Ensinnäkään en ollut tiennyt enkä olisi uskonut, että sana on niin vanha. Mäkinen totesi Mikko K. Heikkilän löytäneen talonpojan 1400-luvun nimistöstä (kirjassaan Keskiajan suomen kielen dokumentoitu sanasto ensiesiintymävuosineen ?) Huomattavasti vanhempaan alkuperään viittaa (kai) se, että virossa on sana talopoeg ja liivissä tal mies. Omaksi ilokseni tarkistin myös Kotuksen sivuilla olevan karjalan sanakirjan ja olihan sielläkin sanottu esim. "kod́i taloinpojjaks on suuri, ĺinnaks pieni."
Mitä lie tämäkin sana alunperin tarkoittanut, että lopuksi tuli poika eikä mies. Suomen historiasta englanniksi kirjoittaville talonpoika on päänsärky, sillä täysin vastaavaa käsitettä ei anglosaksisessa kulttuurissa ole ollut ja sikäläiset sanat ovat tarkoittaneet hieman eri asioita eri vaiheissa historiaa. Suo siellä ja vetelä täällä.
Historiallisesta muutoksesta puheenollen Mäkisen esimerkkeissä oli Agricolan rukouskirjasta (1544) ote "Ette sine caicheden / caupamiesten talonpoicain ia ychteitze cansan annaisit rackahudhen / ia souinon" ja SAOB:n bonde-sanan kohdalta Kustaa Vaasalta (1523) "Jak göstaf ereksson .. helser eder alle friborne frelzesmen köpstadzmen bönder ok menige almogha." Joku 1500-luvun osaaja olisi kai osannut selittää miksi talonpoikia ei laskettu yleiseen rahvaaseen.
Mutta paikalla oli vain 1700-luvun osaaja Sampsa Hatakka, joka huomautti, että 1700-luvun hallintoteksteissä sanaa bonde ei esiinny vaan on vain rahvasta. Sana kansa on Vanhan kirjasuomen sanakirjassa, joten on helppo nähdä, että sulautuminen on tapahtunut jo vuoteen 1648 mennessä "caikille Ruohdhin waldacunnan asujamille, Ruhtinoille – – Sotamiehille, Caupamiehille ia yhteihdhelle cansalle".
Mäkinen oli tarkistanut Tieteen termipankin, jossa talonpoika ei ole minkään tieteen kannalta merkittävä termi, mutta rahvaan on määritellyt kielitiede ja kulttuurintutkimus. Jokseenkin yhteneväisesti ne määrittelevät rahvaaseen talonpojatkin ja täydentävät, että
Suomen kielen rahvas-termi viittasi 1500-luvulta lähtien hallinnollisissa suomenkielisissä teksteissä yhteiskunnan alaluokkaan, tavallisesti koulunkäymättömiin tavallisiin ihmisiin, usein ruumilliisen työn tekijöihin, kuten vastaavat termit monissa muissakin kielissä. 1800-luvun lopulla se alkoi sääty-yhteiskunnan murtuessa pejoratiivistua merkitykseen 'roskaväki' ja 1900-luvulla merkitykseen 'maalaiset'. Nykyisessä arkikielessä sanalla viitataan taas tavallisiin ihmisiin, ei-eliittiin.Myös talonpoika on muuttanut merkitystään. En ole eläissäni kuullut nyt elävää maanviljelijää kutsuttavan talonpojaksi. (Talollinenkin vaikuttaa epätodennäköiseltä.) Kuitenkin talonpoika elää kielessä, kuten Mäkinen todisti poiminnoilla kirjatietokannoista. Milloin sanasta tuli vanhahtava? Mitä sillä nykyään oikeastaan tarkoitetaan? Näitä Mäkinen mietti ja sietäisi jonkun tarttua heittämäänsä tutkimustäkyyn.
Mäkisen digitoitujen sanomalehtien varassa tekemä vertailu skandinaavisiin kieliin 1900-luvulla tuntui myös mielenkiintoiselta, mutta muistiinpanojeni taso ei salli yksityiskohtien esitystä. Mutta tätä kirjoittaessani pulpahti mieleen, että bondehan on jollain tavalla ollut yhteydessä sanaan husbonde. SAOB:n vilkaisun perusteella husbonden merkitys on enemmän isäntä suhteessa talon väkeen kuin maahan. Tämä sopii siihen, että sanasta muuntui englannin aviomieheksi.
Englannin verkkosanakirjan mukaan etymologia on "from Old Norse hūsbōndi, from hūs house + bōndi householder; akin to Old Norse būa to inhabit; akin to Old English būan to dwell". Jälkiosa viittaa siis asumiseen eikä mieheen tai poikaan, mutta rakenteen samankaltaisuus mietityttää. Jälleen kerran toivon, että etymologisen sanakirjan tekijänoikeudet (tai mikä ikinä on estänyt verkkojulkaisun) saataisiin ratkaistua.
Kuvat tarjosi Litografiska museet lisenssillä CC BY-SA.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti