- Sukutiedossa toiminnanjohtaja toteaa palstallaan: ”Genosta toimitettaessa ei pohdita millaiselle lukijakunnalle sitä tehdään; ei muuten kuin hyvästä sukututkimuksesta kiinnostuneille sukututkijoille. Tutkimustuloksia julkaiseva lehti tähtää aina yhtä aikaa tähän päivään ja tulevaisuuteen.” Kyllä tuohonkin sisältyi lukijakuntamäärittely.
- Tällä kertaa Genoksen ensimmäinen artikkeli käsitteli Alftan-kronikkaa. Tekstissä vilahti nimi Emerentia Tott ja jatkoin sivujen kääntämistä. Mimmiä (artikkelin loppusanojen mukaan virtuaalihenkilö) käsitellyt keskustelu Forumilla alkoi ärsyttää, vaikkei sitä tarvinnut lukeakaan.
- Heikki Impola oli kirjoittanut hypoteesirakennelman, jotain aloin lukea lähinnä siksi, että otsikossa oli sana Helsinki. Mutta artikkeli tarjosi mielenkiintoisia ja uusia näkökulmia aviottomien lapsien ”käsittelyyn”.
- Ella Viitaniemen pitäjänkokouksia esittelevä artikkeli ei tarjonnut minulle kovin paljoa uutta tietoa, mutta jatkuessaan sarja sukututkimuksen lähteistä tuo varmasti jotain hyödyllistä joka kerta.
- Sukutiedossa mielenkiintoinen juttu oli Korpilahden rippikirjan mikrofilmikopion ongelmat. Sivut ovat olleet kuvattaessa epäjärjestyksessä. Artikkelissa on esitetty huolellisesti eroavuuden konservoidun kirjan ja mikrofilmin välillä käyttäen SSHY:n kuvanumeroita. Jos joku innostuu vaihtamaan kuvat niin, että ne ovat oikeassa järjestyksessä niin myöhempi lehden lukija sekoittaa sitten kuvat omassa tutkimuksessaan uudestaan. Tai sitten kuvat jätetään nykymuotoon ja osa käyttäjistä ei tiedä ongelmasta mitään... Maalaan piruja seinälle. Kyseisen rippikirjan kohdalle on varsin yksinkertaista laittaa asiasta yksiselitteinen huomautus suuntaan tai toiseen. Korpilahtea (jota en saisi edes kartalle) laajemmin herää tutkijan mielessä tietenkin lisää painajaisia käyttämistään lähteistä. Jos ei voi mikrofilmiinkään luottaa...
- Jessica Parland-von Essen esittelee palstallaan digitoituja sanomalehtiä. Tavallaan hyvä tietää, ettei Ruotsin lehtiin pääse käsiksi – olen muutamaan kertaan niitä yrittänyt etsiä. Lyhyt juttu ei voi sisältää kaikista maista yksityiskohtaisia tietoja, muta huomautettakoon silti, että ilmaisen ja julkisen Chronicling America (www.loc.gov/chroniclingamerica/) hankkeen lisäksi USA:sta löytyy isoja kaupallisia sivustoja kuten http://www.genealogybank.com/ ja http://www.newspaperarchive.com/. Ancestry.com (käytettävissä ilmaiseksi SSS:n kirjastossa) on juuri lisännyt 20 miljoonaa kuvaa omaan kokoelmaansa ja nämä ovat tarjolla ilmaiseksi 19.6. asti.
- Karjala ei kuulu tutkimuskohteisiini, mutta Karjala-tietokanta kiinnostaa ajatuksena. Toiminnanjohtaja Kuusiluoman juttu kertoo, että sen verkkokäyttöliittymä on jo testikäytössä, joten voinen toivoa saavani siihen joskus tutustua myös käytännössä.
- Järviseudun Keisari-suku on saatu mahtavuudestaan huolimatta puristettua ihan mukavasti kolmen sivun artikkeliin. Taannoisen kirjallisuustutkimuksen mukaan kuulun siihen itsekin. Pohjanmaan juureni menivät esipolvikadon myötä sellaiseen solmuun, että selvittely jäänee vielä pitkäksi aikaa sivuun.
- Jouni Keskisen nettinurkka oli kärsinyt ripauksen aineistopäivän ja julkaisupäivän pitkähköstä välistä. SSHY:n osoite on ehtinyt muuttua ja jäsenmäärä nousta 1700:sta yli 2000:een.
- Anneli Mäkelä-Alitalon maakirjoja käsittelevän artikkelin loppupuolelta osui silmiini kohta ”Viranomaiset alkoivat merkitä nimenomaan kymmenysluetteloihin sekä vanhan ja haudatun maakirjaisännän että talossa asuvan ja elävän oikean isännän. Kymmenysluettelot laadittiin muotoon: Matti Heikinpoika eli Kalle Lassenpoika. SAY:n tekijät ovat sivuuttaneet kymmenysluettelot henkikirjojen alkaessa, siis 1630-luvusta. Tämä on aiheuttanut paljon virheitä, koska nimenomaan kymmenysluettelot auttavat sijoittamaan asukkaat oikeisiin taloihin.” Täytyy yrittää pitää muistissa.
- Kuvatekstistä sivulla 49 selviää, että SSS:llä on ELKA:ssa työllistettyjä tallentamassa teollisuuslaitosten työntekijäluetteloita. Tallennusprojekteja on sellainen määrä, että jaksan ilostua aina uudestaan, kun olen ehtinyt jo unohtaa asiasta kuulleeni. Ilahtumisen aihe oli myös viimeisen sivun avustajakuullutus. Tämä on omasta mielestäni oikea tapa lähestyä vapaaehtoisten hankkimista. Pilkottuja ja määriteltyjä tehtäviä. Toivottavsti joku (uusi) ihminen innostuu lehden tekemiseen.
Virtuaalisesta postiluukusta tuli jo iät ja ajat tiedote huomisesta väitöstilaisuudesta Oulussa. Otsikko on Vanhan Lapin valtamailla. Asutus ja maankäyttö historiallisen KeminLapin ja Enontekiön alueella 1500-luvulta 1900-luvun alkuun joten kiinnostusta luulisi löytyvät sekä alueen sukujen tutkijoilta että yleismedialtakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti