Kenraalikuvernöörinkanslian aktien antia vuodelta 1904

Voivoteltuani täällä Valtiosihteerinviraston suomenkielisen aktiluettelon puutetta vuodelta 1904 sain yksityisviestin

Voisit katsoa kenraalikuvernöörinkanslian aktiluetteloita. Kaikki asiat VSV:hen menivät sen kautta ja KKK:n luettelot on käännetty

Konditionaali on  ihana verbimuoto ja KKK:n luettelot Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa. Huom! luettelot, ei hakemistot. Joten ei kun selaamaan vuotta 1904. Otsikossa näkyvä jaosto lienee merkityksellinen, joten kurkkaan Porttiin, jossa kerrotaan että

1. jaosto vastasi poliittisesta valvonnasta ja poliisiasioista sekä asetuksia koskevien asioiden valmistelusta, 2. jaosto vero- ja sotalaitosta koskevista asioista ja erilaisten vuosikertomusten käsittelystä, 3. jaosto kanslian virkakuntaa koskevista asioista, 4. jaosto lainsäädäntö- ja talousasioista, 5. jaosto oikeudellisista asioista ja 6. jaosto erilaisista rutiiniasioista sekä kanslian taloudesta. Lisäksi kansliassa oli seitsemäs erikoisjaosto, jonka tehtäväpiiriin kuului mm. santarmiraportit.

Eläkehakemus tuskin kuuluu kolmeen ensimmäiseen. Mutta koska oikeasti (tyhmyydestä sakotetaan) aloin selata katsomatta Porttiin niin tulin huomanneeksi II jaoston kohdalla kiinnostavan kulttuuriperintöinventointihankkeen.

III jaoston aktissa on "ylioppilas Oskar Wilhelm Lindbergin ja nimismiehen pojan Väinö Åkermanin anomuksia esteettömyystodistuksen ja puoltolauseen heille antamista pääsyä varten oppilaiksi johonkin sotakouluun." Tämä sivuaa ongelmaani Nikolain ratsuväkiopistosta. Kansallisarkiston hyllystä löysin nimittäin Max Engmanin kirjan Suomalaiset Venäjällä: lähdeopas (2004), jossa oli lueteltu VSV:n aktit, jotka koskevat vapaaoppilaspaikkoja sotaoppilaitoksissa. Tilasin nämä kolmelta vuodelta, mutta ne osoittautuivat niin venäjänkielisiksi, että sain selvää vain siitä, että asia oli oikea. Niin, ja yhdessä oli ruotsiksi Lindbergin ja Åkermanin papereita.

IV jaostossa on pari yksitäisiin henkilöihin liittyvää aktia. "Koskee Vehkalahden pitäjän 41 asukkaan anomusta, ettei heitä häädettäisi Haminan kaupungilta aikoinaan vuokraamiltaan tiloilta", ja "Koskee vaatimuksia, jotka Helsingin roomal. katol. seurakunnan pastori Tshajevski on pannut ehdoksi Karjaan piirin nimismiehen Raassinan vihkimistä varten avioliittoon erään roomal. katol. uskontunnustukseen kuuluvan naisen kanssa (Vaatii, että tästä avioliitosta syntyneet lapset kastetaan roomal. kat. uskoon)".

V jaostossa on heti henkilöhistoriallisesti merkittävästi ilmoituksia Suomen kansalaisiksi otetuista henkilöistä ja hakemuksia Suomen kansalaisuudesta vapauttamisesta. Ja tämän jälkeen henkilöitä, jotka ovat saaneet esteettömyystodistuksen muuttaakseen Suomesta Venäjälle. Muuttotieto varmasti muuallakin, mutta mielenkiintoista.

Etsintäkuulutusten jälkeen alkavat anomukset ja valitukset. "Helena Haken anoo, että hänen pojalleen annettaisiin maata" "Kopilan tilan (Hämeen l.) torpparit anovat, että he edelleenkin saisivat pitää torppansa." Torpparien anomuksia on monta, mutta useimmiten ei mainita paikkakuntaa. Väillä sitten jotain aivan muuta:

Ja

sekä

Yksittäinen adoptiokin listalla

mutta ei eläkeanomuksia. Jaostossa VI lupaavammin

ja tilaamalla selviää sisältääkö tämä kaipaamani hakemuksen. (Luettelon toiseksi viimeinen aukeama, tietenkin.)

Projektin päivityksiä

Taaskaan en ole pitänyt kunnon työpäiväkirjaa, mutta FB-päivityksissäni on jälkiä kirjaprojektin edistymisestä ja aiheista, joista olisi blogikirjoituksiakin voinut kirjoittaa. Mutta kun yritän tehdä kirjaa. Jossa siis mukana kaikkea tätä ja paljon muutakin.

26.10. Alkavaan proggikseen pitäisi löytää (jos on) tutkimusta siitä, mitkä tekijät vaikuttivat 1800-luvun papin vakkaripaikan saantiin ja uran kulkuun muutenkin. Eka yleinen verkkohaku tuotti oman blogitekstini, jossa ei ollut kirjallisuusviitteitä, joten edelleenkin niitä kaipaan. Hint, hint...

31.10. Aamun kirjallisuuskaipaukset:
1) Holhouksen alaisuuteen tuomitseminen (1830-luku)
2) Tarkk'ampujapataljoona, erityisesti Puolassa 1855
Edelleen haussa myös 1800-luvun pappien urakehityksen taustoitus. N. ehdotti kysymistä Kaari Utriolta, mutta olen kirjoittanut hänestä ikäviä blogiini, joten ei oikein.

1.11. Parin tunnin ähellyksen jälkeen taustatietokaipuuta jälleen listattavaksi
- vakuutusten myynti 1870-luvun alussa
- saksalaiselta papistolta saatu apu Suomen maaseudulle 1860-luvun lopussa, välittäjänä pastori Schröder
- viinanpolton sääntely 1870-luvun alussa (tämä löytynee kirjallisuudesta helposti)

6.11. Aamun produktiivisuus loppui kun Historiallinen sanomalehtikirjasto jämähti. Kerran aiemmin sain sieltä ohjeen vaihtaa selainta (!) ongelmakuvien kanssa, mutta tähän antiikkiseen miniläppäriin en viitsisi laittaa mitään ekstraa. Jos joku viitsii testata niin yksi ongelmakuvista tämä. Aukeaako?

Ei auennut muillakaan. Laitoin palautetta ja sain vastauksen 9.11. "Yksi käytössämme ollut verkkokytkin rikkoutui, ja 1. varaosa ei toiminut odotetusti. Tällä hetkellä digi.kansalliskirjasto.fi -palvelu toimii. Pyrimme vaihtamaan kytkimen uuteen, jottei yllätyskatkoja pääsisi tapahtumaan"

7.11. Näin sanottiin tervemenoa kirkkoherralle 1897.

16.11. Opittu tänään: Ratamestarin ja rataesimiehen arvojärjestys. Kannatti tarttua muuhunkin kuin matrikkeliin.

18.11. Hohenthalien järjestelmällinen haku sanomalehdistä on edennyt vuoden 1904 loppuun. Suuri houkutus lopettaa tähän vuoden 1910 sijaan. Sattuneesta syystä.

22.11. Päivän kysymys: Mistä sai nuorukainen Keski-Pohjanmaalla vuonna 1903 päähänsä kirjoittaa sadun, jossa Chigacosta sai ostaa pillereitä, joista syntyi korvattomia sikoja, kun ne heitti Atlantin jäälle. (Korvia sai ostaa erikseen.)

24.11. Aamun aluksi ajankohtaisesti postinkuljetuksen historiaa. Kun 1890-luvulla postia alettiin kantaa maaseudulle, kuljettajia ei palkattu Postihallituksen työntekijöiksi vaan heidän kansaan tehtiin erillinen välipuhe. Vähän niinkuin ulkoistettiin.

25.11. Päivän työllistäjä, jolla on Wikipedia-sivu vain venäjäksi. Vaikka Suomesta roudattiin tuonne kamaa vaikka millä mitalla. Mukana myös Edelfeltin "Kaarle-herttua herjaa" ja "Kuningatar Blanka".

26.11. Kerrankin keskiaikaiseksi kutsutaan oikeasti keskiaikaista. Meneekö teillä muilla muuten tuo sanomalehden numeroteksti yhtä näkymättömän väriseksi vai onko tämä henkilökohtainen ongelmani?

Koska kaveri kuittasi, että sama näkymättömyys hänelläkin, laitoin palautetta sivustolle ja sain vastauksen "hyvä huomio, näyttää olevan turhan tummalla värillä. Sama on näkyvissä myös firefoxissa. Lisään korjauslistaan. Nykyisen sprintin sisällöt on jo sovittu, mutta voisi olla sopiva seuraavaan."

28.11. Illan "ilona" tullipetossyyte vuodelta 1900, jossa syytetty tullinhoitaja vetoaa siihen, ettei Tullihallitus ole antanut hänelle tarpeeksi työntekijöitä. Valtionhallinnon resurssit, milloinkas niistä ei olisi ollut puutetta ja puhetta?

29.11. Oliko Suomen ensimmäinen "kesäyliopisto" joululomakurssi 1893-1894?

30.11. Lakkouutisia keväältä 1900. Latojat suunnittelivat lakkoaan strategisesti valtiopäivien ajalle. Ylioppilaat ilmoittautuivat ja kouluttautuivat rikkureiksi.

4.12. Kun lehdet olivat oikeasti puolueellisia, ei vastapuolen ehdokkaita kaupunginvaltuusmiehen vaaleissa edes mainittu. (Oulu 1881 & 1882)

Ruotsista kuultua

Tukholman risteily oli oiva tilaisuus kuunnella syksyn Vetenskapsradion Historian jaksoja.

Elokuun ensimmäisen jakson loppupuolella Brita Planck kertoi väitöstutkimuksensa tuloksia 1700-luvun rakkaudesta aatelissäädyssä. (Kärlekens språk : adel, kärlek och äktenskap 1750-1900)

Ruotsissa aloitettiin teitittely 1860-luvulla yrityksenä päästä eroon tittelipuhuttelusta. Jos ymmärsin oikein niin lopputuloksena oli, että teitittely oli ylemmän puhetta alemmalle eikä sitä tästä syystä aina koeta kohteliaaksi. Samassa jaksossa kerrotaan myös C14-ajoituksen haasteista.

Tarinointi keskiajan masuuneista olisi varmaan tullut ymmärrettyä paremmin kuvien kanssa. Haasteet kokeellisessa arkeologiassa kävivät selviksi.

Rakkausjakson loppupuolella puhuttiin tietokannasta Gender and work, johon on järjestelmällisesti kerätty mainintoja työnteosta Ruotsissa vuosilta 1550-1800.  Ohjelmassa haastateltu tutkija mainitsi alustavana tuloksena, että naisten ja miesten töillä on pienemmät erot kuin naimattomien ja avioliitossa elävien töillä.

Englannissa tekeillä vastaava?

We have just passed 500 activities in the database. A nice little milestone. Any guesses on what #500 was?

— Women's Work Project (@womensworkexe) December 3, 2015

It was 'fetch wood': this was quite a common alibi actually - 'I was just out fetching a stick of wood when I accidentally stole a sheep..'

— Women's Work Project (@womensworkexe) December 3, 2015

Romanileirin arkeologinen kaivaus toi mieleen syksyltä helsinkiläisen leirintäalueen kaivauksen. Historialliseen arkeologiaan valitaan tarkoituksella haastavimmat kohteet?

Natsien kirjavarkauksista haastateltu tutkija jätti sekavat ajatukset. Jos natsien tarkoitus oli tuhota juutalaisten (yms?) kulttuuri hävittämällä kirjat, eikö ole hyvä asia, että ne ovat päätyneet kirjastoihin? Onko olennaisempaa palauttaa ne omistajien jälkeläisille, joille ne saattavat kielitaidottomuuden tai ymmärtämättömyyden vuoksi olla vain esineitä?

Vironruotsalaisten tulosta kerrottiin Lindströmin haastattelun jälkeen toinenkin mielipide. Jota en ollut enää avoin omaksumaan, sillä Lindström ehti ensimmäiseksi. Ja koska asutusjatkumolla ei ole kansallisuutta, IMHO.

Jakso Ruotsin Pommerista olisi voinut olla omalle tutkimukselleni merkityksellinen, mutta ei. Koska sen menetys sinetöitiin Wienin kongressissa 1814 saan aasinsillan suositella BBC:n radiodokumenttia In Their Own Write: Notes from the Congress of Vienna.

Marraskuisen jakson loppupuolella haastateltiin Hugo Nordlandia, jonka väitöstutkimus oli tullut tulokseen, että upseerit 1700-luvun lopussa näyttivät tunteitaan paljon vapaammin kuin mihin on myöhemmin totuttu. (Känslor i krig. Sensibilitet och emotionella strategier bland svenska officerare 1788–1814)

Keskiviikkona Tukholmassa

Lähdin keskiviikoksi halpisristeilyllä Tukholmaan ja jatkoin säästämistä paikan päällä maksamalla vain yhden museon sisäänpääsyn. Se oli Livrustkammaren, johon houkutteli sijainnin ohella vaihtuvat näyttelyt. Näistä laajempi oli Dödens teater, jossa esitellään kuninkaallisten hautajaisia. (Verkossa näköjään tietopaketti tarjolla.)

Eniten esineistöä oli ilmeisesti käytettävissä Kaarle X Kustaan hautajaisista 4.11.1660. Sen kulkuetta esittävän kuparipiirroksen askartelin muutama vuotta sitten irti Stockholmskällanista ja tuskailin, kun osat eivät muodostaneet saumatonta sarjaa. Eivät muodostaneet museossakaan eli vika ei ollut minussa.

Yllätyksekseni näyttelyn viimeinen huone käsitteli käänteisesti kuninkaallisten arkkujen avauksia, joita alettiin harrastaa 1800-luvulla. Esillä oli nimeltä mainitsemattoman tahon kokoama 22 hautanäytteen taulu, jossa oli mukana pala Kaarina Maununtytärtä, jonka hauta Turun tuomiokirkossa oli avattu vuonna 1867.

Valokuvauksen aikakaudella avauksista oli otettu valokuvia, jotka näyttelyssä oli sijoitettu arkkuihin. Ehdin jo mielessäni kiittää niiden realistisuutta vähentävää mustavalkoisuutta, kun Kristiinan haudan avausta kuvaava värifilmi vuodelta 1965 pääsi loppuhuipennukseensa. Ilmeisesti minua luonnollisemmin aiheeseen suhtautuva noin 10-vuotias neitokainen sanoi muodon vuoksi "ush" (katsahtaen minuun) ja otti sitten kännykällään kuvan joka arkusta. Seurasin esimerkkiään hieman etäämmältä.

Perheille suunnattu näyttely Otroligt oli läheistä sukua Horrible histories -kerronnalle. "Tiesitkö, että ruotsalaisia oli orjina Pohjois-Afrikassa 1600- ja 1700-luvuilla?" Jep. Mutta en tiennyt, että kuninkaallisten lasten puruleluina 1680-luvulla oli sudenhammas. Tai että taatelinkiviamulettien kuviteltiin suojaavan syövältä. Näyttelyn viiden teeman joukossa oli myös mestaukset, joista kerrotut neljä tarinaa olivat kuunneltavissa kuulokeilla. Niiden johdot olivat niin lyhyitä, että otin jakkaran alleni. Viereeni ilmaantui pian kolme lapsukaista ja keskittymiseni kärsi miettiessäni, mitä he kuulemastaan ymmärsivät.

Matkalla perinteiseen lounaspaikkaani ehdin hetken kuunnella selostusta Ruotsin armeijan viestintäteknologiasta. Jos olisin jäänyt pidemmäksi aikaa olisin kai kuullut miten päristetään rummulla käsky "etsikää sukellusvene".

Lounaspaikkaani vastapäätä on Forum för levande historia. Useimmiten olen ohittanut sen kiinniolevana ja siksi kuulustelin edustajaansa historiapäivillä Tallinassa. Kristallinkirkkaasti en enää vastauksiaan muista, mutta valtionrahoilla toiminta pyörii. Parhaillaan oli esillä näyttely Vi är romer - möt människorna bakom myten ja yhdessä nurkassa käynnissa opetuskeskustelu. Verkkosivuiltaan on ladattavissa ilmaiseksi monenlaista opetusmateriaalia. Romaneihin liittyen esimerkiksi sarjakuva-albumi keskitysleirille joutuneesta tytöstä.

Suuntasin sitten Medeltidmuseetiin, jonne sisäänpääsy on nykyään ilmainen. Vaihtuva näyttely Slussen under ytan oli pettymys. Arkeologiset löydöt olivat kasoina vitriineissä ja niistä esitettiin hyvin vähän tulkintaa.

Aamulla Livrustkammareen mennessäni huomasin, että vastapäätä oleva Kungl. myntkabinettet mainosti ilmaista sisäänpääsyä. Koskaan en ollut käynyt, sillä nimestä syntyy mielikuva tylsistä rahavitriineistä. Mutta kun ilmainen, paluumatkan varrella ja aikaa puolisen tuntia... niin kävi ilmi, että katsottavaa olisi ollut useammaksi tunniksi. Rahoja tosiaan oli antiikista alkaen vitriineissä, mutta niiden lomassa oli kaikenlaista teemoitusta. Näyttely rahakätköistä olisi ollut kiva katsoa huolella läpi. Säästämisen historia ja yrittäjyys kiinnostivat. Vain mitalitaiteen esittely vastasi mielikuvaani. Paremmalla ajalla uudestaan, vaikka sisäänpääsymaksullakin.

SVT ja historian kartat

Ruotsin televisiossa ollaan perin ihastuneita nykyisiin valtiorajoihin. Pari vuotta sitten katsoin opetusohjelman, jossa Kalmarin unionin osina olivat Tanska, Norja ja Ruotsi:

Jännästi jäi Suomen alue ja Islanti unionin ulkopuolelle.

Sama perusvirhe hieman eri lopputuloksella oli joulukalenterin tämän päiväisessä jaksossa. Siinä elettiin päivää vuonna 1300 ja kerrottiin Ruotsin kuninkaan vallan alla tuolloin olleen Islanti, Norja, Ruotsi ja Suomi.

Ihan kuin eivät tietäisi, että Ruotsin ja Venäjän (Novgorodin) rajasta sovittiin vasta Pähkinäsaaren rauhassa ja että Ruotsille kuului Pohjois-Suomen sijaan Viipuri.

Kuninkaalle uskolliset veljekset Vaasassa

Taannoisessa englantilaisten sanomalehtien ilmaisviikonlopussa löysin Kentish Gazettessa 4.2.1845 julkaistun tarinan uskollisuudesta kuolemaan asti. Alkuperäinen teksti alla ja oma tulkintani suomeksi siinä välissä.

Siihen aikaan kun venäläiset Suomen sodassa valloitivat asui Vaasassa kaksi veljestä. Toinen oli tuomari ja toinen kauppias. Kun tuli aika lausua uskollisuudenvala Venäjän keisarille, nämä eivät lausuntaan ryhtyneet, sillä olivat uskollisuutta jo vannoneet Ruotsin kuninkaalle, eivätkä ilman tämän vapautusta voineet vaihtaa herraansa.

Peläten vastarinnan leviämistä venäläiset vangitsivat veljekset ja uhkasivat kuolemalla. Veljekset eivät taipuneet ja lopulta heille määrättiin mestauspäivä. Mielummin kuolemme kuin rikomme valamme, sanoi tuomariveli.

Vielä tuntia ennen hirttotuomion aikaa venäläiset tarjosivat veljeksille armoa, jos suostuisivat vannomaan uskollisuudenvalan. "Ei, hirttäkää meidät! Ei meitä tänne tuotu puheita pitämään vaan hirtettäväksi."

Loppujen lopuksi venäläiset eivät panneet kuolemantuomiota käytäntöön, vaan karkoittivat veljekset Ruotsiin. Tähän asti tarrina pysyy todennäköisyyden rajamailla, mutta olisiko heidät tosiaan korotettu aatelissäätyyn kuten englantilaisessa sanomalehdessä kerrottiin?

Legendaarinen Sophie

Mikaela Strömbergin romaanin Sophie takatekstissä päähenkilöä kutsutaan legendaksi. Tarinassa on aineksia, jotka viittaavat suvun perimätietoon, paikallistarinoihin. Strömbergillä on todennäköisesti ollut käytettävissään myös kirjeitä ja lisäksi runsaasti oikeuspöytäkirjoja. Kirjoittaakseen romaanin, jossa "moni asia on tosi".

Aineksista on syntynyt uskottava kuvaus Sophie Behsen (1828-1886) elämästä, joka vei Pietarista Lapinjärvelle. Mukana on hovielämää ja perunankuokkimista. Kertojaääni ei suuremmin selittele tai avaa päähenkilön sielunelämää, mutta tapahtumien kulku päästää lukijan arvailemaan. Arkisia yksityiskohtia on sopivasti pitämään kertomuksen kiinni realismissa.

Ja kirja oli miun muan mukaisesti lyhyehkö, joten voin sanoa pitäneeni siitä. (Tuli mieleen Marita Salomaan romaani Anna Charlotta ja elämä, joka myös käsitteli Pietarista Suomeen päätynyttä naista.)

Mahdollisesti olisin saanut kirjan luettua alkukielelläkin, mutta lainasin käsikirjoituksesta suomennettuna. Suomentaja on kokenut ja palkittu, joten hieman ihmettelin paikannimien käsittelyä. Alkusivuilla puhutaan Dorpatista ja tarkoitettaneen Tarttoa. Loppupuolella kirjaa tullaan "Pernajassa sijaitsevaan Sarflax gårdiin", jota suomenkielisessä tekstissä olisi mielestäni luontevampaa kutsua Sarvilahden kartanoksi. Vaikka kukaan kirjan henkilöistä ei suomea puhunutkaan.

Pöh, vasta kirjoitusasuja googlatessani tajusin käyneeni kirjan toisellakin tapahtumapaikalla eli Kullan kartanossa. Mutta oliko se (ennen Loviisaan liittymistä) Ruotsinpyhtäällä, Pyhtäällä vai "Pyhtisillä", kuten romaanin sivulla 147?