Herttuan hovissa oltiin otsikon mukaisesti Juhana-herttuan Turun hovissa. Kokonaisuus oli tuolloin hieman oppikirjan omainen ja nyt maaseudulla Kaarina Hannuntyttären taloudessa Pirkkalassa ja Kangasalalla oli päästy selkeämmin kerronnallisuuteen. Historian tapahtumat ovat tekstissä kuitenkin selkeänä runkona. Jonkun makuun ehkä liiankin selkeänä.
Kirjailija itse toteaa:
Historiallisten kirjojen kirjoittajan työ on hyvin hidasta, koska tutkittavaa on paljon. Pitää olla tarpeeksi tietoa ennen kuin mielikuvitus lähtee lentoon, ja jokaisessa lauseessa pitää asioiden olla oikein. Työ on kuitenkin niin palkitsevaa, ettei edes kymmenen sentin paksuiset pitäjänhistoriat ole sammuttaneet kirjoittajan innostusta.Itse en ole suuremmin Kaarina Hannuntyttären kohtaloa miettinyt enkä pystynyt hahmottamaan mitkä kirjan tapahtumat olivat keksittyjä. Eikä se suuremmin haitannut, kun luotin siihen, että suuret linjat olivat kohdallaan. Eli heittäydyin draamaan ja eläydyin pikkupiian näkökulmalla vallanvaihdon sivuvaikutuksiin. Mukana oli myös rakkautta ja rikoskin. Suosittelen luettavaksi kaikenikäisille.
Mutta jos on niin tiukkapipo, ettei kelpaa niin sopii lukea sitten vaikka Johan Jakob Nordströmin Bidrag till den Svenska Samhälls-Författningens Historia: efter de äldre Lagarne till sednare hälften af sjuttonde seklet del 1 (1839) & del 2 (1840). Tuskin se pahemmin vanhentunut on.
Palaten Moilasen kirjaan, tarina kävi Karkussakin, jonka kunniaksi alla maisema Karkusta Suomen kuvalehdestä 19/1894.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti