Näytetään tekstit, joissa on tunniste jatkosota. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste jatkosota. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. elokuuta 2018

Sodasta ja kasvisruuasta

Tällä viikolla käyty keskustelu (tai jankutus) armeijan kasvisruokatarjoilun lisäyksestä toi mieleen vaarini Erkki Ilmavallan muistelmapätkän
... Tohon ruokaan liittyen tekis vielä mieli kertoa sen verran lisää tohon nauhalle, että ensiksikin ’42 kevät ja talvi paitsi, että se oli täällä kotirintamalla hyvin huono elintarviketilanteen suhteen niin siellä se oli jos mahdollista vielä huonompi ja tuollaisia paleltuneita perunan lastuja jaettiin vaan. Niistä tuli sellaista vähän niin kuin mustaa vettä sitten että oli pikkusen niin kuin olevinaan jotain lämmintä kun kenttäkeittiöstä saatiin. Ja toinen oli semmosta hernejauhoa, jota kutsuttiin ihmevelliksi, että se likas veden se hernejauho. 
Mutta sitten meiltä huolto meni neljäks päiväks tukkoon Sungunniemellä silloin talvella 41-42. Kun neljä päivääkin on ilman muonaa niin siinä tulee äitiä ikävä sitten.  
Meillä oli, en tiedä tässä kenenkään intimiteettiä suinkaan loukata, niin oli yks semmonen Turunen siellä yksikössä. Joka kertoi, että rauhan aikana hän oli vakituisesti tuolla Huittisisten varavankilassa luottovankina. Hän oli Impilahdelta kotoisin ja sano että oli aina suru varavankilassa kun hän pääsi pois mutta sanoi ettei hän kauan ollut pois. Kun ne pikkusen sano kun hän meni sinne kotipitäjäänsä että ”johon on taas vanki tullut” tai jotain, hän sanoi että hän sen verran muotoili puukolla tai muuten että oli varma pääsy taas. 
Sitten kun me siellä tuskailimme, että pitääkö täällä kuolla sitten kokonaan ruuan puutteseen niin tää Turunen - kun ei olis ollu ihan kersantti siihen aikaan, hän oli hyvä sotilas  - sano, että jos hän sais vähän niin kuin olla pois näistä kotitöistä, että hän lähtee järjestelemään niinkuin joukkueen puitteissa. Niin se lähti hiihtelemään sitten ja olihan se ainakin päivän pois, tulee takaisin ja sillä oli niin paljon ruisjauhoja kun se jaksoi vaan tuoda. Se oli sitten jo surkuhupaisa homma miten kukin sitä jauhohommaa käytti sitten kun nälkä oli; toiset olis melkein syöneet ne jauhot jo sellaisinaan, joku sirotteli veteen ja joku meinais puuroa tehdä ja noin. 
Mutta sitten selvis, että se Turunen oli hiihtänyt kauas, johonkin, missä oli näitä siivilimiehiä ja oli [?]hallinnon kirjoissa semmonen karjalaisukko, vanha mies, joka hoiti myllyä ja oli vastuussa sitten siitä jauhatuksesta mistä ne siviilit sai jauhonsa. Turunen oli sitten vaan tiukkasanaisesti siltä mylläriltä että jauhoja. Hän sanoi, ei hän voi hänet ammutaan jos hän rupee näitä antamaan. Turunen sanoi anna vaan, että muuten sulle käy huonosti. No ukko piti pintansa eikä antanut niin tämä kalautti, tää Turunen sitä, et se kuoli. Eihän me tiedetty minkälaisia lunnasjauhoja me söimme ennen kuin jälkeenpäin. No Turunenhan joutui siitä siviiliin, en tiedä pääskö Huittisiin sillä kertaa, ja otettiin natsat pois. Mutta se teki kaks tai kolme kertaa jatkosodan aikana niin että se sotamiehestä aloitti eikä pitkää aikaa mennyt se oli vähintään kersantti taas sitten. Viimeksi minä oon sen Turusen sitten nähnyt television kuvaruudussa kun se oli jonkun osuuspankin ryöstäny
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: ,

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

AS4: Mikkelin museoissa (2/2)

Ensimmäisiin kolmeen museoon ei ollut mennyt visioimaani aikaa, joten sitä jäi Mikkelin kolmeen sotamuseoon, jotka olisi ihan hyvin voinut jättää väliinkin.


Jalkaväkimuseota minulle suositteli Olli Kleemola arvatenkin siksi, että puhdetyökokoelmastaan on osa siellä näyttelynä esillä. Arvasin museon sisällön oikein, mutta vedin silti herneen nenään sen nimestä. Jos kerrotaan Suomen jalkaväestä niin eikö museota voisi nimetä Suomen jalkaväkimuseoksi? Museossa oli ihme haituja itsenäistymistä edeltävästä ajasta - mallinukke Oppisalissa ja näyttelyjen joukossa pieni alue, jossa huitaistiin autonomian ajan armeijaa, Porrassalmen taistelua ja Suomen sotaa. Sotatietouteni vähäisyyden tunnustan, mutta eikös jalkaväkeä ollut aika kauan ennen 1800-lukua?



Päämajamuseossa puolestaan ärsytti Mannerheimin työhuone, jota sai katsella lasiaidan takaa kuin jotain s*tanan pyhäinjäännöstä. 

Ja oliko se pyhäinjäännös? Se ei selvinnyt nähdäkseni miestään ympäriltäni, joten haastattelin poislähtiessäni lippukassan mimmit. He eivät olleet tietämättömiä vaan kertoivat, että sodan jälkeen opettajien käytössä ollut huone oli 1970-luvulla rekonstruoitu nykyasuunsa. Kyseisen päätöksen historiasta voisi syntyä mielenkiintoisempaa tarinaa kuin itse museosta.

Mutta yllätyksekseni pidin museon 1918-näyttelystä. Täällä oli päästy tekemään valtakunnallista katsausta ja valittu "reilu" kaksijakoisuus. Toinen puoli huoneesta kertoi punaisista ja toinen valkoisista. Ne yhteivät pieneen reflektiotilaan, jonka seinälle oli kiinnitetty aika paljon kävijäkommentteja. (Mäntyharjulla vastaavassa  tilassa oli vain kaksi muistoa.)

Päämajamuseosta on vain pari askelta Viestikeskus Lokkiin, jota varten sodan alkaessa louhittiin kallioon luolat. Ne olivat sodan jälkeen m.m. asuntoina, mutta 1980-luvulla vähäiset jäljellä olleet rakenteet purettiin ja rakennettiin kopio sodan aikaisesta viestikeskuksesta. Tiloissa oli mallinukkeja monissa toimissa ja huolellisella tutustumisella olisi varmasti oppinut paljon. Minä olin ilahtunut, kun kerrankin lotat olivat luontevasti lähes pääosassa.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: , , , ,

keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Ulkomaalaisia joukkoja Hangossa


Sunnuntaina 17. kesäkuuta kesäretkeni pääkohteena oli Hangon museo, jossa näyttelynä ensi maaliskuuhun on Durchgangslager Hanko – Hangon saksalainen kauttakulkuleiri 1942–1944. Se perustuu Jan Fastin tutkimukseen, jota minulla on ollut ilo seurata sen FB-ryhmässä. Päivityksistä syntynyt kuva on tietenkin ollut sirpalainen, joten kaipasin kokonaiskuvaa.

Mutta kun näyttely sen tarjosi, änkyränä halusinkin lisää tietoa FB-päivityksissä osin näkyneestä tutkimusprosessista. Näyttelyn arkeologiset löydöt olivat Tulliniemen kaivauksista, mutta mistä olivat peräisin asiakirjat ja muut esineet?

Matkalla Hankoon olin ohittanut Hangon rintamamuseon, jota en ollut joko huomannut tai huomioinut retken kohteita kartoittaessani.
Nimi ei houkutellut, mutta pysähdyin kuitenkin ja yllätyin iloisesti. Museo avattiin viime vuonna uusittuna ja näyttely oli hyvin tehty. Sen ja museon nimen rintama oli talvisodan jälkeen Neuvostoliitolle vuokratun Hankoniemen ja muun Suomen välinen. Kuljettuani vuonna 2010 katselemassa puolustuslinjan rakenteita en voi väittää olevani aiheesta tietämätön, mutta ehkä sen voi sanoa jossain määrin unohtuneen. Ruotsalaiset vapaaehtoiset rajan puolustajina tuntui ainakin uudelta tiedolta.

Ilahduttavasti lippukassalla ollut työntekijä piti proaktiivisesti minulle briiffin museon taustasta ja selitti näyttelyn rakenteen, johon kuului myös kalustoa. Myöhemmin päivällä kohtasin päinvastaista vastaanottoa...
Museon ympäristössä eli välirauhan rajalinjalla on noin kilometrin mittainen polku, jolla näkee tapahtumien erilaisia jälkiä. Näin selitteet saa museolta paperinippuna, joka sinne palautetaan.
Suosittelen museota niillekin, joita sota ei varsinaisesti kiinnosta.
Kirjoittanut klo 1 kommentti:
Aiheita: , ,

maanantai 18. joulukuuta 2017

Lottatietokanta vs. Lottagalleria

Aamuisessa tekstissäni melko vauhdikkaasti annoin ymmärtää pitäväni lottatietokantaa käytännön mahdottomuutena. Eihän se sitä kirjaimellisesti ole, mutta vaatisi huomattavia resursseja kerätä lotat aineistosta, joka on paljon monimuotoisempaa ja hajasijoitetumpaa kuin armeijassa palvelleilla. Lisäksi tulee vielä Hyvösen mainitsema lainsäädännön ongelma, että kuolemasta pitää olla varma (tai lupa erikseen pyytää).

(Hyvösen myös mainitsema ja käyttämä 50 vuoden suoja-aika ei onneksi ole käytössä sotapolku.fi palvelussa, jonne vaarini taannoin tallensin. Kun kuolemastaan on 50 vuotta taidamme me kolme lapsenlasta olla jo haudan partaalla eikä seuraava sukupolvea ole ilmaantunut. Eli ei olisi ketään kiinnostunutta jäljellä.)


Mutta lottapuolellakin on aktiviteettia. Lottamuseo julkaisi (käsittääkseni tänä vuonna) Lottagallerian, johon saa edelleen lähettää minielämäkertoja. Niiden sisällöstä ja muodosta ei ennen gallerian julkaisua annettu mitään ohjetta, nyt joitakin avainkysymyksiä on esitetty. Mitään rakenteisuutta ei ole, ei kenttiä syntymä ja kuolinvuosille yms. eli jos galleria kasvaisi sen kokoiseksi, että sitä haluttaisiin yhdistää Sotasampoon tms. niin haasteita olisi runsaasti.

Ja päätellen tuosta nykyisestä "Kerro oman lottasi tarina" -sivusta, mitään tutkimuksellista jatkokäyttöä ei ole ajateltukaan, sillä siitä ei puhuta mitään. Voi verrata Sotapolun rekisteriselosteen kohtiin Säännönmukaiset tietolähteet ja Tietojen säännönmukaiset luovutukset. (Tarviiko julkaistujen tekstien tutkimuskäyttö luvan? Ainakin eettisesti voi tulla miettimistä.)

Oman lottani tarinan kirjoitus on ollut työlistalla siitä lähtien kun kirjoituskutsun Lottamuseon etusivulta joskus loppukesästä huomasin. Mutta mummoni kielsi harjoitustyönä kirjoitamani elämäkertansa julkaisemisen yksiselitteisesti. Voisinko kuitenkin tulkita yksiselitteisyyden koskevan vain arimpia osia ja muotoilla lottavaiheista uuden version?

P. S. Selasin pitkästä aikaa paperi-Hesareita viime perjantaina. Joko torstaina tai perjantaina oli julkaistu mielipidekirjoitus sodassa palvelleiden sairaanhoitajien muistamisesta. Hyvä muistutus.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: , ,

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Itsenäisyyden aikana

Kodin kuvasto 48-49/1917
Jo perinteiseen tapaan itsenäisyyspäivän kunniaksi vuoden aikana löytynyttä tai syntynyttä opinnäytettä (ja vähän muutakin tutkimusta) itsenäisyyden ajasta

Edeltävästä ajasta aloittaen 
Vuodesta 1917 alkaen
Sisällissota ja sen muistaminen
Sotien välinen aika
Sota vaikutuksineen
Sodasta eteenpäin:
Ja vielä
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: , , ,

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Vihdoin sotapolulle

Viikonloppuna jaettiin sosiaalisessa mediassa Hesarin juttua kantakorttien avaamista tutkimusmahdollisuuksista. Se toi Kansallisarkistoon sunnuntaina 1274 kantakorttitilausta, kun sotapolku.fi-avauksen aiheuttama ruuhka oli jo valmiiksi jonossa. Korttien hakeminen ei ole suoraviivaista vaan "Taitava selvittäjä pystyy käsittelemään noin 20 tilausta päivässä".

Kirjahyllyni sekasorrosta ei myöskään ollut suoraviivaista hakea Kansallisarkistolta vuonna 2011 saamaani isoisäpakettia, mutta kun innostuin kasoja penkomaan niin se tuli yllättävän nopeasti vastaan ja sain vihdoinkin aikaiseksi syöttää vaarini tiedot Sotapolku.fi-sivustolle ja samalla tutustuin sen olemukseen.

Perusteellisuuden hengessä aloitin rekisteriselosteesta, joka minusta asiallisesti sallii syötettyjen tietojen luovutuksen "lainsäädännön sallimissa ja velvoittamissa rajoissa mukaan lukien mutta ei rajoittuen seuraavien tahojen käyttöön: museot, tutkimuslaitokset, tutkijat, Arkistolaitos." Ei aivan avointa dataa, mutta ei sentään lukittu laatikkokaan.

Sitten katsoin ohjevideon tietojen lisäyksestä. Siinä oli niin hyvät selostukset, ettei minun kannata tähän toistaa samaa. Ohjeet olivat saatavilla myös pdf-muodossa.

Vaarini kantakortin vakinaisen palvelun osiossa oli vain kuusi riviä, joten tietojen syöttö kävi vauhdikkaasti. HRR eli Hämeen ratsurykmentti joukko-osastotasona kuullosti hieman karkealta jaolta, kun hämärästi muistelin kymmenen vuotta sitten tekemääni selvitystä vaarin liikkeistä. (Selattuani kirjaani Ilmavallaksi ja Ilmavaltana en löytänyt merkkiäkään kyseisestä selvityksestä lukuunottamatta Ilomantsin taistelua, jonka kertomuksia vertailin krittisesti.)

Minut yllätti se, ettei kantakortista käytetty muita tietoja. Kuten ilmoitettuja taisteluita. Sotapolku perustuu vain joukko-osastoihin, minkä takia epäilen sitä jonkun verran.

Visuaalisesti sotapolku (yllä) ei ole kovin kummoinen, mutta kustakin kohdasta avautuu kyseisestä jaksosta artikkeli, joita voi käydä läpi järjestyksessä. Erityisesti pidin artikkelin alle linkittyvistä SA-kuvista, jotka eivät olleet saatavilla kymmenen vuotta sitten ja joita en ole myöhemmin innostunut vaaria ajatellen etsimään.

Mutta lähetän kyllä taas kiitokset sinne missä ne eivät saajaansa tavoita: serkkujeni sedälle, joka äänitti vaarin muistelmia ja äidilleni, joka kirjoitti puhtaaksi vaarin sotapäiväkirjan. Näistä syntyi toimittamani kirja, joka antaa geneerisiä HRR-artikkeleja yksityiskohtaisemman ja yksilöllisemmän kuvan vaarini sotapolusta. Esimerkiksi Ilomantsin osalta tiedän, että vaarini oli esikunnassa adjutanttina eikä osallistunut taisteluihin.

Vaarini sivu

P. S. Edelleen muistelen Hattuvaarassa käyntiä kesällä 2009.
P. S. 2. HRR:n jatkosodan kirjallisuutta listattuna
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita:

lauantai 28. toukokuuta 2016

1900-luvusta tutkittua

Edistyksellisimmät yliopistot julkaisevat verkossa jo kanditöitään, joten vaikka toiset eivät edelleen saa verkkoon gradujaankaan, 1900-luvun tutkimusta riittää luettavaksi. Jo pelkkä listaaminen väsyttää.

Alkuvuodet
Vuodesta 1918 eteenpäin
Joka parin tunnin jälkeen muutettiin
Toivottavasti keräykseen lähetetyt tekstit on mahdollista arkistoida. Mistä puheen ollen SLS kerää parhaillaan aineistoa vuodesta 1918.
30-luvusta kuunneltavana verkossa Maria Lähteenmäen luento, jossa hän käy "läpi kuutta teemaa: ulkopoliittisen tilanteen stabilisoituminen Suomessa, sisäpoliittiset avaukset, talouselämän elpyminen, koulutukseen panostaminen, sosiaalihuollon uudistukset sekä kulttuurin ja historian koettu vahvuus.
Suomen pankin Rahamuseossa on parhaillaan näyttely 1930-luvun lama, jonka seinäheijastetta voi katsoa verkossa samoin kuin Sakari Heikkisen luennon 1930-luvun lama ja sen opetukset.
Sodassa ja sen jälkeen
Lastenkirjainstituutin Haluan kasvaa aikuiseksi: toinen maailmansota lasten- ja nuortenkirjallisuudessa -näyttelyyn on koottu kotimaista ja käännettyä kirjallisuutta.
Vuosisadan jälkipuoliskon aluksi sopii vuosi sitten verkossa julkaistu Lena Marander-Eklundin artikkeli ”Jag älskade mitt lilla hem” – hemmafrun och hemskapande i 1950-talets Finland. Sittemmin Bragen Laboratorium för folk och kultur ei olekaan päivittynyt.
***
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: , , , , ,

perjantai 25. maaliskuuta 2016

Historiapolitiikasta

Olin toissapäivänä ensimmäistä kertaa aikuislukion avoimella oppitunnilla. Puhumassa oli otsikolla Nykypäivän suomalaista historiapolitiikkaa Turun yliopistosta Matti Jutila, jonka pedagogisella ammattitaidolla tunti pysyi kasassa vaikka opiskelijoille tuli mieleen paljon asioita, jotka oli jostain syystä sanottava heti ääneen.

Vedoten Anthony D. Smithiin Jutila totesi, että kansa(kunta)a määrittää osaksi yhteiset myytit ja historialliset muistot. Mutta painotti, että kansakunnilla ei ole yhteistä muistia vaan historiallisia kertomuksia ja myyttejä. Kansallisissa historiallisissa kertomuksissa tapahtumia yksinkertaistetaan. Esittämällä kansakunnat yhtenäisinä historian toimijoina. Joko kokonaan hyvinä tai pahoina. Vastarintana näille kertomuksille toimii muistitieto ja akateeminen (!) historiantutkimus. (Aarno Karimon piirros ote Ampiaisen 13/1910 kannesta)

Esimerkkinä historiankäytöstä oli tietenkin viime sodat ja erityisesti niiden uuspatrioottinen tulkinta, jossa korostetaan Neuvostoliiton hyökkäyksestä syntynyttä talvisotaa ja vuoden 1944 torjuntavoittoa sekä erillisrauhaa. Muut vaiheet vaietaan. Yksi yleisöstä kommentoi "kuka tuollaista luulee, onhan ne kirjoissa". Mutta vierestä jossain opettajana toimiva todisti koulukirjojenkin tuottavan tällaista kuvaa tapahtumista. Hänen oppilaistaan "puolet" ovat kokeessa sitä mieltä, että sekä talvi- että jatkosota olivat puolustussotia ja Suomi voitti molemmat sodat.

Jutilan pääfokus oli siinä miten viittaukset sotiin olettavat, että kaikki sotineet miehet olivat suomenkielisiä, heteroita ja ev. lut.-kirkkoon kuuluvia. Juutalaisista taistelijoista puhuttiin viimeksi viime viikon antisemitismiluennolla, joten kuuntelin "joo, joo"-fiiliksellä. Tataarit, romanit, homoseksuaalit,... Mutta Jutila oli säästänyt (johan minä kehuin pedataitoja?) viimeiseksi minulle (ja ehkä muillekin) yllättävimmän vähemmistön eli venäjänkieliset.

Seuraavan kerran kun puhutaan talvisodan hengestä yritän muistaa kääntää sen yhtenäisyydeksi ja johtajien kyseenalaistamattomuudeksi ennen viestin muuta tulkintaa.

Historiatietoisuudesta ja -politiikastakin on ollut varastossa opinnäytelinkkejä (yms.) niin kauan, että läiskäsen ne tähän vaikka vasta eilen oli linkitystä viimeksi. Suurin osa Ruotsista, missä miettimisen aihetta siinäkin.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: , ,

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Viime sotiin liittyen

1) Viikko sitten aloitti (ilmeisesti) Suomen ensimmäinen historia-aiheinen podcast Historian nurkkapöytä. Aloitusjaksossa " puidaan käsityksiä talvisodan hengestä. Käsittelyssä Tuomas Teporan teos "Sodan henki - kaunis ja ruma talvisota". Keskustelussa esille nousevat niin sodan tunne-elämän moninaisuus kuin pohdinta talvisodan hengen retorisesta käytöstä nykypäivässä."

2) Eduskunnan kirjaston tietopakettien joukossa on Eduskunnan toiminta sota-aikana ja Eduskunta mukana rauhanteossa vuonna 1944.

3) Jalkaväen vuosikirjan 2015-2016 voi ladata verkosta.

4) Lottamuseon "verkkotuotanto Lottajärjestön rajatoimistosta Työmaahuolloksi kertoo, kuinka lottaperintö on siirtynyt sukupolvelta toiselle, vaikka itse järjestö lakkautettiinkin välirauhansopimuksen nojalla syksyllä 1944. Moniko meistä tulee ajatelleeksi lounastaessaan Amican ruokalassa, että Amica on kehittynyt lottien 1940-luvulla perustamasta Työmaahuollosta."

Lottamuseo on yhdessä Laurean ammattikorkeakoulun estenomiopiskelijoiden ja Keudan ammattioppilaitoksen kanssa avannut blogin Nostalgiset naiset.

5) Mikkelin Kehitysyhtiö Miksei Oy:n, Jalkaväkimuseon ja Päämajamuseon hankkeessa Sodan kokemus kotirintaman pommituksissa on testattu "sotahistorian tuotteistamista ja digitaalisten aineistojen tuottamista silmällä pitäen suunnitteilla olevan Sotahistoriakeskuksen toteuttamista".

Sotahistoriakeskuksen omat sivut avautuivat tällä viikolla.

6) Ja muuta, enimmäkseen opinnäytteitä
Kuvituksena pysäytyskuva filmistä Kevät keikkuen tulevi (1945)
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: , , ,

lauantai 28. marraskuuta 2015

Sotasammosta

Eilen istuin monen muun kanssa kolme tuntia Kansallisarkiston vanhassa tutkijasalissa kuulemassa Sotasammosta, joka "kokoaa yhteen talvi- ja jatkosotaan liittyviä keskeisiä kansallisia tietoaineistoja linkitettynä avoimena tietona". En illalla kotiin päästyäni jaksanut palvelua testailla, joten kommenttini perustuvat tilaisuudessa nähtyyn ja kuultuun.

Ensinnäkin oli surkuhupaisaa, että Eero Hyvönen perusteli hanketta sanomalla, että viime sotien ymmärrys edistäisi rauhaa. Sotia on tutkittu ja vatvottu antikiin ajoista ja hyvin todennäköisesti jo sitä ennen, eikä se ole tuottanut kuin lisää sotia.

Mitään epäilystä ei ole kuitenkaan siitä, etteikö Suomessa löytyisi ihmisiä, jotka haluavat vatvoa viime sotia ja he saavat Sotasammon näkymistä varmasti uusia ahaa-elämyksiä. Arkistolaitoksen edustaja sanoi olevansa "aivan hurmiossa". Itse innostuin joukko-osasto-ontologiasta, mutta se on toistaiseksi toteutettu vain talvisodan osalta. Vähän muutakin on kesken eli voi kyllä ihastella Karjalan päälle asemoituja vanhoja karttoja, mutta näitä ei jatku koko rintama-alueelle.

Kyseessä on tutkimusprojektin prototyyppi, jonka viimeistelyyn ja ylläpitoon ei ole suunnitelmaa. Palautelomake on. Toivottavasti tilanne esim. Suomi 2017 -hengessä selvenee, sillä tässä on nyt Suomen ensimmäinen suurelle yleisölle näytetty linkitetyn datan esimerkki, jolle toivoisi seuraajia.


P. S. Paikalla oli joku, joka ei ollut ennen (ilmeisesti) nähnyt SA-kuvia ja kysyi niiden julkaisuoikeuksia. Linkittämisen hyviä puolia on näkyvyyden luominen.
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: ,

torstai 15. lokakuuta 2015

Viime sotien historiaa kirjoitetaan ja linkitetään

1) Jussi Jalonen sai apurahan kirjaan Summan taistelusta. Hän kertoo projektista blogissaan ja  kuuluttaa
Mikäli hallussanne on talvisodan aikaisia kirjeitä tai päiväkirjoja, jotka liittyvät tavalla tai toisella Summassa joulukuusta 1939 helmikuuhun 1940 käytyihin taisteluihin, tai muuten Kannaksen länsiosissa käytyihin taisteluihin, niin olisin hyvin kiitollinen, jos voisitte ottaa yhteyttä minuun. Myös lehtileikkeistä saa ilmoittaa; sanomalehtiin pääsee toki helposti käsiksi muutenkin, mutta esimerkiksi perheiden varta vasten kokoamissa ja säilyttämissä leikekirjoissa on kokonaan toisenlainen kokemuksellinen sisältö. Kirjallista aineistoa otan vastaan mielihyvin vaikka miten paljon, mutta mahdollisten haastattelujen osalta joudun olemaan valikoivampi aiheen mittavuuden takia. Mikäli teillä, omaisillanne tai tutuillanne olisi jotain muistoja Summaan liittyen, niistä saa siis kertoa minulle.
2) Kaivettua ja kaivattua -blogin kirjoittaja sai avustusta jatkosodan aikaisen Viestipataljoona 33:n historiikkiin. Tuoreessa blogitekstissään hän kertoo aineiston keruun haasteista. Hänkin voisi olla kiinnostunut kotiarkistojen aarteista?

3) Jan Fast ei edelleenkään käytä aihetunnisteita blogissaan, jossa muiden kaivausten ohella raportoi projektistaan "Deutsches Lager Hanko 1942-1944" (osana laajempaa konfiliktiarkeologista tutkimusprojektia "Hankoniemi varuskunta- ja sotatoimialueena 1940-1945").

4) Jessica Parland-von Essen kertoi (julkisessa) FB-ryhmässä Digitaaliset ihmistieteet tavanneensa
Eero Hyvösen ja hän kertoi minulle tämän Suomen historian hankkeen [Itsenäisen Suomen sotahistoria linkitettynä datana] etenevän mukavasti. Tuli mieleeni, että onko täällä esim. sotia tai Suomen 1900-luvun historiaa tutkivia tai tutkineita, joilla voisi olla hankkeessa jotain annettevaa (esimerkiksi vain kommentoinnin/konsultoinnin tasolla?). Tässä on kasvamassa aika valtava infra, josta voi olla hyötyä myös tutkijoille, jos se on tarkoituksenmukainen. Vai mitä ajatuksia tästä herää? Nyt voi vielä vaikuttaa.
5) Kesällä Kansalliskirjasto julkaisi digitoimiaan Talvi- ja jatkosodan sotapropagandalehtisiä. Esimerkkinä neuvostoliittolainen suomalaisille joukoille tarkoitettu lehtinen 088. Valitettavaa: laajoissakaan kuvailutiedoissa ei ole lehtisen fyysistä kokoa.

6) Opinnäytteitä

7) Kari Tapani Koskela on kotisivullaan julkaissut historia-aiheisia kirjoituksia ja asiakirjoja. Näiden joukossa setänsä sotamuistelma.

8) Kirja Hasey, John F.: Yankee fighter, the story of an American in the Free French Foreign Legion (1942) kuvannee talvisotaa.

9) Nautelankosken museo ilmoitti elokuussa, että
Talvisodan päättymisen muistopäivänä 13.3.2014 julkaistu verkkosivusto Lietolaiset sodassa on saanut seurakseen yläkoululaisille ja lukiolaisille tarkoitetun "koululaispaketin".
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: , , ,

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Sodassa ja sen jälkeen

1) Alkuviikosta AP julkaisi vanhoja uutisfilmejään YouTubessa kahdella kanavalla. Vanhempaan aineistoon keskittyvällä Suomi näyttäytyi nimenomaan sodassa olevana maana. Tuoreempien pätkien kanavalla Suomessa tapahtui kouluampuminen ja ilmakitarakisat. Valitettavasti useista filmeistä puuttui aikamääre, joten en saanut niitä aikajärjestykseen kuten viime vuonna tekemäni British Pathé -soittolistan.

2) Vaikka olen keväästä lähtien selannut jo lähes kaikki Tarinasoitin-alustalle rakennetut museoiden opastukset, seinättömät museot tms., en edelleenkään ymmärrä miksi ratkaisu on valittu ja mikä esityksiä yhdistää. Mutta tämänpäiväisen otsikkoni alla sopii vielä mainita Postimuseon mediaopas Liikkeelle - Uuteen kotiin, joka "kertoo Karjalan evakoiden ja Suomeen pakolaisina muuttaneiden tarinaa. Opastus on kuunneltavina suomen ja englannin kielillä."

3) SA-kuva 23874: Saksalaiset merisotilaat voimistelevat ja uivat Hietaniemen hiekkarannalla. Helsinki 14.7.1941

4) Alkukesästä verkossa julkaistiin 13.3.2014 Helsingin yliopistolla pidetyn seminaarin Avoimia haavoja sotiemme 1939-1944 historiantulkinnoissa videoidut esitykset.

5) Ilmeisesti pian sodan jälkeen julkaistiin kirja This is Finland, jolla maatamme esiteltiin amerikkalaisille mustavalkoisin kuvin.

6) Opinnäytteitä
Kirjoittanut klo Ei kommentteja:
Aiheita: , , , , ,

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Sarjakuvakatsaus historiaan

Kvaakin palstalla oli kymmenen vuotta sitten keskusteltu Suomen historiasta sarjakuvan aiheena. Löysin keskustelun vasta tänä keväänä ja huomasin, että vielä oli luettavaa. Samalla poimin pari muutakin sarjakuvaa kirjaston tietokannasta. Aiheiden aikajärjestyksessä:

Pekka A. Manninen & Ilpo Lagerstedt: Toinen ristiretki (1986). Action-tarina historian hämärissä kulkee uskottavasti. Suomalaiset esitetään aktiivisessa vastarinnassa.

 Gert Lozell & Claes Reimerthi: 91:an i 30-åriga kriget (2010). Ruotsalainen armeijasarjakuva on siirretty menneisyyteen. En tuntenut henkilöitä ja huumori ei auennut, joten en jaksanut lukea alkua pidemmälle.

Janne Myllynen: Vainotut (1995). Lempparini tästä pinosta. Noituusoikeudenkäyntiin johtaneet tapaukset on kerrottu uskottavasti ja aikaan sopivalla piirrostyylillä. (Niin, ja tapahtumat Satakunnassa.)

Kari Suomalainen: Välskärin kertomuksia. Vapaasti Z. Topeliuksen mukaan (1987). Nuoruudentyön uudelleenjulkaisussa piirrosjälki on upeaa.

P. A. Manninen & Petri Hiltunen. Edestä maan ja kuninkaan. Vänrikki Stoolin korkeajännitys (2004). Tämä pysynee helpommin nykyajan ihmisen kädessä kuin alkutekstinsä.

Ensio Aalto: Niilo Lukko ja hopeahelainen tuppiroska (1985). Häjyparodia, jossa ei ole pyritty täyteen historiallisuuteen.

Jelena Dobrovolskaja, Juri Makarov & Anatoli Vasilijev: Venäjän vallankumous. Miten se tapahtui (1986) Huomaa painosvuosi! Tämä kaipaisi kanteensa varoitustarraa.

Suomen sotien korkeajännitys (2008). Minua kun viime sodat eivät vaan jaksa kiinnostaa, niin tämä jäi lukematta. Sisältää aiemmin erillisinä julkaistut sarjakuvat
Taistoon työkansan puolesta : kansalaissodan punainen korkeajännitys, 4. p. ; Vapauden tulikaste : kansalaissodan valkoinen korkeajännitys, 4. p. / piirrostyö: Samson ; tarinat: Asko Alanen, Jouko Ruokosenmäki ja Samson.
Vanjan jäinen helvetti : talvisodan korkeajännitys, 2. p. / piirrostyö: Samson ; tarina: Asko Alanen ja Samson.
Iskevä kiila, kestävä salpa : jatkosodan korkeajännitys, 2. p. / piirrostyö: Samson ; tarina: Moog Konttinen.
Neidot kansan urhokkaan : rintamalottien korkeajännitys, 3. p. / piirrostyö: Petri Hiltunen ; tarina: Paula Arvas ja Leena Lehtolainen
Kirjoittanut klo 1 kommentti:
Aiheita: , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)