Nimimerkki -kk- katsoi asiakseen tuoda sanomalehti Savossa 1.4.1890 julkisuuteen erakon majan, joka löytyi Kuopion keskustasta hiihtäen "Savilahteen päin" laskettuaan "Mustinharjulta alas loivaa pellon rinnettä" jatkaen "tasaista lahden jäätä pienen Valamon saaren sivu jylhän Neulamäen juurelle". "Rannalla on pahainen hirsihökkeli kaatumaisillaan pönkkäin varassa, vähä ylempänä pieni tupa lautaporstuoineen."
Jälkimmäisen rakennuksen asuja saapui paikalle ja selvisi, että siinä asui vanha leskivaimo ja poikansa. Aikaisemmin siellä oli asunut myös noin 70-vuotias nainen, mutta tämä oli sitten rakentanut oman talonsa, joka vieraiden silmissä oli "hirsihökkeli". "Kaupungista sai muutamalta kauppamieheltä entisen kaniinikoppolin. Kahtena viimeisenä kesänä käytti tätä kesäasuntonaan, vaan viime syksynä rakensi itse siihen uunin tiilin kappaleista ja laittoi ikkunat oikein lasista. Ja on sitte kaiken talvea asunut omassa majassaan, harvoin käypi entisessä asunnossaan."
Majaa tai hökkeliä kirjoittaja kuvasi näin:
Tuossahan on ovi! Ja rievuilla on tukittu ja munalukolla lukittu. Ompa vielä vanha ovilauta oven edessä, niin kuin ainakin kota eli porstua suojana, ja siinä on pilkottuja pieniä halkoja y. m. Mutta itse tuo pesä on laudoista kyhätty, raot savella ja sammalilla sivuttu, ympärille koottu kaikellaista risua ja rikkaa. Aivan näyttää päälle päin kuin miltähän metsän elävän pesältä. Laatikkoa kun arviolta mittailtiin, oli se noin 5 jalkaa pitkä, 3 jalkaa leveä ja saman verran korkea.
Kun näkisi tuonne mökin sisään. Ja eikös olekin ikkuna tuossa, vieläpä aivan lasia. Molemmissa päissä on pieni reikä, ja oven puoleisella sivullakin näyttää olevan pari vintilän reikää, joihin on lasipalat sovitettu, niin että siksi valoa pääsee, että näkee pesän sisustaan. Siellä on uunikin tiilistä tehty, savitorvi rautapellistä, ja turkkia on lattialla, niin mustia ryysyjä, että vähä vaan kuumottaa jotain tilan tapaista, jolla voi loikoa.
Asukasta hän ei tavannut, mutta kirjoitti
Tahtoo elää omillaan ja omistaan toimeen tulla eikä olla tekemisissä muitten ihmisten kanssa. On tullutkin niin araksi ja kainoksi, että vierastaa ihmisiä, ei laske pesäänsä katsomaan ketään vieraita, vaan sulkee ovensa sisäpuolelta, kun kuulee ulkona liikettä ja vaikka miten puhutteleisi, niin ei vastaa.
Erakon mielihalu yksinäisyyteen ei estänyt kuopiolaisia lähtemästä tarkastusretkelle. Ehkä he ajattelivat, että koko kirjoitus oli aprillipila. Savossa raportoitiin 11.4.1890:
Tämä vanhan piian asunto näyttää käyneen kansalle hyvinkin rakkaaksi, ainakin pyhä-aamuina on kansaa aivan tungokseen asti tämän majan ympärillä; ja kuuluvatpa kävijät tuovan tälle vanhalle "piialle" apuakin. Mikä antaa rahaa, mikä mitäkin.
Toisen pääsiäispäivän aamuna oli kirkollislauluseura saapunut "erakon majalle" ja laulanut vanhan "piian" kunniaksi.
Ensi alussa oli majakon omistaja ottanut ystävällisesti vieraat vastaan, ja puhellut heidän kanssaan ilman maksuta, vaan kun tulvasi ihmisiä toinen toisensa perästä, eikä olisi ovi joutanut kiini ollenkaan, niin hän alkoi vaatia maksua; joka tahtoo katsoa sisustaa, maksakoon 5 penniä. Lopulta kyllästyi muija tähänkin. Niitä oli paljon, jotka olisivat maksaneet vaaditun summan, vaan "piikapa" ei sittenkään ruvennut oveansa aukaisemaan, jonkavuoksi katsojien täytyi lähteä pötkimään pois, "erakon majan" sisustaa näkemättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti