. Genin päivittäjän mielestä hän oli syntynyt samassa seurakunnassa vuonna 1737. Ainakin siellä oli vuonna 1776 syntynyt poikansa, joka AnbytarForumiin kirjoittaneen oli mukaan eli myöhemmin Sigtunassa ja Enköpingissä. Rippikirjoissa Anders Bolinin taloudessa esiintynyt Susanna Bolin paljastuu perukirjan lopulla Andersin veljentyttäreksi eli isänsä on Benjamin.

Andersin sisar oli vuonna 1799 talollisen leski Ulrica Gran, joka asui Forsbyn ruukilla, mikä lähes tulkoon varmistaa Andreaksen yhdistämisen kouluhankkeeseen. Hiskistä löytyy todennäköinen vihkimerkintä: Pernajassa 5.12.1751 Forsbyn "Konungs" "U.karl. Anders Gran" & "Hedvig Ulrica Bolin". Genin kirjaajat tietävät, että Hedvig Ulrican isä oli etunimeltään Henrik, mikä stemmaa tukholmalaisen miehen patronyymiin.

Ennen Andersia oli kuollut veljensä Peter Bolin, jonka avioliitosta Maria Jöransdotterin kanssa oli vuonna 1799 elossa neljä lasta. Hiskistä löytyy heidän lapsistaan Catharina s. 19.10.1771 ja Andreas s. 27.4.1775, jotka molemmat on viety kasteelle Kråkön kylän tilalta Påfvals. Sukupuun tekijä tietää Peterin kuolleen keväällä 1777 ja tuntee myös tämän Ulrica-sisaren jälkeläisineen.

Vuonna 1799 Peterin tytär Anna Helena oli naimisissa purjekankaankutoja Erik Råbergin kanssa. Vuonna 1764 syntynyt tytär Maria Elisabeth oli naimaton. Tytär Margareta (vai Brita?) oli rakuuna Fredric Starckin leski. Ja vuonna 1771 syntynyt tytär Catharina oli naimaton. He kaikki asuivat Porvoon kaupungissa.

Perukirjaan kopioidusta testamentista syntyy vaikutelma, että Anders Henriksson Bolinilla oli avioton tytär Christina Charlotta Bolin, jonka äiti oli taloudessa asunut mademoiselle Christina Ulrica Schult. Virallisesti kyse oli adoptoidusta tyttärestä. Kun Christina Ulrica vuonna 1847 kuoli 89-vuotiaana, Christina Charlotan mainitaan asuneen pitkään hänen luonaan (**). Henkikirjassa 1845 tilanne näyttäytyy päinvastaisena, sillä siinä Christina Ulrica Schult (s. 5.8.1758) asui Christina Charlotta Bolinin (s. 6.7.1788) isältään perimässä ja omistamassa kiinteistössä Ladugårdlandetin korttelin Vedbäraren talossa 2 (6), Tullgatanin varrella. (pdf). Tarkasti ottaen kiinteistön omisti vielä tuolloin äitinsä. Tukholman kaupunginarkiston kortistosta Fastighetsregister 1675-1875 selviää, että Anders Bolin oli ostanut tontin huutokaupasta kesällä 1793. Se myytiin Anders Bolinin tuntemattomien perillisten nimissä huhtikuussa 1853, sillä Christina Charlotta Bolin oli kuollut 27.6.1852 (***) ja isänsä testamentin ehtojen mukaan kiinteistö palautui puoli vuosisataa aiemmin jaettuun pesään. Nykyisin paikka on osa Karlaplania.

Testamentin moniosaisuudesta ja kauppiaan velkasuhteista on kertynyt perukirjaan lukemattomia sivuja. Koska vuoden 1790 henkikirjan kohdalla totesin Anders Bolinin asuneen vuokralla on perukirjan omaisuusluettelosta syytä nostaa esiin tieto, että kuollessaan mies omisti samaisen kivitalon tontilla 12 Drottninggatanin ja Brunkebergin välissä sekä myös saman korttelin tontilla 13 kivitalon Drottninggatanin kulmassa. Näköjään kuitenkin tulkitsin henkikirjan väärin, sillä Tukholman kaupunginarkiston Fastighetsregister 1675-1875 kertoo, että Anders Hindrichsson Bolin sai lainhuudon tonttiin 12 (myöh. 3) jo kesällä 1775. Vuonna 1810 tontin Drottning- ja Malmskillnadsgatanien välissä omistivat insinööri Benjamin Bolinin perilliset, jotka myivät sen vuonna 1811. Tontin 13 (myöh. 4) oli ostanut aikaisintaan vuonna 1796. Benjamin Bolin myi sen kreivi Claes Hornille vuonna 1801.

(*) Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (AB) F1A:336 (1799) Bild 6470 / sid 608 (AID: v222975.b6470.s608, NAD: SE/SSA/0145a)

(**) Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (AB) F1A:535 (1847) Bild 7270 / sid 126 (AID: v223224.b7270.s126, NAD: SE/SSA/0145a)

(***) Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (AB) F1A:555 (1852) Bild 970 / sid 16 (AID: v223257.b970.s16, NAD: SE/SSA/0145a)

Piiloutunut lahjoittaja Andreas Bohlin (osa 2/3)

Eilinen eksyminen Piittimeen ei tuonut lähemmäksi Pernajasta lähtenyttä miestä, mutta pohjoisen kauppiasperheen selvityksessä selasin sanomalehtiosumia aiempaa pidemmälle. Näin osuin kuolinpesän velkojien kuulutukseen Posttidningarissa 3.3.1800.

Tässä on kyse tukholmalaisesta "mauste"kauppiaasta Anders Hindricsson Bohlin eli yksityiskohdat sopivat paremmin tietoihin Pernajaan tarjotusta lahjoituksesta. Jostain syystä kuolinpesänsä käsittely on venähtänyt, sillä ilmoitus julkaistiin kolmannen kerran Posttidningarissa 17.1.1801. 

Valitettavasti Tukholman konkurssiasiakirjoista rakennettu sivusto lensi viime vuonna bittitaivaaseen. Kaupunginarkiston sivuilla on jäljellä hakemisto konkurssiasioiden diaariin vuosilta 1707-1849, jossa on vuodelta 1807 "And. Bolins, Sterbhus". Viive ja kirjoitusasu herättää epäilyksen, että kyseessä on toinen mies.

Bohlinia ei löydy Tukholman kaupunginarkiston porvarioikeuskortistosta. 

Applikationens första register är över personer som ansökt om burskap 1726-1764 ordnat A-Ö och hänvisar till Borgerskapets äldste volym F II a:1-3 och Handelskollegiet volym E III b 1:1-7. Därefter följer två separata register; namnregister över Ej beviljade buskapsansökningar 1735-1795 hänvisar till Handelskollegiet volym E III b 2:1 samt namnregister över “Ej diarieförda burskapsansökningar” 1765-1845, som hänvisar till Handelskollegiet volym E III b 1:8-11.

Ehkä hän on hakenut kauppiasoikeuksia  vuoden 1765 jälkeen ja hakemus on diarioitu asianmukaisesti?

Oikoteiden jumiuduttua aloin jo epätoivoisesti käydä läpi aluettain tehtyjä vuoden 1790 henkikirjahakemistoa, joka on järjestetty vain sukunimen etukirjaimen mukaan. Todennäköisyys, että hyppää oikean nimen ohi on epämiellyttävän suuri, joten kesken läpikäynnin hyppäsin takaisin Kaupunginarkiston sivuille tarkistamaan löytyisikö mies kuitenkin vielä helppokäyttöisemmästä vuoden 1800 henkikirjahakemistosta. Kyllä, ainakin melkein. Sukunimi ja patronyymi ja kuolinpesä stemmasivat Klara övressä tehtyyn kirjaukseen.

Tällä tiedonmurusella palasin vuoden 1790 hakemistoihin ja huomasin tehneeni alkeellisen mokan. Ottaen huomioon, että olen käyttänyt hakemistoja aikanaan paperisina tämä lankeaminen oli suurehko synti. Riksarkivetin digitoima Register till mantalslängder och mantalsuppgifter/Klara nedre och övre, Kungsholmen aukeaa Klara Nedren hakemistoon, mutta pitää lukea otsikkosivu ja ymmärtää, että övren hakemisto on pidemmällä. Sieltä löytyi nopeasti "Bolin, A. Kryddkrämare 17", joka ohjasi ArkivDigitalin puolella kuvaan Överståthållarämbetet för uppbördsärenden (AB) G1BA:25:9 (1790) Bild 130 / sid 17 (AID: v367217.b130.s17, NAD: SE/SSA/003106)

Löytyi siis kauppias Anders Bo(h)lin, joka oli maksanut veroa hopeisesta kellosta ja vaunuista eli on uskottavaa, että hänellä oli seuraavana vuonna varaa lahjoitustarjoukseen. Henkiverokirjauksesta käy myös ilmi, että Anders Bohlin asui vuokralla rakennuksessa, jossa oli 18 tuplaikkunaa ja 41 yksinkertaista. Osoitteensa on tontti 12 korttelissa "Warnberg eller Brunkeberg". Kaupunginarkiston hakemistossa 1729 och 1810 års tomtnummer kirjoitusasu on Varenberg ja tontin nykyiseksi osoitteeksi paljastuu Drottninggatan 24.

Bohlinin sijoittaminen Klaraan tarkoittaa,että häntä voi hakea myös Klaran kirkonkirjoista. Kaupunginarkiston hakemiston Äldre kyrkoböcker avulla selviääkin kuolinpäivä 12.8.1799 ja viite 5:148. Kyseiseltä sivulta selviää kuoliniän ohella se, että Anders Henrikson Bo(h)lin oli kuulunut köyhäinhuoneen johtokuntaan, mikä on linjassa lahjoitushankkeen kanssa.

Klarasta on myös "rippikirja", mutta sen tietosisältö on aivan muuta kuin Suomessa. Koska osoite pysyi samana pystyin nopeasti kaikki, mutta missään ei ollut enempää henkilötietoja. Selvisi kylläkin, että neiti Bolin oli etunimeltään Susanna.

Lopuksi palasin alkuun eli perukirjahakuun, joka tuotti nyt suoraviivaisesti oikean tuloksen.... 

Piiloutunut lahjoittaja Andreas Bohlin (osa 1/3)

K. O. Vikman kertoo kirjassaan Suomen kansan lukutaidon synty ja kehitys Ruotsin vallan aikana (1910), että vuonna 1791

Eräs varakas kauppias Tukholmasta, Andreas Bohlin, joka oli syntyisin Perna[ja]sta, tahtoi saada syntymäkyläänsä, Forsbyn tehtaalle, perustetuksi koulun ja sitä varten hän tarjosi kirjeellisesti pitäjälle 20,000 vaskitalarin suuruisen lahjoituksen, jonka koroilla olisi palkattava opettaja perustettavaan kouluun. (s. 240-241)

Sama tieto on toistettu muuallakin, mutta lisätietoa Bohlinista ei ole joko etsitty tai löydetty. Luulin että nykylähtein ja taidoillani tietoaukko olisi ripeästi täytettävissä, mutta erehdyin. Haasteen selitys voi olla sukunimen kirjoitusasun mutaatio, mutta olettaen se oikeaksi ArkivDigitalin Tukholman perukirjoissa nimellisesti lähin osuma on 4.5.1809 kuollut vahtimestari Anders Otto Bohlin, jolla oli 58-vuotiaana vaimo Helena Wassberg ja 9-vuotias poika Anders Gustaf (Stockholms rådhusrätt 1:a avdelning (AB) F1A:375 (1809) Bild 730 / sid 65 (AID: v223013.b730.s65, NAD: SE/SSA/0145a).

Täytyy kerätä tietoa pienempinä paloina. Läheskään kaikki kauppiaat eivät näy sanomalehdissä, mutta A. Bohlin esiintymistä syntyy mielenkiintoinen sarja.

A. Bohlin (tai useampi) esiintyy sanomalehtien laivaliikennetiedoissa. A. Bohlin oli Dalerössä matkalla kohti Malmöta (PT 13.5.1756). A. Bohlin tuli Tukholmaan Uumajasta (IT 9.8.1762), Piittimestä (IT 26.9.1763), Göteborgista (IT 15.11.1764), Piittimestä (IT 17.6.1765), Uumajasta (IT 29.7.1765), Piittimestä (IT 26.9.1765), Marstrandista sillilastissa (IT 29.5.1766), Piittimestä (IT 19.6.1766), Piittimestä (IT 18.6.1767), Piittimestä tervalastissa (IT 1.10.1767), Piittimestä (IT 20.6.1768), Piittimestä (IT 14.8.1769).  

Laivuri And. Bohlin teki lähtöä Tukholmasta Karlskronaan (DA 7.7.1777). Anders Bohlinin aluksella oli Piittimestä tuotu Tukholmaan teerejä elävinä (DA 10.7.1781). And. Bohlin mainitaan Norrköpingissä matkalla Malmöhön ja Landskronaan (NT 14.7.1790). A. A. Bohlin tuli Tukholmaan Riiasta hamppu- ja pellavalastissa (DA 16.6.1792). A. A. Bohlin tuli aluksellaan Tukholmaan Köningsbergistä (DA 28.8.1792). Laivuri Anders Andersson Bohlin odotti Tukholmassa lastia ja matkustajia (DA 4. & 6. & 14.9.1792). A. Bohlin Helsingörissä matkalla Karlskronasta Göteborgiin (IT 21.5.1793). A. A. Bohlin Helsingörissä matkalla Göteborgista Viipuriin (IT 25.6.1793).   

Puolustusmenoihin
lahjottaneiden listaus
(Ks. aiheesta aiemmin)
IT 21.7.1795

Laivuri And. A. Bohlinin alus Göteborgissa (GN 29.8.1795). A. Bohlin Helsingörissä sillilastin kanssa matkalla Marstrandista Itämerelle (IT 27.10.1795). A. A. Bohlin Dalarössä matkalla Karlskronaan (IT 13.5.1796). Laivuri Bohlin aluksensa kanssa Tukholmassa (DA 21.6.1796). Laivuri Andreas Bohlinin tuonut lastia Norrköpingistä Göteborgiin (GA 28.6.1796). Kapteeni And. Bohlin Göteborgista aluksineen Tukholmassa (DA 29.8.1796). A. A. Bohlin Helsingörissä matkalla Danzigiin (IT 7.4.1797). Kapteeni And. Bohlinin kaljaasia Friheten lastattiin Göteborgissa matkalle Amsterdamiin (GN 27.5.1797). And A. Bohlin Helsingörissä matkalla Danzigista Göteborgiin vehnälastissa (IT 13.6.1797). 

Pitkän tauon jälkeen kapteeni And. Andersson Bohlin on Göteborgissa (DA 28.6.1800) ja matkalla Tukholmasta Göteborgiin (DA 9.11.1803). Tällä välillä julkaistiin Inrikes Tidningarissa  kuolinilmoitus Piittimen raatimieskauppiaasta And. Bohlin. Noin vuonna 1728 syntyneenä häneen voi hyvin yhdistää varhaisimmat laivatiedot, varsinkin, kun pohjoiset satamat olivat aluksi yliedustettuina. Göteborgissa lienee seilannut toinen mies.

IT 16.8.1797

Tiedon saa vahvistettu haudattujen listasta.

Arkiv Digitalin digitoimassa ohuessa Piittimen perukirjahakemistossa "Anders Bohlin handelsman" on mainittu vaimonsa Brigitta Lindin perukirjassa. Kyseistä perukirjaa en löytänyt AD:stä, mutta arkistoviite "1790 F II:1 30" vei RA:n digitointiin. Varakkaalla, muttei ylettömän rikkaalla pariskunnalla oli pojat Nils, Magnus ja Jonas, joten koululahjoitus seuraavana vuonna ei vaikuta kovin todennäköiseltä. (Perukirjasta "1794 F II:1 77" selvisi, että Nils kuoli ennen isäänsä.)

 

Piittimen seurakunnasta ei ole rippikirjoja 1700-luvun lopusta, joten Andersin mahdollisen Pernaja-yhteyden selvittämiseen ei ole yksinkertaisia keinoja. Varsinkin kun hän (tai mahdollinen toinen lahjoittaja) on syntynyt niin varhain, ettei Pernajan tai Forsbyn kastelistoistakaan ole apua.

(Talteen vielä poikien googlausosumatkin. Sukututkimuksessa (pdf) esiintyy Margareta Brunnius (s. 1768, k. 9.7.1848), joka solmi ensimmäisen avioliittonsa 1789 sulhasenaan kauppias Piittimessä, Magnus Bohlin (s. 1763, k. 1793). Hänestäkään ei siis ollut kaupungissa tallella perukirjaa. Anbytarforumin keskustelussa Jonas Bohlin on omillaan ollut kauppias Piittimessä vuonna 1794 ja samalta näyttää ylle leikattu lahjoituslista. Kyseessä ei siis ole Uumajassa 40-vuotiaana 7.1.1791 kuollut kauppias Jonas Bohlin (IT 10.2.1791). )

Toukokuun jumalanpalveluksissa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

Toukokuussa karja pääsi laitumelle ja alkoi tuottaa maitoa, joten pakolliseen ohjelmaan kuului tammikuussa 1773 annettu asetus Rangaistuxen Kowendamisesta nijlle, jotka lypsävät toise miehen Lehmän, Lamban, elli Vuohen. Vuoden 1734 laissa määrätty häpeärangaistus, jossa seisottiin julkisella paikalla maitoastia kädessä oli osoittautunut tehottomaksi, joten sen oheen tuli miehille uhaksi raipat ja naisille vitsat.

Laitumelta Hevoisen, Eläimen, eli muun Luondokappaleen varastaneiden rankaisuja oli kovennettu jo elokuussa 1748 ja tämäkin teksti oli aiheellista toistaa joka toukokuussa.

Luettava oli myös huomattavasti pidempi ote lokakuussa 1723 annetusta asetuksesta Salpeterin Keitos-Töissä Vandakunnasa, mitä niitten ylösauttamiseen ja voimasans pitämiseen tulee. Salpietarin tuotannosta piti lukea myös kuninkaan kirje kesältä 1729, keittäjien rikoksista vuonna 1746 annetun asetuksen ote, kuninkaan päätökset rahvaanvalitusten perusteella syyskuussa 1741 sekä syyskuussa 1743 ja valtiopäiviltä 1756 säätyjen sekä kuninkaan kirjoitukset.

Kevään myötä alkoi tietenkin merenkäynti, joten meren rannalla sijainneissa seurakunnissa piti lukea vuonna 1766 annettu asetus Rangaistuxesta niille, jotka tapahtuisa Haaririkoisa ei jätä pikaista apua ja palvellusta. 

Huhtikuun jumalanpalveluksissa luetut lait

Kansalliskirjaston digitointeihin kuuluu Yhteenweto njistä kuning. asetuxista, plakateista, kirjoituxista ja päätöxistä, iotka sarnastoleista pitä kirkoisa, osittain ylitze koko waldakunnan, ja osittain erinomaisisa paikkakunnisa ylösluettaman, ynnä tiedon kansa, millä ajalla wuodesta, njin myös paikkakunnasa, josa ylöslukeminen kustakin asetuxesta tapahtuman pitä. Hänen kuning. maj:tins armollisimman käskyn jälken kokoonpandu ja präntistä ulosannettu (1800). Tästä siis selviää ikivihreät tekstit, joita papit joutuivat toistuvasti lukemaan ja seurakuntalaiset kuuntelemaan. Kaiken muun kuulutettavan ohella.

Kuning:sen Maj:tin Armollinen Asetus Maan-Viljelemisestä annettu sinä 25:nä päiwänä Maaras-Kuusa 1740 pointtina oli "Soiden, Rahkain ja muun Kylmän Maan tekeminen hedelmitä kandawaisixi maixi" ja tätä seuraava verovapaus. Asetusta täydensi Kuning:sen Maj:tin Armollinen Selitys Asetuxen ylitse sjitä 25:stä päiwästä Marras-Kuusa 1740, Maan-Wiljelemisestä. Annettu sinä 17:nä p. Heinä-Kuusa 1747.

Kuning:sen Majt:in Armollinen Asetus Juopumusta wastan. Annettu Stockholmisa Raadi-Kammarisa sinä 17.nä p. Huhti-Kuusa 1733 on juuri sitä, mitä otsikko antaa ymmärtää. Rangaistus oli luvassa kun "Kuka ikänäns itsens juomisella niin rasitta, että jokainen kuin hänen näke, taita hawaita, että hän on juopunut".

Kuning:sen Maj:tin Armollinen Asetus Wäen lisämisen edesauttamisexi Waldakunnasa. Annetu Stockholmisa Neuwo-Kamarisa sinä 8:nä päiwänä Malis -Kuusa 1770 vapautti "kaikki Maanwiljelät eli Werollelasketut Torparit", joilla oli "Neljä Lasta Mantal-kirjasa", "kaikista personal- eli hengi-Ulosteoista". Samoin "Giärningimiehet, niin myös Köyhät, ynnä, Työmisten, Kalastajain Kaupungeisa ja muiden kanssa, jotka ei ole sisällekirjoitetut Borwarit, Ryttärit, Sotamiehet, Dragonat, Båtsmannit ja heidän vertaisens" "njin kauwan kuin heillä on Neljä Lasta elosa eli sen ylitse, ja sixi että se nuorin on täyttänyt Kahdexan wuotta". 

Lyhyt asetusteksti herättää nytkin kysymyksiä, joten ei yllätä, että luettavana oli myös Kuning:sen Maj:tin Armollinen Selitys, Hänen Armollisen Asetuxens ylitse, Wäen lisämisen edesauttamisesta Waldakunnasa sijtä 8. p. Maalis-Kuusa 1770. Annettu Stockholmin Linnasa s. 19 p. Helmi-Kuusa 1773. Se tosin ei vastannut epäselvyyksiin ja sekoitti pakkaa ottamalla mukaan kivirakennusten tekemisen.

Huhtikuulle osui usein myös toinen rukouspäivä, jolloin piti lukea Kuning:sen Maij:tin Armollinen Asetus, Arpain uloslähettämisestä ja kandamisesta ymbärinsä Maakundia sijtä 1 p. Heinä-Kuusa 1743. Siinä ei ole kyse arpajaislainsäädännöstä vaan erilaisista käskykirjeistä.

Sotakomissaari ja vaimonsa

Matti Wallalla on virkamiesmatrikkelissaan epätavallisen niukat tiedot vuosina 1792-94 Piikkiön ja Kaarinan nimismiehenä ja sotakomissaarina toimineesta Michel Melanderista (s. 1761). Onnistuisiko lisätiedon löytäminen?

Turun suomalaisessa seurakunnassa vihittiin 8.6.1788 Kastelholman linnan vahtimestari Mich. Melander ja neito Fredrika Christina Forsberg. Mannermaa ei ollut Michelille vieras paikka, hän oli ollut kirjurina Perniössä vuonna 1784, jolloin rippikirjaan oli merkitty syntymäpäivä 31.1.1759 (RK 1782-1789, 245). Vuonna 1766 syntynyt Fredrika Christina, joka toisinaan oli Christina Fredrika, oli asunut Turussa viimeistään 1782, jolloin hän pääsi ripille v. Glanin taloudessa (RK I Aa1:8, N:o 51, rippilasten lista;  I Aa1:9, N:o 131/314; I Aa1:11, N:o 130/315). 

Avioliiton jälkeen Michel Melander oli Turussa kanslisti vuosina 1789-1790 (RK I Aa1:14; I Aa1:12, N:o 79/813.814). Kaarinassa hänelle kirjattiin syntymävuosi 1759 ja vaimolleen syntymäpäivä 12.11.1764 (RK 1782-1793, 55)

Syksyllä 1793 luettiin kaikissa Turun ja Porin läänin kirkoissa 13.8.1793 päivätty kuulutus, jossa kerrotiin, että Melanderin vaimo Fredrica Christina Forssberg oli asetettu Turun kämnerinoikeudessa syytteeseen väärennöksestä. Asian käsittely oli kesken ja Forssberg oli ilmoittanut olevansa Porissa porvari Adolph Lundbergin luona. Porin maistraatti oli kuitenkin kertonut, ettei kaupungissa ollut kyseisellä nimellä varustettua porvaria. Michel Melanderilla ei ollut vaimonsa olinpaikasta parempaa tietoa, joten Fredrika Christina Forssberg etsintäkuulutettiin virallisesti. Tuntomerkkeinään noin 25-vuoden ikä, keskimittaisuus, suuret vaaleansiniset silmät, vaaleat hiukset ja kulmakarvat.

Tämän jälkeen kumpaakaan ei löydy Familysearch-indeksoinneista, mutta sotakomissaari M. Melander Turusta oli syksyllä 1794 Tukholmassa (Dagligt Allehanda 5.8.1794).

Etsintäkuulutettu nainen Kauvatsalta

Kansalliskirjaston digitoimia lääninhallinnon painettuja kuulutuksia selaillessa suurin osa etsintäkuulutetuista vaikuttaa olevan armeijan riveistä lähteneitä tai ennen pakkotyöpaikkaan pääsyä karanneita. Yksi hätkähdyttävä poikkeus löytyi 26.6.1794 annetusta kuulutuksesta. 

Muiden lomassa haettiin lapsenmurhasta ilmiannettua talollisen leskeä Lisa Jacobsdotter Kauvatsan Työtilän kylän Kinkun talosta. Juureni Kauvatsan taloissa ovat niin laajat, etten ulkomuistista osannut sanoa voisiko kyseessä jopa olla esiäitini.

Rippikirjassa 1793-1795 leski Lisa Jacobsdotter on Kinkun sivulla vedetty yli epätavallisen kiemuraisella viivalla. Syntymäpäivänsä on 24.2.1761. Edellisessä rippikirjan jaksossa merkinnät ovat hieman epäselvät, mutta Lisan aviomieheksi selviää nuori-isäntä Johan (s. 8.4.1764), joka oli hukkunut hukkui 27.3.1791. Tämän vanhemmat Matts Thomass Kinkku ja Maria Ericsd Liukas ovat Lasse Iso-Iivarin talonhaltijaluettelossa.

Rippikirjasta näyttää siltä, että Lisa on tullut Kinkkuun vuonna 1788 ja tämä vahvistuu Huittisten vihityistä 5.6.1788. Lisa oli talontytär Karhiniemen Paavolasta. Lyhyeksi jääneessä avioliitossa syntyivät tyttäret Anna s. 13.1.1789 ja Maria s. 4.6.1790, joita ei yliviivattu yhtäaikaa äitinsä kanssa. Todennäköisesti siis noin viisivuotiaat lapset jäivät setänsä talouteen. Äiti joko hävisi tai tuli kiinniotetuksi ja mahdollisesti tuomituksi.

Kauppalaivatilastoja 1796-1806

Yllänäkyvä tilasto alkuvuodesta 1805 Alicantessa käyneistä ruotsalaisista laivoista julkaistiin Handels Tidningissä 23.8.1805. Erilaisia katsauksia ulkomaisista satamista löytyy satunnaisesti, mutta Handels Tidning julkaisi 1800-luvun alkuvuosina myös järjestelmällisemmin tilastotietoa Ruotsin kaupunkien kauppalaivastoista. (*) Kaikki Suomen kaupungit eivät ole aina mukana, mutta tein koosteen omaksi opikseni.

Björneborg. 

• 1797: 12 fartyg om 538 läster med 116 sjömän. 
• 1798: 11 fartyg af 519 lästers drägtighet samt 86 sjömän. 
• 1799: 15 fartyg om 641 lästers samt 82 sjömän. 
• 1800: 19 fartyg om 822 läster och 84 sjömän. 
• 1801: Fartyg 19 / Lästetal 658 / Skeppare 22 / Sjömanskap 156. 
• 1804: Fartyg 16 / Lästetal 757. 
• 1805: Fartyg 15 / Lästetal 546.
• 1806: Fartyg 15 / Lästetal 716 3/4.

Borgo. 

• 1801: Fartyg 8 / Lästetal 534 / Skeppare 8 / Sjömanskap 59. 
• 1804: Fartyg 4 / Lästetal 546 1/6. 
• 1805: Fartyg 4 / Lästetal 634 1/2.
• 1806: Fartyg 5 / Lästetal 711.

Brahestad. 

• 1796: 7 fartyg om 620 1/2 läster med 88 sjömän. 
• 1797: 7 fartyg af 709 lästers drägt, med 81 sjömän. 
• 1798: 8 fartyg af 821 läster och 91 sjömän. 
• 1799: 7 fartyg om 664 läster och 74 sjömän. 
• 1800: 10 fartyg af 909 läster, med 58 sjömän. 
• 1801: Fartyg 7 / Lästetal 658 / Skeppare 7 / Sjömanskap 55. 
• 1804: Fartyg 6 / Lästetal 536 1/2. 
• 1805: Fartyg 4 / Lästetal 382 1/2.
• 1806: Fartyg 1 / Lästetal 76. (matkoilla olleita aluksia ei ilmoitettu)

Christinestad. 

• 1796: 1 fartyg om 51 läster samt 48 sjömän. 
• 1797: 4 fartyg om 175 läster och 52 sjömän. 
• 1798: 5 fartyg om 231 läster, och 58 sjömän. 
• 1799: 3 fartyg af 76 lästers drägt och sjömän. 
• 1800: 4 fartyg af 227 läster och 56 sjömän. 
• 1801: Fartyg 3 / Lästetal 182 / Skeppare 6 / Sjömanskap 70. 
• 1804: Fartyg 6 / Lästetal 364. 
• 1805: Fartyg 6 / Lästetal 368.
• 1806: Fartyg 7 / Lästetal 424.

Ekenäs. 

• 1796: 10 fartyg om 673 2/3 lästers drägt med 62 sjömän. 
• 1797: 11 fartyg, innehållande tillhopa 692 läster, och 68 sjömän. 
• 1798: 15 fartyg af 975 läster och 89 sjömän. 
• 1799: 10 fartyg af 589 läster och 65 sjömän. 
• 1800: 9 fartyg af 536 läster samt 57 sjömän. 
• 1801: Fartyg 9 / Lästetal 530 / Skeppare 9 / Sjömanskap 54. 
• 1804: Fartyg 8 / Lästetal 582. 
• 1805: Fartyg 9 / Lästetal 646.
• 1806: Fartyg 7 / Lästetal 494 1/4.

Gamla Carleby. 

• 1796: 13 fartyg af 1630 2/3 lästers drägtighet och 156 sjömän. 
• 1797: 15 fartyg om 1519 lästers drägtighet och 194 sjömän. 
• 1798: 13 fartyg af 1487 lästers drägtighet samt 144 sjömän. 
• 1799: 17 fartyg om 1804 läster med 201 sjömän. 
• 1800: 16 fartyg af 1706 lästers drägtighet samt 204 sjömän.
• 1801: Fartyg 19 / Lästetal 2288 / Skeppare 20 / Sjömanskap 211. 
• 1804: Fartyg 23 / Lästetal 2282. 
• 1805: Fartyg 24 / Lästetal 2163.
• 1806: Fartyg 19 / Lästetal 1806 1/4.

Helsingfors. 

• 1796: 17 fartyg, innehållande tillsammans 1255 7/10 läster, med 176 sjömän. 
• 1797: 21 fartyg af 1442 lästers drägt och 144 sjömän. 
• 1798: 20 fartyg om 1520 läster och 200 sjömän. 
• 1800: 25 fartyg om 1817 lästers drägtighet, med 245 sjömän. 
• 1801: Fartyg / Lästetal / Skeppare / Sjömanskap. 
• 1804: Fartyg 25 / Lästetal 2545. 
• 1805: Fartyg 25 / Lästetal 2742 1/4.
• 1806: Fartyg 26 / Lästetal 2988.

Jakobstad. 

• 1796: 13 fartyg om 940 läster och 100 sjömän. 
• 1797: 14 fartyg om 1168 läster samt 128 sjömän. 
• 1798: 8 fartyg, innehållande tillsammans 609 läster samt 129 sjömän. 
• 1799: 12 fartyg om 892 läster samt 176 sjömän. 
• 1800: 22 fartyg om 1831 läster och 224 sjömän. 
• 1801: Fartyg 17 / Lästetal 1479 / Skeppare 23 / Sjömanskap 198. 
• 1804: Fartyg 19 / Lästetal 1610. 
• 1805: Fartyg 16/ Lästetal 1324 1/2.
• 1806: Fartyg 11 / Lästetal 923.

Kaskö. 

