Sain kirjastosta käsiini tuoreen Kirsi Vainio-Korhosen kirjan Suomen herttuattaren arvoitus. Suomalaisia naiskohtaloita 1700-luvulta. En tuntenut termiä Suomen herttuatar, joten pelkäsin, että kyse oli Sophie Creutz materiaalista uudessa uskossa. (Topeliuksen Hertiginnan af Finland luettavissa verkossa.)
Ei toki. Suomen herttuattaren tarina oli minulle uusi ja mielenkiintoinen. Eva Merthenin lisäksi kirjan jaksoissa esiteltiin Helena Escholin, kehruuta opettaneet Elisabeth Forssel, Margraretha Zetterberg ja Maria Öberg, Tuomas Ragvaldinpojan vaimo Maria Juhontytär, Maria Augustin, Eva Falck ja Christina Krook. Vainio-Korhosen Creutz-tutkimuksesta oli saanut innoituksensa kaksi lukua, jotka tyyliltään erosivat hieman muista. (Kirjan esittely Turun yliopiston sivulla, Yleisradiossa esitelty. Turun sanomissa oli viime vuoden maaliskuussa luettelo Turun merkkinaisista. Sen mukaan Maria Augustinin elämään perustuu Fredrika Bremerin teksti Hertha.)
Kokonaisuutena kirja antoi moninaisia näkymiä 1700-luvun (kaupunkilais)naisten elämään. Joku toinenkin on lukenut ja tykännyt. Tarkoitettu yleisyleisölle, joten lähteet oli annettu vain luettelona. Kun itse on oppinut lähdeviitteitä kyttäämään, vähän häiritsi. Varsinkin yhdistettynä reippaaseen johtopäätöksen vetoon, kuten "Kirkonarkistot todistavat Annan ja Göranin fyysisen avioelämän lakanneen jo varhain: perheeseen syntyi vain yksi lapsi."(s. 113) Yhdestä lapsesta ei seuraa hedelmöittymistä seuraavilla kerroilla, eikä kaikesta fyysisestä avioelämästä raskauden mahdollisuutta. Kirjassa todettiin (muistaakseni kahteen kertaan), että "1700-luku oli vahvasti eroottinen ja erotiikasta kiinnostunut vuosisata."
Sukututkijan identiteetillä tuntuu oudolta, että Vainio-Korhosen lähdelistassa ei ole muuta sukututkimusta kuin Tor Carpelanin Åbo i genealogisk hänseende på 1600- och början af 1700-talen - vuodelta 1890 ja yksi Veli-Matti Toropaisen artikkeli. Sen sijaan "Googlen poluilla saattoi harhailla syvälle amerikkalaisille sukututkimussivustoille, joissa vedettiin yhteen Eva Merthenin ja James Keithin pojaksi väitetyn Alexander Keithin sukulinjoja. Samoin Evan skottiesi-isien jälkiä pystyi erilaisissa hakukoneissa seuraamaan taaksepäin aina 1500-luvulle asti." Lähdeluettelossa tätä surffausta edustaa The International Genealogical Index eli IGI. Seuraavaksi sitten vaan kirjoittamaan Suomen muinaiskuninkaista vaimoineen verkkosivujen perusteella...
Sukututkimus ei tietenkään ole itsetarkoitus, mutta kun tutkimusta tehdään vähäisistä lähteistä luulisi, että lisä kelpaisi. Christina ja Lovisa Juliana Krookista Vainio-Korhonen kirjoittaa "Nähtävästi molemmat naimattomat sisarukset jäivät vanhempien kuoltua vaille elatusta, eikä heille löytynyt paikkaa virka- ja sotilasurilla edenneiden veljien perheissä." Tytöillä oli toki muitakin sukulaisia (mukaan lukien kolme siskoa), joiden joukosta olisi voinut erottua todennäköinen sosiaalinen tai rahallinen tukija heidän kouluhankkeelleen? Tai olisi voinut todeta nuorten naisten yritteliäisyyden mahdollisesti olevan äidinisän, helsinkiläisen kauppiaan Hans Sundin peruja? TMA:n aineistojen avulla koulun olisi voinut saada myös kartalle ja fyysiseen rakennukseen?
maanantai 29. kesäkuuta 2009
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Löydöksiä
En tiedä mitä esoteerinen maantiede on, mutta samannimisestä blogista löytyi paikkoja koskevia kirjoituksia, joissa oli mukana myös historia: Kruunuvuori - viimeiset ajat ruususen unta, Kontionmäki - lapsuuden lähimetsä, Itäväylän muinaishaudat, Retkiraportti Turun Tuomiokirkon tornista, Keisarinmänty: esoteerisen maantieteen retkiraportti.Elina Urmas raportoi puolestaan Siuntion retkestä.
Viime vuoden marraskuussa kirjoitettu teksti ei houkuttele Helsingin yliopiston historian luennoille.
Salla Brunou on tutustunut kirjaan Tuntematon emäntä: "Tuntematon emäntä keskittyy näkökulmassaan maaseudun naisten arkeen talvi- ja jatkosodan aikana. Muistelijoiden iästä johtuen näkökulma on usein nuorehkon perheenemännän tai vielä naimattoman nuoren tytön. "
Kolme lyhyempää tekstiä 1900-luvun Suomesta: Autoilua 30-luvulla, Meiän äiti, Hevoskuiskaaja
Sopuli.fi ei ole blogi vaan Kokemäenjokilaakson verkkolehti. Sen arkistosta sain tietää, että Vammalan Tapiolan koulusta on tehty historiateos, Äetsän vuonna 1896 valmistunut asema siirretään, Pyhän Olavin kirkko ei aukea heinäkuussa mutta avautunee elokuussa.
Perhoset amerikkalaisesta lastenlehdestä lokakuulta 1873.
Sunnuntaiksi Suomesta kuvia
Barbara Wrightin vuoden 1941 paikkeilla kuvaamaa nuorisoa. (LC-USW3-056678-E. Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 )
Barbara Wrightin vuoden 1941 paikkeilla ottama kuva miehistä rannalla. (LC-USW3-056686-E. Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 )
Barbara Wrightin vuoden 1941 paikkeilla kuvaama lypsy. (LC-USW3-056694-E. Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 )
Barbara Wrightin vuoden 1941 paikkeilla kuvaama nuori nainen. (LC-USW3-056693-E. Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 ) lauantai 27. kesäkuuta 2009
Turussa taas - keskiaikaa
Turussa parhaillaan käynnissä olevilla keskiaikamarkkinoilla olisi kiva olla, mutten sentään viitsi lähteä uudelle käynnille heti edellisen perään.
Joten virtuaalista keskiaikatunnelmaa alla olevilla kuvilla Aboa Vetuksen ihanasta pienoismallista ja lista keskiajalla enemmän tai vähemmän elävien blogeista:
Kotimaista: Neulakko, Hibernaatiopesäke, Pistoksissa, Neulanpistoja sormissani, Haarniskaneuroosi, Brigidan kaaoksenhallintaa, Pohjalla helmenä pätöinen minä, Paratiisin murusia, Dulce et utile (käsitöiden historiasta yleisemmin), Riihivilla (kasviväreillä värjäyksestä), Hiien kissa (myy tuotteita)
På svenska: Hantverk och slöjd, Kurage -Hantverk, historia och reenactment
In English: Med brinnande lunta..., Medieval silkwork
ja aina yhtä hauskana Got Medieval, jossa useimmiten esitellään keskiajan (yllättävää) kuvamateriaalia - ei siis tarvitse ymmärtää kieltä.
Ja jos haluaa ymmärtää keskiajan tutkimuksesta enemmän kannattanee tarttua juuri ilmestyneeseen Keskiajan avaimeen (571 sivua!), jonka edellä mainitun Neulakon kirjoittaja on ostanut ja suosittelee.
Joten virtuaalista keskiaikatunnelmaa alla olevilla kuvilla Aboa Vetuksen ihanasta pienoismallista ja lista keskiajalla enemmän tai vähemmän elävien blogeista:
Kotimaista: Neulakko, Hibernaatiopesäke, Pistoksissa, Neulanpistoja sormissani, Haarniskaneuroosi, Brigidan kaaoksenhallintaa, Pohjalla helmenä pätöinen minä, Paratiisin murusia, Dulce et utile (käsitöiden historiasta yleisemmin), Riihivilla (kasviväreillä värjäyksestä), Hiien kissa (myy tuotteita)
På svenska: Hantverk och slöjd, Kurage -Hantverk, historia och reenactment
In English: Med brinnande lunta..., Medieval silkwork
ja aina yhtä hauskana Got Medieval, jossa useimmiten esitellään keskiajan (yllättävää) kuvamateriaalia - ei siis tarvitse ymmärtää kieltä.
Ja jos haluaa ymmärtää keskiajan tutkimuksesta enemmän kannattanee tarttua juuri ilmestyneeseen Keskiajan avaimeen (571 sivua!), jonka edellä mainitun Neulakon kirjoittaja on ostanut ja suosittelee.
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
perjantai 26. kesäkuuta 2009
Agda Blom
Uudenkaupungin kultturihistoriallisen museon herrainhuoneessa oli tämän näköinen kirjoituspöytä:
Infolehdykän mukaan sen veisti "uusikaupunkilaisen porvarisperheen tytär Agda Blom 22-vuotiaana. Agda perusti veistokoulun Helsinkiin, ja toimi sen opettajana yli 30 vuotta". Uudenkaupungin naisia esittelevä sivu täydentää
Marginaalista täydennystä edelliseen sanomalehtiarkistosta
Infolehdykän mukaan sen veisti "uusikaupunkilaisen porvarisperheen tytär Agda Blom 22-vuotiaana. Agda perusti veistokoulun Helsinkiin, ja toimi sen opettajana yli 30 vuotta". Uudenkaupungin naisia esittelevä sivu täydentääTunnettuun uusikaupunkilaiseen Blomin kauppiasperheeseen vuonna 1864 syntynyt Agda Blom vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Uudessakaupungissa. Hän oli kiinnostunut mm. purjehduksesta, jossa hän saavutti myös menestystä - aikana, jolloin naisille ei kilpailuissa vielä ollut edes omaa sarjaa. Agda Blom pääsi myös Uudenkaupungin Purjehdusseuran jäseneksi jo vuonna 1901, vaikka virallisesti naiset saivat luvan liittyä seuraan vasta kaksi vuotta myöhemmin. Agda purjehti Loveley- ja Wampo - nimisillä purjeveneillään.Mutta silti "veisto" oli poikien käsityötä koko 1900-luvun?
Agda Blom oli 1800-1900-lukujen taitteessa muutenkin poikkeuksellinen nainen. Hän harrasti veistämistä ja olikin siinä erityisen taitava. Agda valmistui veistonopettajaksi Helsingissä Pedagogiska Slöjdanstaltenissa 1889 ja perusti kaupunkiin samana vuonna oman veistokoulun. Agda Blomin veistokoulu oli tunnettu siitä, että siellä tytötkin opetettiin käsittelemään puukkoa ja lehtisahaa. Agda ei koskaan perustanut perhettä. Hän kuoli Helsingissä 65-vuotiaana vuonna 1929. Hän oli opettanut veistoa jopa 12.000 oppilaalle.
Marginaalista täydennystä edelliseen sanomalehtiarkistosta
- Uudenkaupungin kansakoulujen johtokunta myönsi 24.1.1889 virkaeron v.t. käsityönopettajana toimineelle Agda Blomille, joka oli kutsuttu apulaisopettajaksi Vera Hjeltin käsityökouluun Helsingissä (1.2.1889 Aura no 27)
- "Puuveistokoulu. Neiti Agda Blomin veistokoulu, joka avattiin syysk. 3 p., alottaa toisen lukukautensa tänään talossa n:o 28 Bulewardinkadun varrella. Koulussa on ollut toistasataa oppilasta, joista nuorin oli 4 vuoden ikäinen. Opetusta annetaan kaikenlaisissa puutöissä eri mallien mukaan. Maksu on 25 penniä tunnilta. Neiti Blom on tunnettu hyvin taitavaksi tällä alalla, jotenka koululta saattaa odottaa parhaimpia tuloksia."(10.01.1893 Uusi Suometar no 7 )
- Agda Blomin veistokoulu aloitti uuden lukukautensa 2.9.1897 osoitteessa Erottaja 19(2.9.1897 Hufvudstadsbladet no 237 )
- Agda Blomin veistokoulu aloitti uuden lukukautensa 16.1.1899 osoitteessa Erottaja 19 -puhelinnumero 2556 (15.01.1899 Hufvudstadsbladet no 14 )
torstai 25. kesäkuuta 2009
Paluumatkalla Turusta
Paljon jäi Turussa tekemättä, Akateeminen kävely kävelemättä ja Kakolassa käymättä. Mutta kaikkea ei voi tehdä. Saatuani Flachsenit kartalle Turussa ystävällinen kuskini kiepautti minut katsomaan Mähkärlän maisemaa. Tasaista oli, mutta aukeat eivät kai näin laajat 1600-luvulla. Aitojakin täytyy kuvitella mukaan:
Kieppi jatkui Uuteenkaupunkiin, ihan yleissivistyksen vuoksi. Paikallinen kultturihistoriallinen museo oli iloinen yllätys ja ehdottomasti kahden euron arvoinen. (Jos käsiin osuu Uudenkaupungin turistibrosyyri niin keskiaukeaman kupongilla pääsee museoon kaksi yhden hinnalla.)
Museon yläkerrassa oli esillä merimieselämää. Alakerrassa oli kesänäyttelyssä kirkkoesineistöä ja alkuperäistä porvariskodin tunnelmaa. Kuvassa stereokuvien katselulaite museon pöydältä.
Kieppi jatkui Uuteenkaupunkiin, ihan yleissivistyksen vuoksi. Paikallinen kultturihistoriallinen museo oli iloinen yllätys ja ehdottomasti kahden euron arvoinen. (Jos käsiin osuu Uudenkaupungin turistibrosyyri niin keskiaukeaman kupongilla pääsee museoon kaksi yhden hinnalla.)Museon yläkerrassa oli esillä merimieselämää. Alakerrassa oli kesänäyttelyssä kirkkoesineistöä ja alkuperäistä porvariskodin tunnelmaa. Kuvassa stereokuvien katselulaite museon pöydältä.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Hasselpähkinöistä kiinnostuneille tiedoksi
Vuonna 1662 painettu Een lijten book som kallas Bonde-practica eller Wädher-book innehållande någhra sköna reglor huruledes man skal känna och lära heela åhrsens lopp alltijdh warandes åhr ifrå åhr tietää kesäkuun säästä ennustaa hasselpähkinöiden satoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




