Suometar julkaisi 28.9.1855 kehoituksen
Olis hyvä ja tarpeellinen jokaisen kirjoitusta taitavan maamiehen paperille kirjoittaa. Näistä olisi huvitusta sekä hyötyä niin itselle kuin jälkeen tulevaisillekin. Pitäisi siis kunkin, jolla siihen on halua ja kykyä, laittaman itsellensä erinäinen kirja-vihko, johon väli-aikoina pistäisi ylös kaikkea, joka ansaitsisi vastakin muistettaa. Näin säilyisi moni arvollinen asia jälkeen tulevaistenkin tiettäväksi, joka ei olisi hyödytyksettänsä: sillä omain esivanhempain jättämät muistot ovat kullekin sukukunnalle toki samasta arvosta, kuin kansainkin historiat ovat kullekin kansakunnalle.
Tuohon ei voi tietenkään kuin yhtyä. Kirjoittaja oli sitten editoinut kannustavaksi esimerkiksi mikkeliläisen talonmiehen A. Liukkosen "Ajanjuoksu- ja elämänrakennus"-kirjasta "vaan semmoisia paikkoja, jotka ovat jossakin yleisemmässä arvossa, jättäen pois väliltä semmoiset paikat, jotka kuuluvat ainoasti mainitun talonmiehen sukutietoihin, milloin esim. joku lapsi hänelle syntyi, milloin mikin niistä joutui naimiseen, milloin kuoli j. n. e." Pahoin pelkään, ettei muistikirjasta ole enää jäljellä kuin nämä rippeet. A. Liukkosia on Hiski-haun perusteella Mikkelissä elänyt tähän aikaan useampia. Tarkemmalla läpikäynnillä mahdollisesti olisi erotettavissa yksilö, joka on ollut elossa ja kirjoitusiässä 1818-1845.
V. 1818 oli niin sula joulu, ettei lunta ollut yhtään.
V. 1820 tuli niin hyvä vuosi, ettei parempata ole nähty.
V. 1821 oli niin vesi-kesä, että vasta yksi viikko jälkeen Pertun päivän ensimäisiä uutisia saatiin ja sen jälkeen tuli kova pakkainen, että kaikki viljat paleltuivat.
V. 1822 oli niin sula talvi, että ainoasti Paavalin päivän kahdenpuolen oli maassa vähäu lumen härmää ja kesä tuli niin aikaseen, että huhtikuun alussa jo kylvettiin kauraa sekä järvet olivat sulana ja toukokuun lopulla oli jo tähkäpää rukiissa sekä täysi lehti puussa. Silloin tuli niin hyvä vuosi, jonkamoista ei ole usein nähty.
V. 1823 oli kesä sekasortoinen ettei heiniä saatu korjatuksi. Sitte syyskuun 4:tenä p:nä nousi suuri tuuli eli myrsky, jonkamoista ei ole vanhatkaan ennen nähneet.
V. 1824 oli talvi, hyvänlaatuinen ja kevät koria. Vapunpäivänä läksi jäät järvistä; mutta 6 p. toukokuuta tuli semmoinen pakkainen, että lehden-kannat jäätyivät. Sitte satoi vettä aina syksyyn asti ja 9 p. syyskuussa satoi lumen maahan, jonkavuoksi paljon viljaa jäi leikkaamattomana lumen alle. Lumi suli saman kuun 25 p:nä; mutta senkin perästä oli räntäsadetta ja huonoa ilmaa. Kuitenkin saivat ihmiset enimmän osan halmeitansa leikatuksi. — Saman vuoden marraskuussa oli Pietarissa ollut suuri veden paisumus, joka hukutti monta tuhatta henkeä.
V. 1827 oli kohtuullinen talvi, kevät kaunis ja aikainen ja 19 p. kesäkuussa oli jo hedelmät rukiissa.
V. 1831 tuli hyvä vuosi ja viljaa karttui paljon.
V. 1832 tuli huono vuosi pakkaisten tähden, niin ettei rokaksia (papuja ja herneitä) saatu yhtään.
V. 1833 oli kevät aivan kaunis.
V. 1834 tuli aivan huono vuosi.
V. 1835 tuli vielä huonompi vuosi pakkaisen ja ruosteen syystä: sillä halla oli kesällä 3 kertaa, joka palellutti rukiit ja kaikki viljat.
V. 1836 oli Joulun aikana niin kova pakkainen, että elävähopia Termometerissä (lämpömittarissa) jäätyi. Sitte kohta Loppiaisen jälkeen tuli niin hyvä ilma ja kesti kevääsen asti. Huhtikuussa läksi jäät järvistä ja kauraa kynnettiin myös samassa kuussa. Kahden edellisen katovuoden suhteen oli nyt suuri nälkä maassa niin että ruis-tynnyri maksoi yli 20 paperi-ruplaa ja vaivaisille keitettiin soppaa ja rokkaa (papu-ruokaa) sekä myös muuta neuvoa köyhäin elättämisestä piti armollinen Esivalta.
V. 1839 syyskuun 10:nä p:nä oli niin suuri myrskytuuli, että kaikki haasiat ja aitaukset, huoneen kattoja ja kasvavia puitakin kaatui.
V. 1841 oli rutto-tauti liikkeellä johon kuoli paljon nuorta väkeä; mutta kohta saatiin (kukaties lääkityksillä?) seisattumaan ettei pääsnyt vielä kuolemaan kuin noin 600 hengen paikoille Mikkelistä. (Tokikopa niinkään paljoa?)
V. 1844 helmikuussa oli niin kova pakkainen, että elävähopia jäätyi ja lintuja kuoli. Kevät oli kaunis; mutta Juhannuksen aikana alkoi sade, jota kesti syksyyn asti. Sitte saatiin niin huono vuosi, ettei tullut paljon enempää kuin 1 kappa rukiita kuhilaalta (22:sta sitomasta) ja nekin huonoja, etteivät tahtoneet leipänä koossa pysyä, vaan tahtoivat uuniin mureta.
V. 1845 oli talvi helmikuun 1:seen p:vään asti vähällä lumella ja ilma tasaista; mutta siitä alkoi tuisku ja pyry, joka kesti koko kuukauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti