Lehtileikkeiden pinosta

Hesarin kuukausilliitteen 11/11 artikkelia Peruspersu on varmasti luettu monella tavalla. Itse kiinnitin huomiota Suomen historian maisterin työllistymisprosessiin ja alkupuolen omituisuuteen:

Vai olisiko kevyen rupattelun taito sittenkin synnynnäistä? Suomenruotsalaista sukua?
"Sukunimemme oli alun perin Lönnroos. Se muutettiin Terhoksi vuonna 1906 heti nimien suomalaistamisen ensimmäisessä aallossa."
Sampo Terholle ruotsin kielen opiskelu on kuitenkin ollut jo koulupojasta hyvin vastenmielistä.

Mitä ihmettä Unto Hämäläinen on tässä halunnut sanoa? Ruotsinkielinen sukunimi 1900-luvun alussa ei kerro mitään perheen kielitaustasta, mutta silti on pitänyt antaa ymmärtää? En totisesti haluaisi itsestäni nähdä henkilöartikkelia, jossa kirjoitettaisiin:

Vai olisiko kevyen rupattelun taito sittenkin synnynnäistä? Suomenruotsalaista sukua?
"Sukunimemme oli alun perin Forsby. Se muutettiin Kyläkoskeksi vuosisadan vaihteessa, jo ennen vuoden 1906 suurta nimien suomalaistamisen aaltoa."
Kaisa Kyläkoskelle ruotsin kielen opiskelu oli kuitenkin kouluaikoina enimmäkseen vastenmielistä.

Kyseinen nimenvaihtaja esivanhempineen oli Kokemäeltä, joka on historiallisen ajan ollut pysyvän västönsä olasta 100%:sti suomenkielinen.

Hesarissa oli 9.10. juttu hotelli Tornista. Siinä kiinnitti huomioni loppukaneetti, jossa haastateltu Pentti Lehtola oli kommentoinut infolaattaa, jossa mainittiin valvontakomission aika, mutta ei Wehrmachtin vuosia. Joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Postiluukustani tuli Maanmittauslaitoksen asiakaslehti Tietoa maasta 3/2001. Siinä kerrottiin tulossa olevan taustakarttasarja, joka voi aikanaan olla maksutonkin. Samassa lehdessä selostettiin ilmakuvien digitointia, joka on ollut käynnissä vuodesta 2009.

Vihreässä langassa oli 21.10. sarjakuvastrippi Ötzistä, joka pysähtyi tupakkatauolle. Ymmärsinköhän vitsin oikein? Kirjain 1/2011 ingressissään toteaa "Pertti Jarlan mukaan historian kuvaamiseen liittyy aina valtavasti jälkiviisautta. Hauskoja vitsejä menneiden vuosikymmenten hahmoista silti irtoaa."

Yhteishyvässä 11/11 (s. 48-53) sukellettiin Helsingin alla oleviin tunneleihin ja käytiin myös Kansallisarkiston kellareissa. Tarina arkistoon vahingossa lukitusta tutkijasta tämän jutun mukaan tosi. Mistä lisätietoa?

Suomen kuvalehden 34/2011 Hän oli arkeologi Ria Berg, joka kertoi lapsuuudestaan: "Kun muut leikkivät nukeilla, rakensin raunioita tyynyistä."

Kalevalaisten naisten liiton kulttuuri- ja jäsenlehti Pirta 2/2011 sujahti kassiini kirjamessuilla. Siitä löytyi juttu Katri Valan Ilomantsin vuosista, Jaanan Kourin kuvausta Kustavin Lypyrtin kyläkirjan teosta sekä Anna Kortelaisen kolumni, jossa hän kuvaa parhaillaan käynnissä olevan kirjoitustyön arkistolöytöjä. Naiskeittäjät armeijassamme kersantin vakansseissa 1920-luvun alussa.

Sotaisia uutisia huhtikuussa 1714

Tukholma 18.3. (London Gazette 3.4.1714): "We have receiv'd advice from Finland, that the Muscovite Army was advanc'd near Vasa, where we have a Body of Five thousand Men, and as the Enemy is very much superior in Force, we are under great Apprehensions for our Troops in that Province."

Hampuri 10.4. (London Gazette 6.4.1714): "They write from Petersbourg, that the Czar had receiv'd an Express from Prince Galizen, with an Account, that he had attack'd the Swedes near Wasa, and had entirely defeated them after an obstinate Fight, which lasted four Hours. He had taken several Officers Prisoners, and had made himself Master of all their Artillery, together with a considerable number of Colours and Standards. The same Advices add, that the Czar was resolv'd to make the campaign in Person, and Prince Menzikoff was to command under him. His first Attempt would be upon the Isle of Aland, which being once reduced, there was nothing to hinder him from penetrating into the Heart of the Kingdom."

Hannover 10.4. (London Gazette 6.4.1714): "We have receiv'd advice from Petersbourg, that the Muscovite Army under the command of General Galizon, had attack'd the Swedes at Kyro near Wasa, and were twice repuls'd with considerable Loss. But being much superior in number to their Enemies, they brought up fresh Forces, and charg'd them a third time. The Swedes were entirely defeated, and Major-General Arenfeld, their commander, escap'd with great Difficulty, and retired to Carleby, with about Seven hundred Men that remained after this Action."

Berliini 10.4. (London Gazette 10.4.1714): "... from Petersbourg bring an account that the Muscovites have lately defeated a Body of Eight thousand Swedes in Finland, in which Action the latter are said to have lost Five thousand Men."

Hampuri 13.4. 10.4. (London Gazette 10.4.1714): "We are assur'd, that the Czar will give Leave to the Swedish Officers, whom he has taken Prisoners, to return home, provided they will oblige themselves by Oath, not to serve against him or his Allies, during the Course of the present War. They write from Stockholm, that an account was brought there of the Defeat of the Swedish Troops in Finland, which had occasioned a great Consternation among the People, and Orders were given to raise some new Forces for the Defence of that City."

Hannover 27.4. (London Gazette 20.4.1714): "We have receiv'd advice, that Major General Arensfeld had gathered together a Body of Two thousand Men at Carleby in Finland, and having been since reinforc'd by fresh Troops from Sweden, it was thought he might be in a Condition to oppose the Progress of the Muscovite Army, which had suffered very much in the late Action in that Province."

Tukholma 9.4. (London Gazette 24.4.1714): "The Muscovites have undertaken no Design since the defeat of the small Body of Men we had on the Frontiers of Finland; and Advice is come from thence, that Major General Arnfeld hath gather'd together the remains of his Troops at Gammel and Carlebi, in order to hinder the Enemy's Progress into the Country."

Historiaa maisemassa, 4 esimerkkiä

Viimeviikkoisen seminaarin oppeja viime viikonloppuna vapaasti soveltaen...

1. Kirjamessuilla tartuin SLS:n uutuuteen Finska vyer. Olin kiroillut sitä SSS:n kirjastossa, sillä kartassaan on Kokemäen kohdalla täppä, mutta en tajunnut, miten kirjasta löytyi kyseinen kuva. Messujen rentouttavassa tunnelmassa temppu onnistui ja sain eteeni ennennäkemättömän piirroksen Utsigt vid Murstola by 1 1/10 dels mil ifrån Kumo. Sama on saatavilla kuvapankista Finland framställdt i teckningar, josta valitettavasti puuttuu niinkin oleellinen toiminto kuin suoran linkin luominen kohteeseen. Ja toimitustyö on jätetty niin kevyeksi, ettei ollut tarpeen todeta kyseessä enemmän kuin todennäköisesti olevan MErstolan kylän, nykyisessä Harjavallassa? Kuvapankista puuttuu myös piirroksen ajoitustiedot, arghh...

2.
Lauantaina ratikasta hypätessä hihkuin seuralaiselleni: "Kato, tossa seinässä on vanhoja valokuvia!" Niin oli, ja tekstiäkin. Helsingin kaupunginmuseo oli tehnyt infoseinän nykyisen rumiluksen paikalla sijainneesta komeudesta. Loistava idea!

3. Viikonlopun luin, rauhalliseen tahtiin, Amerikasta saapunutta Wendy McCluren kirjaa The Wilder Life. McClure oli aikuisiällä ihastunut uudelleen Pieni talo preerialla -kirjoihin ja lähtenyt tutustumaan niiden taustaan. Hän matkustaa tapahtumapaikoille ja ehtii miettiä monenlaista. Kuten sitä, miksi kirjoissa asiat esitettiin osin totuudenvastaisesti. Mielenkiintoista luettavaa.

4. Koska oli mahdollisuus ruinata autokyyti, suuntasin sunnuntaina Olof Ångermanin Sjösängiin. Kuvittelin valmistautuneeni hyvin, mutta eipä tälläkään kerralla selvitty ilman harharetkiä. Ja (suunnilleen) paikalle päästyäni tajusin/muistin, että vanhojen karttojen katselu oli jäänyt aika olemattomaksi. Takaisin työpöydän ääreen ja mahdollisesti vielä toiseen kertaan matka länteen. Vaikka omin jaloin. Katumusharjoituksena.

(Pimeää oli, kello 2 iltapäivällä kamerassa meni automaattisalama päälle. Erottuupa tuo "Sjösängintie"-kyltti paremmin kuin meikäläisen pärstä.)

Miten suhtaudutte seuraaviin väittämiin historiallisen kehityksen luonteesta?

Kuten annoin ymmärtää, jatkan Historiatietoisuus Suomessa -tutkimuslomakkeen virtuaalista täyttämistä. Hyppään ensimmäisestä osiosta toiseen, joka on otsikoitu "Kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät" ja selostettu, että "Seuraavissa kysymyksissä Teiltä pyydetään mielipiteitä kehitykseen vaikuttavista asioista maailmassa yleensä ja erikseen liittyen Suomeen. " Ensimmäinen kysymys kuuluu Miten suhtaudutte seuraaviin väittämiin historiallisen kehityksen luonteesta? Pessimistinen perusluonteeni ja käsitenipotukseni pääsi tässä vastaussarjassa hienosti esille.

• Ajoittaisista takapakeista huolimatta, historiallinen kehitys on kaikkialla muutosta kohti parempaa. / Parempaa? Suhteessa mihin, mitattuna millä? Kaikkialla?! Täysin eri mieltä
• Historiallista kehitystä leimaa ennen kaikkea hyvien ja huonojen aikojen vuorottelu. / No jos ensin päätettäisiin, mitä tarkoitetaan "kehityksellä". Täysin eri mieltä
• Historialla on taipumus toistaa itseään. / Jos paloittelee ja tarkastelee sopivasti. Osin samaa mieltä.
• Länsimaisen ajattelun ja demokratian leviäminen merkitsee yleensä muutosta kohti parempaa. / Demokratian ymmärrän, mutta mitä mahtaa olla länsimainen ajattelu? Onko se vallalla Suomessa? Osin samaa mieltä.
• Viimeisen sadan vuoden kehitystä Suomessa voidaan pitää edistyskertomuksena, jossa on edetty kohti parempia aikoja. / Joo, kyllä sitä voidaan pitää sellaisena. Minä en pidä, mutta sitä ei kysytty. Täysin samaa mieltä
• Viimeisen sadan vuoden kehitystä koko maapallolla voidaan pitää edistyskertomuksena, jossa on edetty kohti parempia aikoja. / Missä on ja missä ei. Osin samaa mieltä
  
• Suomalaiset voivat suhtautua luottavaisesti maansa tulevaisuuteen. / Vain jos ovat optimistisia idiootteja. Täysin eri mieltä
• Suomalaiset voivat suhtautua luottavaisesti koko maailman tulevaisuuteen. / Vain jos ovat optimistisia idiootteja ja rajoittavat aikahorisonttinsa kosmologisten muutosten ulottumattomiin. Täysin eri mieltä
  

Yhteys Visbyn kaupunginmuureille?

Poikkesin viime viikolla SSS:n kirjastoon palauttamaan Kimon ruukkia käsittelleen löytöni. Oli aikaa tapettavana, joten uutuuskirjahyllyn silmäilyn lisäksi poikkesin tuoreiden lehtien telineelle. Nappasin käteeni Släkt och hävdin 3/2011 ja totesin sen sisältävän artikkelin otsikolla Släkterna Puke och Fleming - två gotländska adelsätter? Vähän alkoi kiinnostaa, kun molemmat nimet kuuluvat esipolviini.

Kirjoittaja Dick Wase lähtee yhdistämään Puke-sukua minulle tuntemattomaan Scherembeke-sukuentiteettiin. Etunimien sukukäytöllä hän argumentoi esi-isälleni Ragvaldille kolme visbyläistä kauppiasveljeä. Lisäksi Wase näkee todennäköisenä, että näiden äiti on ollut sisar baltialaiselle ritarille Kristiern Scherembeke, joka mainitaan 1267-71. Sisarusten isä ritari Henrik Scherembeke. Vieläpä löytyy Puke-veljeksille mahdollinen isänisä Rag(n)wald, joka on vaikuttanut Visbyssä 1200-1235.

Juuret Visbyssä kelpaisivat minulle hyvin, mutta aika hypoteettiselta vaikuttaa. Fleming-sukua koskien Wase kääntää katseensa myös perinteisen Pommerin sijaan Visbyn muurien sisään. Sieltä kun löytyy Vlaminch-lisänimeä/sukunimeä käyttäneitä ja yhdellä jopa etunimi Claus. Päättely ei minua täysin vakuuta, mutta en minä Pommerin Flemingiäkään aivan tosissani ole ottanut.

Artikkeli on varauksellisia sanoja täynnä. Toivottavasti ne pysyvät lukijoiden mielessä ja mahdollisissa lainauksissa. Epävarmasta tuppaa tulemaan varmaa, mistä ilmiöstä Tiina Miettinen kirjoitti tuoreimmassa Genoksessa. Jonka myöskin SSS:n kirjastossa luin.

Mutta palataan vielä Visbyseen, sillä toista kertaa tuskin saan aasinsiltaa sinne asti. Menneenä kesänä blogin Ketjureaktio kirjoittaja kävi siellä osallistumassa vuoden 1361 taisteluihin. Samasta tarinaa på svenska, videota ja kuvia blogissa Idas Hantverk. Muissakin ruotsalaisissa keskiaikablogeissa oli raportteja, mutta en älynnyt tuolloin ottaa linkkejä talteen ja Google ei nyt löydä. Taistelutapahtuman sivuilla myös tietoa ja kuvia. Alla promovideo.



P. S. Kuulemma tuore Anna Jansonin lastenkirja Ritarien taistelu liikkuu myös Visbyssä ja on erään verkosta löytyneen arvostelun mukaan lähinnä mainos paikallisesta keskiaikaviikosta. Kirja on tulossa minulle kirjastosta, mutta tuskin tulen tämän enempää siitä blogiin kirjoittamaan.

Kerättyä

Kuva Nationaal Archiefin Flickr-kokolemasta.
Viitetietojen mukaan otettu Suomessa 5.7.1967.

Suketus jatkoi tutkimuksia SKS:n kansanrunousarkistossa. Saman paikan palvelusta oli raportoinut A. Metsäpuro ja kirjoittanut blogissaan muutakin mielenkiintoista, eipähän ollut osunut silmiini aiemmin. Telle oli käynyt Kansallisarkistossa:

Tietojen tutkiminen arkistossa on hidasta puuhaa. Ensin pitää opetella säännöt, varata kone, etsiä aineistomappi (yksi kerrallaan), välillä pitää kysellä ehkä henkilökunnalta neuvoa. Vaikka päivät siellä kuluvat nopsaan, ne ovat useimmiten antoisia. Yksi kurssilaisista oli ollut aamusta lähtien arkistossa, ensin opettajan opastuksella ja jatkoi sitten itsenäisesti. Hän oli innoissaan löytämistään tiedoista, joita näytti minulle poislähtiessään.

Mari mietti suhdettaan historiaan ja luki Angel Ganivetin Suomalaiskirjeitä. Jenni hehkutti Anna Kortelaisen Virginietä. Marjo Kaartinen puolestaan Mika Waltarin Johannes Angelosta.

Heli tarpoi läpi Helsingin sivut suuresta adressista ja löysi etsimänsä. Yksityinen hyväntekijä on digitoinut kirjan Suuren lähetystön jäsenistä. Tuohon oikealle klipaisin siitä mummoni isoisän. On kuin peiliin katsoisi.

Aili-mummo kertoi, mitä tapahtui Kauppisen talossa Onkamolla. Kaisa jakoi pikkujutun 115 vuoden takaa. Vesa Linja-aho esitteli varhaisia suomenkielisiä sähköteknisiä tekstejä. Olikohan Enon opetuksissa luonnon asioista (1845) jo jotain sähköstä mukana?

Johanna kertoi erikoisesta kirkonkirjasta Tsekeissä. Jussi T. Hakala mietti lapsuuden muistamista. Reijo Valta kertoi termistä ulosmurtaminen ja jakoi kuvia Kajaanin linnan raunioista: 1/3, 2/3 ja 3/3.

Opo-Asta haastatteli koulunsa historianopettajaa. J Vahe esitteli susihistoriaa. Anu Lahtinen kertoi Tiina Miettisen arkistolöydöstä. (Miksi Sikeborg on tekstissä genealogi eikä sukututkija?)

Ylioppilaslehden kolumnissa reposteltiin (taide)museoiden vieraita. Ruukinmatruuna käsitteli suomalaista geeniperimää.

Blogissa kaikenmaailmanseikkailut taidetaan olla jossain Pohjois-Amerikassa:

Ja vitsit, nyt vasta muistin, ajauduin johonkin ihmekiistelhyyn Suomen ja Amerikan sotahistorioista, hehkutin jotain talvisotaa, voi jeesus, vähän noloa. Keskustelutoveri oli historianopiskelija, niin se ties ihan kauheasti juttua Suomi-Ruotsi-Venäjä-kuvioista, soli hauskaa. Sitä kiinnosti arkeologia ja sit se oli ihan silleen, että joo, eipä siellä teän mestoilla hirveästi ole mithään mielenkiintosta. Eikö oo? Emmie kyllä tiiä, kai sielä on jotain kiviä ja luolia.

Onnistunut vierailu 1500-luvulle

Kirjamessuohjelman selaus tuotti tänäkin vuonna kirjastovarauksia nimikkeistä, jotka olivat jääneet uutuuslistoilla huomaamatta. Yksi näistä oli Paula Moilasen Vallan varjoissa. Se osoittautui jatko-osaksi jo lukemalleni kirjalle Herttuan hovissa, joka oli selkeästi lapsille suunnattu. Sama päähenkilö oli nyt Vallan varjoissa teini-ikäinen, joten hahmotin kirjan lukiessani nuortenkirjaksi. Takakannen mukaan kuitenkin "kohderyhmänä ovat aikuisten lisäksi myös nuoret".

Herttuan hovissa oltiin otsikon mukaisesti Juhana-herttuan Turun hovissa. Kokonaisuus oli tuolloin hieman oppikirjan omainen ja nyt maaseudulla Kaarina Hannuntyttären taloudessa Pirkkalassa ja Kangasalalla oli päästy selkeämmin kerronnallisuuteen. Historian tapahtumat ovat tekstissä kuitenkin selkeänä runkona. Jonkun makuun ehkä liiankin selkeänä.

Kirjailija itse toteaa:

Historiallisten kirjojen kirjoittajan työ on hyvin hidasta, koska tutkittavaa on paljon. Pitää olla tarpeeksi tietoa ennen kuin mielikuvitus lähtee lentoon, ja jokaisessa lauseessa pitää asioiden olla oikein. Työ on kuitenkin niin palkitsevaa, ettei edes kymmenen sentin paksuiset pitäjänhistoriat ole sammuttaneet kirjoittajan innostusta.

Itse en ole suuremmin Kaarina Hannuntyttären kohtaloa miettinyt enkä pystynyt hahmottamaan mitkä kirjan tapahtumat olivat keksittyjä. Eikä se suuremmin haitannut, kun luotin siihen, että suuret linjat olivat kohdallaan. Eli heittäydyin draamaan ja eläydyin pikkupiian näkökulmalla vallanvaihdon sivuvaikutuksiin. Mukana oli myös rakkautta ja rikoskin. Suosittelen luettavaksi kaikenikäisille.

Mutta jos on niin tiukkapipo, ettei kelpaa niin sopii lukea sitten vaikka Johan Jakob Nordströmin Bidrag till den Svenska Samhälls-Författningens Historia: efter de äldre Lagarne till sednare hälften af sjuttonde seklet del 1 (1839) & del 2 (1840). Tuskin se pahemmin vanhentunut on.

Palaten Moilasen kirjaan, tarina kävi Karkussakin, jonka kunniaksi alla maisema Karkusta Suomen kuvalehdestä 19/1894.