Palkittuja opettajia vuonna 1900

"Leena Stiina Fallström Kiukaisten kappelista, syntynyt 1813, naimaton. On antanut alkuopetusta pienille lapsille kotonansa vuodesta 1841 vuoteen 1887 ja siten elättänyt itsensä. Nykyään hän elää hyväntekeväisyyden turvissa. Sauvansa nojalla vanhus vielä kykenee liikkumaan."

Leena Stiina kasvoi Panelian Heiskan torpassa. Hän menetti äitinsä vuonna 1828 (RK 1815-1828). Pikkuveljensä Matts "erhöll N. Testament" eli oli ilmeisesti osoittanut jonkinlaista oppineisuutta (RK 1829-1835). Lena jätti lapsuuden kotinsa vuonna 1836 ja Matts 1838, kun isänsä oli merkitty ruotuköyhäksi ja sokeaksi (RK 1836-42)

"Loviisa Lundelin, Hinnerjoelta, syntynyt 1824, naimisissa. Asettautui noin kahdenkymmenen ikäisenä asumaan Kataviston mäkitupaan Hinnerjoen kylässä, jossa hän siitä lähtien on kaiken ikänsä elänyt, ja on siitä pitäen kaiken aikansa, siis noin 55 vuotta, antanut kotonansa alkuopetusta yksityisten lapsille miltei ympäri vuoden ja harjoittaa samaa tointa yhä vieläkin. "Sangen monet Hinnerjoen väestöstä, isännistä renkimiehiin asti ja kuudenkymmenikäisistä nykyiseen kasvavaan nuorisoon asti, ovat Kataviston Loviisalta alkuopetuksen saaneet.""

"Susanna Jussila, Ilmajoelta, syntynyt 1827, on vaikuttanut kiertokoulun opettajana 32 vuotta. Viimeiset kymmenkunta vuotta niistä on hän pitänyt koulua enemmän yksityisesti eikä sinä aikana enää nauttinut kunnalta sitä apua, mikä aikaisemmin oli hänelle suotu. "Elää nykyään tosin kaikkien kunnioittamana vanhuksena, mutta köyhänä apua tarvitsevana leskenä".Likimain kolmekymmentä hänen entistä oppilastansa on pannut nimensä sen puoltokirjoituksen alle, jossa hänelle palkintoa pyydettiin."

Lainaukset: Isänmaan Ystävä 19.1.1900
Tunnelmakuva: Syöttösika. Kaarlo Karin piirros. Tuulispää 4.9.1903
Tausta: Tammikuun 14 päivän rahasto

Hämäläisestä musiikkielämästä ja muita elämäntarinoita

Tapio Riikosen Project Gutenbergiin syöttämä Kaarlo Wesalan 'Waikka kokee, eipä hylkää herra' Tosikuvaus erään kansanlapsen elämän taistelusta (1892) vaikutti ensinäkemältä "tuoreelta löydöltä", mutta googlailu paljasti, että kirjoittaja on saanut Wikipedia-sivun, joka on jopa koristeltu perheensä valokuvalla. Eli mies ja tarinansa lienee tarvittavan verran tunnettu entisestään, mutta muistelmansa ansaitsevat kyllä edes yhden lainausnoston 1860-luvun kohdalta:

Vähän vaihetusta yksitoikkoisessa ja ilottomassa elämässäni sain sittemmin, ollessani noin 10-vuotias, kun rupesin soittamaan virsikanteletta. Sen toi isäni lukkarista lainaksi. Semmoista soittokonetta ei silloin ollut toista koko paikkakunnalla, ja sen soittaminen oli tietysti sitäkin harvinaisempi taito. Ensin opettelihe sillä isäni soittamaan ja minä kohta opin perässä itsestäni, melkein ilman neuvomatta. Pian mielistyin vasta oppimaani yksinkertaiseen taiteeseni niin, että unohdin kaikki entiset lapsuuteni huvit ja vietin kaikki jouto-ajat sävelten maailmassa. Se loi minuun ikäänkun uuden hengen ja kohotti mieltäni aatteellisempiin ajatuksiin. Kun alinomaa istuin soittimeni ääressä, oli siitä sekin hyöty että taisin jonkun ajan perästä soittaa ja laulaa ulkoa melkein kaikki virret Nordlundin koraalikirjan mukaan ynnä sen lisäksi suuren joukon muita lauluja. Korvani sai silloin semmoisen kehityksen ja varmuuden että aikamiehenä saisi vuosikausia uutterasti harjoitella päästäkseen yhtä pitkälle.

Ilmeisesti kansanmiesten elämäkerrat olivat kirjamuotia 1800-lopussa. SKS:n digitoimia ovat:

• Karl Jooseppi Koskinen: Elämän vaiheita (1886) - kirjoittaja oli mylläri Kiukaisten Paneliassa
• Zefanias Suutarla: Suomalaisen talonpojan elämänvaiheet: kertomus tosielämän pohjalla (1898) - rusthollari Rymättylästä
• Aleksander Lindqvist: Huvittava kertomus eli kokemusten koulu. 1 osa (1891) & 2. osa (1891)
• Aatu Koskelainen: Leivän ja seikkailun haussa : hämäläisen mökinpojan tarina (1918)

Sunnuntaiksi Suomesta kuvia

Kiinteitä muinaisjäännöksiä Ulvilan kihlakunnassa. Bidrag till kännedom om Finlands natur och folk 33 (1880)