TMA:n lainhuudatuskortisto, käytännön esimerkki

Arkistolaitos on digitoinut TMA:ssa usein pläräämäni lainhuudatuskortiston. Se on ensiarvoisen tärkeä apuneuvo 1800-luvun tilakauppojen selvittäjälle - ellei sitten halua tehdä asioita vaikeamman kautta ja selata ilmoitusasioiden pöytäkirjoja vuosi kerrallaan.

Esimerkkinä viime kesän sarjakirjoitukseni Nappari, Kokemäen Ylistarosta. Oliko veikkaukseni sen siirtymäkuvioista oikea? Kortit on järjestetty tilojen nimien mukaan aakkositain, pitäjä kerrallaan. Kokemäen laatikosta saan muutaman sadan klikkauksen jälkeen eteeni Napparin ja lainhuutoketjun, joka vastaa arvauksiani.

Paitsi, että Severin Tigerstedt loistaa poissaolollaan poikansa ja von Knorringin välissä.

Toisinaan selitys voi olla puuttuvassa lainhuudossa tai sen kortissa, mutta tässä tapauksessa piti pakittaa Napparin aloituskorttiin.

Tätä ja kaltaisiaan ei pidä lukea niin, että Napparia pitäisi hakea vain toisten nimien alta, vaan että sitä pitää hakea myös sieltä.

Ja näin on tiedossa viite, josta saisin varmuudella tietää, että Severin Tigerstedt osti tilat nimenomaan Eugen von Knorringin perikunnalta. Pieniä haasteita muistaakseni tulee siitä, että viitteet ovat nimenomaan TMA:ssa oleviin aineistoihin, mutta pykälät yleensä auttavat perille. Vastaavia olen nimittäin käyttänyt Kansallisarkistossa ja vanhimpia näitä on nykyään digitoitukin.

Täydellisyyden vuoksi vielä kesälläkin mainittu Torkkelin myynti eteenpäin.

Tigerstedtit Napparissa: 1918

Tammikuun 1918 lopulla kapteeni Tigerstedt kirjoittaa Helsingistä Nappariin, jossa oleskeli tuolloin Venäjän armeijasta eronnut Pierre-poika. Isänsä suosittelee suojeluskuntaan liittymistä.

Kokemäen kapinavahinkojen listauksessa on Napparista lyhyehkö lista, mutta täynnä sisällisodassa hyödyllistä tavaraa. Kaikista oli maksettu jotain.

Kolmet kenttäkiikarit, englantilainen satula, 10 metriä sinistä kangasta, kolme haulikkoa, itävaltalainen sotilaskivääri, kaksi ratsuväen karbiinia, 300 kiväärin patruunaa, 200 haulikon patruunaa, kaksi paria sotilassaappaita, työkärryt, 10 kilon säkki hauleja, 50 litraa petroleumia.

Vaikka talo näyttää säästyneen täysin (?!) elintarvikeluovutuksilta, perheellä oli erittäin hankala tilanne sodan loppuvaiheessa. Kapteeni Tigerstedt kärsi munuaisen vajaatoiminnasta ja hänet oli saatava Porin sairaalaan. Hevoskyyti oli epäkäytännöllinen, autoihin ei ollut polttoainetta ja junat eivät kulkeneet.

Kotiseutuneuvos Esko Pertola kertoo ratkaisusta:

"Paikallinen suojeluskunta tuli apuun. Napparin talon luona olevalle rautatien ylikäytävälle saapui eräänä varhaiskevään aamuna vanhanaikainen pumppuresiina. Siihen kannettiin sairas paareilla ja peitettynä. Neljän vahvan miehen painaessa tahdikkaasti vipuja matka Poriin alkoi."

Sairaalahoidosta ei ollut apua ja kapteeni Tigerstedt kuoli 6.6.1918 Porissa. Hänet on haudattu vanhempiensa sukuhautaan Kokemäen vanhimmalla hautausmaalla.

Kapteeni Tigerstedtin vaimo kuoli Kokemäellä vuonna 1930 ja heidän poikansa viljeli Napparia tämänkin jälkeen.

Lähteet:
TMA. Turun ja Porin lääninhallituksen lääninkanslian arkiston osa "Ek15 V. 1918 sodan vahinkojen arvioimista ja korvausta koskevat asiakirjat 1918-20. XI Loimaan piiri Huittinen-Keikyä"
Esko Pertola: Välähdyksiä Napparin talon monivaiheisesta historiasta. Kokemäen joulu 1999 s. 15-17

Tigerstedtit Napparissa: kesän lopulla 1909

Tigerstedtin suvulla säilyneet kirjeet ovat valitettavasti lähes kaikki kapteeni Severin Tigerstedtin kirjeitä vaimolleen Venäjältä. Vaimon kirjeet eivät ole säilyneet ja Suomessa ollessa pariskunta oli tietenkin yhdessä eikä ollut tarvetta kirjoittaa. Ainoa poikkeus ja tirkistysreikä Napparin elämään ovat Tigerstedtin kirjeet kesältä 1909, kun vaimo oli lähtenyt Helsinkiin terveydellisistä syistä.

Kapteeni Tigerstedt mainitsee Kokemäen kirkossa sunnuntai-iltapäivällä 29.8.1909 pidetyn ruotsinkielisen jumalanpalveluksen. (Muistitiedon mukaan Kokemäellä pidettiin 1800-luvun lopulla kerran kesässä ruotsinkielinen jumalanpalvelus seurakunnan kielivähemmistölle.) Hän ei itse lähtenyt kirkkoon ja kokonaisvahvuus oli 13 henkeä, joiden joukossa olivat neiti Karlsson, Rosina Gräsbeck (o.s. Tigerstedt) ja "Alfthanit Risteeltä ja Peipohjasta". Suomalainen virallinen lehti kertoo 26.9.1908 Risteen asemapäälliköksi nimitetyn kirj. L. Alfthan, joka lienee siis yksi jumalanpalvelukseen osallistuneista tai heidän lähisukulaisistaan.

(Alfthaneja ei mainita muissa kokoelman kirjeissä. Tigerstedtien tuttavia paikkakunnalla ovat kirjeiden maininnoista päätellen sukulaisten ja neiti Karlssonin lisäksi Grönholmit, Sinivaarat ja nimismies Rosenlindtin perhe, joiden luona perheen poikia muistutetaan käymään joululomalla 1916. Sinivaara avusti kapteenin "afaareissä". Satakunnassa 17.2.1906 julkaistun ilmoituksen mukaan varamaamittari Fr. Fr. Sinivaara asui 5 minuutin päässä Kokemäen pysäkiltä.)

 Yhdessä kirjeessään kapteeni raportoi köksän ostaneen juuston, pikkukalaa, sardiineja, makkaraa ja anjovista – palvelusväen käyttöön! Kapteenin mielestä tämä oli ylenmääräistä eikä hänestä ollut tarpeen leipoa pullaa, kun ei herrasväki sitä syönyt. Köksä totesi, että palvelusväen oli tapana saada pullaa. Ja se siitä.

Kirjeen kirjoituspäivänä (22.8./4.9.) oli soinut puhelin keskipäivällä ja Risteen asemalta ilmoitti Mechelin (etunimi?) saapuneensa tarkistusmatkalle Kokemäelle. Hän pyysi Tigerstedtien vieraanvaraisuutta, jota saikin. Illalla puhuttiin, juotiin punssia, syötiin illallista.

Seuraavaana päivänä Mechelin nousi puoli kymmenneltä. Aamukahvin ja pienen puistokävelyn jälkeen hän käveli Kokemäen lääkärin luo.

Lähteet: 
Kaisa Kyläkoski: Kamariherra, Herrassöörinki ja Kokemäenkartanon torpparit. 2009 s. 89-90
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 375-379, 667, 762 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)

Tigerstedtit Napparissa: Puutarha

Kesällä 1907 kapteeni lähetti Gregorius-pojalleen 8 tennispalloa Moskovasta Kokemäelle. Olikohan Napparissa tenniskenttä?

Kapteeni Severin Tigerstedtin kirjeessä Napparista vaimolleen Helsinkiin 16/29.8.1909 hän kertoo työskennelleensä hieman puutarhassa, jossa puutarhuri on katkaissut koivujen korkeita oksia. Pari päivää myöhemmin Severin Tigerstedt työsti itse uutta patoa. Kalle ja puutarhuri kaivoivat kuoppia koivuille ja akaasiapuille. Koivuja istutettiin parikymmentä. Akaasiat haettiin rautatieasemalta, jonne ne oli lähettänyt Sagulin. (Sagulinistä enemmän ensi viikolla.) Neiti Karlssonilta saatiin viinimarjapensaita.

Napparin puutarhan satoon vuonna 1909 kuuluivat omenat, kirsikat ja vadelmat eli vastaavia kasveja on täytynyt olla paikalla.

Puutarhamestari Tillander kasvatti Napparissa kesällä 1910 melonin, joka painoi 12,3 kiloa.
Maaliskuussa 1916 puutarhurina oli edelleen Tillander, joka tuolloin alkoi laittaa kasvihuonetta järjestykseen. Liekö kasvihuone sitten ollut se "lasipalatsi", jota paikkakuntalaiset myöhemmin muistelivat. Se on purettu "sodan jälkeen".

Maaliskuun lopulla 1917 rouva Tigerstedt mainitsee kylmyydestä huolimatta kukkien voivan hyvin ja kurkkujen kukkivan. Näiden on täytynyt olla kasvihuoneessa.

1930-luvun alussa puutarhan kooksi ilmoitettiin 2 hehtaaria ja siellä oli 30 omenapuuta ja 40 marjapensasta.

Lähteet:
KA. Maanmittaushallitus . Maanmittaushallituksen uudistusarkisto . Kokemäki . Ylistaro; Isojaontäydentäminen ja osittainen isojaonjärjestely Ylistaron lohkokunnassa, kartta ja asiakirjat 1908-1908 (A41:62/26-96) 
Björneborgs Tidning 15.7.1910
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 100, 375-381, 762, 764 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)
Minna Järvenpää: Huvimaja ja lasikuisti muistona aatelisajalta. Kokemäen joulu 1999 s. 14-15
Sukutilat webissä

Tigerstedtit Napparissa: Neiti Karlsson

Tigerstedtien kirjeissä ja viime viikon Torkkelin myynti-ilmoituksessa esiintyy neiti Hilda Sofia Karlsson, joka 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä on ilmeisesti toiminut perheen Kokemäen yhteyshenkilönä. Hän oli muuttanut Nappariin vuonna 1896 ja on tunnistettavissa rippikirjasta luotettavasti.

Hilda Sofia oli syntynyt Kokemäen Äimälässä 8.11.1834 vanhempinaan entinen kauppias Berndt Otto Carlsson ja 29-vuotias Edla Lovisa von Delvig. Tähän pariskuntaan olin törmännyt muutamia vuosia sitten kauppiaiden "ajolähtöjen" yhteydessä. Hilda Sofian isän satuin huomaamaan myös etsintäkuulutettujen sakotettujen joukossa vuonna 1831. Ei sitten ollut joutunut lopullisesti häviksiin, vaan oli palannut paikkakunnalle.

Hilda Sofia oli vain 4-vuotias äitinsä kuollessa 19.2.1839. Berndt Otto Carlsson ehti mennä uudelleen naimisiin 23.1.1842 Kokemäellä 18-vuotiaan Amanda Sophia Pihlgrenin kanssa, mutta tämä jäi leskeksi jo 25.12.1845. Hilda sisaruksineen olivat tyhjän päällä?

• Berndt Victor s. 8.11.1828 Kokemäki
• Emelia Lovisa s. 25.1.1830 Kokemäki
• Ida Wilhelmina s. 20.4.1831 Kokemäki
• Axel Richard s. 9.3.1833 Kokemäki
• Hilda Sofia s. 8.11.1834 Kokemäki
• Knut Oscar s. 13.8.1836 Kokemäki
• Otto Julius s. 7.2.1838 Kokemäki k. 4.9.1839 Kokemäki
• Gust. Fredric  s. 11.2.1839 Kokemäki k. 21.2.1839 Kokemäki
• Amanda Malv: s. 11.1.1842 Kokemäki
• Otto Napoleon s. 19.4.1843 Kokemäki
• Aug. Gregorius s. 12.3.1845 Kokemäki k. 4.11.1850 Kokemäki

Useimmat sisaruksista on merkitty muuttaneiksi Raisioon tai Turkuun vuonna 1846. Puolangan hautausmaan esite (pdf) kertoo, että

lapsista Emilia Lovisa (s. 1830, v. 1852 Thauvón), Ida Wilhelmina (s. 20.4.1831, myöh. Sundborg), Hilda Sofia (s. 8.11.1834) ja upseeripojat Knut Oscar (1836-1906, luutnantti, neuvosmies) ja Gustaf Fredrik (s. 1839, kapteeni) päätyivät 1850-luvulla Ouluun. Ida Wilhelmina muutti v. 1857 Tornioon, jossa Johan Fredrik Thauvón oli ala-alkeiskoulun rehtorina, ja avioitui Oulusta v. 1856 muuttaneen kauppias Anders Sundborgin (s. 1829) kanssa.

Hilda Sofia jäi Kokemäelle, jossa hänet ottivat kasvatikseen kruununnimismies August Julius Sahlberg vaimoineen. Yhdessä pariskunnan ja heidän poikansa kanssa Hilda Sofia asui Äimälässä vuoteen 1861 ja sitten Kakkulaisten Hyytillä vuoteen 1877. Perheen pään kuoltua asuttiin uudestaan Äimälässä, josta leski, poika ja kasvattitytär muuttivat vuoden 1881 paikkeilla Kaarenojan Ala-Potilaan eli mummoni isovanhempien vuokralaisiksi!

Hilda Sofian kasvattiäiti kuoli vuonna 1882. Hilda Sofia ja kasvattiveljensä "kapteeni ja ritari" Gustaf Berndt Sahlberg (s. 1839) muuttivat Ala-Potilasta yhdessä Nappariin vuonna 1896.

Siellä hänelle ilmoitettiin Tigerstedtien aikeesta saapua Kokemäelle 1908. Hän otti vastaan tiedusteluja Torkkelin myynnistä syksyllä 1908. Hän lähti Rosina Gräsbeckin (o.s. Tigerstedt) kanssa ruotsinkieliseen jumalanpalvelukseen elokuussa 1909. Hilda Sofia ei asunut Napparin päärakennuksessa, sillä mainitaan käynti hänen luonaan, ja häneltä Nappariin tuodut viinimarjapensaat.

Keväällä 1912 Hilda Sofia raportoi Nappariin saapuvalle kapteeni Tigerstedtille rouva Gräsbeckin voinnista sekä rahan kulutuksesta. Maaliskuussa 1916 82-vuotiaan neidin mainitaan voivan hyvin. Luonaan asui venäläinen upseeri, tämän sotilaspalvelija ja kaksivuotias veljentyttärensä. Ilmeisesti sama tyttö (Maja Greta?) oli hoidossa vielä maaliskuussa 1917.

Lähteet:  
Kokemäen rippikirjat 1839-1846 s. 202, 230, 1847-1854 s. 231, 1855-1861 s.258, 456, 1862-1868 s. 813, 1869-1879 s. 468, 799, 1881-1890 s. 1119, 1891-1900 s. 475, 1409
TMA: Ulvilan kihlakunnan voudin arkistosta "Kruununvoudin laatimat sakkoluettelot liitteineen Ge:1".
Puolangan hautausmaan esite (pdf)  
Kokemäen henkikirja 1905 T263:495-6, 1910 T325:3439
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 296, 375, 376, 616, 762, 764 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)

Tigerstedtit Napparissa: Tullaan ja mennään

Kapteeni Tigerstedt osti Napparin Kokemäen Ylistarosta vuonna 1899. Katsomalla pelkästään rippikirjaa voisi kuvitella tämän eksoottisen, enimmäkseen ulkomailla syntyneistä koostuvan, perheen asettuneen Nappariin asumaan. (Rouvan syntymäpaikka Sveitsissä ei ole kirkonkirjaan jostain syystä merkitty. Kuva on ote SSHY:n alkuperäiskuvauksesta. Perheen perustiedot löytyvät suhteellisen täydellisenä Adelswikistä.)

Mutta muista lähteistä syntyy toisenlainen kuva. Koska perheen kirjeenvaihdosta on säilynyt pääasiassa kapteenin kirjeet, on vaikea arvioida kuinka suuri osa perheestä asui Napparissa merkittäviä aikoja. Selvää on, että kapteeni itse teki töitä Venäjällä pääosan vuodesta ja vaimonsa asui lapsiensa kanssa toisinaan Helsingissä.

Kapteenin oleskelu Venäjällä selviäisi kirjeistä, joissa oli myös mainintoja matkasuunnitelmista, joista en tehnyt niistä muistiinpanoja. Sanomalehdissä raportoitiin hänen yöpymisensä Hotel Kämpissä ainakin 4.5.1899, 31.10.1900, 6.11.1900, 6.12.1900, 27.3.1901, 2.4.1901, 26.5.1901, 31.7.1901, 23.10.1901 (rouvan kanssa), 4.2.1902, 28.4.1902 (rouvan kanssa), 11.6.1902, 24.8.1902.

Hotelliyöpymisiä ei tämän jälkeen tarvittu sillä Tigerstedtit hankkivat asunnon Helsingistä. He ilmoittivat osoitteekseen Liisankatu 27:n osoitekalentereissa 1902-1903 ja 1903-1904. Sitten vuoteen 1913 Läntisen Heikinkadun 12 ja tämän jälkeen Kasarmikatu 44.  

Helsingissä oleskelu oli niin pysyvää, että perhe henkikirjoitettiin siellä ainakin vuonna 1905. (Tosin myöskin Kokemäellä!)

Tigerstedtien asumista Läntisellä Heikinkadulla (nyk. Mannerheimintie 10 / Lönnrotinkatu 1 eli hotelli Marski) valottavat muutamat sanomalehti-ilmoitukset. Joulun 1906 ajaksi perheeseen kaivattiin ruotsinkieltä osaavaa pienten lasten kaitsijaa. Syyskuussa 1907 tarvetta oli saksalaiselle, joka valvoisi lapsia ja keskustelisi heidän kanssaan. Joulukuun alussa 1908 palvelijatar hukkasi sata markkaa asioillaan. Syyskuussa 1910 haettiin ruotsinkielistä kotiopettajaa, joka osaa useampia kieliä ja vähän musiikkiakin.

Todennäköisesti kaupungista lähdettiin kesäksi Kokemäelle, jonne kapteeni Tigerstedtkin tuli Venäjältä lyhyemmäksi ajaksi. Tästä kertoo pariskunnan oleskelu Hotel Kämpissä Kokemäeltä käsin 23.6.1908 ja 30.6.1909. Ensiksi mainitun yöpymisen jälkeen rouva Tigerstedt on ainakin lähtenyt takaisin Kokemäelle. Helsingissä tai matkalla sieltä Tampereelle hän nimittäin kadotti kesäkuun lopussa 1908 kultaisen rintaneulan, jonka löytäjän toivottiin ottavan yhteyttä Nappariin.

 Helsingin rautatieasema tuli varmasti kaikilel perheenjäsenille tutuksi. Kuva SLS, Flickr Commons

Säilyneistä kirjeistä selviää, että 4.8.1913 kapteenin rouva oli Helsingissä ja Ave-tytär Napparissa. Miehelleen Nappariin rouva kirjoitti 15.5.1915 ja Napparissa hän oli miehensä kanssa 17.3.1916. Ave oli Helsingissä 27.3.1917, jolloin äitinsä kirjoitti Napparista.

Lähteet:
Sukutilat webissä
Kokemäen rippikirja 1891-1900 s. 474
Matkustaminen: kyseisinä päivinä julkaistut Helsingin sanomalehdet
Helsingin osoitekalenterit
Helsingin henkikirja 1905 U216:1004 
Kokemäen henkikirja 1900 T233:4430, 1905 T263:495-496
Työpaikka-ilmoitukset: Hbl 11.12.1906, 10.9.1907, 19.10.1909, 8.9.1910
Raha: Hbl 8.12.1908
Rintaneula: Hbl 1.7.1908
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 757, 762, 764 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)

Tigerstedtit Napparissa: Prologi

Viime talvena selaamani Fredrik Långin romaani herätti huomaamaan, että tietoni Napparin Tigerstedt-kaudesta olivat vähäiset tahi olemattomat. Ottaen huomioon, että juuri tämän perheen kaksi poikaa asuivat nykyisessä osoitteessani, josta tein pienen historiikin, oli "syytä" kerätä lisätietoa. Minkä jälkeen se pitää jakaa. Ja "kartano"elämän esittelyyn sopivat mainiosti kesälauantait huomisesta alkaen.

Nappari Kokemäen Ylistarossa oli aivan tavallinen talonpoikaistalo vielä 1880-luvun alkaessa. (Tosin se mainitaan entisenä kestikievarina rautatietöiden raportoinnissa.) Tilanne muuttui, kun tila laitettiin myyntiin vuonna 1884. (Oheinen leike Rauman lehdestä 6.12.1884)

Ostajaksi tuli kruununnimismies O. J. Malm. Liekö hän ehtinyt Nappariin muuttaakaan, ennenkuin joutui/päätyi paikkakunnalta poismuuton myötä myymään tilan eteenpäin. (Oheinen leike Satakunnasta 24.2.1886)

Malmilta Napparin osti Kokemäenkartanon omistaja Eugen von Knorring. Hänen lyhyeksi jääneen omistuksensa katkaisi kuolema 2.1.1887. Perikuntansa omisti tilan vielä vuonna 1895.

Perikunnan omistuskaudella oli käynnissä rautatien rakentaminen. Syksyllä 1891 Napparin mailla työtä tekivät löysivät maasta miekan, jota luulivat kultaiseksi, ja "kaksi kupuraa suuresta lasisilmäin muotoisesta soljesta, joista kaarimainen keskiosa on hävinnyt". Muinaismuistot toimitettiin Helsinkiin "kruunun lunastettavaksi". Tietävämpien tarkastelussa miekan valmistusmateriaaliksi paljastui pronssi. (Muinaismuistorekisterin mukaan solkia oli vain yksi.)

Sivistys siis läheni Napparia rautatietä(kin) pitkin, mutta vielä keväällä 1892 kokemäkeläinen ampui tilan läheltä naarassuden, joka oli liikkunut alueella pari päivää. Rautatien linjausta on sittemmin muutettu, mutta vanhalle pohjalle 80-luvun alussa tehty pyörätie (Kokemäen "baana"!) auttaa paikan päällä hahmottamaan kuinka lähellä Napparia junat kulkivat ja ylittivät maantien. Aivan pihapiirin läheisyydessä oli radanvartijan tupakin.

Vuonna 1899 Napparin osti kapteeni Severin Tigerstedt, von Knorringin lesken veli. Sisarusten isä oli tullut Kokemäelle 1850-luvun lopussa sahayrittäjäksi eli Severin Tigerstedtille paikkakunta ei ollut vieras.

Lähteet:
Rauman lehti 6.12.1884
Björneborgs tidning 24.2.1884
Satakunta 24.2.1886, 13.3.1886
Kaisa Kyläkoski: Kamariherra, Herrassöörinki ja Kokemäenkartanon torpparit. 2009 s. 81, 103-104
Kokemäen henkikirja 1895 T200:4437, 1900 T233:4430
Rautatiestä, miekasta, sudesta: Rauman lehti 7.11.1891, Westra Finland 20.4.1892, 23.4.1892, 18.2.1893, Muinaismuistorekisteri.
Sukutilat webissä.