tiistai 24. syyskuuta 2019

Pietariin valituskirjan vienyt nälkäisten sankari

K. J. Gummerus nosti vuonna 1873 Kyläkirjastonsa ensimmäiseen vuosikertaan esiin "kaksi kansanjohtajaa", joista Jaakko Wallenberg on myöhemmin päässyt Kansallisbiografiaan, Antti Tuurin romaaniin ja Wikipediaan. Alahärmäläinen Matti Porre on verkossa näkymättömämpi, vaikka oli mahdollisesti vaikuttamassa Santeri Alkion tuotantoon.

Matti Juhonpoika Porre oli syntynyt 18.3.1830 eli aikuinen mies nälkävuosien aikaan. Köyhyys ja kurjuus olivat Gummeruksen kertomuksen mukaan vallalla jo vuoden 1863 alussa, jolloin pohjoiseen lähetettiin lahjoituksia, joita ei kuitenkaan riittänyt kaikille tarpeen kokijoille. Tästä sai Porren Matti "päähänsä ja uskoitti kansaa, että hädän alaisille lahjotetut jyvät ja rahat joutuivat "herrailn saaliiksi," ja hän otti ruvetakseen paljastamaan näitä herrojen vehkeitä."

"Hän lähti matkalaukku selässä jalka taneissa marssimaan Pietariin. Onnellisesti sinne päästyänsä, onnistui hänen saamaan valituskirjansa jätetyksi yleiselle valitustoimikunnalle. Tässä valituskirjassaan valittaa hän, että herrat varastavat, mitä korkea kruunu on hädän alaisille lahjoittanut ja vielä toisiakin asioita. Palattuaan Pietarista leveisi huhu, että Porren Matti oli puhutellut Keisaria, että Keisarin poika pian olisi tuleva tutkimaan herrojen käytöstä ja mihin annetut lajat olivat joutuneet."

Keisarin tapaamisesta jäi elämään tarina, jonka Samuli Paulaharju tallensi kirjaansa Härmän aukeilta
...ja aikoja sitten kuollut Porren Matti teki sinne [Pietariin] entisinä kopukkavuasina kahdet matkat, joutuen siellä kerran jo istumaan suureen pitopöytään itse keisarin korvalle, ja kun paukka pantiin kulkemaan ympäri pöydän, Matti palautti sen takaisin perustellen: »Isäni oli peltomiäs. Kun se kynti peltua, ja vako tuli päähän, niin se pyärti.»
Loppuviitteessään Paulaharju selittää paukan kulkemisen: "pöydässä istuttaessa joku läppäsi oikeanpuolistaan kämmenellään selkään, tämän piti tehdä samoin oikeanpuoliselleen ja niin edelleen, kunnes lyönnin alottaja sai paukan takaisin. Porren Matin tilaisuudessa keisarin oikealla puolella istuva aloitti paukan, ja Matin, joka istui keisarin vasemmalla puolella, olisi pitänyt paukauttaa itse keisaria"

Gummeruksen mukaan Matti oli itse kiertänyt kertomassa tarinoita, joissa hän jätti valituskirjeensä suoraan keisarille ja oli kutsuttu Keisarin luo syömään jokaisena Pietarin päivänään. Tarinassa oli totta ainakin valituskirje, joka Pietarista lähetettiin Suomen kenraalikuvernöörin kautta Vaasan läänin kuvernöörille, joka käski asiaa tutkittavaksi kirkonkokouksessa Alahärmässä 14.3.1864. Pöytäkirjan mukaan kaikki kiinnostuneet eivät kirkkoon mahtuneet.

Porren Matti ei käsittelystä lannistunut vaan ilmoitti lähtevänsä uudestaan Pietariin. Hän kokosi muilta herroja epäileviltä valituksia sadoittain. Mutta Pietarissa Matti kuuli, että kirkonkokouksen pöytäkirja oli edennyt virkatietä ylöspäin, jossa oli päätetty syyttää häntä vanheellisista syytöksistään ja levottomuuden herättämisestä. Hän katsoi parhaaksi lähteä kaupungista. Päästyään Valkeasaareen hän sairastui ja kuoli 6.6.1864.

"Mutta eipä rahvaan silmät vieläkään auenneet. Yleinen luulo kansassa oli, että Matti Porre vielä eli, mutta että "Herrain" viha oli häntä kohdannut ja että hän siitä syystä pidettiin vankeudessa jossakin".

P. S. Alahärmässä (sää)päiväkirjaa vuosina 1865-1904 pitänyt Matti Porre eli Saari on siis eri mies (Ilkka 12.3. & 19.3.1905). Mutta todennnäkösesti sama kuin Paulaharjun kirjan Matti Matinpoika Porri ja SKS:n kansankirjoittajaluettelon Matti Porre/Matti Matinpoika Porri, jolta on tallessa "Vihko, johon käsin kopioitu kirjoituksia, Muistiinpanoja ilmoista.". Ilkassa todetaan hänen olleen yli 70-vuotiaan vuonna 1905, joten kyseessä ei ole nälkäisten sankarin Matti-poika, joka syntyi vuonna 1852.

Ei kommentteja: