Papin tyttären pojantytär

Viime viikolla Kansallisarkistosta tilausta odotellessani silmäilin läpi SKS:n Suomi-sarjan 1900-luvun osia. Kielitieteen lomassa on historiaa, josta löytönä esittelyyn Anja Aallon Samuel Roos - Suomalainen sanaseppä. Suomi 108:2. 1959.

Nimi Samuel Roos kutitteli muistiani ja pian tekstistä palautuikin mieleeni, että meillä on yhteinen esi-isä Petrus Ercovius. Roosin elämänkertaa hyödyntävästä Y. S. Koskimiehen Genos-artikkelista olin poiminut talteen muistitietoa tästä papista.

Aalto käytti samaa peruslähdettä. Toisin kuin Koskimies hän mainitsee, että

"Samuel lähetettiin joulun edellä 1795 veljensä mukana "Faster Marian" luokse, joka siihen aikaan piti lastenkoulua Eurajoen Rikantilassa. Kun hänellä oli aivan erikoinen kyky käsitellä lapsia ja lisäksi harvinaisen kaunis lauluääni, hän sopi hyvin opettajaksi kouluunsa, jossa lukutyön ohella myös laululla ja leikillä oli runsas sijansa." (s. 14)

Samuel kävi Maria-tätinsä koulua viisi talvea. Opetussuunnitelmaan kuului ainakin suomenkielinen katekismus ja aapinen.

Kuka oli tämä opettajatar? Luntaten Iiro Karin sukutaulustosta Maria oli 4.8.1754 syntynyt Eurajoen Rikantilan Nurkin isännän Johannes Åkenpojan esikoinen, jonka yhdestä pikkuveljestä tuli talon seuraava isäntä sekä Samuelin isä ja toisesta pikkuveljestä Turun akatemian käynyt kirkkoherra.

Maria meni 4.2.1777 naimisiin räätälinpoika Johan Henrikssonin kanssa. He asuivat Rikantilan kylässä (Eurajoki RK 1777-82, 1783-88). Johan kuoli jo vuonna 1785 ja kahden lapsen kanssa jäänyt Maria lienee tämän jälkeen aloittanut koulunpidon elatuksekseen. Hän meni uudestaan naimisiin vasta 20.10.1801. (Eurajoki RK 1789-1794, 1795-1800, 1801-1806)

Mistä talonpojan tytär oli saanut tiedot ja taidot opetukseen? Aapinen ja katekismus eivät ehkä paljoa vaatineet, mutta kotoaan hän on voinut saada sekä tietotaitoa että mallia. Koskimiehen Roosin elämäkerrasta saamien tietojen mukaan Marian isän vanhemmat Åke Åkenpoika Tumulin (1700-1769) ja (kirkkoherra Petruksen tytär) Valborg Ercovius (1702-1742) nimittäin molemmat olivat toimineet Eurajoella opettajina. Isänisänsä kuollessa Maria oli 15-vuotias.

Ajan koulutuksen kuvitukseksi leike Kruunupyyn kirkkoherra Erik Juveliuksen vuonna 1781 julkaistun kirjasen En liten barna-bok. Yxi pieni lasten-kirja kannesta.

Satunnaislöytöjä satakuntalaisista kaukana kotoa

Joku verkkohaku vei minut Ruotsin Rötter-sivuston osioon Tillfällighetsfynd eli satunnaisia löytöjä. Siellä on erillinen osio Finland (utom Åland), jonka 171 löytöä oli mielenkiintoista selata läpi. Suurin yksittäinen ryhmä olivat ison vihan aikaiset pakolaiset, joista jääneitä merkintöjä oli otettu talteen eri puolilta Ruotsia.

Suoranaisesti omaan tutkimukseen kuuluvaa osumaa en saanut. Lähimmäksi tuli Botkyrkan (Södermanland) haudattujen listasta poiminta

1691 dog Mats Henriksson, född 1625 i Eurajoki socken, Mulla by. Föräldrarna Henrik Grelsson och Margareta Tomasdotter.

Paikallistuntemusta minulla on sen verran, että tunnistin Mullan Mullilaksi. Lasse Iso-Iivarin talonhaltijaluettelossa on Virpi Nissilän tiedonanto, että Mullilan Faltussa on ollut isäntäpari Henric Grelss ja Margareta Thomasd Kauppi. Nissilän tieto on todennäköisesti tuomiokirjoista. SAY:ssä Eurajoki 1634-1653 näkyy vain Henric.

Botkyrkan ei ole kauhean kaukana Tukholmasta, mutta on sinne Eurajoelta 1600-luvulla matkaa tehty. Kuvituksena pitäjän kirkon kulmassa uusiokäytetty riimukivi ("Sö 285, Botkyrka kyrka detalj" av User:Jssfrk -. Licensierad under CC BY-SA 3.0 via Wikimedia Commons)

Hakiessani satunnaislöytöjä uudelleen esille tämän kirjoittaakseni yritin käyttää sivuston omaa hakua. Mistä tuli mieleen tarkistaa löytyisikö mitään kokemäkeläisistä....

Kuten äskettäin mainitsinkin, Emigrantforumille on syötetty Ruotsin vallan aikaankin Suomesta "Ruotsiin" muuttaneita. Tällainen oli esimerkiksi Henrik Lukasson, joka porvariksi Kristiinankaupungissa 25.10.1699 päästessään, kertoi syntyneensä Kokemäellä. "Siirtolaiseksi" hänet on laskettu ison vihan aikaisen pakolaisuuden tähden!

Anbytarforumilta sain osuman tiedonantoon, jossa mainitaan "Margareta Turdfjaell, född Messman, hette uppenbarligen bara Margareta och hon var född 24/7 1781 i Gävle, dit fadern Gustaf Fredrik Messman, ursprungligen från Kumo, hade flyttat och etablerat sig som källarmästare." Lähteenä Gerald Enckellin artikkeli (Genos 58, 1987, s 188-208 o 219).

(Huom! Anbytarforumilla tehty haku tuottaa enemmän tuloksia kuin Rötter-sivulla. Eli tosihaut kannattaa tehdä keskustelupalstan puolella.)

Neljä kaivausjuttua

1) Kiinnostukseni arkeologiaan on edelleen päältä katsomisen tasolla. Time Team näkyy kuulemma Suomessakin jollain erikoiskanavalla, mutta minä olen kahden DVD-pakettini varassa. Niiden lisäksi olen kesän kuluessa katsonut seuraavaa kautta mainostavia YouTube-videoita. Kokosin niistä arkeologiasta yleisemmin kertovan soittolistan.

2) Ilari Aalto on raportoinut blogissaan Mullan alta AboaVetuksen löydöistä niin ahkerasti, että olen unohtanut seurata museon omia raportteja. (RSS-syöte uutissivuun olisi kiva...) Arkeologin löytöjä:

• piikiven palat
• nuppineulat
• apilasolki
• saksalaisen kivisavikeramiikan pala
• Vaasa-ajan kolikot
• liitupiipun palaset
• lyijyinen ristiriipus 

3) Eurassa on tällä viikolla alkanut yleisökaivaus, josta on luvattu raportoida blogissa Kulttuurien kerroksia Kauttualla. Historiallisen ajan kylän kaivaus Satakunnassa! Jee!

4) Eurajoella sijaistevaa Liinmaan linnaa (jonka näin pari kesää sitten) on Wikipedian mukaan viimeksi tutkittu arkeologisin kaivauksin 2000-luvun alkuvuosina. Muinaisjäännösrekisteristä selviää tätä aiemmat tutkimukset vuodesta 1962 alkaen. Pitäisiköhän sinne lisätä yksi kaivauskertomus, jonka löysin Uuden Suomettaren numerosta 1.8.1879? Nakkilasta kotoisin oleva torppari oli aarretarinan inspiroimana toimessa:

Vallituksen sisä-reunaan kaivoi hän noin 2 sylen syvyisen kuopan. Mutta silloin tunsi ukko luissaan aavistuksen, että tie kellariin kulkeekin hiukkasen syrjempää. Alkoi siis kaivamaan uutta kuoppaa ja jatkoi sitä aina 4 syllän syvyyteen, mistä hän toi tikapuita myöten kesselillä multaa ja rikottuja kiviä. Mutta nyt ilmaantui kummallinen, toivorikas näky! Kuopan pohjassa oli pari rinnakkain asetettua suurta, kiveä, jotka ukon huimista iskuista eivät ottaneet särkyäkseen. Ukko oli kuin seitsemännessä taivaassa, hän oli muka kellarinsa katolla, mutta sisäänpääsy oli kielletty. Tietysti! ryövärit ja varkaathan katosta sisälle tunkevat. Kuin kuopan ahtaus ja sen seinissä riippuvat vaaralliset kivet estivät työn jatkamista, päätti ukko ulkopuolelta tulla läpi vallin samaa kuoppaa kohti ja toivoi samalla löytävänsä salatien ja itse oven kellariin. Ei tarminne mainita, että hän kumminkin on eksynyt "tieltään"; hän sanoikin — käydessäni tuota huhun kertomaa kaivamista tiedustelemassa — jo löytäneensä "halssin", mutta ties' Herra, minne se taas katosi. Äijä parka, jolla on toisinaan joku tuttavistaan ollut apuna, on jo uhrannut vilkkaalle mielikuvitukselleen noin 100 työpäivää. Väliaikoina on hän käynyt hoitamassa 3—4 peninkulman päässä oleman torppansa töitä. Kaivamistyö on muutoin vaikeata; vallituksesta ei saa ilman rautakankea juuri mitään lähtemään. Ja kaikkien näiden ponnistusten palkkana on tähän asti ollut vain muutamat kappaleet luuta ja tiilikiveä sekä 2, 3 pahoin ruostunutta naulaa, jotka jo ilmestyivät ruokamullan alla olevasta tuhkakerroksesta.
...
Puhumattakaan köyhän torpparin kalliista ajan hukasta, tulee esiin kysymys, eiköhän tämäkin vallitus, vaikka se arvattavasti johtaa syntynsä uudemmalta ajalta, kuului niihin kiinteisiin muinaisjäännöksiin, joiden särkeminen on kielletty. Luulisin tähän vastattavan myöntämällä. Mutta ellei nyt aivan sanallisesti tätä oteta lukuun, en luulisi ukon tähän asti tehdystä kaivamisesta todellisuudessa olevan juuri mitään haittaa, kuin ei sitä vaan vuosikausia jatketa. Erottuani ukosta, lupasi hän säilyttää löytämänsä vähäpätöisetkin kapineet ja jättää särkemättä, jos jotakin kiinteätä löytäisi — vallitusta kokonaisuudessaan tietysti lukuun ottamatta, allekirjoittanut taas lupasi laittaa seikasta asianomaisille tiedon ratkaisevan lausunnon saamiseksi.

Yläkulman valokuvassa (Swedish National Heritage Board, Flickr ) kaivetaan ruotsalaista linnaa 1200-luvulta

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Kiinteitä muinaisjäännöksiä Ulvilan kihlakunnassa. Bidrag till kännedom om Finlands natur och folk 33 (1880)

Kaunissaaren sivutuotteita

Kaunissaaren tapahtumien lisäksi sanomalehdistä löytyi Kaarle Söderman Kuivalahden vaalilautakunnan jäsenenä (Talonpojan Lehti 4.9.1906), Kaunissaaresta kirjanpitäjä Kaarle Söderman taksoistuslautakuntaan (Länsi-Suomi 3.10.1907), Kaarle Yrjö-pojan kuolinilmoitus (Länsi-Suomi 28.1.1909), Hilja-tyttären valmistuminen Porin kauppakoulusta (Etelä-Suomi 5.6.1909) ja Laura-tyttären hyväksyminen Fredriksforsin (Leineperin) puutarha- ja emäntäkoulun oppilaaksi (Länsi-Suomi 19.4.1910).

Mutta sukututkimuksellisesti ja henkilöhistoriallisestikin mielenkiintoisin oli Suomalaisen Virallisen lehden ilmoitus (m.m. 7.9.1899), joka alkoi Karl Södermanin kirjeellä:

Ristiinan kaupungin raastuvanoikeudelle. Kuten viime Huhtikuun 27 päivänä olemme saaneet tietää on merikapteeninleski Johanna Lundström, jota kuoli täällä Toukokuun 30 päivänä 1898, ennen kuolemaansa määrännyt että hänen jälkeenjäävä omaisuus on tasan jaettava Perämiehentyttären Aina Aleksandra Lundströmin ja hänen viiden sisaruksen lasten kesken. Tämän johdosta saamme minä Karl Viktor Söderman vainajan sisaren poikana ja minä Frans Wilhelm Rosnell vaimoni, vainajan sisarentyttären Johanna Matilda Södermanin edesmiehenä, testamenttina valvoa mainittua määräystä sekä anoa että merikapteenin leski Johanna Hjulman ja Tullivahtimestarin vaimo Adolfina Sundholm kuolevaisuuden tähden kuulusteltaisiin
todistajina testamentin pyysyväisyydestä.
Karl Viktor Söderman.Työmies.
Frans Wilhelm Rosnell. Työmies.

Seuraavaksi ilmoituksessa oli "Sukuluettelo":

Työmies Johan Gustaf Söderman, s, 22/5 1825 kuoli 1/12 1891, ja vaimonsa Katarina Elisabeth Häggblom synt, 12/9 1823, kuoli 23/1 1897, jättivät keskinäisestä aviostansa lapset: tr Johanna Matilda, synt, 26/6 1857, naimisissa työm. Frans Wilhelm Rosnellin kanssa Porissa, kansal. luott. nauttivat, ja p. Karl Viktor, synt. 1/5 1858, muutti Eurajoelle 20/2 1891.
Porissa toukokuun 3 p, 1899,
J. W. Wallin
past. apul.

(Tämä kun olisi ollut käytettävissä vuosia sitten...) Sitten oli kirjattu todistajien muistot suullisesta testamentista. Kuulutukset olivat tarpeen, sillä Johannalla oli poika, joka "oleskelee tietämättömissä ulkomailla".

Miten mahtoi vuoden sisään Kristiinankaupungista Poriin kulkea tieto kuolemasta ja viimeisestä tahdosta?

Kaunissaarelta raportoitua 1905-1910

Kuva Kaunissaaren höyrysahasta kaapattu kirjasta Trade and industry of Finland, vuodelta 1922.

Jostain syystä vuosilta 1900-1905 en löytänyt Kaunissaaresta mainintoja. Vuoden 1905 lopussa alkoi tapahtua:

• Eurajoki on viimeaikoina tullut hyvin kuuluisaksi. Tuskin tarvinne siitä puhua, mikä sen maineen on mahtavuuteen kohottanut. On kaikilla tiedossa, että se on ollut Wuojoen lakko, joka tämän pitäjän maineen mahtavuuteen on nostanut. Mutta yksin Wuojoen lakon ansioksi tätä elkäämme lukeko, sillä täällä on ollut toinenkin lakko, ja yhtä kauan luin Wuojoellakin. Tämä toinen lakko on ollut Kaunissaaren höyrysahalla. Näissä lakoissa on moninaista ollut se, että isännistö on tahtonut käyttää karkotuspolitiikkaa enempi kuin itse isä Elfwing Kymi-yhtiön tehtailla viime syksynä. Onko nämä lakot tehty ajattelemattomuudessa, sen jätän lukijan itse arvosteltavaksi; tyydyn vain muutamalla sanalla selvittämään minkälainen on asema ollut Kaunissaaren työläisillä. Työväen sanomalehtiä ei ole saanut tilata muutoin kuin salaisia teitä myöten eitä aatteesta puhua. Vaikka puhumaan olisi kiihottanutkin ne alhaiset palkat, joita saarella on maksettu. Sitte ei saarella ole minkäänlaista seuraa sallittu perustaa, joissa työläiset olisivat voineet työstä uupuneita jäseniään virkistää ja josta olisivat henkiselle elämälleen ravintoa saaneet. Eipä ole lujaan hengittää uskaltanut, jos vaan kopistaan on uskaltanut jälkeen kello 10 ulos lähteä, on heti ollut vahti ajamassa sisään. Työn aikana ei ole saanut toisen kanssa puhua eikä istahtaa, vaikka sahan työ siihen antaa joskus tilaisuutta. Ulkohuoneessa käyntikin on ollut kiellettyä. Pomo on selvittänyt, että pitää opetella niin, että työaikana ei tarvitse ulkohuonessa käydä. Sitä ei hän ole sanonut, kuinka pian tuohon oppisi. Wikstedt'illä on saarella kauppapuoti, ja sen menestykseksi on hän tuota armotonta isäntävaltaansa käyttänyt oikein aito perustuslailliseen tapaan. Työstä erottamisia on tapahtunut siksi, jos on uskaltanut ostaa elintarpeitaan muualta. Arvaatte, minkälaista tavaraa puotissa on, kun sen menestykseksi on löytynyt diktatuurivaltaa käyttää.
  Työmailla on hän myöskin käyttäytynyt tavalla, joka on pois paikoiltaan, onpa joskus lyötykin (vaikka sanoihan S. Eksteen, laintulkitsija Vuojoella, että työnantaja saa lyödä). Tästä kaikesta, että työväestöön on ilmennyt tyytymättömyyttä, on hän tahtonut muutamat saada näkyvistään pakenemaan ja nälkään sortumaan. Työväestön vaatimus on ollut, että Wikstedt on poistettava ja että saarelle saadaan perustaa työväenyhdistys sekä osuuskauppa ja että sanomalehtiä on saatava kunkin oman mielensä mukaan tilata. Minä kysyn: onko nämä vaatimukset liiallisia, ja jos ei ole, niin kaikkein Ahlström'in sahojen
  työmäki yhtykööt tukemaan kaunissaarelaisten vaatimuksia. Saha on seisonut siitä asti, kun lakko alkoi, eli marraskuun alusta, mutta nyt pyhistä pitäisi sen alkaa, mikäli tiedetään, käymään, jo on jo haalittu uusia perustuslaillisia miehiä, jotka pääsevät taistelussa sortuneiden tilalle, kun saha rupeaa käymään, Wikstedt itse kyllä kuuluu olevan sosialisti, kuten hän on niille kertonut, joita hän on lakonrikkureiksi tahtonut, mutta kuuluu omaavan niin suuren tietomäärän kuin Salinit y. m. meidän suurmiehet, ettei voi enää hyväksyä työväen lauluja eikä punasta lippua. Eräs leski, jonka mies on lähes vuoden ollut kuollut, ja 4 alaikäistä lasta, joutuu nyt saarelta pois muuttamaan, kun hänen on joskus kuultu työväenlauluja laulavan. Voi sinua omatekoinen sosialisti! (Länsisuomen Työmies 30.12.1905)
• Omituista. Kaunissaaren sahassa tapahtuu usein tapaturmia; tämä ei ole mitään omituista, sillä sehän on yleistä kaikissa sahalaitoksissa. Tapaturman varalta ovat miehet tapaturmavakuutettuja; ei tämäkään ole omituista, sillä siihen laki velvoittaa. Kun joku työntekijä loukkaantuu, olisi luonnollista, että silloin ilman muuta tarkastuksen tapahduttua maksettaisiin hänelle määrätty vakuutusraha; tämä ei olisi mitään omituista, sillä niin muualla ihmisissä tehdään. Mutta Kaunissaaressa koetetaan kaikin keinoin saada tapaturma näyttämään siltä, että loukkaantunut on muka itse sen aiheuttanut huolettomuudesta, ruokottomuudesta ja varomattomuudesta ja niin useissa tapauksissa sangen pahastikin loukkaantunut henkilö saa mitättömän tahi ei mitään korvausta. Tämä menettely on omituista. Kun oikein hyvästi selitetään, niin voihan tapaturman miltei aina sanoa varomattomuudeksi ja huolettomuudeksi, mutta kaikessa tapauksessa on se vahinko, eikä sitä kukaan ehdon tahdon kättänsä ja jalkaansa, sormiansa ja varvastansa, rintaansa ja päätänsä menetä. Mitä iloa tai hyötyä siitä sitten on sahan isännistölle ja hoitajille, että vahingonkorvaukset niin pieniisi lasketaan heidän työmiehilleen, kun kerta tapaturmavakuutusmatsut ovat maksetut. Päin vastoin luulisi olevan suuremmassa kiusauksessa mennä liian pitkälle työläistensä puolta pitäessä. Ei sitäkään tietysti tarvitse eikä saa tehdä. Oikeus on paras. Eurajoen kunnan pitäisi valita joku ymmärtäväinen ja arkailematon henkilö, joka aina tuollaisissa tapauksissa olisi asianomaisen etua valvomassa, sillä Eurajoen kunta aina siinä kärsii, sillä joutuuhan kunnan hoidettavaksi siten raajarikkoja ja loukkaantuneita henkilöitä sitä runsaammin. Nytkin on sahasta eroitettu muka lakon tähden monta huonoa perhettä, joista ainakin muutamain
  perheitten isä on Kaunissaaren sahassa tullut miltei työhön kykenemättömäksi. Monet siellä ovat olleet kymmeniä vuosia, mutta nyt armotta pois. Onko se isännistön vai hoitajan tahto tahi molempain? Ruma asia se ainakin on. Toivottava on, että asianomaiset saavat joskus tuntea samoja tunteita ja kokea samoja kärsimyksiä kuin nuot karkoitetut nyt tuntevat ja kärsivät, paremmin ymmärtääkseen toisten tilaa. Joku mies noista karkoitetuista on juuri pahasti loukkaantunut. Nyt hän tietenkin joutuu kunnan avustettavaksi sairaalaan, menetettyään voimansa ja terveytensä sahassa. Olisi hyvä että taksoituksissa nämät omituisuudet pidettäisiin muistissa. Kaunissaaren sahassa on muitakin omituisuuksia, joita toivottavasti vastaisuudessa sanomalehdissä pohditaan.
  Kaunissaaressa on sahanhoitajalla ollut kauppapuoti. Nyt lopettaa hän tuon liikkeensä. Ja tuskinpa sitä kukaan pahakseen panee, koska yksi Kaunissaaren lakkolaisten vaatimuksista oli juuri mainitun puodin sulkeminen. Ei se yleensä mukavaa olekaan, että tehtaitten isännistön tahi hoitajain puolelta kauppapuoteja pidetään. Sillä siinä on ainakin alhaisemmilla luonteilla suuri kiusaus karkoittaa tehtaan piiristä kilpailijat tahi kohdella niitä työläisiä tylyimmin, jotka käyvät toisissa kaupoissa, kuin omia kauppatuttavia. Ja niin syntyy katkeruutta ja eripuraisuutta molemmin puolin.(Länsi-Suomi 18.01.1906 )
  
• ... Kaunissaarta täytyy verrata johonkin venäläiseenkuvernementtiin, jossa on sotatila ja kaikki kiellettyä. Suurlakon vallankumous ei voinut puhdistaa kaikkia suomen kolkkia, ei voinut kaikkialle saada yhdistymis-, kokoontumis-, lausunto- ja lukemis-vapautta. Nämä kaikki ovat Kaunissaarella toiminimi Ahlströmin omistamalla vielä ankarammin kiellettyjä kuin tsaarin maassa konsanaan. Kävin hakemassa lupaa kokoukselle ja esitelmälle oikein saaren "senaatista" ja annettiinkin se, mutta tahdottiin ärsyttää ja kiihottaa työväkeä entistä enemmän koska se lupa palautettiin jo tunnin kuluttua. Tähän ei kuitenkaan tyydytty, vaan ilmotettiin ja pidettiinkin kokous lahden toisella puolen mantereella
  johon ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta kaikilla saapua. Joukko tuntuu olevan sisimmässään kiukkuista tuollaisesta despootisesta boprikoffilaisuudesta, mitä saarella harjoitetaan. Lukemisvapaus on kielletty, mutta ajatuksen vapautta ei siellä nähtävästi ole voitu ryöstää ja epäilen josko koskaan voidaankaan. Puristuslaillisuus on ainoa hengen ravinto saarella ja sitä saakin ilmaisuksi. Kaunissaren "siirtovaltiosta" käytännössä olevasta systeemistä olisi paljonkin kirjotettavaa, mutta se tulisi tässä pitkäksi ... (Sosialidemokraatti 19.6.1906 )
  
• Työnsulku Kaunissaarella. Kaunissaaren höyrysahan hoitaja K. Wickstedt erotti t. k. 2 pvä 14 työmiestä, jotka työskentelivät lautapihan taaplaustöissä. Syy erottamiseen oli se, että sahan hoitaja tahtoi kiristää heidän "vapauttaan" entistä tiukemmalle vaatimalla täydelleen noudattamaan sahan pilliä, vaitka heidän työnsä oli urakkatyötä. Näin saivat työmiehet vapaita vaalipäiviä oikein kosalta. Se on sitä perustuslaillisuutta! Työmiehet toivovat ettei kukaan matkustaisi Kaunissaarelle työn etsintään, sillä työvoimaa on kyllä, kun vaan mielivalta rajoittuu. (Työmies 8.3.1907 )
  
• Ahlström jatkaa sosialidemokratian hävittämistä. Sosialid. saamien tietojen mukaan on toiminimi Ahlströmin omistamalta sahalta Kaunissaaresta viime viikolla sanottu myöskin koko sahan työväki irti. Toisaalta saatujen tietojen mukaan olisi mainitulla sahalla vaan toinen työvuoro lakkautettu ja saha olisi pantu käymään yhdellä vuorolla. Osa miehistä tullaan sijottamaan muihin töihin, mutta toinen osa sekä joukko naisia jäävät ilman työtä. Kumpanenko tieto on oikea? Ehkäpä molemmat — siten, että koko sahan työväki on sanottu ensinnä irti ja niistä sitte valikoidaan miehet, jotka saavat tuona yhtenä työvuorona jäädä työntämään. Kaunissaaren saha on ollut sellainen itsenäinen satraappikunta, johon työväenpuhujilta ja työväen sanomalehdiltä on aina ollut pääsy kielletty. Siellä on hallitsisvaltaa Ahlströmin nimessä täyttänyt työnjohtaja Wicksted. Ja ankaraa se on ollut. Mantereelle ovat työläiset toisinaan päässeet työväen puhujia kuulemaan ja sieltä omat saaneet sanomalehtensä hakea. Huolimatta tällaisesta ankarasta Bobba-vainaan aikuisesta sensuurista, on sinnekin sosialismin siemen päässyt juurtumaan. Tuollaisten olojen vallitessa ei minkäänlaisen yhdistyksen perustaminen ole voinut tulla kysymykseen, joten yhdistystä ei saarella ole, mutta yksinäisiä punalipun kohottajia siellä siitä huolimatta löytyy. (Työmies 6.3.1908 )
• Vallan omituisia seikkoja on minulle kerrottu Kaunissaaren sahalta Eurajoella. Osa työläisiä asuu meren lahden toisella puolen. Joskus tapahtuu, että jäät ovat murtautuneet äkkiä eivätkä miehet ole näinollen päässeet työhön. Tästä on sakotettu. Minä en tiedä onko olemassa lain kohtaa, joka pakottaisi työmiehiä voittamaan miltei voittamattomia luonnon esteitä, herroihin liikemiehiin nähden ei ainakaan ole. (Sosialidemokraatti 19.3.1908 )
• Kaunissaaren saha pantiin t. k. 7 p:nä käyntiin. Kaikki entiset työmiehet otettiin työhön. (Satakunnan Sanomat 9.12.1908)
• Tyttö vähällä hukkua. Kaunissaaren sahan ja Kuivalahden välillä putosi t. k. 7 p:nä aamupäivällä eräs tyttö jään alle. Kotvan aikaa taisteltuaan elämästä ja kuolemasta pelastivat sahan työmiehen tytön, joka oli jo aivan henkitoreissaan. Tyttö toipui vasta illempänä. (Satakunnan Sanomat 9.12.1908 )
• 25 vuotta palvelleeksi tuli perjantaina sahanpäälikkö Karl Söderman A. Ahlström Osakeyhtiön omistamalla Kaunissaaren höyrysahalla ja sai hän päivän merkityksen johdosta osakeyhtiöltä rahalahjan sekä sahan päälliköiltä ja työväeltä kultaisen taskukellon ynnä nikkelisen kahvikaluston.(Satakunnan Sanomat 17.5.1908 )
• Tapaturma. Tiistaina loukkasi eräs työmies Kaunissaaren sahan sirkkelissä 4 sormeansa. Haavat eivät olleet pahoja ja paranevat pian. (Satakunnan Sanomat 22.1.1909 )
• Isännöitsijän vaihdos tulee tapahtumaan Kaunissaaren sahalla. Sahan nykyinen isännöitsijä on nähtävästi tehnyt itsensä syypääksi raskauttaviin väärinkäytöksiin koskapa sahalla on näinä päivinä poliisitutkintoja pidetty. Asianomaisella taholla on kuitenkin kieltäydytty toistaiseksi antamasta lähempiä tietoja tutkimusten tuloksista. (Satakunnan Sanomat 29.1.1909 )
• Kaunissaaren sahan isännöitsijäksi on otettu isännöitsijä John Berlin Merikarvian Haminaholman sahalta. ( Satakunnan Sanomat 31.1.1909)
• Ikävä tapaturma. Tostaina tapahtui Kaunissaaren sahalla ikävä tapaturma. Tehtaan työntekijä Amanda Autonen satutti vahingossa oikean kätensä n. s. kaappariin, joka rikkoi sormet niin että ainoastaan peukalo ja pikkunen osa etusormea jäi kädestä jälelle. (Satakunnan Sanomat 24.2.1909 )
• Karille ajo. Ruotsalainen, Brantewihistä kotoisin oleva kuunari Wettern ajoi karille t. k. 26 päivän illalla Kaunissaaren edustalla. ... Syy miksi Wettern ajautui karille oli se ettei majakkalaiva Relandersgrund ollut paikoillaan. (Satakunnan Sanomat 29.4.1910 )
• Tapaturma Kaunissaaren sahalla. Viime tiistaina kello 5 ja 6 välillä aamulla puhdisti sahaa päresirkkelissä työskentelevä Karl salmi sirkkelinsä teriä. Silloin sattui toinen samassa penkissä työskentelevä keppiensyrjääjä eli "kanttari" kaiketi epähuomiossa vetämään konehihnan päälle. Molemmat terät kun olivat yhdessä akselissa, oli siitä seurauksena että Salmen vasen käsi toutui terien ruhjottavaksi. Peukalo ja etusormi menivät halki sekä keskisormi noin 2 sm. pitkältä poikki. Loukkaantunut tuli heti täkäläiseen sairaalaan sidottavaksi.( Satakunnan Sanomat 16.9.1910 )
• Nuorisoseura perustettu Kaunissaareen. Viime sunnuntaina perustettiin nuorisoseura Kaunissaaren sahalle. Jäseniä ilmoittautui lähemmäs kolmisenkymmentä. Esimieheksi valittiin opettaja J. Kangasperko.(Satakunnan Sanomat 2.11.1910 )
  

Kaunissaarelta raportoitua 1878-1900

Kirjoittaessani Karl Södermanista vuonna 2004 kirjaani Mikvalaksi ja Martinsuoksi käytettävissäni oli ihan mukavasti hänen asuin- ja työpaikkaansa eli Eurajoen Kaunissaarta kuvaavaa kirjallisuutta. Mutta jos tekisin tekstiä tänään pääsisin hyödyntämään laajentunutta sanomalehtikirjastoa...

• Surkea tapaturma tapahtui Eurajoella Kaunissaaren sahassa t. k. 11 p:nä. Sahassa olevat työmiehet olivat ruvenneet varomattomasti toisiaan tuuppimaan, jossa leikissä eräs työmies Nylund nimeltänsä, toisen Liljeroos nimisen miehen survauksesta, kaatui selällensä sirkkelin terille, jotka samassa leikkasivat hänen ruumiinsa kappaleiksi. Toinen teristä, ollen 6 1/2 tuumaa korkealla, leikkasi hartiat ja molemmat käsivarret ja toinen terä ollen 4 1/2 tuumaa korkealla leikkasi keskiruumiin poikki. Sanoa ei tarvitse, että mies kuoli paikalla. (Satakunta 19.1.1878 )
• Meriliike Eurajoella. Ruukinisännän A. Ahlström'in omistaman Kaunissaari nimisen höyrysahan satamassa lastaa seitsemän isompaa laivaa puutavaroita, suurimmaksi osaksi Ranskan maalle vietäviksi. Aikaisemmin tänä kevänä lähti Kaunissaaresta Ranskaan kaksi puutavara lastia. (Satakunta 29.5.1880)
  
• Tukin-uitto. Lapin jokea lasketaan par'aikaa alas 20,000 tukkia Kaunissaaren sahaan vietäväksi. (Satakunta 6.5.1885 )
• Hukkunut. Kaunissaaren sahalla tapahtui, kertoo N. L., toissa maanantaina se onnettomuus, että koneenkäyttäjä Friberg'in komevuotias poikalapsi tukkien ylöshinaussillalta luiskahti veteen, jonne hukkui. Aikaihmisiä ei silloin sattunut olemaan ketään paikalla. Sittenkuin hukkuneen seurassa olleet lapset olivat tuoneet onnettom,uudesta tiedon, alettiin heti etsiä lasta, joka löydettiin korkeintaan puolen tunnin kuluttua siitä kuin hän veteen upposi. Ihmeellistä kyllä kellui lapsen ruumis, löydettäessä, veden pinnalla. Vaikka kaikkia mahdollisia keinoja koetetiin, ei lasta enää voitu henkiin saada. (Satakunta 2.9.1885 )
• Kaunissaaren höyrysahalla Eurajoen pitäjässä on viimis syksystä ruveten ollut vireillä korkeampi kansakoulu, jota laitoksen omistaja, kauppaneuvos A. Ahlström, työväellensä kustantaa. Kansakoulu, jossa on sekä poikia että tyttöjä, on naisopettajan hoidettavana. (Satakunta 13.7.1887)
• Karanneita. Turussa on "Neptun" nimisestä laivasta karannut kolme merimiestä viime kuun 24 p:nä. Näistä on Rauman viskaali Kaunissaaren sahalla saanut kiinni yhden nimeltä Halvar Thor Björnsonin. (Satakunta 3.10.1888 , samasta hieman laajemmin 10.10.1888 Satakunta)
• Hukkunut. Viime lauvantaina oli Kaunissaaren sahan yövartija Brar lähtenyt jäisin, lykäten kelkkaa edellään, matkalle Rauman kaupunkia kohden, jonne häntä ei kuitenkaan kuulunut. Viime tuorstaina löydettiin sitte Rauman läheltä kelkka jäältä ja vähän matkan päässä siitä hukkunut mies, joka tunnettiin olevan mainittu Brar. (Satakunta 22.12.1888 )
• Keski-ikäinen tyttö saa palveluspaikan Kaunissaaren sahalla. Kaupasta saa sopia Ekroosin kanssa Isonrannan sahalla.(Satakunta 18.1.1890)
• Siisti ja säännöllinen palvelustyttö saapi heti paikan Kaunissaaren höyrysahalla. Lähempiä tietoja hotelli Iltamasta, viimeinen käytävä. (Satakunta 5.6.1890)
• Tukkien uitto. Hra A. Ahlströmin tukkien uitto Lapin joessa alkoi t.k. 20 p:nä. Kymmeniä tuhansia tukkeja tulee Lapista nyt kuletettavaksi Kaunissaaren höyrysahalle. Niitä tulee myös Hinnerjoelta ja Honkilahdelta asti. (Satakunta 27.4.1893 )
• ... Hanke ei ole Eurajoella kuitenkaan aivan vierasta, kun entisestään jo Vuojoelle ja Kaunissaareen on telefooni kauvan soittanut. ( Satakunta 7.12.1895)
• Englantilainen höyrylaiva "Cymbeline", joka muutama viikko sitten törmäsi karille Kaunissaaren ulkopuolella ja senjälkeen hinattiin Uuteenkaupunkiin, lähti viimemainitusta paikasta t. k. 11 päivänä, sittenkuin laivaa väliaikaisesti oli korjattu Uudenkaupungin konetehtaassa. (Satakunta 15.12.1896)
• Tapaturma. Perjantaita vastaan yöllä loukkasi sahantyömies Vihtori Aaltonen Kaunissaaren sahalla kaksi vasemman kätensä keskisormea päremyllyssä sillä tavalla, että lääkärin, jonka apua Raumalta kohta haettiin, täytyi ne leikata molemmat pois keskiniveleen paikkeilta saakka. Aaltonen on 22 vuoden ikäinen mies, Kuivalahdelta kotoisin. Häntä hoidetaan Rauman sairaalassa.(Satakunta 24.7.1900)

Lisää huomenna.

Vuojoelta

Noin suunnitteli Engel Vuojoen kartanon kattorakenteen. Piirros Arkistolaitoksen digitaaliarkistosta Vuojoki (kartano, Eurajoki) > Carl Wahlbergin Vuojoen kartanoa koskeva piirustuskokoelma > Engel-kokoelma > Ritning öfver Takresningen på Corps De Logie Byggnaden wid Wuojoki (1.10.)

Virheellisiä tietoja

Yksi sukututkijoiden kestoaiheita on murehtia internetin virhellisiä tietoja. Kenelle ilmoittaa ja mitä tehdä, kun ei korjausta kuulu. Itselläni on ollut muistikirjassa 26.3.2008 lähtien alla oleva pätkä Matti Juhalan (?) sivulta . En ole ilmoitellut, kun en tiennyt onko siinä oikeasti virhe vai ei. Jottei jää kauempaa roikkumaan, selvitellään.

Osui haaviini kun hain sanoilla Pihl & Eurajoki. Johan Pihl nimittäin mielestäni kuuluu omiin esivanhempiini ja oli jo Suuren Pohjansodan aikana Catarina Stenian kanssa naimisissa ja oli sitä myös myöhemmin. Ovat näkyvissä Eurajoen rippikirjoissa 1707-1728, 1725-1733 ja 1737-1750, jossa molemmat vedetty yli. Johan Pihlin vaimo haudattu 17.12.1745 ja Johan Pihl kuollut Hiskin mukaan 2.11.1748. Onko mennyt Hedvig Gadolinin kanssa naimisiin tässä välissä? Vaikuttaa epätodennäköiseltä.

Jostain on poimittu nimi Johan Pihl. Hiski-haku kastettujen parissa tuottaa Nousiaisista kolme lasta, joilla vanhempina kapteeni Johan Pihl ja Hedvig Gadolin. Samassa seurakunnassa heidät on vihitty 8.11.1744. Ja jos täältä päin lähtee etsimään Hiskistä ihan-minkä-tahansa Johan Pihlin hautausta viimeisen lapsen siittämisen ja Hedvigin seuraavan avioliiton välillä voi eksyä Eurajokeen. Vaikka ei pitäisi.

Voisi vaihtoehtoisesti tutustua Genoksessa julkaistuun Lennart Pinomaan artikkeliin Anders Lizeliuksen suku, jossa todetaan Hedvig Gadolinin ensimmäisestä aviomiehestä "Turun jalkaväkirykmentin kapteeni Johan Pihl". Jaa, no ei auttanutkaan eteenpäin. Mutta ei kyllä auta luutnantin sekoittaminen kapteeniinkaan.

Onneksi on ylioppilasmatrikkeli, joka lähteisiinsä luottaen ilmoittaa kapteeni Pihlin kuolleen 1749. Asia haudattu tarpeellisin todistein minun puoleltani ja esi-isäni saa käsikirjoituksenani olla rauhassa leskenä Eurajoella.

Retkiraportti kiviröykkiöiltä (2/2)

Sunnuntaiaamulla aloittettiin Liinmaan linnan paikalta. 1300-luvun läheisyys sai mielen kulkemaan utriolaisilla linjoilla: palkkasoturi tulee verottamaan talonpoikaa, on juuri kiskomassa viimeistä lehmää navetasta kun talon tytär vaaleat hiukset liehuen tulee hänen näköpiiriinsä...

Kylmäkorvenkallion uhripöydillä keskityin opastuksen kuuntelun sijaan napsimaan puolukoita suuhuni. Nam.

Pyhämaan uhrikirkko oli todella vaikuttava. Maalauksia katosta lattianrajaan 1600-luvulta.




Kalannin kirkolla aloitimme ruumisplassilta, jonka kiviltä ruumissaatto perinteisesti lähtee kirkkomaalle/kirkkoon. Maanantaina hain kirjastosta Ilmari Virkkalan Suomen hautausmaiden historian, jossa todetaan että katolisena aikana viimeistä voitelua vaille jääneet piti siunata ennen kirkon alueelle tuloa. Liekö sitten tämän perinteen jäänne edelleen elävänä?

Samoin kuin Raumalla kirkon maalaukset oli 1800-luvun lopussa maalattu päälle. Kirkkoon päästyä muistin (vaihteeksi), että yksi esiäitini on haudattu siellä "Villilän hautaan", todennäköisesti kirkon sisälle. Raumalla ei tullut esivanhempien muistelu mieleen, mutta siellä niitä olikin niin monta sukupolvea, ettei ulkomuisti olisi riittänyt.


Kalannin jälkeen suuntasimme Untamalaan, jossa Arkeologiakeskus ei pettymyksekseni ollut auki. Kuljettiin sen sijaan lammashaoissa ja nähtiin kuppikivi.

Kokemäellä heränneitä

Mattias Akianderin kirjassa Historiska upplysningar om religiösa rörelserna i Finland i äldre och senare tider on enemmän "tavallisten" ihmisten kuvauksia kuin uskoisi 1800-luvun alkupuolella eläneistä löytävänsä. Mukaan ovat päässeet niin naiset kuin miehetkin, mutta tietenkin vain erityisellä tavalla Jumalan löytäneet.

Kokemäeltä (s. 297) mainitaan Säpilän Paturin isäntä, joka oli sanan voimalla käännyttänyt syntisiä parannukseen. Hänen ystävänsä oli isäntä Harjavallan Hauvolassa, joka oli nakkilalaisen Matti Paavolan isän veli.

Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistyksen sivun mukaan Matti syntyi Eurajoen Lapijoen kylässä 6.5.1786. Hiskistä löytyy 9.5.1786 Lapjoen Kierikkalassa syntynyt Matti, jonka isä oli "Bd. Eric Ericsson". Vastaava syntymätieto on Kansallisbiografiassa eli lienee oikea. Perhe löytyy rippikirjasta 1783-88 , jossa isälle on merkitty syntymäpäiväksi 28.4.1749 ja äidille 4.10.1750. Todennäköinen avioliitto Hiski-tarjoamasta on Raumalta 7.10.1770 "B: son Eric Ericsson " & "B: dr: Caisa Mattsdr:" Sorkan Arvelasta. Samaisen seurakunnan kastetuista löytyy 6.10.1750 syntynyt talonpoika Matts Arfvelan ja tämän vaimon Gretha Johansdotterin tytär, joka sai nimen Catharina. Eli hypoteesi avioliittotiedosta näyttää hyvältä. Ericin kastetiedoksi on tarjolla Eurajoelta Lapjoen Nikusilan nuoren isännän Eric Simonssonin ja tämän vaimon Lisa Mattsdotterin 28.4.1749 syntynyt Eric-poika.

Matti Paavolan isän veli X Eriksson oli siis Hauvolan kylässä isäntänä joko 1700-luvun lopussa tai 1800-luvun alussa. Viimeisestä Harjavallan rippikirjasta (ennen 1800-luvun aukkoa) löytyy Korppi-talon isäntänä Johan Ericsson, syntynyt 11.2.1759. Tämä on ilmeisesti tullut taloon edellisen isännän kuoltua 25.5.1789. Hiski kertoo Harjavallassa vihityn avioliittoon 6.12.1791 Eurajoen Lapinjoen kylästä "bd:s: Johan Erickss: " ja Hauvolan Korpista "bd:ea: Maria Matsdr: " eli asia on sitä myöten selvä ja voidaan palata varsinaiseen Kokemäkeen.

Kuka oli Akianderin tarkoittama Paturin isäntä? Kirja oli julkaistu 1858 ja tekstissä puhutaan isännästä imperfektissä. Kuollut ennen vuotta 1858 ja ystävä 1759 syntyneen miehen kanssa, joka muutti maantieteellisesti lähemmäksi vuonna 1791. Iso-Iivarin talonhaltijaluettelo paljastaa, että valintaa pitäisi yhden isäntäsarjan sijasta tehdä kahdesta: Ylä- ja Ala-Paturista. Jälkimmäinen vaikuttaa epätodennäköisemmältä sillä Johan Mattsson (s. 20.12.1740) kuoli jo 21.4.1806, kun taas Ylä-Paturin isäntä Matts Mattss eli 5.11.1745-7.4.1827. Mutta pois ei voi sulkea sitäkään mahdollisuutta, että kyse oli jomman kumman seuraajasta.

Ilmoniemen kokoelma - 1. testaus

Toissapäivänä Kansallisarkistossa tehty Winter-tilaus tuli bumerangina takaisin. Luettelossa oli minimaaliset tiedot, mutta olisi pitänyt älytä pyytää joko jotain nimeä tai aakkosväliä. Aikamoista arvontaa, kun ei tiedä mitään sisällöstä.

Arvi Ilmoniemen sukututkimusarkistosta sen sijaan oli pitkä lista nimiä. Kokeeksi tilattujen koteloiden sisältö osoittautui melko hajanaiseksi. Monia satakuntalaisia kiinnostavasta Eurajoen Mullilan Piristä löytyi muutama sukutaululappunen, mutta myös valokuvattu (aikaisemmin isompi?) käsinpiirretty jälkeläistaulu (kännykkäkameralla käsivaralta kuvattuna alla). Nordlund-pariskunnasta (en merkinnyt muistiin etunimiä) oli piirrettu toinen samanmoinen.

Belin-suvusta taas oli vain yksi paperi, jossa oli yksittäinen tieto. Piirrustukset ja muut tekstit eivät tuntuneet liittyvän sukututkimukseen:


Olin varautunut keräämään Belineistä vähän suuremman määrän tietoa ja ottanut mukaan puhtaan printin kokoelmastani, joten selailin sitten kirjallisuutta ja rippikirjoja jonkinlaisella menestyksellä. Täydennetty kooste luettavissa tästä.

Selasin myös koko Ilmoniemen luettelon läpi. Vaikka tulokset olivat eilen laihoja, niin pienellä vaivalla tarkistaa itseä kiinnostavat nimet. Kuten Kyläkoski!

Sukunimen vaihtoa miettiville muutamia silmiin osuneita vaihtoehtoja virikkeeksi:

• Himottu
• Koiramies
• Kultamies
• Lukumies
• Meriheinä
• Mömmö
• Ohukainen
• Pölhö
• Taikinainen
• Tietäväinen

Tuokkonen Torttilan Keisaria ja Irjanteen Mustapäätä

En löytänyt Kansallisarkiston tuomiokirjakortiston laatikosta 10 sitä mitä hain, mutta silmiin osui Harjavallan Torttilan Keisarin kortteja, joissa oli sukulaisuusmerkintöjä. Eivät sellaisia, jotka auttaisivat isonvihan jälkeiseen aikaan, mutta kirjattakoon ylös kuitenkin:

Mårten, joka mainitaan 1624, 1638, 1639, 1642
Mats, joka mainitaan 1648
Henrich Mattsson, joka mainitaan 1679, 1680
- jonka vanhemmat Matts Jacobsson ja Bertha Nilsdotter.
- jolla sisarukset Thomas, Eric, Carin, Lijsbetha ja Britha
- jolla poika Matts Henrichsson, joka mainitaan 1678, 1681, 1682, 1688, 1690, 1699
- - - - jolla poika Henrich Mattsson (1699)
- ?jolla poika Jacob Henrichsson, jolla ”sukuoikeus ratsutilalla” (1690)
- ?jolla poika Anders Henriksson, joka ”sukuoikeudellinen talollinen, osuuden omistaja Harjavallan kalastamossa” (Kortissa ei ollut käräjäviitettä)

Sukulaisuussuhdemerkinnät ovat korteissa melko harvinaisia. Eurajoen Mustapään kohdalta löytyi toinen: Vuonna 1682 isännöineen Henrich Thomassonin isän sisko Margareta Mattsdr asui tuolloin Mullilassa. Eli seuraa, että Henrichin isän nimi oli Thomas Mattsson. (En ymmärrä miksi ulkomaalaisten mielestä patronyymit ovat tutkimukselle este, kun minusta sen on apu.) Yhdestä kortista löytyi Thomas Matsson Mustapä, käynyt käräjillä vuonna 1674. No, tästäkään ei ollut suuremmasti iloa, kun omat yhteyteni tilaan tulevat vasta isonvihan jälkeen, ja silloin talo oli köyhtymisen jälkeen vaihtanut käsiä. Mutta todistaa, että jos osaisi lukea 1600-luvun käsialoja, tuomiokirjoista voisi löytää hyödyllisiä tietoja. Saman tosin ymmärtää Genoksen artikkeleita lukemalla.