Papiksi vuonna 1804

Nervanderin käytössä ollut Samuel Cederin päiväkirja loppuu vuoteen 1806, mutta häntä ei ole kiinnostanut viimeiset vuodet, joihin sisältyi "kertomuksia useista muistakin tytöistä", ja viimeinen yksityiskohtainen selostus on keväältä 1804, jolloin Ceder vihittiin papiksi. Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin mukaan Cederille "Todistus ordinaation hakemista varten registratuurassa 13.3.1804". Ymmärrykseni prosessista on olematon, tapahtuiko tämä ennen vai jälkeen tutkintoa? Parasta lainata suoraan Nervanderin esitys Uudesta Kuvalehdestä 21/1902.

Jonkun päivän Helsingissä viivyttyään tuli Ceder Porvooseen, jossa papiksi vihkiminen piti toimitettaman. Kreikan kielen tutkintoa kehuu hän helpoksi ja sanoo että sitä olisi saanut pitempäänkin kestää, sillä tutkija "osasi houkutella semmoisiakin vastauksia, joita ei ennestään tiennyt, ja osasi johtaa oppilaansa oikealle tolalle, kunhan vähänkin viitsi ajatella". Eräs tutkijoista oli hyvin ahdasmielinen uskonnossa; toinen taas sanoi Kristuksen kärsineen ristillä kaiken, mitä kaikkien ihmisten ijankaikkisesti olisi pitänyt kärsiä; kolmas tutkija taas oli arvellut, ettemme voi muuta sanoa kuin että Kristus sovitti meidät Jumalan kanssa.

Sitten oli vietettävä juhlia tutkintojen lomassa ja Ceder tutkintotoverinsa kanssa tuntuu huvitelleen pari päivää. Lauantai-iltana oli raastuvan salissa tanssit, joista hän kertoo: "Viina oli hyvää ja huokeaa; yhden ryypyn otin ja tarjosin tovereille 12 killingin edestä." Uutena tulokkaana tuli Cederin tarjota toisille ja loppulauseena näistä juomingeista sanotaan: "Olin ensi kerran elämässäni humalassa ja voin pahoin seuraavana päivänä."

Tutkijain joukossa oli yksi ankara herra, jolle nähtävästi oli vastenmielistä laskea ketään "muukalaista" Porvoon hippakuntaan. Ceder itse väittää tutkinnossa kyllä osanneensa, vaan ankara tutkija moitti häntä laiskaksi ja huonoksi latinalaiseksi, jotka sanat kovin harmittivat Cederiä. Samana päivänä hän suoritti siveysopin tutkinnon ja tutkija annettuaan hänen kääntää Liviusta, oli sanonut: "Kyllä kuulen, että olette lukenut latinaa."

Koesaarnansa piti Ceder suomeksi ja ihmettelee että piispa Cygnaeeus oli kirkossa, vieläpä jakoi ehtoollista. Turussa pidettäisiin semmoista ihmeenä.

Papiksi vihkimisen jälkeen, josta Ceder juhlallisesti kertoo, antoi piispa nuorille papeille tavanmukaiset päivälliset, joihin oli kutsuttu kolme naista ja noin 30 herraa, pappeja, lehtoreja y. m. Ajan tavan mukaan alkoivat ja loppuivat päivälliset niin aikaiseen, että nuoret papit voivat jo klo 5 ip. alottaa kestinsä, joihin olivat kutsuneet konsistorion herrat sekä muutamia muita. Nämä punssipidot kestivät "musiikin soidessa" klo 9:ään. Näinä päivinä hävitti Ceder 40 riksiä ja kaikki entiset rahat loppuivat, vaan velkaakaan ei ollut. Viimeisillä pennillä osti hän virkatoverinsa kanssa Helsingissä punasta viiniä, etteivät viimeistä penniä säästäisi.

Siihen aikaan ei pidetty minään pahana ryypätä viinaa tai jotain muuta väkevää ja sitä nautti vanhat herrat yhtä hyvin keskenään kuin nuorten kimnasistien seurassa ollessa. Ei Cederillä ollut mitään erityistä halua väkijuomiin eikä hän sano Turussa käyneensä kapakoissa kuin kaikkiaan noin kymmenen kertaa. — Ajan tapoja kuvaavaa on että Ceder sittemmin ollessaan armovuoden saarnaajana Liljendahlin kappelissa muitten pappien tavoin "poltatti saatavaeloista viinaa antaakseen pitäjäläisten juoda sen", kuten hän kirjoittaa. Niinpä olikin hänellä joulun tullessa "30—40 kannua viinaa, osittain omaa polttamaa, osittain ostettua tai rukiilla vaihdettua".

Tunnelmakuva Velikulta no 7/1902

Rahankeräyksiä vuonna 1805

Samuel Cederin päiväkirjassa Emil Nervanderille arvokkain osuus oli ilmeisesti Porthanin viimeisiin elinpäiviin liittyvä osuus, jota hän käsittelee Uudessa Kuvalehdessä 19/1902 julkaistussa tekstinsä osassa.

Pian Porthanin kuoltua aloitettiin maanlaajuinen rahankeräys, jonka tavoitteena oli marmorinen rintakuva Turun akatemian kirjastoon. Ceder oli kerääjänä Helsingin maalaiskunnassa vuoden 1805 alussa. Hän sai nihkeän vastaanoton erään luutnantin luona. Tämän mukaan keräyksen tarkoitus oli hulluutta, kun  pitäjässä oli köyhiä kuten rakuuna Rösen 16 lapsensa kanssa.

Ceder ei päiväkirjansa mukaan vastannut tähän mitään heti, mutta "kun hän seuraavan kerran kävi tämän herrasväen luona, pani hän toimeen rahankeräyksen Rösenille ja lahjoitti puolestaan kaikki rahansa mitä hänellä mukanaan oli." Toivottavasti päätyivät tarkoitukseensa.

Helsingin pitäjän historiakirjat ovat tätä kirjoittaessani HisKissä niin puutteelliset, että rakuuna Rösenistä en saa vahvistusta tahi lisätietoa.

Nervanderin mukaan Porthan-keräys tuotti 1500 hopeataalaria. Ruotsin monipuolisen rahavalikoiman vuoksi Prisomräknare från medeltiden till 2100 ei ole suoraviivainen käytettävä.

• Jos "riksdaler riksgälds", niin 2458478 SEK kulutusindeksillä ja  90365950 SEK palkkaindeksillä
• Jos "riksdaler specie", niin 3839430 SEK / 141125421 SEK
• Jos "riksdaler banco", niin 3687717 SEK / 135548925 SEK
  (1 riksdaler banco = 1.5 riksdaler riksgälds)

(Pyydetty esittämään viitteenä Edvinsson, Rodney, och Söderberg, Johan, 2011, A Consumer Price Index for Sweden 1290-2008, Review of Income and Wealth, vol. 57 (2), sid. 270-292)

Kruunut vuodelta 2012, jolloin eurolla sai noin 10 kruunua. Eli summat huomattavan suuria. Mutta vilkaisemalla Wikipediaan selviää, että vuonna 1776 käyttöön otetut riksdalerit korvasivat vanhat hopeataalarit. Viitattiinko niihin kuitenkin vielä 1805? Jolloin lukuja pitäisi jakaa kuudella.

Kuvassa vuonna 1805 lyöty hopeinen "1/6 riksdaler.". Göteborgs stadsmuseum, GMK:506

Åbo Tidningin ilmoituksissa 31.7., 25.9., 16.11.1805 kerrotuissa keräyksen välituloksissa esiintyy monia eri taalareita enkä saa tästä tolkkua.

Ja tehtiinkö näillä rahoilla rintakuva kirjastoon vai Suomen ensimmäinen patsas ulkoilmaan kymmeniä vuosia myöhemmin? Ei ilmeisesti jälkimmäinen, sillä Eero Matinollin THArk artikkeli H. G. Porthanin muistopatsaan syntyhistoria (pdf) ei mainitse varhaista hanketta ollenkaan.Eikä Turun yliopistolehden valitusvirressä Palo säästi, Helsinki vei ole mainittu marmorista rintakuvaa, joka tuskin olisi tulipalossa täysin tuhoutunut.

Jälkikirjoitus 11:08

Twitteristä sain lisätietoa

@K_KM_K @PorthanSeura Kiintoisaa! Kyseessä lienee Turun palossa tuhoutunut J. T. Sergelin marmoriveistos (1812-1813) H. G. Porthanista.
— Helsinki Uni Museum (@Hel_Uni_Museum) March 27, 2015

josta sain hakusanat, joilla Åbo Allmänna Tidning 23.9.1813

kertoi, että rintakuva maksoi 1000 "riksdaler banco". Eli edellämainittua palvelua taas hyödyntäen joko 117982 SEK tai 3614638 SEK eli nykyrahassamme jotain välillä 12-360 tuhatta euroa.

Jälkikirjoitus 2 14:05

@K_KM_K @Hel_Uni_Museum Koko hankkeesta löytyy kuvaus M. G. Schybergsonin #Porthan-elämäkerran osasta 2.
— Porthan-Seura (@PorthanSeura) March 27, 2015

Ylioppilas yksityisopettajana kartanon lapsille

Jouduttuaan vuoden 1802 lopussa keskeyttämään puolitoista vuotta kestäneet yliopisto-opiskelunsa Samuel Ceder päätyi kotiopettajaksi Luutnantti B. G. Eneskjöldin talouteen Kosken taloon Vehmaalle.

Opetus oli tammikuussa tuskin päässyt alkuun, kun sen keskeytti tirehtööri Forsmarckin (*) saapuminen Turusta. Hän opetti tanssia tammikuun puolivälistä helmikuun loppuun Eneskjöldin lapsille sekä naapuriston muille nuorille säätyläisille. Minuettia ja katrillia harjoiteltiin aamupäivällä 10-12 ja iltapäivällä kahdesta iltaan asti.

(*) Helsingin yliopiston virkamiesmatrikkeli kertoo tirehtööri Forsmarckin olleen Turun akatemian tanssin opettaja vuosina 1800-03, mutta "sai jo 1801 konsistorilta luvan siirtyä Haapaniemen sotakouluun opettajaksi eikä ilmeisesti enää palannut yliopistoon".

Kaksi Eneskjöldin vanhinta poikaa piti valmistaa ylioppilastutkintoon ja tähän ei riittänyt opiskelu kotona. He ja Samuel Ceder siirtyivät maaliskuun alussa Turkuun asumaan Eneskjöldin kaupunkiasuntona toimineisiin huoneisiin Turskan talossa Uudenmaankadun varrella. Cederillä oli mahdollisuus myös jossain määrin edistää omia opintojansa. Pojat (Berndt Lorentz ja Arvid Gustaf) läpäisivät tutkintonsa ja 23.6.1803 Ceder oli heidän kanssaan takaisin Koskella.

Hirvittävän pitkää aikaa ei Ceder siis kartanoelämää ehtinyt kokea, mutta Nervanderin tulkinnan mukaan hän sai kokea sääty-yhteiskunnan rajat.

Kosken kartanon herra näyttää olleen jotenkin hyväntahtonen, vaan talon rouva lienee ihaillut kaikkea aatelista, vaikka itse olikin aateliton synnyltään, ja oli hän epäystävällinen ainakin kotiopettajalle. Alussa tuotiin hänelle aamukahvia sunnuntaisin ja teetä niinä iltoina, jolloin sitä perheessä tarjottiin, vaan yhtäkkiä loppui tämä ylellisyys. Tämän johdosta Ceder kirjoittaa päiväkirjassaan: "Oi jos olisin niin viisas, etten välittäisi semmoisesta, vaan tottuisin yhtä helposti kestämään ymmärtämättömäin halveksemista kuin olen tottunut olemaan ilman heidän kahviaan ja vettään." - Vaikeammalta tuntui, kun rouva ei antanut hänelle kyntteliäkään, joita siihen aikaan ei saanut ostaa maalla paitse herrasväeltä itseltään.

"Yö olisi paras lukemiseen", kirjoittaa hän, "silloin olisin vapaudessani. Kyntteliä ei sulla ole, lukea sinun pitäisi, en tahtonut enää rouvalta pyytää, sillä hän näki joka ilta minun puutteeni käydessään vinnillä, kun minä istuin pimeässä ja soitin viulua." Viimeinkin pyysi hän kyntteliä luutnantilta ja sai "kunnollisia niitten talituijuin sijasta, joilla joskus ennen oli minua kunnioitettu". Tämä vetoominen talon isäntään muutti äkkiä rouvan tuulen, niin että kotiopettaja sitte sai myöskin kahvia joka aamu.

Syyslukukauden 1803 Ceder oli Turussa ilmeisesti toimien Eneskjöldin poikien apuna ja tuli heidän kanssaan joulun viettoon Vehmaalle 13.12. Ennen loppiaista syntyi riita, jonka seurauksena Ceder irtisanoutui ja purki ajatuksensa Anna Kristina Mörtengrenista ainakin päiväkirjaansa.

"Talon rouva ei luule muitten olevan ihmisiä kuin aatelin ja minä surkuttelen teidän lapsianne, joihin rouva istuttaa niin nurinpuolisia ja ruotsalaista vapautta sekä tervettä järkeä vastaan sotivia periaatteita."

Lähteenä Uudessa Kuvalehdessä 15 ja 16/1902 julkaistu Emil Nervanderin teksti. Päiväkirjalainaukset mahdollisesti käännetty kerran tai kaksikin. Kuva kirjasta "At early candle light and other poems" (1900), välitys Internet Archive&Flickr Commons.

Nuori ylioppilas Franzénin vuokralaisena

Putsaaren poika Samuel sai ensimmäisen yliopistovuotensa lopuksi ilonaiheen.

"Kuinka olikaan toivo itse todellisuutta ihanampi, kun Franzén keväällä lupasi minun tulla asumaan luokseen, kuinka iloitsinkaan siitä koko kesän! Sinne muuttaessani kuinka olinkaan muuttavinani itsensä viisauden ja herttaisuuden templiin! Silloin näytti tulevaisuuteni kauniilta kukkaisniityltä - jonka värit kaukaa silmää hivelivät ja jonka tuhannet tuoksut jo tuonnempaa lemusivat ja mieltä ihastuttivat".

Frans Mikael Franzén oli jo 1790-luvulla ollut tunnettu runoilija eli Samuel pääsi sekä sivistyneeseen että kuuluisaan talouteen. Millä oli seurauksensa hänen oman kuvauksensa perusteella.

"niin tapahtui minulle se kunnia, että melkein koko ylioppilaskunta, kukin vuorollaan, muutamat useimpiakin kertoja, tulivat luokseni tervehtimään, suutelemaan ja kysymään, kuinka oli mahdollista minun asya siellä, sainko useinkin onnekseni nähdä kaunista mampseli Roosia ja tuota oikeissa väreissä loistavaa Malmia, sekä muuta samantapaista ja sitte vasta seurasi kysymys: Onko professori kotona? Minä menen käymään hänen luonaan, mutta kenties hänellä on vieraita. Onko ketään kuulunut meneväksi sisälle saliin? Minä vastasin useinkin on tai ei, enempää en monasti joutanutkaan vastaamaan heidän ystävällisiin ja puheliaisiin kysymyksiinsä, sillä minun oli luettava."

Samuel ei siis irrottanut otettaan kirjoistaan. Myöhemmin hän kirjoitti

"Olisi kenties ollut edullista käydä tuon tai tämän ylhäissukuisen herran luona, joka nyt tahtoi lähemmäksi tuttavaksi kanssani ja olisi suonut minun käyvän hänen luonaan viettämässä iltapäivää pelipöydän ääressä. Kun sanoin etten ollut siitä huvitettu, niin ehdotettiin ja kyseltiin, enkö tahtoisi tehdä tuttavuutta siinä tai siinä talossa. Me voisimme kyllä tulla mukaan, sanottiin, minä olen sinne aina tervetullut.
- Kyllä, aivan kernaasti, vastasin minä, mutta minulla on ne ja ne luennot iltapäivällä enkä minä voi laiminlyödä ainoatakaan sillä silloin haihtuisin yhtäjaksoisuudesta professorien luentokursseissa, joita olen päättänyt lukukautena järjestyksellään kuunnella.
- Noh, kukapa voisi olla niin lukujen orja? Kaunis tyttökin voipi opettaa meille paljon hyviä asioita. Nekin kasvattavat meitä kykeneviksi esiintymään, kohteliaiksi ja huomaavaisiksi ja sen kautta valmistavat tulevaista menestystä.
- Niin, se on kyllä totta, mutta minä en aijo koskaan kohteliaisuuksilla ansaita leipääni, vaan ansiolla ja työllä. Ja sitte kun olen päässyt niin pitkälle, että minulla mahdollisesti voipi olla tyttö omanani, niin tulee olemaan minun collegium atticum kuunnella häntä sekä varhain että myöhään ja hän saapi huolekseen sen vaivan ja myöskin sen kiitoksen, että on muodostanut minut karkeasta hienoksi, epäkohteliaasta kohteliaaksi, kunhan nyt vain voisin hijoa ja teroittaa järkeäni.
- Elä nyt kuvittele mielessäsi joutavia, vaan tule, vastasivat he.
- Kyllä, kyllä, odottakaa, odottakaa, vastasin minä, minä tulen, jahka joudun, vaan nyt en. Onnea vaan hyvät herrat, minä en kadehdi teidän hyväntahtoisuuttanne. Tyydyn siihen, että minun osani maailmassa on näin kuiva. "

Elämää Franzénin kodissa kesti vain syyslukukauden 1802, sillä vuoden vaihteessa Samuelin oli rahan puutteessa lähdettävä kotiopettajaksi.

Lähteenä Uudessa Kuvalehdessä 15/1902 julkaistu Emil Nervanderin teksti. Päiväkirjalainaukset mahdollisesti käännetty kerran tai kaksikin. Franzénin kuva Turun kuvalehdestä 6/1890.

Perhe Putsaaressa

 Karttakokoelmat - Topografikarttojen kokoelma - Venäläiset topografikartat 1:21 000 - Turun ja Porin lääniä, Vehmaan kihlakuntaa. 121,941 km2. [Putsaari] (XII 11) 

Selkämeren kulttuuriperintöä esittelevällä sivustolla on mahdollisuus tehdä virtuaalinen pyörähdys Putsaaren historiallisessa piilokirkossa. Sivun mukaan "Nykyisen kappelirakennuksen arvellaan olevan peräisin 1680-luvulta, mutta paikalla uskotaan ollen aikaisemminkin kirkkorakennuksia paljon vanhemmilta ajoilta."

Samat hirret on siis tuntenut Putsaaren Klemolan talollinen Uudenkaupungin pitäjässä Michel Michelsson (1739-1813) ja vaimonsa Maria Johansdotter (s. 1749). Emil Nervanderin Uudessa Kuvalehdessä 15-21/1902 julkaistun tekstin mukaan Michel

kuului olleen terve, uuttera ja ymmärtäväinen mies, tunnettu kiivaasta luonteestaan ja sanansa pitämisestä, jäykkyydestään ja tyytyväisyydestään. [...] Pappien ystävä hän ei ollut ja sanoikin tavallisesti: "ei pidä olla pohjaton kuin papin säkki", ja koetti hän varoittaa poikaansakin sille uralle antautumasta, vaikkakin turhaan, ja lisäsi aina puheeseensa: "papit ovat aina kerjäläisiä; mitä talonpojalta liikenee, sen ottaa pappi". Äiti oli surumielisyyteen taipuva ja uskonnollinen. Hän sai useinkin huolehtia huomisesta päivästä, vaan etsi lohdutusta raamatun sanoista, että Herra kyllä pitää huolen. Säästäväisesti eläen ja uutterasti työtä tehden tulikin perhe toimeen, vaikka tila oli pieni, kalansaalis huono ja lapsi lauma suuri, 9 lasta, joista 6 tuli täysikasvuiseksi.

Näistä kuudesta Nervander tietää yhden tyttären lähteneen piiaksi Ahvenanmaalle. Vanhin poika Matti ryhtyi kaupalliselle uralle Turussa. Kaksi veljeään, Mikko ja Samuel, saivat kouluopetusta ja ottivat käyttöön sukunimen Ceder.

Perhe oli suomenkielinen, sillä poika Samuel toteaa myöhemmin "kuinka paljon minulta puuttuu ruotsinkielen lausumisessa, sillä minä olin vasta 16:lla vuodella, ennenkuin vasta rupesin kokeilemaan suomalaisen ja ruotsalaisen aapisen kanssa."

Samuelin lahjakkuus kantoi Turun akatemiaan vuonna 1801. Hän piti päiväkirjaa, joka Nervanderilla on ollut lähteenään ja on toivottavasti (!) jossain arkistossa säilynyt. Nervanderin mukaan Samuel huomauttaa tässä päiväkirjassa "monessa kohti kiittäen" ensimmäisenä vuonna kotoaan saamaansa apua "luvaten aikanaan oman perintöosansa toisille perillisille, pidättäen itselleen kuitenkin "suomalaisen raamatun äitiltä ja 5-kulmaisen pullon isältä"".

Uudenkaupungin rippikirjassa 1751-1755 näkyy Michelin isä Michel Eriksson (s. 1695) ja veli Matts (s. 1747). Ilmeisesti veljekset jakoivat lapsuudentilansa, sillä myöhemmissä rippikirjoissa Klemolassa on kaksi taloutta. Mattsin lapsikatraaseen kuuluu (esim rippikirjassa 1785-1789) Benjamin (s. 1781), joka Kotivuoren ylioppilasmatrikkelin mukaan myöskin pääsi opiskelemaan ja käytti vuoteen 1801 sukunimeä Englin ja tämän jälkeen oli Lilljestrand.