Taiteilija Hjulhammar ja sisarensa

Paluu Kauttuan tehtaiden museoon, jossa oli esillä kolme ihanaa kuvaa Kauttuan ruukista. Niistä nappaamani kuva ei ole niin tarkka, että erottaisin kuvien alapuolella soikiossa olevan tekstin, mutta muistinvaraisesti siinä todettiin alkuperäisten akvarellien olevan jonkun omistuksessa, mutta ei kerrottu niiden tekijää.

Tekijä oli kuitenkin tunnistettu ja paljastettiin erillisessä tekstissä: "ruukinkartanossa asunut seuraneiti" Johanna Augusta Hjulhammar. Todennäköisenä ajoituksena pidettiin 1830-lukua.

Verkon sukutaulussa Johanna Augusta on aatelisneiti, joka syntyi Köyliössä 1790 ja kuoli naimattomana Raumalla vuonna 1870. Sekä hänen että siskonsa Sofia Lovisan kohdalla on sana Stiftsjungfru.

Googlaus Johanna Augustan nimellä tarttuu Post- och inrikes tidningar numeroon 15.3.1830, jonka ilmoituksessa kuulutetaan useampia aatelisneitejä, jotka eivät ole nostaneet (?) apurahaansa vuodelta 1829.

Siis vaikka Suomi oli erotettu Ruotsista ja Johanna Augustan isä Adolf Urban kirjattu Suomen Ritarihuoneeseen, niin tyttäret saivat avustusta Ruotsista? Ruotsinkielisen Wikipedian mukaan "säätiöneitous" oli elinikäistä ja rajoitettu sadalle kerrallaan. Avustusta sai kerraallaan 100 neitoa. Johanna Augusta oli saanut paikkansa 2.5.1793 (Inrikes Tidningar 8.5.1793) ja Sofia Lovisa 2.5.1795 (Inrikes tidningar 8.5.1795).

Finlands Allmänna Tidning ilmoitti 2.7.1829 sisarusten isän kuolinpesän asioista konkurssiasioiden otsikon alla. Äidin kuolemasta Raumalla ilmoitti Åbo Tidningar 22.4.1851. Tämä jälkeen sisarukset käyvät Raumalta käsin Turussa. Vuosina 1855 ja 1857 asuvat räätäli Nikanderin luona (Åbo Tidningar 11.6.1855, 9.6.1857), 1859 ja 1860 laamanni Falckin luona (Åbo Tidningar 10.6.1859, 27.3.1860).

Heillä on vuonna 1855 40 kopeekkaa annettavaksi Loviisan tulipalossa kärsineille (Helsingfors Tidningar 18.8.1855). Seuraavaksi he esiintyvät virallisissa sanomalehdissä kun niissä kuulutetaan Carolina Charlotta Rossin suullista testamettia. Todistajan mukaan tämä oli jättänyt sisaruksille kultakellon. (Suomalainen Wirallinen Lehti 31.3.1870 ).

Seitsemän vuotta myöhemmin Åbo Underrättelser julkaisi 21.2.1878 Sofia Lovisan kuolinilmoituksen, jossa hänellä on titteli Stiftsjungfru. Kuolinuutinen saa jonkun nimettömän muistelemaan sisarusten isän erikoisuutta, joka ei toki ollut tarttunut tyttäreensä (Björneborgs Tidning 6.3.1878).

Sofia oli tehnyt testamenttinsa kirjallisesti, mutta se oli kadonnut (Suomalainen Wirallinen Lehti 2.4.1878), Virallisen lehden kuulutuksessa ei mainita Rauman postimestari Pundanin rouvaa Bogumila Winteriä. Mutta kun vuonna 1882 listataan Suomen muinaismuistoyhdistykselle luovutettuja esineitä mukana on neiti Sofia Lovisa Hjulhammarin vuonna 1806 silkille ompelema maisemakuva, jonka hän on testamentannut rouvalle. (Morgonbladet 7.10.1882) Ehkäpä antanut jo eläessään? Toivottavasti työ on Museovirastolla tallessa, sitä voisi olla mielenkiintoista verrata Kauttuan vesiväritöihin.