Varhaisista juupeli- eli riemujuhlista

Lauantainen SKAS:n retki päättyi Kokemäelle, Pyhän Henrikin kappelille. Siellä tuli mainittua vuoden 1857 riemujuhla ja kun ulkomuistini ei täysillä pelittänyt, päätin kotiin päästyäni tehdä koosteen sitä edeltäneistä riemujuhlista.

Aikanaan podcastin History of the World in 100 Objects jaksosta 85 jäi mieleen Lutherin teesien 100-vuotisjuhlan ensimmäisyys. Toisaalta kuitenkin selviää, että Saksassa pyöreiden vuosien juhlinta oli protestanteille jo ennestään tuttua. Vuonna 1602 Wittenbergin yliopistossa vietettiin "ein recht Evangelisch Jubelfest" ja teesien juhlavuonna 1617 kyseessä oli "Primus Jubilaeus Lutheranus".

Jubileum-sanan käyttö viittaa siihen, että oli tarkoitus luoda jonkinlainen vastike tai korvike katolisen kirkon riemuvuosille, jotka puolestaan olivat alkaessaan vuonna 1300 saaneet innoituksensa Raamatusta (3. Moos 25:8), tosin unohtaen alkuperäisen speksin velkojen anteeksiannon ja maanomistuksien siirrot. Viimeinen näistä riemuvuosista vietettiin Ruotsissa vuonna 1525 eli voisimme tänä vuonna pitää tämän muistoksi riemujuhlan.

Juutalaisten määräyksissä riemuvuosia oli joka 50. vuosi. Katolinen kirkko oli tihentänyt frekvenssin 25 vuoteen. Protestantit puolestaan pidensivät välin 100 vuoteen ja juhlivat vuoden sijaan vain päivän. Ehkä kunnioittaakseen Lutherin ajatuksia vapaapäivien tarpeettomuudesta.

Vuoden 1617 teesien jubileeraus rajoittui Saksiin, mutta ainakin painatteiden avulla ajatus levisi protestanttisissa maissa. Vanhan selvitykseni mukaan Ruotsissa päätettiin vuonna 1621 muistaa Kustaa Vaasan valintaa Taalainmaan kapinallisten päälliköksi. Käytettävissä ei nytkään ole Carl Axel Aureliuksen artikkelia “'Sverige, känn dig själv.' En studie av det svenska reformationsjubileet år 1621” (Kyrkohistorisk årsskrift 87. 1987), joten jää edelleen epäselväksi liittyikö juhla uskontoon vai oliko se hallitsijasuvun juhla samaan tapaan kuin Elisabet II:n jubileumit, jotka puolestaan on nimetty samoin kuin avioliitojen pyöreät muistojuhlat. Jotka nekin on jäljitetty 1600-luvun Saksaan.

Saksassa huomioitiin myös Augsburgin tunnustuksen satavuotispäivä 1630, mutta tähänkään Ruotsi ei ehtinyt tai lähtenyt mukaan. Ensimmäinen selkeästi reformaatioon liittyvä juhlapäivä vietettiin 1693 Uppsalan kokouksen muistoksi. Kyseessä oli valtakunnallinen juhla ja Maskun kirkkoon on jäänyt tallelle siitä kertova painatekin (Ks. Hanna Pirinen: Upsalan kokouksen riemujuhlaplakaatti Maskun kirkossa.Suomen Museo 2001 & E. Wrangel. Jubelfesten 1693. Ett bidrag till Storhetstidens kultur- och literaturhistoria. Samlaren 14. 1893).

Ruotsalaisen kirkkohistorian mukaan riemujuhla (eli ruotsiksi jubelfest) 17.3.1721 ei liittynyt Vaasa-sukuun vaan refrormaatioon. Kyseistä juhlaa ei sattuneesta syystä Suomen puolella juhlittu, mutta täällä oltiin mukana Augsburgin tunnustuksen riemujuhlassa 14.6.1730. Uppsalan kokouksen 200-vuotisjuhlaa 8.3.1793 kirkkohistoria kuvaa Uppsala-keskeisesti, mutta kiitospäivä oli määrätty vietettäväksi valtakunnallisesti. 

Sanaa jubelfest ei rajoitettu 1700-luvulla protestanttiseen uskoon, vaan käyttö liittyi ennen kaikkea pyöreisiin vuosiin. Niinpä Turun akatemialla oli riemujuhla vuonna 1740 ja Helsingin yliopistolla vuonna 1840. Muillakin kouluilla, yliopistoilla ja laitoksilla oli riemujuhlia 1700-luvulla. Kuten esimerkiksi Turun hovioikeudella. 

Vallanvaihdon jälkeenkin Suomessa huomioitiin  Lutherin teesit vuonna 1817 ja Augsburgin tunnustuksen 300-vuotisuus riemujuhlalla 1830. Suomenkieliset sanomalehdet käyttivät sanaa Jubel- tai Jubeli-Juhla, vaikka edellä mainitussa raamatun säkeessä oli ollut riemujuhla jo varhaisimmassa suomennoksessa.  (Ks. myös Henna Makkonen-Craig: Riemuylioppilaita ja riemujuhlia)

Lisäys 24.5.2025: Vuonna 1842 juhlittiin 200-vuotiasta raamatun suomennosta.

Miksiköhän sitten oikeasti päätettiin huomioida kristinuskon vuosisadat vuonna 1857? Kyseessähän oli kuitenkin katolinen usko eli juhlinta ei tuonut Suomen uskontokuntia lähemmäs toisiaan. Ja aiheen esiin nosto herätti muistot yhteydestä Ruotsiin ja jopa mahdollisesta kiitollisuudenvelasta. Tätä voisi joku joskus tutkia.

Yhteinen merkkipäivä vuonna 1863

Otsikolla Kun valtiollinen elämä heräsi maassamme. Syyskuun 15 p. v. 1863 maaseudulla Hämetär esitti 16.9.1913 tämän koosteen vanhoista sanomalehdistä poimituista uutisista.

Alotamme Turusta.

"Sellaista iltapäivää, kuin syyskuun 15 p:nä 1863, ei vanha Turku luultavasti miesmuistiin ole elänyt. Päivän tai oikeammin sanoen illan loistokohta oli aivan tuomiokirkonvallin juurella poltettu ilotulitus. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin loppukuvaelma, joka esitti Suomen leijonaa keskikilvessä ja vuosilukua 1809 vasemmalla ja 1862 oikealla puolen, yläkirjoituksena "Maamme" ja alla "Syyskuun 15 päivänä". Kulmissa oli säätyjen vertauskuvat. Kaikkea koristi kirkkaasti loistava A. II. värillisillä lyhdyillä koristellussa Pinellassa saatiin ihailla tränsparangia, Suomen vaakunakilpeä, jonka yllä liehui lippu, jossa olivat sanat: "Syyskuun 15 päivä 1863". Sillat, julkiset rakennukset samoinkuin yksityisten asumuksetkin oli kirkkaasti valaistu. Osa entistä Tryggin kivitaloa oli erikoisen kauniin näköinen syystä, että kymmenen sen ikkunoista, jotka muuten oli peitetty, oli varustettu erivärisillä kirjaimilla, jotka yhseensä muodostivat sanan "valtiopäivät“. Yleisön iloinen mieliala osotti suuressa määrin, mitä tulevilta valtiopäiviltä odotettiin.

Hämeenlinnassa oli kouluilla lupaa ja illalla kerääntyi suurempi joukko kaupunkilaisia, sekä miehiä että naisia, Seurahuoneelle, missä lääninsihteeri Wahlberg ehdotti maljan, joka tyhjennettiin raikuvien hurraahuutojen kaikuessa, minkäjälkeen Hämeenlinnan tarkkampujapataljoonan soittokunta esitti Maamme-laulun.

Loviisassa oli syysk. 15 p. 1863 samoinkuin koko maassa ilon päivä ja ilmeni se monella tavoin. Klo 8 aamulla ammuttiin monista satamassa olevista aluksista keisarilliset kunnialaukaukset. Tätä kesti kolme neljännestuntia. Kaupungin uuden raatihuoneen katolla liehui punainen lippu, johon oli kirjailtu sana: "Suomi". Illalla hämärän tullen sytytettiin kynttilät kaikissa ikkunoissa ja suunnaton ihmisjoukko alkoi kokoontua kaduille. Keskelle puistoa vastapäätä ravintolaa oli järjestetty kukista ja havuista muodosteltu A, joka oli valaistu lyhdyillä. Puiston viereiseltä niityltä laskettiin ilmoille raketteja sekä pienehkö ilmapallo, joka lähti ympäristölle viemään juhlaan kutsua. Kaupungin herrat olivat nimittäin tilanneet olutta miehille tarjoiltavaksi ja naiset keittäneet kahvia naisille ja lapsille tarjoiltavaksi. Lukuisa väkijoukko osotti hurraahuudoin iloista mielialaansa ja käsityöläisyhdistyksen laulajat esittivät laulunumeroita illan kuluessa puistossa olevalta mäeltä. 

Vaasassa ilmoitettiin juhlapäivä alkaneeksi jo klo 7 aamulla, jolloin kaupungin vanhoilla tykeillä ammuttiin 101 laukausta. Myymälät sulettiin klo 10 ja yleisö kokoontui kirkkoon klo 11, jossa jumalanpalvelus alotettiin laulamalla virsi 84. Esitelmän piti kymnaasinopettaja Kihlman, joka esitettyään ensin lyhyen katsauksen Suomen kohtaloihin ja kehitykseen huomautti valtiopäiväin tärkeydestä ja merkityksestä ja mitä tuloksia toiminnasta voisi odottaa, samalla kehottaen jokaista horjumatta luottamaan oikeuden voittoon. Kun senjälkeen muuan tilapäinen kuoro oli esittänyt erään laulun, lopetettiin toimitus laulamalla virsi. Hra Holmbergin asunnossa antoi kaupungin porvaristo päivälliset 80 hengelle. Näille esitti pormesta K. Svanljung suomeksi H. M. Keisarin, Suomen Suuriruhtinaan maljan. Tämänjälkeen esitti hra S. suomeksi myöskin säätyjen maljan. Illalla oli tanssiaiset hra Kjellmanin huoneustossa ja otti niihin osaa yli 300 henkeä. Täällä esitti rehtori Hallsten maljan säädyille. Henkikirjoittaja Brander esitti kappaleita tilaisuutta varten laaditusta esitelmästä. Juhlatunnelma vallitsi muuten koko kaupungissa, vaikkakin koko päivän satoi kuin saavista kaataen.

Kuopiossa vietettiin valtiopäiväin avajaisia syysk. 15 pnä kansallisjuhlana ja suurimmilla juhlallisuuksilla kuin mitään juhlaa koskaan oli vietetty paikkakunnalla. Suuret juhlapäivälliset oli järjestetty Seurahuoneelle, missä sali oli koristettu m. m. Suonen vaakunalla. Sen ylle oli kirjoitettu: "Syyskuun 15 päivä 1863“. Vaakunan vasemmalla oli vuosiluku "1616", Helsingissä silloin pidettyjen ensimäisten Suomen valtiopäiväin muistoksi. Kuvernööri Antell teki puheessaan selkoa päivän merkityksestä ja esitti ruotsiksi maljan Hänen Majesteetilleen. Rehtori Nylander esitti suomeksi maljan Suomen säädyille. Vielä esittivät maljoja: lehtori Lampen ruotsiksi säädyille, pormestari Westzynthius senaatille, kymnaasinapulainen Rudbeck esi-isillemme, kirkkoherra Beyrath (suomeksi ja latinaksi) yksimielisyydelle sekä puhe- ja painovapaudelle, lehtori Helander suomeksi ruotsalaisille, koulunjohtaja Manninen suomalaisten harrastuksille sekä lopuksi tri Nylander senaattori Snellmanille, sille suomalaiselle miehelle, joka sanansa avulla suuresti oli vaikuttanut Suomen kansan kehityksen hyväksi, ja professori Schaumanille, miehelle, joka 1856 vuoden kruunausjuhlallisuuksissa oli uskaltanut ilmaista maan toivomuksen saada valtiopäivät. — Illalla oli kaupunki loistavasti juhlavalaistu.

Tampereella kerääntyi illalla suuri joukko yleisöä Seurahuoneelle, jonka sali oli yltympäri koristeltu kukkaköynnöksillä ja jonka yhdellä seinällä oli kukin kirjailtu sana "valtiopäivä". Maan Suuriruhtinaalle esitettiin malja, laulettiin "Eläköön armias", toinen malja esitettiin säädyille ja isänmaan onnelle sekä lopuksi laulettiin "Maamme". Mieliala oli erittäin iloinen. 

Valtiopäiväin kokoontumista vietettiin Porvoossa loistavalla ilotulituksella. Niinhyvin köyhä kuin rikaskin tunsi päivän ilon päiväksi. 

Myöskin Jyväskylässä vietettiin päivän merkitystä juhlallisesti kaupungin seminaarilla. Salin peräseinä oli koristeltu n. s. Suomen lipulla, — keltainen risti punaisella pohjalla. Juhla alettiin laululla, minkäjälkeen ylitarkastaja Cygnaeus piti ruotsiksi esitelmän siitä, miten Suomen kansa vähitellen oli päässyt silloiselle valtiolliselle tasolleen.

Raumallakin vietettiiin valtiopäiväin avajaisia suurilla juhlallisuuksilla. Illalla pimeän tullen valaisivat kaupunkilaiset vapaaehtoisesti talojaan. Olivatpa syrjäkadutkin juhlavalaistuksessa. Pitkät neljän hevosen vetävät kärryt, tuorreisiin kuusenoksiin peitettyinä, kulkivat pitkin kaupungin katuja. Kun vaunut olivat saapuneet torille raatihuoneen eteen, kuului väkijoukosta ääni: "Terve tultua valtiopäivät, suloiset Suomenmaalle", minkä jälkeen vaunuissa olleet laulajat virittivät vastaukseksi "Maamme"-laulun ja "Mun muistuu mieleheni nyt". 

Raahessa vietettiin päivää juhlavalaistuksella, merellä poltetuilla kokoilla, jotapaitsi pitkäsilta oli valaistu värillisillä lyhdyillä. Myöhemmin illalla kokoonnuttiin kievaritaloon, missä Suomen maljan esitti tri Ehrström. v. t. pormestari Chydenius esitti senjälkeen maljan Suomen perustuslailliselle hallitukselle.

Porissa vietettiin valtiopäiväin avajaisia syysk. 18 p. Kokemäenjoki loisti illalla kuin kuningatar loistossaan, sillä ei ainoastaan ponttoonisilta, vaan myöskin joessa olevat höyrylaivat Salama ja Jostar olivat koristetut lukemattomin erivärisin lyhdyin, joiden valot kajastivat tyynestä vedestä. Kaikkialla oli liikettä ja eloa varsinkin rantakadulla ja sillalla. 

Viipurissa vietettiin päivää niinikään myös syysk. 18 p. jolloin valtiopäiväin toiminta varsinaisesti alkoi, suuremmoisella juhlalla raatihuoneella, johon oli saapunut yleisöä kaikista yhteiskuntaluokista, joten juhla saikin tavallista vilkkaamman luonteen. Suuriruhtinaan kaupungissa käynnin johdosta syysk. 13 p:ksi rakennettu kunniaportti ja koristukset jätettiin paikoilleen seuraavalla viikolla pidettyjen markkinain yli, joten kaukaisilta seuduilta saapuneet maalaisetkin olivat tilaisuudessa niitä ihailemaan.

Myöskin eri tahoilla maaseudulla vietettiin päivää varta vasten järjestetyin juhlallisuuksin. Tuomari Forsströmin toimesta pidettiin Kiteellä juhla sikäläisessä kestikievarissa ja oli tilaisuudessa saapuvilla noin 50 henkeä, sekä herroja että talonpoikia. Tohmajärvellä viettivät herrasmiehet valtiopäiväin avajaisia Jouhkolassa syysk. 15 pnä ja talonpojat seuraavana päivänä nimismies Toljanderin asunnossa. Eräässä toisessakin kylässä vietettiin juhlaa. Sanalla sanoen sekä kaupungeissa että maalla juhlittiin valtiopäiväin avajaisten johdosta iloisin mielin.

Yhteinen merkkipäivä vuonna 1861

Vuonna 1861 rahakeräys Porthanin patsasta varten oli (jälleen) käynnissä. Keräyksen vauhdittamiseksi Suomalainen Kirjallisuuden seura oli "kääntynyt Suomen kaupunkien pormestarein kautta kaupunkia kehoittamaan viettämään Porthanin syntymäpäivää, 9 p. marraskuussa, joilla kuilla huvituksilla ja näin kokoamaan täyttöä tähän vielä puuttuvaan summaan.[1] Vielä ei eletty kansanjuhlien aikaa ja yhtäaikainen sekä valtakunnallinen aktiviteetti kansalaistoimintana oli uusi asia.

Kaupungien ulkopuolellakin kutsuun vastattiin ainakin Iissä.

Marraskuun 9 päivää, Porthaanin syntymäpäivää, vietettiin täälläkin juhlallisesti, jota varten edeltäkäsin kulkivat nimilistat. Ehkä keli oli huono, keräysi kuitenkin paljo osakkaita, joita oli pitkil täkin matkoilta tullut. Juhlasalin perä oli kaunistettu läpikuultavalla laitoksella, jossa kullalta paistavan lyyrän sisällä oli Porthanin nimi punaisilla puustaveilla hopio-jännetten päällä. Lyyrän alla oli Porthanin kuva kannistettuna luonnollisella laakeri-seppeleellä, jonka ympärillä oli kaksi viheriäistä laakeri-oksaa. Laitoksen päällä loisti sininen taivas tähtineen. Molemmin puolin laitosta oli kuusia, jotka yhteensä sitä varten laitetun ja vaatteella peitetyn jalan kanssa olivat puhuma-istuimena. 

— Vierasten tultua alettiin juhlallisuus puheella: "Ansaitseeko lempeämme oma Suomenmaamme?" — Sitte nousi istuimelle puhuja, joka lyhyesti kertoi Porthanin vaikuttavaa elämää ja tointa ja puhe lopetettiin maljan esittelemisellä sen suuren mies vainaan muistoksi, ja se tyhjettiin hurraten. Kohta senperästä piti eräs vanha puhuja lyhyen ylistys-puheen Porthanista. Sitte nousi yksi suomalainen maanomistaja istuimelle ja esitteli maljan isänmaamme kunniaksi. Sen perästä laulettiin suomeksi: Maamme. 

Tällä välillä oli tanssit ja leikit huvituksina, eikä tämä iloinen seura eronnut ennen kuin puolen yön jälkeen, jokaisen tytyväisenä ollen illan viettämisestä. Mielten ja tarkoitusten puolesta oli tämä illan vietto kokonaan erilainen tavallisista kokouksista, se nähtiin käytöllisestikkin niistä runsaista apuvaroista, joita tässä jätettiin. Ehkä tulo-raha oli esitelty 50 kop. herroilta ja 25 kop. rouvasväeltä, joista keräysi 15 ruplaa, oli isänmaanlempi kuitenkin niin suuri, että ainoastaan muutamat pysähtyivät tähän maksoon, vaan usiammat antoivat niin runsaasti, että rahoja kokousi yleensä 41 ruplaa, joka on paljo kyllä maanpaikalle, jossa ei ole paljo seuraa, varsinkin kun jo ennenkin on täällä koottu samaan tarkoitukseen. 

— Viimeksi kiitti yksi osakkaista suomeksi talonisäntää huoneesta ja juhlallisuuden toimittamisesta, sillä tämä kaikki pidettiin erityisen miehen kostannuksella, sillä vaikea olisi muutoin ollut muistojuhlaa saada toimeen, kun sen laittajat asuivat hajallaan pitäjäässä. — Näin vietettiin tämä juhla, joka kaiketikkin kauvan tulee elämään sen viettäjäin muistossa, samassa kuin se suosittaa tuntoa, että he voimainsa jälkeen ovat olleet avullisina siihen yhteiseen tarkoitukseen.[2]

Ja

Tampereella vietettiin 9:s p. Marraskuuta, samatekkuin epäilemättä useimmissa maamme kaupungeissa, juhlallisesti. Kello 7 ehtoolla kokoontui suuri joukko kaupungin asukkaita ja vielä muutamia maalaisiakin seurahuoneesen, jossa pidettiin sekä suomeksi että ruotsiksi muistopuhe Porthanista, luettiin ja laulettiin isänmaisia runoja, tehtiin soitantoa j. n. e. Seurahuoneen sali oli yli ympäri kaunistettu viherillä kuusilla, ja puheistuimen ylitse hohti Porthanin nimi Suomen vaakunan alla. Rahaa aiottua muistopatsasta varten sanotaan kootuksi vähintäkin 150 ruplaa hop.[3]

Kansalaisten järjestämästä juhlasta voitiin esittää julkista kritiikkiäkin. Hämeenlinnasta tätä oli kahdessa tekstissä, lainaus lyhyemmästä:

Suuresti petyimme molemmat, kun luulimme suomalaisuuden asiaa tässä tilaisuudessa ajettavan omalla kielellä. Alusta näytti kyllä kaikki suotuisalle, paitsi että huoneen perältä pilkotti ruotsalainen vuosiluku. Mahdotoin väen paljous kaikista säädyistä näytti sulaavan yhteen yhdeksi kansaksi, ja keskinäistä puhetta kuuli sekä suomen- että ruotsinkielellä. Seurahuone oli somaksi kaunistettu ja muistutti tavallansa päivän merkitystä. Viheriäisen metsän ylipuolella seisoi Suomen vaakuna ja metsän edessä pylvään päällä Porthanin rintakuva. Juhia aljettiin ihanilla soiton sävelillä ja joukko lukiolaisia lauloi sitte suomalaisen kansalaulun "tuoll' on mun kultani". Nämät kaikki viittasivat että suomalaisuus piti saaman nauttia oikeuttansa. Mutta puhe Porthanin ansiosta, joka nyt seurasi, oli — ruotsinkielinen. Jo entisestä kiitetty puhuja toht. Lindström edestoi siinä kyllä ylevältä puolelta Suomen kansan ja kielen oikeudet, kuvaten miten ne kansat, joitten kieli on sorrettu, vaipuvat syvimpään synkeyteen. Minusta oli puhe kuitenkin ikäänkuin hautaluku suomalaisuudelle. Oudon kielen vuoksi en millään tavalla voinut pitää sitä tarkoitukseensa vastaavana, vaikka se muuten olikin aivan hyvä. Moni kyllä sanonee, että olisi vääryyttä puhua suomea niille, jotka eivät sitä ymmärrä. Mutta siihen vastaan, että ruotsia ymmärtämättömäin luku juhlallisuudessa varmaan oli suurempi kuin suomea osaamattomain. Sillä tunnethan jo entiseltä Hämeenlinnan porvariston ruotsintaidon. Erittäin korville suloinen oli puheen jälkeen seuraava laulu, jossa joukko vallasnaisiakin otti osaa. Laulu tunki sitä enemmän sydämeen, koska se nuotiltaan oli suomalaisillekin tuttu: "oi kallis maamme." [4]

 

Muilta paikkakunnilta tarjolla on valmis kooste:

Helsingissä vietettiin Porthanin juhla yli-opiston juhlasalissa, joka oli niin täpötäynnä väkeä, että monen täytyi kääntää porstuassa takaisin. Kansselineuvos Rein piti ruotsinkielellä puheen Porthanin ansiosta ja merkillisyydestä sekä yleensä että erittäinkin suomalaisuuden kannalta katsottuna. Laulun ja soiton säveleet kaikkuivat väkevästi illan koroitukseksi. Muun ohessa laulettiin kaksi Porthanin kunniaksi sepitettyä laulua, toinen ruotsinkielinen prov F. Cygnaeuksen tekemä, toinen suomenkielinen maist. J. Krohnin tekemä. Porthanille nostettavan muistopatsaan hyväksi jäi tilaisuudesta säästöä 341 rupl. 15 kop. Ilman sitä on pääkaupungissa nimilistoilla samaan tarkoitukseen koottu markansuuria lahjoja, mutta kuinka paljon tällä tavalla on varoja karttunut, ei ole vielä sanomalehdissä ilmoitettu. 

 

Turussa oli 700 henkeä kokoontunut seurahuoneesen, joka oli somaksi tilaisuuteen kaunistettu. Soitto-yhdistys huvitteli saapuville-tulleita useammilla soitantonumeroilla, laulu-yhdistykset ja lukiolaiset lauloivat ruotsalaisia ja suomalaisiakin lauluja, h:ra J. A. von Essen kuvasi ruotsinkielisessä puheessa Porthanin elämän, vaikutuksen ja merkillisyyden Suomen kansalle, ja kreivi K. Mannerheim luki Porthanista vuonna 1839 sepitetyn ruotsalaisen runon L. Stenbäckiltä Juhlallisuuden kautta kerääntyi 323 rupl. 48 kop. [...] 

 

Porvoossa vietettiin Porthanin juhla lukion juhlasalissa, joka oli mukavasti koristettu. Toht. Nordström esitteli ruotsinkielellä Porthanin elämän ja vaikutuksen merkitystä Suomen kansalle, sekä luki tilaisuuteen kirjoitetun ruotsalaisen runon. Tämän ohessa vaihetteli laulua ja soittoa. Rahaa karttui noin 60:en rupl. paikoilla. [...] 

 

Lovisassa annettiin Porthanin syntymäpäivänä kauppaneuvos Sucksdorffin salissa seuranäytelmä, joka vapa-ehtoisten lahjain kanssa tuotti 87 rupl. säästöä. 

 

Viipurissa oli, laulu- ja soittokunnan jäseniä lukematta, vähän viidettä sataa henkeä kaikista säädyistä koossa seurahuoneessa Porthanin muistoa viettämässä. Suomalaisia ja ruotsalaisia lauluja laulettiin satalukuisessa lauluparvessa ja soitantoa teki tavallista suurempi soittojoukko. Rehtori Ahrenberg esitteli ruotsinkielellä Porthanin jaloa vaikutusta kansamme kaikiin omituisiin rientoihin, mainiten samalla myöskin muutamia toisia Suomen muistettavia miehiä. Loppupuoli iltaa kulutettiin tanssi-iloilla. Laulut ja soitantonumerot annetaan toistamiseen teaterihuoneessa halvemmalla pääsymaksolla. 

 

Kuopiossa olivat tulleet yhteen noin 200 henkeä, niitten joukossa paitsi kaupunkilaisia muutamia vallassäätyisiä maaseuduilta. Tuomioprovasti Borg piti puheen (ruotsin- vai suomenkielelläkö?) Porthanin arvosta sekä entiselle yli-opistolle Turun kaupungissa että koko Suomen maalle ja sen nykyiselle kansalle Tähän oli liitettynä laulua ja soittoa, jonka ohessa nuoriso huvitteli hypyllä. Säästö nousi 117:een rupl. 50:een kop. 

 

Oukussa vietettiin tämän juhlallisen päivän iltä soitannolla ja laululla sekä elävän kuvataulun esittämällä. Kansaa oli koossa 324 henkeä ja rahaa kerääntyi 132 rupl. 50 kop. 

 

Vaasassa oli Porthanin muistoksi toimitettu soitantoa ja laulua, yli-alkeiskoulun rehtori Hallstén esitteli ruotsalaisessa puheessa Suomen sivistyshistorian vaiheet ja henkikirjoittaja Brander luki Runebergin: "Döbeln vid Juutas". Tässä yli-alkeiskoulun huoneissa vietetyssä juhlallisuudessa oli väkeä 250:en hengen paikoilla ja säästöä jäi siitä 105 rupl. Seuraavana päivänä pidettiin Porthanin muistopatsaan hyväksi tanssihuvit ja hoijakkaajo. [...] 

 

Pohjan Joensuussa pidettiin puhe Porthanin väsymättömästä vaikutuksesta ja isänmaan rakkaudesta sekä huviteltiin soitannolla, laululla, hypyllä ja eläväin tauluin katselemisella. Kansaa oli juhlassa kaupungin väestön suhteen koolta. 

 

Porissa selitti koulunopettaja Stenhagen puheessa juhlan tarkoituksen, pari soittonumeroa soitettiin ja loppupuoli iltaa vietettiin hypyllä. Sali oli kauniiksi koristettu ja väkeä koossa enemmän kuin yhteisissä tiloissa tuskin milloinkaan. Ilman sitä on samaan tarkoitukseen pidetty lastentanssit ja rahoja koottu tavallisuuden jälkeen valmistetuilla Martinpäivän päivällisillä. Kaikkiastaan on koottu 300:an rupl. vaalo. 

 

Uudessa Kaupungissa mainitaan kaupunkilaisia samana iltana kuin Porthanin juhlaa maamme kaikissa äärissä vietettiin olleen yhdessä muutaman yksityisen nimipäivää viettämässä. Pormestari oli esiintuonut nimilistan ja kehoittanut läsnä-olevia kirjoittamaan apuja Porthanin muistopatsaasen, koska muka muutkin kaupungit ovat siihen varoja koonneet. Keskustelu oli syntynyt, eikö olisi parempi panna yhteen rahaa kaupungin kirkonrakennukseen. Keskustelun päätös oli, että kirjoitettiin nimilistalle noin 20:en taikka 30:en rupl. paikoilla. 

 

Jyväskylässä olivat sekä virkamiehet ja porvarit että talonpoikiakin osallisia Porthanin muistojuhlassa. Puheita pidettiin suomenkielellä ja juhlan koroitukseksi lauletut laulutkin olivat suomalaisia. 70 rupl. koottiin muistopatsaan hyväksi. 

 

Fiskarsin pruukissa Pohjan pitäjässä vietettiin Porthanin juhla puheella ja lauluilla. Kaikenmoisia naisten ompeluksia sekä muitakin lahjoitettuja kaluja myytiin huutokaupassa ja muuten. 200 rupl. koottiin. 

 

Iisalmessa on 9:nä p:nä marraskuuta ristiäisissä Porthanin kuuvapatsaskassaan kerätty 14 rupl. 50 kop. 

 

Parikkalassakin on Porthanin juhla vietetty ja vähempi rahasumma koottu. [5]

Lähteet:

[1] Oulun Wiikko-Sanomia 02.11.1861 no 44

[2] Tapio 23.11.1861 no 47

[3] Hämäläinen 22.11.1861 no 47

[4] Hämäläinen 15.11.1861 no 46

[5] Hämäläinen 29.11.1861 no 48

Yhteisiä merkkipäiviä 1857-1860

Vain murto-osa keisarillisen perheen runsaasta juhlakalenterista on sanomalehtitietojen mukaan ollut Suomessa merkityksellistä. Suurin osa raportoiduista juhlista on Helsingistä, jossa järjestämiseen lienee olut painetta kenraalikuvernöörin ja senaatin taholta. Lisäksi kaupunkiin sijoitettu venäläinen sotaväki on voinut olla ylimääräisten vapaapäivien tarpeessa.

Aleksanteri II:n syntymäpäivä 29. huhtikuuta ei ollut Suomen sääoloissa aina mukava vietettävä. Mainintoja juhlinnasta on Helsingin lisäksi Turusta ja Vaasasta. [1] Yksi uutinen suomeksi Helsingistä:

H. M. Keisari Aleksander Toisen korkea syntymä-päivä vietettiin 29 p. huhtik. kirkko-paraadilla sekä Kasarmi-torilla, jossa Suomen kaarti oli, että Senaattitorilla, jossa oli venäläinen sota-joukko. Paraati Kasarmi-torilla alkoi virsi-soitolla ja rukouksella. Iltaisella oli juhlavalaistus.[2]

Yhden ainoan kerran, 2.6.1857, mainitaan Helsingistä laivojen liputus suurruhtinas Konstantin Nikolajevitschin ja suurruhtinatar Helena Pavlovnan nimipäivien ja suurruhtinatar Aleksandra Petronvnan syntymäpäivien takia. [3]

Marian päivä 3. elokuuta mainitaan useimmiten ainoastaan keisarinnan nimipäivänä, vaikka keisarillisessa perheessä oli muitakin Marioita.[4] Kakksi uutiset ovat Helsingistä, kuten myös esimerkki suomeksi

Viime maanantaina t. k. 3 p. H. M. Keisarinnamme korkeana nimipäivänä, annettiin vahtilaivasta haminassa keis. tervehdys-ampuma ja laivat haminassa olivat viireillä kauniisti puetut. Iltasella loistivat yleiset huoneet ilo=tulilta, ja näytelmähuoneessa annettiin erittäin juhlallinen näytös H. M. Keisarinnan kunniaksi. Kansaa oli vahvasti sinä iltana liikkeellä.[5]

Keisarinnan syntymäpäivään 8. elokuuta osui myös suurruhtinas Nikolai Nikolajevitschin syntymä- ja nimipäivä. Yhteensattumasta huolimatta uutisointi on hyvin vähäistä.[6]

Viime lauvantaina t. k. 8 p. H. M. Keisarinnamme korkeana syntymäpäivänä sekä H. K. K. Suuriruhtinan Nikolai Nikolajevitshin syntymä- ja nimipäivänä annettiin vahtilaivasta haminassa keisarillinen tervehdys-ampuma ja laivat satamassa olivat viireillä kauniisti puetut. Iltasella loistivat yleiset huoneet ilotulilta ja soittoseuran säveleet kaikuivat kävelypuistossa.[7] 

Keisarin nimipäivänä 11. syyskuuta oltiin jo palattu kesäkodeista kaupunkeihin ja tummenevat syysillat sopivat valaistaviksi, joten Aleksanterinpäivän vietosta on vuosilta 1857-60 eniten tietoja ja Helsingin lisäksi Turusta, Kuopiosta, Hämeenlinnasta, Vaasasta, Viipurista ja Oulusta.[8] Esimerkkiuutiset Kuopiosta ja Turusta:

Hänen Keisarillisen Majesteettinsa nimipäivänä, 11 p:nä tätä k., oli kaupunkimme kauniisti tulilla valaistu, ja neljännen Suomeen jaetun paltaljonan soittokunta puhalteli kauppatorilla aivan somasti sointuvia säveliä. Maarahvasta näkyi myös koolla olevan enemmän kuin yhtenäkään lauvantai=iltana koko kesänä.[9]

Edellä puolen päivän ammuttiin kanunilla sotahöyrylaivalla "Kalevala", joka on kaupunkimme satamassa Pikisaarella. Ehtoolla oli kaupunki ilotulilla valaistu. Ehtoolla oliki ilma selkiä ja kaunis kuuvalo, ehkä melkein koko päivän oli satanut.[10] 

 Perintöruhtinaan Nikolai Aleksandovitschin syntymäpäivää 20. syyskuuta vietettiin Helsingin lisäksi Turussa. Edes täysi-ikäisyyden saavuttaminen vuonna 1859 ei lisännyt juhlintaa. [11] Nikolain nimipäivä 18. joulukuuta mainittiin vain kerran.[12]

Yhtä harvinainen oli Helsingissä 5.5.1860 huomioitu leskikeisarinna Aleksandran Feodorovnan nimipäivä, joka tuolloin "vietettiin tavallisella tavalla". [13] Leskikeisarinna kuoli ennen vuoden loppua ja tuomiokapitulit ilmoittivat kiertokirjeissään 14.11. kiitosjumalanpalveluksesta ja kellonsoitosta, jonka loppu ilmoitettiin ensimmäistä kertaa Finlands Allmänna Tidningarissa.

Lähteet:

[1] Finlands Allmänna Tidning 30.04.1857 no 98; Åbo Underrättelser 01.05.1857 no 33; Vasabladet 02.05.1857 no 18; Finlands Allmänna Tidning 11.05.1857 no 107; Åbo Tidningar 05.05.1857 no 34; Helsingfors Tidningar 06.05.1857 no 35; Finlands Allmänna Tidning 30.04.1858 no 98;  Åbo Tidningar 30.04.1858 no 33; Åbo Underrättelser 30.04.1858 no 33; Helsingfors Tidningar 01.05.1858 no 34; Helsingfors Tidningar 30.04.1859 no 34; Åbo Tidningar 06.05.1859 no 34; Helsingfors Tidningar 01.05.1860 no 52; Åbo Tidningar 01.05.1860 no 33

[2]  Suomen Julkisia Sanomia186003.05.1860 no 35 

[3] Finlands Allmänna Tidning185703.06.1857 no 125

[4] Finlands Allmänna Tidning 04.08.1857 no 176; Finlands Allmänna Tidning 03.08.1858 no 176; Helsingfors Tidningar 04.08.1858 no 61; Finlands Allmänna Tidning 04.08.1859 no 177

[5] Suomen Julkisia Sanomia 06.08.1857

[6] Finlands Allmänna Tidning 10.08.1857 no 181; Helsingfors Tidningar 11.08.1860 no 95

[7] Suomen Julkisia Sanomia 10.08.1857 no 59

[8] Suomen Julkisia Sanomia 14.09.1857 no 69; Sanomia Turusta 15.09.1857 no 37; Finlands Allmänna Tidning 05.09.1857 no 204; Finlands Allmänna Tidning 12.09.1857 no 210; Vasabladet 12.09.1857 no 37; Åbo Tidningar 15.09.1857 no 72; Åbo Underrättelser 15.09.1857 no 72; Sanomia Turusta 14.09.1858 no 37; Finlands Allmänna Tidning 13.09.1858 no 211; Åbo Tidningar 14.09.1858 no 72; Helsingfors Tidningar 15.09.1858 no 73; Vasabladet 18.09.1858 no 38; Helsingfors Tidningar 10.09.1859 no 72; Finlands Allmänna Tidning 12.09.1859 no 210; Helsingfors Tidningar185914.09.1859 no 73; Åbo Tidningar185913.09.1859 no 70; Åbo Underrättelser185913.09.1859 no 70; Suomen Julkisia Sanomia 13.09.1860 no 71; Sanomia Turusta 14.09.1860 no 37; Wiborg 07.09.1860 no 104; Oulun Wiikko-Sanomia 08.09.1860 no 36; Finlands Allmänna Tidning 12.09.1860 no 214; Åbo Underrättelser 13.09.1860 no 109; Wiborg 14.09.1860 no 106-107; Vasabladet186015.09.1860 no 37

[9] Suomen Julkisia Sanomia 27.09.1858

[10] Sanomia Turusta185913.09.1859 no 37

[11] Suomen Julkisia Sanomia 21.09.1857 no 71; Finlands Allmänna Tidning 21.09.1857 no 217; Helsingfors Tidningar 21.09.1859 no 75; Åbo Underrättelser 23.09.1859 no 73; Åbo Underrättelser 25.09.1860 no 114

[12] Finlands Allmänna Tidning 19.12.1860 no 298

[13] Suomen Julkisia Sanomia 07.05.1860 no 36; Finlands Allmänna Tidning 08.05.1860 no 107

[14] ÅCB XIII:349; BCB 290 (29.4.1865)

Yhteinen merkkipäivä vuonna 1857

Keisari Aleksanteri II:n 2.2.1857 antama julistus kertoi, että kristinuskon tulosta Suomeen oli kulunut 700 vuotta ja tämän johdosta järjestettäisiin kiitosjuhla 18.6.1857.[1] Kaikkien historiakuva ei ollut näin yksinkertainen. Viikkoa ennen juhlapäivää julkaistu P. T.:n (ilmeisesti Paavo Tikkanen) pitkä artikkeli Ensimäinen Risti-Retki Suomeen alkoi kappaleilla:

Niinkuin kertomuksessa pyhän Henrikin elämästä ja ihmetöistä, n:roissa 20 ja 21, olemme kokeneet näyttää, ei löydy mitään historiallisesti luotettavaa tietoa kristin-opin ensimäisestä istuttamisesta Suomeen, vaikka meidän täytyy varmana pitää, että pyhä Erik, Ruotsin kuningas, ja autuas eli pyhä Henrik, Upsalan pispa, olivat kristinopin ensimäisiä istuttajia, ja että he toivat sen Suomeen todenmukaisesti vuoden 1157 paikoilla. 

 

Tämän tähden tulee tulevana torstaina eli 18 p. kesäk. yli koko Suomen vietettäväksi yhteinen kiitosja riemujuhla, jolloin Suomen kansa saapi ei ainoastaan sydämellä ja suulla mutta myös avun-annolla pakanain kääntämiseksi osoittaa totista kiitollisuuttansa onnestansa, että se jo 700 vuotta sitte on tullut ensi kerran osalliseksi kristinopin valosta ja sen seurassa kaiken sivistyksen eduista.[2]

Avunannolla pakanain käännyttämiseksi viitattiin siihen, että riemujuhlassa kerättiin kolehti lähetystyöhön. Se mainittiin myös useissa paikalliskirjeissä, joiden ansiosta ensimmäistä kertaa tässä sarjassa kaupunkien sijaan saadaan näkymä maaseudulle.

Mäntyharjulta nimimerkki T. R. oli kertonut, että kolehtia olisi kertynyt enemmän, jos "ei kappalaisemme olisi saarnata paukuttanut kolmatta tuntia, niin että runsaampi osa seurakuntaa rupesi nukahtamaan penkkilöissä ja toiset pakenivat kirkosta ulos, eivätkä enää rohenneet tulla takasi rovastia kuultelemaan".[3] Mäntyharjun kirkkoherra H. J. von Pfaler antoi vastineen: "Sen ajan alla, kuin minä olen ollut kirkkoherrana Mantyharjun seurakunnnassa, ei ole kirkossamme saarnat, tuskin viimeisenä riemujuhlanakaan, kestäneet paljon yli yhden tunnin, ja vielä on seurakuntalaisissani sen verran rakkautta Jumalan sanaan, että saarnan aikana harva liikahtaa sialtansa; sen virkani puolesta todistan.". Toinen paikalla ollut puolestaan ilmoitti, että tilaisuus vietettiin  "suurella juhlallisuudella ja että kunnioitettava kappalainen saarnassansa muistutti seurakuntaa riemujuhlan hyvästä tarkoituksesta ja kehoitti muistamaan pakanaparkoja, jotka vielä synkeässä pimeydessä vaeltavat ja joille ei ole vielä evankeliumin kirkkaat säteet paistaneet ja jotka eivät ole yhtään pienintäkään kirjaa kallista Jumalan sanaa nähneet“ j. n. e. [4]

Saarijärvellä

Merkillinen liike ja näkö oli silloin kirkkomme ympärillä. Kirkkomme, joka on joksikin avara, oli kuitenkin niin täynnä kuin suinkin mahtui. Somaa oli nähdä miten innolla rahoja lahjotettiin sikäläiseen haaviin, joka tuli pakanoin kääntämisen avuksi. Pienoiset poika-mulikatki näkyivät säälimätä kaivavan rahojaan, ja heittäen muka haaviin, kehoittivat toisiansa sanoen: "pannaan rahaa pakanain kääntämiseksi! 700 vuotta on sitten kun meidänki esi-isämme ja meidänki maamme tarvitsi tämmöistä apua. Jollei laupeuden ystävät olisi rientäneet meille avuksi, niin omin neuvoimme kentiesi vieläki maataisiin samassa pimeydessä kun ne ihmis-raukat tänäinki makaavat, joiden avittamiseksi nämät meidänki vähäset rahamme tulevat menemään".[5]

Ainakin Tuuloksella oli satsattu kirkon sisätilan koristeluun.

Riemujuhlaa vietettiin täälläkin erinomaisella hartaudella. vanha kirkkomme oli täpötäynnä väkeä ja jokainen, ken vain suinkin voi päästä, kiirehti aamulla varahin tähän riemuvietäntöön herranhuoneessa, joka silloin oli koristettuna kukilla ja kullatuilla paperinsiloilla. Suuriruhtinamme Aleksander 2:sen nimi seisoi suurilla kirjaimilla yhdessä taulussa, muistuttamassa Hänen suurta lempeä rakastettua Suomeansa kohtaan. Toisessa taulussa seisoi sanat: "Kiitos Jumalalle, kunnia keisarille!", kolmannessa: "Kiittäkäät Herraa hänen kansansa!", neljännessä: "Henrik 1157", ja viidennessä: "Luter 1530"; kaikki kullatuilla kirjaimilla m. m. [6]

Hollolasta valitettiin etukäteen ulkopuolisesta kohennuksesta: "Meillä on vielä muutakin maksua muista vuosista, nimittäin korjataan ja maalataan kellotapuli sekä kirkon katto tervataan. Tapuli on arvattu tulevan maksamaan tuhannen hop. ruplan paikoille, joista nousee noin 9 ruplaa manttaalille. Kirkon katto tervataan tavallisella tervarahalla. Nämä työt olis kyllä tarvittu jättää toiseen vuoteen; mutta kuin korkia Esivalta on määrännyt sen suuresti kunnioitettavan riemu-juhlan kesällä vietettäväksi, niin on luonnollista, että kirkot ja kellotapulit laitetaan juhlapukuun." [7]

Seurakunnan köyhyys oli esillä myös juhlasta kerrottaessa: "Pyhät muistot liikuttivat sydämemme riemujuhlana viettäissämme jumalanpalvelusta meidän vanhassa viidensadanvuotisessa kirkossamme. Väen paljous oli niin suuri, etteivät kaikki kirkkoon sopineetkaan; ja rahaa, pakanain kääntämisen avuksi, koottiin kirkossamme 23 rupl. 16 kop. hop. Olisipa taitanut enämpiki karttua, mutta rahasta on tällä haavaa suuri puutos pitäjässämme jossa on paljon köyhiä. Monen miehen on tänä kesänä täytynyt panna viimeisenki kopeekkansa jauhokulin hinnaksi." [8]

Iitissä 

...vietimme riemujuhlaa pispa Henrikin muistoksi, kansaa oli paljon kirkossa ja opettajamme julistivat kauniisti kristin opin suurta tarkoitusta ja miten erittäinkin tämä päivä on meille suuresta arvosta, ei ainoastaan muistonsa pyhyyden vuoksi, vaan myös senkin tähden että vietämme tämän hurskaina kristittyinä. Kolehtissa pakanain kääntämiseen tuli 6 rupl. 90 kop., joka kyllä oli vähäsen, ja jota monetkin moittivat, vaan mitäpä siitä, ei se puhuen enenne. vanha sananlasku sanoo parempi vähän kuin ilman, ja saman mekin sanomme. [9]

Mäntsälässä 

näimme jo aamulla varhain usioita askeleita kirkolle päin otettavan; ei vielä vanhat harmaapäätkän katsoneet vaivaksi kiiruhtaa Herranhuoneesen, viettämään tätä suurta ja aikojen takaa lähestyvää juhlaa, joka nyt ensi kerran etsei meidän rakasta isänmaatamme; ei, vaan he riensivät eteenpäin — kukatiesi, lisätyillä voimilla — kuulemaan sen uuden, ihanan juhlan terveytyksiä.[10]

Ristiinassa

Vaan eipä tuo pakanuus ole vielä tarkoin lähtenyt, vaikka 700 vuotta on kristin oppia saarnattu, eikä siitä ole toivomistakaan, koska Vapahtaja sanoo: sallikaat ohdakkoet kasvaa nisuin seassa elon aikaan asti; ja niin se valitettavasti on nähtävä joka paikassa, että ohdakkeet valloittaavat suuremman vallan. Niin myös samana juhlapäivänä kuulin miehen, jota yhteisessä puheenparressa sanotaan "Toimellisemmiksi miehiksi," ensin ihmehtelevän kolehtin rahaa paljoksi kun kolehti pakanain kääntämisen avuksi nousi 16 ruplaan 30 kopeekkaan; vähäinen kuitenki todella on tämä lahja, koska sanotaan pitäjässämme olevan ihmisiä kuuteen tuhanteen henkeen. Vaan Herra voipi siunata vähänki lahjan, jos se hyvästä sydämmestä annetaan. — Siitte hän sanoi; "mille lehtorille sitä nyt kerättiin?" Sen hän vissiin sai päähänsä siitä, kuin pappi sanoi että kolehti-haavi tulee kulkemaan kirkon myös lehtarilla (parvilla), joissa ei muuloin ole kuletettu. Vaan kuin siihen sanoin: "eihän ne kellenkään lehtorille anneta; ne mäneevät pakanain kääntämisseuran avuksi," niin siitte hän tuohon vastasi: "no siellä sitte opetetaan pakanaks?" Niin on pimeyden henki saanut pimitetyksi ihmisten sydämmet. Vaikka kuinka valkeus ulkona paistaa, niin ei se auta, kuin se ei saa valistaa sydämmen sisäpuolta. Vaikka kyllä pappimme selvästi ja ankaraasti saarnassa vakuutti tämän kolehdin tarpeellisuudesta, niin näin tietämättömät ovat kuitenki ihmiset. Vaan kuin on tietämätöin oma sielunsa asia, niin eihän sitä paremmin tiedä toisenkaan sielun vaarasta.[11]

Juhlista suurin oli Kokemäellä, jossa oli saatu valmiiksi kappeli Pyhän Henrikin saarhahuoneen ympärille.

Kokemäeltä: Eilän vietettiin täällä riemujuhlaa, jonka pyhitys aljettiin p. papin ja pispan Henrikin muistopatsaan vihkiämisellä seuraavalla tavalla: ensin veisattiin virsi n:o 358, tämän lopetettua piti kontrahtiprovasti ja tähtikunnan jäsen Grönholm sopivan puheen ja päätettiin taas virellä n:o 178: 7, 8. Ennenkuin täältä erittiin antoi vihkiämisen toimittaja konsistoriumin käskystä ja lahjoittamasta Malmin emännälle sangen kaunistetun P. Raamatun palkinnoksi siitä maan osasta, jonka tämä emäntä oli lahjoittanut patsaalle. 

 

Nyt kiiruhti kukin kohdastansa kirkkoon; mutta melkein toinen puoli sai ulkopuolella kirkkoa saarnaa kuunnella, sillä se oli niin täytetty, kun olisi nuijalla lyöty. Ja olikin kansan paljous niin suuri, että harvoin Kokemäellä on nähty: noin 5000 henkeen. Ilmaki suloisuudellansa ja aurinko säteillänsä ilahutti sydämet, niin aina tosin iloittiinki. 

 

Herrasväkeä usioista säännöistä kaupungista ja ulkoseurakunnista ja talonpoikasta kansaa oli pitkin aamua ehtinyt patsaan ohelle; mutta keitä ei ollut, siitä paljon kuulin saneltavan, ja keitä — "pispoja ja pappseja." Sanottiin aina sekin, että koko kirkonmeno soveliaammin olisi ollut pidettävä tämän suloisen ja tälle tilaisuudelle kaunistetun patsaan tykönä, että tämä mainion suuri kansan paljous vielä kerran samasta sijasta selkiän taivaan alla olisi saanut kuulla armon sanaa, kun että kirkossa ahdistettaa ja heidytettää. [12]

[1] Samling af placater, förordningar, manifester och påbud, samt andre allmänna handlingar 16. 1856-1857. 1862, 294-296; Suomen Julkisia Sanomia 23.02.1857 no 15

[2] Suometar 12.06.1857 no 23

[3] Suometar 14.08.1857 no 32

[4] Suometar 11.09.1857 no 36

[5] Sanan-Lennätin 22.08.1857 no 34

[6] Suometar 07.08.1857 no 31

[7]Suometar 15.05.1857 no 19

[8] Suomen Julkisia Sanomia 06.08.1857 no 58

[9] Suomen Julkisia Sanomia 09.07.1857 no 50

[10] Suomen Julkisia Sanomia 23.07.1857 no 54

[11] Sanan-Lennätin 17.10.1857 no 42

[12] Sanomia Turusta 30.06.1857 no 26

Yhteisiä merkkipäiviä vuonna 1856

Krimin sodan päättäneen rauhan johdosta järjestettävistä kiitosjumalanpalveluksista tiedotettiin seurakuntiin tuomiokapituleista 28.4.1856.[1] Muut tiedotusvälineet olivat jo nopeampia ja monissa kaupungeissa ehdittiin yhdistämään rauhan juhlinta keisarin syntymäpäivän viettoon 29.4.1856 . Helsingissä saatiin kuulla kenraalikuvernööriltä, että keisari oli antanut luvan "valtasanomalehden toimittamisen ja ulosantamisen suomen kielellä, hyödyllisten tietojen ja opin levittämiseksi". Puoli kolmelta 350 osallistujaa nautti rauhan ateria Seurahuoneen suuressa salissa

joka täksi juhlalliseksi tilaisuudeksi oli koristettu laakeripuilla ja Europan valtakuntain nimillä; ne olivat luettavat valkosella, jokaisen kansan värillä kantatulla vaatteella. Salin etuseinällä näkyi kultanen A, ympäröity laakerilla ja palmeilla. Sen alla seisoi: maaliskuun 30 päivä 1856 ja kaikkein niiden valtain liput, jotka rauhan kokouksessa Pariisissa olivat osalliset.[2]

Oulusn vastaavassa juhlasalissa 

H. Majesteetinsä Keisarin nimipuustavi oli ylinnä valaistuna kauniilla loistavilla tulilla; sen yhdellä puolella oli: 30 p. maalisk., jolloin rauha päätettiin, ja toisella puolella 29 p. huhtik. samoin valastuina. Paitsi näitä oli rauhan-jumalattaren kuva seinällä ja sen alla laiva, sen työ- ja maanviljelyskaluja, jotka olivat merkkinä rauhallisten töitten jälleen olevan vapaina sodan esteistä.[3]

Myös Turussa pidettiin kyseisenä päivänä "huvitus".[4] Sanomalehdissä huomioitiin myös se, että "Rauhan-ilo ja sen tulosta herätetyt toivotukset owat useammassa kaupungissa saanut kauppasäätymme lahjoittamaan rahoja hyvien laitosten perustamiseksi ja avuksi".[5]

Rauhan tultua päästiin myös järjestämään Aleksateri II:n ja keisarinnansa kruunajaiset 7.9.1856. Turussa vietettiin 

Keis. Majesteetien korkiaa kruunausjuhlaa. Juhlalliset kirkonmenot pidettiin, juhlallinen puolipäivällinen nautittiin ja illalla oli kaupunki ilotulella valaistu. Illan kauneus ja hiljaisuus teki tämän aivan ihanaksi. Erinomattain ihastuivat katsojat yhdestä veneestä, joka Aurajoella kulki edestakaisin ja oli täpitäynnä ripustettu kaikenmuotoisilla lyhdyillä ja tulilla.[6]

Kuin myös Helsingissä

Kaikki yleiset ja useammat yksityiset kartanot, seurahuone, kävelypuistot, kadut, Kaisaniemi, Töölö ja Veapori olivat välkkyvillä tulilla ja monenvärisillä valolaitoksilla koristetut ja valaistut. Soiton säveleitä kuului monesta paikasta ja tulinuolia kohosi taivahalle etenkin soreasti Veaporista, josta myöskin tykin pamaukset jumahtelivat juhlallisesti myöhään yöhön. Ilta oli selkeä, lämmin ja kaunis ja lukemattomia ihmisparvia oli yleensä liikkeellä tämän päivän paistavia ja juhlallisia koristuksia katsomassa. Myöskin köyhät saivat osan päivän juhlista: eräs kauppamies oli täksi tilaisuudeksi toimittanut noin 350 hengelle puolipäiväisen.[7]

Juhlista on tietoja myös Kuopiosta ja Uudestakaupungista. [8] Yleisillä ja yhteisillä muodoilla juhlittiin myös Vaasassa, Kaskisissa, Kristiinankaupungissa, Raumalla, Tammisaaressa ja Kuopiossa.[9]

Viipurissa satsattiin juhlavalaistukseen niin, että siitä julkaistiin erillinen kuvaus.[10]  

[1] ÅCB XII:279

[2] Suometar 02.05.1856 no 18; aterialla pidetty puhe Suometar 09.05.1856 no 19

[3] Oulun Wiikko-Sanomia 03.05.1856 no 18 

[4] Sanomia Turusta 06.05.1856 no 19 

[5] Suometar 16.05.1856 no 20

[6] Sanomia Turusta 09.09.1856 no 37

[7] Suometar 12.09.1856 no 37

[8] Åbo Underrättelser 23.09.1856 no 73

[9] Helsingfors Tidningar 27.09.1856 no 78

[10] Wiborg 12.09.1856 no 70

Yhteisiä merkkipäiviä vuosina 1853-1855

Keisari Nikolai antoi syksyllä 20.10.1853 julistuksen sodasta Turkin valtakunnan kanssa. Se luettiin kaikille seurakunnille, joiden jäsenet eivät varmaankaan vielä ymmärtäneet, että tämä sota tulisi myös Suomen rannikoille. Venäjän armeijan Achalzikissa ja Sinopessa saavuttamien taisteluvoittojen johdosta määrättiin kiitosjumalanpalvelus Porvoon ja Turun tuomiokapituleista 28.12.1853 lähteneissä kiertokirjeissä.[1]

Seuraavana keväänä sama sanomalehti kertoi Englannin sotalaivastosta Itämerellä sekä Helsingistä, että

Kova tykkien pauke säikähytti menneenä perjantaina puolenpäivän aikana kaikkia arkoja luontoja pääkaupungissa; nyt se sota alkoi meidänkin rannoilla, arveli moni, kiiruhtaen satamaan katsomaan. Mutta täälläpä oli yleensä koko satamassa Viaporin ympäristölle asti kaunis näkö: sotalaivat seisoivat tyyneellä veden pinnalla somasti koristettuina monella sadalla monenvärisellä vaateviirillä eli lakulla ja päivän kunniaksi ammuttiin niistä monta kymmentä pamausta perätysten, niin että ikkunan ruudut kaupungissa tärisivät: Viime-perjantai oli Keisarinnan nimipäivä. Tämä päivä oli myös ensimäinen kaunis kesäpäivä. Iltaisella oli Senaattitorin seutu tulilla valaistu ja kuu paistoi taivaalla kirkkaasti. Esplanaatissa pelasi kaksi venäjän sotajoukon soittokuntaa koko illan. Kansaa oli paljon koolla kävelemässä ja illan ihanuutta nauttimassa. — viime sunnuntai-iltana pelasi Esplanaatissa myös samat kaksi venäjän soittokuntaa ja kansaa oli paljon liikkeellä.[2]

Pari kuukautta myöhemmin: "Kova tykkien pauke ilmoitti eilen puolenpäivän aikana pääkaupunkilaisille Keisarinnan syntymäpäivää. Illalla soitti Venäjän sotaväen soittokunta Ulrikan linnan puistossa. Kansaa oli jotestansakin koolla. Senaattitorin seutu oli tulilla koristettu, niinkuin viime perjantainakin."[3]

Sodan johdosta ei määrätty toista kiitosjumalanpalvelusta, mutta sellainen järjestettiin perinteiseen tapaan Nikolai I:n kuoleman jälkeen. Tästä ja päivittäisestä kellonsoitosta 12-13 lähetettiin tuomiokapituleista ohjeistus 10.3.1855.[4] Kuukautta myöhemmin tiedotettiin, että kellonsoitto päättyisi yleisenä valituspäivänä 18.5.1855.[5] Artikkelissani Valtakunnalliset kuninkaallisten sanomakellot kirjoitin

Samoin kiersi vuoro Kullaalla päivittäin vuonna 1855, kun kellot soivat Nikolai I:lle. Helsingissä kiitosjumalanpalvelus pidettiin 11. maaliskuuta ja kellojen soitto alkoi seuraavana päivänä jatkuen yleiseen valituspäivään 16. toukokuuta. Kaikkialla ei kuitenkaan oltu samassa tahdissa, sillä Lappeenrannasta kirjoitettiin 27. maaliskuuta: “Surukelloja ei ole vielä keritty täällä ruveta soittamaan, mutta muissa elämän tavoissa näkyy suru ja kaipaus.”

Keisarin kuoleman johdosta määrättiin myös puolen vuoden suruaika, joka alkoi 2.3.1855. Tämä ei estänyt uuden keisarin syntymäpäivän huomiointia Helsingissä 29.4.1855:

Isoruhtinaamme H. M:ttinsa Venäjän Keisari Aleksanteri Toisen 37:nä syntymäpäivänä, kävivät täkäläiset virkakunnat ja porvariston vanhimmat ilmoittamassa onnen toivotuksiansa kenraalikuvernööri Bergille, niinkuin maamme ylhäisemmälle virkamiehelle. Huoli-ajan ulkonaiset merkit heitettiin täksi päiväksi pois. Kirkoissa soitettiin urkuja. Senaattitorilla pidettiin katselmusta sotajoukoista. Jälkeen puolen päivän myöhään iltaan kaikuivat Suomen meriväestön soiton säveleet kävelypuistossa. Illemmalla oli koko kaupunki loistavasti tulilla valaistu. Ylähältä Nikolain kirkon tornista, katolta ja rapuilta, Yliopiston ja Senaatin ikkunoista ja myöskin rapuilta paistoi tulen valo, niinkuin tähdet taivahalta. Yliopiston tähtikartano välkkyi vuorelta itseksensä, niinkuin kaunis tulilinna. Kävelypuistoissa paloi monenvärisiä lyhtiä puissa. Kansaa oli suurissa joukoissa liikkeellä ja kuu katsoi valkoisilla silmillänsä tätä ihmisten iloa ja valkeutta.[6]

Huolivaatetta piti kantaa vasemmassa käsivarressa 17.8.1855 asti.[7] Tästä huolimatta Helsingistä kerrottiin jo 3.8.1855, että

Huvituksia on näillä viikoilla ollut kesän varissa tarjona runnihuoneen puistossa ja Kaisaniemessä melkein joka päivä. Niissä saapi myös kuulla pari kertaa viikossa soittoakin. Eilen näytettiin leikkitulia Kaisaniemessä ja tämän päivän iltaisella on runnihuoneen puisto tulilla koristettu keisarinnan Maria Aleksandrovnan nimipäivän kunniaksi. — Mutta poispa se ajan ankaruus on ottanut huvituksilta entisen ma'un, eikä pääkaupunkilaiset niistä näytä sen iloisemmilta.[8]

Uuden keisarinnan syntymäpäivä oli vain viisi päivää myöhemmin. Oulussa vihittiin tuolloin keisarin Suomen jaetulle tarkk'ampujapataljoonalle lahjoittama sotalippu. "Puolisen jälkeen kokousi puutarhaan paljo muuta väkeä ja yhteinen ilo oli ylimmällään: laulut, pelinsoitot kaikkuivat siellä, ylhäiset että alhaiset kulkivat sevoin ja tanssasivat, jota huvitusta selkiän päivän lämmin ja kauneus lisäsi."[9] Sama päivä oli myös isoruhtinas Nikolai Nikolajewitsin syntymäpäivä ja Viipurissa vihittiin hänen mukaansa nimetty tykkivarustus.[10] Seuraavana päivänä alkoi Viaporin pommitus Helsingissä.

Lähteet: 

[1] ÅCB XI:371; BCB 210 (28.12.1853)

[2] Suometar 12.05.1854 no 19
[3] Suometar 14.07.1854 no 28
[4] ÅCB XII:202; BCB 222 (10.3.1855)
[5] BCB 223 (14.4.1855)
[6] Suometar185504.05.1855 no 18 

[7] Maamiehen Ystävä 01.09.1855 no 35

[8] Suometar 03.08.1855 no 31

[9] Oulun Wiikko-Sanomia 11.08.1855 no 32

[10] Suometar185524.08.1855 no 34

Yhteisiä merkkipäiviä vuosina 1850-51

Sarjan edellisessä osassa jäi epäselväksi, missä määrin Suomessa huomioitiin keisanin valtaistumelle nousun ja keisariparin kruunajaisten vuosipäiviä, jotka Venäjän puolella olivat esimerkiksi koulujen vapaapäiviä. Ainakin juhlintaa järjestettiin useissa Suomen kaupungeissa, kun kyseessä oli 25-vuotispäivät.

Valtaistuimelle nousun merkkipäivää 2.12.1850 juhlittiin Tampereella juhlaillallisella, kunnialaukauksilla, juhlavalaistuksella ja ilotulituksella. Nottbeckien puisto oli koristeltu värillisin lyhdyin. Uudessakaarlepyyssä oli samana päivänä juhlavalaistus, josta mainittiin erikseen kuultokuva raatihuoneella. Kristiinankaupungissa järjestettiin aamiainen, kunnialaukaukset, juhlavalaistus ja tanssiaiset. Oulussa viranomaiset marssivat juhlallisessa kulkueessa esittämään onnittelut läänin kuvernöörille. Illalla oli juhla-ateria ja tanssiaiset. Kaupungissa oli tietenkin juhlavalaistus ja kauppias Granberg oli tilaisuutta varten hankkinut bengalintulilla valaistun kuultokuvan.[1] Helsingissä oli tietenkin myös juhlavalaistus ja seurahuneella 900 hengen tanssiaiset.[2]

Museovirasto

Kruunajaisten vuosipäivä oli 3.9.1851. Tuolloin Turussa

nousi aurinko ihanasti ruskottavalle taivaalle, heittäen suloisia säteitään kirkkaalla loisteella ylitse maan ja mantereen, ikäänkuin muistuttaen meitä merkitsemään tätä päivää. Se oli päivä, jona meidän Armolliset Ruhtinasparimme: Venäjän Keisari ja Keisarinna, viiskolmatta vuotta takaperin ruunattiin Venäjän maan Keisariksi ja Keisarinnaksi, ja Suomen Suuri-Ruhtinaaksi ja Suuri-Ruhtinattaareksi. Kukin tietää miten iloisesta ja tärkiästä arvosta tämä päivä oli niin Venäjän Keisari-vallalle kuin myös Suomen Suuri-Ruhtinakunnalle. Kiitollisuudella sydämmessä siis jokainen tahtoi viettää tätä päivää juhlana; ja sen tekivät meidänkin kaupunkilaisemme. Kaikki koulut, erityiset työpaikat ja Kauppapuodit olivat sinä päivänä suljetut, ja ihmisiä juhlapuvussaan astuskeli joukottaisin pitkin kaupungin katuja. 

Kello noin 11 e. p. p. vietti täällä oleva Suomen Bataljoona Aleksanderin torilla avoimen taivaan alla, ja suuren kansan saapuvilla ollessa, Jumalanpalvelusta. virren veisattua, esiintuli Kirkkoherra Erlin ja selitti muutamilla sydämmellisillä sanoilla miten Juhlallisesta arvosta tämä päivä oli kaikille Suuren Ruhtinakunnan alamaisille, ja kehoitti kaikkia yhtä uskolllsesti ja rauhallisesti, kuin tähänkin saakka, elämään ja olemaan Suomen maan armollisen Esivallan alla. Oikeen liikuttavaista oli katsella sitä lukematointa kansaa avopäin biljaisuudella ja tarkkaudella kuuntelevan Saarnajan sydämmellisiä sanoja. Koska Jumalanpalvelus oli päätetty, lauvaistiin Samppalinnan vuorelta 101 Kanoonan paukkausta, ja kaikki Sotaväki, kuin myös Linnan-, vaivais-, Kehruu-, ja Parannus-huoneen asukkaat juhlallisesti ravittiin. 

Kello 1/2 3 i. p. oli Maaherra, Kenraali Cronstedt kutsunut päivällisiksi suuremman osan täällä olevista Sotaherroista ja virkamiehistä, ynnä osa maalaisia ja Porvaria; päivällisillä ollessa kohotti H:ra Kenraali alamaisuudessa H. H. M. M. maljan, joka tyhjennettiin mielisuosiolla. Illalla oli suuri, loistava tanssijuhla kukilla, lehviköillä ja kynttilöillä juhlallisesti kaunistetussa Societeetissä eli Yhteys-huoneessa, johonka noin 6 à 700 henkeä oli kutsuttuna; tanssi kesti kello viiteen aamulla. Kello 1/2 10 illalla juotiin Keisarin ja Keisarinnan malja sanomattomilla ilo- ja hurra=huudoilla ja lauvastessa 101 Kanoona, johonka ulkona tuhansittain kokoontunut ihmisjoukko yhdisti äänensä. 

Kohta sen jälkeen poltettiin kaunis Tuli-teos, kustannettu kaupungilta köyhemmän kansan huviksi, että sekin saisi iloilla näin juhlallisenä päivänä. Isot hurrahuudot ilmoittivat kansan mielisuosioa. Kaiken tämän aikaa ja vielä myöhään yötä soitteli Suomen Sotaväen Soittoseura Puuhistossa Tullihuoneen torilla. Erittäin kauniisti oli kaupunki sinä iltana valaistettu ja ilotulilla kaunistettu; kivisilta oli kuitenkin kaikesta kaunein; värjätyt lyhdit oli asetettu sen kaiteille. — Ehkä kansaa vahvasti oli kokoontunut, ei kuitenkaan mitään rauhattomuutta tapahtunut; ei edes vähiä riitojakaan kuulunut missään, vaan kaikki kävi rauhallisesti. — I'äti on muisto tästä päivästä pysyvä Suomen kansan, erittäinkin Turkulaisten rauhallisissa ja kiitollisissa sydämmissä. Ja me sanomme samoin, kuin muuan sinä iltana mainitsi sohisevan kansan joukossa: „Eläköön Suomi! Eläköön Suomen Suuri-Ruhtinas ja Suomen Hallitus!!!" —[3]

Helsingissä onnittelut vietiin v. t. kenraalikuvernöörille, järjestettiin paraati Senaatintorilla, illan juhlavalaistuksessa sekä Esplanaadilla että Kaivopuistossa oli Tivoli-tyylinen (lyhtyjä?) valaistus musiikin kera ja yliopistolla Turun yliopiston paloa esittänyt kuultokuva, joka perustui herra Godenhjelmin luonnokseen. Tämän lisäksi poltettiin ilotulitus. Jossain välissä järjestettiin myös köyhäinhuoneessa porvariston kustannuksella ruokailu, jonne olivat tervetulleita köyhät kaupungin ulkopuoleltakin.[4]

Vaasassa oli tanssiaiset ja juhlavalaistus.[5] Kokkolassa tanssiaiset ja ilotulitus.[6] Oulusta ilmoitettiin joihinkin lehtiin, että tanssiaisten sijaan sijoitettiin pikkulastenkouluun, mutta toisaalle kerrottiin jo aattona järjestetystä iltajuhlasta ja ilotulituksesta. Varsinaisena päivänä satamassa olleet alukset koristeltiin lipuin ja viirein ja läänin kuvernööri järjesti tannsiaiset. Kaupungin bulevardi/promenaadi oli valaistu Tivoli-tyylisesti värillisin lyhdyin, yksityistaloissa oli valaistus ja väkeä oli liikkeellä runsaasti. Päivän aikana järjestettiin rahankeräys, josta puolet käytettiin pikkulasten kouluun.[7]

Kristiinankaupungissa päivän aloittivat kauppalaivoilta ammutut kunnialaukaukset.[8] Naantalista mainitaan, että 101 kunnialaukausta ammuttiin aamukuuden ja yhdentoista välillä erityisissä sarjoissa. [9] Raumalla laukaukset alkoivat vasta aamukahdeksalta ja tori oli koristeltu lipuin. Illalla järjestettiin tanssiaiset ja juhlavalaistus.[10] Porista mainittiin puistojen Tivoli-tyylinen valaistus ja köyhille jaetut 500 annosta lihalientä ja leipää.[11]

Kajaanissa illan tanssiaset järjestettiin raatimies Öhrnin tiloilla ja shampanjaa juotiin. Juhlavalaistuksessa erikoisuutena olivat Koivukosken yläpuolella poltetut tervatynnyrit, jotka valaisivat kosken kuohut. [12]

Juhlinnasta kirjoitettiin kuvauksia myös Tampereelta, Uudestakaupungista, Kuopiosta ja Hämeenlinnasta, joissa kaikissa toistettiin samoja elementtejä, kuten varmasti myös kaupungeissa, joissa ei tartuttu kynään.[13] Maaseudulla kirjoitusintoa oli vain Eckerössä, jossa juhlapäivä oli huomioitu pappilassa järjestetyllä illallisella.[14]

Seuraavina vuosina päivä mainittiin ainoastaan kaupallisten valaistushuvien ilmoituksissa. Pimeneviin syysiltoihin osunut ajankohtahan sopi näihin mainiosti, aivan kuten nykyään venetsialaisiin.[15] Kaupungeissa, joissa oli venäläisiä varuskuntia, on voitu järjestää paraateja ja yleinen valaistus, kuten Viipurissa 3.9.1854.[16]

Lähteet:

[1] Åbo Underrättelser 17.12.1850 no 101; Åbo Tidningar17.12.1850 no 99; Ilmarinen 18.12.1850 no 100; erityisesti Kristiinankaupungista Ilmarinen 11.12.1850 no 98
[2] Utdrag ur J. Grots brevväxling med P. Pletnjov angående finska förhållanden vid medlet av 1800-talet ; översättning av Walter Groundstroem. Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 119. 1915, 342; Helsingfors Tidningar 04.12.1850 no 96;  Ilmarinen 11.12.1850 no 98
[3] Suometar 30.09.1851 no 39; myös Åbo Tidningar 05.09.1851 no 68; Ilmarinen 10.09.1851 no 72
[4] Finlands Allmänna Tidning 03.09.1851 no 203; Morgonbladet 04.09.1851 no 67; Helsingfors Tidningar 06.09.1851 no 71
[5] Ilmarinen 06.09.1851 no 71
[6] Ilmarinen 06.09.1851 no 71; Finlands Allmänna Tidning 12.09.1851 no 211;
[7] Ilmarinen 06.09.1851 no 71; Kuopio Tidning 11.09.1851 no 6; Ilmarinen 13.09.1851 no 73
[8] Ilmarinen 13.09.1851 no 73
[9] Åbo Underrättelser 12.09.1851 no 70
[10] Åbo Underrättelser 19.09.1851 no 72
[11] Ilmarinen 24.09.1851 no 76
[12] Morgonbladet 15.09.1851 no 70; Ilmarinen 08.10.1851 no 80
[13] Ilmarinen 17.09.1851 no 74; Åbo Tidningar 19.09.1851 no 72; Finlands Allmänna Tidning 20.09.1851 no 218
[14] Ilmarinen 20.09.1851 no 75
[15] Åbo Underrättelser 31.08.1852 no 68; Helsingfors Tidningar 01.09.1852 no 70: Helsingfors Tidningar 03.09.1853 no 69; Kuopio Tidning 03.09.1853 no 34; Helsingfors Tidningar 02.09.1854 no 68; Kuopio Tidning 02.09.1854 no 33; Oulun Wiikko-Sanomia 02.09.1854 no 35
[16] Wiborgs Tidning 06.09.1854 no 61

Yhteisiä merkkipäiviä vuosina 1844-1849

Lukuunottamatta edellisessä osassa mainittua (oletetun) kruununperijän syntymää, keisarillisten  perhetapahtumien johdosta ei järjestetty evankelisluterialisissa kirkoissa tiettävästi mitään ohjelmaa. Niistä annettiin keisarillisia julistuksia (manifesteja), joita painettiin myös suomeksi.[1] Oletettavasti niitä luettiin seurakuntien kuulutuksina, enkä jaksa uskoa, että tätä koettiin erityisen merkityksellisenä.

Helsingistä raportoitiin loppuvuodesta 1844, että keisarin valtaannousun vuosipäivää 2.12. vietettiin tavanomaisella valaistuksella ja samana päivänä oli "picknick" ja porvarilliset tanssiaiset [2] Seuraava yhtä lyhyt maininta on vuodelta 1851. [3]

Kiitosjumalanpalveluksen aihe oli keisarin pojan, suuriruhtinas Konstantin Nikolajewitschin 21.9.1847 saavuttama täysikäisyys. Ohjeistus lähti kiertokirjeessä Turun ja Porvoon tuomiokapitulista 23.2.1848.[4] Sanomalehdistä ei löydy yhtään mainintaa kiitosjumalanpalveluksen viettämisestä tai oheistoiminnasta.

Itävallan keisarin pyynnöstä Venäjän armeija hyökkäsi keväällä 1849 Unkarin vallankumouksellisia vastaan. Nämä voitettiin ylivoimalla ja sotatoimet päättyivät elokuussa 1849. Tämän johdosta määrättiin kiitosrukous [5], jonka suomenkielisen version nimeke kuului

Kiitos! Ijäinen! Kaikkivaltias! Sinä meidän Jumalamme ja taivaallinen Isämme! Tällä Sinun Juhlalliseen palveluksees pyhitetyllä päivällä ja ynnä kiitos-uhrimme kanssa niiden hyväin tekois edestä, jotka Sinä meille joka päivä osotat, tuomme Sinulle myöskin sen nöyrän ylistyksen ja kiitollisuuden, jolta meidän sydämemme täytetään ajatellessamme sen siunauksen päälle, jonka Sinä, kaikkein Kuningasten Kuningas ja Herrain Herra! olet lahjoittanut Armollisimman Keisarimme päätökselle, että sotajoukolla auttaa niiden, vastoin kaikkea laillista oikeutta ja järjestystä vihollisten, juonten estämistä, jotka ollen tekevinänsä kaikkia kansoja osallisiksi täydellisimmästä hallitusmuodosta, joku aika sitten ovat uhanneet kukistaa Euroopan hallitus-istuimia, yhtä toisensa perästä.

Kruununperijän nimipäivänä 11.9.1849 Helsingin ortodoksissa kirkoissa vietettiin rauhan johdosta varsinainen kiitosjumalanpalvelus ja Viaporista ammuttiin 101 kunnialaukausta. Iltapäivällä promenaadilla (Esplanaadi?) sai kuunnella venäläistä sotilasmusiikkia ja kaupunki oli illalla juhlavalaistu. Lisäksi Hesperian puistossa Töölössä järjestettiin "Tivoli-tyylinen" valojuhla, jonka päätti ilotulitus.[5]

Vain runsas viikko aikaisemmin 3.9.1849 Helsinki oli valaistu keisarin ja keisarinnan kruunajaisten vuosipäivän johdosta ja tuolloinkin järjestettiin valojuhla Hesperianpuistossa.[6] Samaa päivää oli juhlistettu myös 3.9.1841, jolloin järjestettiin suuri kirkkoparaati, satamassa olleet alukset liputtivat ja illalla järjestettiin juhlavalaistusta musiikin säestyksellä.[7] Juhlinnan järjestämisen säännöllisyys ja maantieteellinen kattavuus jäävät epäselviksi. Kruunaisten vuosipäivän juhlaa Töölössä 3.9.1850 markkinoitiin nimellä "En Italiensk Natt", mutta yleisestä valaistuksesta Helsingissä ei sanomalehdistä löydy mainintoja.[8]

Lähteet: 
[1] Sakregister till Storfurstendömet Finlands författnings-samling I. Hänförande sig till Författnings- och Brefsamlingarne från år 1808 till år 1860för ... sakregister 1 1808-1860. 1876, 102-103
[2] Helsingfors Tidningar 04.12.1844 no 96
[3] Finlands Allmänna Tidning 03.12.1851 no 281
[4] ÅCB XI:371; BCB 167 (23.2.1848); Borgå Tidning 26.02.1848 no 16[5] ÅCB XI:577

[5] Helsingfors Tidningar184912.09.1849 no 72

[6] Morgonbladet 03.09.1849 no 67

[7] Helsingfors Tidningar 04.09.1841 no 70

[8] Helsingfors Tidningar185031.08.1850 no 69

Yhteisiä merkkipäiviä vuosina 1835-1843

Vaikka keisarin valtaanastumisen vuosipäivä ei ollut Suomessa ortodoksisten kirkkojen ulkopuolella juhlapäivä, ainakin Helsingissä järjestettiin 2.12.1835 maljojen nostoa ja kaupungin juhlavalaistus.

Wikimedia

Turussa porvaristo teki juhlanaiheen kruununperijän avioliitosta eli järjestivät 28.4.1841 tanssiaiset Seurahuoneella, jonka eteen järjestettiin liekeissä olevaa temppeliä esittänyt valaistus, jonka kuultokuvassa oli nuorenparin nimikirjaimet ja ruotsinkielinen runo. Kaupunki oli muutenkin juhlavalaistu. Seuraavana päivänä juhlivat kaupunkiin sijoitetut kasakkajoukot, jotka m. m. järjestivät ratsastusnäytöksen. [2] 

Helsingissä häitä juhlittiin kruununperijän syntymäpäivänä 29.4.1841 korkeimpien viranomaisten kesken ja kaupunki oli juhlavalaistu.[3] Edelleen samasta syystä järjestettiin Helsingin yliopistolla juhlatilaisuus keisarinnan nimipäivänä 3.5.1841 ja illalla kaupungin julkiset rakennukset oli juhlavalaistu ja monet yksityiset talot samoin. [4]

(Yliopistolla pidetystä puheesta nostettiin myöhemmin julkisuuteen sukututkimuksellinen yksityskohta. Oli mainittu morsiamen olevan Kaarle suuren jälkeläinen ja molempien puolisoiden olevan 10:nnessä polvessa Kustaa Vaasan jälkeläisiä [5])

Suomenkielisen raamatun 200-vuotisjuhlaa vietettiin valtakunnallisesti 31.7.1842.[6]

Aleksandra ja Nikolai
Wikimedia

Vallanperijän esikoistytär Aleksandra syntyi 30.8.1842 ja esikoispoika Nikolai 8.9.1843. Jälkimmäisen syntymän johdosta järjestettiin Suomen evankelisluterilaisissa seurakunnissa kiitosjumalanpalvelukset, jotka määrättiin 25.10.1843 kiertokirjeissä Turusta ja Porvoosta.[7] Helsingissä kiitosjumalanpalveukset pidettiin ortodoksissa kirjoissa 15.10.1843 ja evankelisluterilaisissa 22.10.1843. Yliopistolla järjestettiin puhe- ja musiikkitilaisuus 27.10.1843.

Turussa kiitosjumalanpalveluksen päivää 12.11.1843 juhlistettiin kulkueilla ja juhlavalaistuksella.[9] Vaasassa juhlapäivä oli viikkoa myöhemmin ja juhlavalaistuksesta nauttineita oli runsaasti kaduilla.[10]

Ainakin Helsingissä keisarin nimipäivää 18.12.1843 juhlittiin suurilla tanssiaisilla. Satamassa olleet laivat liputettiin ja kaupunki oli illalla valaistu [11]

[1] Finlands Allmänna Tidning 05.12.1835 no 283; Helsingfors Tidning 05.12.1835 no 95
[2] Åbo Underrättelser 01.05.1841 no 34; Finlands Allmänna Tidning 04.05.1841 no 101
[3] Finlands Allmänna Tidning 01.05.1841 no 99
[4] Helsingfors Tidningar 05.05.1841 no 35; Finlands Allmänna Tidning 04.05.1841 no 101[5] Helsingfors Morgonblad 17.06.1841 no 44
[6] 1842: Juupelijuhla
[7] ÅCB X:189; BCB 136 (25.10.1843)
[8] Helsingfors Tidningar 25.10.1843 no 83; Finlands Allmänna Tidning 28.10.1843 no 251
[9] Åbo Tidningar 15.11.1843 no 89; Helsingfors Tidningar 18.11.1843 no 90

[10] Helsingfors Tidningar 29.11.1843 no 93

[11] Finlands Allmänna Tidning 20.12.1843 no 296

Yhteisiä merkkipäiviä vuosina 1831-1834

Kapina Varsovassa tuli suomalaisten sanomalehtien lukijoiden tietoon tammikuussa 1831. Myös suomeksi.[1] Kerrottiin myös, kun Pietarissa 18.10.1831 oli "juhlallisesti veisattu kiitosta Jumalalle, Varsovan kaupunnin voitosta ja Puolan sodan onnellisesta lopusta".[2] Mitään vastaavaa ei sanomalehtien ja Turun tuomiokapitulin kiertokirjeiden perusteella järjestetty Suomessa. Päätökseen on voinut vaikuttaa maassa kiertänyt tappava kolora, mutta kuten Nikolai I:n lasten osalta jo todettiin: kiitosjumalanpalvelusten järjestäminen evlut-kirkoissa ei ollut johdonmukaista.

Statskalender 1833

Sekä almanakoissa että valtiokalentereissa oli keisarillisen perheen syntymä- ja nimipäivät, joiden vietosta näiltä vuosilta on tietoja Helsingistä. Siellä Zachris Topelius kirjoitti  päiväkirjaansa Ja 18.12.1832: "Aha! det var ju illumination om afton för Keisarns namsdag – då var jag ute, och stod på universitetsbron med förnöjelse betraktande de flammande och hväsande mareschallerne – Univ. huset såg rätt vackert ut på afstånd". Merkinnässään 29.4.1833 "gick ut för att se den präktiga illumination som var anstäld " ei mainitse juhlavalaistuksen syytä, joka oli kruununperijän syntymäpäivä. Vain muutama päivä myöhemmin 3.5.1833: " blef af Fältmusik narrad till torget – om afton war illumination efter det var Kejsarinnans namnsdag" [8]. Nikolain nimipäivänä 18.12.1833 Helsingissä pidettiin noin 400 juhlijan assemblee Seurahuoneella ja kaupungissa oli juhlavalaistus.[3] Topelius oli tuolloin jo kotimatkalla joulunviettoon.

Wikimedia

Valtakunnallinen kiitosjumalanpalveluspäivä järjestettiin kruununperijän täysi-ikäisyyden johdosta kesällä 1834, vaikka Aleksanterin syntymäpäivä oli ollut jo huhtikuun lopussa.[4] Helsingissä juhlapäivä oli 16.6.1834 ja ohjelmaa järjestettiin ainakin yliopistolla.[5] Turussa kiitosjumalanpalvelus pidettiin 21.6.1834. [6] Hämeenlinnassa juhlittiin juhannuspäivänä tykinlaukausten säestyksellä.[7]

Topeliuksen päiväkirjoissa seuraavina vuosina juhlavalaistukset keisarin ja keisarinnan nimipäivinä sekä vallanperijän nimi- ja syntymäpäivinä vaikuttavat säännöllisiltä. Helsingissä  Kotona olleessaan hän ei mainitse keisarillisia merkkipäiviä.[8]

1834, toukokuu: 3. Lördag skall kantänka firas såsom jour du nomme du l’emperatrice Alexandra [...] Hem kl. nära 10, men genast derpå vandrade jag ut för att, om möjligt practisera mig in i Ryska kyrkan och sålunda få se deras dårskaper. Himlen war molnhöljd och luften utomordentligt warm – Skaror af pöbel struko allestädes omkring i hundradetal – Efter twenne promenader till kyrkan ledsnade jag och återvände till vår ringa boning. 

1835, huhtikuu: d. 29 Aprill Onsdag. I dag låddes wara Prassnik, nemligen Thronföljarens födelsedag. Derföre war Academien sluten och om aftonen illumination. [...] Besåg illumination. Studenterna woro galna nu som wanligt. 

1836, huhtikuu: 29. Fredag. Thronföljarns födelsedag och derföre alla lectioner inhiberade. – Om aftonen stor Illumination och Musik på torgen, men jag satt hemma och wisste ej af alltsammans.

1836, toukokuu: 3. Tisdag. Hennes Majestäts Kejsarinnans namnsdag, i anledning hwaraf bal gafs på aftonen samt illumination och musik på torgen. – Balen war föga besökt; de förnäma hade, för att wisa sin patriotism utan att nödgas biwista en mera blandad societé, samlats på stort Caffé hos Geheime-Rådet Falck. – Promenad med kamrater på torget, afhörde den ömkliga musiken och besåg den variabla folkmassa som hwimlade på torget. Elfwings förtjusning och Staudingers träaktiga: »går an, går an.» 

1836, syyskuu:  11. Söndag. [...] Samma dag war Alexanders dag, hwilken pligtskyldigast firades med musik och illumination. – Jag wandrade på torgen, der war variabelt folk. – Det roade mig föga.

1837, toukokuu: 3. Onsdag Alexandra, le jour de nomme de sa majesté imperial. – Denna högtideliga dag firades på aftonquisten med en trädkarl hos brodren Jurwelius. Suum cuique. – I staden war illumination hwilken wi, efter en promenad åt Ulrikasborg, togo i betraktande. Tallösa skaror af blandad qualité hwimlade på gatorna, och rik fångst war för några att hoppas. Bland dessa några war äfven »das kümmert mich» som oförskräckt i spetsen för en brokig rad gjorde sin angenäma promenad. –

1838, syyskuu: 29. Söndag. [...] Plötsligen skildes wi i trängseln, ty war Illumination och ohyggligt mycket folk i farten. 

1838, toukokuu: 3. Thorsdag. [...] Undertiden var en vacker illumination och mycket folk i rörelse; hvarföre sedan förtretad att ej ha sluppit ut.

1839, huhtikuu: 29 Måndag. [...] I quäll är Illumination och alla damerna gå ut för att se spektaklet .... Mycket folk i rörelse. Men det är kallt och flickorna frysa.

1839, toukokuu: 3. Fredag. [...] Länge förut promenerade jag omkring för att bese en ny och futtig illumination. Folkrörelsen var det enda roliga, Emelie såg jag ochså, men förlorade henne ur sigte medan jag hörde Westerlund berömma henne.

1839, syyskuu: 11. Onsdag. [...] I dag är stor flaggning på alla örlogsmän och stor illumination för Alexander. – August – promenade med Wilh. Essen – musik på alla torg – grupper i mängd – blandade societéer – ändtligen souper hos Schulin .... och träffar Grönbladena. 

1839, joulukuu: 18. Onsdag. [...] Für mich!  – Thesleff ger stor bal – torgen illumineras, som ser skralt ut vid fullmånans sken – men ute är så ljust att man kan hitta en knappnål på torget, och den bjertaste aftonrodnad förgyller ännu dertill vandrarnes näsor. Utanför våra fönster slogos ochså en rad marechaller med blåsten.

Lähteet:

[1] Oulun Wiikko-Sanomia 29.01.1831 no 4; Oulun Wiikko-Sanomia 19.02.1831 no 7; Turun Wiikko-Sanomat 05.03.1831 no 9; Turun Wiikko-Sanomat 12.03.1831 no 10; Oulun Wiikko-Sanomia 12.03.1831 no 10; Turun Wiikko-Sanomat 19.03.1831 no 11; Turun Wiikko-Sanomat 26.03.1831 no 12; Turun Wiikko-Sanomat 23.04.1831 no 16; Turun Wiikko-Sanomat 07.05.1831 no 18; Turun Wiikko-Sanomat 14.05.1831 no 19; Oulun Wiikko-Sanomia 21.05.1831 no 20; Turun Wiikko-Sanomat 21.05.1831 no 20; Turun Wiikko-Sanomat 28.05.1831 no 21; Turun Wiikko-Sanomat 11.06.1831 no 23; Turun Wiikko-Sanomat 18.06.1831 no 24; Turun Wiikko-Sanomat 25.06.1831 no 25; Oulun Wiikko-Sanomia 09.07.1831 no 27; Oulun Wiikko-Sanomia 23.07.1831 no 29; Oulun Wiikko-Sanomia 01.10.1831 no 39; Turun Wiikko-Sanomat 05.11.1831 no 44

[2] Oulun Wiikko-Sanomia 12.11.1831 no 45

[3] Helsingfors Morgonblad 20.12.1833 no 96; Helsingfors Tidningar 21.12.1833 no 102

[4] ÅCB VII:655; BCB 43 (4.6.1834)

[5] Finlands Allmänna Tidning 17.06.1834 no 137

[6] Åbo Underrättelser 21.06.1834 no 48

[7] Finlands Allmänna Tidning 30.06.1834 no 147

[8] Zachris Topelius dagböcker, topelius.sls.fi 

Yhteinen merkkipäivä vuonna 1830

Turun Wiikko-Sanomat julkaisi 1.5.1830 Keisarillisen Majesteetin Plakaatin, "Jubel-Juhlan pitämisestä yli koko Suomen Suuren Ruhtinanmaan, sen uskontunnustuksen muistoksi, jonka Evangeliumillinen Lutheruksen Seurakunta Augsburgin kaupungissa 300 vuotta sitten julkisesti edespani". Juhlapäiväksi määrättiin 25.6.1830 "elikkä seuraava päivä Johanneksesta".

Tämä juhla varmasti toteutettiin jokaisessa seurakunnassa, mutta uskonnolliseen aiheeseen eivät sopineet maalliset elementit. Kerrottavaa oli vain kahdesta kaupungista. Vaasassa

vietti Vaasan Biblia-Seura 12:sen kerran perustamisensa muistoa. Tämä muistojuhla, jolle oli Kuuluutuksen kautta saarnastuoleista kuttutut kaikki Seuran Jäsenet ja muut kristillisyyden ystävät, jotka asuvat Kaupungisa ja lähimmäisisä Pitäjisä, vietettiin Kaupungin kirkosa ja julistettiin mainittuna päivänä, kello 6 jälk. puol. päiv. soittamalla kirkon isolla kellolla. Se runsas väestö, joka oli ollut Jubeli Juhlaa viettämäsä, jonka juhlan ruottalaisesa päiväkirkosa myös rippi-lapset ensikerran kävivät Herran ehtoollisella, oli myös enimmitten tätä muistoa vietettäisä saapuvilla.  (Oulun Wiikko-Sanomia 31.7.1830) 

Ehkä muissakin seurakunnissa juhannuksen jälkeiseen juhlapäivään oli yhdistetty konfirmaatio. Helsingissä tilaisuus hyödynnettiin ainutkertaiseen tapahtumaan:

Helsingin Kaupungisa on viimme Jubeli-Juhlaa vietettäisä myös pantu perustuskivi Uuteen Evangeliumin Uskolaisille rakennettavaan kirkkoon. Päätettyä Jumalan palveluksen, lähtivät Korkeimmat Esivallanmiehet, Virkamiehet, Akademian Opettajat, Papit, Skoulun Opettajat ja Kaupungin Vanhimmat tavallisesa järjestyksesä sille paikalle, johon tämä Kirkko tulee tehtäväksi. Hippakunnan Pispa piti, sinne tultua, soveliaan hengellisen puheen, josa hän myös mainitti tämän Kirkon, valmiiksi saatua, kuttuttavan Nikolain Kirkoksi. Asianomaiset virkamiehet, joitten ammatti on hoitaa' maakunnan huonetrakennuksia ja muita semmosia yhteisiä, toivat rahoja ja medaljoita, yhen kutakin kaikkia laatuja, joita tänä vuonna on Venäjän Valtakunnasa valmistettu, ja muuraus aineita. Sitten menivät Keisarillisen Senatin Jäsenet ja Suomen Hallituksen Korkeimmat Esimiehet Pispan ja Maaherran kansa Perustus-kiven luokse ja, pantuansa pienosen arkun, johon nämät rahat olivat kätketyt, perustuksen alle, niinkuin uutta yhteistä isompaa huonetta perustaisa on tavallinen, muurasivat he omin käsin päällyksen umpeen, jota seremoniata toimittaisa Suomen entinen kaikilta kunnioitettu General-Guvernöri myös oli seurasa. (Oulun Wiikko-Sanomia 17.07.1830 no 29)

Yhteisiä merkkipäiviä vuosina 1828-29

Muotokuva vuodelta 1825
Wikimedia

Keisarien Aleksanteri I:n ja Nikolai I:n äiti Maria Fjodorovna kuoli 5.11.1828. (Wikipedia kertoo, että hänen nimikkokatujaan Helsingissä ovat sekä Mariankatu että Sofiankatu.) Tieto kuolemasta, kiitosjumalanpalveluksista ja aloitettavasta päivittäisestä kellosoitosta (ks. Valtakunnalliset kuninkaallisten sanomakellot) lähti Turusta seurakuntiin 24.11.1828 ja Porvoosta 21.11.1828.[1]

Kellojen soitto päättyi tavanomaisesti hautajaisiin, mutta tämä tuli tiedoksi seurakuntiin yli kuukauden viiveellä, Turusta 17.12.1828 ja Porvoosta 12.12.1828. Samalla ilmoitettiin valtakunnallisesta valituspäivästä 31.1.1829.[2]

Kevään lopulla Venäjä julisti sodan ottomaaneja vastaan. Seurakunnissa piti siis ryhtyä lukemaan erityistä rukousta, mistä tiedotettiin Turusta käsin 11.6.1828 [3] Seurakunnat saivat pian myös ohjeet voittojen yhteydessä järjestettäviin kiitosjumalanpalveluksiin.[4] Aihe näihin saatiin, kun Venäjän joukon valtasivat Silistrian ja myöhemmin Adrianopelin sekä muita kaupunkeja. tästä kerrottiin seurakuntiin Turusta 22.9.1829 ja Porvoosta 18.9.1829.[5]

Tiedonkulussa oli vielä huomattavaa viivettä, sillä kiertokirjeiden lähtiessä tuomiokapituleista, rauha Adrianopolissa oli jo solmittu. Tästä julkaistiin epävarma tieto suomalaisessa sanomalehdessä lokakuun alussa ja jo pari päivää myöhemmin luettiin rauhan iloisesta vastaanotosta Pietarissa.[6] Sanomalehdestä voitiin lukea myös keisarin rauhasta kertova manifesti.[7] Virallinen tieto liikkui hitaammin ja rauhasta sekä järjestettävistä kiitosjumalanpalveluksista kerrottiin kiertokirjeissä Turusta 21.10.1829 ja Porvoosta 21.10.1829.[8]

Helsingissä kiitosjumalanpalvelusta vietettiin jo 18.10.1829 ja illalla kaupungissa oli yleinen juhlavalaistus.[9] (Porvaristo järjesti erikseen 24.10.1829 juhlat, joilla kunnioitettiin rauhan ohella Suomen opetustarkk’ampujapataljoonan liittämiselle henkikaartiin. Tämänkin yhteydessä kaupungissa oli juhlavalaistus.[10])

Turussa kiitosjumalanpalvelus vietettiin 25.10.1829 tulipalon jälkeen uudelleen vihityssä kirkossa, mutta juhlavalaisuun ei ymmärrettävistä syistä ryhdytty. Juhlia kuitenkin järjestettiin useissa yksityiskodeissa.[11] Päivästä ilmestyi myös suomenkielinen uutinen:

Turusta 26 p. Lokak. Hänen Keis. Majest. käskyn jälkeen oli meille eiläinen päivä ylistys ja ilojuhla tehdyn rauhan edestä Turkin valtakunnan kanssa. Jälkeen päätetyn Jumalanpalvelluksen Saarnastuolilla luettiin ensin Keis. Majest. armollinen Julistus siitä rauhasta ja sitte veisattiin Kiitosvirsi N:o 6. Täällä olevalla Grekalaisella Seurakunnalla oli myös eiläin ynnä sama ilojuhla.(Turun Wiikko-Sanomat 31.10.1829)

Porvoossa kiitosjumalanpalvelus vietettiin 1.11.1829 ja sen yhteydessä kerättiin hyväntekeväisyys rahasto.[12]  Vaasassa kiitosjumalanpalvelus vietettiin 1.11.1829 tykinlaukausten säestyksellä. Illalla pidettiin seurahuoneella baali ja keisarillisia maljoja nostettaessa laukaistiin tykit jälleen 101 kertaa. Köyhille kerättiin rahaa, mutta rahaa käytettiin myös kaupungin yleiseen juhlavalaisuun.[13]  

Kristiinankaupungissa kiitosjumalanpalvelus vietettiin 8.11.1829 tykinlaukausten säestyksellä. Illalla kaupunki oli valaistu ja raatihuoneella pidettiin "Societé"n tanssiaiset. Kuten Vaasassa, tykkejä käytettiin maljoja nostaessa. Tanssin lomassa osallistujilta kerättiin rahaa kaupungin köyhille.[14]  Myös Porissa kiitosjumalanpalveluksen päivä oli 8.11.1829. Kaupungissa oli illalla yleinen juhlavalaistus. Erityisesti oli satsattu rakennukseen, jossa pidettiin käsityöläisten tanssiaiset. Siellä oli kaksi symbolista kuultokuvaa.[15]  Oulusta kirjoitettiin suomeksi

Mennä Sunnuntaina, tämän Kuun 8:tena p., ilmotettiin myös tämän Oulun kaupungin väelle Herran Temppelisä se rauha, jolla Jumala on siunannut Armollisen Keisarimme huolta alamaistensa onnesta ja valtakunnan menestyksestä ja kunniasta. Aamulla kokousivat kaikki Esivallan miehet ja tulivat, juhlallisesa järjestyksesä, kirkkoon, josa Seurakunta, saarnan päätettyä ja kuultuansa Rauhan sanoman ilmotettavan Saarnastuolista, yhdistetyllä hartaudella veisasi Rauhan Jumalalle kiitos virren. Iltasella olivat kaupungin asukkaat ittekukin kynttilöillä valaisneet kaikki kaulle päin olevat akkunat, ja erinomattain oli Herrasväen Seuran kokous-paikka kaunistettu sekä lampuilla ulkopuolelta, että myös muutoin soveliailla kuvauksilla ja kirjotuksilla. (Oulun Wiikko-Sanomia 14.11.1829)

[1] ÅCB 238, VII:549; Sammandrag af Domkapitlets i Borgå härförinnan otryckta Cirkulärbref (1725-1829) i alfabetisk och kronologisk följd utarbetadt af A. J. Hornborg. Borgå 1872 s. 252

[2] ÅCB 239, VII:553; Sammandrag af Domkapitlets i Borgå härförinnan otryckta Cirkulärbref (1725-1829) i alfabetisk och kronologisk följd utarbetadt af A. J. Hornborg. Borgå 1872 s. 252

[3]  ÅCB 236, VII:543

[4]  ÅCB 242, VII:565

[5] ÅCB 242, VII:569; Sammandrag af Domkapitlets i Borgå härförinnan otryckta Cirkulärbref (1725-1829) i alfabetisk och kronologisk följd utarbetadt af A. J. Hornborg. Borgå 1872 s. 252

[6] Finlands Allmänna Tidning 03.10.1829 no 115; Finlands Allmänna Tidning 06.10.1829 no 116

[7] Finlands Allmänna Tidning 17.10.1829 no 121

[8] ÅCB 243, VII:571; Sammandrag af Domkapitlets i Borgå härförinnan otryckta Cirkulärbref (1725-1829) i alfabetisk och kronologisk följd utarbetadt af A. J. Hornborg. Borgå 1872 s. 252

[9] Finlands Allmänna Tidning 20.10.1829 no 122; Helsingfors Tidningar 21.10.1829 no 81

[10] Helsingfors Tidningar 28.10.1829 no 83; Finlands Allmänna Tidning 31.10.1829 no 127

[11] Helsingfors Tidningar 31.10.1829 no 84 

[12] Finlands Allmänna Tidning 08.12.1829 no 143

[13] Helsingfors Tidningar 25.11.1829 no 91; Finlands Allmänna Tidning 26.11.1829 no 138

[14] Finlands Allmänna Tidning 31.12.1829 no 152

[15] Finlands Allmänna Tidning 10.12.1829 no 144