Perukirjojen tekijän runopurkaus

Turun Viikko-sanomat julkaisi 19. & 26.2.1831 piiiitkän runon Talonkirjat Jääsken-maalla, jonka teksti tarkentaa paikan Jääsken kihlakunnan Ruokolahdeksi. Runon kirjoittaja H. E. H. ilmiselvästi on muutaman perukirjan tehnyt, vaikka vaatteet unohtuivatkin (?) jälkikirjoitukseksi. Ehkä olisi paikallisia perukirjoja läpikäyden siis tunnistettavissakin.

...Ensin maat ja mannut kaikki,
kalut kiintiät visusti;
sitten kirjat sukukunnan,
erinäiset, irtanaiset,
talon kalut kamssunensa,
kaikki kalliat tavarat
yhteisestänsä pesästä.
Kullat eipä kestä täällä
talonpoikaimme taloissa;
mutta vielä jolla kulla
onpi hopiaa hupaista.
Koska rahat kuulustellut,
vanhat luotut lueteltut,
saksan taalerit sanotut;
sitten vasta vasket tuli:
pannut, tiukut, porokellot,
rupein rupplaisten perästä;
kattilat, kyntteli-jalat,
joita harvalla havaittu.
Rauvat monet ramunensa;
teräksillä tehovilla
attrasta jo alottaissa,
veitset, sirpit, viikattimet,
kirveet, nyrhit, kassaratkin,
taltat, kuokat, kaali-rauvat,
sahat, rahkot, sipset, sakset,
hövelit ja hiili-koukut,
lauta-sahat, haahlat, pa-at,
näverit ja napakairot,
poltin orat, porat, pihit,
hohtimet ja hankoo-rauta,
vasaratkin vaski-päiset,
rauta-lomat, rauta-kellot,
kihvelit sekä kovelit,
lyhtyt, lapiat, vuolimet,
rauta re-et ja rattahat,
puntarit ja pyssyt vielä,
keihäs, tuura, kala-koukut,
attraiminens, tuulas-kalut,
sepän-kalut suvattavat:
alasimet, ahjo-pihit,
monilla muilla neuvoilla;
partaveitset, pässin pellit,
petkeletkin paikalliset,
yhtyvät ylöspanimme.
Alottaissa astioista,
koska niitä kysyttyä,
puista puhumaan tulimma:
Torrot, tiinut, tynnöritkin,
ahkerasti ankkuritkin
kirjoitimme kerkiästi,
pytyt suuret ja puolikot,
nikit pienet, viina-pytyt,
ratit, saavit, riista-melat,
pankit, lekkerit, puohtimet,
maito-pytyt, maito-tiinut,
maito-laskut, aivan askit,
kirnu kaunis mäntänensä,
rainat, seulat, kipat kapat,
olut-tuopit oivalliset,
viina-lekkerit lisäksi;
sotku-vartaat, seula-kansi,
kopsat, kontit, tuohi vakat,
korit, virssit, viina-kuurnat,
hanikat ja suola-tölkit,
ämpärit sekä äyskärit,
terva- tölkit tappiniekat,
vatit, huuhmar ja voi-kupit,
lusikat, liha-lautaset,
kapustat, liemi-lusikat,
taikina-pytty kansinen.
Sitten kaikk' savi- astiat:
maljat, vatit, monenlaiset,
putelit ja pullit kaikki,
laskut kuultavat lasiset,
soriammat suullisilla,
tulpillakin tyhjät kaikki,
vikkla-kinttu viina-lasi
yksijalkanen yhäti.
Eläimistä ensimmäissä
kalliat hyvät hevoset:
tammat, ruunat tasaluiset,
sälkevätkin soveljaammat,
orihit ne oivalliset,
varsat viimeksi sanotut.
Kesän karjat kauniammat,
nautat nurmella elävät,
laitumella lakkaamata
mänestyvät muonan kanssa
vesi puhtaalla paikalla;
lehmät, hiehot, mullit, härjät,
vasikatkin varmistuvat,
jos on maitoa lisäksi.
Sitten lampaat laatunensa,
saksalaiset, suomalaiset,
mustat, valkiat välissä,
harmaat hyvät: pässit, vuonat,
uitit, uuhet karitsaiset,
oinastavat oikialla
kesän hypölla hyvällä,
sekalutta suomenmaalla,
talonpoikasten tilalla.
Kilet, pukit, vuohet varmat
iloitsevat ilan töillä,
vähän suomessa suvattu.
Sitten vasta sikoin parvi
lammas kattran kirjoittua:
karjut että emä-siat,
tallikat ja porsaat pienet
jäletysten jäänöksillä:
kukot, kanat poikinensa
tässä suomeksi sanottu.
Kuin on näin nyt kirjoitettu
kirjoitetaan vielä kalut,
joita talossa tavattu:
rukit kaikki ruikuttavat,
ketträvarret, kerinnakat,
vyhtipuut ja vipsinpuissa
napulaiset, pirrat, parret,
tiuhta-puikot, niijet, neuvot
karvasista kuontaloista,
kankaspuutkin kappaleilla:
sukkulat ja sukset kaikki;
loukut, lipsut, harjat, kartat,
joita täällä joukottaissa
sekä raasiksi sanovat.
Kirstut, arkut, vaate-askit,
huntulipas huutossamme;
veneet, verkot, vaate-tiinut,
rysät, merrat, riipat, raipat,
re-et, nuotat, rääpysverkot,
tarpoverkot, touvit, nuorat,
porkat, paatit, ruuhet, airot.
Kirkko-reet kunnolliset,
resla-reet reisuvilla,
valjainensa vahvat länket
koppanalla koristettu;
suitset, ohjat, hihnat hyvät,
rahkeet, rihmat, rinnustimet,
mäkivyöt ja muut hyvästi,
setolkka ja sorja vemmel,
kalut kaikki kauniasti,
ajo-värkit ahkerasti
nimitetyt nimikauten.
Satulat vaan sanomata
häntä-vyöllä, vatsa-vyöllä,
tarkon jalkaimet tavattu.
Pelto-kalut puutolliset:
harat, vierut ja haravat,
latat kehnosti lataissa;
mutta sitten mainittaissa
käsi-kivet, tahko-kivet,
palkeet, saarat sekä sierat,
kovasimet, penkit pöyvät,
jakut, kehät, käämy-kolot,
kans' luoma-puut, kertaus- kettrat.
Kätkyvetkin kauniammat,
vaut lastensa vakaisten.
Sitten tullut sanotuksi:
säkit, pussit, pöly-liinat,
nelikot ia mittakapat,
viskaimet ja rikka-hurstit,
vartaat, riusat, vakat toiset,
monta mainita minulla.
Elot eli riista-laut,
viljat vanhemmat etellä,
tulevat nyt toimellani
nimitetyiksi nimeltä:
ruis on vanha, kaurat vähät,
ottrat jotain oivalliset,
vehnät kaikista vähemmat,
pavut, herneet peltoloissa
rokka-herkuksi hyvemmät,
tarkon tattarit talossa.
Paljo liinaa peltoloihin
kylvetään myös koto-maihen;
pellovas on parattua
kaski maille katsottua,
tehty aina tuuli säillä,
valmistettu vieremällä
metsän paikolle paremmin.
Sanottua siemenistä,
kirjoitetaan käsityön kalut:
pellovaat ja liinat pitkät,
villat viimeksi sanotut;
sitten vasta karjan muona,
olet, rikat ja ruumenet,
heinä-kuormat kalliammat
näissä maissa nimitellä.
Vihtoin vasta saatavia,
velkomiset, uutet, vanhat,
joista lukuu laskettua,
tähän summalla sanottu.
Sitten käypi varsin vasta
ulos-kirjoitus keviä:
Ensin vielä kaikki velat,
miten muille maksettava,
restitkin taka-peräiset;
kuin myös kaikki ulos-teot
tämän kirjan tekiälle,
arvio-miesten asiat,
päivä-palkat, kyyti-palkat,
arviosta eri raha,
jaosta jotenkin vielä,
lunastus arkki-luvulta,
paperista kartta-raha,
lautamiehille lisäksi;
sitten vasta vaivasille,
toinen moinen tuomarille,
jossa summassa sanottu.
Kuin on jo ulos-vetetty,
pannaan summa päätteheksi,
jätettyä jäänöksestä.
Alla kirjan aina vielä
totistavat talon miehet,
kanta-veljet kauniasti,
lesket vanhat sekä nuoret,
lapselliset, lapsettomat,
perukirjan puhtautta,
tytyväisyyttä teolla;
holhojat ja hoitajat,
ahkerat asia-miehet
panevat kans puumerkkinsä
kirjan alle kulkevalle,
että kaikki kalut siinä,
tarkasti on tehty tämä
kaikkein mielestä hyvästi,
vahvistain valan-haastolla
ylösantaneen visusti:
ett' ei mitään pojes jäänyt,
unhotettu usialta,
tässä toimeessa, tiettyä.
Vielä sitten vahvistavat
valitut ne vieraat miehet,
miesten parvesta paraimmat,
lautamiehetkin lopuksi
totistavat totiseksi
koko kirjoitus-tekoa;
jonka päälle päätteheksi
kirjoittaa kirjan-tekiä:
näin on tehty, toimitettu,
toimitus miesten puolesta,
kirjaan kirjoittaa nimensä.
Kuin on kuollut talon kanta,
isä talon veljeksiltä,
eli äiti nimitettyin,
sitten tulee siihen vielä,
vainaan vaatteet, erinomat:
mutta jos on muita kuollut
varsin kannan veljeksiltä,
sitten tehään jälkeen talon
tavaroille ensin jako,
kunnes joutuu veljen vuitti,
kusta kuollut, kuopattuna,
johon pannaan jälemmäksi,
vihtoin siitten viimiseksi,
nai erinomaiset perät:
Turkit, viitat, vaipat, tankit,
housut, pöksyt, hameet, paijat,
västit, liivit verkasetkin,
lankaset sekä liinaset,
aivinaiset, palttinaiset,
toimikkaiset, ruohtimiset,
lopen jätjät: päälysteiset;
sukat, kenkät, saappaat, solet,
upokkaat ja umpikenkät,
sirkka-sääri siteet vielä,
koriammat koppa-kenkät;
hunnut, hurstut, vaipat, hurstit,
kaputat, rekot, kaattuat,
huntulipas, liina-viitta,
hatut, myssyt ja hulpilot,
tina-vyöt että vyöliset,
ynnä pyyhkein kans yliset,
sormikkaat sekä tiuhakot,
rukkasetkin kintain kanssa,
palmikot ja pää-vaate;
tynnörit ja vaate-tiinut,
kirstut, arkut kaiken kanssa,
kerta-rahat, muutkin kalut
etun erinomaisesta,
kaiken laatujen kalusta.
Summan kanssa saatavatkin
nimi-kauten nimitellen,
sekä velat väli-päässä;
mutta päätös päättäissänsä
ompi sama sanottua,
ylös-otettu yläällä.

Kuva: Theodor Kittelsenin piirros, Wikimedia