Tukholman reissun hommasin jo elokuussa ja olin ajatellut, että perjantaina voisi käydä arkistoissa, jos syksyn mittaan syntyisi tarvetta. Ei tullut ja olin museo-orientoitunut, kunnes perjantain hotelliaamiaisella luin paikallisesta sanomalehdestä, että kaupunginarkistossa olisi lauantaina teemapäivä Julglädje & julmisär. Sinnepä siis.
Olin paikalla niin ajoissa että sain (maksuttoman) lipun sekä arkistokierrokselle että esitelmään. Odottelutunti meni kepeästi ihmettelemällä viime vierailun jälkeen kadonneita hyllyjä ja korttilaatikoita. Perunkirjoitusten hakemistot olivat sentään tutulla paikalla ja tarkistin ajan kuluksi ja varmuuden vuoksi pari nimeä. Ei yllättäviä osumia, joten päädyin katsastamaan 1670-luvun alussa kuolleen kirkkoherraesi-isäni perunkirjoituksen. Kiitettävän selvää käsialaa, josta erotin timanttisormuksen ja noteerasin hopeaesineiden listan kattavan kaksi sivua. Kristusta kannatti palvella.
(Miehen puutarhatontin paikan hain reissun jälkeen Stockholmskällanin tarjoamasta Katarinan seurakunnan kartasta. Tuonnekin voisi joskus mennä ajattelemaan syvällisiä ajan kulusta ja ympäristön muuttumisesta.)
Arkistomakasiinikierroksella ei ollut tarkoitus ihmetellä liukuhyllyjä ja sidosrivejä vaan esiin oli poimittu esimerkkejä jouluaiheisista arkistomateriaaleista. Lasten piirroksia, hovikondiittorin reseptejä, joululehtikokoelma. Vaikuttavin oli joulupäivänä 1913 tehty kirjaus poliisin raporttikirjaan. Lähellä kaupunginarkistoa olevan Kungsholmenin kirkkomaan portilta oli otettu kiinni nuori mies, jonka rikos oli nuorten sosiaalidemokraattien lentolehtisen jako. Sen otsikko FRID PÅ JORDEN oli koskettava ottaen huomioon ajankohdan.
Esitelmän piti etnologi Jonas Engman. Hänen pääpointtinaan oli "paljastaa", että nykyinen joulu kehittyi vasta 1900-luvulla, perinteet ovat muuttuvia, rituaalit (lähes) yleisinhimillisiä jne. Ei maata mullistavaa minulle.
Mielenkiintoista oli nähdä (Engmanin mukaan) varhaisin säilynyt ja tunnettu ruotsalaista joulua kuvaava maalaus vuodelta 1795. Ainoa jouluun viittaava elementti olivat oljet lattialla.
Nehän tunnemme myös Suomesta, mutta oudolta kuullosti sanan julklapp alkuperä. Keskiajalla (?) ja 1700-luvulla oli Ruotsin kylissä tapana kiertää taloja, kolkutella oville ja vastausta odottamatta avata ovi ja nakata sisään jonkinlainen kiertopalkinto, joita heitettiin takaisin seuraavana vuonna. SKS:n verkkosivun mukaan tapa "tunnettiin Suomessakin Pohjanmaalla sekä ruotsinkielisellä rannikolla ja saaristossa".
Mitä oikeastaan tiedämme 1800-lukua edeltävästä joulunvietosta Suomessa? Millekään yhteiskuntaluokalle? Engman painotti voimakkaasti varallisuuden merkitystä ja väitti, ettei tavallisella kansalla ollut mitään mahdollisuutta liha-ateriaan keskellä talvea.
Kuvitukseksi norjalainen joulukuusi Norjan Riksarkivetin tarjoamana. Engman muuten väitti, että aatelilla olisi ollut joulukuusia ja joulupukki (mallia vuohi) jo 1600-luvulla. SKS:n mukaan joulukuusi 1700-luvulta alkaen, joulupukista niukempi esitys.
keskiviikko 11. joulukuuta 2013
tiistai 10. joulukuuta 2013
Museoperjantai Tukholmassa
Oli itsenäisyyspäivä ja Tukholman museoissa kuuli enimmäkseen suomen kieltä...
Itse aloitin Nordiska museetista, sillä se oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan auki. Mitään erityistä ei ollut mielessä vaan luotin suuren talon tarjoavan jotain uutta tai unohtunutta. Enkä pettynyt, sillä lippua ostaessani näin silmäkulmastani ison julisteen, jossa oli sana Smycken. A vot! Muistan näyttelyn avauksen, sillä sen verkko-osuudesta kirjoitin tänne. Mutta en ollut arvannut että olisi edelleen käynnissä...
Pienehkön huoneen vitriinit eivät saaneet kuolaani valumaan, kuten joissakin muissa korunäyttelyissä on käynyt. Erikseen nostetut "kultajyvät" olivat hienoja ja taustoitettuja. Mutta loput koruista olivat muotonsa mukaan järjestettynä ja täysin irti alkuperäisestä kontekstista. Suurin osa oli 1800-luvulta ja varhaisempien bongaaminen oli työn takana. Monet niistä olivat maalöytöjä, joten olisi esimerkiksi kiinnostanut se, mihin ajoitus perustui.
Jalometalleista tuli mieleen hopeavyöt ja ilokseni niitä oli esilläkin. Kaikki kylläkin 1800-luvulta eikä mitään selostusta menneisyydestä. Poikkesin lisäinfon toivossa kellarikerroksen Fataburiin, mutta siellä ei ollut vielä palvelun aika. Matkalla vilaisin käynnissä olevaa raita-näyttelyä, josta opin, että kalminkia salakuljetettiin Englannista Ruotsiin 1700-luvulla Norjan kautta niin merkittäviä määriä, että näkyi talonpoikaisessa vaatetuksessa.
Sitten Abba-museoon, johon havaintoni perusteella saa tulemaan suomalaisen miesryhmän ilman (näkyvää) ohjausta. En ollut ostanut lippua etukäteen, joten saapumisen ja sisäänpääsyn väliin jäi puoli tuntia. (Minkä aikana ehdin kipaisemaan Skansenin kauppaan. Huomattavasti rauhallisempi kuin Abba museon.)
Äänioppaita oli tarjolla yhdellä Ruotsin virallisella vähemmistökielellä, mutta valitsin itse enemmistökielen, sillä luvassa oli autenttista muistitietoa Abban jäsenien ja muiden mukana olleiden äänellä. Näistä oli kuitenkin rajoitetusti iloa, sillä itse näyttelytilassa oli ääntä ja informaatiota enemmän kuin tarpeeksi. Olisin viihtynyt paremmin, jos tilaa olisi ollut hieman enemmän ja ääntä hieman vähemmän kerralla.
Mukana oli tavanomaisia elementtejä kuten valokuvia, tekstejä, videofilmejä ja tavaroita vitriineissä. Virallisissa museoissa ei ehkä näyttelyarkkitehtuurin ehdoilla laitettaisi esineitä palasiksi?
Lavastetut tilatkin ovat tavanomaisia museoissa, mutta jotenkin ne tekivät täällä erityisen vaikutuksen. Lähihistoria? Henkilökohtaiselta tuntuva suhde museoituun ilmiöön?
Itse aloitin Nordiska museetista, sillä se oli oikeassa paikassa oikeaan aikaan auki. Mitään erityistä ei ollut mielessä vaan luotin suuren talon tarjoavan jotain uutta tai unohtunutta. Enkä pettynyt, sillä lippua ostaessani näin silmäkulmastani ison julisteen, jossa oli sana Smycken. A vot! Muistan näyttelyn avauksen, sillä sen verkko-osuudesta kirjoitin tänne. Mutta en ollut arvannut että olisi edelleen käynnissä...
Pienehkön huoneen vitriinit eivät saaneet kuolaani valumaan, kuten joissakin muissa korunäyttelyissä on käynyt. Erikseen nostetut "kultajyvät" olivat hienoja ja taustoitettuja. Mutta loput koruista olivat muotonsa mukaan järjestettynä ja täysin irti alkuperäisestä kontekstista. Suurin osa oli 1800-luvulta ja varhaisempien bongaaminen oli työn takana. Monet niistä olivat maalöytöjä, joten olisi esimerkiksi kiinnostanut se, mihin ajoitus perustui.
Jalometalleista tuli mieleen hopeavyöt ja ilokseni niitä oli esilläkin. Kaikki kylläkin 1800-luvulta eikä mitään selostusta menneisyydestä. Poikkesin lisäinfon toivossa kellarikerroksen Fataburiin, mutta siellä ei ollut vielä palvelun aika. Matkalla vilaisin käynnissä olevaa raita-näyttelyä, josta opin, että kalminkia salakuljetettiin Englannista Ruotsiin 1700-luvulla Norjan kautta niin merkittäviä määriä, että näkyi talonpoikaisessa vaatetuksessa.
Sitten Abba-museoon, johon havaintoni perusteella saa tulemaan suomalaisen miesryhmän ilman (näkyvää) ohjausta. En ollut ostanut lippua etukäteen, joten saapumisen ja sisäänpääsyn väliin jäi puoli tuntia. (Minkä aikana ehdin kipaisemaan Skansenin kauppaan. Huomattavasti rauhallisempi kuin Abba museon.)
Äänioppaita oli tarjolla yhdellä Ruotsin virallisella vähemmistökielellä, mutta valitsin itse enemmistökielen, sillä luvassa oli autenttista muistitietoa Abban jäsenien ja muiden mukana olleiden äänellä. Näistä oli kuitenkin rajoitetusti iloa, sillä itse näyttelytilassa oli ääntä ja informaatiota enemmän kuin tarpeeksi. Olisin viihtynyt paremmin, jos tilaa olisi ollut hieman enemmän ja ääntä hieman vähemmän kerralla.
Mukana oli tavanomaisia elementtejä kuten valokuvia, tekstejä, videofilmejä ja tavaroita vitriineissä. Virallisissa museoissa ei ehkä näyttelyarkkitehtuurin ehdoilla laitettaisi esineitä palasiksi?
Lavastetut tilatkin ovat tavanomaisia museoissa, mutta jotenkin ne tekivät täällä erityisen vaikutuksen. Lähihistoria? Henkilökohtaiselta tuntuva suhde museoituun ilmiöön?
Abba-museon myötä jätin Djurgårdenin ja suuntasin Historiska museetiin, jossa oli perjantaina ilmainen aukiolo. Perusnäyttelyt luulin osaavani jo ulkoa, mutta tällä kertaa (kolmas vai neljäs kerta?) tuhannen vuoden historia kolahti enemmän kuin ennen. Ja ensimmäistä kertaa huomasin siihen kuuluvan 1000-luvun alusta olevan ison kirkonseinän!
Eniten pidän edelleen esihistorianäyttelyn kakkososasta, jota tarkastelin taas (kerran) pää kenossa ja syvällisyyksiä (mukamas) miettien.
Lopetin päivän Moderna museetissa. Pää ja sielu lepäsi taiteen parissa, vaikka Cindy Shermanin valokuvat kutsuivat miettimään todellisuuden ja kuvien olemusta.
maanantai 9. joulukuuta 2013
Marraskuusta joulukuuhun
30.11.
8.12.
- "We also need space for temporary and subjective information"
- Marko Leppänen jakoi muistelman talvisodan syttymisestä.
- Olipa hyvä päivä katsastaa Forssan museo. Pääsi ilmaiseksi sisään eikä oltu ainoita kävijöitä. [Käynnistä blogiteksti]
- Timo Suvannon Pisa-testi paljon fiksumpi kuin IS:n. Mutta/eli sain vielä huonommat pisteet.
- Pekka Tikka luki Jorma Ollilan Mahdottoman menestyksen
- Jukka Kemppiselle tulee termistä muistiorganisaatio mieleen muistisairauksiin erikoistunut järjestö.
- Väitöstilaisuus: Suomalaisen modernin tanssin muutosprosessi 1960-luvulla
- Matkalla Siperiaan! Metrolla Kaisaniemen asemalle ja sieltä kävely Yliopistomuseoon.
- Näyttelyavajaisissa. Toistaiseksi ainoa "tuttu" on Jörn Donner. En moikannut.
- Ildiko Lehtinen avajaispuheenvuorossaan totesi, että etnografisia museoita tarvitaan inhimillisyyden muistamiseksi.
- Nenetsien kielessä kompassi on 'matka' - suomalaisten tutkimusmatkailijoiden perintönä.
- Näin.
- Amerikkalaiset sukututkijat jaksavat miettiä lähdeviitteiden täydellisyyttä: katsottu mikrofilmiä vai digitoitua?
- BBC News - 'Memories' pass between generations
- "Tollasten sessioiden, aikamatkojen, jälkeen oon pitkään ihan pihalla..."
- Tommi Melender luki Fasismin kumouksen
- Minulle Lappeenrannan Skinnarila edustaa vuotta LTKK:ssa, oli kiva lukea alueen vanhemmasta historiasta
- 11 Lost Literary Classics You Can Download for Free
- Väitös: ”Poikasi täältä jostakin” – jatkosodan tunteelliset sotilaat ja heidän kerrontansa kirjeenvaihdossa
- Väitös: KIRJOITETTU SOTA. Sotadiskursseja suomalaisessa kaunokirjallisuudessa (1917-1995)
- Saako blogin nimen varastaa? Ja minkälaisia ovat luovat kirjoittajat, jotka eivät keksi uutta nimeä?
- Tukholman museoissa kuului tänään enemmän suomea kuin ruotsia. Mamoilen, alkamassa vasta päivän 4. ja viimeinen vierailu. Cindy Sherman!
- Kaikkea muuta analysoin, mutta moderni taide joko vaikuttaa tai ei. Ihana ilta Moderna museetissa, jossa moni teos vaikutti.
8.12.
- Armeemuseet. Lapsi haistaa tynnyriä ohjeen mukaan. "Bajs!" Piti kyllä esittää suolasillin hajua.
- Vintillä tarina, joka katoaa kertomatta
- Ida-Maria sai gradunsa verkkoon.
- Johanna kärsii nostalgiataudista.
- Suomalainen joulukuvasto on niin nuorta, että tekijänoikeudet estävät käytön?
- Onko Krimin sota "historiaa"?
- Sinisen zeppeliinin hajatuksia isänmaasta
- "Oliko 1980-luku tosiaan niin auvoisaa ja pelotonta aikaa?"
@MichaelHalila: "Jari Halosen kansallissosialistinen New Age-Kalevala "- Unholaan painuneissa joululehdissä taidetta ja kauhua | Yle Uutiset | yle.fi
Mouhijärven pappilassa 1930-luvulla
Terttu Tupalan kirjat Pappilan Penu, Pappilan Marjan joulu, Pappilan Marja ja Vinttikuningas, Pappilan Marja merimaissa, Pappilan Marjan ystävyysliitto ja Tee ruusuista seppele löytyvät kirjastossa lasten kaunokirjallisuuden luokasta. Pääkaupunkiseudun kirjastotietokannassa niissä ei ole kaikissa asiasanana 'historialliset romaanit', mutta saisi kyllä olla. Kirjoissa seurataan yhden tytön elämää muutaman vuoden ajan. (Ensimmäisessä kirjassa riemastuttavasti koiran näkökulmasta.) Viimeisessä kirjassa Marja elää noin 11-vuotiaana vuotta 1937.
Ajan kuva tulee kirjoissa hyvin hienovaraisesti esille. Eli se ei ole päälleliimatun tai ympätyn oloista. Vaan hyvin aidon. Mikä sai minut taas selvittämään kirjoittajan taustaa. Tupala on syntynyt vuonna 1924 Mouhijärvellä, jossa hänen isänsä oli kirkkoherrana. Papin tytär kuten kirjasarjan Marja ja melkein samanikäinen. Vaikuttaisi siis varsin mahdolliselta, että Marjan lapsuuden pappila, josta hypättiin Porin ja Tampereen bussiin oli jokseenkin Mouhijärvellä.
Lisävahvistusta hypoteesiin ja mielikuvaan kirjojen läheisyydestä todellisuudessa tapahtuneeseen tuo Vinttikuningas-kirjan episodi, jossa Marja löytää pappilan vintiltä kirjan, jonka etusivulle on kirjoitettu nimi Johann Fredrik Mellberg.
Merkittävästi, totesin kun vihdoin sain kirjastosta Tupalan muistelman Oi minne loittonitte päivät : muistelmia elämästä, koulusta, elämänkoulusta. Kirja oli mukavasti kirjoitettu, mutta hyvin perinteinen muistelma. Se vahvisti Marjan tarinan vahvan omaelämäkerrallisuuden. Sekä muistelmaa, että fiktiokirjoja suosittelen lämpimästi kaikille 30-luvun satakuntalaisesta maaseudusta kiinnostuneille. Hyvin todentuntuisia. Saivat kaipaamaan mummoani, joka olisi varmasti mielellään kuunnellut näitä oman ikäluokkansa tarinoita ja olisi saattanut muistaa jotain uutta omasta lapsuudestaan.
Ajan kuva tulee kirjoissa hyvin hienovaraisesti esille. Eli se ei ole päälleliimatun tai ympätyn oloista. Vaan hyvin aidon. Mikä sai minut taas selvittämään kirjoittajan taustaa. Tupala on syntynyt vuonna 1924 Mouhijärvellä, jossa hänen isänsä oli kirkkoherrana. Papin tytär kuten kirjasarjan Marja ja melkein samanikäinen. Vaikuttaisi siis varsin mahdolliselta, että Marjan lapsuuden pappila, josta hypättiin Porin ja Tampereen bussiin oli jokseenkin Mouhijärvellä.
Lisävahvistusta hypoteesiin ja mielikuvaan kirjojen läheisyydestä todellisuudessa tapahtuneeseen tuo Vinttikuningas-kirjan episodi, jossa Marja löytää pappilan vintiltä kirjan, jonka etusivulle on kirjoitettu nimi Johann Fredrik Mellberg.
- Tähän kirjaan on sidottu yhteen vaikka mitä. Arkkiveisuja, sanoi isä ja selasi kirjaa. - Suomen Biblia-Seuran Tilin-teko ... Surullinen Weisu, Nyt tuomituista Siperian ... ja ties mitä muuta.Mouhijärven kirkkoherrana oli vuosina 1854-1872 Karl Gustaf Mellberg... Kyse on siis fiktiosta, joka on lähellä faktaa, mutta ei kuitenkaan sitä. Olisiko samalla tyylillä voinut kirjoittaa kirjat, joissa ei olisi tietoisesti poikettu todellisuudesta? Miten se eroaisi "oikeasta" elämänkerrasta?
- Voi, voi, sanoi äiti ja huokasi.
- On se Mellberg kaikkea tehnyt. Sidotuttanut tähän arkkiveisujakin.
- Nahkakansiin, nauroi äiti.
Merkittävästi, totesin kun vihdoin sain kirjastosta Tupalan muistelman Oi minne loittonitte päivät : muistelmia elämästä, koulusta, elämänkoulusta. Kirja oli mukavasti kirjoitettu, mutta hyvin perinteinen muistelma. Se vahvisti Marjan tarinan vahvan omaelämäkerrallisuuden. Sekä muistelmaa, että fiktiokirjoja suosittelen lämpimästi kaikille 30-luvun satakuntalaisesta maaseudusta kiinnostuneille. Hyvin todentuntuisia. Saivat kaipaamaan mummoani, joka olisi varmasti mielellään kuunnellut näitä oman ikäluokkansa tarinoita ja olisi saattanut muistaa jotain uutta omasta lapsuudestaan.
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Avioliitto-ongelmia Porvoossa
Inrikes tidningar julkaisi 15.3.1799 ilmoituksen, jossa Porvoossa asuva Anna Mattsdotter yrittää selvittää, onko hänen miehensä Daniel Friberg edelleen elossa. Rakuuna Friberg oli yksikkönsä kanssa siirretty vuonna 1792 Tukholmaan, mutta jätti vaimonsa Suomeen. (Hiskistä selviää, että avioliitto oli solmittu Porvoossa 6.5.1792 eli yhteiselo oli jäänyt varsin lyhyeksi.) Vaimolle asti oli tullut tarina, että mies olisi kuollut tukholmalaisessa sairaalassa helmi-maaliskuussa 1794. Kirjeenvaihdolla ei asiaan oltu saatu vahvistusta.

Ilmoituksella sanomalehdessä Posttidningar 25.10.1806 kuulutettiin merimies Carl Johansson Lindbergin asiaa. Hän oli syntynyt Porvoossa ja vuodesta 1800 ollut kauppalaivoilla, jopa ulkomailla asti. Mukaan matkalleen hän oli saanut Porvoosta papintodistuksen 14.8.1803, mutta tämän hän sanoi hukanneensa. Kun täydellistä tietoa esteettömyydestä avioliittoon ei ollut, piti kuuluttaa. Aikanaan asiasta tulee selvää, ainakin Hiskin mukaan Porvoossa menee 5.4.1810 naimisiin "Sjöm.o.Ung.k. Carl Johanss. Lindberg ". Liekö sitten jaksanut sama morsmaikku neljä vuotta odottaa?
Kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin Albert Edelfelt maalasi mahdollisesti huolettomampia soutelijoita Porvoon edustalla. Daniel Nyblin otti maalauksista mv-valokuvat.

Ilmoituksella sanomalehdessä Posttidningar 25.10.1806 kuulutettiin merimies Carl Johansson Lindbergin asiaa. Hän oli syntynyt Porvoossa ja vuodesta 1800 ollut kauppalaivoilla, jopa ulkomailla asti. Mukaan matkalleen hän oli saanut Porvoosta papintodistuksen 14.8.1803, mutta tämän hän sanoi hukanneensa. Kun täydellistä tietoa esteettömyydestä avioliittoon ei ollut, piti kuuluttaa. Aikanaan asiasta tulee selvää, ainakin Hiskin mukaan Porvoossa menee 5.4.1810 naimisiin "Sjöm.o.Ung.k. Carl Johanss. Lindberg ". Liekö sitten jaksanut sama morsmaikku neljä vuotta odottaa?
Kahdeksankymmentä vuotta myöhemmin Albert Edelfelt maalasi mahdollisesti huolettomampia soutelijoita Porvoon edustalla. Daniel Nyblin otti maalauksista mv-valokuvat.
lauantai 7. joulukuuta 2013
Naantali 1462, Tallinna 1422
Kaappasin kirjaston kierrätyshyllystä Maijaliisa Dieckmannin kirjan Luostarin Piritta, joka olisi ennemmin tai myöhemmin päätynyt varauslistalleni. Otsikko yhdistettynä alaotsikkoon Nuortenromaani vuoden 1462 Naantalista kertoo sisällöstä olennaisen. Olipa kerran tyttö Naantalin nunnaluostarissa.
Jälleen kerran (ks. aiempi kommenttini) päähenkilö oli nimenomaan kiinnostunut kirjoittamisesta. Samanikäinen sivuhenkilö puolestaan kunnostautui yrttien parissa. Vielä joskus historiallisessa tarinassa päähenkilönä tyttö, joka loistaa käsitöissä tai ruuanlaitossa...
Ennalta-arvattavuudesta huolimatta Dieckmannin tekstiä oli mukava lukea. Luostarin toimintaa esiteltiin melko perusteellisesti, mutta sentään päähenkilön näkökulmasta ja luontevasti. Luostarin ulkopuolella papilla oli jalkavaimo, tanskalaiset hyökkäilivät rannikolla ja kansa pelkäsi noitia. Ei kovin yksityiskohtainen yhteiskuntakuvaus, mutta sopi tarkoitukseensa eikä (kai?) poikkea hirvittävästi tiedetystä.
Huomattavasti monipuolisempaa 1400-luvun kuvausta edusti viimeksi käännetty Indrek Harglan dekkari Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär. Se alkoi (toisin kuin aiemmat?) kolmen sivun esipuheella, joka oli niin täynnä ajan valtapolitiikan kuvausta, että minulta loppui lukuhalut. Jos tarvittavaa taustaa ei pysty ujuttamaan tekstiin, on historiallinen romaani hakoteillä. Varsinaisen fiktion alussakin oli ylenmäärin kuvausta ympäristöstä ja markkinoista. Lukeminen jäi muutamaan kymmeneen sivuun
Onko minussa jotain vikaa kun saan luettua fiktiona vain lasten- ja nuortenkirjoja?
Jälleen kerran (ks. aiempi kommenttini) päähenkilö oli nimenomaan kiinnostunut kirjoittamisesta. Samanikäinen sivuhenkilö puolestaan kunnostautui yrttien parissa. Vielä joskus historiallisessa tarinassa päähenkilönä tyttö, joka loistaa käsitöissä tai ruuanlaitossa...
Ennalta-arvattavuudesta huolimatta Dieckmannin tekstiä oli mukava lukea. Luostarin toimintaa esiteltiin melko perusteellisesti, mutta sentään päähenkilön näkökulmasta ja luontevasti. Luostarin ulkopuolella papilla oli jalkavaimo, tanskalaiset hyökkäilivät rannikolla ja kansa pelkäsi noitia. Ei kovin yksityiskohtainen yhteiskuntakuvaus, mutta sopi tarkoitukseensa eikä (kai?) poikkea hirvittävästi tiedetystä.
Huomattavasti monipuolisempaa 1400-luvun kuvausta edusti viimeksi käännetty Indrek Harglan dekkari Apteekkari Melchior ja pyövelin tytär. Se alkoi (toisin kuin aiemmat?) kolmen sivun esipuheella, joka oli niin täynnä ajan valtapolitiikan kuvausta, että minulta loppui lukuhalut. Jos tarvittavaa taustaa ei pysty ujuttamaan tekstiin, on historiallinen romaani hakoteillä. Varsinaisen fiktion alussakin oli ylenmäärin kuvausta ympäristöstä ja markkinoista. Lukeminen jäi muutamaan kymmeneen sivuun
Onko minussa jotain vikaa kun saan luettua fiktiona vain lasten- ja nuortenkirjoja?
perjantai 6. joulukuuta 2013
Sotaan, sodassa ja sodan jälkeen
Itsenäisyyspäivän hengessä
Talvisota
Jälleenrakennus
- Nevala-Nurmi, Seija-Leena: Perhe maanpuolustajana. Sukupuoli ja sukupolvi Lotta Svärd- ja suojeluskuntajärjestöissä 1918-1944
- Okker, Saija: ”Pienistä puroista kasvaa suuri joki” Lotta Svärd yhdistyksen taloudellinen toiminta paikallisella tasolla 1920-1944 esimerkkinä Forssan paikallisosasto
- Lindholm, Ville: Kansan kunto korkealle : puolustusvoimien liikuntakasvatusideologia 1918-1939
- Juuti, Petri (toim): Sinistä punaista mustaa. Näkökulmia Suomen 1930-40-lukujen poliittiseen historiaan
- Kallliola, Antti: Ihmiset tarvitsevat rauhattomina aikoina luettavaa. Kriisiajan kuva Kansanvalistus ja Kirjastolehdessä 1939-1947
- Montonen, Masi: Rautatiekuljetusten toimeenpanosuunnitelmat ennen talvisotaa
- Rautiokoski, Jari: Merivartiolaitoksen asema maanpuolustuksessa 1930 - 1939
- Kaikkonen, Jaakko: Salpalinjan rakentaminen Kaakkois-suomen alueella
- Granqvist, Raoul J.: På gränsen till ett krig : Eliot Elisofon och Life i Finland 1939
Talvisota
- Hänninen, Mikael: Korvikeaseesta legendaksi : konepistoolin käyttöperusteiden kehittyminen Suomessa 1920-luvulta talvisodan päättymiseen
- Saarimaa, Juha: Siilasvuon joukkojen huollon järjestelyt Suomussalmella 1939-1940
- Tähjä, Toni: Tiedustelua ja tuhotöitä. Talvisodan partio- ja agenttitoiminta päämajan tiedusteluosaston Kajaanin ja Petsamon alatoimistojen tiedustelualueilla
- Airio, Pentti: Sallan suunnan taistelut 1939-1940
- Pajunen, Jussi: Suomen ilmavalvonta talvisodassa : toiminta ja kokemukset
- Alm, Olli Juhani: Liperin ratsumiehet talvisodassa
- Saikkonen, Tomi: Henkilötappioiden täydentäminen talvi- ja jatkosodassa
- Pulkkinen, Timo: Missä se raja kulkee? Moskovan rauhansopimuksen rajojen synty ja seuraukset
- Leinonen, Tapani: Rannikkoiskujoukkojen koulutus 1940-1941 : rannikkoiskujoukkojen kehitys talvisodan sotakokemusten perusteella Hangon alueella maaliskuusta 1940 - joulukuuhun 1941
- Tarkka, Markus: Merivoimien varautuminen Neuvostoliiton Hangon tukikohtaa vastaan välirauhan aikana
- Launonen, Virpi H: Vatkulia ja viihdykkeen korviketta. Huolto ja vapaa-ajanvietto Salpalinjan rakennustyömailla IV:n AK:n alueella vuosina 1940-1941
- Rainio, Elina: Isänmaan ehdoilla. Helsingin Sanomien, Maaseudun Tulevaisuuden ja Suomen Sosialidemokraatin näkemys naisen paikasta välirauhan ajan Suomessa
- Tuomi, Riina: Työläisten etujen puolesta yhtenäisyysrintamaa vastaan - Turun metallityöväen ammattiosaston vasemmisto-oppositio välirauhan aikana
- Leppänen, Jarno: Sodan jaloista Nokialle: SOK:n Nokian tehtaat 1940-1960
- Rytkönen, Sisko: "Taas idän hurtta ulvahtaa" : kotimaisten näytelmäelokuvien sotapropaganda ja vaikutus yleisöön vuosina 1939-1944
- Ruokonen, Tommi: Englanti julistaa sodan - Suomalaisen sanomalehdistön asennoituminen Englantiin ennen sodanjulistusta ja sen jälkimainingeissa vuonna 1941
- Rautiainen, Mikko: ”Sisaret tapaavat toisensa” Itä-Karjala ja Suur-Suomi-suunnitelmat neljässä suomalaisessa sanomalehdessä kesäkuusta joulukuuhun 1941
- Tulppala, Jyrki: Suomalaisten tarkka-ampujien toiminta sodassa 1941-1944
- Kallinen, Aaron: The heroic north. The image of Finland and the Continuation War in the texts of Agustín de Foxá
- Sahi, Juha: Salasähkeitä Tokiosta. Suomen Tokion-lähetystön toiminta ja suomalais-japanilaiset suhteet lähetystön perspektiivistä toisen maailmansodan aikana
- Peltomaa, Pilvi: "Otti asian siltä kannalta, että lähti omille teilleen" : 1. divisioonan rintamakarkuruus jatkosodan hyökkäysvaiheessa syksyllä 1941
- Reijo, Anne: Viestitoiminta Viipurinlahden ylimenohyökkäyksessä 1941
- Rautiainen, Riku: Tykistön tulenkäytön kehittyminen VI Armeijakunnan taisteluissa jatkosodan hyökkäysvaiheessa 1941
- Hellström, Sven: Sjuktransporter i norra Finland 1941–1943 : Humanitär hjälp och realpolitik
- Mustonen, Tuomas: Sorokka-suunnitelma : tiedustelutietojen merkitys operaation valmistelussa tammi-maaliskussa 1942
- Kuikka, Joonas: Sananvartijat - Lehdistösensuurin kriisi 1943-1944
- Isohella, Anne-Riitta: Joukkoliikkeestä jalkaväkirykmentiksi. Kuinka Suomi päätti kouluttaa virolaisen joukko-osaston JR 200
- Silovaara, Henri: Panssarivaunujoukkojen koulutus Panssariprikaatissa 1942–1944
- Mäkinen, Petteri: Historian punaiset langat. Isänmaan historia -oppiaine ja sen opetukset jatkosodan armeijan käytössä
- Haimila, Antti-Veikko: Päämajan ja merivoimien suhde rannikolla suoritettujen operaatioiden suunnittelussa ja toimeenpanossa jatkosodassa
- Lehtoväre, Jari: Asevelvollisten koulutus Karjalan kannaksen sotatoimiyhtymissä jatkosodan aikana
- Rönkko, Pirkko: Finska krigsbarn i text och på pressbilder i Sverige och i Finland
- Leskinen, Sanna: Siellä koti, minne viedään. Inkeriläiset ja itäkarjalaiset lapset suomalaisissa yksityisperheissä 1941-1945 Valvontakomissiolle tammikuussa 1945 tehtyjen anomusten mukaan
- Kallatsa, Miika: Suomen Saksalle luovuttamat sotavangit jatkosodan aikana
- Sairila, Tanja:"Hurjapäitä raivottaria" : neuvostoliittolaiset sotavankinaiset Suomen sotavankileireillä vuosina 1941-1944
- Kujansuu, Juha: Kenraalikoppi ja sikalaryssät : jatkosodan politrukki- ja upseerisotavangit
- Kyllönen, Irina: "Pois pula, pois puute". Nuorten rikokset Tampereella jatkosodan aikana toimeentulon näkökulmasta
- Toivonen, Niko: Suomalainen iskuosastotoiminta Karjalan kannaksella jatkosodassa
- Mattila, Mikko: "Jos taistelu konsanaan on luonnollista ja spontaanista, on sitä Suomen taistelu kommunismia vastaan." : Saksan lähetystön sanomalehtiosaston julkaisun välittämä propaganda jatkosodan aikana ja sen soveltaminen opetuskäyttöön
- Kivimäki, Antti: Joukkojen siirtäminen Maaselän kannakselta Karjalankannakselle 1944
- Nissinen, Antti: Prikaatien käyttö kesän 1944 taisteluissa
- Lamppu, Marko: IV Armeijakunnan ilmatorjunnan järjestelyt vetäytymisvaiheen taisteluissa 1944
- Talvitie, Juho: Viipurinlahden taistelu 1944 joint-operaation näkökulmasta tarkasteltuna
- Komulainen, Tuomo: "Hyökkääjät saaneet jalansijaa" Miten ja miksi Uusi Suomi loi saksalaismyönteisyyttä lähtiessään tiedottamaan Normandian maihinnoususta 7.-8.6.1944
- Markkinen, Tuomas: Ilmatoiminnan johtaminen Karjalan kannaksen torjuntataisteluissa kesällä 1944
- Nousiainen, Marko: Sodan ja rauhan rajoilla : identiteettipoliittinen keskustelu suomalaisissa sanomalehdissä jatkosodan päättyessä syksyllä 1944
- Auvinen, Timo: Vihollinen, vastustaja, ystävä - Suomen johtavan sanomalehdistön Neuvostoliittokuva muutoksessa syksyllä 1944
- Granqvist, Raoul J.: Med matkorg och kamera på resa : Eliot Elisofon i krigets Finland 1944
- Enlund, Maria: Eversti Hannuksela sotilasjohtajana jatkosodassa
- Raipala, Liisa: Talvi- ja jatkosota Hämeenkyrössä aikalaiskokijoiden muistamana
- Piiroinen, Tiina Maarit: "Sitä vain sillonnii ellee nujuttiin" Tuupovaaralaisten sotavuodet 1939-1944
- Laitala, Anssi: "Suistamolta Pohjois-Savoon". Sotapoliisi ja ilmasuojelujoukot kuntaa evakuoimassa - Suistamon kunnan evakuoinnit ja väestönsiirrot viime sotien aikana.
- Tuomi-Toljola, Susanna: Aviopuolisoiden välinen suhde talvi- ja jatkosodassa. Suhteen merkitys ja naisten selviytyminen sodan ajan arjessa kotirintamanaisten kerrotuissa muisteluissa
- Hagelstam, Sonja: Trygghet och stabilitet i krigets tid. Relationen mellan sönerna vid fronten och föräldrarna hemma
- Korpi, Tanja ja Helin, Sanna: Eteläpohjalaisten kotirintamanaisten arjesta selviytyminen sota- ja pula-aikana
Jälleenrakennus
- Latvala, Kristiina: Sotasiirtolaisuuden kahdet kasvot. Siirtoväki ja siirtoviranomaiset inkerinsuomalaisten väestönsiirrossa Suomeen 1941-43 ja palautuksessa Neuvostoliittoon 1944-1945
- Tiainen, Outi: Työttömyyttä ja aluekiistoja. Jatkosodan jälkeisen rauhan vaikutukset Värtsilän kuntaan
- Vatanen, Anu E: Siirtoväkitutkimuksen lähdekriittiset haasteet. Siirtoväen asuttaminen Kuusjärven kuntaan ja selvitys siirtoväen huolto-organisaation, rekisteröinnin ja henkikirjoituksen asiakirjalähteistä 1939-1949
- Sampakoski, Tiina: Evakkokarjalaisena Suomessa - Elämänkerrallinen tutkimus evakkokarjalaisista toisen maailmansodan jälkeen
- Palomäki, Antti: Juoksuhaudoista jälleenrakennukseen - Siirtoväen ja rintamamiesten asutus- ja asuntokysymyksen järjestäminen ja sen käänteentekevä vaikutus asuntopolitiikkaan ja kaupunkirakentamiseen
- Ruosteenoja, Lauri: Sotasyylliset vastaan vieraan vallan palvelijat. Johtavien sosiaalidemokraattisten ja kansandemokraattisten sanomalehtien välinen vuosien 1945–1946 kiistely ulkovalloista ja Suomen ulkopolitiikasta
- Mertanen, Tomi: Vahvemman valvonnassa : valtiollisen poliisin toiminta neuvostokansalaisten palauttamiseksi Neuvostoliittoon vuosina 1944-1948
- Vertanen, Anu: Rintamalta Ratakadulle : suomalaiset SS-miehet kommunistisen Valpon kohteina 1945-1948
- Vesikko, Antti: Kansakunnan resonoivat muistot : Olavi Paavolaisen jatkosodan päiväkirja Synkkä yksinpuhelu I-II (1946) kansallisen identiteettiprojektin uudelleenarviona
- Sysiharju, Karoliina: Masennuksen basilleja, tärähtäneitä tosisotamiehiä ja veriin jäänyttä sotaa - mielen järkkyminen jatkosodan suomalaisten rintamamiesten sotakokemuksissa
- Haapalahti, Suvi: Isänmaan isättömät. Sotaorpous osana toisen maailmansodan jälkeistä suomalaista yhteiskuntaa
- Martikainen, Elina: Aseveli Yrjö Silo. Aseveljeyden henki ja käytäntö Tampereella sodan jälkeen
- Peurala, Jussi I: Ystävyystoiminnan olosuhteet ja suhdanteet. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran Pohjois-Karjalan piirijärjestön osastot ja jäsenet 1944-1991
- Saarikoski, Joni: Ampumisilmaukset suomalaisessa sotakirjallisuudessa.
- Tuomaala, Ritva: ”Kyllähän nyt pitäs olla jo semmonen aika, että pääsis niin kö keskustelemhan näistä asioista.” Tutkimus lappilaisten sotavankien, partisaanien uhrien ja huutolaisten elämänkulusta, voimavaroista, terveydestä ja sairauksista
- Tilli, Jouni: Luovutuskeskustelu menneisyyspolitiikkana : Elina Sanan Luovutetut jatkosotaan liittyvän historiapolicyn kritiikkinä
- Kulmala, Johanna: Olinhan siellä minäkin - vai olinko? : miten sotamuistoista syntyy fiktiota
- Kilpijoki, Taina: Salmista Rauman seudulle ja Etelä-Savoon: rajakarjalaisen siirtoväen kielellinen sopeutuminen itä- ja länsimurteiden alueelle
- Ilonen, Anneli: Rajan lapset : identiteettityö Kannaksen evakkojen sukupolvissa
- Nikula, Heidi: Siirtokarjalaisuus 2000-luvulla. Tutkimus karjalaisuuden merkityksestä siirtokarjalaisten kolmannessa polvessa.
- Pyykkönen, Santtu: Karjala yli sukupolvien - Paikkaidentiteetin ylisukupolvinen siirtyminen
- Takkinen, Nina: Takaisin Karjalaan! Muistinpoliittinen näkökulma matkailumainontaan
- Kivistö, Jaakko: Takaisin Karjalaan eli draaman myyttiset sisällöt ja niiden vaikutus
- 233: Lotat kuorivat perunoita Heinjoen Sk:n talon nurkalla. Heinjoki 1939.10.01
- 37486: Vallatulta alueelta on löytynyt perunamaa. Kurkijoki, JR 57 1941.08.14
- 48798: Arvo ja Helmi nostavat talon perunan, kun vanhempi väki on ""valtion töissä"". Kemijärvi 1941.09.15
- 51688: Ryssäläisiä vankeja perunannosto töissä Tjusterbyn kartanon mailla. Siuntio 1941.09.30
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)












