Kristinuskon tulo Suomeen tuo mieleen tietenkin piispa Henrikin. Eräs opiskelija kävi kysymässä hänestä tauolla ja saimme sitten kaikki tietää, että Henkan suhteen pitää olla varovainen vanhemman tutkimuskirjallisuuden kanssa. Viime viikkoisen sukulaisvierailun perusteella voisin jatkaa varovaisuuskehoitusta "ja vanhempien sukulaisten". En muista mistä aihe tuli emännän mieleen, mutta hänen mielipiteensä piispa Henrikin kyseenalaistavasta tutkimuksesta tulivat selväksi.
Minä en pantannut kysymyksiäni tauolle vaan esitin niitä joka välissä. En tiedä hermostuttiko yleisöä tai luennoitsijaa, mutta en näe mitään järkeä täyttää luentomuistiinpanojani kysymysmerkeillä. Kyllä niitä kuitenkin muutamia jää.
Uudenmaan keskiajan kirkkoja olen kiertänyt vuosia asiantuntijoiden opastuksella, joten luennon loppuosan olisi pitänyt olla mitä suurimmassa määrin tuttua. Elleivät kyseiset kirkot olisi päässäni siinä määrin sekaisin, etten uskalla vannoa Sipoon kirkon olevan katsastamatta. Luulisin, että on.
Ohimennen Haggrén täräytti syksyllä 2010 katsastamani Siuntion Sjundbyn kartanon lähellä keskiaikaiseksi markkinoidun kappelin pohjan 1600-luvulle. Täh, kirjoitin paperin reunaan, mutta en kysynyt mitään.
Toinen marginaalihuomio. Jos haluaa tehdä yleisön ymmärryksen vaikeaksi, voi puhua Karkun Pyhän Marian kirkosta "Sastamalan kirkkona". Sastamalan seurakunnan sivujen mukaan "Sastamalan seurakunnalla on yksitoista kirkkoa ja niiden lisäksi kaksi kesä- tai siunauskappelia." Näistä yksi on "Sastamalan Pyhän Marian Kirkko", jotka en itse tunnistaisi ilman keskimmäisiä sanoja. (Enkä välittäisi suuntaan enkä toiseen, ellei olisi ollut esi-isien työpaikka.)
Kuva jälleen Charles Harrisonin kirjoittamasta ja kuvittamasta kirjasta A Humorous History of England.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti