Tigerstedtit Napparissa: Koivuniemen huvila

Kapteeni Tigerstedtin lapsuuden kotitila Kakkulaisten Lääkäri oli osa tiukkaa ryhmäkylää ja ehkä siksi perhe alkoi viettää kesää tilaan kuuluvalla Sääksjärven rantapätkällä, jota Koivuniemeksi kutsutaan.

Lääkärin tilan myötä Koivuniemi menetettiin, mutta kapteeni Tigerstedt osti Koivuniemen Kakkulaisen Lääkärin uudelta omistajalta ja se erotettiin omaksi kiinteistökseen vuonna 1892.

Muistitiedon mukaan Koivuniemen asumusta oli alettu rakentamaan paikalla olleen ladon ympärille. Siitä tuli huvila viimeistään Kapteeni Tigerstedtin vuosina 1904-05 järjestämien laajennustöiden myötä. Tuolloin rakennettiin lisää huoneita, parvekkeet rakennuksen molempiin päihin ja järvelle päin kaunis lasiveranta.

Napparin tapaan Koivuniemessä oli puutarha, johon oli istutettu ainakin kirsikkapuita.

Tigerstedtien säilyneissä kirjeissä huvila mainitaan, kun siellä kesällä 1906 oleskeli kapteeni Tigerstedtin sisko Rosina Gräsbeck (o.s. Tigerstedt). Toukokuun lopulla 1912 mainitaan kirjeessä lähtö Sääksjärvelle lauantaiaamuna ja paluu samana päivänä kuuden aikaan.

Severin Tigerstedt siirsi huvilan omistuksen pojalleen. Se purettiin vuonna 1965.

Lähteet:
Åbo Tidning 25.11.1892
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 28, 616 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)
KA. Maanmittaushallitus. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. Kokemäki. Kakkulainen; Isojaonjärjestely Kakkulaisen jakokunnassa, talot N:o 1-9 Kakkulaisen ja N:o 1-3 Huivon kylässä sekä Kaarenojan ja Ketolan yksinäiset, kartta ja asiakirjat 1914-1914 (A41:15/40-110)
Sääksjärven rantojen vanhinta huvilaa puretaan. Lalli 15.8.1965

Johan Saren, kuolemaan asti koottuna

Vuosia sitten olin tehnyt Hiski-haun kartoittaakseni Sareneja, joita voisi liittää Kiikalan kirkkoherra Laurentius Sareniuksen jälkeläisiin. Ulvilasta löytyi Johan Saren, joka sai pojan Simeon 24.11.1749. Löysin hänet vaimoineen Lammaisten Keskipereestä, mutta jäljet eteenpäin ja taaksepäin puuttuivat.

Kokemäen käräjiä läpikäydessä osui silmiin Johan Gabrielsson Saren, mikä tuntui lupaavalta, sillä juuri Gabriel Saren, Laurentiuksen pojanpoika, on esi-isäni. Muutama kuukausi sitten minuun otti yhteyttä Sarenius-yhteyttä etsivä sukututkija, joka oli löytänyt Gabriel Sarenin ja Maria Jobbin Johan-pojan syntymän Turusta 20.5.1723.

Sukuyhteyden näin saatua vahvistusta rustasin tiedustelun SatakuntalaisSuvut-listalle. Sitä kootessa tein vielä Hiski-tarkistuksia ja huomasin Ulvilasta Gabriel-pojan syntymän 9.1.1765, vanhempina "fäh: Johan Gabrielss:" ja "Wallb: Andersdotter". Mutta kastemerkinnän Soinila-kylässä ei rippikirjan puolelta tärpännyt.

Alle 24 tunnissa sain vastauksen! Johan ja Valpuri ovat Ulvilan Masian rippikirjan 1744-1750 sivulla, Johan ammatiltaan sotilas. Seuraavassa rippikirjassa Johanilla on sukunimi Frimodig, joka oli edellisessä rippikirjassa saman sivun toisella sotilaalla. Hämäävästi nyt syntymäaikana 18.6.1725. samoin kuin seuraavassa Ulvilan rippikirjassa. Joko jossain vaiheessa on tapahtunut sekaannus tai Gabrielin ensimmäinen Johan-poika kuollut ja toinen ehtinyt syntymään Tyrväällä (mikä tekee tiukkaa muut lapset huomioiden). Tämä varaus muistaen, mitä saadaan ulvilalaisesta tietää?

Erään listalaisen ansiosta, että:

Johan Gabrielsson Frimodig otettiin rekrytointikatselmuksessa 8.2.1750 sotamieheksi PJR:n Euran komppanian Masian ruotuun nro 104 (Kurittu ja Muntti). Läsnä linnoitustöissä Helsingissä kesäkuussa 1754 ja toukokuussa 1755. Läsnä tarkastus- ja päästökatselmuksessa 14.3.1758: ikä 30 vuotta, palvelusaika 8 vuotta, syntynyt Turun läänissä, naimisissa. Sai eron palveluksesta tyrän vuoksi tarkastuskatselmuksessa 22.2.1762.

Johanin edeltäjä ruodussa oli Mårten Mickelsson Frimodig ja seuraaja Olof Eriksson Frimodig (ent. Uhlsberg).

Seuraavassa Ulvilan rippikirjassa Masian kohdalla Frimodig-nimi on tosiaan toisten käytössä ja Johan sekä Valpuri poistuneet. Perhe löytyy seuraavaksi Nakkilan rippikirjasta. Siellä he ovat vielä seuraavassakin ajanjaksolla, jolloin muuttomerkintä vuonna 1769? (Rippikirjoissa näkyvät lapset ovat Matz s. 12.9.1752 , Andreas s. 8.11.1755, Anna Lisa s. 11.12.1758, Hedvig s. 25.11.1761 ja Gabriel s. 9.1.1765. )

Luin itse muuttokohteen Euraksi, mutta listalla minua auttanut näki sanan Cumo, joka oli tietenkin järkevämpi vaihtoehto. Lähdin selaamaan Kokemäen rippikirjaa takaapäin ja löysin perheen vuonna 1770 Kakkulaisten Hyytin sivulta. Jossa eivät ole enää seuraavassa kirjassa, mutta...

... vaikka itse en viitsinyt hakea, niin s-postikaveri jaksoi. Rippikirjassa 1772-77 Kakkulaisissa, 1778-87 Kakkulaisissa, 1791-96 Kakkulaisissa. (Olisi sitä ehkä voinut yhden kylän käydä läpi?) Viimeksimainittuun on Johanille merkitty kuolinvuodeksi 1789 ja Walborgille 1791. Hiskin Kokemäen haudatuista ei sopivia merkintöjä löydy etunimellä eikä paikalla hakemalla.

Penselstierna

Jos SukuForumilla joku olisi kysynyt Erkki Jaakonpojan perään, olisin unohtanut asian jokseenkin välittömästi. Mutta nimi Penselstierna jäi muistiin ja näin kerääntyi pienen pieni henkilökuva.

Erik Jacobsson esiintyy Vuolteen lampuotivoutina Kokemäen kesäkäräjillä 1655. Vuolteen allodiaalisäteriä hallitsivat 1600-luvulla Patrick Ogilwie ja Henrik Sass (nuorempi sekä vanhempi?). Näillä oli monia muitakin tiloja, joten vaikutus Kokemäellä jäi vähäiseksi. Ogilwie kylläkin kustansi kirkkoon ikkunat ja alttaritaulun sekä pitäjälle rakennustarpeet vaivaistaloon. (Heinon mukaan hallintavuodet: Ogilwie 1637-74, Henrik Sass 1674-84, Henrik Sass 1685-1713. Patrick Ogilwie kuoli vuonna 1674. Hänen kolmas vaimonsa oli Henrik Sassin tytär ja toisesta avioliitostaan syntynyt tytär meni naimisiin äitipuolensa pojan, Henrik Sass nuoremman kanssa.)

Erik Penselstierna oli Vuolteen kartanon tilanhoitaja myös vuotta myöhemmin, jolloin hän oli jälleen käräjillä. Valborg Niklasdotter oli kieltäytynyt tekemästä päivätöitä. Erik kertoi käräjillä lyöneensä naista ja antaneensa palvelijoilleen ohjeet ajaa hänet tilalta pois. Todistajien mukaan Erik oli kuitenkin ruoskituttanut Valborgin. Oikeus tuomitsi tästä Erikin menettämään irtaimen omaisuutensa ja oikean kätensä. Tuomio lähetettiin hovioikeuden vahvistettavaksi.

Seuraava havainto Erikistä on verokirjanpidosta, jossa hän on Kokemäen Kakkulaisten Nikon isäntänä 1682-83. Seuraavassa vuosikymmenen vaihteessa hänet valitaan pitäjänkirjuriksi, joten ainakaan kirjoituskättä ei oikeusjutun jälkeen katkaistu. Erik kuoli viimeistään vuonna 1695 Paistilassa Jacob Mårtenssonin luona.

SukuForumin keskustelun aloittaneen mukaan Erikin tytär Katarina avioitui 25.9.1681 Huittisten pappilasta käsin kenttävääpeli Simon Raijan kanssa ja sitten vuonna 29.10.1699 Sven Fonteliuksen kanssa. Nämä molemmat olivat Tyrvään Pohjalan ratsutilan isäntiä. (Huittisten kirkkoherrana oli vuonna 1681 Johan Keckonius, jolla oli sukuyhteyksiä Kokemäelle.)

Katarinan sisko Elisabet meni ensin naimisiin räätäli Wolter Aleksandersson Moliisin (Ulvilan Moliis-suku) ja sitten Jöran Pihlrothin kanssa. Liisa peräsi isän perintönsä perään Kokemäen käräjillä vuonna 1704. Todistajien mukaan Erikin jäämistössä ei ollut tarpeeksi rahaa edes ruumiin pesuun, puhumattakaan hautauksesta. Tai jakamisesta.

Erikin alkuperään nämä tiedot eivät anna valaisua. Pohjanlahden länsipuolella Benzelius-pappissuvun jäsenet alkoivat käyttämään nimeä Benzelstierna, mutta tämä on vähän myöhäistä suhteessa Erikiin.

Lähteet:
SukuForum
SAY Kokemäki
Yo-matrikkeli (Jöran Pihlroth Georgius Sigfridi, Vesilaxensis 3459).
Janne Haikari: Isännän, Jumalan ja rehellisten miesten edessä. Vallankäyttö ja virkamiesten toimintaympäristöt satakuntalaisissa maaseutuyhteisöissä 1600-luvun jälkipuoliskolla. Bibliotheca historica 121. 2009 s. 150
Ulla Heino: Käsityö ja sen tekijät 1600-luvun Satakunnassa. Hist. Tutk 127. 1984 s. 340
Tapio Salminen: Joki ja sen väki. 2007 s. 280, 288, 476, 552, 534
Elgenstierna: Sass ja Ogilwie
Svenskt biografiskt handlexikon

"Rautalakki (sen sisällä oli hiuksia)"

Juha Vuorela vinkkasi yksityiskohtaisen muinaislöytökuvauksen Päivälehdestä 10.06.1894 (joka on lainannut sen Satakunnan numerosta 7.6.1894). Silläkin uhalla, että täällä on ollut ylenmääräisesti Kokemäkeä ja sanomalehtilöydöksiä, kopioin tähän:

Muinaiskaluja löydetty. Jo viime syksynä löysi mylläri Juha Vänni Kokemäellä Kakkulaisten kylästä peltoa tehdessään lähellä myllyänsä korkealta joen äyräältä lahonneita ruumiita ja niitten vierestä erinäisiä rautakaluja nim. miekkoja, rautalakkeja, keihäitä, puukkoja y. m. yhteensä neljäkymmentä, jotka paikkakunnan nimismiehen toimesta lähetettiin valtion museoon. Nyt keväällä on sama mies taas jatkanut pellontekoansa ja löytänyt yhden varsin kookkaan luurangon jäännöksen ynnä sen lähimmästä läheisyydessä olleet seuraavat kalut:
- 1 rautalakki (sen sisällä oli hiuksia) pyöreä, näyttää takomalla tehdyksi, pieni huippu päälaella;
- 1 kokoon kääritty kahdenpuolinen teroiettu pitkämöinen miekanterä, josta puukahva nähtävästi on lahonnut pois;
- 2 noin 40 sm pituista keihään terää, joista toinen on melkein ruosteeton valkeaa ainetta ja niin pehmeätä että veitsellä saa lastun siitä;
- 3 puukonterää ja kahdet kuolaimet.

Löytöpaikka on korkealla kummulla joen pohjoisrannalla, josta on laaja näköala eteläänpäin pitkin jokea. Siitä on löytynyt 7 ihmisen ja 1 suuren eläimen jäännökset, jotka kaikki ovat olleet 1-2 tuuman syvän multapeiton alla, yksi laskettuna yhteen suuntaan toinen toiseen, useasti kivien väliin. Kaikki miekat ovat olleet avian samalla tavoin väännettyinä 2-kertaiselle mutkalle, joka ikäänkuin näyttäisi osottaman ettei sitä enää tarvita. Lienee tässä siis ollut hautauspaikka, luultavasti pakanuuden aikana.

Voi vain kuvitella, mitä nykyaikainen arkeologi olisi saanut aineistosta irti. Selasin väsäämäni "Kokemäen esihistoria" kartan kautta oikeaa löytöpaikkaa, paras istuvuus oli Maamieskoulu 1, josta todetaan "Kalmisto sijaitsee Huittisten ammatti- ja yrittäjäopiston (ent. Kokemäen maatalousoppilaitos) pihassa, Kokemäenjoen länsirannalla Kolsin voimalaitosta vastapäätä. Oppilaitoksen toimistorakennus on kunnostettu ja kalmiston rippeet sijaitsevat toimiston lounais- ja eteläpuolella." Löytöjen kuvaukset ovat epätäydellisiä päivämäärän ja sisällön kannalta, joten varmuutta ei saa.

Rautakauden esineistöstä tietoa Helsingin yliopiston sivustolla, ei kylläkään rautalakeista mitään. Olisiko kilvenkupura (Kuvassa juuri Maamieskoululta löydetty kappale) voinut kuitenkin olla kyseessä?

Hakiessani sanoilla rautakausi ja Kokemäki osuin arkeologiaharrastajan kasvisivulle. En ole aiheeseen perehtynyt, mutta mieleen hyppäsi Kokemäen Forsbyn Hiidenniemi, jossa on arkeologisia jäänteitä ja joka mummoni kouluaikoina oli merkittävä kasvinkeruupaikka. Tällaisiäkin voisi joku tutkia?

"Kokemäen" hyvä ihminen

Helsingin sanomien Nyt-liite otsikoi leffa-arvionsa "Kokemäen hyvä ihminen". Ja toteaa tekstissä "Tapahtuma-aikana on, ilmeisesti, tyylitelty 1970-luku ja tunnistettavana paikkana Kokemäen kirkko. " Mikä on paikkakuntaa tuntevalle vähän hämäävää kun mainoskuvissa näyttää olevan Tyrvään Pyhän Olavin kirkko. Koska sen sisus on palanut, niin kirkon sisäkuvat taas ovat toisesta (Hattulan?) kivikirkosta.

Kokemäellä filmiä kuvattiin kyllä myös. "Pappila" löytyi Kakkulaisista. Lisäksi trailerissä (elokuvan kotisivulla, josta myös ylhäällä näkyvä kuva) näkyvä koivukuja on pohjoispuolen tietä käyttäneille tuttu.

(Olen vihdoinkin lisännyt tägejä, mutta kattavuus vanhoissa postauksissa toistaiseksi puutteellinen.)

Kylän maista

Eilisen postauksen kuvasta näkyi, että Kokemäen ja Harjavallan vanhat kylät sijaitsevat Kokemäenjoen rannoilla. Järkeenkäypää siis on, että kun vanhan peltomaan ulkopuolisia alueita on lähdetty jakamaan kylien ja talojen kesken, näistä on muodostunut kapeahkoja viipaleita joesta pois päin. Tarkkoja karttoja katsoessa nauhamaiset maat tuntuvat aika hassuilta, mutta en tiedä ovatko sitten maastossa järkeenkäyvimpiä.

Sukututkijalle/paikallishistorioitsijalle kylän maiden muoto on oleellinen esimerkiksi torppia haettavissa. Niille ei (todellakaan) erotettu peltoja kylävainiosta, vaan torpat saattoivat olla kilometrien päässä. Pari viikkoa sitten Kansallisarkistossa karttoja katsoessa otin esiin 1900-luvun alusta (ennen torppien itsenäistymistä) Kakkulaisten, Kaarenojan jne. kylien maista piirretyn kartan. Sain vihdoinkin paikallistettua mummoni äidin lapsuudenkodin paikan.

Kokonaiskuvan saaminen oli vaikeampaa, kuten allaolevasta kuvasta ilmenee. Tilojen, mukaanlukien Ala-Potila, maat ulottuivat yli kymmenen kilometrin etäisyydelle. Onneksi kouluaikainen ystäväni oli jokin vuosi sitten todennut, että hänen lapsuudenkotinsa Sääksjärven takana oli alunperin Kakkulaisten Hyytin torppa. Löysin sen kartalta ja ympäröivä maasto (jossa Ala-Potilan torpan paikka) oli vielä muistissa pääsiäisen kotiseuturetkeltä.