Helsingissä syntynyt englantilainen

Eilen FB:n sukututkimuspalstalla etsittiin kastetta naiselle, jonka sukunimestä kysyjällä oli epävarmuutta. Etunimet "Tony Paula Odelma" olivat siinä määrin oudot, että kokeilin sanomalehtien antia ja eksyin sitten veljensä matrikkelitietoihin (yhteys Kokemäelle!) sekä perehtymään isänsä elämään, josta en lehtien ulkopuolelta löytänyt juuri verkkolähteitä.

Suomen Kuvalehdessä 36/1917 Edward Hallin  60. syntymäpäivän johdosta julkaistun kuvan teksti kertoo syntymäpäiväkseen 31.8.1857. Mercatorissa 7-8/1911 hänen sanotaan olevan "an Englishman born in Helsingfors in 1857" eli Helsingissä syntynyt englantilainen. Kasteensa löytyy näin yksinkertaisesti ja merkinnän mukaan vanhempansa ovat kauppakonttoristi William Rudolf Hall ja vaimonsa Alexandrina Zelie Cornetz. Pojan syntymän aikaan William Rudolf Hall tarjosi englannin opetusta Korkeavuorenkadulla (Helsingfors Tidningar 8.4.1857)

Edward Hall ei ollut ainoastaan "etnisesti" englantilainen vaan myös vielä vuoden 1885 alkaessa Englannin kuningattaren alamainen. Tämä käy ilmi vihkitodistuksesta, joka tietenkin myös kertoo avioliiton ajankohdan ja morsiamensa nimen: Anna Amalia Matilda Almberg. (Kiitokset Digihakemistoon yksityiskohtaista työtä tehneelle!)

Ennen avioliittoaan Hall oli pyörittänyt toimistoa Helsingissä ja ilmoituksensa perusteella hänellä oli kattava kielitaito.

Vuoden 1882 loppuun mennessä Hall oli muuttanut Joensuuhun, mikä selittää tutustumisen joensuulaiseen Almbergiin. Karjalattaressa 22.2.1887 julkaistun ilmoituksen mukaan Hall ansaitsi elantoa ainakin saksalaisen siemenkaupan asiamiehenä.

Ilmoitus Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä 6.10.1887 paljastaa, että alussa linkittämäni matrikkelitiedot johtivat jossain määrin harhaan. Edward Hall ilmoitti tuolloin, että "Pojan Iwar Oskar Rafael Almbergin kasvatusisänä ja laillisena holhojana saan tämän kautta ilmoittaa, että mainitun pojan nimi tästälähin on Iwor Raphael Hall." Valitettavasti Turun kastetut vuodelta 1879 eivät ole verkossa, joten jää epäselväksi oliko äitinsä esimerkiksi Hallin vaimo. (Lisäys 29.11.2017 11:40. Sain FB:ssä ystävällisen huomautuksen, että Turun kasteet ovat nähtävissä SSHY:n jäsenpuolella. Kastemerkinnän ja kommentoijan linkittämän rippikirjan 1877-1888 sivun 67 (3.9.1) perusteella Ivar oli Hallin myöhemmän vaimon (joka käytti myös nimeä Silander) avioton lapsi. Tämä Turussa syntynyt Anna Amalia Matilda sai muuttokirjan Joensuuhun 5.11.1883, mutta sen rippikirjasta en häntä onnistunut löytämään.)

Edward Hallin tyttäreksi Ylioppilasmatrikkelissa (pdf) ilmoitettu Tony Paula Odelma on saman lähteen mukaan syntynyt Helsingissä 13.4.1882 eli hänkään ei ole Hallin ja Almbergin avioliitosta, vaikka esimerkiksi oman avioliittonsa yhteydessä Edward ja Anna mainitaan sanomalehdissä vanhemmikseen (esim. Savotar 31.3.1910). En ole kasvattilapsiin aiemmin törmännyt, tämä oli opettavaista.

Karjalattaressa 3.10.1890 Edward Hall ilmoittaa myytäväksi talonsa, "joka tänä vuonna on perinpohjin laitettu, edullisilla ehdoilla". Vaikuttaa muuton valmistelulta, mutta vasta ilmoituksessa 12.4.1892 kerrotaan, että Edward Hall paikkakunnalta poismuuttamisen tähden myy "parempia ja vanhempia huonekaluja sekä talouskapineita, muiden muassa topattuja salimööbeliä, vanhempi flygeli, kukkia y.m.". Lista täydentyy 22.4., jolloin myynnissä on "Yksi päivällis-servisi, kaksi kirjahyllyä, käsikärrit, pieniä pyöreitä pöytiä, divanipöytä, höyläpenkki, suksia, vaatteita y. m."

Ja kesäkuussa 1892 Hall on uudessa toimessaan Ahlströmin konttorilla, aivan toisella puolella Suomea (Björneborgs Tidning 21.6.1892). Hän ehti työskennellä 4 vuotta Antti Ahlströmin alaisena ja tämän kuoltua "vastuullaan oli juoksevat asiat, myynti ja kirjeenvaihto" (Maarit Grahn: Perheyhtiö ja paikallisuus. A. Ahlström Osakeyhtiön historian perintö Noormarkussa). Vuonna 1904

prokuristi Edward Hall, joka oli noin kahdeksan vuoden ajan vastannut yhtiön operatiivisesta johdosta, erosi yhtiön palveluksesta. Pöytäkirjojen mukaan Hall erosi vedoten terveydellisiin syihin ja levätäkseen saatuaan hoidettua loppuun tärkeimmän tehtävänsä, Antti Ahlströmin perinnön hoitamisen. Hall kuitenkin siirtyi jonkin aikaa eronsa jälkeen Karhula Osakeyhtiön palvelukseen. (Grahn)

Ainakin vuonna 1913 Hall oli Karhulan toimitusjohtaja (Dagens Tidning 6.8.1913). Olikohan Hallin työsuhteilla mitään yhteyttä siihen, että A. Ahlström Oy osti Karhulan osakekannan 1915? (Verkossa Karhulan historiasta Karhulan teollistuminen ja kuvagalleria Karhu ja tähti.) Vai menettikö hän kaupan yhteydessä tai maailmansodan myötä työpaikkansa?

Edwardin isä oli kuollut 69-vuotiaana vuonna 1900 (Wasa-Posten 1.5.1900). Edwardin äiti kuoli juuri kun digitoidut lähteet päättyvät ja kuolinilmoituksestaan selviää, että hänkin oli maahanmuuttaja, mutta Sveitsistä.

Kuolinpaikakseen ilmoitettu Rauhalan huvila lienee sijainnut niillä Vanajan pitäjän mailla, jotka Edward vaimonsa kanssa hankki vuonna 1907. Koska hän oli edelleen Britannian alamainen, kauppa vaati erityisluvan (Suomalainen Wirallinen Lehti 28.1.1907). Edward Hallin mainitaan asuneen Vanajan Idänpäässä (SWL 18.11.1914).

Palautteesta, vastavuoroisuudesta ja tieteestä

1) Sain sunnuntaina julkaisemaani karttavinoiluun DF:n projektin työntekijältä maanantaina spostiini ystävällisen ja perustellun vastauksen. Toivottavasti en ainoastaan siksi, että olin seminaarin jälkeisessä vastaanotossa esittänyt samaiselle henkilölle näkemyksiäni palautteeseen vastaamisen tärkeydestä. Aihe, johon palaan toistuvasti eli se taitaa olla minulle tärkeä. Tai kipupiste.

2) Kun sain kutsun kokemusasiantuntijana esiintymiseen Kuva-arkistopäivillä päätin, että en tällä kertaa puhuisi palautteesta. Pidin viikko sitten tämän päätöksen, mutta ensimmäisen päivän esitysten innoittamana puhuin vastavuoroisuudesta. Siitä miten hullulta näyttää, kun kuvakokoelman haltija saa yhteisöltä kokoelmaansa rikastuttavaa tietoa ja sitten ei jaa kuvia heidän kanssaan. Toivottavasti sentään kiittävät tiedon (eli palautteen) antajaa.

3) Yllä näkyvään kuvaan (kuvaelementit Flickr Commonisista) lopetin esitykseni maaliskuussa Helsingin kaupunginmuseon henkilöstötilaisuudessa, kun edellisen kerran olin kertomassa kuva-arkiston/kokoelmaselaimen loppukäyttäjän kokemuksista. Minut (toisin kuin edelläni puhunut maksava asiakas) keskeytettiin useita kertoja ja tuntemuksekseni jäi, että viestini palautteen antoon kehoittamisesta ja sen vastaanotosta ei mennyt perille.

Yksi esimerkeistäni oli cakewalk, joka HKM:n mukaan "nähtiin Helsingissä ensimmäisen kerran Siltasaaren Circus Cinisellin esittämänä syksyllä 1904" ja alkuperäislähteiden mukaan tunnettiin muualla Suomessa jo 1903. Näköjään blogitekstissäni ei ole yhtään ajoitusta Helsingistä, mutta rohkenen silti väittää HKM:n tietoa virheelliseksi.

Mutta kyseisessä tilaisuudessa sain museon tutkimuspäällikkö Minna Sarantola-Weissilta kuulla, että kyseessä ei ole "virhe", sillä tieteen luonteeseen kuuluu, että tiedot korjaantuvat. Ilmeisesti hän tarkoitti, että minun sietäisi korjata blogitekstiäni, sillä yli puolen vuoden jälkeen museon teksti ei ole muuttunut yhtään.

4) Pauli Ohukainen julkaisi äskettäin blogitekstin Huuhaan tunnistusopas ja yksinkertaistuksena taulukon.

Sen lisäksi, että kaksi ensimmäistä riviä tiivistävät edellä esitettyä, voi tietenkin jäädä miettimään, onko blogini lähempänä tiedettä vain huuhaata.

5) Palaten alkuun ja Kokemäen Villiön koordinaatteihin, joita MV:n muinaismuistonäkymässä ihmettelin jo toukokuussa 2013. Annoin tuolloin palautetta Twitterissä ja myös sivuston omalla lomakkeella. Mutta Villiö on portaalissaan edelleen "paikallaan". Ettei tiedon "vääryys" jäisi kokemukseni ja jankutukseni varaan, kaivoin esille Maanmittaushallituksen uudistusarkiston Villiön kylän peltokartan selityksineen 1768-1768 (A41:59/1), jossa kylä on ilmiselvästi kiinni joessa, kuten kaikki muutkin Kokemäen historialliset kylät.

Voisin lähettää uudelleen viestiä Museovirastolle, mutta enpä taida viitsiä. Jos palautetta ei huomioida, sitä ei huvita toista kertaa antaa, oli asia uusi tai vanha. Kokemusasiantuntijuuteni perusteella.

Hutkimuksen paikkailua

Pääsin eilen arkistoon ja kirjastoon ratkomaan perjantaina ilmaantunutta Länna-ongelmaani. Samalla paljastui aukkoja hutkimusprosessissani.

Ensinnäkin olen käyttänyt runsaasti aikaa valitamalla yksityisesti ja eri keskusteluissa sitä, että Ruotsissa ei ole paikallishistorioita. Mutta olinko verolähteitä läpikäydessäni kiinnittänyt huomiota pitäjässä henkikirjoitettujen määrään, joka olisi kertonut pitäjästä jotain? Ehen ja vasta nyt keräsin pätkän tilastoa tilien loppuun valmiiksi lasketuista luvuista.

Tuo oli silkkaa tyhmyyttä, mutta miten olin onnistunut muodostamaan käsityksen, ettei Lännasta ollut henkikirjoja ennen vuotta 1671? Todennäköisesti tekemällä tai tulkitsemalla SVAR-haun jotenkin väärin. (Ellei digitointeja sitten ole kevään jälkeen juuri tälle alueelle satuttu lisäämään.) Ikävä juttu, sillä asettaa kyseenalaiseksi kaiken muunkin "olemattoman".

Eilen siis löysin Petter Sundin isän henkikirjasta 1650 eli voin turvallisesti väittää Petterin syntyneen Lännassa ja kasvaneen Mörtsundan tilalla.

Entä se 1500-luvun tili, josta tarkistuskierros alkoi? Ennen kuin ehdin kaivaa sitä SVARista katselin tuloksettomasti maakirjoja ja yhtäkkiä päähäni pälkähti sana LÄÄNITYS. Lähes oitis sitä seurasi "se Almqvist, jota Olof Ångermania kirjoittaessa käytin". Jätin näyttöpäätteen ja siirryin Kansallisarkiston kirjastoon.

Ja Almqvistin Den civila lokal förvaltning i Sverige 1523-1630 tosiaan kertoi, että käytännöllisesti katsoen koko Länna oli läänitetty Penningbyn haltijalle eikä tiloja täten kruunun tileihin merkitty. Tämä minun olisi pitänyt OÅ:n perusteella osata arvata, sillä Raaseporin voutikunnassa oli vastaava tilanne jonkun pitäjän kohdalla.

Tyytyväisenä "saavutuksiini" teki melkein mieli jättää tarkistamatta Kansalliskirjaston varastosta Uppland-hakuammunnalla tilaamani teokset. Mutta piankos nuo.

Ja kannatti. Ensinnäkin Birger Lundbergin Territoriell indelning och skatt i Uppland under medeltiden vahvisti tekemäni tulkinnan. Lisäksi kertoi, että Länna olisi löytynyt kokonaisena vain kahdesta voudintilistä. Näistä toisessa, vuodelta 1555, Lännassa ja sen saaristossa oli noin 89 verotalonpoikaa. Huomattavasti järkevämpi lukema kuin julkaisusarjassa Det medeltida Sverige, johon suhtaudun nyt varauksella. (Tosin pitäisi kai tarkistaa sekin, menikö joku kohta minulta ohi.)

Eikä tässä kaikki! Puhtaaksikirjoitetusta laamanninkäräjien pöytäkirjasta vuodelta 1579 löysin Mörtsundan omistusta käsittelevän jutun! Tila oli sukuoikeuksia loukaten myyty ulkopuoliselle ja saatiin nyt tuomiolla takaisin eräälle Erich Jönssonille Sääli, että hänen yhdistämisensä Sven Olssoniin on lähteiden (tai ainakin taitojeni) puitteissa mahdotonta. Jollakin miesten välisellä sukulaisuussuhteella olisin taas sata vuotta lähempänä viikinkejä. Innostuin niin, että kaivoin vihdoin esille kuvat Lännan riimukivistä.

Nätterborgin konsulin perhe

Oulun ilmoituslehdessä nimettömänä julkaistu Nätterborg'in konsulin pojan elämänvaiheista (*) on minusta yhtä luotettavaa muistelmaa kuin mikä tahansa muukin. Kirjoittaja oli "syntynyt 19 päivänä lokakuuta 1829 ja kasteessa saanut nimekseni Matti, (isän kaima)." Kun elämänsä alkuvaiheet sijoittuvat Raaheen on Hiskistä helppo löytää sopiva kastettu, jonka vanhemmat ovat "Arbk. Matts Hahtola" ja "Caisa". Solmiessaan avioliittoaan 24.5.1829 (viitisen kuukautta ennen esikoisen syntymää) nimensä kirjattiin "Drg. o. Ungk. Matts Hahtola" ja "Pig. Caisa Gröning".

Vanhemman Matts Hahtolan syntymäajaksi kerrotaan SukuForumilla 17.6.1798. Poikansa kertoman mukaan tämä

oli pienen maatilan omistajan poika Siikajoen seurakunnasta ja kasteessa saanut nimekseen Matti. Mutta kun lapsia oli paljon ja maatila pieni, täytyi isäni, joka oli vanhin, lähteä hakemaan rengin paikkaa, jonka saikin kauppias Fellman'ilta Raahessa. 

Siikajoen kasteista ei oikealla päivämäärällä Mattia löydy, mutta voi hän silti paikkakunnalta olla. Vaimostaan poikansa kertoo, että

torpantytär Kaisa Röning Pattijoelta, oli samassa talossa kyökkipiikana, ja palveltuaan yhdessä talossa useampia vuosia, rakastuivat toisiinsa, ja niin tuli heistä parikunta sekä yksi pari lisää Raahen kaupungin roskatyön tekiäin ja huonekuntalaisten kirjoihin.

Kaisa on Pattijoen rippikirjoista löydetty. Hän kertoi aikanaan pojalleen, että olivat miehensä kanssa

palveluksensa ajalla olleet säästäväisiä, oli heillä kummallakin palkka-säästöjä, ja kun eräs työmies oli kaupitellut taloaan, ostivat sen ja maksoivat paikalla, oltuaan huonekuntalaisena toista vuotta. Talon maksettuaan jäi kolme reikäleipää vartaaseen, silloin oli isä lausunut: "Nyt on oma talo, mutta katsoppas leipävartaaseen?" "Älä ole milläsikään, kyllä Jumala siunaa toista, oli äiti vastannut." 

Tämä talo sijaitsi toisen kaupunginosan tontilla 65 (RK 1832-38 s. 36, 1840-46 s. 39, 1847-53 s. 45, 1854-63 s. 60)

eteläpuolella kaupunkia. Sen kaupungin osan korttelia nimitettiin "Nätterborgiksi", tietysti sentähden kun siinä oli ainoastaan kuusi yksihuoneista mökkiä. Meidän talossamme oli kolme huonetta ja seinät ulkopuolelta punaiseksi maalattu, ja nimitettiin sitä Nätterborgin konsulin taloksi. Sen nimen risti talollemme eräs samassa korttelissa asuva irstas ja juoppo nainen, jolla oli useampia jalkalapsia. Lapset olivat kuitenkin siivoja, elättivät itseään kerjäämällä, ja pientä asiaa tehdessään ansaitsivat lanttijakin. Mutta kun heidän äitinsä sai rahat käsiinsä, osti hän niillä viinaa. Kun lapset huomasivat mihin heidän äitinsä rahat käytti toivat he sittemmin rahansa vanhemmilleni talteen, siitä syystä alkoi sanottu nainen nimittää taloamme Nätterborgin konsulin taloksi, kun siellä muka tallennetaan muiden rahoja. Siitä saakka muutkin irvi-hampaat käyttivät samaa nimitystä, ja nimittelimät meitä lapsia Nätterborg'in konsulin lapsiksi, jotka saavat periä kultakolikolta. Isä oli näet eräänä rahan muuton aikana vaihettanut rahaa ja y. m. ohessa saanut toistakymmentä kultarahaa, jotka oli muutamain hammastikkuna, ja niillä ivasivat lapsiakin.

Matin jälkeen perheeseen syntyi 14.4.1839 poika Jaakko, joka

pantiin kouluun, mutta oli halutoin opintoja harjoittelemaan, eikä siis monta lukukautta käynyt koulussa. 18 vuoden ijällä lähti hän "jungmannista" merelle, ensi laivan purkaus-paikassa oli muiden yllytyksestä karannut laivasta ja oltuaan tovereinsa seurassa muutamia päiviä maalla, oli palannut laivaan takaisin, mutta eräänä myrskyisenä iltana pimeässä purjeita kokoon kääriessä oli pudonnut mastosta mereen, ja niin sai siellä hautansa. Veli Jaakko oli minua tukevampi ruumiiltaan ja väkevämpi voimiltaan, jo 18 vuoden ijällä paiskasi hän tavallisia miehiä kisaillessa kenttään.

Sisaret Maija ja Lovisa menivät merimiesten kanssa naimisiin. Tämä vahvistaa Marian osalta SukuForumin postaus ja Lovisan osalta SukuForumin postaus.

Omaelämäkertansa kirjoittanut Matti Hahtola kuoli 14.2.1916 Ylivieskan Raudaskylässä ollessaan edelleen Alavieskan lukkari.

(*) 7.6.1890, 11.6.1890, 14.6.1890, 18.6.1890, 21.6.1890, 25.6.1890, 9.7.1890, 12.7.1890, 19.7.1890 Oulun Ilmoituslehti

Kartta Kaupunkikartat (kokoelma) > Raahen kartat > Plan af Brahestad. (Raahe Iq* 9/- -)

Kurkistus ruotsalaiseen linnaan

Perjantaista Länna-ylläriä en aio jättää sikseen vaan palaan huomenna arkistoon tarkistamaan lukemaani ja SVARista (kumminkin!) löytyviä tilejä. Pohjustukseksi keräsin verkosta tietoja Lännan merkittävimmästä kartanosta Penningby. Sen ala kattoi 1800-luvulla vain 4% pitäjän pinta-alasta, mikä kuullostaa yhtä älyttömältä kuin 1540-luvun tilamäärät.

Jan Norrman, RAÄ. CC-BY

Penningbyn ruotsinkielisen Wikipedia-sivun mukaan tila on tunnettu vuodesta 1339. Painettuun kirjaan vedoten ensimmäiseksi asukkaaksi ja omistajaksi tarjotaan Nils Kettilssonia (Vasa-suku), mutta SDHK- ja Google-haut eivät tarjoa tiedolle vahvistusta. Jossain vaiheessa on tulkittu, että Erik Pommerilainen lahjoitti tilan Fleming-suvun kantaisälle (eli esi-isälleni), mutta tämä oli kumottu jo 1800-luvulla.

Uskottavin alku omistajalinjalle on Tord Röriksson Bonde, josta kertoo SBL. Vaimonsa oli edellä mainitun Nilsin tytär. Penningby jäi heiltä pojalleen Karl Bondelle ja sitten tämän Birgitta-tyttärelle, jonka aviomies oli Nils Bosson Sture.

Heiltä Penningby jäi pojalleen valtakunnanmarski Svante Nilsson Sturelle. Louise Stjernströmin kirjassa Svante Niilonpoika Sture ja hänen aikalaisensa II: Lapsiuhri

joulupöytä sananmukaisesti notkui ruokalajien painosta. Kun nämä suurimmaksi osaksi olivat kylmiä saatettiin ne etukäteen kasata pöytään. Keskellä oli tavallisesti torttu, mutta Märta rouvalla oli vanha taulu, joka esitti Penningbytä, kartanoa, jossa hänen herransa oli syntynyt ja josta tämä aina puhui suurella rakkaudella. Hän oli teettänyt siitä sokerileivosjäljennöksen, ja se rehenteli keskellä pöytää. 

Edellisessä kirjassa Svante Niilonpoika Sture ja hänen aikalaisensa I: Kuolon enkeli Penningby ei esiinny, eikä myöskään Stjernströmin kirjoissa Sten Sture nuorempi ja Kristiina Gyllenstjerna I: Ruotsin Valkyria tai Sten Sture nuorempi ja Kristiina Gyllenstjerna II: Tuomio vaikka tilan seuraava omistaja oli
valtionhoitaja Sten Sture. Hänen leskeksi jääneen vaimonsa Kristiina Gyllenstiernan kautta tila siirtyi uudelle aviomiehelleen Johan Turesson (Tre rosor).

Digitoidun kirjallisuuden perusteella Johan teki vaihtokaupan tilasta Lars-veljensä kanssa vuonna 1543. Larsilta Penningby siirtyi Birgitta-tyttärelleen ja tämän aviomiehelle Lars Flemingille, jonka päätilat olivat Suomessa. Anu Lahtinen on väitöskirjassan Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset. Naiset Flemingin sukupiirissä 1470-1620 huomauttanut (s. 43), että vaikka maaomaisuus oli aviomiehen "vallassa ja varjeluksessa", Birgitta oli ilman tätä saanut vuonna 1560 jaettua sisarpuoltensa kanssa Penningbyssä koruja ja arvoesineitä.

Lahtisen sukutaulu vahvistaa Anrepin tiedon siitä, että Penningby siirtyi Larsin ja Birgitan Elin-tyttärelle ja tämän miehelle Klas Bielkelle. Heidän tyttärensä Margaretha oli tilan seuraava omistaja ja hänet haudattiin ensimmäisen miehensä Axel Nilsson Ryningin kanssa Lännan kirkkoon. Vaakunoin koristellusta monumentistaan on hyvät valokuvat täällä. Käyttöluvallisen otoksen tarjosi RAÄ

Tätä on siis ihmetellyt lapsena Petter Sundini.

Melko suoraviivaisena kulkenut omistus katkeaa tähän. Digitoidun kirjallisuuden perusteella joku panttasi tilan 1636 Mårten Rosenstjernalle, jonka perilliset myivät Penningbyn kreivitär Helena Bjelkelle. Tämä siirsi sen vaihtokaupalla Louhisaaresta tutulle Herman Flemingille. Häneltä Penningbyn osti syksyllä 1657 Per Brahen rouva Beata de la Gardie edellisestä avioliitosta syntyneelle alaikäiselle pojalleen Anders Torstenssonille. Tämä sitoutui Lännaan alttaritaulun lahjoituksen verran, mutta myi sitten vuonna 1678 Penningbyn kreivi Johan Gabriel Stenbockille, joka piti tilan talousvaikeuksistaan huolimatta ilmeisesti kuolemaansa eli vuoteen 1705 asti. Stenbock lahjoitti Lännan kirkkoon saarnastuolin.

Anrepin sukutauluihin nojautuen Johan Gabrielilta Penningby jäi tyttärelleen Maria Elisabetille ja tämän miehelle Axel Lilljelle. Heiltä tyttärelleen Christina Beatelle ja tämän miehelle Carl Philip Sackille ja heiltä pojalleen Johan Gabriel Sackille. Ilmeisesti Penningby jäi heiltä tyttärelleen Eva Christinalle, sillä tämän aviomies oli Erik Brahe ja joku Brahe myi tilan 1767 vapaaherra Fabian Casimir Wredelle, jonka poika Kasper myi Penningbyn 1803 maaherra Gustaf Fredrik von Rosenille, jolla se oli vielä vuonna 1822.

Monien omistajavaihdosten yhteydessä tila on voinut pilkkoontua? Lopetan siihen, että Penningby joutui "raakoihin, vandalisoiviin talonpoikaiskäsiin", joista kertoo U. L. vuonna 1902 seuraavasti

Rauhankadulta Kokemäen kautta Ruotsiin

Perjantaina pidettiin Kansallisarkistolla Diplomatarium Fennicumin julkaisuseminaari. Viimeksihän DF julkaistiin viime vuonna, joten ollessani vielä ainoa yleisön edustaja salissa projektin johtaja tuli tervehtimään ja kertomaan, etten kuulisi mitään uutta. Mutta eivät nuoret miehet tiedä kaikkea, enkä tiedä minäkään.

Heti alkuun tuli täräys. Normaalin juhlapuhehöpinän sijaan Jussi Nuorteva piti katsauksen keskiajantutkimuksen historiaan Suomessa ja esitti melko suorasukaisia arvioita jo edesmenneistä. Esimerkiksi Seppo Suvannon hän kuittasi "kouluopettajaksi", joka huomautteli toisten virheistä. (Tilaisuus striimattiin. Tuleekohan YouTubeen? Haa, nopeammin kuin tämä teksti julkisuuteen: Diplomatarium Fennicum -tietokannan julkaisuseminaari 1/3, 2/3, 3/3 )

DF oli saanut uusia ominaisuuksia sitten viime näkemän. Sumea haku löytää nyt nimivariannteja, mutta niminormalisointiakin yritetään vielä jäljellä olevan projektirahoituksen puitteissa tehdä. Valtaosa dokumenteista on myös yhdistetty antopaikkaansa ja näitä voi katsella kartalta.

Tästä on hupia Kokemäen kohdalla, sillä ilmeisesti paikannuksessa on käytetty samoja vituraisia Villiön koordinaatteja kuin Museoviraston portaalissa. Villiön keskiaikainen kylä EI ollut tuossa kohtaa. Eikä ole nykyinenkään. Kakkostielle on merkitty Pilton tila (DF 5307). Seppo Suvannon tulkinta Satakunnan henkilöhakemistossaan (jota en Kansallisarkiston sivuilta haulla enää löydä) on, että Pilto oli Haistilassa. Ilmeisesti Nuortevan alaisuudessa Suvannon tekemä työ on jätetty hyödyntämättä. (Missään tapauksessa Pilto tai muukaan tila ei ollut tuon merkin kohdalla eli keskellä keskiaikaista metsää.)

Jos merkit olisivat kohdallaan Haistilassa ja Villiössä, kartta näyttäisi hyvin vallan keskittymän. Eli jos resursseja korjauksiin ja kehitykseen joskus on, tästä olisi oikeaakin hyötyä tutkimukseen.

Hyödyllisimmäksi semman osaksi muodostui Sara Risbergin esitys Diplomatarium Suecanumista ja SDHK:sta. Minulla nimittäin oli käsitys, että Ruotsin puolelta on selvitetty vain ne keskiajan lähteet, jotka on julkaistu DS:ssä. Sen viimeisin osa ulottuu vuoteen 1380 ja kun yhden keskiaikavuoden toimitustyöhön menee kaksi nykyistä, vuoteen 1540 eli loppuun pääsemistä kukaan meistä ei ole todistamassa.

Mutta 1930-luvulla oli tehty kartoitus tai oikeastaan kortitus Ruotsin keskiajan lähteistä. Kortit vietiin verkkoon jo vuonna 2003 ja tämä on SDHK. Eli jos palaan joskus keskiajan aatelisjuuriini, niin tänne pitää tehdä hakuja.

Esitystä kuunnellessani muistista puski läpi vielä yksi ruotsalainen keskiaikajulkaisu. Lounastauolla hyödynsin Kansallisarkiston kirjastoa ja tutustuin pikaisesti sarjaan Det medeltida Sverige. Se muistuttaa Suvannon henkilöhakemistoa eli pitäjittäin on koottu maininnat keskiaikaisista lähteistä ja kerrottu 1540 verojen tilanne.

Koska olen kuukausien tauon jälkeen ahertanut peräti kaksi päivää Petter Sundia tarkistin kotipitäjänsä Lännan tilanteen. Vuonna 1540 pitäjässä oli vain 5 kylää ja ~14 tilaa?! Muistikuvani varhaisimmasta läpikäymästäni tilistä vuodelta 1671 (tätä ennen on pitkä aukko) on useamman (ainakin kahden) sivun mittaisesta tilaluettelosta. Onko pitäjä ollut 1540 melkein yhtä isoa aatelistilaa, johon on iskenyt reduktio? Jälleen kerran kaipaan kunnollista paikallishistoriaa.

Marianna Hohenthal (1734-1812)

Tänään julkistetaan Tiina Miettisen kirja Tasavallan juuret. Suomen presidenttien esipolvet. Juhlan kunniaksi blogissa kesällä kirjoittamani elämäkerta esitädistäni, joka on yhden presidentin (Ståhlberg) yksi esiäiti (Marianna Hohenthal). Näköjään jätin tekstistä lapsuuden pois ja muutakin korjattavaa on. Ja lisää ehkä tuoreen kirjan myötä. (Lähdeviitteillä varustettu versio täällä.)

Marianna Hohenthalin ja aviomiehensä Fredrik Bogislaus von Essenin varhaisin tunnettu lapsi Georg August syntyi Stralsundissa 21.9.1751 (20.7.2018 totean, että eikä syntynyt vaan 21.9.1759. Ilmankos "Pariskunnan lapsia seuraavalta kymmeneltä vuodelta ei tunneta".) eli pariskunta lienee mennyt naimisiin viimeistään vuonna 1750, jolloin Marianna oli 16-vuotias. Fredrik Bogislaus oli 13.9.1750 alkaen vapaaehtoinen Kuningattaren henkivartiorykmentissä eli on varmaankin tuntenut samasssa rykmentissä palvelleen Mariannan veljen. Viimeistään avioliiton solmimisen jälkeen.

Pariskunnan lapsia seuraavalta kymmeneltä vuodelta ei tunneta. Fredrik Bogislaus von Essen sai 8.7.1760 nimityksen Pohjanmaan jalkaväkirykmenttiin ja perhe muutti Suomeen, Mariannalle täysin uuteen ympäristöön. Asuntoina olivat tästä lähtien virkatalot, jotka vaihtuivat miehen uran edetessä.

Ensimmäinen näistä oli Lakso Sievissä 14.9.1761-19.3.1763. Sievissä syntyivät 13.4.1764 kaksoset, jotka saivat nimet Alexander Johan ja Beata Maria Lovisa. Alexander Johan kuoli 12.7.1764 alle kolmen kuukauden ikäisenä.

Lapuan Liuhtari oli luutnantiksi edenneen Fredrik Bogislauksen virkatalona 8.12.1763-7.12.1764 ja tämän jälkeen Marttila Kalajoen Pohjankylässä 7.12.1764-31.3.1773. Kalajoella syntyi Frederica Mariana 19.4.1769, joka kuoli jo 7.9.1769. Perheeseen syntyi vielä Ludvig Fredrik 3.3.1771 ja Helena Sofia 14.6.1775.

Virkatalona oli Rasila Limingassa 30.3.1773 alkaen, kunnes Fredrik Bogislaus erosi armeijasta 19.8.1777. Limingasta Marianna, miehensä, Beata Maria Lovisa, Ludvig Fredrik ja Helena Sofia saivat 14.9.1780 muuttokirjan Gotlantiin. Ilmeisesti ensimmäisenä heistä palasi Suomen alueelle Ludvig Fredrik, joka liittyi vapaaehtoisena Pohjanmaan jalkaväkirykmenttiin 6.7.1783 ja sai 24.3.1786 virkatalon Oulunsalon Muikusta. Siellä hän asui viimeistään 1796.

Helena Sofia oli Lingasta muuton aikaan vain 5-vuotias, mutta hänet on viimeistään viiden vuoden kuluttua merkitty kirkonkirjoissa isänsä siskon talouteen Skatelövin Husebyn Gamlagårdissa, jonne hän jäi kunnes meni naimisiin 17.1.1792. Kahdesti avioitunut tätinsä teki hänen hyväkseen testamentin tätä ennen.

Skatelövin Husebyn Gamlagårdiin on 1780-luvun alussa kirjattu myös etunimetön “fröken von Essen”. Kyseessä voisi olla Limingasta 16-vuotiaana lähtenyt Beata Lovisa. Beata Lovisa lähti yhden muistelijan mukaan omin päin ja omin luvin maailmalle “joutuen lopuksi Etelä-Ruotsiin erään vanhan rikkaan naishenkilön seuralaiseksi. Tämä olisi luovuttanut hänelle kuoltuaan koko suuren omaisuutensa, jos tyttö olisi suostunut jäämään pysyväisesti hänen luokseen. Mutta tyttö rakasti vapauttaan ja hylkäsi tarjouksen.” Toisen muiston mukaan Beata itse sanoi tulleensa kasvatetuksi Kalmarin linnassa.

Beata on palannut Suomeen viimeistään 1787, jolloin hän asui enonsa taloudessa Uudessakaarlepyyssä. Sieltä hän muutti maaliskuussa 1788 Muhokseen, jossa äitinsä Marianna ja pikkuveli Ludvig asuivat isoveli Georg Johanin virkatalossa Laitsaaren Hakkarilassa. Sieltä käsin Beata meni 6.11.1788 naimisiin Utajärven kappalaisen Gabriel Ståhlbergin kanssa. Tästä tuli Sotkamon kappalainen vasta vuonna 1808 eli Beatan muistettua lausahdusta “No’ ska’ man vara toki’: vara uppfostrad på Kalmar slott, komma ti’ Sotkamo o’ gifta sej där me’ en fatti’ kaplan me’ fem barn!” (kyllä pitää olla hullu: saa kasvatuksen Kalmarin linnassa, tulee Sotkamoon ja menee naimisiin viisilapsisen köyhän kappalaisen kanssa) ei voi ottaa kirjaimellisesti.

Mariannan mies osallistui Mariannan veljen tapaan armeijasta eronneena vapaaehtoisena Kustaan sotaan ja kuoli palatessaan sodasta 14.2.1790. Esikoispoikansa Georg August solmi Kälviällä 28.1.1791 sisartaan säädynmukaisemman avioliiton 33-vuotiaan Fredrika Christina Freidenfeltin kanssa. Vaikka Muhoksen Laitsaaren Hakkarilan virkatalon varsinainen hallinta päättyi jo maaliskuussa 1791, helmikuussa 1795 sieltä käsin kastettiin pariskunnan 3. lapsi ja haudattiin Fredrika Christina Freidenfelt.

Marianna lienee ollut auttamassa kolmen lapsen kanssa leskeksi jäänyttä poikaansa, mutta tämä avioitui uudelleen jo 29.9.1795 Sotkamossa kirkkoherran tyttären Magdalena Frosteruksen kanssa. He asettuivat Paltamolle, jossa myös Marianna on kirjattu Paltaniemen Siivolaan. Kesäkuusta 1806 Georg Augustilla oli virkatalona Kemin Lietakkalan Hietala, jonne Marianna ei ilmeisesti enää perhettä seurannut.

Mariannaa ei kirjattu tyttärensä Beata Lovisan luo Utajärvelle eikä Sotkamoonkaan. Mutta jossain vaiheessa vastuu äidistä siirtyi Georg Augustilta sisarelleen, sillä Marianna kuoli Sotkamossa 5.2.1812 78-vuotiaana.