Viime perjantaina kävin venyttelemässä aivojani filosofis-arkeologisessa klubissa, jossa puhui Panu Savolainen otsikolla Tekstuaalinen esineellisyys - kriittisiä ja ylirajaisia ajatuksia menneisyyden jäänteiden vakiintuneista kategorioista. Kutsun abstraktissa sijoitettiin asiakirjoja "teksti/esine-dikotomian tieteenaloja erottaviin tietoteoreettisiin olettamuksiin aineistosta nousevan erottelun sijaan", joten arvasin putoavani jossain vaiheessa kärryiltä.
Savolainen aloitti minulle kiinnostavasti menneisyyttä tutkivien tieteenalojen välisten rajojen synnyllä ja niiden sijainnilla. Ennen historian akateemisuutta (ja ammattilaisuutta) ei ollut kategorioita. (Eikä hirveän paljon arkeologiaakaan?) Alojen ero amatöörille on materian ja tekstin välinen ja juuri näitä käsitteitä Savolainen halusi kyseenalaistaa. Mutta hän toi alojen nelikenttään myös tutkittavien menneisyyden jäänteiden satunnaisuuden/tarkoituksellisuuden (sekä tekemisen että säilymisen mielessä?).
Historiografian itseopiskeluni on tuottanut sen verran tulosta, että nelikenttä näytti silmissäni dynaamiselta eikä staattiselta. Historia on aloittanut kulmasta teksti/tarkoituksellisuus, mutta ottanut viime vuosikymmeninä tilaa muistakin osista, joihin Savolainen oli sijoittanut taidehistorian, arkeologian ja kansatieteen.
Sitten tuli liian nopeassa tahdissa ajatuksen puolikkaita ja kirjallisuusviitteitä, joista en saanut kunnolla kiinni. Ennen kuin, fyysikkokillan alumnin sydäntä lämmittävästi, Savolainen mainitsi (ylirajaisesti) Bohrin ajatukset valon luonteesta sekä aaltona että hiukkasina. Jäin siihen käsitykseen, että Savolainen tavoitteli sitä, että menneisyyden jäänteet voidaan nähdä joko esineinä tai tekstinä, riippuen tarkastelutavasta.
Konkreettiset ja ymmärrettävät esimerkit Savolainen antoi siitä, että fyysisestä todellisuudesta on voinut jäädä jäänne, joka on teksti. Hän oli Turun palovakuutuskirjoista rekonstruoinut (hyödyntäen arkkitehdin koulutustaan) tonttien rakennuksia pienoismalliksi asti. Toinen esimerkki oli löytötavaroiden luettelo, jolla voidaan sijoittaa kuvailtuja esineitä aikaan, paikkaan ja sosiaaliseen kontekstiin. Olen itse miettinyt pitkään vastaavaa sanomalehtien varkausilmoituksista, mutta nyt mahdollisuudet avautuivat todella mielenkiintoisina. Jos olisi hyvin rakennettu tietokanta...
Keskustelussa nousi esiin kuvan ja tekstin suhde useaan otteeseen. Esimerkiksi valittiin vaikein mahdollinen eli Suomen kalliotaide, jonka tarkoituksellisuudesta oli yleisössä kaksi mieltä. Savolaisen nelikentässä taidehistoria oli tarkoituksellisuuden ja aineellisuuden kulmassa, mutta kuinka tulkitaan tarkoitus aineellisesta jäänteestä? Edes nykytaiteessa tai keskiaikaisissa maalauksissa, joista kertonut Fältin esitelmä tuli keskustelun aikana mieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti