maanantai 6. huhtikuuta 2009

Kauvatsan Kulkkilan Vähtärillä

Pätkässä mainitut kylät kartalla (Kalmbergin kartasto). Piilijoki puuttuu tästä nimenä, mutta sijaitsee Riudakosken kohdalla, suurin piirtein. Oikeassa yläkulmassa Sääksjärven vasen alakulma.

Sanomalehdistä koottu isänäidin äidinisä löytyy ennen Kokemäen Ala-Potilaan muuttoa Kauvatsan rippikirjassa 1875-1884. Vilho oli asunut lapsuudenkodissaan Kauvatsan Kulkkilan Vähtärillä ensimmäisten lastensa syntyessä. Ja tietenkin myös edeltävinä vuosina 1868-1874. Jolloin Vilhon vaimo Fredrika Mattsdotter (s. 26.9.1847) on tullut sivulta 57 eli Kauvatsankylän Kinkulta.

Rippikirjasta näkyy, että Vilhon isä Juho Heikinpoika Vähtäri on kirkon kuudennusmies ja "häradsdomare". Jälkimmäisen voisi hätäisempi kääntää kihlakunnantuomariksi, mutta Juho oli herastuomari eli pidemmänpuoleisesti istunut lautamies. Tämän tiedän hänen kuolemansa jälkeen julkaistusta muistokirjoituksesta.

Joka ei vielä löydy digitoitujen sanomalehtien seasta. (Muuten olen sitä mieltä, että Historiallisessa sanomalehtikirjastossa pitäisi pystyä helpommin rajaamaan hakua lehtien kielen tai julkaisupaikkakunnan mukaan.) Siellä Sanomia Turusta raportoi 21.11.1882 "Kunnallislautakunnan esimieheksi Kauvatsalla kolmen vuoden ajaksi valittiin edelleen herastuomari Juho Vähtäri ja vara-esimieheksi tilallinen Frans Vähtäri. " Eli poika.

Herastuomarin tytär Wilhelmiina (s. 13.2.1846) siirtyy vuonna 1870 sivulle 163 eli Piilijoen Ilolan talollisen Anders Anderssonin pojan Frans Henrikin vaimoksi. Anders oli toinen Kauvatsan kuudennusmiehistä. Nuoripari muutti vielä samana vuonna Mouhijärvelle. ja tulivat sieltä vuonna 1877 Vähtärille.

Pikkusisko Johanna Karoliina (s. 1856) lähti seuraavassa rippikirjassa sivulle 334 eli Yttilän Ala-Mikolan nuoreksi emännäksi. Heidän jälkeläisistään tietoa verkkosivulla.

SSHY:n digitoiduissa rippikirjoissa ei herastuomarin esipolvia pääse toistaiseksi taaksepäin, mutta Iso-Iivarin talonhaltijaluettelosta näkyy, että hänen vaimonsa Maria Thomasdotter oli kotoisin Kossilan talosta ja Juhon isä Henric Jacobsson, isänisä Jacob Jacobsson sekä Jacob Johansson olivat Vähtärin isäntiä vuodesta 1762 alkaen. Tuolloin Vähtärin aiempi isäntä ja Yttilän Kouhin isäntä vaihtoivat tilat keskenään.

Jacob Johanssonin isä Johan Olofsson oli isännöinyt Kouhia isonvihan lopusta lähtien. SAY:n tiedot puuttuvat miehitysvuosilta, mutta jostain (Huittisten historian isäntäluettelosta?) on isännäksi löytynyt vuosiksi 1717-22 Olof Olofsson - ilmeisesti edellisen sukupolven edustaja.

Tämäntapaisia juuria löytyy Kauvatsalta enemmänkin, mutta miten saada ne esitettyä a) selkeästi ja b) mielenkiintoisesti. Siinä talonpoikaistutkimuksen pulma.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Lepohetki ja linkkejä

Vasemmalla Pekka Halosen Lepohetki.

Ruotsalainen Vem tror du att du är? on saanut ensimmäisen jaksonsa ulos ja verkkosivuillakin on luettavaa ruotsalaisesta sukututkimuksesta.

Ruotsalainen Hellbom kirjoittaa enimmäkseen - laajasti ja asiallisesti - Tukholmasta, mutta blogista löytyy myös sukututkimuksellisia kirjoituksia: Född 1585, Ingmar Bergman - min okända släkting, Halvard Stugukarl i Själastugan, Odla sin kål, Inte bara bönder,

Suomessa...

Työkaveri toivotti aprillipäivänä "uutta vuotta" ja sain ensimmäistä kertaa kuulla aprillipäivän alun olevan kalenterivaihdoksessa. Got Medieval-blogin mukaan tapahtui 1580-luvulla. (Vuoden paras kotimainen aprillipila löytyi Katajalan blogista ja ulkomaansarjan voitti AncestrySearch Insider.)

Hesari kertoi torstaina, että Vanhaankaupunkiin rakennetaan arkeologinen puisto vuonna 2011. Seuraavina kahtena kesänä alueella tehdään arkeologisia kaivauksia. (Löysin jokin aika sitten Digitaalisen Vanhakaupungin, jonka osoite on väliaikaisen oloinen - siirtymässä Kaupunginmuseon sivuille?)

Digitaalinen kirjasto kertoi torstaina, että Verkkoarkisto on avattu yleisökäyttöön!

Viime syksyisestä omakustanteestani tuli vihdoin Agricolaan arvostelu. Rakentavaa kritiikkiä tuli: "... pakko todeta että edes vähäisellä toimitustyöllä kokoelmasta olisi saanut huomattavan paljon enemmän irti. Paikannimien suomentaminen ja muuttaminen nykylukijalle tunnistettavaksi ei olisi ollut kovin suuri työ ja ehdottoman tarpeellista. Entä keitä matkaajat olivat? Edes lyhyet esittelyt heistä olisivat olleet paikallaan. " Mutta nyt on jotain tukea jälkijättöiselle markkinointiaktiviteetille.

Kemppinen kirjoitti Karjalan kartoista.
Marjo Kaartinen kehui Merete Mazzarellan kirjaa Topeliuksesta.
WSOY:n kirjailija Jari Järvelä miettii muistoja Vammalan maisemissa.
Heli Kinnunen on aloittanut uudelleen sukututkimusblogin.
Elina Urmaksen blogissa on ollut juttuja historiallisista vaatteista.
Kari Koivula on tammikuussa kirjoittanut persoonallisen esittelyn sukututkimuksesta harrastuksena.
Riita Heino kertoi vuonna 2005 Suomen Anestesiologiyhdistyksen (SAY!) lehdessä suvustaan ja sen tutkimisesta.
Tuija Mannerin lyhyt juttu sukututkimuksesta löytyi Pellervosta 2002.
Siskotuu kirjoitti sukututkimuksesta viimeksi tammikuussa.
Pilkahduksissa sukututkimus ja historia on unohtunut sitten viime elokuun?

Omat tutkimukset ja kirjoittamiset ovat aika lailla jumissa. Pekka Hannulan Luovuksissa-blogi ehdottaa avuksi kirjojen pläräystä ja täydellisyydestä luopumista. Jälkimmäinen hoidettu ja ensimmäistä yritetään toistuvasti.

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia


Stereografinen kuva Viipurin torilta. (Saa isompaan näkymään klikkaamalla kuvaa.) Julkaistu noin vuonna 1897. (LC-USZ62-92677. Library of Congress Prints and Photographs Division Washington, D.C. 20540 USA) Katseluohjeet ja kuvan selostus löytyy kirjasta Russia Through The Stereoscope. A Journey Across The Land Of The Land Of The Czar From Finland To The Black Sea (1901)

Valokuvan perusteella piirretty näkymä Viipuriin. Julkaistu lehdessä Svenska Familj-Journalen vuonna 1877 matkakuvauksen yhteydessä. Viipurista oli juttu lehdessä myös vuonna 1873.


Viipuri Harpers Magazinessa helmikuussa 1891.


Viipuri kuvattuna kirjassa Toinen lukukirja kansakoulujen tarpeiksi (1903).

lauantai 4. huhtikuuta 2009

Oliko jalkapuussa istuttamisesta hyötyä

Pöytyän kirkonkokouksen pöytäkirjaan todettiin vuonna 1756:

§ 2 Sitä lähin huuttin edes ne jotca vijmein jalkapuusa lukemisen laiscuden tähden istuit, joista Carl Fleischer taisi melkettäisin lukea Kirjaa sisäldä, ja lupais nyt viriästi opetella ulcoa, ja käydä ahkerasti ymmärryxen opisa Pappein tykönä; josa hänelle tietä annettin, että, ellei hän sitä tee, nijn hän pääse ensimmäiseen Käräjään maan laisa.

Rijhikosken drengi Johan Eliaxen poika sanoi: ettei hän vielä ole kerijnnyt opettelemaan, vaan lupais savipäivillänsä ahkerudella harjotella itziänsä Kirjan lukemisesa: tälle annettin se varoitus ja muistutus cuin edelliseckin.

Määhärin pijka Caisa Michelin tytär, havaittin cuulustellesa, nijn taitamattomaxi, ettei hän ollengan vielä Kirjaa ole opetellut: ja cosca kysyttin, mixei hän ole totellut vijmeistä Kircon Käräjän päätöstä, ja tullut jalkapuuhun, eli mixei hän ole opetellut Kirjaa, nijn ei hän tiennyt mitän estexensä vastata: ei taittu myös enämbi hänen lupauxiansa uscoa, että hän jo usiammat vuodet tyhjillä lupauxillansa vireydestä, sekä Papit, että myös hänestä pidetyn Kircon couxon, pettänyt on , sentähden käskettin Cuning . asetuxen voimasta Pappein vapaudesta v . 1723 . § .
. . . joca myös nyt ylös luettin, että Silda ja Jahti-foudi, Cruunun palveliain puolesta nimis miehen caucana asumisen alla, laittavat mainitun pijcan ensimmäis Sunnuntaina jalkapuuhun, joca Kircon curitus päällensä vijmeis Bertelin p. Kircon käräjäsä pandin, ja jota vastan hän tähän niskuristi on itzensä asettanut.
Jalkapuu poistui rangaistusvalikoimasta vuonna 1848 (uutinen löytyi lehdestä Suometar no 23 9.6.1848). Mutta vielä vuonna 1865 lähti rippikoulun opettajalta luontevasti uhkaus "Ulos, paikalla lurjus, ulos, muuten panen sinun jalkapuuhun!" (Tapio no 30 29.7.1865)
Nykyajan mielipiteitä kuolemanrangaistuksesta Elävässä arkistossa.

perjantai 3. huhtikuuta 2009

"Kokemäen" hyvä ihminen

Helsingin sanomien Nyt-liite otsikoi leffa-arvionsa "Kokemäen hyvä ihminen". Ja toteaa tekstissä "Tapahtuma-aikana on, ilmeisesti, tyylitelty 1970-luku ja tunnistettavana paikkana Kokemäen kirkko. " Mikä on paikkakuntaa tuntevalle vähän hämäävää kun mainoskuvissa näyttää olevan Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. Koska sen sisus on palanut, niin kirkon sisäkuvat taas ovat toisesta (Hattulan?) kivikirkosta.

Kokemäellä filmiä kuvattiin kyllä myös. "Pappila" löytyi Kakkulaisista. Lisäksi trailerissä (elokuvan kotisivulla, josta myös ylhäällä näkyvä kuva) näkyvä koivukuja on pohjoispuolen tietä käyttäneille tuttu.
(Olen vihdoinkin lisännyt tägejä, mutta kattavuus vanhoissa postauksissa toistaiseksi puutteellinen.)

Historianopetuksesta ja -oppimisesta

Kävin viime viikonloppuna katsomassa elokuvan Che - sankari, joka kertoo Kuuban vallankumoustaistelusta Che Guevaran näkökulmasta. Vallankumouksen kulusta minulla oli enää hataria muistoja, aiheen opiskelusta on kulunut jo lähes kolmekymmentä vuotta.

Ollessani ala-asteella luin nimittäin nuortenkirjan, joka sijoittui Kuubaan vallankumouksen aikaan. Siinä kuvattiin taistelijoita, mutta selkeimmin jäi mieleen lukemisen opettaminen, johon Che-elokuvassakin viitattiin. Kirja ei tarjonnut kovin laajoja taustatietoja, joten tietosanakirjan (?) avulla otin asioista paremmin selvää ja tein vallankumouksesta oma-aloitteisesti ja -toimisesti A4-posterin. Opettaja laittoi sen luokan seinälle, joten ilmeisesti en ollut eksynyt kovin puolueellisiin lähteisiin.

Pikkuprojektini sisällöstä ei siis jäänyt pysyvää muistijälkeä. Saman voi (valitettavasti) sanoa varsinaisesta opetuksesta niin ala-asteella, yläasteella kuin lukiossakin. Aikuisiällä vasta on palasia osunut oikeasti kohdalleen ja vielä on paljon rukattavaa.

Apropoo... Viime aikoina on Helsingin Sanomien yleisönosastossa kirjoitettu 1980-luvun historian oppikirjojen samankaltaisuudesta. Keskustelussa ei ole huomioitu sitä, että oppikirjaa ei joka opettaja luetuttanut kuin Raamattua. Ei ainakaan Kari Koukkunen Kokemäen yläasteella 1984-87.

Koukkuselle ei riittänyt viranomaisten hyväksymä oppikirja, vaan hän kertoi meille myös oman totuutensa. Jonka kirjoitimme sanelun mukaan sinisiin ruutuvihkoihin. Hänen näkemyksensä oli muistaakseni punertava, kaikki tiesivät sen, ja näin opimme, että historiaa voidaan tarkastella ja tulkita eri tavoin. Mikä ei ollut huono läksy.

(Koukkunen muutti pois Kokemäeltä, lienee sama Kari Koukkunen, josta keskustelupalstalla vuonna 2007 arvio "Kari Koukkunen, lukion filosofian ja historian ope. Yleisnero, renessanssimies ja aivan helvetin hyvä ja innostava opettaja!". Toisessa keskustelussa kerrottu "Meillä oli lukiossa opettajan itsensä kirjoittama oppikirja. Siitä sitten alleviivailtiin. "Tämä on erittäin hyvin sanottu!"" kuullostaa myös tutulta.)

torstai 2. huhtikuuta 2009

"1918" tutkimuksia

Florence McLeod Harperin valokuva Helsingissä pommitetusta tupakkatehtaasta julkaistiin kuvasommitelmassa otsikolla The Price of Bolshevism in Finland. (Leslie's photographic review of the great war. New York City : Leslie-Judge Company, c1919, p. [149]. Digitoitu Yhdysvaltojen Kongressin kirjaston kokoelmiin.
Helsingin yliopistossa väittelee Juha Poteri ylihuomenna aiheesta Sankarihautaus vapaussodassa : valkoisten kaatuneiden hautaaminen Suomessa vuonna 1918 . Tällä aasinsillalla muutamia aihetta sivuavia verkkomateriaaleja.

YouTube-pätkiä: Civil War 1918 1/4, Civil War 1918 2/4, Civil War 1918 3/4, Civil War 1918 4/4, Suomi 1918 (Finnish civil war 90 years), Voitonparaati 1918 - Victory Parade 1918

Olli-Pekka Lehtosen gradu Kenen puolesta - ketä vastaan? käsittelee alaotsikkonsa mukaan "Tammelan suojeluskuntaa valkoista Suomea luomassa 1918-1939".

Kai Ala-Häivälän gradu on otsikoltaan Vankina valkoisten : Oulun vankileiri 1918 .

Marko Ojalan gradu on otsikoltaan ”Ottaa lahtarimukulan piikinkärkeen, sillähän siitä pääsee!” - Aikalaiskaunokirjallisuuden kuva lapsista ja nuorista vuoden 1918 tapahtumissa.

Petri Uusitalon gradu on otsikoitu Sotaa ei ole. Miten vuoden 1918 tapahtumat on kuvattu suomalaisissa historiallisissa elokuvissa

Ulla Aatsinkin väitöskirja on otsikoltaan Tukkiliikkeestä kommunismiin. Lapin työväenliikkeen radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918.

Kalle Pakarisen gradu käsittelee Sisällissodan muistamista Tyrvään-Vammalan seudulla 1918-1939.

Miika Siirosen gradu on otsikoltaan Valkoinen Suomi ja alaotsikkonsa mukaan aiheena "Valkoisten kollektiivisuus ja valta-asema iisalmelaisessa paikallisyhteisössä vuosina 1918–1929".

Heti vuoden 1918 tapahtumien jälkeen julkaistiin Henning Söderhjelmin kirja käännettynä englanniksi otsikolla The Red Insurrection in Finland in 1918 : a study based on documentary evidence, joka löytyy digitoituna Archive.org:sta kahtena kappaleena. (Samalta sivustolta voi lukea myös lyhyen kirjan Russia, the revolution and the war: an account of a visit to Petrograd and Helsingfors in March, 1917 )

Outi Simolan gradu käsittelee Jalasjärveä "Ilomielin valmiina palvelemaan kun kutsuvi syntymämaani." - Pikkulottien ja suojeluskuntapoikien kansalaiskasvatus eteläpohjalaisella paikallisyhteisössä 1927-1939.

Toni Viljanmaan gradu taas Teuvaa: Aseistajakieltäytyjistä luokkataistelijoiden eturintamaan. Teuvan työväenliikkeen ideologinen kehitys sisällissodasta lapualaisvuosiin
Mutta vuosi 1918 loi muutakin kuin yhteiskunnallista ristiriitaa: "Vuonna 1918 uusitun tielain ja yhteiskunnan autoistumisen seurauksena Suomessa rakennettiin vuosina 1921-1937 yhteensä 3825 tiesiltaa, joista 2425 vanhoille teille ja 1400 uusien maanteiden rakentamisen yhteydessä. " Ilkka Kurkela gradu tarkastelee Mäntyharjun kunnassa sijaitsevan Virransalmen teräsristikkosillan historiaa otsikolla Virransalmen sillan historia. Esimerkki vuoden 1918 tiereformin merkityksestä ja autoistumisen haasteista tieliikenteelle 1920- ja 1930-lukujen Suomessa.