• 1796: 3 fartyg tillhopa af 318 1/2 läster jemte 23 sjömän. 
• 1797: 4 fartyg om 369 läster, med 30 sjömän. 
• 1798: 4 fartyg af 369 läster och 34 sjömän. 
• 1799: 4 fartyg, hållande tillsammans 366 läster, med 35 sjömän. 
• 1800: 2 fartyg om 262 läster och 30 sjömän. 
• 1801: Fartyg 3 / Lästetal 315 / Skeppare - / Sjömanskap 25. 
• 1804: Fartyg 2 / Lästetal 151. 
• 1805: Fartyg 1 / Lästetal 102 1/2.

Lovisa. 

• 1796: 5 fartyg om 1102 läster, 168 matroser.  
• 1797: 6 fartyg om 1180 läster och 136 sjömän. 
• 1798: 6 fartyg om 1133 läster med 157 sjömän. 
• 1799: 9 fartyg af 1708 läster och 184 sjömän. 
• 1800: 11 fartyg om 1916 läster, med 185 sjömän. 
• 1801: Fartyg 11 / Lästetal 2039 / Skeppare 12 / Sjömanskap 185. 
• 1806: Fartyg 10 / Lästetal 1263.

Ny-Karleby. 

• 1800: ingen utrikes sjöfart. 
• 1801: ingen utrikes sjöfart. 
• 1804: Fartyg 2 / Lästetal 167.
• 1806: Fartyg 3 / Lästetal 315 1/4.

Torneå. 

• 1796: -- 15 sjömän. 
• 1797: -- 17 sjömän. 
• 1798:  -- 19 sjömän. 
• 1799:  -- 17 sjömän. 
• 1800: 2 fartyg om 133 läster och sjömän. 
• 1801: Fartyg 2 / Lästetal 164 / Skeppare 2 / Sjömanskap 29. 
• 1804: Fartyg 4 / Lästetal 490. 
• 1805: Fartyg 4 / Lästetal 490 3/4.
• 1806: Fartyg 3 / Lästetal 485.

Uleåborg. 

• 1796: 6 fartyg af 474 lästers drägt med 110 sjömän. 
• 1797: 5 fartyg om en sammanräknad drägtighet af 563 läster, 150 sjömän. 
• 1798: 8 fartyg om en sammanräknad drägt 845 läster, med 137 sjömän. 
• 1799: 9 fartyg tillhopa af 1105 lästers drägtighet och 224 sjömän. 
• 1800: 11 fartyg om 1348 läster och 245 sjömän. 
• 1801: Fartyg 12 / Lästetal 1497 / Skeppare 12 / Sjömanskap 212. 
• 1804: Fartyg 5 / Lästetal 684 1/2. 
• 1805: Fartyg 5 / Lästetal 736.
• 1806: Fartyg 3 / Lästetal 408.

Wasa. 

• 1796: 6 fartyg om 818 läster och 101 sjömän. 
• 1797: 6 fartyg om 878 läster samt 102 sjömän. 
• 1798: 7 fartyg af en sammanräknad drägtighet af 908 läster med 119 sjömän. 
• 1799: 10 fartyg, inalles af 1033 lästers drägtighet, med 118 sjömän. 
• 1800: 9 fartyg om 1014 lästers drägtighet, med 66 sjömän. 
• 1801: Fartyg 9 / Lästetal 1169 / Skeppare 10 / Sjömanskap 83. 
• 1804: Fartyg 8 / Lästetal 1090 5/6. 
• 1805: Fartyg 11 / Lästetal 1319 1/3.
• 1806: Fartyg 9 / Lästetal 1029.

Åbo. 

• 1796: 18 fartyg om 2663 läster samt 427 sjömän. 
• 1797: 19 fartyg, innehållande 2423 läster, och 468 sjömän. 
• 1798: 19 fartyg af 2735 läster, med 399 sjömän. 
• 1799: 16 fartyg om 1922 lästers drägt samt 456 sjömän. 
• 1800: 16 fartyg af 2140 läster samt 449 sjömän. 
• 1801: Fartyg 15 / Lästetal 1815 / Skeppare 23 / Sjömanskap 318. 
• 1804: Fartyg 17 / Lästetal 2305. 
• 1805: Fartyg 15 / Lästetal 2301.
• 1806: Fartyg 17 / Lästetal 2527.

(*)

• Om Swenska Coopvaerdi-farten på utrikes orter. Handels Tidning 16.4. 1802 & 20.4.1802
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg och Sjömanskap för år 1799. Handels Tidning 22.2.1803.
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg och Sjömanskap för år 1800. Handels Tidning 12.6.1804.
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg och Sjömanskap för år 1801. Handels Tidning 15.6.1804.
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg  för år 1804. Handels Tidning 24.12.1805.
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg för år 1805. Handels Tidning 17.6.1806.
• Summarisk förteckning öfwer nedannämde Swenska Städers Kofferdi-fartyg för år 1806. Handels Tidning 19.6.1807.