Narvan voitosta

Wienin sotahistoriallisen museon jälkeen oli ilo Tukholmassa kävellä luottavaisin mielin Armemuseumin Narvan voitosta kertovaan näyttelyyn. Jossain muualla se voisi olla vain venäläisiltä vietyjä lippuja vitriineissä, mutta ei täällä.

Näyttely alkoi kirkkomaisella tilalla, jonka videonäytöillä pappi kertoi (vahvasti lyhennettyä) virallista totuutta voitokkaasta Narvan taistelusta. Vasemmalla puolella oli lisää tietoa siitä, miten lukuisilla painotuotteilla myös levitettiin silkkaa ilosanomaa. Yksi näistä oli Götakämpavisa, jonka sai kuunnella näyttelyssä myöhemmin.

Mutta oikealla puolella kirjeottein ja chatiksi modernisoituna tuotiin esiin se, miten ensin oli eletty epävarmuudessa ja aikanaan saatu tietää myös kuolleista ja haavoittuneista.

Valtakunnassa 5.2.1701 pidetyt kiitosjumalanpalvelukset olen ehkä jossakin käsikirjoituksessani maininnut, mutta Tukholmaan ei ole ollut syytä perehtyä, joten sen juhlavalaistus oli uutta tietoa. Brunkebergin mäelle oli pystytettu puinen portaikko, joka pahvilla peitettynä muodostui pyramidiksi. Pahviin oli leikattu latinaksi teksti, joka valaistiin 2500 traanilampulla, jotka vaativat 120 hoitajaa. Näky ikuistettiin kirjallisesti painotuotteeseen, josta sai lukea tekstin ruotsiksi ja saksaksi.

Kaikkia oli kehoitettu valaisemaan ikkunansa, mutta varakkaimmat olivat järjestäneet talojensa eteen illuminaatioita, joiden olemus suomalaisessa juhlavalaistuskuvauksissa on jäänyt minulle epäselväksi. Tällä oli esillä painokuvana tallennettu Bengt Oxenstiernan kodin edessä ollut 15 metriä korkea ja 50 metriä leveä kulissi, jonka puukehykseen pinkotettua pellavakangasta kuvineen valaisi 1000 lamppua.

Yli tuhat vuotta vanhaa (tai ikiaikaista?) perinnettä seuraten ruotsalaiset olivat Narvassa ottaneet voittamiltaan venäläisiltä näiden liput, rummut ja tykit, jotka tuotiin Tukholmaan. Päivän valoon ne tuotiin 21.8.1701 juhlavassa kulkueessa, jonka muotoa tavoitteli näyttelyn mittavien vitriinien rivi.

Mutta koska tämä ei ollut hehkutusnäyttely, vitrinien vieressä kulkevalla seinällä kerrottiin kaupungissa samaan aikaan pidetyistä sotavangeista.

Sotasaaliin ottamisen ohella myös sen esittelyllä on pitkä perinne, josta kerrottiin muutamin kuvin. Sitten jaettiin tietoa sotalippujen naulaamiseen liittyvästä symboliikasta, josta olin tietämätön. Tämän rinnalla muistutettiin, että lippujen alla kuljetaan yhä.

Narvan taistelua seuranneen juhlinnan jälkeen oli vihdoin aika kohdata totuus. Venäläisen univormu oli makuuasennossa vitriinissä ja dynaamista aseasetelmaa ympäröivät kuulanreiät ja veriroiskeet. Menehtyneet 11000 olivat saaneet peilipintaisen muistotilan.

Sen jälkeen näyttelyssä kerrottiin vielä taistelun muiston säilyttämisestä ja esityksistä. Tuoreeltaan sotasaalille suunniteltiin juhlavaa esittelytilaa, mutta sattuneesta syystä sellaista ei koskaan tehty. Mutta kahden taitelijan voimin saatiin dokumentoitua yksityiskohtaisesti venäläiset tykit, mikä oli onnekasta, sillä nämä piti sodan jälkeisessä taloustilanteessa myydä tai sulattaa.

Suomen sodan jälkeisessä kansallishengen uudessa muotoilussa Narvan taistelu sai uutta merkitystä. Sen ja muiden voittojen liput asetettiin Riddarholmin kirkkoon (hapertumaan) vuonna 1817. Cederström maalasi taistelusta verettömän ja liattoman kuvan 1910. Kun vuonna 1936 Narvaan vietiin pronssinen leijona, esitettiin hankkeen kansallismielisyydestä kriittisiäkin kommentteja, mutta kuten voin itsekin todistaa, leijona on kaupunkiin palautettu vuonna 2000. Ja vielä tällä vuosituhannella on ruotsalaisissa historian oppikirjoissa taistelun kohdalla toistettu myyttiä, että yksi ruotsalainen vastaa kymmentä venäläistä.