Mies ja viina

Kesän alussa ilmestyi artikkelikokoelma Näkymätön sukupuoli. Mieheyden pitkä historia, joka takatekstin mukaan on suunnattu tutkijoille, mutta ”palvelee kuitenkin erinomaisesti myös mieshistoriasta kiinnostunutta laajaa yleisöä”. Onkohan kaksijakoisen kohderyhmäajattelun perua se, että kirjassa on käytetty erinomaisen hankalia loppuviitteitä? Kun lähdeluettelot ovat sitten vielä omana osionaan, artikkeleittain, vaatii yksittäisen viitteen selvitys turhan paljon työtä.

Mieshistoriasta kiinnostuneeksi en itseäni laske ja kun puolet artikkeleista käsitteli 1900-lukua, merkittävimmäksi anniksi nousi Kustaa H. J. Vilkunan Viina miehen mitta: Vapaa-ajalla rakennettu miehekkyys 1550-1850. Suosittelen sitä luettavaksi kaikille arjen historiasta kiinnostuneille. Ja aineettoman kulttuuriperintömme suojelijoille.

"Hevonen, tappelut, uhkapeli ja ennen kaikkea alkoholi - tai paremminkin sen nauttiminen - yhdistivät miestenpuolta säädystä toiseen, myös pappeja". Oikeustapauksista ja rovastintarkastusten pöytäkirjoista Vilkuna luo kuvan ajasta, jolloin "Tarjotusta juomasta kieltäytymistä pidettiin syvästi loukkaavana ja täysraittiutta suorastaan omituisena ja epämiehekkäänä."

Vilkunan kieltä on ilo lukea. Artikkelissa hän ei avaa käyttämiään oikeustapauksia ja soisin näkeväni häneltä aiheesta laajemman - ja vielä suuremmalle yleisölle suunnatun - tekstin.

Aikarajauksen jälkeisiä tapoja voikin sitten poimia sanomalehdistä. Artikkelia lukiessa tuli mieleen nimipäivien vieton kuvaus. Oheinen kuva (Velikulta 3/1901) on artikkelin perusteella epärealistinen, naiset ja miehet eivät juoneet keskenään. Tai siis naiset eivät juoneet kun miehiä oli läsnä.

Aihetta sivuten opinnäyte naapurimaasta

• Engström, Alexander: Bacchus and social order: Noble drinking culture and the making of identity in early modern Sweden