tiistai 30. lokakuuta 2012

Kurssin aloitus, palautetta ja sattuma

Kurssin aloitus. Eilen illalla alkoi Kari-Matti Piilahden kuuden kerran sukututkimuksen teemakurssi. Moni mukaan halunnut jäi odotuslistalle.

Ensimmäisenä aiheena oli sotilaslähteet. Arbiksen kurssilla niitä käytiin rauhallisesti, mutta tästä pikakertauksesta sain uuttakin tietoa. Ja ristiriitaistakin: ratsumiehet ja rakuunat ovat nyt lopullisesti sekaisin päässäni. Piilahdelta kuulin ensimmäistä kertaa Militaria II:een KA:ssa sisältyvästä H. Klemetin kopiokokoelmasta suomalaisten rykmenttien pääkatselmusluetteloista 1719-1721. Ensin ajattelin "sääli, että ajan sotilaani on jo selvitetty", mutta mentyämme jonkin matkaa eteenpäin pulpahti päähän esi-isä, joka saapui suuren Pohjan sodan hämärästä Kokemäelle pitäjänkirjuriksi. Häntä voisi ainakin yrittää hakea...

Toinen KA:n erikoisuus, jonka Piilahti mainitsi on Kaj Dunckerin yksityisarkisto, jossa on tietoja Ruotsin ajan upseereista ja aliupseereista. Muistaakseni juuri sieltä löysin eräiden esivanhempieni avioliiton. Ja tätä kirjoittaessani keksin lisää tarkistettavaa. Taas kerran: opiskelu kannattaa.

Palaute. Sain viereeni istumaan sukututkijatuttavani, jonka kanssa olen istunut lukuisissa muissakin saleissa. Hän surffaili tablettitietokoneellaan opetuksen alkua odottaessamme ja johonkin monologieni taukokohtaan onnistui antamaan palautetta blogini ulkonäöstä. Hän kaipasi yläpalkkia linkiksi etusivulle ja huomautti, että tekstistä linkit eivät erotu.

Yläpalkkia en suostu (ainakaan juuri nyt) palauttamaan, sillä a) se vie turhaa tilaa, b) kaikki kävijät eivät ymmärrä sen roolia linkkinä ja c) satunnaiset kävijät tekevät turhan nopean u-käännöksen kun vasemmassa yläkulmassa on sana sukututkija. Mutta linkkien näkymättömyys käytössä olleessa mallineessa on harmittanut jatkuvasti itseänikin, joten oli aika vaihtaa. Kysyn ensi maanantaina menikö huonommaksi. Ja kiitän palautteesta.

Sattuma. Nimenhuudossa noteerasin äitini pikkuserkun nimen ja sen kuittauksen aivan selkäni takana. Tauolla tervehdimme ja vaihdoimme kuulumisia. Hän ehti m.m. sanoa positiivisen sanan yhteisiä juuriamme käsittelevästä kirjastani ja sellaisethan ilahduttavat aina.

1 kommentti:

Kari kirjoitti...

Meni paremmaksi.