Puhumattomat

Yhtä sanantuottajaa kuttuivat muutamat Tutentit päivälliselle, saahaksensa tietä kaikellaisia kotoasioita. Miehellä oli kova nälkä, ja hän vastais atrioitessa heidän kysymyksiinsä ei paljo muuta, kuin: Se on jo täältä kuollut: Se on jo tämän mailman vaivoista päässyt.
Tutentit ihmettelivät niin monen sillä vähällä ajaalla kuollen heidän syntymäpaikassansa. Mutta tarpeeksi syötyänsä, sanoi sanantuottaja: Hyvät Herrani! niin kauvan kuin minulla oli nälkä, olit kaikki, joista kysyttiin, kuollet; mutta nyt ovat he taas eläviin tullet.
(Turun Wiikko-Sanomat 24.10.1829)

Matkamies, väsynyt pitkästä reisusta ja viluttunut, tuli majahuoneesen, ja siellä kokoonnui hänen ympärillensä paljo joutilasta väkeä jotka vainoit häntä kysymyksillä, jos jotakin uutta kuuluis. Reisavainen vastais siivosti ettei mitän erinomaista hänen tietensä ollut tapahtunut, jota hän olis kertoa tainut mutta ei se kelvannut tälle väelle, sillä heillä oli aina uusia kysymyksiä tallella heidän halukkaisuudessansa.
Vihdoin sanoi matkamies: nyt johtuu yhtähyvin jotakin mieleeni. Viimeisessä Kaupunkissa, kusta minä tulen, on nimittäin äsken kiinniotettu puoli tusinaa vallattomia, jotka ovat harjoittanet vallan tavattoman petoksen, kuin myös saattaa maksaa heidän hengensä.
"Petoksen!" huusit nämät kokoontunet joutilat ilossansa siitä sanomasta kuin nyt oli virvoittava heitä. "No sanokaspa pian millisen petoksen?"
"Ne konnat, sanoi reisaavainen varsin vakaasti, ovat tänä talvena kuivannet lunta uunin päällä ja myynet sitä ihmisille suolasta" — Tämän perästä ei yksikän häntä enä kysynyt.
(Turun Wiikko-Sanomat 8.1.1831)

Kuvituksena Daniel Nyblinin mv-valokuvat Adolf Beckerin maalauksesta Iltapäivä maalla (1887) ja Albert Gebhardin maalauksesta Tuvassa (1902).