Vai olisiko kevyen rupattelun taito sittenkin synnynnäistä? Suomenruotsalaista sukua?Mitä ihmettä Unto Hämäläinen on tässä halunnut sanoa? Ruotsinkielinen sukunimi 1900-luvun alussa ei kerro mitään perheen kielitaustasta, mutta silti on pitänyt antaa ymmärtää? En totisesti haluaisi itsestäni nähdä henkilöartikkelia, jossa kirjoitettaisiin:
"Sukunimemme oli alun perin Lönnroos. Se muutettiin Terhoksi vuonna 1906 heti nimien suomalaistamisen ensimmäisessä aallossa."
Sampo Terholle ruotsin kielen opiskelu on kuitenkin ollut jo koulupojasta hyvin vastenmielistä.
Vai olisiko kevyen rupattelun taito sittenkin synnynnäistä? Suomenruotsalaista sukua?Kyseinen nimenvaihtaja esivanhempineen oli Kokemäeltä, joka on historiallisen ajan ollut pysyvän västönsä olasta 100%:sti suomenkielinen.
"Sukunimemme oli alun perin Forsby. Se muutettiin Kyläkoskeksi vuosisadan vaihteessa, jo ennen vuoden 1906 suurta nimien suomalaistamisen aaltoa."
Kaisa Kyläkoskelle ruotsin kielen opiskelu oli kuitenkin kouluaikoina enimmäkseen vastenmielistä.
Hesarissa oli 9.10. juttu hotelli Tornista. Siinä kiinnitti huomioni loppukaneetti, jossa haastateltu Pentti Lehtola oli kommentoinut infolaattaa, jossa mainittiin valvontakomission aika, mutta ei Wehrmachtin vuosia. Joista en ollut koskaan kuullutkaan.
Postiluukustani tuli Maanmittauslaitoksen asiakaslehti Tietoa maasta 3/2001. Siinä kerrottiin tulossa olevan taustakarttasarja, joka voi aikanaan olla maksutonkin. Samassa lehdessä selostettiin ilmakuvien digitointia, joka on ollut käynnissä vuodesta 2009.
Vihreässä langassa oli 21.10. sarjakuvastrippi Ötzistä, joka pysähtyi tupakkatauolle. Ymmärsinköhän vitsin oikein? Kirjain 1/2011 ingressissään toteaa "Pertti Jarlan mukaan historian kuvaamiseen liittyy aina valtavasti jälkiviisautta. Hauskoja vitsejä menneiden vuosikymmenten hahmoista silti irtoaa."
Yhteishyvässä 11/11 (s. 48-53) sukellettiin Helsingin alla oleviin tunneleihin ja käytiin myös Kansallisarkiston kellareissa. Tarina arkistoon vahingossa lukitusta tutkijasta tämän jutun mukaan tosi. Mistä lisätietoa?
Suomen kuvalehden 34/2011 Hän oli arkeologi Ria Berg, joka kertoi lapsuuudestaan: "Kun muut leikkivät nukeilla, rakensin raunioita tyynyistä."
Kalevalaisten naisten liiton kulttuuri- ja jäsenlehti Pirta 2/2011 sujahti kassiini kirjamessuilla. Siitä löytyi juttu Katri Valan Ilomantsin vuosista, Jaanan Kourin kuvausta Kustavin Lypyrtin kyläkirjan teosta sekä Anna Kortelaisen kolumni, jossa hän kuvaa parhaillaan käynnissä olevan kirjoitustyön arkistolöytöjä. Naiskeittäjät armeijassamme kersantin vakansseissa 1920-luvun alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti