Joustamattomat aikarajat ovat omiaan jouduttamaan asioiden aikaansaantia ja viisi euroa ei talouttani kaada. Joten aloitin viikkoni 28.10.
Heti aluksi täytyy mainita AD:stä puute. Se ei kerää tutkimus-(lue:surffaus)-historiaa. Aikapaineessa hypin paikasta toiseen ja nyt viikon lopussa en muista mitä kävin (jokseenkin kunnolla) läpi ja mitä en. Taiv. kiitos älysin heti alussa ottaa tutkimukselle oleellisista asiakirjoista näyttökaappauksia talteen. Tekee jatkon helpommaksi.
Jatkoa täytyy jossain vaiheessa harkita, sillä aukkoja jäi ja aivot eivät ehtineet kaikkea kerättyä tietoa prosessoida. Lukematta jäi kymmenien sivujen perunkirjoitukset, joissa oli kirjojakin! Mutta onneksi huomasin sentään Norrköpingin perukirjojen hakemiston, joka perukirjojen etusivujen ohella oli tärkeä lähde 1700-luvun alun perherakenteiden selvittämiseksi.
(Kuva: Jacoba de Jonge Collection in MoMu - Fashion Museum Province of Antwerp, www.momu.be / Photo by Hugo Maertens, Bruges. Wikimedia, lisenssi CC BY-SA 3.0)
Uudetkaan Schröder-nimet eivät tuottaneet monia Google-osumia, mikä tuntui oudolta. Suomessa kun on mutu-tuntumalta erittäin harvinaista, että 1700-luvun säätyläisistä ei olisi mitään tutkimusta verkossa. Ja tässä tapauksessa perheenisä oli varakas kauppias, jota luulisi olevan hauska kunnioittaa esi-isänä. (Itselleni hän on siis vain esitädin aviomies.)
Mysteerisimmät henkilöt olivat tietenkin niitä, joilta ei ollut perukirjaa eikä montaa historiakirjamerkintääkään. Mutta koin hienon hetken, jossa yksi historiakirjan merkintä (toiseen kertaan luettuna) avasi keräämieni kryptisten tietojen merkityksen. Ja historiakirjojen sivu sivulta lukeminen, jolta Suomessa säästyy HisKin ansiosta, paljasti ennestään tuntemattoman Flachsen-avioliiton. (Joka ei olisi ollut tuntematon, jos Ruotsissa olisi HisKin tapainen tietokanta.)
Tarkistelin niitäkin tietoja, jotka jo "tiesin". Genos-artikkelin kirjoittajan Vadstenasta saama avioliittotieto jäi ilman vahvistusta, mutta toisaalta innostuin soveltamaan parin vuoden takaisen sotilastutkimuskurssin oppeja ja käymään läpi katselmuslistoja urakalla. Huomattavasti helpompaa ja hauskempaa originaaleista otetuista valokuvista kuin tuhruisia mikrofilmejä kelaten!
Enimmäkseen lähteet toimivat kuin Suomessakin. Hätkähdyttävin ero oli perukirjan maininnasta äkkäämäni tieto siitä, että esiäiti oli ostanut tilansa perintöoikeuden vuonna 1706. Kuningas oli avannut mahdollisuuden 1701 sodan rahoittamiseksi. Samaan aikaan Suomessa perintöoikeuksia lähinnä menetettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti