Täydennysosia

1) Pimeän vuodenajan saavuttua sopii muistella entisajan juhlavalaistuksia. Yllä Pehr Hilleströmin maalaus sellaisesta Tukholman Skeppsholmenilla ja blogissani juttua valaistusta hallitusjuhlasta maaliskuussa 1880. Juhlavalaistus kuului  m.m. reformaation muistojuhlaan ja sellaista selostettiin Armémuseumin Narva-näyttelyssä. (Armémuseumin näyttelyistä kirjoitti muuten äskettäin Aaro Sahari Tekniikan waiheita -lehdessä.)

2) Syyskuisesta digitaalisen kulttuuriperinnön päivästä on ilmestynyt virallinen totuus.
Turussa järjestetyn medievalismiseminaarin annista on Kendra Willson kirjoittanut Glossan blogiin.
Lisäkseni ainakin Lauri Uusitalo on kirjoittanut blogitekstin Oulun HiTu-päivistä. Mila Oiva kirjoitti englanniksi blogiinsa oman esityksensä aiheesta.

3) Kun aikanaan etsin tietoa lehtikaalista, tuskastuin, kun ruotsin kielessä kaaleja oli vaikea erottaa toisistaan (Ja osin myös vihanneksista yleensä.) Verkkovideosta opin vasta äskettäin, että kaikki kaalit - niin ruusukaalit kuin lehtikaalitkin - ovat oikeastaan sama laji. Siis samaan tapaan kuin kaikki koirat ovat koiria.

4) Jos joku luuli, että Fame-reposteluni oli perusnegatiivisuuttani, niin todettakoon, että toinen töölöläinen kirjoitti

Jotain hyvääkin luulin uudessa rakennuksessa olevan: musiikkimuseo. Mutta ei, mikäli voin luottaa muusikkotuttavaani, joka oli mennyt tutustumaan paikkaan heti avajaispäivänä. Tämän oopperan ja klassisen musiikin asiantuntijan arvio museosta oli hyvin myrkyllinen.

5) Täydensin Stalinin uhri -keskustelua jo kerran, mutta sittemmin tuli vastaan syksyn kirjauutuuksissa Tarja Lappalaisen ja Matti Turtolan Stalinin tappamat — Muurmannin suomalaisten pitkä ja musta yö , josta Yle teki jutun Stalin tapatti lähes kaikki Muurmannin suomalaiset keskitysleireillä – alueen ihmisten tarinat tulevat vihdoin julkisuuteen, ja Maria Lähteenmäen blogikirjoitus Kotoperäisetkin pakolaiset kirjoihin ja kansiin.

6) Viimeksi täydensin "luu(ranko)asioita" kertomalla Pohjois-Pohjanmaan museon näyttelystä poistetusta luurangosta. (En valitettavasti Oulussa ollessani ehtinyt käydä asiantilaa tarkistamassa.) Viime viikolla ilmestyi Ylen sivuilla teksti Mistä saamelaisten vanhoista haudoista ryöstetyt pääkallot saisivat uuden viimeisen leposijan? – Saamelaismuseo Siidaan varastoidut luut ja pääkallot halutaan haudata uudelleen, jonka otsikko kertoo sisällöstä oleellisen.

Yllättävämpi oli tämän viikon alussa Hesrin otsikko: Hammashoitolan kellarista Helsingissä löytyy tuntemattomia pääkalloja ja rujoja hammasrautoja.

Tiedossa on, että pääkalloilla ei ole mitään suoraa yhteyttä oikomishoitoon ja tiettävästi ne ovat aitoja. Arvoitus puolestaan on, keitä kyseiset ihmiset ovat olleet ja missä he ovat asuneet. 

”Opetuskallot olivat Fabianinkadun hammasklinikalla professori von Bonsdorffin [Per Adolf von Bonsdorff (1885–1965)] huoneessa ja luentosalissa. Ei ole mitään varmaa tietoa siitä, mistä kallot on saatu”, Pehkonen kertoo.

”Niillä opetettiin kandidaateille, miltä ihmisen pää näyttää nahan alla.”

Amanuenssi Pehkonen arvioi, että myös nyt varastossa Ruskeasuolla säilytettävät aatelis-Bonsdorffin ”opetuskallot” saattavat vielä päästä maan poveen, kun hammaslääketieteeseen liittyvä esineistö luetteloidaan ensi vuonna.

”Luultavasti tullaan käymään eettistä keskustelua, pitäisikö ne haudata.”