Keskiviikkona Tukholmassa

Lähdin keskiviikoksi halpisristeilyllä Tukholmaan ja jatkoin säästämistä paikan päällä maksamalla vain yhden museon sisäänpääsyn. Se oli Livrustkammaren, johon houkutteli sijainnin ohella vaihtuvat näyttelyt. Näistä laajempi oli Dödens teater, jossa esitellään kuninkaallisten hautajaisia. (Verkossa näköjään tietopaketti tarjolla.)

Eniten esineistöä oli ilmeisesti käytettävissä Kaarle X Kustaan hautajaisista 4.11.1660. Sen kulkuetta esittävän kuparipiirroksen askartelin muutama vuotta sitten irti Stockholmskällanista ja tuskailin, kun osat eivät muodostaneet saumatonta sarjaa. Eivät muodostaneet museossakaan eli vika ei ollut minussa.

Yllätyksekseni näyttelyn viimeinen huone käsitteli käänteisesti kuninkaallisten arkkujen avauksia, joita alettiin harrastaa 1800-luvulla. Esillä oli nimeltä mainitsemattoman tahon kokoama 22 hautanäytteen taulu, jossa oli mukana pala Kaarina Maununtytärtä, jonka hauta Turun tuomiokirkossa oli avattu vuonna 1867.

Valokuvauksen aikakaudella avauksista oli otettu valokuvia, jotka näyttelyssä oli sijoitettu arkkuihin. Ehdin jo mielessäni kiittää niiden realistisuutta vähentävää mustavalkoisuutta, kun Kristiinan haudan avausta kuvaava värifilmi vuodelta 1965 pääsi loppuhuipennukseensa. Ilmeisesti minua luonnollisemmin aiheeseen suhtautuva noin 10-vuotias neitokainen sanoi muodon vuoksi "ush" (katsahtaen minuun) ja otti sitten kännykällään kuvan joka arkusta. Seurasin esimerkkiään hieman etäämmältä.

Perheille suunnattu näyttely Otroligt oli läheistä sukua Horrible histories -kerronnalle. "Tiesitkö, että ruotsalaisia oli orjina Pohjois-Afrikassa 1600- ja 1700-luvuilla?" Jep. Mutta en tiennyt, että kuninkaallisten lasten puruleluina 1680-luvulla oli sudenhammas. Tai että taatelinkiviamulettien kuviteltiin suojaavan syövältä. Näyttelyn viiden teeman joukossa oli myös mestaukset, joista kerrotut neljä tarinaa olivat kuunneltavissa kuulokeilla. Niiden johdot olivat niin lyhyitä, että otin jakkaran alleni. Viereeni ilmaantui pian kolme lapsukaista ja keskittymiseni kärsi miettiessäni, mitä he kuulemastaan ymmärsivät.

Matkalla perinteiseen lounaspaikkaani ehdin hetken kuunnella selostusta Ruotsin armeijan viestintäteknologiasta. Jos olisin jäänyt pidemmäksi aikaa olisin kai kuullut miten päristetään rummulla käsky "etsikää sukellusvene".

Lounaspaikkaani vastapäätä on Forum för levande historia. Useimmiten olen ohittanut sen kiinniolevana ja siksi kuulustelin edustajaansa historiapäivillä Tallinassa. Kristallinkirkkaasti en enää vastauksiaan muista, mutta valtionrahoilla toiminta pyörii. Parhaillaan oli esillä näyttely Vi är romer - möt människorna bakom myten ja yhdessä nurkassa käynnissa opetuskeskustelu. Verkkosivuiltaan on ladattavissa ilmaiseksi monenlaista opetusmateriaalia. Romaneihin liittyen esimerkiksi sarjakuva-albumi keskitysleirille joutuneesta tytöstä.

Suuntasin sitten Medeltidmuseetiin, jonne sisäänpääsy on nykyään ilmainen. Vaihtuva näyttely Slussen under ytan oli pettymys. Arkeologiset löydöt olivat kasoina vitriineissä ja niistä esitettiin hyvin vähän tulkintaa.

Aamulla Livrustkammareen mennessäni huomasin, että vastapäätä oleva Kungl. myntkabinettet mainosti ilmaista sisäänpääsyä. Koskaan en ollut käynyt, sillä nimestä syntyy mielikuva tylsistä rahavitriineistä. Mutta kun ilmainen, paluumatkan varrella ja aikaa puolisen tuntia... niin kävi ilmi, että katsottavaa olisi ollut useammaksi tunniksi. Rahoja tosiaan oli antiikista alkaen vitriineissä, mutta niiden lomassa oli kaikenlaista teemoitusta. Näyttely rahakätköistä olisi ollut kiva katsoa huolella läpi. Säästämisen historia ja yrittäjyys kiinnostivat. Vain mitalitaiteen esittely vastasi mielikuvaani. Paremmalla ajalla uudestaan, vaikka sisäänpääsymaksullakin.