Keisarin Suomeen antamia mitaleita 1825-27

Yleiseksi hyväksi tekemiensä uhrauksien vuoksi kultaiset mitalit tekstillä "hyödyn vuoksi" saivat kauppiaat Timofeij Tichanoff Viipurissa ja Nikolai Lisitzin Käkisalmessa (FAT 23.4.1825). Tichanoff sai myöhemmin kauppaneuvoksen arvon.

Kuopion ja Nilsiän edustajina 9.3.1826 keisarin luona käyneet herastuomari Lars Samuel Väänänen, talonpoika Ivar Jörän Väänänen ja kuudennusmies Thomas Kokkonen saivat kukin kultaisen mitalin, jossa oli keisarin kuva. Mitalia oli tarkoitus kantaa napinlävessä Pyhän Annan ritarikunnan nauhassa. (FAT 14.11.1826) 

Käyntiä keisarin luona ei ole unohdettu ja siitä on tekstiä Kyösti Väänäsen artikkelissa Valtiopäivämies, kansanrunoilija, herastuomari Pietari Väänäsen (1764-1846) sukuhaara (Väänästen sukupuu 11/1995, pdf). Lars Samuel oli minulle ja varmasti monelle muullekin ennestään tutun Pietari Väänäsen poika, joka

kuului Kuopion pitäjän ja Nilsiän miesten Ylä-Savon kihlakunnan käräjillä vuoden 1826 alussa valitsemaan lähetystöön, joka matkusti maaliskuussa mainittuna vuonna Pietariin ja jätti henkilökohtaisesti keisari-suuriruhtinas Nikolai I:lle anomuksen - Suomettaren tekstiä lainaten - "että yhteisillä varoilla avattaisiin kaivanto Saimaan ja Suomenlahden välille". Tähän Saimaan kanavan rakentamisaloitteen keisarille jättäneeseen Pohjois-Savon talonpoikien lähetystöön kuului 13 miestä, heistä neljä Väänäsiä. Suomettaressa myöhemmin kanavan valmistumisen aikoihin julkaistun selonteon mukaan keisarille esiteltiin kolme lähetystön johtomiestä.

Kyösti Väänänen tietenkin selittää, että Iivari Yrjänä Väänänen oli Kehvon Haapalahden isäntä ja Lars Samuelin isän pikkuserkku. Mitaleista ei ole mitään puhetta, eikä sellaista siis ollut myöskään mukana Lars Samuelin perukirjassa. Väänäsen lainaamassa Suomettaren jutussa 31.10.1856 kylläkin lukee, että esitellyt kolme miestä "saivat kulta-metaljit rintaansa".

Keisaria todennäköisesti näkemättä koskenraivausjoukkojen työntarkastajat Johan Kantlin ja Joseph Werfwing saivat kultaiset mitalit kannettavaksi napinläpeen kiinnitetyssä sinisessä nauhassa (FAT 1.6. & 6.6.1826). Kantlin (1770-1839) oli naimisissa kuuluisan Rijfin kirkonrakentajasuvun tyttären kanssa. Werfwing (1765-1844) oli Uudenkaarlepyyn porvari.

Vaihteeksi suora lainaus Turun Viikko-sanomista 18.11.1826. "Että on alammaisuudessa iloitettu kuinka halullinen Talonpoika Anders Tulpo Kärsämäen kylästä Pyhäjoen Pitäjässä ja Oulun Läänissä on ollut, omasta ahkeruudella kootusta varastansa, auttamaan naapuritansa katovuosina, on hänen Keisarillinen Majestetinsä sinä 8 päiv. viimmeistä Helmikuussa Armossa hyväksi nähnyt lahjottaa mainitulle Tulpolle yhen kunniamerkin hopeasta, tällä päällekirjoituksella "För det nyttiga" (Hyvän työn edestä) kaulassa kannettavaksi sinisellä nauhalla." Miehestä ja teoistaan tietäisin mieluusti enemmän. 

Luotioppilas Matts Ericsson, torppari Lindholm, leimaaja Holm ja työmies Sandström oman henkensä vaarantaen pelastivat Ahvenanmaan Eckerön lähistöllä merihätään joutuneen ruotsalaisen postiveneen, jossa oli kuusi matkustajaa. Pelastajat saivat kukin 150 ruplaa ja hopeisen mitalin kannettavaksi Pyhän Vladimirin ritarikunnan nauhassa napinlävessään. (FAT 5.6.1827) Sama uutinen mitalista julkaistiin Stockholms Dagbladsissa 15.6.1827, mutta en onnistunut löytämään kuvausta itse onnettomuudesta. Lisäys 21.3.2023: Asia kerrottiin myös Turun Wiikko-Sanomissa 23.6.1827.

Kuten sarjan ensimmäisessäkin osassa, lähteenä ovat sanomalehtihaut. Luulisin, että mitalien antoon liittyvää asiakirja-aineistoa on jossain arkistossa. [Lisäys 10.3.2023 8:33. Mikko Kuitula totesi Twitterissä: "Kenraalikuvernöörinkanslian arkistosta löytyy asiakirjoja mitaleihin ja palkitsemiseen liittyen."]