Satunnainen blogi: Reino Seppäsen kotisivut

Kristillinen sanomalehti Kotimaa julkaisi 23.2.1910 artikkelin Sananen pappien avioliitoista, jonka kirjoittamiseen oli "meillä tällä kertaa erityinen syy, ja eräs näinä aikoina maassamme eräässä pappilassa sattunut sanomalehdissä kerrottu, ylen surullinen tapaus antaa minulle aihetta vähän koskettelemaan pappien naimisseikkoja". Koska kyse oli sanomalehdissä raportoidusta tapauksesta, se löytyi helposti. 

Onneksi en ryhtynyt sanomalehtien haravointiin, vaan googlasin sukunimellä. Näin osuin Reino Seppäsen kotisivuille, joilla juttu oli käsitelty tarpeellisella perusteellisuudella kolmessa osassa: Skandaali Peräpohjolssa. Osa 1, Osa 2 ja Osa 3. (Huomattavasti lyhyempi katsaus on Hjelt-suvun blogissa, jonka tuorein teksti on Muotokuvan arvoitus.) 

Seppänen on kirjoittanut sivuilleen yli 20 vuotta ja kategoriassa Historiasta on paljon luettavaa. Vuonna 1917 tapahtunut Kohtalokas haaksirikko Vanajavedellä on saanut artikkelin samoin kuin Kuvernöörin murhayritys Viipurissa 1905. Laajempi kokonaisuus on Kaikuja Boris Cederholmin painajaisesta. Osa 1, Osa 2, Osa 3, Osa 4 ja Osa 5. Sukututkimukseen liittyy Pällilän hovi Muolaalla. Osa 1 ja Osa 2. Seppäsen poliittiseen kantaan puolestaan Antti Tuokko – Työväenmarssin sanoittaja. 

Mielenkiinnolla luin myös Seppäsen tekstin Teemu Keskisarjan retki pimeyteen.

Seitsemäs vuoteni Agricolan keskusteluissa

Jatkoa varsin vanhoille postauksille Seitsemän vuotta Agricolaa - viisi ensimmäistä ja toiseksi viimeisin. Moniko linkki vielä toimii? Monenko materiaalin olemassaolon muistan?

Joulukuussa 2011 jaoin tietoa verkossa auenneista Newtonin muistikirjoista, verkkokirjasta Suomi, Ruotsi ja Venäjä tuhat vuotta naapureina, väitöskirjasta "Rukoile ja työtä tee. Onni Puhakan kehitys innovaattorista oman tien kulkijaksi", ruotsalaisesta historian käytön oppimateriaalipaketista, Britannian maalausportaalista Your Paintings.

Tammikuussa 2012 promosin verkkonäyttelyä tamperelaisen leivän historiasta, SLS:n kartanotietokantaa, väitöskirjaa "On elettävä kun koska tahansa voi kuolla : lottien selviytyminen sodassa 1939-1945", gradua "Huomiolla hallittu. Modernin naisen elämäntyyli Aitta-lehdessä 1927–1930", väitöskirjaa Lestadiolaisista naisista perinnönkantajina ja VR:n juhlasivustoa. Kertasin amatöörien sotaelokuvahankkeita. Raportoin SKHS-gradupalkinnosta, Turun kasvimuseon digitointihankkeesta ja HBL:n 1918-twiittauksesta.

Helmikuussa kerroin Pinterestistä historian palveluksessa, Hesarin Mäntsälän kapinasta SoMessa ja Rudolf Koivun virtuaalimuseosta. Kysymykseeni Romanian alueen vanhan sivilisaation esityksestä suomalaisessa kirjallisuudessa tuli yksi vastaus aikanaan.

Maaliskuun uutisia olivat Ooppera Vilppulan vaiheesta 1918 ja se, että Paleface herätti kommentointia. Nostin esiin Laitasaari-sivuston ja Juteinista tehdyn e-kirjan.

Huhtikuussa jaoin Hesarin sivujen kuvia vanhoista autoista, Jukka Laajarinteen kommentin historian tulkinnasta, julkaisun Valtioneuvoston kanslia 200 vuotta. Kansliatoimituskunnasta pääministeriöksi, sivuston Ihan epänormaalia - vammaisuuden historia Suomessa ja Titanicin uppoamisesta 100 vuotta -seminaarin esitelmät.

Toukokuussa vikisin kulttuuriministerien Europeana-nostoista ja kerroin kuningatar Victorian päiväkirjojen avauksesta.

Kesäkuussa promosin toisen maailmansodan sivustoa. Jokisipilän kolumnia, Nenosen blogikirjoitusta, brittiläisen sotapropagandakuvaston Wikimedia-jakoa, Ilari Aallon videoita Aboa Vetuksesta ja Heikki Ylikankaan saamaa Warelius-palkintoa.

Heinäkuussa linkitin Norjan Riksarkivetin sotakuvia, joilla oli marginaalinen yhteys Suomeen, lisää arkeologiavideoita ja Suomen pankin digitoituja julkaisuja. Lisäksi kommentoin uutiseen keskiaikaisesta rakennusprojektista.

Elokuussa oli käynnissä Lauri Lepola -keskustelu ja 1812-muistomerkkiuutisointi, joihin näköjään osallistuin marginaalisesti samoin kuin syyskuussa Venäjän taisteluennallistuksiin. Markku Kuisma sai OKM:n palkinnon, löysin digitoituna saksalaisia kuvia vuoden 1918 sodasta, ja linkitin Tiedekulman videoita, joita ei enää verkossa ole?

@K_KM_K Think Wall -sivustolta videoita ei enää valitettavasti löydy. Muutamia v. 2012 tallenteita on YouTubessa: https://t.co/X257Q6qksu
— Tiedekulma (@tiedekulma) June 17, 2014

Lokakuussa nostin esiin verkon 1900-luvun Kuka Kukin on -kirjallisuutta, väitöskirjan "Tavallista taikuutta. Tulkinta suomalaisten taikojen merkityksistä Mikko Koljosen osaamisen valossa" ja väitöskirjan "Taloudellinen kehitys ja vahva valtio - Suomen suuriruhtinaskunta 1809-1913, Tansania 1961-1986" . Toimituskunnalle tarjosin aiheeksi Google Cultural Institutea, mutta ei siitä tainnut kukaan koskaan kirjoittaa.

Marraskuussa kerroin, että Unioninakseli-teemasarja on luettavissa ja ladattavissa, sekä linkitin videoita venäläisten sotavankien kohtelusta Vaasan Kurileiri 24:ssä 1941-44.

Institutionaaliset historiablogit

Juhlahumusta toivuttua on syytä irrottaa katse omasta navasta ja tehdä pitkästä aikaa katsaus tiedossani olleeisiin tai Googlen nyt löytämiin yliopistojen historiablogeihin. Vanhimmasta nuorimpaan.

Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitoksen henkilökunnan ylläpitämä HiMa-blogi aloitti marraskuussa 2010, mutta ei ole päivittynyt tänä vuonna ollenkaan. Täältä muistan lukeneeni hyviä juttuja, joihin olen varmaankin joskus linkittänytkin.

Turun yliopiston Kulttuurihistorian blogiin on tullut linkitettyä aiemminkin, sillä sitä on päivitetty tammikuusta 2011. Muistan ainakin gradulistauksia, joista suurin osa ei ollut verkossa luettavissa. Toukokuussa 2016 aloittanut Turun yliopiston poliittisen historian oppiaineen blogi on päivittynyt, mutta linja ei oikein hahmotu. Edelleen Turun yliopistolta Ikkunoita opetukseen vaikuttaa nimestään huolimatta kertakäyttöiseltä, sillä etusivunsa mukaan siellä "esitellään Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen koulutusohjelman kevään 2016 opetusta. Haluamme tarjota ikkunoita opetukseen kahdelta, vuotta 1918 käsittelevältä syventävien opintojen kurssilta."

Helmikuussa 2017 aloittanut Turun yliopiston Lastuja Suomen historiasta on antoisa ja suosittelen esimerkiksi Johanna Ilmakunnaksen tekstiä Hyllyjen välissä. (Vastaavista huomioista kirjoittaminen on itselläni ollut pitkään työlistalla.)

Åbo Akademin Historieämnets blogg on aloittanut joulukuussa 2013 ja julkaissut (muistin varaisesti) laadukkaita tekstejä. Tietenkin på svenska.

Tampereen yliopiston blogilistalta löytyy Yhteiskunnan historian huippuyksikön blogi Suomalaisen yhteiskunnan historia – menikö se niin? sekä vanhempien aikojen tutkimuksen blogi Trivium. Molemmissa on ehdottomasti lukemisen arvoisia juttuja.

Oulun yliopiston historiatieteiden blogi Historiaa arktisella asenteella aloitti helmikuussa 2017. Alkuspurtin jälkeen päivitystahti on ollut varsin verkkainen.

Jyväskylän yliopistossa huhtikuussa 2017 aloitettu What the Hela? ilmoittaa olevansa "Historian ja etnologian laitoksen (Hela) henkilökunnan, opiskelijoiden, alumnien ja kumppaneiden blogi, joka käsittelee vapaamuotoisesti havaintoja, ideoita ja toimintaa liittyen tutkimukseen, laitoksen jokapäiväiseen elämään ja ajankohtaisiin ilmiöihin." Blogin nimestä huolimatta tekstit ovat suomeksi. Läpi selattuna ne näyttävät olevan suunnattuja yliopiston sisällle, enkä historianharrastajana saanut jutuista oivalluksia.

Ja lokakuussa 2017 aloitti historiantutkimuksesta ja opetuksesta Helsingin yliopistossa kertova blogi. Alkupurskeeksi on julkaistu joukko hyviä tekstejä, mutta toimivuutta päästään arvioimaan vasta ajan myötä.

Otsikossa lupasin institutionaalisia blogeja, joihin on toki laskettavissa muutkin kuin yliopistojen tuotokset. Ulkomuistista viime tingan lisäyksenä SKS:n Vähäisiä lisiä ja SKHS:n blogi, jossa André Swanström on ansiokkaasti oikonut SS-miehistämme kirjoitettua historiaa. Suomen Historiallisen seuran sivustolla on myös osio "blogi", mutta sen yhdestä ja päiväämättömästä kirjoituksesta on vaikea vetää johtopäätöksiä.

Listauksen mahdollisista ja todennäköisistä puutteista saa mielellään jättää kommentin.

Kuvitus kirjasta The historians' history of the world; a comprehensive narrative of the rise and development of nations as recorded by over two thousand of the great writers of all ages (1904)

Kolme "uutta" blogia

1) Kesäyliopistokurssilla oli toinenkin bloginkirjoittaja: Anu K. Lokakuussa 2015 aloittamansa Kirjava historia ei ollut tullut aiemmin eteeni, mutta en ole tainnut hirvittävästi hakuja viime aikoina tehdäkään.

Esittelysanojensa mukaan Kirjava historia lupaa olla

sekoitus uusia kirjoja, vanhoja kirjoja, kirjoja historiasta ja historiakirjoja. Tarinoita vanhoilta kotinurkilta Pyhäjokilaaksosta sekä muualta Suomesta ja ulkomailta. Omien esi-isieni ja -äitieni elämää sekä tuntemattomien, kenties jonkun toisen esi-isien ja -äitien elämää.

Heti ensimmäisessä tekstissä opin uutta siirtolaishistoriasta Anun esittelemästä Oulaisten kirkkomaan hautamuistomerkistä. Enkä tiennyt tätä ennen Suomen lyhintä sukunimeä. Ivalojoen kultakausikin oli uutta tietoa. Siinä 1870-luvulla mukanaolleita on Kultahipun henkilötiedostoissa. Haapaveden kylpylaitoksesta oli kiinnostavaa lukea ihan muuten vaan. Erityisesti siirtolaisista kiinnostuneiden kannattaa tutustua tähän blogiin. Siitä voi tykätä Facebookissakin.

2) Jari Isokorven blogi Saapassissi on saanut alkunsa jo vuonna 2009. Saapaanheitännän joukossa on historiaa ilmeisesti Huittisten ympäristöstä. Kaikkia näitä ei ole luokiteltu Historian alle, joten löytäminen vaatii läpiluentaa. Viimeisen vuoden aikana esimerkiksi kerrottu Kiikan Ruotsilan kartanon torpparikapinasta 1830-luvulla: osa 1, osa 2, osa 3, osa 4, osa 5. Esivanhempani ovat asuneet aivan naapurissa, mutta episodi oli minulle aivan uutta tietoa.

3) Museoblogien kevään uutuus on Sagalundin, Fiskarsin ja Stundarsin Museipressen, jossa julkaistaan kolmen todellisen henkilön tekstejä, jotka ainakin kahden ensiksimainitun osalta ovat aina kyseiseltä päivältä, mutta tietenkin menneisyden vuodelta. Ainoastaan Fiskars tarjoaa suomennoksen eli mahdollisuus ruotsin treenaamiseen.

Kuva kirjasta Specimens of type, borders, ornaments, brass rules and cuts, etc. : catalogue of printing machinery and materials, wood goods, etc (1897)

Helsingistä palmuja ja paljon muuta

Valokuvataiteen museon tarjoamia Inhan  Helsinki-kuvia katsoessani huomasin Esplanadin palmut, mutta oli kiire eteenpäin. Toisin kuin Hugolla, jonka twiitti innosti minut googlailemaan lisätietoa. Yksi osuma oli sivustolla Kasvit - kaupungin vaatteet. Helsingin historiaa puistojen kertomana, jonka olemassaolo oli joko uusi tai unohtunut tieto.

Muuta tuoretta tai muistiin palannutta Helsingistä.

Uusi blogi Merellinen Helsinki raportoi samannimisestä hankkeesta, jonka

tarkoituksena on tutkia pääkaupunkiseutumme saariston asutuksen vaiheita arkeologian ja nimistöntutkimuksen vuoropuhelun kautta. Tähän mennessä on tutustuttu Vallisaareen ja Vartiosaareen. Seuraavana tutkimuskohteena häämöttää Villinki.

Kvartti 1/2015 sisälsi monta mielenkiintoista historia-artikkelia, joita pitäisi ehtiä joskus lukemaan.

Titta Aaltonen: Hetkiä Helsingissä – Raitiovaunupysäkit kertovat (Helsingin kaupungin liikennelaitoksen julkaisuja 2014:1, pdf)

Helsinki City -inventointi ja samalla sivulla näköjään myös Helsingin keskiaikaiset ja uuden ajan alun kyläpaikat

Kallion kävelyfestivaalin omatoimioppaat, uutuutena Jäljet johtavat sylttytehtaalle.

Blogissa Töölöntorin reunalta kävelty: Helmi Helsingin 2, Helmi Helsingin 3, Helmi Helsingin 4, Kävelyretkiä vanhaan Helsinkiin 6

Tuomo Hiippalan kokoama turismiesitekokoelma.

Kymmenosaisessa verkkonäyttelyssä kerrotaan Helsingin kaupunkisuunnittelun vaiheista kaupungin perustamisesta alkaen.

Historia sikseen, ainakin viimeiset 100 vuotta yksi asia on pysynyt: katujen avaaminen. Kuva Flugsvampen 1908.

Verorahoilla tuotettua historiaa nuorisollemme

Opetushallituksen ylläpitämässä Linkkiapajassa on linkkejä opetusta tukeviin materiaaleihin, joista on osa verorahoin maksettu eli hyvällä omallatunnolla voi selailla halutessaan.

Tie vie Suomen historiaan on Opetushallituksen vuonna 2013 tuottama kokonaisuus maahanmuuttajaoppilaille. Kohderyhmää en huomannut selailulla, mutta varmaankin taustaosio Suomi ja maailma kv-yhteyksineen on ajateltu kohderyhmälle. Kun "Peruna tuli Suomeen 1700-luvulla suomalaisten sotilaiden mukana Euroopasta" olisi voinut kertoa sen alkuperämaanosasta ja saada Amerikkakin verkostoon.

Varsinainen sisältö on jaettu 10 osioon, joiden opetussuunnitelmasta juontuva ajallinen jakauma näkyy oheisessa leikkeessä. Jokaisessa on tietoa ja pieni tehtävä. Ottaen huomioon kohderyhmän huomioni herätti vuoden 1000 paikkeilla teksti

Kauppaa käytiin saaristossa, koska sisämaahan viikinkejä ei haluttu päästää. Suomalaiset halusivat suojella sisämaassa asuvia perheitään, kotiaan ja kotieläimiään.

Myös alakoululaisille tarkoitettu Suominen sisältää historiaosuuden, joka ulottuu lähelle nykyhetkeä.

Tästä saan tietää, että ensimmäiset asukkaat "asuivat rantojen luolissa ja kulkivat vesillä veneillään." Luolissa?

Ja arvostiko Pietari Brahe Suomen kieltä?

Koko aikajanaan liittyy ainoastaan yksi  "Testaa tietosi"-kysymys: Mikä on tärkeä asia Suomen historiassa? Oikea vastaus: itsenäisyys.

Opetushallituksen, Museoviraston ja Ympäristöministeriön Vesillä - elämää ja historiaa on tullut aiemminkin linkitettyä, mutta ansaitsee sen tässäkin yhteydessä. Samoin Opetushallituksen myöntämän projektirahan turvin tuotettu Suomen kuvataiteen kultakausi 1865-1910.

Opetushallituksen omilta sivuilta on saatavilla pdf-muodossa Kansakuntaa rakentamassa – Autonomian juhlaa -teemajulkaisu, jonka "tarkoituksena on syventää nuorten historiallista, kulttuurista, kuvallista ja symbolista lukutaitoa omakohtaisen pohdinnan ja elämyksellisyyden kautta." Kirjoittajina ykköskaartin historiantutkijoita.

Yhdeksän kansallista kulttuurilaitosta sekä Opetushallitus tuottivat sivuston Kulttuurin laajakaista, jossa on julkaisu Kansalliset kulttuurilaitokset, henkilögalleria ja oppimistehtäviä. Projekti on päättynyt pari vuotta sitten eli kadonnevat bittiavaruuteen melko pian.

Opetushallinnon tuotannon Kaupunkielämää 1800-luvun Suomessa on todennäköisesti suunnattu alakoululaisille, vaikka sitä ei suoraan sanota.

Otsikko on lievästi harhaanjohtava, sillä kyseessä on turkulainen kaupunkielämä. Luonnollista, kun on haluttu käyttää Luostarinmäkeä kuvauspaikkana, mutta jossakin ruudussa olisi kyllä voinut vilauttaa Suomen muiden kaupunkien määrää ja asukaslukuja.

Helsingin historiaa on oppimateriaalissa Suomenlinna, jossa ei ole mitään taustatietoja. Sama puute on kokonaisuudessa Suomalaisen jazzin vuosisata, jota vaivaa myös lukuisat kuolleet linkit. Mutta ovat samassa ympäristössä kuin edelliset.

Pieniä tehtäviä lukuunottamatta edelliset olivat melko passivoivia, mutta yli kymmenen vuotta sitten on tehty tieto- ja ideapaketti oman koulurakennuksen historian, esineistön ja ympäristön dokumentoinnista, tallentamisesta ja tutkimisesta. "Tutkimisesta" ilman tohtorin tutkintoa?! Ja tämä on edelleen verkossa! Vaikka annetaan jopa ymmärtää, että oppilaat voisivat olla kirjoittamassa koulunsa historiaa? Ja annetaan siihen asiallisia neuvoja.

Vanhemmalle väelle eli AMK-opiskelijoille suunnattu tarinallinen verkko-oppimateriaali Juuret ja Siivet ei paljasta hallinnoijaansa eikä rahoittajaansa, mutta sopii tähän listaukseen. Talteen ottamani tiedotteen mukaan "Sivuja voivat muutkin tahot vapaasti hyödyntää omassa opetuksessaan." Alkuperäisen idean mukaan läpikäytynä "lopuksi opiskelijat laativat tehtävien pohjalta verkkonäyttelyn: löytyivätkö juuret ja siivet? Tämä näyttely rakennettaan valmiiseen tarinalliseen pohjaan, joka on mahdollista julkaista kaikkien ihasteltavaksi."

Korkeimman oikeuden asioita

Olin eilen Kansallisarkistossa hyödyntämässä viikon ainoaa ilta-aukioloa ja tavaamassa Senaatin oikeusosaston aktia. Tuskin tulen näkemään sitä päivää, kun nämä oman aikansa korkeimman oikeusasteen paperit on digitoitu (*), mutta Kansallisarkisto tiedotti tänään FB:ssä, että

Digitaaliarkistoon on viime aikoina viety Korkeimman oikeuden vanhempia asiakirjoja. Nähtävillä on diaareja sekä päätös- ja tuomiotaltioita.

Vuodelta 1952 peräisin olevat ja sitä vanhemmat oikeusasiakirjat ovat vapaasti käytettävissä Digitaaliarkistossa. Sitä uudempiin digitoituihin ja digitoimattomiin aineistoihin voi tutustua Kansallisarkiston tutkijasalissa.

Huh. En ole uskaltanut linkittää ajattelevan Annelin aineistoon viitanneita hienoja blogitekstejä, kun pelkäsin, että aineisto oli erehdyksessä esillä. Mutta nyt:

• Korkeimman oikeuden arkistoa penkomassa (30.5.2014)
• Tuomiotaltioita (14.6.2014)
• Aviolapseksi julistaminen (27.6.2014)
• Vieläkin tuomiotaltioista - testamentin moittiminen (1.7.2014)
• Sukulunastusoikeutta ja lainhuutoja (5.7.2014)
• Riitaa puhelimesta (22.8.2014)
• Holhoojia ja holhottavia (3.10.2014)
• Puolukoita korkeimpaan oikeuteen (7.10.2014) 

Kuvituksen toivossa tarkistin Wikipediasta, missä rakennuksessa Korkein oikeus toimii. Hups, Kauppatorin vieressä olevassa, johon en ole koskaan kiinnittänyt mitään huomiota. Siivu leikattu SLS:n Flickr Commonsissa jakamasta kuvasta. Ennen kuin Korkein oikeus oli aloittanut toimintansa.

(*) Lisäys 9.10.2014: Senaatin oikeusosaston materiaalia on digitoitu. Mutta ei akteja.  

Kuultuja luentoja

Tänä kesänä en leikannut matonkuteita, mutta kävin silti läpi isohkon määrän Oxfordin yliopiston ja Institute of Historical Researchin tarjoamia luentoja. Mansikoita peratessa tai helteestä voipuneena maatessani.

Yksi parhaiten mieleen jääneistä oli Sheldon Garonin luento, jossa ahaa-juttu oli hallinnollisten ideoiden leviäminen valtioiden välillä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.

David Gryllsin esitelmä rakkauden ja seksin esittämisestä viktoriaanisissa romaaneissa oli myös antoisa. Joskus pitää osata lukea rivien välistä ja joskus sinne voi lukea sellaista, jota siellä ei ole. Hyvin opettavaista.

Vuodelta 2011 oli tarjolla setti  Novel Approaches: from academic history to historical fiction historiallisen fiktion mahdollisuuksista ja rajoista. Ei vaikuttanut pahasti vanhentuneelta.

Hermione Lee käsitteli kohtaamisia, joista on molempien osapuolen kertomukset. Mitä muistetaan ja mitä halutaan kertoa ei ole koko totuus.  Donald A. Ritchie kertoi Yhdysvaltain senaatin "historiaosastoa" ja painotti, että muistitietoa pitää kerätä kaikilta organisaatiossa.

Tammy Gordonin esityksestä Yhdysvaltain 200-vuotisjuhlista olisi vertailupintaa 2017-suunnittelulle?

Muodit tulevat ja menevät. Ken Albala kävi läpi sen, miten eurooppalaisessa ruokamuodissa on heiluttu yksinkertaisen ja monimutkaisen välillä antiikista asti.

Jonathan Healey kertoi englantilaisin esimerkein karttojen paljastamasta menneisyydestä.

Hannah Greig puhui historiallisten elokuvien materiasta. Puvustuksesta voidaan huolehtia ja jättää interiöörit lähes tyhjiksi. Ja  helpointa on kuvata aikaa, jota on jo opittu esittämään ja katsomaan.

Margot Finn painotti esineiden materiaalisuuden merkityksellisyyttä. Esineen etupuolelta otetusta digikuvasta ei selviä miltä esine tuntuu ja tuoksuu. Hän on mukana tutkimushankkeessa, johon on otettu mukaan ei-akateemisiakin tutkijoita!

Marie-Claude Felton puhui omakustantamisen käytännöistä 1700-luvulla.

Abigail Williams tavoitteli ääneen lukemisen historiaa. Aikanaan niin tavallista ettei tullut usein mainittua. Liittyi kadonneisiin kynttilöihin, joista (pimeyden kulttuurihistorian ohella) puhui Aaron Allen. Bridget Longin esityksessä ääneen lukeminen yhdistyi käsitöihin. Niiden tärkeys näkyi tanskalaisissa 1800-luvun maalauksissa. Tästä puhui Anna Schram Vejlby. 

Maalauksien esittämää materiaa käsitteli David Gaimster, joka puhui myös historian ja materian tutkimuksen suhteesta.

Se lomailusta.

Kuvat Velikulta 18/1905 ja 18/1902

Palkittuja opettajia 1901

"Lovisa Törnroos, kalastajanleski Kirkkonummella, synt. 1826, piti Helsingissä koulua 1847—1849. Sitten vuodelta 1850 viime aikoihin asti on hän etupäässä Kirkkonummella, mutta osaksi myös Espoossa pitänyt lasten koulua vähävaraisille. On ollut leskenä kolmekymmentä vuotta ja on hiljakkoin muuttanut tyttärensä luokse Ahvenanmaalle."  

"Jgfru: Anna Lovisa Skog" oli vihitty Helsingissä 31.12.1850 sulhasenaan "Koff:sjöm: Carl Ludv: Dannberg". Avioliitto on jäänyt hyvin lyhyeksi, sillä "Konstapels Enkan Anna Lovisa Dannberg" meni Kirkkonummen Danskarbyssä jo 30.11.1855 naimisiin kalastaja Carl Gustaf Törnroosin kanssa. Ilmeisesti samainen (ellei täysikaimansa) kalastaja kuoli 47-vuotiaana 27.6.1871.

Muutto Helsingistä Danskarbyhyn saa taustoistusta vilkaisemalla rippikirjaan 1849-55, jossa Danskarbyssä on useita Dannberg-nimisiä, mukaan lukien Lovisan mies ennen kuolemaansa vuonna 1854.

"Juho Nyberg, Karjalan Maajoen kylästä, ent. nahkuri, synt. 1828, on uutterasti opettanut pieniä lapsia lähes viisikymmentä vuotta ja viiden vuoden ajan ollut pyhäkoulun opettaja."

Pitäjännahkurina Juho Nyberg vihittiin Karjalan seurakunnassa 19.10.1862 avioliittoon Maria Andersdotterin kanssa.

"Karoliina Bergman, neitsyt, Oriveden kirkonkylästä, synt. 1829, on jo aikaisesta nuoruudestaan harjoittanut lasten opetusta, mutta säännöllisen koulun tapaan vuodesta 1883 etupäässä kotona, mutta osaksi myös vanhempien pyynnöstä kiertäen kylästä kylään Orivedellä, Eräjärvellä ja Ruovedellä ja vielä antaa opetusta yksityisten huonokykyisille lapsille. Viisi vuotta hänellä oli jonkinmoinen turvakoti, jonka oppilaat hänen tuli valmistaa maanviljeliöiksi, käsityöläisiksi j. n. e. Tehtävä oli kuitenkin hänelle vaikea ja vaikka hän nautti apua läänin kuvernööriltä sitä varten, niin asia meni huonosti ja taloudellisesti niin että hän yritykseen hävitti kaiken omaisuutensa."

Bergman ei ole paikkakunnalla unohtunut, vaan hänet on mainittu ainakin Annelin lukemassa pitäjäkuvauksessa.

"Matti Suorsa, torppari Piippolassa, synt. 1832, ollut pyhäkoulun opettajana vuodesta 1871 ja toiminut erinomaisella ahkeruudella ja innolla. Vanhuus ja katovuodet ovat hänen toimeentuloaan suuressa määrin heikontuneet."

Tekstilainaukset: Suomalainen Wirallinen Lehti 16.1.1901
Tunnelmakuva: Daniel Nyblinin mv-valokuva Robert Stigellin maalauksesta Kalastuspaikka Porkkalan luona (1891)
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto

"Kaikkien aikojen paras historiablogi"?

Yle on joulukuun alussa perustanut historialle aihe-sivun ja Twitter-tilin Yle Historia. Jälkimmäinen tarjoaa jonkinlaisen (joskaan ei täydellisen) kootun mahdollisuuden seurata historiauutisia, jotka ovat Ylen sivuilla ja ohjelmistossa edelleen joka puolella: kulttuurissa, tieteessä, alueuutisissa tai jossain muualla.

Aihe-sivun profiili on vielä minulle epäselvä, mutta selvästi sitä ollaan nostamassa äänestämällä "Kaikkien aikojen parasta historiablogia". Sen ehdokkaat kerättiin kommentteina enkä mainittua "historiatiimin rankkausta" erottanut äänestyslistassa. Linkit ovat samassa järjestyksessä kuin kommenteissa, Twitteristä on poimittu ainakin yksi linkki (mutta ei sitä yhtä) ja lukuisissa kommenteissa esitetty linkki nostettu ensimmäiseksi.

Lista on ilahduttavan kaukana Agricolan blogilistasta. Ylen toimittajat jättivät blogilinkit pärjäämään sellaisenaan, mutta lukijoideni palvelemiseksi/omaksi ilokseni kommentoin lyhyesti.

• www.laitasaari.net "Tarinoita Laitasaaren kylästä, Koivikosta Oulunsuun rajalle ja Sanginjoelta Lanin Sosolle." Olen ollut tietoinen sivustosta sukututkimuspalstojen kautta, mutta en mieltänyt blogiksi, enkä alkanut seuraamaan. Edelleenkään en tiedä missä Laitasaari sijaitsee.
• http://kaponieeri.blogspot.com/ Vuoden 2012 historiablogi eli laadukkaaksi arvioitu. Kirjoittajana turkulainen museoammattilainen Kari Hintsala
• http://mullanalta.blogspot.com/ Turkulaisen Ilari Aallon blogi käsittelee arkeologiaa ja blogin FB-sivulla mussutettiin, ettei se kuulu historiablogien joukkoon. Minusta kuuluu. Varsinkin, kun Ilari enimmäkseen käsittelee historiallisen ajan arkeologiaa.
• http://lethemboyle.com/ Suomalaisen keskiaikaharrastajan englanninkielinen ruokablogi. 
• http://www.neulakko.net/ Suomalaisen keskiaikaharrastajan vaatetuksen ja käsitöihin keskittyvä blogi  
• http://hibernaatio.blogspot.fi/ Suomalaisen keskiaikaharrastajan vaatetuksen ja käsitöihin keskittyvä blogi  
• http://www.fintage.net/blogi/palstat/fintagefashionshow/ Minulle uusi tuttavuus. Vanhan ajan (vilaisun perusteella 1900-luku) vaatetyyliä harrastavien kuvapainotteinen ryhmäblogi. Kivaa katseltavaa, saa varmasti ääniä.
• http://kalmistopiiri.wordpress.com/ "Hautausaiheiselle arkeologialle ja osteologialle omistettu sivusto". Ollut seurannassani pitkään, tyyliltään täysin asiallinen.
• http://sukututkijanloppuvuosi.blogspot.fi/ - katso ympärillesi, niin tiedät mikä tämä on 
• https://blogs.helsinki.fi/sveaborg-project/ Vuoden 2012 ryhmähistoriablogi (tms.). Projekti loppumassa ja blogin loppu ilmeisesti häämöttää.
• http://perheenjaljilla.blogspot.fi/ Anu Lahtisen johtaman tutkimushankkeen ryhmäblogi, joka on päivittynyt enemmän laadulla kuin paljoudella. 
• http://annelinajatuksia.blogspot.fi/ Oma ehdotukseni ja lempparini. Rauhallisesti ja asiallisesti kirjoitettuja ajatuksia vaihtelevista aiheista Suomen historiaan ja sen tutkimiseen liittyen.
• http://augustintytar.blogspot.fi/ Oma ehdotukseni tämäkin. Menneiden aikojen (useimmiten 1700- ja 1800-luku) vaatteiden kopioiden ompelijan tuotoksia katson kuolaten. Teksti englanniksi.
• http://elamaa1700-luvulla.blogspot.fi/ Myös oma ehdotukseni. 1700-luvun harrastamisesta kertova blogi.
• http://rautakaudentaidot.wordpress.com/ Myös oma ehdotukseni. Alaotsikkonsa mukaan "tutkimusmatkailua menneeseen" ja ihastuin huolella tehtyihin teksteihin enemmän kuin itse aiheeseen.
• http://kulttuuriperintoinventointi.blogspot.fi/ Myös oma ehdotukseni. Metsähallituksen talousmetsien kulttuuriperintöinventoinnista on irronnut mielenkiintoisia näkymiä historiaan.
• http://juhansuku.blogspot.fi/ Juha Vuorelan blogi ei enää päivity joka arkipäivä, mutta pyörii edelleen.
• http://antiikki.taivaansusi.net/ Antiikin arkeologia ja kulttuurihistoria ei kiinnosta, joten tätä blogia en ole seurannut. Näyttää laadukkaalta. (Jostain syystä linkki listassa kahteen kertaan.)
• http://airaroivainen.blogspot.fi/ eli "Hajamietteitä Pöljältä". Aira Roivaisen hyviä paikallishistoriallisia tekstejä, joita olen lukenut mielenkiinnolla, vaikka en ole tarkastanut missä Pöljä sijaitsee.
• http://nuoruusdisko.blogspot.fi Minulle 1990-luku ei ole nostalgian aihe, joten tätä en ole seurannut. Kirjoittajaa on jo esitelty Ylen radio-ohjelmassa.

Äänestyslomake Ylen sivulla. Aikaa on 13.1.2014 asti, joten valintaa voi tarvittaessa miettiä sekä joulusiivouksen että joulun jälkeisen siivouksen ajan.

Miettivä ja siivoava pikkumimmi on digitoitu ja irrotettu kirjasta Blossoms by the Way. A collection of choice poems British Libraryn toimesta ja saatu esiin Flickr-kokoelmastaan. Sen koneellisesti luodut tägit eivät toimi, joten toistaiseksi en ole keksinyt muuta keinoa tutustua valikoimaan kuin ankara selaus. Joukossa on Suomestakin kuvia, joten palaan aiheeseen varmasti vielä.

Käynnit Kansallismuseossa ja paluu kuppikiviin

Google hakee puolestani automaattisesti blogikirjoituksia, joissa esiintyy sana Kansallismuseo. Tänä aamuna tuloksia oli klimppi.

Sissi Travels on kulkenut pitkin Helsinkiä ja sai Kansallismuseokäynnistä irti ainakin useampia ajatuksia turkiksista.  Helmi Liiketalousopiston opiskelijat kävivät museossa 31.10.2013 ja heidän matkailun oppimispäiväkirjaansa syntyi kolme kirjoitusta: 1, 2, 3. Todennäköisesti samasta ryhmästä blogissa Wernasiaa ja mahdollisesti samaan ryhmään kuului Opaspalveluiden kurssin puitteissa liikkunut Tiilan-blogin kirjoittaja, joka ei ollut

kyseisessä museossa koskaan ennen käynytkään, eli ihan kiva oli käydä kattomassa miltä siellä näyttää. Yleisesti tykkään kyllä museoista, mutta alkuun vähä hirvitti kun vitriinit oli täynnä pelkkiä nuolenpäitä ynnä muita, mutta kyllä se siitä sitten kiinnostavammaks muuttu.

Hänelle oli opastuksessa selvinnyt kuppikivistä, että

muinaiset ihmiset hieroivat koloja kiviin, ja laittoivat koloihin uhreja, esim. marjoja, viljaa ym., jotka vainajien henget sitten hakivat pois. Myös murheet sai laittaa koloihin, ja esi-isien henget hakivat nekin.

Ensikertalainen Smirge oli myös ollut opastetulla kierroksella. (ja käy opaskurssia Helmessä). Hänestä Kansallismuseossa esillä olleet kuppikivet olivat kiinnostavia.

En ollut ennen kuullut kuppikivistä, saati nähnyt sellaista. Oli mielenkiintoista, mihin tarkoitukseen kuppikiviä oli alun perin kätetty.

Uhrikuoppiin jätettiin esim. viljaa suvun vainajille, haltijoille sekä maahisille hyvän onnen ja suosion toivossa. Jonkin kansanperinteen mukaan kuppikivien koloihin saattoi myös jättää murheita ja näin päästä eroon surutaakasta.

Näitä siis oppaanplantut tulevat toistamaan uransa ajan, tilaisuuden tullen. Taannoisen alueradiojutun jälkiä korjailtiin vihdoin eilen toisella alueradiojutulla. Arkeologi Eeva-Liisa Schulz myöntää siinä, että "Varmuudella niistä ei tiedetä juuri mitään". Tästä huolimatta Agricolan Tavastia-ketju on jo 18-sivuinen.

Lisäys 29.11.2013. Löytyi vielä yksi raportti blogista Six feet under the stars. 

Matonkuteita ja esitelmiä

Tänä kesänä Kokemäen vierailujen projektinani on ollut leikata Helmi-mummoni ja äitini jättämistä lahjoituskelvottomista vaatteista matonkuteita. En tiedä löydänkö mistään paikkaa kutoa räsymattoa, mutta leikkasin silti. Niiden kesähetkien muistoksi kun leikkasimme kuteita kaikki kolme vierekkäin.

En kuitenkaan vajonnut muihin muistoihin leikkuupuuhassani vaan kuuntelin Oxfordin yliopiston sivuilta latailemiani luentoja. Osassa äänenlaatu oli aivan kamala, mutta kun tarpeeksi monta kuunteli, niin löytyi helmiäkin. Vähän niinkuin kesäinen seminaari.

Rebecca Sear veti yhteen tutkimuksia, joissa on arvioitu lähisukulaisten vaikutusta syntyvyyteen ja lasten kuolleisuuteen. Mielestäni Suomea ei mainittu, mutta eiköhän Virpi Lummaan historialliset tutkimukset ole olleet Searin metatutkimuksessa mukana.

Antropologi David Zeitlyn kertoi viiden luennon (1, 2, 3, 4 ja 5) verran suhteestaan afrikkalaiseen informanttiinsa ja tämän elämäntarinan kirjoittamisesta. Mieleen nousi ajatuksia muistitiedosta, historian ja kansatieteen suhteesta ja paljon muusta.

Lord Sacksin luento (video / pelkkä ääni) käsitteli Raamatun narratiivisia tekniikoita. Tuttujen tarinoiden takaa löytyi analyysillä toisia.

Antony Buxton puhui 1600-luvun koti-inventaarioista tavalla, joka taas palautti mieleen taas Panu Savolaisen esityksen arkeologis-filosofisessa klubissa keväällä.

David Graeber puhui rahasta ja kuolemasta.

Mike Rowland kertoi kiinnostavat esimerkit digitoitujen kansatieteellisten museoesineiden merkityksistä ja niiden käytöstä kansainvälisissä yhteyksissä.  

Peter Wade käsitteli rodun, suvun ja genetiikan yhteyksiä ja käsitteitä.

Stephanie Bunn kertoi aasialaisesta huopaperinteestä, joka on säilynyt ja muuntunut satoja vuosia. Voidaanko sen kehityskulkuja jäljittää? Konseptuaalisemmin kulttuurien siirtymisestä puhui Roy Ellen.

Mark Thomas mietti modernin ihmisen "syntymistä" eri puolilla maailmaa simulaatiomallilla, joka koulutustaustallani oli erinomaisen kiinnostavaa.

Marcus Banks selitti aloittaville opiskelijoille, mitä on sosiaali/kulttuuriantropologia.

Stanley Ulijaszek avaa kysymystä siitä, voisimmeko tai pitäisikö meidän palata "kivikauden ruokavalioon". Miten ruokavalio on muuttunut? Miten olemme itse muuttuneet syömällä? Mikä on ympäristön vaikutus?

Paluu Kanttiin

Lokakuussa 2010 törmäsin sivustoon Kantti.net ja pian sen unohdin. Blogiarkeologiassa löytyi uudelleen ja ilokseni sivusto oli edelleen olemassa ja päivittynyt monellakin historiaa koskevalla äänityksellä.

"Menneen jäljillä"-sarjaan, jossa "tutustutaan kahdeksaan pohjoissavolaiseen historian merkkihenkilöön", oli viime vierailun jälkeen tullut loput osat. Kokonaisuus:

• Karl Leonhard Lode
• Liina Inkinen
• Elisabeth Stenius-Aarneenkallio
• Viola Ranin
• Kustaa Killinen
• Tuttu Jänis
• Eino Säisä
• Walter Ahlström

Kuuntelin sivustolta Vesa Puurosen ajatuksia sukupolvien välisen historiallisen tiedon siirrosta ja nuorten kansalaistoiminnasta. Paljon mielenkiintoista kuten varmaan muissakin luennoissa:

• Sodan ja jälleenrakennuksen ikonit (Katariina Husso) 
• Mielikuva Pekkasesta ja se oikea Pekkanen (Matti Mäkelä)
• Kansa sairastaa, parantaa ja kertoo (Ulla Piela)  
• Savolaisten "korkea veisu", Kallavesj-laulu ja Aaro J. Jalkasen elämä (Pentti Tuovinen) 
• Jos kielin voisi kertoa - Savon paikannimet menneisyyttä valottamassa (Sirkka Paikkala)
• Suomen ortodoksinen kirkko Neuvostoliiton painostuksen kohteena 1945-1957 (Juha Riikonen)
• Kestikievareista hyvinvointimatkailuun - matkailu osana maailmaamme (Hilkka Lassila) 

Viimeisestä tuli mieleen, että ilahduin myös Matkailun historian tietokeskus -sivusto on edelleen olemassa ja jopa päivittynyt viime vuoden puolella.

Lisäksi vielä Kantissa

• Helvetin historia pohjalta pohjalle - luentosarja helvettiopin vaiheista 
• Savolaisuuden kerääjät esillä Kuopion museossa
• Valo piirtää kuvan 
• Seikkailu Wanhassa Kuopiossa
• Lasten yliopistossa mysteeri suorassa lähetyksessä, jossa ollaan Kuopion korttelimuseossa ja vieraillaan sen apteekissa. 

Jos kesäretkille ei osu mikään Suomen apteekkimuseoista, voi tunnelmaa palauttaa mieleen internetin Apteekkimuseossa. Ilmeisesti vuonna 2007 julkaistu sivusto toimii vielä moitteetta, "sisälle" pääsee yläreunan linkeistä, joista aukeaa infotekstejä.

Kuvituksena olevan esineen nimike näkyy jo kuvassa: "Mjölkflaska Savolaks" eli maitopullo Savosta. (lähkrike, ERM B 7:5, Eesti Rahva Muuseum)

Kohdattua

Lehden Kometen näytenumerossa vuonna 1894 oli nimiössä öinen näkymä Helsingistä.

J. Tapio esittelee virolaista Suomen ystävää Hindrik Prants.

Taika luki vanhoja Rauman lehtiä.

Professori referoi 11300 vuotta ilmastohistoriaa. Dick Harrison kirjoitti på svenska kissan historiasta Ruotsissa.

Olli Kleemola kommentoi kuva-arkistojen käytön haasteita. Juha Kämäräinen kertoo verkkopalvelujen dynamiikasta ja tekstien monista lukutavoista.

Riikka ja projektiryhmä kävivät Tekniikan museossa. Marko Leppänen kävi kartanon raunioilla.

Viikon takaisesta Lumemenneisyys-semmasta raportoi Hietzu kerran ja toisen ja lupasi kuvatallenteita myöhemmin. Samassa semmassa ollut Ari Häyrinen oli tajunnut ettei "Väitöskirjan kirjoittaminen ei riitä".

Nikke sai pestin museosta:

Meidän koulun historianopettaja mua sinne pyysi ja koska mähän en osaa sanoa ei, suostuin, ja tässä sitä nyt ollaan. Oon siis siellä Marelassa ihan toukokuun loppuun saakka kerran/pari viikossa. Fuck my life.  [...] Mua naurattaa tälleen jälkeenpäin, kun pidettiin museokierros yhdelle meiän koulun kasiluokista ja onnistuin selittää niille just kaiken pervon ja sopimattoman. Enemmän mua kyllä naurattaa niiden poikien reaktio, kun ne näki meidän koulun historian ja yhteiskuntaopin opettajan, Päivin, ruskeilla hiuksilla.

Kalle Kinnusen tekstejä Olli Immonen vastaa kulttuurin tukemisen kysymyksiin, osa 1: nykyisen kaltaiselta suomalaiselta elokuvalta on poistettava julkiset tuet, osa 2: vain historiallinen elokuva ansaitsee tukia ja  osa 3: elokuvatuotantojen kansainvälisyyskehitys on pysäytettävä linkitettiin ahkerasti viime viikonloppuna ja niitä kommentoi blogikirjoituksella ainakin Jussi Jalonen.

Kymenlaaksonmuseon tiedotuslehti Taapelissa ilmestyi Marita Kykyrin artikkeli Ruotsinsalmea etsimässä - arkeologisia tutkimuksia Kotkansaarella

Kirjavinkkien Hannu luki Aki Ollikaisen Nälkävuoden. Ina Ruokalainen arvosteli Paula Havasteen kirjan Kolme käskyä. Jaana luki Ulla-Lena Lundbergin romaanin Kuninkaan Anna. Oscari luki Matti Klingen kirjan Poliittinen Runeberg ja Matti Salmisen kirjan Yrjö Kallisen elämä ja totuus. Kirjavinkkien Irja luki Marko Partasen kirjan  Henki : ammattiyhdistystoimintaa brankkarihengessä Vantaalla.

Portaalin kautta sisältöihin

Viime yön automatisoitu google-haku oli tuottanut linkin, joka vei minut ensimmäistä kertaa tee-se-itse mediaprojekti Takun pariin. Omien sanojensa mukaan se "sanojen voimalla haluaa rohkaista meitä tavallisia ihmisiä välittömään, puolue-, ammattiliitto- ja järjestötoiminnasta riippumattomaan kapinaan (itse)tuhoisaa (epä)todellisuutta vastaan." Tiettyä asennetta siis mukana, mutta onko historiaa tai kulttuuriperintöä?

Esittelyteksti päättyy "Anti-copyright. Jokainen teksti, kuva ja ääni josta pidät on sinun. Käytä niitä kuten haluat kyselemättä lupia.". Moisen lukemisen jälkeen en tiedä miten suhtautua kirjastoon, josta yhdellä huolettomalla klikkauksella latasin pdf:n Graeberin kirjasta, jonka paperiversiosta olen maksanut rehellistä rahaa. Sivulla ei ole mitään selitystä tiedostojen alkuperästä.

Mielipide-osiossa on jo aiemmin näkemäni, mutta tänne muistaakseni linkittämätön kolumni Älä aja päälle! t: kulttuuri-perintösi tamperelaisesta Viri-verkkomediasta. Virin sivuilla myös Tampere vuonna pellava ja pumpuli, jossa esitellään muutamia työläiselämän jäänteitä kaupunkimaisemassa.

Vasemman reunan kuvalinkeistä päädyin blogiin Vallankumouksen hedelmiä, jonka teksteihin ovat linkit vieneet minut ennenkin. Tuoreimmassa kirjoituksessa vastataan huhtikuun Helsingin sanomien kuukausiliitteessä ilmestyneeseen kirjoitukseen, jossa Ilkka Malmberg vakuutti yhteiskuntamme olevan nyt parempi kuin ennen. Mutta "Universaalia edistystä ei ole eikä maailmanloppua tule."

Edellisestä blogikirjoituksesta päätyi linkeillä Antti Rautiaisen blogiin, jossa oli m.m. käsitelty Timo Vihavaisen kirjaa Länsimaiden tuho.

Alkuperäinen osumani oli Pohdinnat-osiossa ja alunperin blogista Pelontorjunta. Siinä on ollut paljon historiaa käsitteleviä tekstejä ja Suomen historiaa ainakin teksteissä Suomettuminen, Vuoden 1918 suuri punainen myytti, Suuri sukupolvi, Jälkistalinismi ja jälkiradikalismi Suomen ns. kulttuurissa, Talvisodan ”valttiässä” - länsikortti, Rytin ja Mannerheimin kirje Churchillille 24.6.1941, Väinö Linna – tendenssikirjailija?, Hyökkäysvaihe 1941 – mikä meni pieleen?, ”Ihana” 1970-luku, Kun rock ei ollutkaan kova juttu Suomessa.

Oikean reunan tapahtumalinkeistä osui silmiin Kunniakäynti Punaisten muistomerkillä vappuna Helsingissä. Materiaalia historiakulttuurianalyysille?

Kohdattua

Kuvituksena otos Kontiolahden rippikirjasta 1825-1833, joka nostettiin esiin FB-ryhmässä Harrastuksena sukututkimus. Jooseppi Tietäväinen ja Matti Tietämätön tuntuvat nykysilmin hassuilta nimiltä. Huomautussarakkeeseen tutustuminen paljastaa jälkimmäisen tarkoittavan henkilökohtaisen ominaisuuden sijaan tuntematonta sukua. Matti kun oli löytölapsi.

Jari Järvelä muisteli puhelinketjua. Urheilumuseon blogissa haettiin varhaista urheilukirjallisuutta.

Anneli ajatteli murtovarasta. Ja tekijänoikeuksia.

Suomen Kuvalehden toimittaja Susan Heikkinen toivoo viime vuosisadan lehtien digitointia sanahakukelpoisina. Ylen blogissa Kim Viljanen avasi metatietojen merkitystä ja korjausta.

Risto Piekka kirjoitti Elias Lönnrotin ansioista Suomi-tietouden levittäjänä. Jenni Kuuliala kirjoittii Alustassa väitöskirjansa aiheesta Lapsen vammaisuus ei välttämättä ollut tragedia keskiajallakaan.

Paula onnistui 1918-aiheisessa tutkimuksessa Kansallisarkistossa, Mauri Grönroos tilasi arkistoaineistoa Siperiasta.

Kari Hintsala vieraili Tampereen museoiden kokoelmakeskuksessa. Kulttuurikurssi Meilahden yläasteella vieraili punavuorelaisessa hattuliikkeessä, jolla on historiaa. Kenkä vieraili Keski-Suomen kesnkämuseossa.

Tatu Virta raportoi helmikuisesta Historian Opiskelijain Liiton seminaarista.

Aristoteleen kantapäässä oli kuukausi sitten mietitty Oolannin sota -laulun historiaa. Enpä ollut koskaan tullut havainneeksi, että teksti on historiallisesti harhaanjohtava. Sotavangeistakin luin vasta kolme vuotta sitten.

Jori luki Timo Sandbergin 1920-luvulle sijoittuvan rikosromaanin Mustamäki. Suvi luki kirjaa Naisten kaupunki: turkulaisten naisten historiaa. Krista luki Aki Ollikaisen Nälkävuoden.

Historiallista romaania kirjoittava Mary von Törne kertoo raustatutkimuksesta:

Noin suurpiirteisesti arvioiden sanoisin olevani käsikirjoitukseni puolivaiheilla. Silti en ole vieläkään saanut taustojen tonkimista päätökseen. Tuskin koskaan saan. Se on iso musta reikä maassa, joka imee kaiken ajan ja rahankin, jos tässä touhussa nyt on varaa ränkylöitään laskea. Helpointa olisi olla historiantutkija, viettää suuri osa elämäänsä yliopiston, kirjastojen ja museoiden arkistoissa, mutta kun en ole, en ole.

Kalastettua

Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuva Gunnar Berndtsonin maalauksesta Lohenkalastusta. Sopii viikon yleisuutisten keskusteluaiheeseen, joka poiki Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen sitaatin, joka oli klassikko-jo-syntyessään: "Ihmisillä on liikaa aikaa". Samaa on joku voinut tätä blogia lukiessaankin ajatella...

Mistä päästää Katleena Kortesuon hahmottelemaan jakoon asiantuntija- ja harrastajablogeista. Taas lisää raja-aitoja ja mietintää.

Mutta kesä lähenee. Vuoden 1881 rantamuotia esitteli Kungliga biblioteketin blogi Vardagstryck.

Anu Kasnio Kouvolan museoista esittelee hienon asiakirjasäiliön, josta löytyi torpparin papereita. Torpparisopimuksia voi olla missä vaan...

Anneli ajatteli rippilapsia 1860-luvulla.

Joensuun museoiden Ulla kommentoi viime viikonlopun Hesarin tekstiä museoiden kokoelmista. Isto Huvila raportoi in English muinaismuistojen merkittävyyden arvottamista miettineestä seminaarista.

Jens Nilssonin keräämät pitäjäkohtaiset linkit Arkistolaitoksen digitaaliarkistoon sisältyvään  Vanhan Suomen väestöluetteloon 1754 ovat saaneet ansioidun noston Suomen sukututkimuseuran blogiin. (Jostain syystä SSS:n blogissa on käytäntönä kutsua yksittäisiä blogikirjoituksia blogeiksi. Minulta menee aina hetki "käännökseen", kun toiverikkaasti ajattelen, että jossain on vielä löytämättömiä blogeja. Termeistä ks. Perttu Tolvasen ja Katleena Kortesuon tekstit vuodelta 2009.) 

Sanna teki "retken vuosien taakse tyhjentäessään käyttämättömänä ollutta saunaa". Norppa kehysti isoäidin ostokortin muistuttamaan " siitä kaikesta runsaudesta mitä ympärillä on".

Tuulentunto kertoi:

Vaikka gradunkirjoitus on välillä ihan kamalaa, aion silti hakea jatko-opiskelijaksi ja alkaa vääntämään väitöskirjaa. Kun en 1500-lukua käsittelevässä gradussani pääse väkevien alkoholijuomien yleistymiseen saakka, olisi mielenkiintoista jatkaa työtä ainakin vuosisadalla. Viina yleistyi yläluokkien piirissä 1600-luvulla ja talonpojat alkoivat sitä polttaa 1700-luvulla. Mutta tutkimuskirjallisuudessa tämä jää yleensä yksittäiseksi maininnaksi, eikä viinankäytön varhaisvaiheita ole oikein kukaan selvittänyt. Markkinarako siis!

Esa Hakala selvitti Nottbeck-perheen taustoja.

Jenni S. luki Anne Helttusen, Annamari Sauren ja Jari Suomisen kirjan Haltiakuusen alla - suomalaisia kirjailijakoteja. Jaana luki Pentti Haanpään Kirjeet. Suketus luki Teemu Keskisarjan kirjan Kyynelten kallio – Tarinoita seksistä ja väkivallasta. Saara luki Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian. Juha Makkonen luki Juhani Ahon Rautatien.  Kirjavinkkien Heidi V. luki Kristiina Harjulan sodan jälkeiseen aikaan sijoitetun romaanin Pispalan kiviä. Kirjasfäärissä on luettu Tua Harnon esikoisromaani Ne jotka jäävät, joka "kerii auki yhden perheen sukuhistoriaa kertojan pohtiessa suurta päätöstä elämänsä käännekohdassa". Pekka Vartiainen luki Alison Baverstockin kirjan Naked Author - A Guide to Self-Publishing ja mietti omakustanteita. Pekka Sauri luki Tuomas Hopun Vallatkaa Helsinki ja totesi

Erikoisia virheitä kaupunkituntemuksessa: "Tehtaankadun ja Pietarinkadun kulma", "Hietaniemeen johtava rautatie". Ja Pengerkadun poliisiaseman ikkunoista ei taatusti voinut nähdä Kone & Sillan tehdasrakennukselle nykyisen Siltasaaren Hilton-hotellin kohdalla. Mutta heti teki mieli kävellä Helsingin keskustassa kirja kourassa taistelukortteli korttelilta.

Ensiksi mainitusta kulmasta nipotin minäkin.

Koottua

Innovatiivinen kaupunkikuva lehdestä Savikukko 1901.

Uuden Suomen enimmäkseen laaduttomien blogien joukkoon on eksynyt Jaakko Häkkisen kirjoituksia, joista ainakin Suomalaisten alkuperä on kiihkottomasti kirjoitettu ja auttoi suuresti viimeaikaisen "suomalaiset tulivat" -sekoiluni kanssa (ks. Menneisyydestä kantapään kautta ja Ylen arkeologiaa). Muita Häkkisen tekstejä genetiikasta: Painokoneet seis: venäläiset eivät olekaan suomalaisia! ja Näkyykö saamelaisuus geeneistä?.

Johanna Kotipelto jakoi löytöjä isovanhempiensa papereista. Otso Kantokorpi sai Taidehallin näyttelystä identtiteettikriisin: "Kuluneen kolmen viikon aikana olen useammankin kerran miettinyt karjalaisia juuriani, joita en ole koskaan tunnustanut."

Derya Tekin mietti suhdetta ruokaan eri kulttuureissa ja historian vaiheissa.

Susse sai kyydin: "Jyväskylästä me liftattiin Tampereelle, maailman symppiksin, jo eläkkeellä oleva, historiantutkija otti meiät kyytiin. Oisin voinu kuunnella sen tarinoit ikuisuuden Katrin kuorsates vieres. (Ei se oikeesti kuorsaa.) " 

Vihreän langan Roskislöydöissä Jukka Nikulainen on kirjoittanut suhteesta menneisyyteenkin: Kauas on lyhyt matka, Menneisyyden peili, Merikartta muistoihin

A. Metsäpuro valmistautui perusteellisesti arkistomatkaan ja pahoitti mielensä arkistolaisen palvelusta.

Johanna Venho totesi, että "päiväkirjoihin kirjautuu ristiriita julkisen eläimen elämän, täytymisen ja velvollisuuksien, ja toisaalta sisäisen todellisuuden välillä." Samassa ryhmäblogissa Seita Vuorela hurmioitui rojusta ja roskasta:

Minua kiehtoo tämä löytämisen metodi, tämä unohdetusta lumoutuminen. Se muistuttaa siitä mikä on tärkeää kirjoittamisessa, nimittäin tarkka näkeminen, huomaaminen, unohdetun ja kadotetun äärelle pysähtyminen.

Holipompeli esitteli Tampereelta hotelli Centralin. Päivi Akonpelto kävi Helsingin Tähtitorninmäellä ja samalla sivustolla äskettäin myös Johanna Impposen teksti Hotelli- ja ravintolamuseosta.

Marko Nenonen tutustui Eino Leinon sata vuotta sitten julkaistuihin romaaneihin. Otto Aura luki Pertti Kilkin kirjan Valo Nihtilä - Päämajan eversti ja sai materiaalia tutkimukseensa. Salla Brunou luki Kristiina Vuoren esikoisromaanin Näkijän tytär. Kirjavinkkien Tuija luki Simo Pajusen historiallisen dekkarin Musta rengas. Olli Seppälä analysoi Klingen muistelmien lukukokemusta. 

Kerättyä

Minna kommentoi Meri-Lapin museoiden blogissa museoiden kuvakokoelmia verkossa:

Mitä hyötyä tosiaan on hienosta käyttöliittymästä, jonka kautta voi selata (tähän iso luku ja monta nollaa) kuvia, jos niitä ei voi käyttää millään tavoin? Tai käyttäjä ei tiedä, miten niitä käytetään?

Mia Meri tutustui Helsingin tietokone- ja pelikonsolimuseoon. Aikaisemmin samassa Nörttityttöjen blogissa Minna Heimolan aiheena oli Eksegetiikka nörttitytön ammattialana ja Maddie Hentusen sekä Maria Alatalon Arkeologian opiskelua Suomessa ja Ruotsissa – Indyn jalanjäljissä?

Helsingin yliopiston blogissa esittäytyy kaksi folkloristiikan opiskelijaa. Tammikuussakin oli yksi. Luulin, että folkloristiikkaan on ollut yllin kyllin hakijoita?

Teemu Siltanen kommentoi Hesarin jutun kautta menneisyyden hallintaamme.

Kenkä kulki Oulussa Teuvo Pakkalan jäljillä.

Anu Kansio kertoi Kouvola-seuran esinekeräyksestä vuonna 1962. Reijo Valta uusjulkaisi Kajaanin semin. Oppilas O. Seppäsen muistiinpanon Kiiratorstaista Sotkamon suunnalla.

Jyväskylän yliopiston kirjaston blogissa Arto Ikonen kuulutti ymmärrettävyyttä ja avoimuutta tieteeseen. Juha Siro tarkasteli omakustannetta kriittisesti:

Realismia BoD:n sivuilla on vain slogan: ”Kirjani, oma menestystarinani.” Vaikka kirjallisen maailman kustannus- ja pelisäännöt ovat muuttuneet, oikoteitä kirjalliseen tai kaupalliseen menestykseen ei ole.

Mari Saavalainen luki Milja Kauniston historiallisen romaanin Synnintekijä. Kirjavinkkien Irja esitteli Diana Websterin kirjan Ikuisesti Suomi : Turku/Åbo 1952-1953.

Kuvassa Fabergén palveluksessa olleen Henrik Wigströmin käden jälkeä. Walters Art Museum via Wikimedia. 

Kohdattua

Oikealla on näyte Ruotsissa suuresti mainostetusta tekijänoikeusvapautetusta museokuvastosta. (Agricolassakin julkaisu mainittiin.) Livrustkammaren tietokannan mukaan kuvassa on "Norra Finlands vapen" eli Pohjois-Suomen vaakuna. Pohjois-Suomihan oli ennen vanhaan Varsinais-Suomen Aurajoen pohjoispuoli. En tiedä miltä sen vaakuna on näyttänyt, tuo oikealla oleva muistuttaa huomattavan paljon Satakunnan vaakunaa... Ja on muuten siinä määrin heikkolaatuinen kuva, etten minä tuosta rahaa maksaisi.

Ilari Aalto mietti arkeologisten löytöjen käyttöä opetuksessa.

Ilona Pajari miettii länsi- ja itäsuomalaisten hautaustapojen eroja.

Soihdunkantaja haki tietoa kuurosta, joka osallistui vuoden 1918 sotaan.

Heini Kirjavainen kertoi omasta osuudestaan Espoon museon keskiaikaisen elävöitysasun suunnittelussa.

Rami Heinisuo väittää, että museoiden "luettelointitietojen pitäisi saada aikaan positiivisia väristyksiä, todellisia ja ravistelevia kokemuksia siitä, miten kuvattu esine tai asia liittyy lukijan ja kokijan omaan todellisuuteen, menneessä, nykyisyydessä ja tulevassa"

J. Tapio kiinnitti huomiota kaupunginosaan väärässä ajassa. Hanna Pudas kunnioitti Minna Canthia top ten -luettelolla.

Esa Hakalan blogi Musiikkia muun muassa suuntautuu menneisyyteenkin. Keijutyttö asetti tavoitteen:

1. Alan lukea vanhoja historiankirjoja. - Tärkeät historiantapahtumat ovat painuneet unholaan, ja on todella vaikeaa lukea esim. romaaneja, joiden historiallisesta kontekstista ei ymmärrä mitään. Lisäksi haluan lukea, millaista kuvaa lukion historiankirjat antavat historiasta - kenen äänellä on "neutraalissa" oppikirjassa puhuttu?

Jukka Laajarinne nautti Peter Englundin esseistä. Kirsi Hietanen luki Nina Hurman historiallis-eroottisen dekkarin Yönpunainen höyhen. Blogissa Kalaksikukko arvioitiin Markku Turusen Vaeltaja. Heli luki Jaakko Hämeen-Anttilan uutuuden Islamin miekka. Idän ja lännen konfliktien historia.

Ylen kirjakerhossa Urho Kekkonen - julkista ja yksityistä , Kremlistä luoteeseen ja 1083 sivua yhdestä elämästä - Jörn Donnerin minä.

Tillman kommentoi Panu Rajalän uutuutta ja kirjoitti:

Varoittavana esimerkkinä muistan aina  totuudellisuudesta sen, kun  eräs naiskirjailija kirjoitti 30 vuotta sitten erääseen romaaniinsa  sisälle  minun isoisäni. Sitä asiaa vähän kauhisteltiin ja kummeksuttiin.  Suvun piirissä  syntyi jopa jonkin sortin kirjallisuuskeskustelu kirjallisuuden funktiosta ja rakenteesta. Keskustelu oli kuitenkin näin jälkikäteen arvioiden  sangen vaisua ja piilottelevaa.  Minä kiinnostuin asiasta niin paljon, että luin asianomaisen romaanin. Enkä koskaan saanut selville sitä, kuka henkilöistä oli isoisäni.