Onko huono hakemisto parempi kuin ei mitään?

Suomen sukututkimusseuran joulukuun Jalmarissa mainostettiin mahdollisuutta ryhtyä "tallentamaan Helsingin maistraatin pöytäkirjoja" tai oikeammin niihin tehtyä hakemistoa, jota esiteltiin näin:

Henkilöhakemisto maistraatin pöytäkirjoihin on hyödyllinen apuväline sekä suku- että henkilöhistorian tutkijalle. Maistraatti oli kaupunkien keskeisin hallintoelin ennen kaupunginvaltuuston perustamista 1800-luvun lopussa. Se hoiti kaupungin omaisuutta, huolehti rakennustoiminnasta ja julkaisi säännöksiä esimerkiksi elinkeinojen valvontaan liittyen. Maistraatin pöytäkirjat sisältävät muun muassa porvarisoikeuksiin tai rakentamiseen liittyviä päätöksiä.

Kyllä, maistraatin pöytäkirjoissa on paljon merkityksellistä henkilö- ja paikallishistoriallista tietoa. Töölön Taipale -proggiksessani olen kuitenkin havainnut, että Helsingin historiatoimikunnan arkistoon sisältyvä henkilökortisto 1809-1874 on puutteellinen. En enää muista, miten ja milloin näkemykseni muodostin, mutta kun muuta hakiessani huomasin pöytäkirjan 3.7.1867 nätin liitteen koskien Elvira  Wilhelmina Gustavssonin lupahakemusta koskien Esplanadin kesäkioskia, jossa myytäisiin kahvia ja teetä sekä erityisesti niin sanottua englantilaista teetä, seltzeriä, soodavettä ja hiilihapotettua limonaadia, en suuremmin yllättynyt, kun Elviran nimeä ei löytynyt korteilta.

Kortiston kuvailutiedoissa ei ole selostusta sen valintaperusteista ja kun paikan päällä esitin valitusvirren, ei arkiston henkilökunnallakaan tuntunut olevan tietoa siitä, mitä korteille on oikeasti poimittu. 

Toki on hienoa, että on poimittu ja puhtaaksikirjoitettuna tietoja on helmpompi hyödyntää kuin pdf:ksi tallennettuina kuvina. Mutta joku hakemiston käyttäjä tulee kyllä luulemaan, että nimen löytymättömyys tarkoittaa esiintymättömyyttä pöytäkirjoissa ja erehtyy.

P. S. Lisää nimiä löytyy ainakin Ammatti- ja yrityshakemistosta B-Ö.

Bergaa eli Vuoristoa kartalle (1/5)

Saatuani vuosien äheltämisen jälkeen Töölön Taipaleen ja Strömstenin plantaasin huvilat selville on aika luoda katse etelään eli nykyisen Etu-Töölön pohjoisosan muodostavaan Bergaan. Aluksi kertauksena kaupunginarkiston digitointien käyttöohje: "vaikka piirrosten signumit muodostavat kasvavan sarjan ei pidä olettaa, että piirustukset olisivat aikajärjestyksessä! Kaikki pitää käydä läpi ja tarkistaa hyväksymisleimoista tai piirtäjän merkinnöistä se, mistä ajasta on kyse! Samalla tulee huomaamaan, että alunperin yhteen kuuluneet paperit voivat nyt olla erillään. Eli jos avaat kuvan, jossa on pelkkä pohjapiirustus, julkisivun kuva on todennäköisesti toisaalla."

Tähän voi vielä lisätä sen, että läpikäynnissä kannattaa tehdä myös muistiinpanot mahdollisista aluekartoista. En ole täysin vakuuttunut siitä, että niihin on aina merkitty jokaikinen pytinki, mutta ne voivat olla avuksi pohtiessa sitä, mitkä rakennussuunnitelmat jäivät toteuttamatta ja mistä ei ole piirroksia jäljellä.

Varhainen tällainen katsaus on Bergasta tarjolla vuodelta 1875 (866/28). Siinä näkyy hienosti sekä tiet että rakennuskanta.

Omituisen muotonsa ansiosta kartalta erottuu Jonasberg, jonka rakennuspiirustukset hyväksyttiin vuonna 1872 (866/3). Rakennuksen vaiheita ja valokuvia olen jo ihmetellyt teksteissä Villa Jonasberg Apollonmäellä ja Paluu Jonasbergiin. 

Iso osa Bergan 30 rakennuspiirustuksista koskee yhtä ainutta hanketta eli nykyisen Mannerheimintien ja Eteläisen Hesperiankadun nurkkaa, jonka suunnitelmat (866/9, 866/10, 866/11, 866/12, 866/13, 866/14) hyväksyttiin toukokuussa 1878. Vilkkaan pääkaupunkiin vievän maantien varteen päätettiin tuolloin rakentaaa kaksikerroksinen puinen asuinrakennus (a), puuliiteri (b), vaja (c), muu ulkorakennus(d) ja kivinen sauna (e). 

Ison puurakennuksen julkisivu Läntiselle viertotielle oli tarkoitus näyttää tältä

Vuonna 1910 julkisivua muokattiin hieman (866/26), mutta vanhemmastakin piirroksesta tunnistan Sergei Garoffin "huvilan", jolle olin hutkinnalla sattumalta löytänyt melkein oikean ajoituksen.

Sen sijaan en ole vielä ehtinyt esitellä apteekkia, jonka rakennuspiirustukset hyväksyttiin kesällä 1889 (866/27 & 866/30). Senkin julkisivu oli Läntiselle viertotielle.

Signe Brander valokuvasi apteekin keskustasta päin tullen eli julkisivu jää oikealle (Kuva: HKM). Aivan oikeasta reunasta pilkottaa hauskasti Taipale-tutkimukselleni keskeinen tuotantorakennus.

Vuonna 1934 Sakari Pälsin ottamassa kuvassa (HKM) on lähes sama kuvakulma eli kuvan oikeassa reunassa on osa julkisivusta Viertotiellä. Toiseen suuntaan lähti  Cygnaeuksenkatu eli apteekin naapuriin nousi Kansallismuseo. 

Saatuani Bergan helpoimmat kohteet kartalle, jatketaan huomenna haastavammista.

Helsingin kunnallisverokalenterit 1871-1882

Eilen esiteltyjä vuosien 1863 ja 1864 listauksia vastaava ilmestyi muutaman vuoden tauon jälkeen Hufvudstadsbladetissa 8.7.1871. Se on otsikoitu "Helsingfors stads skattöre-längd enligt taxeringen år 1871" eikä sisällä mitään perustelua julkaisulle. Ensimmäisenä on listattu äyrien mukaisessa järjestyksessä kauppiaat, joiden ensimmäisellä ei kauppaneuvos P. Sinebrychoffilla on veroäyrejä lähes kaksi kertaa enemmän (112) kuin seuraavalla (60). 

Seuraavana vuonna asettelu Hufvudstadsbladetissa 6.6.1872 oli niin tiheä, että kaikki äyritetyt mahtuivat samalle sivulle entisellä ryhmittelyllä. Tiheys ja jaottelu säilyivät myös seuraavina vuonna, jolloin lista julkaistiin jo kahdessa lehdessä (Hbl 11.& 12.6.1873, Morgonbladet 12.& 13.6.1873, Hbl 27.6.&2.7.1874).

Joulukuun 8. 1873 Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kunnallishallituksesta kaupungissa (SWL 3.-13.1.1874) muutti verotusta jossain määrin. Pykälässä 55 määrättiin, että "takseerauslautakunnan on velvollisuus tunnollisesti arvata ne tulot, joita kullakin kunnan jäsenellä voidaan katsoa vuoden kuluessa olevan kaupungissa taikka sen aluspiirissä olevasta kiinteästä omaisuudesta, siellä harjoittamastansa elinkeinosta tai liikkeestä sekä, jos hänellä kunnassa on asuntonsa ja kotonsa, palkasta, pensionista tai muista varoista". Erona entiseen oli se, "että kaupungin kaikki asukkaat ovat velvolliset ottamaan osaa niihin veroihin, jotka ennen olivat ainoastaan porvariston ja talon-omistajain suoritettavat" (US 25.2.1876)

Tällä tulojen kolmijaolla on tehty ne kunnallisverojen kantokirjat, jotka ovat vuodesta 1875 alkaen digitoituina käytettävissä Helsingin kaupunginarkistossa. Varhaisempiin ei ole hakemistoa, joten käytännön oppina totean, että koska luettelo perustuu maantieteeseen, voi yksittäinen henkilö löytyä useammalta sivulta, jos hänellä on tuloja useammasta osoitteesta. Tästä on esimerkki pilalehdessä Spets 10/1886

Pykälässä 56 määrättiin, että takseerauksesta tehty luettelo piti olla 14 päivää saatavilla "raastuvassa tai muussa soveliaassa paikassa". Tästä mahdollisuudesta piti ilmoittaa sanomalehdissä, mutta tietojen julkaisusta ei sanota mitään. Mahdollisesti uuden systeemin takia vuoden 1875 listaus julkaistiin Hufvudstadsbladetissa vasta seuraavan vuoden puolella 9., 10., 12., 16.3.1876. Se oli maantieteellinen eli todennäköisesti kopsattu suoraan kunnallisverojen kantokirjoista. Koska sanomalehdessä on vain äyrien kokonaismäärä, kannattaa kurkistaa myös asiakirjoihin, joista löytyy edellä mainittu kolmijako, vaikkakaan ei tarkempaa tietoa oletetusta tulonlähteestä.

Katso mitä teet, äläkä kysy tyhmiä

Kesän Töölö-aherruksen lomassa katsoin tarpeelliseksi lähestyä Helsingin kaupunginarkistoa kysymyksellä:

Digitoiduissa pöytäkirjoissa on jaksot 2059 Maistraatin tuomiokirjat 28.10.1864 - 19.11.1864.pdf 2060 Maistraatin tuomiokirjat 17.1.1865 - 20.1.1865.pdf Pöytäkirjoja puuttuu siis lähes kahden kuukauden ajalta. Joskin 17.1.1865 pöytäkirja on sivulla 1 eli ongelma lienee edellisen vuoden lopussa. Sillä ainakin myöhemmän pöytäkirjan mukaan oli olemassa pöytäkirja, jossa oli viite 31.12.1864 §5. Koska en ole nähnyt alkuperäisiä pöytäkirjoja en tiedä niiden kokoonpanosta, joten en pysty keksimään, miten todennäköisesti kymmeniä sivuja on voinut hävitä ennen mikrofilmausta/digitointia. Olisi mielenkiintoista saada tähän jotain valaistusta.

Sain (jälleen) Panu Haavistolta ystävällisen ja kohteliaan vastauksen:

... samaa pähkäilimme täällä ja asia ratkesi vasta, kun katsoin alkuperäistä sidosta tänään. Sidoksen lopuun oli liitetty konseptipöytäkirjat kuluvalta vuodelta, jotka toisin sisältävät myös joitain kuluvan vuoden päätösten liitteitä. Tiedosto nro. 2059 Maistraatin tuomiokirjat 28.10.1864 - 19.11.1864.pdf oli juuri tällainen konseptipöytäkirja.

Ps. Alamme nimeämään konseptipöytäkirjatiedostot, jotta ne erottuvat varsinaisista pöytäkirjoista.

Höh. Olisin itsekin voinut katsoa hakemistosivua yhden reunan sijaan kokonaisena ja huomata, että päivämäärät olivat kahtena sarjana. Mutta kieltämättä tilanne on nyt selvempi, kun hakemistossa on "ylimääräisiä" sanoja.

Rakennuslupapiirustukset ja Strömstenin plantaasin huvilat

Eksyttyäni kesällä takaisin Töölö-tutkimukseen kävin aiempaa tarkemmin läpi Helsingin kaupunginarkiston rakennuslupapiirustuksia ja opin jotain. Käytän tässä esimerkkinä Taipaleen sijaan naapurissa sijainnutta Strömstenin plantaasia, sillä siellä oli vähemmän rakennuksia.

Onnekkaasti ja sattumalta(?) tutkimuskohteeni ja sen ympäristön rakennuspiirustukset on jo digitoitu alkuperäiskappaleista, joten niitä voi näppärästi katsella ruudulta. Kaikki tiedostot saa myös kerralla esille kaupunginarkiston systeemistä, mutta vaikka piirrosten signumit muodostavat kasvavan sarjan ei pidä olettaa, että piirustukset olisivat aikajärjestyksessä! Kaikki pitää käydä läpi ja tarkistaa hyväksymisleimoista tai piirtäjän merkinnöistä se, mistä ajasta on kyse! Samalla tulee huomaamaan, että alunperin yhteen kuuluneet paperit voivat nyt olla erillään. Eli jos avaat kuvan, jossa on pelkkä pohjapiirustus, julkisivun kuva on todennäköisesti toisaalla.

Tutkimieni Töölön vuokratonttien piirroksissa on hyvin harvoin käytetty sitä huvilanumerointia, joka näkyy henkikirjoissa ja osoitekalentereissa. Siitä yksinkertaisesta syystä, että numerointi otettiin käyttöön vasta 1880-luvulla. Vaaditaan siis päättelyä, jotta rakennusten ulkonäkö voidaan yhdistää asukkaisiinsa. Numerointi on merkitty Kansallisarkiston Karttaan Helsingin kaupungin äänestysalueista valtiopäiväedustajia varten (1906), josta leike ohessa. Kaupunginarkisto on digitoinut myös maistraatin pöytäkirjat, joten piirroksiin merkityllä hyväksymispäivällä voisi etsiä lisätietoa.

Varhaisimmat "Alue 59a, Strömstens Plantage" rakennuspiirustuksista ovat 866/4 & 866/5, joissa ollaan 1870-luvun alkupuolella laajentamassa vanhaa asuinrakennusta, jossa oli ollut vain kaksi kamaria, keittiö ja eteinen. Tämä sijaitsee kallion ja peltoalueen välisessä ryppäässä, jossa on ulkorakennuksien lisäksi laajentamaton ja pieni asuinrakennus.  

Signe Branderin vuonna 1913 ottamassa valokuvassa (HKM) rakennusryhmä näyttää tältä.

Oikeassa reunassa pilkottaa laajennettu rakennus, joka näkyy kokonaisena Kalle Havaksen vuoden 1927 paikkeilla ottamassa valokuvassa (HKM), jossa taustalla ovat jo Runeberginkatu 49 ja 51. Kyseessä on huvila 2.

Vuonna 1876 (866/2) rakennuslupaa haettiin selvästi erilliselle rakennuskokonaisuudelle Taipaleen rajalle. Kyseessä on huvila 5, jonka asuinrakennus rakennus oli niin yksinkertaisen näköinen, etten viitsi piirustusta leikata ja liimata.

Myöhemmin kyseinen huvila tunnettiin santrami Dimitri Ivanoffin huvilana. Hänet mainitaan osoitekalentereissa esim vuosina 1912 & 1914. Kun rakennus valokuvattiin Suomen Kuvalehteen 2/1928, se paikannettiin jo katuosoitteella Runeberginkatu 42.

Pari vuotta myöhemmin rakennuslupaa haettiin asuinrakennukselle keskellä tonttia (866/7). Keltaisella merkitty talo tulisi olemaan huvila 4.

Sen piti näyttää tältä.

Ja se on sekä paikkansa että ulkonäkönsä puolesta tunnistettavissa Signe Branderin Taivallahdelta ottamasta valokuvasta (HKM), jossa etualalla oleva vaalea talo on edelleen olemassa oleva Kivelän rakennus (Pohjoinen Hesperiankatu 27). 

Varmuuden vakuudeksi otos Suomen Kuvalehdestä 2/1928. Tässä, kuten joissakin muissa yhteyksissä Strömstenin plantaasia kutsutaan Taivallahdeksi.

Vuonna 1879 tehty rakennuslupahakemus (866/3) koski asuin- ja ulkorakennusta Taipaleen rajalla huvila 5:n eteläpuolella.

Päärakennuksen julkisivun piti näyttää tältä. 

Rakennuksesta otettiin valokuva vuonna 1928, kun kaupunginmuseon järkeilyn mukaan kyseessä on huvila 1, jonka vieressä rakennettiin Runeberginkatu 49:ää. Näin ollen talo oli nykyiseltä osoitteeltaan Pohjoinen Hesperiankatu 17.

Toisesta kulmasta Suomen Kuvalehdessä 2/1928. Vieressä Taipale 7, joka jäi alueen viimeiseksi puuhuvilaksi.

Vuonna 1880 anottiin lupaa asuinrakennukselle aivan tontin läntiseen nurkkaan (866/8).

Rakennuksen laajentamiseksi L-muotoon haettiin lupaa vuonna 1895 (866/16) ja näin syntyi Kivelän rajalle maamerkki, joka näkyi jo yllä olleessa Branderin ottamassa kuvassa. Arvi Leinon vuonna 1928 ottamassa valokuvassa (HKM) näkyy tämä huvila 3:n rakennus tarkemmin, sen vieressä huvila 2 ja taustalla huvila 4.

Sekä asuinrakennus, jolle haettiin vuonna 1881  rakennuslupa (866/6) että vuonna 1885 suunniteltu komea puuhuvila (866/1, 866/9, 866/10, 866/11) on sijoitettu huvilan 5 pohjoispuolelle Taipaleen rajalle eli kyseessä on Vega 16. Todennäköisesti jälkimmäiseen viittaa Lauri Koskivaaran muistelman virke "Erillään muista elokuvateatteria Adlonin nurkilla oli suurin näistä villoista." Helsingin kaupungin Karttapalvelun kohdennuksilla Vegan rakennukset ovat tosiaan Adlonin kulmalla eli Sandelsinkatu 8 / Runeberginkatu 44 hollilla.

Aivan yhtä komealta huvila ei kuitenkaan näytä Suomen Kuvalehdessä 2/1928.

Hyvällä tahdolla huviloiden numerointi on maantieteellinen. Idästä päin tienviertä lähestyen huvilat 1, 2 ja 3, sitten u-käännöksen jälkeen pohjoisemmassa huvilat 4 ja 5, minkä jälkeen edelleen pohjoisemmassa huvila 16.

Helsingin kaupunginarkistosta (5/5)

Erinomaisen sekavasti liikkuneen arkistokaiveluni lopuksi pari aineistoa "omalta ajaltani eli 1700-luvulta. Muistutuksena osissa 2 ja 3 todettu: on digitoitu kortistoja, joiden avulla voi 1700-luvun osalta hakea sekä ihmisiä että paikkoja. Lisäksi edelleen pätee se, että Kaupunginarkistolla on digitoituna Maistraatin pöytäkirjat vuosilta 1709-1905, Kämnerinoikeuden pöytäkirjojen liitteet (allegaatit) vuosilta 1702-1868 ja karttoja 1700-luvultakin. (Kansallisarkistolla tietenkin renovoituna raastuvanoikeuden pöytäkirjat ja kämnerinoikeuden pöytäkirjat, seurakunnan kirjanpito ja läänintilit mukaanlukien henkikirjat.)

Aiemmassa osassa vilahtanut Lainavarain komissio sisältää osan Palovakuutuksia varten pidetyt katselmukset, jossa on ripaus 1700-lukua: 0010 Lainavarain hoitokomission asiakirjat, palovakuutuksia varten pidetyt katselmukset (1794-1805).pdf 

Materiaaliseen todellisuuteen pääsisi kiinni myös Huutokauppakamarin pöytäkirjoilla, joita on 1700-luvun alusta 1800-luvun loppuun. Näihin kun olisi tekstintunnistus tavarakuvauksiin ja henkilönimiin... Satunnainen näyte käytettyjen vaatteiden myynnistä 1790:

Helpommin pitäisi olla käytettävissä Helsingin merimieshuone, josta on aineistoa vuosilta 1759-1942. Mutta puolihuolimattomat yritykseni merille kadonneiden nanoserkkujeni jäljittämiseen eivät ole tuottaneet tulosta. Digitoitu arkistokuvauskaan ei auta käyttöä merkittävästi.

Joku ehkä sel(v)ittää joskus kunnolla. Pikakaivauksena varhaisimmat miehistöluettelot vuodelta 1764 ovat sananmukaisesti lähtevien laivojen miehistöluetteloita. Henkilötiedot ovat niukkoja, mutta riittänevät tunnistamiseen. Tulee mieleen, että näistä voisi rakentaa myös satamaliikennekatsauksen, mutta siihen on kai/toivottavasti helpompiakin tapoja.

Saman vuoden pääkatselmusluetteloissa on myös nimilistoja laivoittain, mutta ei henkilötietoja. Kuittikirjat puolestaan yllättivät tarjoamalla naishistoriaa: merimiesten leskille(?) maksettujen avustusten kuittauksia.

Varhaisin matrikkeli on vasta vuodelta 1809. Se on aakkostettu nimilista, jossa on mukana 1700-luvun lopussakin merimieshuoneeseen kirjoitettuja. Mutta ei enempää eikä viitteitä miehistöluetteloihin. Siitä kun selvittelin myöhemmän 1800-luvun merimiehen vaiheita alkaa olla 20 vuotta, joten mielikuvani helpommasta ja rikkaammasta tiedosta ei välttämättä täysin pidä paikkaansa. Työtä helpotti tuolloin kyllä merkittävästi Suomen sukututkimusseuran hakemisto, joka on nykyään jäsenetuna lukkojen takana.

Helsingin kaupunginarkistosta (4/5)

Neljäs osa, joten korkea aika opetella jotain uutta. Juha Vuorela on eilen mainitun perukirjaesittelyn lisäksi tehnyt myös videon Kunnallisverojen kantokirjoista, joihin en ole koskaan koskenut. Esittelyn perusteella Rahatoimisto. Kunnallisverojen kantokirjat anti ei merkittävästi eroa henkikirjoista.

Varmuuden vakuudeksi yritin etsiä Töölön asukkaat varhaisimmasta eli vuodelta 1875. Koska kirjat oli palasteltu kertoen pelkät sivunumerot, piti avata kaksi isoa pdf:ää ennen Taipaleen löytymistä. 

Ainakin voi sanoa, että Maria Causélla oli isommat veroäyrit kuin pajakisällillä?

Vuorela ei maininnut, että kantokirjoihin on myös rekisterit vuodesta 1886 alkaen. Testaushaku:

Samalle sivulle osui kaksi "tuttua": Carolina Emilia Carger ja Maria Causé. Ilahduttavasti tulkitsin merkinnän 2-14 aivan oikein: Carger löytyi 2. kaupunginosan sivulta 14. Tästä voi siis olla totista hyötyä verovelvollisten ihmisten metsästämiseen 1800-luvun lopun Helsingissä!

Henkilöhistorialliseen tutkimukseen pitäisi olla hyötyä myös Kuolleiden kortistosta osalta, sillä Mikko Kuitula markkinoi sitä FB:ssä jo iät ajat sitten todeten

Helsingin kaupunginarkisto digitoi kaupungin tilastotoimiston kuolleiden kortiston 1914–1935. Kortisto kattaa tiedot henkilöistä, jotka ovat kuollessaan asuneet, olleet kirjoilla tai kuolleet Helsingissä. Nimi- ja kuolinaikatietojen lisäksi kortteihin on kirjattu vainajan syntymäaika, ikä kuollessa, siviilisääty, kuolemansyy, ammatti tai yhteiskunnallinen asema, asuinosoite, kirjoillaoloseurakunta sekä kuolinpaikka. 

Valitettavasti Maria Causé kuoli jo vuonna 1903, joten häntä en pysty käyttämään koekappaleena. Aivan onniarvoon ihmisiä ei vaivattomasti voi hakea, sillä kortit on järjestetty vuosittain. Silkalla selailulla selvisi, että mukana on (tai voi olla) toisaalla kirjoilla olevia, jotka ovat kuolleet Helsingissä esimerkiksi sairaalassa.

 

Helsingin kaupunginarkistosta (3/5)

Jatkan edellisen osan kortistoteemaa ekassa osassa mainitun Helsingin kaupungin historiatoimikunnan Helsingin kaupungin historiaa koskevan aineiston puitteissa.

Ensinnäkin täällä on varsinainen väestökortisto rajavuosin 1667 - 1827: A - F, G - L, M - Sj, Sk - Ö. Tämän suhteen suosittelen reipasta lähdekritiikkiä eli kirkonkirjoista kerätyt ja yhdistellyt tiedot kannattaa ottaa enemmänkin mahdollisuutena kuin totena. Siis syytä tarkistaa aina varsinaisista lähteistä.

Aikanaan Petter Sundin kanssa hyödyntämiäni asiakirjajäljennöksiä ei ole toistaiseksi digitoitu. Ei välttämättä vahinko, sillä minulla oli yhtä suuria vaikeuksia saada selvää 1900-luvun käsialasta kuin 1600-luvun originaalista. Mutta ehkä digitoinnit ovat tulossa, sillä niihin liittyvät hakemistot on kyllä digitoitu. Niitä voi kyllä käyttää muutenkin hyppäykseen originaaliin päivämäärällä, jättäen sivunumeron huomiotta. ("Maistraatin pöytäkirjat vuosilta 1709 - 1905 digitoitu ja tutkittavissa ainoastaan Sinetin kautta." Kuin myös Raastuvanoikeuden tuomiokirjat, tuomiotaltiot ja riita-asiat, I osasto ja Kämnerinoikeuden pöytäkirjojen liitteet (allegaatit).)

• Torsten Hartmanin kokoelma Asiahakemisto A - R
• Torsten Hartmanin kokoelma Asiahakemisto Sa - Ö
• Torsten Hartmanin kokoelma Henkilöhakemisto A - N
• Torsten Hartmanin kokoelma Paikannimihakemisto A - Ö
• Torsten Hartmanin kokoelma Paikannimihakemisto Gator
• Torsten Hartmanin kokoelma Paikannimihakemisto Holmar
• Torsten Hartmanin kokoelma Paikannimihakemisto Omnejd
• Torsten Hartmanin kokoelma Paikannimihakemisto Stadsområde

Parin tarkistuksen perusteella korttien kattavuus ulottuu 1700-luvun lopulle(kin), mutta "Stadsområde":en vaihteeksi laskettu Töölö ei kyllä vaikuta kovin täydelliseltä. Poimintojen perusteet ovat todennäköisesti dokumentoimatta tai ainakaan sellaista ei hypännyt silmille.

Kolme aiemmin koskematonta kortistoa

• Helsinkiä koskevat asiat lähialueen kuntien tuomiokirjoissa Asiahakemisto Selitys A-V
• Helsinkiä koskevat asiat lähialueen kuntien tuomiokirjoissa Henkilöstöhakemisto A-Wä
• Helsinkiä koskevat asiat lähialueen kuntien tuomiokirjoissa Paikannimihakemisto A-Ö

eivät onneksi sisältäneet Petter Sundia, vaikka 1600-lukua edustivatkin. Paikannimihakemistosta löytyi kolme viitettä Töölöön 1600-luvun alkupuolella. Aikaa ennen Petter Sundia koskeviin kortteihin en ole myöskään tutustunut.

• Raastuvanoikeuden tuomiokirjat 1623-1656 Asiahakemisto A-Ö
• Raastuvanoikeuden tuomiokirjat 1623-1656 Paikannimihakemisto A-Ö
• Raastuvanoikeuden tuomiokirjat 1653-1656 Henkilöhakemisto Selitys A
• Raastuvanoikeuden tuomiokirjat 1653-1656 Henkilöhakemisto Ba-Jä
• Raastuvanoikeuden tuomiokirjat 1653-1656 Henkilöhakemisto K-Å

Tuollakaan välillä Töölöstä ei paljoa puhuttu:

Nykyisen Töölön mikropaikallishistoriaproggiksen puitteissa onkin hyödyllisempää, että on digitoitu

• Maistraatin pöytäkirjat 1809-1874 Henkilöhakemisto A- R
• Maistraatin pöytäkirjat 1809-1874 Henkilöhakemisto Sa - Ö
• Maistraatin pöytäkirjat 1809 - 1874 Tonttien lainhuudot
• Maistraatin pöytäkirjat 1809 - 1874 Arentitontit
• Maistraatin pöytäkirjat 1809 - 1874 Paikannimihakemisto A - Å
• Maistraatin pöytäkirjat 1809-1874, Ammatti- ja yrityshakemisto B-Ö
• Senaatin päätökset maistraatin pöytäkirjoissa 1837-1874 Asiakirjahakemisto A-V
• Senaatin päätökset maistraatin pöytäkirjoissa 1837-1874 Makasiinitontit 1837-1874
• Senaatin päätökset maistraatin pöytäkirjoissa 1837-1874 Työ- ja palvelusmieshakemisto A-T
• Torsten Hartmanin kokoelma Senaatin asiakirjat Asiahakemisto A - Ö
• Torsten Hartmanin kokoelma Senaatin asiakirjat Asiakirjaviittaukset
• Torsten Hartmanin kokoelma Senaatin asiakirjat Henkilöhakemisto A - Ö
• Torsten Hartmanin kokoelma Senaatin asiakirjat Paikannimihakemisto Muut paikkakunnat - Ö

Näiden kautta pääsee tiedon ääreen kulkematta arkiston kautta, sillä (kertauksena) "Maistraatin pöytäkirjat vuosilta 1709 - 1905 digitoitu ja tutkittavissa ainoastaan Sinetin kautta." (Kuin myös Raastuvanoikeuden tuomiokirjat, tuomiotaltiot ja riita-asiat, I osasto ja Kämnerinoikeuden pöytäkirjojen liitteet (allegaatit).)

Yllä listatun vuokratonttien kortiston olin avannut jo aiemmin ja pettynyt, sillä siinä on tontteja lähempää keskustaa kuin Töölö. Tonteista puheen ollen Maistraatin arkistoon kuuluu tonttikirjoja, joiden digitoinnin kattavuus ja yleinen/erityinen merkitys ei pikaisilla vilaisuilla avautunut. Esimerkki 1800-luvun alusta:

Maistraatin arkistossa ovat myös rakennuslupapiirustukset.

HKA:n perukirjojen kaiveluun on Juha Vuorela tehnyt äskettäin opastevideon. Opettavaista, itse käytän aakkoshakemistoja enkä suoraa nimellä hakemista. Aakkoshakemistoissa on mukana myös "tuoreimpina" perukirjoja, jotka Kansallisarkisto on digitoinut.

Minulle vieraampaa kaupunkihallintoa 1800-luvulta edustavat Rahatoimikamarin pöytäkirjat, Lainavarain hoitokomissio ja Raastuvanoikeuden konkurssiasiakirjat (ei kaikkia vuosia? ei mitään hakemistoa?). 

Helsingin kaupunginarkistosta (2/5)

Eilen alkuun saatu Helsingin kaupunginarkiston digitaalinen kaivelu jatkukoon ennestään tutulla aineistolla eli Berndt Aminoffin kokoelmalla, joka on hakulomakkeen Digitoitujen kokoelmien alavetovalikossa "Aminoffin kokoelma". Kyseessä on laiskan ja käsialalukutaidottoman mahdollisuus päästä kiinni Helsingin 1700-luvun ihmisiin ja tontteihin. (Olen kirjoittanut tästä esittelyn myös fyysisten korttien äärellä.) 

Kokoelmasta on digitoitu ensinnäkin Tonttikortisto omistajia koskevine tietoineen. Sen sisältö vastaa täysin otsikkoa. Arkistokannassa annetaan rajavuodet 1696 - 1855, mutta onniarvoon avaamani esimerkit päättyvät vuoteen 1790. 

Henkilöhistoriallinen kortisto rajavuosin 1696 - 1855 sisältää sukunimittäin poimintoja tonttilistoista, perukirjoista ja 1800-luvun alun pöytäkirjoista liittyen tonttien omistukseen. Esimerkkikortti:

Erikseen on Henkilöviitekortit tonttihistoriallisiin muistiinpanoihin. Nämä ovat hieman kryptisempiä, sillä osassa on muistiinpano perukirjasta ja osassa lyhyitä viitteitä 1800-luvulle. Kannattanee verrata Henkilöhistorialliseen kortistoon saman sukunimen kohdalta. 

Tonttikortiston numerointia näyttää vastaavan ainakin kartta Helsingfors. Korttelit Ja Tontit (1763). Hämärä mielikuva paremmastakin, mutta karttojen haravointi Kaupunginarkiston järjestelmässä, joka vaatii satojen megojen kokoisten tiedostojen availun, ei ole hauskaa eikä nopeaa. Digitoituja karttoja on ainakin näissä Kaupunkisuunnitteluvirasto, asemakaavaosasto. I KARTAT JA PIIRUSTUKSET / KARTOR OCH RITNINGAR alayksiköissä

• Ia Yleiskartat
• Ib Osittaiskartat
• Ih Muut kartat
• IKi10 Kiinteistökartat Ki 10 1:10000

Hakulomakkeessa voi myös valita aineistolajiksi kartan, mutta suhtaudun tähän hienoisella varauksella, sillä lajittelu lienee tehty käsityönä. Samaa sanon alueellisesta jaosta, vaikka sen käyttö kyllä houkuttaa ja voi auttaa. 

Tonttikortiston 1800-luvun vastine Kiinteistökortisto on ollut täällä blogissa useita kertoja esillä ja toivottavasti jatkossa muistan, että siihen pääsee ehkä nopeimmin käsiksi hakulomakkeen Digitoitujen aineistojen alasvedosta.

Helsingin kaupunginarkistosta (1/5)

Kolme vuotta sitten tein katsahduksen Helsingin kaupunginarkiston digitoituihin aineistoihin ja siitä lähtien on ollut työlistalla perusteellisempi katsaus. Täydellistä tästä ei tule, sillä käyttöliittymässä seikkailu ei ole kovin helppoa eikä hauskaa ja en usko, että sain kaikkea yleisesti mielenkiintoista esiin edes käymällä läpi pudotusvalikon "Digitoidut aineistot". 

Arkiston omat esittelyt isompaa yleisöä kiinnostavasta aineistostaan eivät ole näkyvillä hakunäkymässä, jonne ainakin itse menen suoraan. Arkiston varsinaisilla sivuilla on kokonaisuus Tarinoiden Helsinki, joka ensin vaikuttaa arkistoaineiston markkinoinnilta esimerkeillä, sillä Aleksanterinkadun historiaa kaupunginarkistossa (pdf) esittelee kiinteistökortiston. Mutta sen linkki on vanhentunut ja muu materiaali vain vilahtaa tekstissä. Useimmissa muissa "tarinoissa" ei ole mitään yhteyttä arkistoaineistoon. Poikkeuksissa, kuten Töölön asemakaava vuodelta 1906 (pdf), ei ole kunnon viitettä ,tai linkkiä ollenkaan.

Tulkintani markkinoinnista oli ehkä väärä. Mutta Kaupunginarkiston aineistoesittelyt lupaa olevansa sivu, josta "löydät esittelyt Helsingin kaupunginarkiston käytetyimmistä aineistoista ja ohjeita niiden käyttöön". Mukana on Viipuria koskevat aineistot (pdf), josta selviää esimerkiksi se, että Helsingin kaupunginarkistoon on päätynyt Viipurin historian kirjoittaneen Johan Wilhelm Ruuthin Viipurin kaupungin ja linnan historiaa koskevia jäljennöksiä keskiajalta 1800-luvulle, Viipurin eläke- ja apulaitoksen asiakirjoja vuosilta 1874-1950 ja Viipurin laivarekisterin arkisto 1890-1945.  Hieman hälyttävästi onnistuin löytämään näistä arkistokannasta vain laivat. Selkeät arkistonimet olisivat olleen hyvä lisä dokumenttiin.

Kaupunginarkiston aineistot eivät siis rajaudu tarkasti Helsinkiin, mistä tuli mieleeni aikanaan eteen tulleet kaupunkeja koskevat registratuurakortistot, joita tuskin moni Ruotsin ajan tutkija älyää täältä hakea. Esimerkkikortti Raumasta. Sanahaku registratuura onneksi toimi, sillä tallessa ollut linkki oli vanhentunut.

Registratuurakortistot kuuluvat Helsingin kaupungin historiatoimikunnan arkistoon, jossa onkin hieman enemmän näitä lähdekortistoja Suomen kaupungeista: valiokuntien asiakirjat, kauppakollegion kirjeet kuninkaalle, Kamarikollegion ym. kirjeet kuninkaalle. Kaikki otsikon Helsingin kaupungin historiaa koskeva aineisto alla, mistä tietenkin älyää hakea. (Minä en tunne kyseisiä aineistoja, joten en tiedä olisiko hakemistokorteista jollekin oikeasti hyötyä. Ainakin joku on nähnyt tarpeelliseksi sellaiset tehdä.)

Helsinkiin  ja aineistoesittelysivuun palaten tämän postauksen lopuksi toinen kortisto, josta olisi ollut hyötyä lähes kymmenen vuotta sitten talohistoriikkia vääntäessäni, jolloin se jäi harmittavasti  löytämättä. Helsingin kaupunginmuseon lehtileikekokoelma (pdf) on fyysisesti arkistossa, mutta sen hakemistokortit on digitoitu. "Tämän lisäksi löytyy erillinen henkilöhakemisto. Henkilöhakemistoa ei kuitenkaan ole digitoitu, vaan se on käytettävissä mikrofilmimuodossa kaupunginarkistossa."

Dokumentissa ohjattu tapa hakea kortisto esiin vaikuttaa erittäin monimutkaiselta, kun hakemalla sanoin 'Lehtileikkeiden hakukortisto' saa esiin pdf-muodossa tallennetun kortiston. (Löytyy myös digitoitujen aioneistojen alasvetohakemistosta.) Nykyisen mikropaikallishistoriaprojektini tiimoilta kiinnosti esimerkiksi tämä kortti:

Viitteillä juttu löytyy niin HKA:n kokoelman leikkeistä kuin myös Kansalliskirjaston mikrofilmeiltä. Tietenkin, jos kiinnostavia leikkeitä on useampi, kannattaa suunnata kaupunginarkistoon. Muita kortteja selaillen kävi ilmi, että viitteitä on (nimen omaan?) menneisyyttä käsitteleviin artikkeleihin, kuten "79992 Hbl 257/22.9.68 s. 13 Bordelleja Töölössä 1800-l:lla".

Katsahdus Helsingin kaupunginarkiston digitointeihin

Kävin eilen kuuntelemassa Kansallisarkistolla READ-hankkeen semman, jonka annista kirjoitan huomiseksi. Ehkä. Mutta suurempaa yleisöä olettaisin kiinnostavan Helsingin kaupungiarkiston digitoinnit, joiden viestintä ja mainostus on niin olematonta, että livahtavat ainakin omasta muististani.

Kun seminaarin jälkeisessä kahvitarjoilussa huomasin tutun kaupungiarkiston työntekijän muistin, että edellisen kerran tammikuussa tavatessamme tuli todettua, että paras tapa saada tietää tuoreet kaupungiarkiston digitoinnit on kysyä häneltä, sillä muuhun tiedotukseen ei ole resursseja. Erinomaisen epäkäytännöllistä, mutta mahdollisuutta ei siis kannattanut jättää käyttämättä. Saatuani suunvuoron sain kuulla, että jo melkein kuukauden ajan käytössä on ollut 1800-luvun perukirjat digitoituina! (Tai ei ihan koko vuosisadan, mutta en enää muista tarkkoja vuosia. Suullisen tiedotuksen heikkoja kohtia, tämä.)

Ennen kuin alan testata perukirjoja palautan muistiin, että Juha Vuorelan niukasta blogitekstistä tammikuussa selvisi, että tuolloin oli digitoituina

Maistraatin pöytäkirjat
Helsingin merimieshuone 1764-1871
Huutokauppakamari 1707-1860
Kämnerioikeuden pöytäkirjat 1741-1868
Raastuvanoikeuden pöytäkirjat 1813-1860

Eilen kuullun perusteella perukirjoja voi hakea suoraan nimellä. Arkistossa aikanaan käytössä oltua luetteloa ei siis ilmeisesti ole digitoitu. Olisi voinut olla hyödyllistä, sillä kronologisesta listasta voisi löytää vaihtoehtoisia kirjoitusmuotoja tms. Tai jos on hakemassa Mattssonia tai Johanssonia, voisi oikea löytyä ripeämmin.

Mutta täytynee ensin testata ja esittää parannusehdotukset vasta lopuksi. Ekaksi testihenkilöksi tuli mieleen Maria Causén aviomies, joka kuoli vuonna 1866. Hakien vapaasanahaulla sain 'Cause'lla 127 tulosta. Ei yhtään perukirjaa. Mutta korjattuani kirjoitusasuun heittomerkin tuloksia on vain 11 ja ensimmäisensä lupaavasti perukirjasetti vuosilta 1867-1868. Sen kuvauksesta selviää, että "4793 Causé Carl Josef tvålfabrikant" on onnekkaasti pdf:n ensimmäinen.

(Se, että kaupunginarkiston digitoinnit ovat hankalasti käytettäviä pdf:iä on todennäköisesti iso osa selitystä sille, miksi aivoni niin mielellään ne unohtavat. Käyttäjäystävällistä ei myöskään ole se, että latausta aloittaessa ei tiedä tiedoston kokoa.)

Perukirjasta näki talouden vähäiset kattilat ja moninaiset huonekalut. Sekä saippuatehtailijan nykyajasta katsoen niukan puoleisen vaatevaraston, jossa kalsonkeja on vähemmän kuin paitoja.

Vakavammin selvisi, että Maria Causé oli kolmen alaikäisen lapsensa kanssa perinyt enemmän velkaa kuin omaisuutta. Elämänkohtalonsa kannalta merkittävä tieto, jota en blogitekstin takia kuitenkaan lähtenyt arkistosta hakemaan. Juuri siksi digitointi hyödyllistä, tuodessaan tiedon lähemmäksi. Eli toivottavasti muistan tämän kokoelman seuraavaa Helsingissä sopivaan aikaan kuolleen elämänkulkua digilähteistä haravoidessani.

Helsingin tontit Aminoffin tutkimina

Petter Sund -projektin arkistosta löysin keväällä 2005 (!) Helsingin kaupunginarkistossa tekemiäni muistiinpanoja, joita en enää täysin ymmärtänyt. Eli uusiksi. Ja samalla muistiin itselleni ja tiedoksi muille Berndt Aminoffin arkiston anti ja mahdolliset käyttötavat.

Aminoff kävi Helsingistä läpi 1700-luvun ja 1800-luvun alun lainhudot, perukirjat ja erilaisia kiinteistöluetteloita. Tietokoneaikana keräämänsä tietueet olisivat tietokannassa ja tuotettavissa näppärästi erilaisiksi näkymiksi. Mutta Aminoff on joutunut luomaan kortistoja paperille kirjottaen samat tuomiokirjaotteet yms. useampaan kertaan.

Jos mielessä on kaupungissa kauemmin/laajemmin vaikuttanut suku kannattanee aloittaa henkilöhistoriallisesta kortistosta (Bb), joka on perusteellisempi aakkosten alkupäästä, mutta Sundien osalta tarjosi silti 48 isoa kaksipuolista korttia täynnä erilaisia tietoja Sundien/Sunnien ostamista ja myymistä tonteista.

Kun tai jos lähtökohtana on tontin tunniste, voi käyttää tonttikortistoa (Ba). Se on järjestetty ilmansuuntaneljännesten mukaan, mutta pienellä selailulla löysin myös kaipaamani tontin, josta tiesin vain Forsell-Avanderin kartan numeron. Kunkin tontin kortissa/korteissa on kooste Aminoffin läpikäymistä lähteistä ja tapauksesta riippuen omistusketju on enemmän tai vähemmän selvä.

Jos kaivattua nimeä ei ole henkilöhistoriallisessa kortistossa, niin sitä voi vielä hakea henkilöviitekorteista (Bc). Näiden kryptisen oloiset merkinnät, joista esimerkki yllä, viittaavat tonttihistoriallisiin muistiinpanoihin (Da). Tätä en tajunnut vuonna 2005, mutta kirjoitin tuolloin sivukaupalla viitteitä muistiinpanoihini. Tällä välillä olen siis oppinut lukemaan arkistoluetteloiden kuvausosia.

Tonttihistoriallisissa muistiinpanoissa lainhuudot ja muut tuomiokirjapoiminnat ovat kronologisessa järjestyksessä, joten tässä jää enemmän tulkittavaa kuin ensiksi mainituissa kortistoissa.

P. S. 1 Aminoffin arkistoon kuuluu Sukuja ja henkilöitä koskevat muistiinpanot. Niiden nippu mahtuu yhteen kirjekuoreen.

P. S. 2 Ja 1800-luvultahan on myös käytettävissä kiinteistökortit, jotka nykyään löytyvät kätevästi (tai ainakin huomattavasti helpommin kuin aikaisemmin) kaupunginarkiston hakulomakkeen oikean reunan linkeistä.

Helsingin kaupunginarkistosta kuultua

Eilen oli Rikhardinkadun kirjastossa Panu Haavisto kertomassa kaupunginarkiston aineistoista. Yleisö oli vähäistä, kuten oli ollut tilaisuuden markkinointikin. Onneksi itse avasin sattumalta kirjastojen tapahtumakalenterin edellisenä päivänä, lähdin paikalle ja sain itselleni uutta tietoa.

1) Kaupunginarkisto on digitoimassa vanhimmat asiakirjansa (vuoteen 1870, ymmärtääkseni) yhteistyössä FamilySearchin eli MAP-kirkon kanssa. Käytännössä sama poppoo on aikanaan tehnyt arkistolle mikrofilmaukset ja nämä nyt digitoidaan. Haavisto vakuutti, että mikrofilmidigitoinnin taso on korkeampi kuin Kansalisarkiston vastaavassa, sillä käytössä "master"nauhat. Elää ja näkee "aika pian". Soisi olevan jo nyt, sillä mukana ovat perukirjat, joita juuri pitäisi katsella.

2) Suurin osa tähän mennessä digitoidusta aineistosta on erilaista tekstiä, joka on välillä vilahdellut täällä blogissakin. Näistä jossain on sadan vuoden rajaus, sillä henkilöiden nimiä ja "EU:n tietosuojadirektiivi". Siis koska koneluetussa tekstissä on nimiä, niin se on henkilörekisteri? Ilmeisesti kyseessä on materiaali, jota ei ole julkaistu painettuna, sillä muuten tätä on vaikea ymmärtää.

3) Digitoiduissa kunnalliskalentereissa (vuodesta 1911) oli "aikaisemmin vahtimestarin apulainenkin" eli tarjoavat mahdollisuuden tarkastella kaupungin palveluksessa olleen uraa. Mutta näihin näköjään pätee tuo 100 vuoden raja, vaikka ovat olleet painettuja kirjoja. Aivan päätöntä.

4) Suurin osa muusta digitoinneista on niitä rupuisia rakennuspiirrustuksia, joita olen välillä kironnut täällä blogissakin. Korkealaatuisempaa "yksi yhteen"-tasoista digitointia on 4500 kuvan verran. Näissä on historiallisia karttoja, asemakaavoja, puistosuunnitelmia ja kaupungin rakennuttamien rakennusten piirrustuksia. Yritin saada tähän saman Höijerin piirrustuksen Rikun kirjastosta, jota Haavisto demosi, mutta tiff-tiedosto oli niin iso, että miniläppärini tukehtui.

5) Digitoinnit ovat "vapaasti ladattavissa", sanoi Haavisto. Eturivin tytteli kysyi (eli minun ei tarvinnut) käyttömahdollisuuksia ja vastaus oli "kunhan lähde mainitaan". Jaksaisinko surffata Sinetissä ja tarkistaa löytyykö tämä tieto sieltä? Ei ainakaan käyttöohjeesta. Eikä esim. edellä mainitun Höijerin piirroksen luettelotiedoista.

6) Piirrustuksia hakiessa kannattaa valita hakutulosnäytössä "ruudukkonäkymä", jossa saa pienemmän kuvan näkyviin eikä tarvitse turhaa ladata isoa kuvatiedostoa. Yritin saada tästä esimerkkinäkymän ja huomasin parempien digitointien joukossa olevan eiralaisen talon Ehrensvärdintie 14 piirrustuksia. Tuskin kaupungin rakennuttama?

Muutakin mielenkiintoista löytyy silmäilemällä, mutta kun kotikoneeni ei tiedostoja pysty käsittelemään ja viime vuoden lopun kokemusten mukaan kirjaston asiakaspäätteellä tämän kokoisia tiedostoja ei saa edes ladattua, niin käyttö jää teoriaksi joksikin aikaa.

7) Digitointeja ei saada mukaan Finnaan, sillä sinne menee toistaiseksi vain OKM:n alaisten puljujen aineisto.

8) Digitointi, joka sai kirosanat huulilleni oli Kaupunginmuseon lehtileikekokoelman hakukortisto. Missään en nähnyt tästä mainintaa niinä vuosina kun tein talohistoriikkiani. Itseäni kiduttaakseni tarkistin kadunnimet... Huh, Rehbinderintiellä ei ollut edes korttia ja Ehrensvärdintiellä vain kolme viitettä, joista mikään ei näyttänyt lupaavalta. Mutta kaupunginosatasolla olisi ollut kyllä jotain. Myöhäistä itkeä.

Eli eteenpäin elämässä joten nykyistä projektia ajatellen otin esiin aakkospätkän, jossa mukana Munkkiniemi. Ennen sinne pääsyä sain eteeni Munamuseon. Tavasin otsikkoa pari kertaa ennenkuin uskoin. Mitäköhän tälle maailman toiseksi suurimmalle kokoelmalle on 1960-luvun jälkeen tapahtunut?

Kortistossa ei ole ainoastaan Helsinkiä. Espoon alueilla on kortteja ja ainakin hakusanan kartanot alla on juttuja muistakin kuin Helsingin kartanoista. Ehkäpä sama ainakin museot-hakusanan kohdalla?

9) Sinetin lisäksi Haavisto esitteli Helsingin karttapalvelua ja näytti tempun, jolla saa karttojen päällekkäin katselua kätevämmin seurattua sijoitettua yksityiskohdan/viivan nykykartalle. Kun historiallinen kartta on esillä merkitsee yksityiskohdan käyttäen etäisyydenmittaustoimintoa ja sitten vaihtaa nykykarttaan. Hahmottelin näin opaskartasta 1909 Mannerheimintien jatkeen, joka ei valitettavasti jatkunut koko Munkkiniemen ohi. Ei ehkä ole 1720-luvun tienlinjaus, mutta on terveellistä nähdä, että se on ainakin kaukana itselleni tutuista reiteistä.

Helsingin kaupunginarkisto Sinetti on...

Taisin ehtiä kirjoittamaan jotain positiivista Helsingin kaupunginarkiston Sinetin uudesta käyttöliittymästä. Sitä käyttämättä. Moka.

Nyt tuli tarvetta kiinteistökortiston korteille. Portin vanhaa ohjetta ei oltu päivitetty - ehtiihän sitä myöhemminkin. Se kuitenkin kertoi missä arkistoyksikössä - Tilastotoimisto - kortit olivat, joten ei kun sitä etsimään. Ja alku meni oikein mukavasti. Tähän asti.

Umpikuja, jonka jälkeen aloin kokeilla korttelin numeroa (31) ja nimeä (sarvikuono). Huonolla menestyksellä, sillä pitkän ja mutkaisen kiertokulun jälkeen selvisi, että korttelin virallinen (?) nimi on SarWikuono.

Eli jos tiedät korttelin nimen ja sen oikean kirjoitusasun saat (melkein kaikki) tonttikortit esiin yksinkertaisella tekstihaulla. Ne on järjestetty uudelleen (?) sillä ovat nyt (kyseisen korttelin osalta) rakenteessa

Helsingin Maistraatti » KARTAT JA PIIRUSTUKSET » Kruununhaka » Rakennuslupapiirustuksia »

Sillä kortti, jossa on pelkkää tekstiä, jossa on viitteitä lainhuutoihin, mutta ei rakennuspiirrustuksiin eikä karttoihin, tietenkin kuuluu karttojen ja piirrustusten alle kiinteistökortiston sijaan?

Ai, niin. Jos on tuossa Kruununhaka-haarassa, saa listan arkistoyksikköjä

joilla on sama nimi, ja joiden numeroinnilla ei näytä olevan mitään yhteyttä kortteleihin eikä mihinkään muuhunkaan.

Hakutulos huomattavan ähellyksen jälkeen on viisi korttelin korttia ja sitä kuudetta (Aleksanterinkatu 26), jota olisin tarvinnut, ei tule ulos millään keksimälläni tempulla.