Yksi tapaus sinä 8:na päivänä juoksevan vuoden Toukokuussa Vanin kartanossa Euran Pitäjässä Turuun ja Björneborin Läänissä joka aivan harvoin on saattanut kuulua, ei mahda suututtaa yhteistä kansaa jos me sen tässä kerromme.
Viikko ennen mainittua päivää oli nimittäin yksi Kartanon renki mennyt ruuhella kalastamaan Eurajokeen kuin Kartanon maiden läpitse juoksee, ja pudotti siellä ollessa yhen aukiotetun 9 tuuman pitusen päädän [?] käättävän veitten, eikä hän muuta ajatellutkan kuin että se ijäksi meni sillä joki on paljo syvä. Mutta ensinmainittuna päivänä elikkä se 8 päivä Toukokuussa kojettiin muutamia samaan jokeen ulospantuja Rysiä joista paihti muita saatiin yksi kolmen kortelin pitkä hauki, joka näkyi varsin terveeksi eikä nähty hänessä muuta eroitusta muista kuin se että hän vähemmin liikkui ja hyppäsi kuin net vaikka he kaikki samalla kertaa saatiin, tämän sisässä oli se edellämainittu veitti, eikä sisukset olleet vähintäkän vahinkoitetut, vaikka veitti oli hyvin terävä ja hyvällä kärjellä varustettu. Tätä vastaan oli veitteen mustaksi maalattu puinen varsi vähäsen valistunut; vaan ei terä ollut ensinkään ruostehelta turmeltu. —
Totta kala oli mahtanut olla saapuilla silloin kuin veitti putosi, ja luullen sen kiiltävän terän Särjeksi taikka Salkiksi (tiuraksi) [tarkoitetaan salakkaa], tämmosesta syystä niellyt veitteen, joka kalan vattassa löyttiin niin päin makaavan että kärki oli pyrstön puolessa.
Hauen kuva kirjasta Finlands fiskar målade efter naturen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti