Luin Tekniikan Waiheita

Teknologian historian aikakauslehteen Tekniikan Waiheita tutustuminen on jäänyt odottamaan sopivaa hetkeä ja kirjastoa jo vuosia. Olisiko sillä annettavaa vanhemmista ajoista kiinnostuneelle henkilö- ja paikallishistorian harrastajalle? Osittaisen vastauksen sain, kun keräsin parin viikon takaisella Tampereen matkalla Aaltosen taidemuseon eteisen pöydältä tarjolla olleen valikoiman lehden numeroita. 

Selailu alkoi erittäin lupaavasti, sillä numerossa 3/2011 oli Niina Lehmusjärven artikkeli Catharina Elisabeth Kijk – Teijon kartanonrouva ja ruukinomistaja, joka täytti kaikki kriteerit ja oli vielä naishistoriaakin. (Ruukin omistuksista puheen ollen. Suureksi hämmästyksekseni ruotsalainen Erik Lindbergin raportti Förteckning över svenska bruksägare 1695-1844 (2009) kertoo tietoja myös nykyisen Suomen alueen ruukeista.)

Samaisessa numerossa 1900-luvun paikallis- ja henkilöhistoriaa tutkivia kiinnostanee Mikko Kylliäisen artikkeli Polkupyörien rekisteröinti Hämeenlinnan kaupungissa vuosina 1904-1928. (Alla oleva kuva lehdestä Helsingin kaiku : kuvallinen viikkolehti no 49-50/1904)

Numerossa 3/2012 kiinnosti Maria Vainio-Kurtakon artikkeli, jossa hän oli kartanonväen kirjeenvaihdosta vuosina 1884-1891 etsinyt ajatuksia puhelimen tulosta Pernajaan. Ylläri-pylläri: eri ihmiset suhtautuivat uutuuteen eri tavoin. Moninaista on voinut olla myös ajattelu Robert Runebergin lentokokeista 1879 Viipurissa. Näistä kirjoitti Pertti Kolari.

Englanninkielisessä numerossa 3/2012 on Carl-Fredrik Geustin katsaus Gunnar Lihriin, joka oli tuttu nimi vanhasta törmäyksestä. Tiina Männistö-Funkin katsaus käsittelee varhaisten polkupyörien muistoa ja Tapani Maurasen varhaista auton vastustusta Suomessa.

Numeron 4/2013 teemana oli mallinnettu menneisyys. Analyysin metodina olisi minua kiinnostanut, mutta jutut keskittyivät museomaailmaan.

Numero 1/2014 oli ensimmäinen vähäantinen. Teija Förstin väitöskirjastaan kirjoittama tiivistys oli ainoa kiinnostava aihe. (Förstiä kävin kuuntelemassa syksyllä. Kuten tuolloin mainitsinkin äitöskirjansa Vauhtikausi. Autoilun sukupuoli 1920-luvun Suomessa on verkossa luettavissa.)

Numeron 2/2014 teemana oli teollisen kulttuuriperinnön monet muodot eikä sisältö vedonnut. Mutta tämän otoksen perusteella voisi joku päivä kirjaston kellarissa selata koko setin läpi. Tai ehkäpä "jonain päivinä", sillä tänä vuonna ilmestyy jo 32. vuosikerta.

Uusimaa keskiajalla, 3. luento

Tämän iltaisen luennon aiheena oli kristinuskon tulo Pohjolaan ja keskiajan kirkkorakennukset. Ei aivan outo aihe, mutta aina oppii uutta. Tässä tapauksessa itäisen Saksan myöhäisemmän kristillistymisen, jolle Haggrén piti selityksenä kuulumista toiseen kultuuripiiriin kuin länsi ja siihen liittynyt Skandinavia. Jonka yhteyden selventämiseksi Haggrén huomautti, että yksi Tanskan kuningas hallitsi jopa Englantia. Jossa on tosin jäänyt aikakirjoihin lähinnä tokaisustaan vuoroveden hallitsemisesta.

(Itselleni Knut-kuningas tuli tutuksi sukututkimuksessa. Muistaakseni esienoni.)

Kristinuskon tulo Suomeen tuo mieleen tietenkin piispa Henrikin. Eräs opiskelija kävi kysymässä hänestä tauolla ja saimme sitten kaikki tietää, että Henkan suhteen pitää olla varovainen vanhemman tutkimuskirjallisuuden kanssa. Viime viikkoisen sukulaisvierailun  perusteella voisin jatkaa varovaisuuskehoitusta "ja vanhempien sukulaisten". En muista mistä aihe tuli emännän mieleen, mutta hänen mielipiteensä piispa Henrikin kyseenalaistavasta tutkimuksesta tulivat selväksi.

Minä en pantannut kysymyksiäni tauolle vaan esitin niitä joka välissä. En tiedä hermostuttiko yleisöä tai luennoitsijaa, mutta en näe mitään järkeä täyttää luentomuistiinpanojani kysymysmerkeillä. Kyllä niitä kuitenkin muutamia jää.

Uudenmaan keskiajan kirkkoja olen kiertänyt vuosia asiantuntijoiden opastuksella, joten luennon loppuosan olisi pitänyt olla mitä suurimmassa määrin tuttua. Elleivät kyseiset kirkot olisi päässäni siinä määrin sekaisin, etten uskalla vannoa Sipoon kirkon olevan katsastamatta. Luulisin, että on.

Ohimennen Haggrén täräytti syksyllä 2010 katsastamani Siuntion Sjundbyn kartanon lähellä keskiaikaiseksi markkinoidun kappelin pohjan 1600-luvulle. Täh, kirjoitin paperin reunaan, mutta en kysynyt mitään.

Toinen marginaalihuomio. Jos haluaa tehdä yleisön ymmärryksen vaikeaksi, voi puhua Karkun Pyhän Marian kirkosta "Sastamalan kirkkona". Sastamalan seurakunnan sivujen mukaan "Sastamalan seurakunnalla on yksitoista kirkkoa ja niiden lisäksi kaksi kesä- tai siunauskappelia." Näistä yksi on "Sastamalan Pyhän Marian Kirkko", jotka en itse tunnistaisi ilman keskimmäisiä sanoja. (Enkä välittäisi suuntaan enkä toiseen, ellei olisi ollut esi-isien työpaikka.)

Kuva jälleen Charles Harrisonin kirjoittamasta ja kuvittamasta kirjasta A Humorous History of England.

Ei niin onnistunut 28 euron sijoitus

ArkivDigital-viikon alussa tiesin, että tarjolla oli Norrköpingin perukirjoja. (AD:n avoimilla verkkosivuilla voi tarkistaa ilman tilausta, mitä on nähtävissä.) Luulin, että niiden hyödyntämiseksi tarvitsisin Mari-Anne Olssonin tekemän hakemiston, josta vuosia sitten joku ystävällinen kirjasto minulle lähetti kopioita. Googlailu viittasi siihen suuntaan, että Olssonin työ olisi käytettävissä Genealogiska föreningenin sivuilla, joten liityin pikaisesti yhdistykseen.

Päästyäni jäsensivuille jouduin pettymään. Tarjolla olikin hakemisto Olssonin hakemistoon. Schröderien perhesuhteiden selvittämiseksi, minun olisi pitänyt pyytää GF:n toimistoa kopioimaan kymmenien perukirjojen tiedot Olssonin hakemistosta.

Onneksi huomasin ajoissa, että AD oli digitoinut myös Olssonin työtä yksinkertaisemman hakemiston, joka alkuperäisten perukirjojen kanssa riitti tarpeisiini. Mutta ennen seuraavaa AD-pätkää (joskus) pitää rohkaistua ja pyytää niitä perukirjahakemiston tietoja joidenkin kriittisimpien/mielenkiintoisimpien nimien osalta.

Meneekö GF:n jäsenmaksu kokonaan tappiotilille? Osa jäseneduista on käytettävissä vain fyysisesti Ruotsissa, mutta jäsensivuilla on tosi muutakin kuin "Bouppteckningsregister Östergötland".

Toinen sivuston aineisto on sanomalehtien perheilmoitukset (familjenotiser) ajanjaksoilta 1760-1830 (306 000 uutista) ja 1936-1990. Ensiksimainittu tuotti (jälleen) pettymyksen. On digitoitu käsinkirjoitettu hakemisto ja varsinainen ilmoitus pitää metsästää muualta. Jälkimmäisessä on (yhden nimen testauksen perusteella) alunperin leikattu sanomalehtiä ja liimattu paperille. Nämä ovat käytettävissä digitoituina ja voisivat olla hyvinkin käyttökelpoisia, jos olisi kiinnostunut jälkipolvien hakemisesta. (Hohenthaleista oli kaksi paperia, useimmat ilmoitukset koskivat Suomessa asuneita.)


Kolmas (ja viimeinen) aineisto on käynnissä oleva projekti sisäisten passien indeksoimiseksi. Suomi-haku tuotti tuloksia! Minulla oli jo idealistalla odottamassa paluu Tukholman kaupunginarkiston digitoimien passidokumenttien pariin, joten saatuani tämänkin käsiini, on ensi vuonna blogissa todennäköisesti runsaasti matkustamista.

Kokonaisuutena GF:n tarjoama oli siis pettymys, joten pitää muistaa etsiä jostain tieto eroamismekanismista. Positiivisesti antoivat kuitenkin vuoden 2015 jäsenyyden kaupanpäälle, joten jää aikaa selailla passitietoja ja tilailla perukirjahakemiston tietoja.

Kuva Allen Lewisin puupiirros kirjassa Journeys to Bagdad. Project Gutenberg

Onnistunut 5 euron sijoitus

Saatuani syyskuussa mieltäni kaihertanutta tutkimusta Ruotsissa askeleen eteenpäin sorruin taas epätoivoiseen googlaukseen ja lottovoitosta haaveiluun. Syklin rikkoi Kansallisarkiston kirjastossa selaamani ruotsalainen sukututkimuslehti, josta huomasin lokakuun lopussa vanhenevan tarjouksen viikosta ArkivDigitalia vitosella.

Joustamattomat aikarajat ovat omiaan jouduttamaan asioiden aikaansaantia ja viisi euroa ei talouttani kaada. Joten aloitin viikkoni 28.10.

Heti aluksi täytyy mainita AD:stä puute. Se ei kerää tutkimus-(lue:surffaus)-historiaa. Aikapaineessa hypin paikasta toiseen ja nyt viikon lopussa en muista mitä kävin (jokseenkin kunnolla) läpi ja mitä en. Taiv. kiitos älysin heti alussa ottaa tutkimukselle oleellisista asiakirjoista näyttökaappauksia talteen. Tekee jatkon helpommaksi.

Jatkoa täytyy jossain vaiheessa harkita, sillä aukkoja jäi ja aivot eivät ehtineet kaikkea kerättyä tietoa prosessoida. Lukematta jäi kymmenien sivujen perunkirjoitukset, joissa oli kirjojakin! Mutta onneksi huomasin sentään Norrköpingin perukirjojen hakemiston, joka perukirjojen etusivujen ohella oli tärkeä lähde 1700-luvun alun perherakenteiden selvittämiseksi.

Sain Norrköpingin Schröderit järjestykseen ja huomattavan määrän nanoserkkuja, joiden jälkipolvia innostuin seuraamaan turhankin pitkälle. Vihdoinkin "sukulaisia", joille voi kuvitella muotivaatteet päälle. Ainakin siihen asti kunnes saan tavattua perukirjojensa käyttövaatelistat läpi.

(Kuva: Jacoba de Jonge Collection in MoMu - Fashion Museum Province of Antwerp, www.momu.be / Photo by Hugo Maertens, Bruges. Wikimedia, lisenssi CC BY-SA 3.0)

Uudetkaan Schröder-nimet eivät tuottaneet monia Google-osumia, mikä tuntui oudolta. Suomessa kun on mutu-tuntumalta erittäin harvinaista, että 1700-luvun säätyläisistä ei olisi mitään tutkimusta verkossa. Ja tässä tapauksessa perheenisä oli varakas kauppias, jota luulisi olevan hauska kunnioittaa esi-isänä. (Itselleni hän on siis vain esitädin aviomies.)

Mysteerisimmät henkilöt olivat tietenkin niitä, joilta ei ollut perukirjaa eikä montaa historiakirjamerkintääkään. Mutta koin hienon hetken, jossa yksi historiakirjan merkintä (toiseen kertaan luettuna) avasi keräämieni kryptisten tietojen merkityksen. Ja historiakirjojen sivu sivulta lukeminen, jolta Suomessa säästyy HisKin ansiosta, paljasti ennestään tuntemattoman Flachsen-avioliiton. (Joka ei olisi ollut tuntematon, jos Ruotsissa olisi HisKin tapainen tietokanta.)

Tarkistelin niitäkin tietoja, jotka jo "tiesin". Genos-artikkelin kirjoittajan Vadstenasta saama avioliittotieto jäi ilman vahvistusta, mutta toisaalta innostuin soveltamaan parin vuoden takaisen sotilastutkimuskurssin oppeja ja käymään läpi katselmuslistoja urakalla. Huomattavasti helpompaa ja hauskempaa originaaleista otetuista valokuvista kuin tuhruisia mikrofilmejä kelaten!

Enimmäkseen lähteet toimivat kuin Suomessakin. Hätkähdyttävin ero oli perukirjan maininnasta äkkäämäni tieto siitä, että esiäiti oli ostanut tilansa perintöoikeuden vuonna 1706. Kuningas oli avannut mahdollisuuden 1701 sodan rahoittamiseksi. Samaan aikaan Suomessa perintöoikeuksia lähinnä menetettiin.

Uusimaa keskiajalla, 2. luento

Viime tiistain (olisi tämän voinut vähän aikaisemminkin kirjoittaa?) luento kertasi osittain ensimmäistä, mutta kertaus on opintojen äiti. Jopa siinä määrin, että muistin vielä lauantaiaamuna opetuksen "Helsinki ei ole saanut nimeään Hälsinglandista tulleista siirtolaisista, sillä sieltä ei Uudellenmaalle muutettu".

Niinpä luin mielenkiinnolla kyseisen aamun Hesarin juttua Alkuperäiset helsinkiläiset elivät Vantaalla. Ingeressin ensimmäinen lause oli "Helsinki sai nimensä ruotsalaisilta maahanmuutajilta". Leipätekstissä oli kyllä mukana "toinen tulkinta". Hyvä esimerkki uuden tutkimuksen popularisoinnista?

Luennon ahaa-hetki oli huomio Porvoon linnattomuudesta ja Viipurin linnan alaisuudesta. Ajatukseni lensivät oitis länteen, jossa eräs Kokemäenkartanon lääni oli vastaavalla (?) tavalla Turun läänin alaisena. Uudenmaan itäosat alkoivat yhtäkkiä kiinnostaa.

Varsinaisena teemana oli autioituminen, joka jättää arkeologille tutkittavaa. Haggrénin selostaessa maanluontoja, miellen pulpahti kysymys: milloin perintöoikeuksia alettiin menettää?

Sitä en kysynyt ääneen. Edellisellä kerralla olin hätäillyt ja kysynyt rutosta. Se käsiteltiin tällä kertaa perusteellisesti. Kertauksena täälläkin: kiistatta Norjassa, varmasti Ruotsissa ja arvattavasti Suomessa. Virostakaan ei tiedetä juuri mitään.

Autioitumisen yksi selitys on ilmaston muutos. Minulle uutta (tai ainakin totaalisen unohtunutta) tietoa oli, että vuoden 1601 katoja selittää Perussa 19.2.1600 purkautunut Huaynaputina. (Tuoreemmista tulivuorten vaikutuksista kirjoitin tämän vuoden puolella.)

Edellisellä kerralla mysteeriksi jäänyt ero kirkko- ja hallintopitäjien välillä selittynee toisella luennolla selostetulla hallintosysteemillä, jossa koottiin tasapäisen maksukykyisiä verokuntia.

Kuva Charles Harrisonin kirjoittamasta ja kuvittamasta kirjasta A Humorous History of England.

Pieni suomalainen serkkumme

Bostonilainen kustantamo julkaisi 1910-luvulla suuren määrän kirjoja sarjana The Little Cousin. Jokainen kirja esitteli kansallisuuden nuorisolle sopivana kertovana tekstinä.

Our Little Finnish Cousin ilmestyi huhtikuussa 1918 ja sai uusintapainoksen vielä vuonna 1930. Kirja osoittautui minusta lukukelpoiseksi. Kirjoittajalla Clara Vostrovsky Winlow on täytynyt olla käytettävissään erinomaiset lähteet, sillä teksti pursuaa faktoja eikä virheitä ollut montaakaan.

Esimerkkinä ahtamiskyvystä päähenkilöiden esittely:

Both unsmiling faces had the same candid capable air, but that was the only resemblance. Ten-year-old Juhani was like his father who belonged to the Tavastian type of Finn. He was pale, with high cheek bones, thin hair, and a strong chin that seemed to say: "I won't give in! I won't give in!" He might have been taken for sulky until you met the look of sincere inquiry under his well-formed brows.

Six-year Maja was fairer. She was brown-eyed and brown-haired, like her Karelian mother who belonged to the other decided type of Finn. Despite the silent gentleness of her face, she looked as if, on occasion, she could be high spirited and even gay.

Juonessa oli myös pientä epärealistisuutta, jolla oli saatu mukaan retki Lappiin. Mutta jos joku kääntäisi kirjan nyt suomeksi, editoisi hieman ja julkaisisi historiallisena lasten kirjana, en usko että kukaan huomaisi mitään.

Project Gutenbergin sivuilla on monia muitakin sarjan kirjoja, joihin en ole tutustunut. Spin-off sarja Little cousins of long ago voisi olla kiinnostavampi. Sen kirjoja on digitaalisessa muodossa toisaalla verkossa.

Palkitut miehet meren rannalla

Kolmantena ja viimeisenä poimintana Arkistolaitoksen digitoimista Luotsi- ja majakkalaitoksen valokuvista kunniamerkillisiä miehiä.

Luotsi- ja majakkalaitos - Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto - Henkilökuvat - Tuntematon paikka; ryhmäkuvassa kuusi miestä talon edustalla (Uah:592)

Luotsi- ja majakkalaitos - Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto - Henkilökuvat - Tuntematon paikka; ryhmäkuva (Uah:247)

Samoja ihmisiä on myös toisessa kuvassa.

Luotsi- ja majakkalaitos - Luotsi- ja majakkalaitoksen arkisto - Henkilökuvat - Tuntematon paikka; ryhmäkuva (Uah:246)