Kivessillan Vappu löytyi

Toukokuussa minulta jäi löytämättä sananparsia tuottanut Kivessillan Vappu. Blogitekstiin dokumentoitu haku ei kovin perusteelliselta näytäkään eikä se sitä ollut. Haku Hiskissä ja SSHY:n hakemistoissa vaihtoehtoisella kirjoitusasulla Kivisilta olisi vienyt nopeasti perille. Mutta kiitos anonyymin kommentoijan (anonyymien kommentoijien?) ja jakamansa Esko Pertolan tiedon lopputulokseen päästiin hitaammin.

Kokemäen kirkonkirjojen mukaan Vappu Erkintytär syntyi Huittisissa 3.8.1801. En löytänyt tälle vahvistusta Huittisten, Vampulan enkä Kauvatsan kastettujen listasta. Vappu oli Huittisten Matikkalan Kulman piika mennessään 27.8.1820 naimisiin Porin maaseurakunnasta tulleen renki Heikki Erkinpojan (s. 1793) kanssa. He muuttivat saman vuoden lopussa Kauvatsalle Ahvenuksen Nysiin (Huittisten RK 1820-1825 s. 480, Kauvatsan RK 1822-1835 s. 460, 490).

Viisi vuotta myöhemmin pariskunta muutti Kauvatsalta Kokemäen Kyttälään, jossa heillä ei enää ollut palkollisen statusta. Heikki kuoli 44-vuotiaana 19.4.1837 (Kokemäen RK 1823-1829 s. 25, 1831-1838 s. 25).

Vappu meni uudestaan naimisiin 23.5.1839 Ylistaron Kivisillan torpparin Kalle Juhanpojan (s. 9.8.1814 Köyliö) kanssa. Heille syntyi 2.8.1841 tytär Eva Stina.

Tytär muutti torpasta avioiduttuaan. Kalle kuoli 4.5.1871 (Kokemäen RK 1839-1846 s. 153, 1847-1854 s. 154, 1855-1861 s. 150, 1862-1868 s. 263 ja 1869-1879 s. 275).

Todennäköisesti siis vuoden 1870 paikkeilla

"Kivessillan Kalle, torpan silloinen haltija, oli sittemmin sairastunut kuolemantautiin ja pyysi vaimoaan Vappua keittämään kahvia. Se oli harvinaista tavaraa vielä silloin, ja juotuaan kupillisen oli Kalle sanonut: - Kaara ny toinenki kuppi, kyl se kauppa sen kannattaa ! Tähän oli Vappu surkutellut vastannut: - Hiljanpa äijä parka tuhlaamaan opettelet." (Esko Pertola Nuori Satakunta lehdessä vuodelta 1953, kommentoijan mukaan)

Leskenä Vappu ei saanut jäädä Kivisiltaan eikä Ylistaron Malmin maille. Hän asui (kirkonkirjojen mukaan) loppuelämänsä Ylistaron Ketalassa ja sai lopuksi sukunimekseen Haavisto. Hän kuoli 4.8.1883. (Kokemäen RK 1869-1879 s. 298, 1881-1890 s. 351)

Kuva Walistuksen lasten lehti : Suomen lapsille ratoksi no 19-20/1910

Sananparsista Kivessiltaan

Olen nyt Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tallettamien Kokemäeltä kerättyjen sananparsien läpikäynnissä puolivälissä. Aivan alussa touhu tuntui järjettömältä, kun sananparret olivat kuluneita tai käsittämättömiä. Mutta onneksi Frans Leino oli kirjoittanut mukaan muös tietoa siitä, missä yhteydessä sanontoja oli käytetty. Kävi m.m. selväksi, ettei ollut sopivaa kehua toisen tekemisiä, omia tekemisiään eikä mitään muutakaan.

Suurin yllätys tähän mennessä oli krinoliinisanonta, joka oli pidempänä versiona ennestään tuttu sanomalehdestä, Se oli siis mahdollisesti ollut kiertävä juttu tai ainakin siitä oli tullut sellainen.

Kokemäeltä kerääjiä oli vain muutama, joten henkilöhistoriallinen anti tuntuu vähäiseltä. Harjavallan alkoholiongelmaiseen pappiin on liitetty muutamia sanomisia. Mahdollisesti kokemäkeläinen Sulssi rikkoo alussa esittämääni. Yhden miehen maalia sai sanoa hyväksi.

Useamman lauseen kokemäkeläinen on Vappu Kivessilta.

• Kyllä minä tätä jo söin, sano Kivessillan Wappu, ko käre pikkulusikallisen kahvia kupista otti. (Tosi tapaus noin 90 v. sitten). [23.3.1954]
• "Sutta pakkoon lähdin karhu vastaan tuli", sano Kivessillan Wappu, (Wappu menetti asunpaikkaa ja tuli viälä pahempaa)
• "Konnet kelloo ole hankkinu?" kysy joku ystävä Wapulta. "En ole ko pelkään jos se puttoo juuriastiaan" (tark. että täytyy myydä ja ostaa leipää) [23.3.1954]

Viimeisen selitystä en osaa selittää, mutta onnistuisiko Kivesilta-nimen etsintä, joka epäonnistui vuosia sitten siirtolaisten yhteydessä. Nyt verkkohaku tarttuu Kari Kujansuun digihakemiston Kansaneläkelaitoksen henkilökorttien hakemistoon, jossa on neljä Kokemäellä syntynyttä Kivessiltaa. Varhaisimpana Kustaa Jalmari 1.1.1888, joka löytyy SSHY:n jäsenpuolelle digitoiduista kastelistoista vanhempineen. Rippikirjoissa (1881-1890 s. 317, 469; 1891-1900 s. 399) perheellä ei ole sukunimeä, joten tämä yritys päättyi tähän.

Sukunimen luulisi tulleen poimituksi jostain paikasta, mutta Kansalaisen karttapaikka ei tunne yhtään Kivessiltaa. Sanomalehdissä nimi esiintyy vain yhdessä yhteydessä. Fredrik Kivessilta, torppari Kokemäen Ylistarosta, löytyi kuolleena lumesta makaamastta 3.2.1900. Haudattujen listassa hänen etunimensä ovat Juho Fredrik, tittelinsä työmies ja kuolinsyynään "väkev. juomista". Rippikirjasta (1891-1900 s. 400) huomaan, että lapsiinsa kuului Frans, joka todennäköisesti on myöhempi siirtolaiseni, ja KELA-korttien Suoma Karoliina, jonka seuraamatta jättäminen oli siis virhe.

Rippikirjaan sukunimi on perheelle merkitty lyijykynällä ja edellisessä kirjassa (1881-1890 s. 317) sitä ei näy. Jos kyse on paikannimestä niin rippikirjojen kautta en pääse käsiksi aiempiin asukkaisiin enkä täten heidän joukossaan mahdollisesti olevaan Vappuun.

Tigerstedtit Napparissa: 1918

Tammikuun 1918 lopulla kapteeni Tigerstedt kirjoittaa Helsingistä Nappariin, jossa oleskeli tuolloin Venäjän armeijasta eronnut Pierre-poika. Isänsä suosittelee suojeluskuntaan liittymistä.

Kokemäen kapinavahinkojen listauksessa on Napparista lyhyehkö lista, mutta täynnä sisällisodassa hyödyllistä tavaraa. Kaikista oli maksettu jotain.

Kolmet kenttäkiikarit, englantilainen satula, 10 metriä sinistä kangasta, kolme haulikkoa, itävaltalainen sotilaskivääri, kaksi ratsuväen karbiinia, 300 kiväärin patruunaa, 200 haulikon patruunaa, kaksi paria sotilassaappaita, työkärryt, 10 kilon säkki hauleja, 50 litraa petroleumia.

Vaikka talo näyttää säästyneen täysin (?!) elintarvikeluovutuksilta, perheellä oli erittäin hankala tilanne sodan loppuvaiheessa. Kapteeni Tigerstedt kärsi munuaisen vajaatoiminnasta ja hänet oli saatava Porin sairaalaan. Hevoskyyti oli epäkäytännöllinen, autoihin ei ollut polttoainetta ja junat eivät kulkeneet.

Kotiseutuneuvos Esko Pertola kertoo ratkaisusta:

"Paikallinen suojeluskunta tuli apuun. Napparin talon luona olevalle rautatien ylikäytävälle saapui eräänä varhaiskevään aamuna vanhanaikainen pumppuresiina. Siihen kannettiin sairas paareilla ja peitettynä. Neljän vahvan miehen painaessa tahdikkaasti vipuja matka Poriin alkoi."

Sairaalahoidosta ei ollut apua ja kapteeni Tigerstedt kuoli 6.6.1918 Porissa. Hänet on haudattu vanhempiensa sukuhautaan Kokemäen vanhimmalla hautausmaalla.

Kapteeni Tigerstedtin vaimo kuoli Kokemäellä vuonna 1930 ja heidän poikansa viljeli Napparia tämänkin jälkeen.

Lähteet:
TMA. Turun ja Porin lääninhallituksen lääninkanslian arkiston osa "Ek15 V. 1918 sodan vahinkojen arvioimista ja korvausta koskevat asiakirjat 1918-20. XI Loimaan piiri Huittinen-Keikyä"
Esko Pertola: Välähdyksiä Napparin talon monivaiheisesta historiasta. Kokemäen joulu 1999 s. 15-17

Tigerstedtit Napparissa: kesän lopulla 1909

Tigerstedtin suvulla säilyneet kirjeet ovat valitettavasti lähes kaikki kapteeni Severin Tigerstedtin kirjeitä vaimolleen Venäjältä. Vaimon kirjeet eivät ole säilyneet ja Suomessa ollessa pariskunta oli tietenkin yhdessä eikä ollut tarvetta kirjoittaa. Ainoa poikkeus ja tirkistysreikä Napparin elämään ovat Tigerstedtin kirjeet kesältä 1909, kun vaimo oli lähtenyt Helsinkiin terveydellisistä syistä.

Kapteeni Tigerstedt mainitsee Kokemäen kirkossa sunnuntai-iltapäivällä 29.8.1909 pidetyn ruotsinkielisen jumalanpalveluksen. (Muistitiedon mukaan Kokemäellä pidettiin 1800-luvun lopulla kerran kesässä ruotsinkielinen jumalanpalvelus seurakunnan kielivähemmistölle.) Hän ei itse lähtenyt kirkkoon ja kokonaisvahvuus oli 13 henkeä, joiden joukossa olivat neiti Karlsson, Rosina Gräsbeck (o.s. Tigerstedt) ja "Alfthanit Risteeltä ja Peipohjasta". Suomalainen virallinen lehti kertoo 26.9.1908 Risteen asemapäälliköksi nimitetyn kirj. L. Alfthan, joka lienee siis yksi jumalanpalvelukseen osallistuneista tai heidän lähisukulaisistaan.

(Alfthaneja ei mainita muissa kokoelman kirjeissä. Tigerstedtien tuttavia paikkakunnalla ovat kirjeiden maininnoista päätellen sukulaisten ja neiti Karlssonin lisäksi Grönholmit, Sinivaarat ja nimismies Rosenlindtin perhe, joiden luona perheen poikia muistutetaan käymään joululomalla 1916. Sinivaara avusti kapteenin "afaareissä". Satakunnassa 17.2.1906 julkaistun ilmoituksen mukaan varamaamittari Fr. Fr. Sinivaara asui 5 minuutin päässä Kokemäen pysäkiltä.)

 Yhdessä kirjeessään kapteeni raportoi köksän ostaneen juuston, pikkukalaa, sardiineja, makkaraa ja anjovista – palvelusväen käyttöön! Kapteenin mielestä tämä oli ylenmääräistä eikä hänestä ollut tarpeen leipoa pullaa, kun ei herrasväki sitä syönyt. Köksä totesi, että palvelusväen oli tapana saada pullaa. Ja se siitä.

Kirjeen kirjoituspäivänä (22.8./4.9.) oli soinut puhelin keskipäivällä ja Risteen asemalta ilmoitti Mechelin (etunimi?) saapuneensa tarkistusmatkalle Kokemäelle. Hän pyysi Tigerstedtien vieraanvaraisuutta, jota saikin. Illalla puhuttiin, juotiin punssia, syötiin illallista.

Seuraavaana päivänä Mechelin nousi puoli kymmenneltä. Aamukahvin ja pienen puistokävelyn jälkeen hän käveli Kokemäen lääkärin luo.

Lähteet: 
Kaisa Kyläkoski: Kamariherra, Herrassöörinki ja Kokemäenkartanon torpparit. 2009 s. 89-90
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 375-379, 667, 762 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)

Tigerstedtit Napparissa: Puutarha

Kesällä 1907 kapteeni lähetti Gregorius-pojalleen 8 tennispalloa Moskovasta Kokemäelle. Olikohan Napparissa tenniskenttä?

Kapteeni Severin Tigerstedtin kirjeessä Napparista vaimolleen Helsinkiin 16/29.8.1909 hän kertoo työskennelleensä hieman puutarhassa, jossa puutarhuri on katkaissut koivujen korkeita oksia. Pari päivää myöhemmin Severin Tigerstedt työsti itse uutta patoa. Kalle ja puutarhuri kaivoivat kuoppia koivuille ja akaasiapuille. Koivuja istutettiin parikymmentä. Akaasiat haettiin rautatieasemalta, jonne ne oli lähettänyt Sagulin. (Sagulinistä enemmän ensi viikolla.) Neiti Karlssonilta saatiin viinimarjapensaita.

Napparin puutarhan satoon vuonna 1909 kuuluivat omenat, kirsikat ja vadelmat eli vastaavia kasveja on täytynyt olla paikalla.

Puutarhamestari Tillander kasvatti Napparissa kesällä 1910 melonin, joka painoi 12,3 kiloa.
Maaliskuussa 1916 puutarhurina oli edelleen Tillander, joka tuolloin alkoi laittaa kasvihuonetta järjestykseen. Liekö kasvihuone sitten ollut se "lasipalatsi", jota paikkakuntalaiset myöhemmin muistelivat. Se on purettu "sodan jälkeen".

Maaliskuun lopulla 1917 rouva Tigerstedt mainitsee kylmyydestä huolimatta kukkien voivan hyvin ja kurkkujen kukkivan. Näiden on täytynyt olla kasvihuoneessa.

1930-luvun alussa puutarhan kooksi ilmoitettiin 2 hehtaaria ja siellä oli 30 omenapuuta ja 40 marjapensasta.

Lähteet:
KA. Maanmittaushallitus . Maanmittaushallituksen uudistusarkisto . Kokemäki . Ylistaro; Isojaontäydentäminen ja osittainen isojaonjärjestely Ylistaron lohkokunnassa, kartta ja asiakirjat 1908-1908 (A41:62/26-96) 
Björneborgs Tidning 15.7.1910
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 100, 375-381, 762, 764 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)
Minna Järvenpää: Huvimaja ja lasikuisti muistona aatelisajalta. Kokemäen joulu 1999 s. 14-15
Sukutilat webissä

Tigerstedtit Napparissa: Neiti Karlsson

Tigerstedtien kirjeissä ja viime viikon Torkkelin myynti-ilmoituksessa esiintyy neiti Hilda Sofia Karlsson, joka 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä on ilmeisesti toiminut perheen Kokemäen yhteyshenkilönä. Hän oli muuttanut Nappariin vuonna 1896 ja on tunnistettavissa rippikirjasta luotettavasti.

Hilda Sofia oli syntynyt Kokemäen Äimälässä 8.11.1834 vanhempinaan entinen kauppias Berndt Otto Carlsson ja 29-vuotias Edla Lovisa von Delvig. Tähän pariskuntaan olin törmännyt muutamia vuosia sitten kauppiaiden "ajolähtöjen" yhteydessä. Hilda Sofian isän satuin huomaamaan myös etsintäkuulutettujen sakotettujen joukossa vuonna 1831. Ei sitten ollut joutunut lopullisesti häviksiin, vaan oli palannut paikkakunnalle.

Hilda Sofia oli vain 4-vuotias äitinsä kuollessa 19.2.1839. Berndt Otto Carlsson ehti mennä uudelleen naimisiin 23.1.1842 Kokemäellä 18-vuotiaan Amanda Sophia Pihlgrenin kanssa, mutta tämä jäi leskeksi jo 25.12.1845. Hilda sisaruksineen olivat tyhjän päällä?

• Berndt Victor s. 8.11.1828 Kokemäki
• Emelia Lovisa s. 25.1.1830 Kokemäki
• Ida Wilhelmina s. 20.4.1831 Kokemäki
• Axel Richard s. 9.3.1833 Kokemäki
• Hilda Sofia s. 8.11.1834 Kokemäki
• Knut Oscar s. 13.8.1836 Kokemäki
• Otto Julius s. 7.2.1838 Kokemäki k. 4.9.1839 Kokemäki
• Gust. Fredric  s. 11.2.1839 Kokemäki k. 21.2.1839 Kokemäki
• Amanda Malv: s. 11.1.1842 Kokemäki
• Otto Napoleon s. 19.4.1843 Kokemäki
• Aug. Gregorius s. 12.3.1845 Kokemäki k. 4.11.1850 Kokemäki

Useimmat sisaruksista on merkitty muuttaneiksi Raisioon tai Turkuun vuonna 1846. Puolangan hautausmaan esite (pdf) kertoo, että

lapsista Emilia Lovisa (s. 1830, v. 1852 Thauvón), Ida Wilhelmina (s. 20.4.1831, myöh. Sundborg), Hilda Sofia (s. 8.11.1834) ja upseeripojat Knut Oscar (1836-1906, luutnantti, neuvosmies) ja Gustaf Fredrik (s. 1839, kapteeni) päätyivät 1850-luvulla Ouluun. Ida Wilhelmina muutti v. 1857 Tornioon, jossa Johan Fredrik Thauvón oli ala-alkeiskoulun rehtorina, ja avioitui Oulusta v. 1856 muuttaneen kauppias Anders Sundborgin (s. 1829) kanssa.

Hilda Sofia jäi Kokemäelle, jossa hänet ottivat kasvatikseen kruununnimismies August Julius Sahlberg vaimoineen. Yhdessä pariskunnan ja heidän poikansa kanssa Hilda Sofia asui Äimälässä vuoteen 1861 ja sitten Kakkulaisten Hyytillä vuoteen 1877. Perheen pään kuoltua asuttiin uudestaan Äimälässä, josta leski, poika ja kasvattitytär muuttivat vuoden 1881 paikkeilla Kaarenojan Ala-Potilaan eli mummoni isovanhempien vuokralaisiksi!

Hilda Sofian kasvattiäiti kuoli vuonna 1882. Hilda Sofia ja kasvattiveljensä "kapteeni ja ritari" Gustaf Berndt Sahlberg (s. 1839) muuttivat Ala-Potilasta yhdessä Nappariin vuonna 1896.

Siellä hänelle ilmoitettiin Tigerstedtien aikeesta saapua Kokemäelle 1908. Hän otti vastaan tiedusteluja Torkkelin myynnistä syksyllä 1908. Hän lähti Rosina Gräsbeckin (o.s. Tigerstedt) kanssa ruotsinkieliseen jumalanpalvelukseen elokuussa 1909. Hilda Sofia ei asunut Napparin päärakennuksessa, sillä mainitaan käynti hänen luonaan, ja häneltä Nappariin tuodut viinimarjapensaat.

Keväällä 1912 Hilda Sofia raportoi Nappariin saapuvalle kapteeni Tigerstedtille rouva Gräsbeckin voinnista sekä rahan kulutuksesta. Maaliskuussa 1916 82-vuotiaan neidin mainitaan voivan hyvin. Luonaan asui venäläinen upseeri, tämän sotilaspalvelija ja kaksivuotias veljentyttärensä. Ilmeisesti sama tyttö (Maja Greta?) oli hoidossa vielä maaliskuussa 1917.

Lähteet:  
Kokemäen rippikirjat 1839-1846 s. 202, 230, 1847-1854 s. 231, 1855-1861 s.258, 456, 1862-1868 s. 813, 1869-1879 s. 468, 799, 1881-1890 s. 1119, 1891-1900 s. 475, 1409
TMA: Ulvilan kihlakunnan voudin arkistosta "Kruununvoudin laatimat sakkoluettelot liitteineen Ge:1".
Puolangan hautausmaan esite (pdf)  
Kokemäen henkikirja 1905 T263:495-6, 1910 T325:3439
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 296, 375, 376, 616, 762, 764 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)

Tigerstedtit Napparissa: Torkkeli

Napparin lisäksi kapteeni Severin Tigerstedt oli vuoteen 1900 mennessä ostanut Ylistaron Torkkelin, joka sekin oli kuulunut lankonsa Eugen von Knorringin kuolinpesään. Kotiseutuneuvos Pertolan tietojen mukaan Torkkeli oli ehtinyt kuulumaan Oskari Erlandinpojalle (s. 1851). Käytettävissä olevien henkikirjojen perusteella hän oli ollut Torkkelin ja Napparin vuokraaja jo kuolinpesän aikana ja tuntuu todennäköisemmältä, että Tigerstedt osti tilat kuolinpesältä samaan aikaan.

Luotettavampaa muistitietoa Pertolalta lienee se, että "Tigerstedtin aikana rakennettiin Torkkelin tilava kivinavetta, jonka 'kruntiin' ajettiin koko Tolvan entinen pienikokoinen kivinavetta Alaskylästä." Lisäksi Pertolan mukaan Oskari toimi Tigerstedtien kuskipoikana:

"istuen pönäkkänä parivaljakon vetämien pietarilaisten vaunujen kuskipukilla. 'Herrasväkkee' ajettiin Napparilta milloin rautatieasemalle, milloin Sääksjärvellä olleelle Huvilalle. Vaunuhevoset olivat Venäjältä tuotuja, kovasuisia ja vaikeasti hallittavia [...] jotka Oskari joskus joutui ohjaamaan päin vaunuliiterin seinää saadakseen ne pysähtymään."

Tieto Torkkelin vuokraajan kuolemasta tavoitti kapteeni Severin Tigerstedtin Venäjällä 29.8./11.9.1908, jolloin hän kirjoittaa vaimolleen. Hän toteaa, ettei tunne Suomen lainsäädäntöä, oliko Oskarin leskellä ja lapsilla oikeus jatkaa vuokrasuhdetta?

Ilmeisesti nopeasti selvisi, ettei ollut joko oikeutta tai halua, sillä Tigerstedtin vaimo kirjoittaa melko pian Torkkelin uudesta (!) ostajaehdokkaasta. Mies vastasi Venäjältä 20.9. (Venäjän ajanlaskua?) selostaen mahdollisia maksuehtoja. Pian ilmaantui lisää ostajaehdokkaita ja näistä kertoneet vaimon sähke ja kirje tavoittivat kapteenin 23.9./6.10.1908 Venäjällä.

Sekä kapteenin että vaimo piti tulla Kokemäelle perjantaina 3.10./16.10. eli kauppoja oli mahdollista tehdä. Jotain on mennyt suunnitelmissa vikaan, sillä oheinen myynti-ilmoitus oli tarpeen julkaista satakunnan sanomissa 11.10.1908. Kapteeni Tigerstedt kirjoittaa Moskovasta 3.11.1908, että Sinivaara Kokemäeltä oli löytänyt uuden ostajaehdokkaan.

Kaupat lopulta syntyivätkin. Pertolan tiedon mukaan Torkkeli myytiin puolikkaina "Säpilästä lähteneille J. Ikalalle ja A. Paturille". Henkikirjassa 1910 Torkkelin talollisina ovat erikseen Kustaa Paturi (s. 1876) ja Juha Ikala (s. 1875).

Lähteet:
Kokemäen henkikirja 1895 T200:4435, 1900 T233:4429, 1905 T263:494, 1910 T325:3436.
Kaisa Kyläkoski: Kamariherra, Herrassöörinki ja Kokemäenkartanon torpparit. 2009 s. 104
Esko Pertola: Entisen Vähä-Torkkelin talon ja sen asukkaiden vaiheita Ylistaron kylässä. Teljän tanhuvilta VIII. 1974
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 285, 293, 296, 301 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)
Esko Pertola: Välähdyksiä Napparin talon monivaiheisesta historiasta. Kokemäen joulu 1999 s. 15-17
Satakunnan Sanomat 11.10.1908 [leike]

Tigerstedtit Napparissa: Tullaan ja mennään

Kapteeni Tigerstedt osti Napparin Kokemäen Ylistarosta vuonna 1899. Katsomalla pelkästään rippikirjaa voisi kuvitella tämän eksoottisen, enimmäkseen ulkomailla syntyneistä koostuvan, perheen asettuneen Nappariin asumaan. (Rouvan syntymäpaikka Sveitsissä ei ole kirkonkirjaan jostain syystä merkitty. Kuva on ote SSHY:n alkuperäiskuvauksesta. Perheen perustiedot löytyvät suhteellisen täydellisenä Adelswikistä.)

Mutta muista lähteistä syntyy toisenlainen kuva. Koska perheen kirjeenvaihdosta on säilynyt pääasiassa kapteenin kirjeet, on vaikea arvioida kuinka suuri osa perheestä asui Napparissa merkittäviä aikoja. Selvää on, että kapteeni itse teki töitä Venäjällä pääosan vuodesta ja vaimonsa asui lapsiensa kanssa toisinaan Helsingissä.

Kapteenin oleskelu Venäjällä selviäisi kirjeistä, joissa oli myös mainintoja matkasuunnitelmista, joista en tehnyt niistä muistiinpanoja. Sanomalehdissä raportoitiin hänen yöpymisensä Hotel Kämpissä ainakin 4.5.1899, 31.10.1900, 6.11.1900, 6.12.1900, 27.3.1901, 2.4.1901, 26.5.1901, 31.7.1901, 23.10.1901 (rouvan kanssa), 4.2.1902, 28.4.1902 (rouvan kanssa), 11.6.1902, 24.8.1902.

Hotelliyöpymisiä ei tämän jälkeen tarvittu sillä Tigerstedtit hankkivat asunnon Helsingistä. He ilmoittivat osoitteekseen Liisankatu 27:n osoitekalentereissa 1902-1903 ja 1903-1904. Sitten vuoteen 1913 Läntisen Heikinkadun 12 ja tämän jälkeen Kasarmikatu 44.  

Helsingissä oleskelu oli niin pysyvää, että perhe henkikirjoitettiin siellä ainakin vuonna 1905. (Tosin myöskin Kokemäellä!)

Tigerstedtien asumista Läntisellä Heikinkadulla (nyk. Mannerheimintie 10 / Lönnrotinkatu 1 eli hotelli Marski) valottavat muutamat sanomalehti-ilmoitukset. Joulun 1906 ajaksi perheeseen kaivattiin ruotsinkieltä osaavaa pienten lasten kaitsijaa. Syyskuussa 1907 tarvetta oli saksalaiselle, joka valvoisi lapsia ja keskustelisi heidän kanssaan. Joulukuun alussa 1908 palvelijatar hukkasi sata markkaa asioillaan. Syyskuussa 1910 haettiin ruotsinkielistä kotiopettajaa, joka osaa useampia kieliä ja vähän musiikkiakin.

Todennäköisesti kaupungista lähdettiin kesäksi Kokemäelle, jonne kapteeni Tigerstedtkin tuli Venäjältä lyhyemmäksi ajaksi. Tästä kertoo pariskunnan oleskelu Hotel Kämpissä Kokemäeltä käsin 23.6.1908 ja 30.6.1909. Ensiksi mainitun yöpymisen jälkeen rouva Tigerstedt on ainakin lähtenyt takaisin Kokemäelle. Helsingissä tai matkalla sieltä Tampereelle hän nimittäin kadotti kesäkuun lopussa 1908 kultaisen rintaneulan, jonka löytäjän toivottiin ottavan yhteyttä Nappariin.

 Helsingin rautatieasema tuli varmasti kaikilel perheenjäsenille tutuksi. Kuva SLS, Flickr Commons

Säilyneistä kirjeistä selviää, että 4.8.1913 kapteenin rouva oli Helsingissä ja Ave-tytär Napparissa. Miehelleen Nappariin rouva kirjoitti 15.5.1915 ja Napparissa hän oli miehensä kanssa 17.3.1916. Ave oli Helsingissä 27.3.1917, jolloin äitinsä kirjoitti Napparista.

Lähteet:
Sukutilat webissä
Kokemäen rippikirja 1891-1900 s. 474
Matkustaminen: kyseisinä päivinä julkaistut Helsingin sanomalehdet
Helsingin osoitekalenterit
Helsingin henkikirja 1905 U216:1004 
Kokemäen henkikirja 1900 T233:4430, 1905 T263:495-496
Työpaikka-ilmoitukset: Hbl 11.12.1906, 10.9.1907, 19.10.1909, 8.9.1910
Raha: Hbl 8.12.1908
Rintaneula: Hbl 1.7.1908
Severin 'Gustavovitj' Tigerstedt, gardeskapten, godsförvaltare, oljedirektör i Ryssland 1888-1918 I-II. 1996 s. 757, 762, 764 (Käytettävissä ainakin Åbo Akademin käsikirjoitusarkistossa.)

Tigerstedtit Napparissa: Prologi

Viime talvena selaamani Fredrik Långin romaani herätti huomaamaan, että tietoni Napparin Tigerstedt-kaudesta olivat vähäiset tahi olemattomat. Ottaen huomioon, että juuri tämän perheen kaksi poikaa asuivat nykyisessä osoitteessani, josta tein pienen historiikin, oli "syytä" kerätä lisätietoa. Minkä jälkeen se pitää jakaa. Ja "kartano"elämän esittelyyn sopivat mainiosti kesälauantait huomisesta alkaen.

Nappari Kokemäen Ylistarossa oli aivan tavallinen talonpoikaistalo vielä 1880-luvun alkaessa. (Tosin se mainitaan entisenä kestikievarina rautatietöiden raportoinnissa.) Tilanne muuttui, kun tila laitettiin myyntiin vuonna 1884. (Oheinen leike Rauman lehdestä 6.12.1884)

Ostajaksi tuli kruununnimismies O. J. Malm. Liekö hän ehtinyt Nappariin muuttaakaan, ennenkuin joutui/päätyi paikkakunnalta poismuuton myötä myymään tilan eteenpäin. (Oheinen leike Satakunnasta 24.2.1886)

Malmilta Napparin osti Kokemäenkartanon omistaja Eugen von Knorring. Hänen lyhyeksi jääneen omistuksensa katkaisi kuolema 2.1.1887. Perikuntansa omisti tilan vielä vuonna 1895.

Perikunnan omistuskaudella oli käynnissä rautatien rakentaminen. Syksyllä 1891 Napparin mailla työtä tekivät löysivät maasta miekan, jota luulivat kultaiseksi, ja "kaksi kupuraa suuresta lasisilmäin muotoisesta soljesta, joista kaarimainen keskiosa on hävinnyt". Muinaismuistot toimitettiin Helsinkiin "kruunun lunastettavaksi". Tietävämpien tarkastelussa miekan valmistusmateriaaliksi paljastui pronssi. (Muinaismuistorekisterin mukaan solkia oli vain yksi.)

Sivistys siis läheni Napparia rautatietä(kin) pitkin, mutta vielä keväällä 1892 kokemäkeläinen ampui tilan läheltä naarassuden, joka oli liikkunut alueella pari päivää. Rautatien linjausta on sittemmin muutettu, mutta vanhalle pohjalle 80-luvun alussa tehty pyörätie (Kokemäen "baana"!) auttaa paikan päällä hahmottamaan kuinka lähellä Napparia junat kulkivat ja ylittivät maantien. Aivan pihapiirin läheisyydessä oli radanvartijan tupakin.

Vuonna 1899 Napparin osti kapteeni Severin Tigerstedt, von Knorringin lesken veli. Sisarusten isä oli tullut Kokemäelle 1850-luvun lopussa sahayrittäjäksi eli Severin Tigerstedtille paikkakunta ei ollut vieras.

Lähteet:
Rauman lehti 6.12.1884
Björneborgs tidning 24.2.1884
Satakunta 24.2.1886, 13.3.1886
Kaisa Kyläkoski: Kamariherra, Herrassöörinki ja Kokemäenkartanon torpparit. 2009 s. 81, 103-104
Kokemäen henkikirja 1895 T200:4437, 1900 T233:4430
Rautatiestä, miekasta, sudesta: Rauman lehti 7.11.1891, Westra Finland 20.4.1892, 23.4.1892, 18.2.1893, Muinaismuistorekisteri.
Sukutilat webissä.

Yhteyksiä Tukholmaan 1500-luvun Kokemäeltä

Keskellä kesää tuli mieleen, että Olof Ångermania olisi pitänyt hakea Tukholman puhtaaksikirjoitetuista oikeuspöytäkirjoista. Tai siis niiden hakemistoista. Kesän takia aivoitus joutui odottamaan tämän viikon maanantaihin, jolloin SSS:n kirjaston ovet aukesivat. Yliopiston Topelia-kirjaston ovien aukeamista olisi joutunut odottamaan vielä kauemmin. Varastosta isoa kirjasarjaa en kehdannut Kansalliskirjastossa pyytää. Vieläkin tuntuu oudolta, ettei Stockholms Stads Tänkeböcker ollut jossain sarjajulkaisuhyllyssä.

Nostaessani osan kerrallaan hyllystä hakemiston plaraamiseksi juolahti mieleeni Kokemäki. Pianhan tuon katsoo paikannimihakemistosta samalla kuin Ångermania hakee. Ångermania en koskaan löytänytkään, mutta Kokemäestä tuli kolme varsinaista osumaa. (Kovin monelle muulle tällainen läpikäynti ei ilmeisesti ole tullut mieleen, sillä monessa osassa jopa hakemistosivut olivat aukileikkaamatta.)

Omalle tutkimukselle oleellisin osuma oli 21.1.&24.1.1590 käsitelty perintöriita, jossa vilahti eräs Haistilan Härkälän isäntä. Valitettavasti kylläkin vain uskotun miehen roolissa, mutta onhan se jotain sekin. Olla vastuussa Tukholmasta tulevan perinnön toimittamisesta Poriin.

Marginaalista lisää Kokemäen sukututkimukseen toi 5.11.1544 käsitelty juttu. Anders Hindrichsson Meinikkalasta myi vaimonsa veljeltään saaman perinnön. Veli Gregers Thomessonin kuolinpaikka oli "Antuna j Edz sochn". Kirjahyllyni pieni Ruotsin kartta tuntee neljä paikkaa nimeltä Ed, joten en pysty kommentoimaan sitä kuinka kauas toisistaan sisarukset olivat päätyneet. Todennäköisin vaihtoehto lienee se, joka on lähinnä Tukholmaa, jossa perintö myytiin paikalliselle porvarille. (Suvanto ei tunne Satakunnan henkilötiedostossa Meinikkalassa Anders nimistä isäntää 1540-luvun alussa.)

Pisin ja antoisin juttu oli käsittelyssä 19.5.1581. Oikeuden eteen astui Matz Knutsson Köyliön Pehulasta [tulkintani sanasta Päholbÿ, SAY:stä löytyy vahvistusta] ja Kokemäen Ylistarosta Hinrich Thommeson äitinsä Brita Staffensdotterin asialla. Sopiva Henrik Thomasson löytyy Ylistaron Uotilasta, jonka vaiheista on Ulla Koskisen ja Virpi Nissilän oiva Genos-artikkeli, jossa on sekä Henrik että äitinsä mukana.

Perintö oli kivitalo ja tontti Tukholmassa. Sen oli jättänyt vaimo Walborgh, Nilz Spedzen leski. Matzin ja Britan kanssa samaan perikuntaan kuului Jöns Larsson, joka oli porvari "Torsilie"n kaupungissa, sekä Jönsin vaimon Marthe Staffansdotterin jo kuolleen sisaren lapset. (Anbytarforumilla esitetyn perusteella Torsilie on Torshälla.)

Patronyymien perusteella voisi arvailla Jönsin olevan naimisissa Britan siskon kanssa ja joku sisar ehkä päätynyt Köyliöönkin?

Matz ja Hinrich myivät omat osuutesa Jönsille eikä heidän tarvinnut kiinteistöstä enää huolehtia. Kiinnostuneille kuitenkin tiedoksi talon sijainti: "widh Södre porth vthi hustru Karin Anders Simonssons grändh vpå södre sÿden näst neden för Oluff wägers hus." Ihan selvä kuvaus, voisi vaikka poiketa katsomassa, kun seuraavan kerran Tukholmassa käy.

Alla Tukholma pohjoisesta päin vuoden 1570 paikkeilla eli perintötalo eteläisen portin vieressä ei tässä näy. Kuva Wikimediasta.

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 41

30-vuotias Fanny Seppälä saapui New Yorkin satamaan 25.5.1910 Liverpoolista lähteneellä Carmania-laivalla. Hän oli syntynyt Kokemäellä ja sinne, Ylistaron kylään, jäi äiti Ester. Fanny asui Minnesotan Minneapoliksessa vuodet 1910-1913 ja lähti sitten käymään Suomessa. Hän palasi New Yorkiin 26.1.1914 Liverpoolista tulleella Cedric-laivalla.

Saman laivan kyydissä olivat 23-vuotias Varma Kangasvalli, jolta jäi Kokemäelle isä Kustaa Kangasvalli Vallilan kylään, 17-vuotias Martta Setälä, jota jäi kaipaamaan isä Evert Setälä Ylistaron kylässä ja 17-vuotias Senja Lundgren, jonka Kokemäelle jäänyt omainen oli isä Frans Lundgren Ylistarossa.

Martta ei ollut ensimmäinen Kokemäeltä Amerikkaan lähetnyt Setälä. Bostonin satamaan Arabia-laivalla oli 1.6.1907 saapunut 30-vuotias Hemming Setälä seurassaan Kokemäeltä 26-vuotias Frans Kivessilta. Molemmat ilmoittivat vastaanottajakseen Veini Viikarin Minnesotan Duluthissa. Tämä lienee Vernel Aksel Viikari, joka oli itse tullut Bostoniin 31.1.1907 20-vuotiaana, vastaanottajanaan Frans Vehka. Viikari vastaanotti samana keväänä toisenkin kokemäkeläisen, 11.5.1907 tuli New Yorkin satamaan 23-vuotias Otto Lemponen. Samalla laivalla Kokemäeltä tyullut Akseli Palonen oli matkalla Hjalmar Bärholmin luo.

Hemming palasi Suomeen, jossa oli elossa äiti Fina, ja tuli uudelleen Bostoniin 1.2.1913 mukanaan 30-vuotias vaimonsa Eeva. He ilmoittivat vastaanottajakseen Frans Kiven.

Hemmingin luo Minnesotaan suuntasivat New Yorkin satamaan 19.5.1913 Kokemäeltä tulleet 23-vuotias Otto Lehtonen ja 18-vuotias Juho Jaakola. Otolta jäi Kokemäelle Otto-isä ja Juholta Penttilän kylään äiti Lovisa.

Lähteet:
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1910; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_1486; Line: 25; .)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 ( Year: 1914; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2254; Line: 4; .)
Ancestry.com. Boston Passenger Lists, 1820-1943
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1913; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2081; Line: 15; .)
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 (Year: 1907; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_892; Line: 21; .)

Lars Hordeel digitoituna

Nimimerkki Benedictus totesi SukuForumilla Kokemäen Ylistaron Horelliin liittyen "Googlaamalla ei löydy kuin runsas määrä tietoa Lars Hordeelista Juhanan vaimon puolisosta." Mistä inspiroiduin tarkistamaan minkälaisia osumia tulee GoogleBooksin puolelta 1500-luvulla eläneestä miehestä:

Swea och Götha Höfdinga-Minne, Volume 2 (1835):



DelaGardiska archivet, eller Handlingar ur Grefl. DelaGardiska ..., Volume 5 (1834)

s. 193



s. 236



s. 237



Osumia myös Kansalliskirjaston digitaalisoiduista aikakauslehdistä: Suomi-lehden osaan 2 (1864) ja 1 (1862), jossa on Lindströmin Kokemäen pitäjäkuvaus.

Mitä tulee Ylistaron Horelliin niin Suvanto toteaa Satakunnan henkilötiedostossa:

Vuoden 1589 tarkastusmaakirja (VA 2401a) s. 102: Lasse Henriksson till Växiö omisti Ylistarossa 16 äyrin tilan, joka oli hänellä isän perintöä. Se oli nyt rälssiä (Lauri oli aateloitu 1576, ja hän nimitti itseään pääkartanonsa Kangasalan Vääksyn mukaan).

Ja tästä eteenpäin (minulle Forsbystä tuttua rataa): Anna Hordeel (Hans Boije)-> Margareta Boije (Arvid Forbus). Mutta sitten Lindströmin keräämien tietojen mukaan Boijen perintöomaisuutta kutsutaan vuonna 1653 Michel Hordelin säteriksi.

SAY:ssä 1654 - 1673 lukee vuoden 1664 ja Malmi+Horellin kohdalla "Berättas vara Matts Henderssons och Mich Hordel Säteri, som doch bör ransakas." Vuoden 1668 kohdalle merkitty puutarhurimestari Thomas viittaa siihen, että tilojen hallinta edelleen yhteydessä Kokemäenkartanoon. Kuin myös se, että SAY:ssä 1674-1693 puhutaan krevi Axelin [de la Gardie] säteristä. Sitten menee niin sotkuiseksi, että olen kiitollinen ettei minua kiinnosta mistä Horellin isännäksi saapuu vuonna 1686 Henrik Eriksson. Malmilla edelleen tuolloin lampuoteja. Ja vuosina 1688-90 maanmittaaja Olof Mört.

Markkinoita

Kun viimeksi (kauan, kauan sitten) työstin Petter Sundin elämäntarinaa yritin etsiä kokoon markkinoita, joilla hän kauppiaana olisi voinut käydä. Silloin ei osunut käsiini Johannes Qvistin Finlands marknader och finska landsbygdens handelsplatser 1614-1772, josta vastaus olisi varmasti löytynyt vauhdikkaammin.

Varmuuden vuoksi tarkistin Kokemäen kirjan paikkakuntahakemistosta. Täh, löytyi? Minulta on mennyt ohi tähän asti tai sitten unohtunut jossain vaiheessa. Kirjan mukaan Kokemäellä, Ylistaron kylässä, pidettiin talvimarkkinat 20. päivä tammikuuta ja kalenterivaihdoksen jälkeen 13. päivä ainakin vuodesta 1764 eteenpäin. Vuonna 1769 Ala-Satakunnan edustajat anoivat paikkaa siirrettäväksi Harjavallan Tortttilaan ja aikaa siirrettäväksi. Ehdotettu ajankohta meni päällekkäin Turun markkinoiden kanssa eikä muutosta näin tehty.

Vanhan kirjasuomen korpuksen almanakkateksteistä löytyy useita markkinaluetteloja, tässä 3 esimerkkiä shoppailumahdollisuuksista:

[1705] Wuotiset Marckinat Suures Ruhtinan Maasa Suomesa ja Pohjan Maalla. Tammi-Cuusa. CImi Markinat sijnä 1. Tammercoskella ja Hämen Linnasa / sijnä 6. Turusa ja Isois Kyröis / Pohjamaalla / 19. Caris Lohjalla ja Udesa Caupungisa 25. Helme-Cuusa. Cajanasa / Mynämäesä ja Isol Lohjalla sijnä 2. Nandalis si. 9. Kesä-Cuusa. Turusa sijnä 17. Paldamos / Kemis ja Iios sijnä 24. Heinä-Cuusa. Helsingforsis ja Borgos si. 2. Rymmättylös ja paimios sijnä 25. Nawos Lemus / Udesa Kircos / HämenLinnas Brahen Caupungis ja Salos sijnä 29. Elo-Cuusa. Mynämeäs / Uhlos / Wasas ja Umos sijnä 10. Wanhas Carlebys / Tammercoskell / Halicosa ja Biörneboris sij. 24: Syys-Cuusa. Turus / Wijboris / Lapwedes / Helsingforsis ja Sibbos sinä 8. Borgos / Taiwassalos ja Raumal 31. Laitilas 29. Loca-Cuusa. Pernos ja Halickos sijnä 7.

1742. Wuoden Marckinat Suomesa Tammi Cuusa. KEmisä 2. p. Borgosa / Hämen-linnasa ja Raumalla 6. p. Turusa 19. p. Udescaupungis ja Carjalohjalla 25. p. Nandalis 27. p. Taiwassalos 28 p. Helme Cuusa. Kajanas / Mynämäes ja Lohjalle 2. p. Lohjalla 20. p. Malis huhti ja tuoco cuusa Eij pidetä yhtäkän markinat Suomesa. Kesä cuusa. Turusa 18. p. Oriwedes p. Cajanas ja Maskus 24. p. Heinä cuusa. Laitilas 2. p. Udes-Carlebys / Hämen-linnasa / Nawos ja Lemus 29. p. Elo cuusa Tammelasa Jockiaisten Cappelin tykönä 5. p. Ulos / Wasas / Kajanas ja Mynämäel 10. p. Biörneboris / Halikos ja Pöytiäl 25. p. Huittisis 30. p. Syys cuusa. Turusa ja Lappenrannasa 8. p. Raumolla ja Jacobstadis 21. p. Nandalis / Laitilas / Paimios ja Pernos 29. p. Loca cuusa. Halikos 7. p. Marras ja Joulu cuusa Eij yhtäkän markinat pidetä Suomesa.

1752. Wuoden Marckinat Suuren Ruhtinan-Maasa Suomesa. JAN. eli Tammi-Cuusa. HÄmen-Linnas, Närpisis, Raumall ja Tammercoskel sinä 7 päiw. Anianpeldo s. 14 p. Isos-Kyrös ja Turus sinä 20 p. Helsingforssis s. 25 p. Taiwassalos s. 29 p. FEBR. Helme-Cuusa. Cajanas, Isoll-Lohjall, Lapposa, Mynämäes ja Uudes Caupungis s. 3 p. Naandalis Tuhca Keskiwijckona eli s. 13 p. Limmingos ja Sastmolas s. 15 p. Biörneborisa s. 22 p. Ekenäsis s. 25 p. MART. Maalis-Cuusa. Isol-Lohjall s. 9 p. Ekenäsis s. 26 p. APR. Huhti-Cuusa. Ei Suomesa Marckinoita pidetä. MAJ. Touco-Cuusa. Hämen-Linnas s. 27 p. JUN. Kesä-Cuusa. Turus s. 18 p. Oriwedes s. 20 p. Maskusa sinä 24 p. Laitilas s. 29 p. JUL. Heinä-Cuusa. Wehmalla ja Tyrwäs s. 13 p. Kemis s. 24 p. Kemiös, Rymmättyläs ja Wörös s. 25 p. Hämen-Linnas, Lemus, Nawos, Uudes Carlebys ja Uudes Kircos s. 29 p. AUG. Elo-Cuusa. Tammelas s. 5 p. Cajanas, Iios, mynämäes ja Perniös sinä 10 p. Abborforssis, Biörnboris, Halicos, Harjus, Oulus ja Tammercoskel s. 24 p. Huittisis s. 28 p. SEPT. Syys-Cuusa. Helsingforssis, Sibbos, Turus, Uumos ja Waasas s. 9 p. Anianpeldo ja Borgos s. 14 p. Stockholmisa s. 20 p. Helsingforssis, Jacobstadis, Ilmolas, Pirckalan Sillall, Raumalla, Pietarisaares ja Lappijärwen Cappelin tykönä s. 21 p. Lapposa, Laitilas, Naandalis, Paimios ja Pernos s. 30 p. OCT. Loca-Cuusa. Stocksuddis Tenholan-Pitäjäs sinä 1 p. Halicos s. 7 p. NOV. Marras-Cuusa. Wesilahdes ja Wörös s. 30 p. DEC. Joulu-Cuusa. Thoman päiwänä pidetään wähät Marckinat joca Caupungis.

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 22

Kaarle Fredrik, kotoisammin Kalle Freetrikki, syntyi Kokemäellä 22.5.1880 ylistarolaisen torppari Juho Daniel Kuusiston ja vaimonsa Marjaanan pojaksi. Vähävaraisesta perheestä huolimatta Kaarle aloitti Porin lyseossa vuonna 1892 ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1900.

Teologian opintojen aloittaminen viivästyi vuodella, jonka aikana Kaarle Fredrik oli väliaikaisena kansakoulunopettajana Kiikassa. Helsinkiin päästyään hän ei aikaillut vaan valmistui jouluksi 1904 ja vihittiin papiksi seuraavan vuoden alussa.

Oltuaan 6-7 vuotta kirkkoherran apulaisena Ylistarossa (pitäjä, ei Kokemäen kylä) Kaarle Fredrik sai kutsun Amerikasta ja aloitti helmikuussa 1911 Hibbingin y.m. seurakuntien paimenena. "Vaatimattomana hän otti toimekkaasti osaa yhteisiin töihin; paitsi seurakuntainsa uskollista hoitoa hän ehti jo avustella yhteisiä julkaisujamme."

Mutta vielä saman vuoden puolella "umpisuolen tulehdus oli kehittynyt liian pitkälle, ettei toimitettu leikkauskaan enään voinut estää kuolemaa." Kuusisto kuoli 1.11.1911. "Vainaja, vaikka oli naimaton, jätti jälkeensä monta surevaa, entisen ja uuden seurakunnan ja monet ystävänsä. Hän on päässyt lepoon Herransa luo."

Lähteet:
Kuusisto, Kalle Freetrikki. Kirkollinen kalenteri 1912, s. 207-208 (tästä suorat lainaukset)
Kokemäki rippikirja, 1869-1879 s. 302, 1881-1890 s. 355, 1891-1900 s. 446
L. H. Sandelin: Porin lyseo 1879-1904
Porin lyseo 1879-1929
Porin lyseo 1879-1954.

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 13

Esko Pertolan kirjasta "Se on totta kos sanot" Kaskuja Kokemäeltä (1993) löytyy sivulta 96 pätkä

Harmaasta pirtistä Ylistaron Matomäestä lähti v. 1905 Amerikkaan rento nuori mies Juho Warell. Hän ehti jo täälläkin tuollaisen - "kuin mä hänen sanosin" - rivakan elämän alkuun! Muutamia "yksinpualin" hankittuja ihmisenalkuja oli jo hänen tilillään pari tulossa, kun hän luikahti yli valtameren. Uusilla olinpaikoillaan hän kuitenkin varsin pian vakiintui hyväksi työmieheksi, jopa pomoksi! Joskus kyllä tuli otetuksi viskiä ja tästä seurasi - kuten samoihin aikoihin täältä muutanut Frans Wehka on kirjoittanut - että "kyllä se Jussi monta kertaa saluunan tyhjensi". Vuosisadan vaihteen aikoina "sokkee-Oskari" sepitti laulun silloisesta Ylistaron kylästä ja on siinä yksi värsy omistettu juuri Jussille:

"Veron päälle se Varelin Jussi
maalarille lähti,
ja neljänkymmenen viikon päästä
syntyi se flikka nätti."

Juho Fredrik Warell oli syntynyt 7.11.1875 Ylistaron Mäki-Horellin rengin Johan Isakssonin (s. 21.12.1829 Kullaa) ja Anna Johansdotterin (s. 27.10.1843 Kokemäki) pojaksi. Perhe muutti sitten Ylistaron Ketalaan, jossa Warell sukunimen ottanut isä kuoli vuonna 1892 ja äiti vuonna 1896.

Juho otti passin Amerikkaan 13.5.1905. Väestönlaskennoissa 1910, 1920 ja 1930 hän asuu Minnesotan Duluthissa naimattomana. Anna Rostedtin jäämistöstä Kokemäki-seuran haltuun siirtyneessä valokuvassa hän kuitenkin poseeraa vaimon kanssa valokuvaamossa "The Hoffman Studio, Illinois".

Duluthin Johan F Warell on kuitenkin oikea henkilö, sillä hän ilmoitti kutsuntakortissa vuonna 1917 lähimmäksi sukulaisekseen Paavo Westin samasta kaupungista. Paavo oli syntynyt Kokemäellä 22.6.1892, äitinään Johanin sisko Maria Josefina (s. 12.2.1870) ja isänään Juho Kustaa Fransinpoika Rostedt (s. 23.9.1863 Nakkila). Paavo omaksui Amerikassa uuden sukunimen lisäksi etunimestään muodon Paul, joka näkyy hänen kutsuntakortissaan vuonna 1917. Kortissa on huomautus, että hänet on jonkinlaisesta joutilaisuudesta pidätetty. Paul West kuoli Los Angelesissa 3.2.1963.

Paavo/Paulin isän veli Oskar Vilhelm Rostedt syntyi Kokemäen Vallilassa 18.3.1875 ja otti passin Amerikkaan 20.3.1903. Vuoden 1910 väestönlaskennan aikaan hän oli hiilikaivostyöläinen Wyomingissa.

Lähteet:
Esko Pertola: "Se on totta kos sanot" Kaskuja Kokemäeltä . 1993
Kokemäki rippikirja, 1869-1879 s. 289 , 298, 1881-1890 s. 351, 1891-1900 s. 439
Siirtolaisuusinstituutti - passiluettelo
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Year: 1910; Census Place: Duluth Ward 4, St Louis, Minnesota; Roll T624_725; Page: 9A; Enumeration District: 169; Image: 271.)
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Year: 1920;Census Place: Duluth, St Louis, Minnesota; Roll T625_858; Page: 6B; Enumeration District: 109; Image: 682.)
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census (Year: 1930; Census Place: Duluth, St Louis, Minnesota; Roll 1126; Page: 23B; Enumeration District: 58; Image: 875.0.)
Kokemäki-Seuran valokuvien luettelo
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918 (Registration Location: St Louis County, Minnesota; Roll 1675463; Draft Board: 3.)
Ancestry.com. California Death Index, 1940-1997 (Place: Los Angeles; Date: 3 Feb 1963; Social Security: 332189706.)
Ancestry.com. Social Security Death Index (Number: 332-18-9706;Issue State: Illinois;Issue Date: Before 1951.)
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Year: 1910; Census Place: District 6, Carbon, Wyoming; Roll T624_1745; Page: 13B; Enumeration District: 35; Image: 1099.)

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 5

Gustaf Oscar syntyi Kokemäellä Vallilan Kangas-Vallin rengin Gustaf Karlssonin (s. 5.1.1850) ja tämän vaimon Amanda Henriksdotterin (s. 3.11.1853) pojaksi 9.12.1874. Perhe muutti vuonna 1880 Ylistaron Horellin Riihimaan torppaan.

Vuoden 1910 väestönlaskennan mukaan Gustaf Oscar Riihimaa oli saapunut Amerikkaan vuonna 1902. Perheensä hän oli perustanut jo Suomessa, mennyt Kemissä naimisiin 3.9.1894 Paaavolasta 20.6.1872 syntyneen Liisa Viitalan kanssa. Suomessa heille syntyi tytär Lilja (s. 1.7.1896 Kemi) sekä kaksoset Ester Maria ja Edward Oscar (s. 5.9.1901 Kemi).

Seuraava lapsi William Johannes syntyi 12.9.1902 jo paikassa Negaunee, Marquette, Michigan. Sieltä perhe löytyy myös vuoden 1910 väestölaskennassa, jolloin Gustaf Oscar oli töissä kaivoksella. Perheeseen oli syntynyt vielä tyttäret Nellie Elisabeth 28.5.1907 ja Laura 21.3.1909. He eivät ole ehtineet perhepotrettiin, jossa William on isänsä sylissä:

Vuoden 1917 kutsuntakorttia täytettäessä Gustaf Oscar oli maanviljelijä, samoin kuin vuoden 1920 väestönlaskennassa. Hän kuoli 11.9.1927.

Lähteet:

Kokemäen rippikirja 1869-1879 s. 199, 287, 1881-1890 s. 336, 1891-1900 s. 422
Ancestry.com. 1910 United States Federal Census (Census Place: Negaunee Ward 1, Marquette, Michigan; Roll T624_662; Page: 13B; Enumeration District: 196; Image: 746.)
Ancestry.com. World War I Draft Registration Cards, 1917-1918
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census (Census Place: Maple Ridge, Delta, Michigan; Roll T625_762; Page: 4A; Enumeration District: 71; Image: 564)
Gayle Perlmutterin sukututkimus. Samasta valokuva, jota käytetty hänen luvallaan.