lauantai 9. elokuuta 2014

Tigerstedtit Napparissa: 1918

Tammikuun 1918 lopulla kapteeni Tigerstedt kirjoittaa Helsingistä Nappariin, jossa oleskeli tuolloin Venäjän armeijasta eronnut Pierre-poika. Isänsä suosittelee suojeluskuntaan liittymistä.

Kokemäen kapinavahinkojen listauksessa on Napparista lyhyehkö lista, mutta täynnä sisällisodassa hyödyllistä tavaraa. Kaikista oli maksettu jotain.
Kolmet kenttäkiikarit, englantilainen satula, 10 metriä sinistä kangasta, kolme haulikkoa, itävaltalainen sotilaskivääri, kaksi ratsuväen karbiinia, 300 kiväärin patruunaa, 200 haulikon patruunaa, kaksi paria sotilassaappaita, työkärryt, 10 kilon säkki hauleja, 50 litraa petroleumia.


Vaikka talo näyttää säästyneen täysin (?!) elintarvikeluovutuksilta, perheellä oli erittäin hankala tilanne sodan loppuvaiheessa. Kapteeni Tigerstedt kärsi munuaisen vajaatoiminnasta ja hänet oli saatava Porin sairaalaan. Hevoskyyti oli epäkäytännöllinen, autoihin ei ollut polttoainetta ja junat eivät kulkeneet.

Kotiseutuneuvos Esko Pertola kertoo ratkaisusta:
"Paikallinen suojeluskunta tuli apuun. Napparin talon luona olevalle rautatien ylikäytävälle saapui eräänä varhaiskevään aamuna vanhanaikainen pumppuresiina. Siihen kannettiin sairas paareilla ja peitettynä. Neljän vahvan miehen painaessa tahdikkaasti vipuja matka Poriin alkoi."
Sairaalahoidosta ei ollut apua ja kapteeni Tigerstedt kuoli 6.6.1918 Porissa. Hänet on haudattu vanhempiensa sukuhautaan Kokemäen vanhimmalla hautausmaalla.

Kapteeni Tigerstedtin vaimo kuoli Kokemäellä vuonna 1930 ja heidän poikansa viljeli Napparia tämänkin jälkeen.

Lähteet:
TMA. Turun ja Porin lääninhallituksen lääninkanslian arkiston osa "Ek15 V. 1918 sodan vahinkojen arvioimista ja korvausta koskevat asiakirjat 1918-20. XI Loimaan piiri Huittinen-Keikyä"
Esko Pertola: Välähdyksiä Napparin talon monivaiheisesta historiasta. Kokemäen joulu 1999 s. 15-17

perjantai 8. elokuuta 2014

Keskiaikaista

Mielestäni on ollut hedelmällistä vertailla normannien tuloa Englantiin ruotsalaisten tuloon Suomeen. (kuva kirjasta The comic history of England ... With twenty coloured etchings, and two hundred woodcuts. By John Leech. British Libraryn digitointi, Flickr Commons)

Mutta viime viikolla päättynyt FutureLearn kurssi England in the time of King Richard III ei tarjonnut yhtään oivallusta. Ainoa arvokas tiedonjyvä/näkemys oli osallistujille lähetetyssä sähköpostissa:
First: water and ale. Water was indeed widely drunk in the Middle Ages, and the provision of a clean piped water supply to a town or household was often a priority, sometimes seen as a public good.[...] But drinking ale rather than water was advisable when the water supply was dodgy, as was frequently the case.
Sain kurssin "suoritettua" pikalukemalla materiaalin ja läpäisemällä viikottaisen monivalintatestin ilman suurempaa vaivaa. Muut innostuivat kirjoittamaan kommentteja eli ajattelemaan, millä tavalla olisi voinut saada enemmän irti?

Suomessakin on Rikhard III -faneja. Riikka Nikko on AMK-opinnäytteessään Kuolema päättää elämän, mutta ei yhteyttä pohtinut suhdettaan kyseiseen kuninkaaseen. Elävää suhdetta menneisyyteen tavoittelee myös Seija Heikkisen työ Elämyksellisyys keskiaikaisissa tapahtumissa Suomessa

Suomalaisten yliopistojen keskiaikaa käsitteleviä opinnäytteitä minulla ei ole varastossa yhtään, mutta keskiajallahan olimme osa Ruotsia... (ja Kalmarin unionia, mutta tanskaa ja norjaa en ala huvikseni tavaamaan edes otsikkotasolla):

torstai 7. elokuuta 2014

Ensimmäisen maailmansodan vanki

Jossain amerikkalaisessa sukututkimusblogissa mainostettiin eilen sivustoa, johon on digitoitu Kansainvälisen Punaisen Ristin materiaalia ensimmäisen maailmansodan vangeista.

Mukana on sekä sotilaita että siviilejä. Haku rajataan näiden sekä kansalaisuuden mukaan. Yritin saada esiin kaikki venäläiset siviilit, joiden joukosta olisi voinut haravoida suomalaisen näköisiä nimiä. En tässä onnistunut, mutta lähes tulkoon vahingossa sain esiin kortin, jossa on yhteys Suomeen. Suomen Turussa 14.10.1878 syntynyt merimies Karl Johan Johanson. (Englannin alamainen?)

Kyse on rekisterikortista ja näpyttelemällä lopussa oleva viitenumero hakuun esiin tuli pitkä lista nimiä saksalaisten vangitsemista siviileistä.

Pientä edistystä, joten rauhoituin ja tajusin, että kyseessä ei ole (?) täysin indeksoitu nimitietokanta vaan hakutuloksena on pinkka kortteja, joiden joukossa haettu nimi olisi, jos olisi. Jos on, niin klikkaamalla kyseistä korttia pääsee kiinni mahdollisiin lisätietohin.

Valitsemalla testaukseen pohjoismaisen sukunimen löysin vielä Haaparannassa syntyneen Englannin kansalaisuuden ottaneen miehen.

Sivusto soveltuu siis parhaiten tosi tarkoitukseen, kun on nimi jolla hakea. Digitointi on vielä osin kesken.

Mies ja viina

Kesän alussa ilmestyi artikkelikokoelma Näkymätön sukupuoli. Mieheyden pitkä historia, joka takatekstin mukaan on suunnattu tutkijoille, mutta ”palvelee kuitenkin erinomaisesti myös mieshistoriasta kiinnostunutta laajaa yleisöä”. Onkohan kaksijakoisen kohderyhmäajattelun perua se, että kirjassa on käytetty erinomaisen hankalia loppuviitteitä? Kun lähdeluettelot ovat sitten vielä omana osionaan, artikkeleittain, vaatii yksittäisen viitteen selvitys turhan paljon työtä.

Mieshistoriasta kiinnostuneeksi en itseäni laske ja kun puolet artikkeleista käsitteli 1900-lukua, merkittävimmäksi anniksi nousi Kustaa H. J. Vilkunan Viina miehen mitta: Vapaa-ajalla rakennettu miehekkyys 1550-1850. Suosittelen sitä luettavaksi kaikille arjen historiasta kiinnostuneille. Ja aineettoman kulttuuriperintömme suojelijoille.

"Hevonen, tappelut, uhkapeli ja ennen kaikkea alkoholi - tai paremminkin sen nauttiminen - yhdistivät miestenpuolta säädystä toiseen, myös pappeja". Oikeustapauksista ja rovastintarkastusten pöytäkirjoista Vilkuna luo kuvan ajasta, jolloin "Tarjotusta juomasta kieltäytymistä pidettiin syvästi loukkaavana ja täysraittiutta suorastaan omituisena ja epämiehekkäänä."

Vilkunan kieltä on ilo lukea. Artikkelissa hän ei avaa käyttämiään oikeustapauksia ja soisin näkeväni häneltä aiheesta laajemman - ja vielä suuremmalle yleisölle suunnatun - tekstin.

Aikarajauksen jälkeisiä tapoja voikin sitten poimia sanomalehdistä. Artikkelia lukiessa tuli mieleen nimipäivien vieton kuvaus. Oheinen kuva (Velikulta 3/1901) on artikkelin perusteella epärealistinen, naiset ja miehet eivät juoneet keskenään. Tai siis naiset eivät juoneet kun miehiä oli läsnä.

Aihetta sivuten opinnäyte naapurimaasta

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kaksi pysäystä Jokioisissa (2/2)

Jokioisten kartanonpuiston ainoa (näkemäni) patsas on Jokioisten ja lähiseutujen asukkaiden ja yhteisöiden sekä Suomen valtion 12.9.1965 pystyttämä "pysyvä muistomerkki ja kunnianteko suomalaisille torppareille". Hiljentymisen paikka.

Eräällä torpparilla oli osansa mielenkiintooni Jokioisten pappilamuseota kohtaan. Twitterisä Tuula nimittäin tuli maininneeksi, että Miina Sillanpää oli tämän nimenomaisen pappilan torpparin tytär. Museon seinälapun mukaan syntymäpaikallaan on luonnonmuistomerkki, mutta sitä en lähtenyt etsimään.

"Mm. ministeriajan salkku, silmälasit ja avaimia. Kirjahyllyssä kuolinnaamio ja käsikipsos sekä seppelenauhoja ja patsasluonnos" riittivät naishistorian kunnioitukseksi. Ullakon vitriini voisi kylläkin hyötyä jonkinlaisesta kohennuksesta? Ja ullakko valaistuksesta.
Ulkopuolelta pappilamuseo oli omalaatuisen näköinen.
Sisällä oli pappilan tuntua.

Paikalla ollut opas/vahtipoitsu ei innostunut oma-aloitteisesti selittämään mitään, enkä minä häntä viitsinyt tentata, joten vierailu jäi lyhyeksi ja melko tiedottomaksi. Oliko sivupöydän stereografinen kuva vähäpukeisesta naisesta tosiaan jonkun papin jäämistöstä? Eli millä periaatteella esineistö oli kerätty ja pantu esille?

tiistai 5. elokuuta 2014

Kaksi pysäystä Jokioisissa (1/2)

Kesällä mainostettiin SoMessa kovasti Museot.fi-sivuston karttaa. Se näytti ylenpalttisen tiheältä, kunnes tarkensi tiettyyn alueeseen. Yritin löytää itselleni uusia pysäyskohteita kakkostieltä Kokemäen ja Helsingin väliltä ja saalis oli perin pieni: Jokioisten pappilamuseo, joka on auki kesällä viikonloppuisin.

Sitä kohti lähdimme suunnistamaan sunnuntaisella reissulla. Avuksi oli VT2:n varressa ollut hannunvaakuva-merkki Elonkierrosta. Edellisen Jokioisten käynnin perusteella arvelin, että se oli Jokioisten kartanolla, joten lähdimme seuraamaan merkkiä ja pysähdyimmekin kartanolle. Elonkiertoa en löytänyt, mutta katselimme kartanon mielenkiintoisia rakennuksia ja puiston kasveja.


Rakennuksista olisi saanut lisätietoa äänioppaasta, jollainen oli mahdollisesti laatikossa, johon en kurkistanut. Enkä alkanut sekoilemaan seinällä mainostettujen QR-koodien kanssa. Mutta kotiin päästyä kuuntelin verkossa saatavilla olevat tiedostot ja totesin erinomaisiksi. Niitä kuuntelemalla olisi vierailusta saanut huomattavasti enemmän irti.

Jään miettimään onko "Elonkierto" todellakin hannunvaakunoiden alle kutsuvampi nimi kuin "kartanopuisto"?

maanantai 4. elokuuta 2014

Kansanvalistusseuran kalentereita ja sodan paikkoja

Tänään huomasin, että kauan kaipaamiani Kansanvalistusseuran kalentereita on ilmaantunut Kansalliskirjaston Aarteet-kokoelmaan. Hämäävästi kaikissa on tällä hetkellä vuotena 1880, vaikka ainakin pari ensimmäistä avaamaani ovat aivan toisilta vuosilta.

Esimerkkinä annista "Kaksi muistopatsasta 1808 ja 1809 vuoden sodasta" vuoden 1886 kalenterista.

Sodan paikathan ovat ajankohtaisia siksi, että Yleisradio on joukkoistamisella kerännyt havaintoja sotahistoriallisista kohteista. Lupaavat koostavansa näistä "useita juttuja ja laajan artikkelipaketin".