Miten Viroon tuli ruotsalaisasutusta?

Kirjaston uutuuslistalta löysin Jonathan Lindströmin kirjan Biskopen och korståget 1206 - Om krig, kolonisation och Guds man i Norden. Tiivistä tekstiä 370 sivua, mutta Lindströmin kerronta oli niin koukuttavaa, ettei voinut jättää kesken eikä hyppiä eteenpäin.

Lindströmin oma isoisä oli paennut toisen maailmansodan aikana Viron länsirannikolta ja hänen juurensa olivat syvällä sen ruotsalaisasutuksessa. Tästä siis motivaatio selvittää miten maahanmuutto oli tapahtunut ja missä yhteydessä. Itselläni ei ollut aiheesta ennakkotietoa, joten Lindströmin rakennelma ristiretken osana järjestetystä (pakko)muutosta tuntui uskottavalta.

Uskomattoman paljon Lindström oli saanut irti piispa Andreas Sunessonin omista teksteistä, arkeologiasta ja historiankirjoituksesta. Oma vastaava yritykseni Olof Ångermanin kanssa kalpenee täysin. Mutta oli minullakin luuluistimet kuviteltuna nuoren miehen jalkoihin.

Kerronnallisuuden aikaansaadakseen Lindström teki oletuksista surutta totuuksia. Kylläkin niin, että perusteli usein oletukset ensin, mutta seuraavassa kappaleessa jossittelu pudotettiin pois ja jatkettiin, kuin olisi tarkkaan tiedetty miten asia oli.

Yritin pitää kriittisyyden mielessä ja hälytyskellot kilisivät voimakkaimmin, kun Lindström antoi ymmärtää, että muinaisruotsista viroon tulleet sanat kaal (kaali) ja kirn (kirnu) liittyisivät nimenomaan kolonisaatioon 1200-luvun alkuvuosina (s. 292). Ottaen huomioon, että suomen kielessä on samat lainat perstuntumalla luulisin niiden olevan huomattavasti vanhempia. Mutta tätä kirjoittaessa ei ole käytössä etymologista sanakirjaa.

Lindström keskittyy tutkimuskysymykseensä, mutta hakee toisinaan tukea muista muuttoliikkeistä ja karttakuvassa (s. 31) sitoo Viroon muuton osaksi läpi Euroopan kulkevaa muuttoaaltoa lännestä itään. Tähän kuuluu tietenkin myös ruotsalaisten muutto Suomeen, jota Lindström kuvaa sanalla 'spontan' (s. 194, 197).

Päähenkilö Andreas Sunesson teki annaalien mukaan veljiensä kansaa ristiretken 1202 Suomeen. Tässä kohtaa Lindströmin jokaisen yksityiskohdan laajentava tyyli muuttuu ja retki ohitetaan lyhyellä maininnalla (s. 173). Joko tarinankerronnallisista syistä ja/tai siksi, että aiheessa on jotain kiistanalaista tahi tutkimatonta. Sääli.