Kamarimetsästäjät

Kamariherra ja kamarineito kuuluvat yläluokan kulttuuriin, joten kamarimetsästäjä on varmaankin myös jotain tosi hienoa. Tämä oli ensiajatukseni kun Turun ulkomaalaisten kortistossa tittelin kohtasin. Mutta samassa tanskalaisen D. Gillinin kortissa luki myös "Reser för att fördriva råttor." ja vilaisu verkossa saatavilla oleviin sanakirjoihin vahvisti, että kamarimetsästäjän jahtina olivat rotat ja muut tuholaiset.

Ainakin sanomalehtien perusteella puuha tämän tittelin alla jätettiin ulkomaalaisille. D. Gillin, joka matkusti vaimonsa ja kolmen alaikäisen lapsen kanssa, saapui Turkuun Tukholmasta 19.7.1837. Saatuaan kaupungin lääkäriltä suosituksen hän mainosti 2.8.1837 ilmoituksessaan Åbo Tidningissä myrkyttömiä metodejaan, joissa kuitenkin oli kyse jonkinlaisista "annoksista".

Gillin (ilmoituksissaan myös Gilling) jatkoi Hämeenlinnaan 17.8.1837 ja julkaisi ilmoituksia Finlands Allmänna Tidningissä 28.8.1837, 30.8.1837 ja 13.9.1837 (asumassa Liisankadulla porvari Forsbergin luona, Helsingissä?). Liekö sitten hän vai joku lapsistaan ollut kööpenhaminalainen kamarimetsästäjä D. Gillin, joka mainosti rotanmyrkkyjään vuonna 1860 (Åbo Underrättelser 2.10.1860, 11.10.1860, Finlands Allmänna Tidning 15.11.1860, Wiborg 17.12.1860.)

Wieniläinen kamarimetsästäjä Josep Meyer mainosti Åbo Underrättelserissä 1.4.1840 oheisella tekstillä. Hän lienee sama kuin J. A. Meyer, joka asui maaliskuun lopussa ja huhtikuussa kapteeni Ekmanin talossa Helsingin Esplanaadilla (Helsingfors Tidningar 28.3.1840, 4.4.1840, 11.4.1840).

Hampurilainen Adolf Jacobs saapui Turkuun Tukholmasta 26.5.1843, mainosti (Åbo Tidningar 17.6.1843, Åbo Underrättelser 21.6.1843) ja jatkoi kohti Oulua 22.7.1843.

Ainakin yhden helsinkiläisen silmissä nämä kiertäjät rinnastuivat nuorallatanssijoihin, päälläänseisojiin ja liikavarvastohtoreihin (Helsingfors Tidningar 19.6.1841). Liekö heistä sitten ollut hyötyä tai edes iloa asiakkailleen?

Rotan kuva Collection of National Media Museum, Flickr Commons