Suomalaisia vankeina Pohjois-Afrikassa 1600&1700-luvulla

Vuonna 2011 esitetty Vetenskapsradio historian jakso eurooppalaisista merimiehistä vankeina/orjina Pohjois-Afrikassa jäi niin hyvin mieleen, että kirjaston uutuuslistassa vastaan tullut Joachim Östlundin Saltets pris. Svenska slavar i Nordafrika och handeln i Medelhavet 1650-1770 oli varattava ja lainattava. Paksua kirjaa en (tietenkään) alkanut lukemaan kannesta kanteen, vaan (kehnohkoja) henkilöhakemistoja hyödyntäen hain Suomen alueelta vankeuteen joutuneet.

Päiväämättömässä listassa, jonka Östlund on ajoittanut 1600-luvun puoliväliin, on mainittu joku Algerissa vankina oleva helsinkiläinen. Valitettavasti Östlund ei ole kirjoittanut listaa kokonaan puhtaaksi. Mutta sattuu mainitsemaan, että siinä olevien neljän Tunisin vangin joukossa on Sigfred Jacobsson Turusta.(s. 92)

Vuonna 1691 laaditussa Tunisin vankien luettelossa on Pernajassa syntynyt, mutta sittemmin vanhempiensa (Mats Johansson ja Margareta Jacobsdotter) kanssa Tukholmaan muuttanut Mårten Matsson, joka oli lähtenyt merille 1689 (s. 53). Lyhyemmin on samassa luettelossa mainittu kalastajanpoika Michell Mattsson Helsingistä (vanhemmat Matts Person ja Karin Andersdotter), Michell Carlsson Vaasasta, Henrich Arvidsson Helsingistä ja 16 vuotta vankina ollut kellonvalajan poika Petter Ericksson Helsingistä (s. 55).

(Kuva Tunisin kadusta pari sataa vuotta myöehemmin kirjasta 'Un Tour de Méditerranée, de Venise à Tunis, par Athènes, Constantinople et le Caire. 150 illustrations, etc'. Digitointi Bristish Library, jakelu Flickr Commons)

Vuoden 1691 listauksessa on myös Algerissa 4 vuotta vankina ollut Jöns Mattson Hånga Kokkolan kaupungista (s. 55). Hänet voisi saada sijoitettua lapsuuden perheeseensä? Hän oli vankina vielä vuosien 1696 ja 1697 vaihteessa tehdyssä listauksessa (s. 92-93).

Vuotta myöhemmin, 29.12.1697, Algerissa allekirjoitti kirjeen hänen kuninkaalliselle majesteetilleen sotilas Johan Brantt Pohjanmaalta (s. 71, 75). Tanskan ja Ruotsin välisen rauhan (ilmeisesti vuoden 1679) jälkeen hän oli toverinsa kanssa pestautunut rykmenttiin, joka lähti taistelemaan "turkkeja" vastaan. Taistelussa pärjäämisen sijaan he joutuivat vangeiksi ja viedyiksi Konstantinopeliin, josta heidät kaksi vuotta myöhemmin myytiin Algeriin.

Riiasta Portoon matkalla olleesta kolmimastoisesta laivasta joutui vangiksi haminalainen Carl Husgafwel, joka vankilistausta 1748 tehdessä oli 32-vuotias. Hänen isänsä Nils Husgafwel omisti Sandbyn rusthollin (s. 209). Vuosiluvut eivät ihan täsmää, mutta kyseessä voisi olla Ramsayn Frälsesläkter taulun XIII Nils, jonka poika Karl oli vuonna 1739 17-vuotias.

Marokkolaiset kaapasivat vuosien 1754-1757 välillä useita laivoja, joiden joukkoon liittyi toukokuun lopussa 1757 kaljaasi Vigilanti Turusta. Sen päällikkö oli Jan Henrik Meij, mutta 7 miehistön jäsenestä Östlund ei maitse mitään. (s. 85)

Olisi ollut aika upeaa löytää joku tuttu eksoottisena vankina, vaikka tietenkään ei kyseiselle henkilölle aikanaan kovin hauskaa. Lähimmäksi omaa sukuani tuli sivulla 105 vastaan esiserkku Nils Eosander, josta tuli 1667 jonkinlainen lähettiläs Pohjois-Afrikkaan.