Näytetään tekstit, joissa on tunniste painetut kirkonkuulutukset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste painetut kirkonkuulutukset. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. marraskuuta 2026

Varkauksia ja karkumatkoja

Turkulaiseksi laskettu värvätty sotilas Matts Lilljendahl aloitti Turun linnassa tutkintavankeuden 26.5.1773 varkauksista syytettynä. Hovioikeuden kautta kulkenut käsittely päättyi vasta vuoden 1774 lopussa, jolloin Lilljedahlin tuomiona oli 40 paria raippoja ja 3 vuoden pakkotyövankeus.[1] Viaporista hän karkasi ensimmäisen tilaisuuden tullen, sillä hänet suljettiin jälleen 21.7.1775 Turun linnaan varkaudesta epäiltynä.[2] Elokuun alussa hän pääsi karkaamaan ja Turun lääninkanslia kuulutti häntä tuntomerkkeinä pienikokoisuus, tummat hiukset ja tumma iho.

Karkumatka jäi lyhyeksi ja Matts Lilljendahl oli takaisin Turun linnassa 13.9.1775. Tällä kertaa tutkintovankeus venyi kahteen vuoteen. Vasta lokakuussa 1777 oli selvillä uusi tuomio: 40 paria raippoja ja elinikäinen pakkotyö. Hän lähetettiin Turusta matkaan 13.11.1777.[3] Kuljetuksessa Viaporiin Matts Lilljendahl pääsi pakenemaan Uskelan Salon kylässä, vaikka sekä kätensä että jalkansa olivat raudoissa. Nyt lääninkanslia kuvasi kuulutuksessaan 9.12.1777 hänet 25-vuotiaaksi, lyhytkasvuiseksi, vaaleaihoiseksi ja hiuksensa pitkiksi ja ruskeiksi.

Tällä karkumatkalla Matts Lilljendahl teki uusia rikoksia Huittisissa ja Kokemäellä.[4] Kokemäellä hän oli tammikuun 5. ja 6. päivän välisenä yönä murtautunut pappilaan ja saanut saaliikseen yli 2181 kuparitaalerin arvosta tavaraa. Hän oli myös kirveellään vahingoittanut piikaa Maria Johansdotteria.[5]

Mies saatiin melko nopeasti kiinni ja hän oli jälleen Turun linnassa 29.1.1778. Oikeuskäsittely eteni korkeimpaan oikeuteen, joka joulukuussa 1778 päätti sijoittaa Matts Lilljedahlin loppuelämäkseen pakkotyöhön Karlskronan ankkuripajaan. Vielä helmikuussa 1779 hän oli Turun linnassa.[6]


[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:85 (1773) Bild 211; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:85 (1773) Bild 70; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:85 (1773) Bild 76; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 9; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 13; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 29; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 35; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 56; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 60; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 42; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 46; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 30

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 67; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 74

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 81; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 86; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 93; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 96; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 60; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 180; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 230; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 310; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 950; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1110; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1260; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1410; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1530; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 350; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 420; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 460; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 110; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1610; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1670; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1720; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 60; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 140; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 360 (AID: v567705.b360, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 460

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 7

[5] Nedre justitierevisionen. Högsta domstolen A1A:150 (1778) Bild 10950 / sid 1658

[6] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 7; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 13; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 19; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 25; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 31; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 37; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 45; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 51; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 57; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 64; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 71; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 78; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 6 (AID: v567717.b6, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 13 (AID: v567717.b13, NAD: SE/RA/1340101)

sunnuntai 27. syyskuuta 2026

Kerjäämään lähteneet pojat

Michel Grönholmin vaimo Catharina Lind sairastui pahoin Lappväärtissä keväällä 1775. Hän ei pystynyt huolehtimaan 10-vuotiaasta pojastaan Isak Michelssonista ja tämä lähti äitinsä tietämättä kerjäämään toiseen pojan kanssa. Kun Catharina parantui hän kulki etsimässä poikaa tuloksetta. Lopulta hän syksyllä kääntyi Kokemäellä viranomaisten puoleen ja asiansa esitettiin Turussa 20.12.1775 laaditussa kuulutuksessa.

Kolme vuotta myöhemmin 11.8.1778 laaditussa kuulutuksessa haettiin kahta poikaa. Kalannin pitäjänsuutari Jöran Wellinin 14-vuotias poika Jonathan ja 9-vuotias Mathias olivat jättäneet vanhempansa tammikuussa etsiäkseen ravintoa. Heistä ei ollut saatu sittemmin mitään tietoa.

Tällä tapauksella oli onnellinen (tai siltä vaikuttava) loppu, sillä Kalannin rippikirjassa (1776-81, 276) Mathiaksella on merkintöjä vielä vuonnna 1780. Jonathanille sukututkijat ovat koonneet elämäkertaa, joka päättyi vasta vuonna 1851. 

maanantai 25. toukokuuta 2026

Moneen kertaan karannut Johan Forsman

Noin vuoden 1755 paikkeilla Eurajoella syntyneen Johan Forsmanin perään kuulutettiin ensimmäistä kertaa Turun lääninkansliasta 20.8.1776. Kuulutustekstin mukaan Johan oli nuoresta iästään huolimatta ehtinyt saamaan varkaudesta pakkotyörangaistuksen Viaporissa, josta hän oli karannut kertaalleen, saatu kiinni ja karannut jälleen. Vapaaalla jalalle varsinaisesti päästyään Johan oli liittynyt keväällä (1776?) armeijaan eli tarkemmin sanottuna leskikuningattaren jalkaväkirykmenttiin. Samassa rykmentissä palvellut Peter Sjörose ilmiantoi sitten Johanin Porin maistraatille sopimattomana ja epäilyttävänä henkilönä. Epäilyksiä vahvisti se, että Johanilla oli hallussaan 111 kuparitaaleria pankkiseteleinä, uusi pari hopeisia kenkäsolkia ja uudet mustat kampavillaiset sukat.  

Porissa Johan vangittiin ja lähetettiin Turkuun. Matkalla hän kuitenkin onnistui elokuun 16. ja 17. päivän välisenä yönä karkaamaan Nousiaisten nimismieheltä Carl Otto Oseen. Tuolloin Johanilla oli päällään siniset vaatteet, päässään hattu ja jaloissaan valkoiset villasukat. Toisessa jalassa oli saapas ja toisen hän oli jättänyt jälkeensä. 

Vasta maaliskuussa 1777 Johan Forsman saatiin Turun linnaan. Sieltä häntä kuljetettiin käräjille ja heinäkuussa hän sai Huittisissa hirttotuomion. Jo elokuussa hovioikeus oli käsitellyt asian ja lieventänyt tuomion 40 raippapariin, kolmen sunnuntain kirkkorangaistukseen ja 10 vuoden pakkotyöhön Viaporissa.[1]

Läänin kanslian kuulutuksesta 24.9.1777 selviää, että keskimittainen ja tummahiuksinen Johan Forsman oli kuljetettu Huittisiin kärsimään raipaniskut ja suorittaa kirkonrangaistus. Raippojen jälkeen hän onnistui karkaamaan, vaikka oikeassa jalassaan oli kahle. Huittisista Johan suuntasi etelään ja Vampulan Salmenojan kylässä hän varasti Rauvalan isännän luhdista uuden ja pitkän lammasturkin, parin saappaita, kaksi paria villasukkia ja huopahatun. Hän otti nämä heti käyttöön ja jätti omia vaatteitaan luhtiin. 

Tämä karkureissu oli päättynyt, kun Johan oli jälleen 25.10.1777 Turun linnan tutkintavanki. Karkuaikaisia varkauksiaan piti selvitellä useamman pitäjän käräjillä ja Huittisissa Johan sai kesällä 1778 jälleen hirttotuomion. Hovioikeus lievensi sen samaan tapaan kuin aiemmin, mutta nyt pakkotyö Viaporissa  olisi elinikäinen. Tämä tuomio meni vielä kuninkaan eli oikeusrevision tarkasteltavaksi. Syyskuussa Turussa oltiin valmiita lähettämään Johan Viaporiin ja lokakuussa 1778 hän oli Helsingissä odottamassa lyhyttä merimatkaa. [2]

Lähteet eivät kerro uusista karkumatkoista, ennenkuin Johan Forsman elokuussa 1782 pääsi karkaamaan Viaporista. Jo 21.8.1782 hänet oli saatu kiinni ja suljettu Turun linnaan. Häntä oltiin lähettämässä Viaporiin jo syyskuussa, mutta mahdollisesti karkasi matkalla, sillä hän on jälleen Turun linnassa 22.9-25.10.1782 ennen uutta kuljetusta.[3] Helsingin kruununvankilasssa hänestä ei ole kirjausta, joten on mahdollista ettei Johan päätynyt tässä vaiheessa Viaporiin.

Vuoden 1783 lopussa Johan vangittiin Laitilassa ja vietiin Turun linnaan tutkintavankeuteen, jota jälleen vaadittiin useamman pitäjän käräjillä käyntiin. Kesäkuussa 1784 häntä oltiin vihdoin lähettämässä takaisin Viaporiin, mutta ennen lähtöä Johania kaivattiin käräjille Ahvenanmaalle. Vasta elokuussa 1784 hän lähti Turusta kohti Viaporia.[4]

Viaporiin Johan pääsi perille, sillä sieltä hän jälleen karkasi, ilmeisesti alkusyksystä 1785. Tällä kertaa apuna oli vahdikseen määrätty Leskikuningattaren jalkaväkirykmentin sotilas Johan Wallerström, mikä mainitaan Vaasassa 5.12.1785 kirjoitetussa kuulutuksessa. Turussa 4.10.1785 kirjoitetussa kuulutuksessa mainitaan vain Johan Forsman, jonka epäiltiin suuntaavan Turkuun, sillä siellä oleskeli naisystävänsä Maria Hartelin. Molemmissa teksteissä mainitaan Johanille alias Carl Fredrik Berglund sekä kahleet. Turkulaisten mukaan Johanilla oli karatessaan kahleet molemmissa jaloissaan ja vaasalaisten tiedon mukaan kaularauta ja yksi jalkarauta.

Turussa kirjoitettiin uusi kuulutus 26.11.1785 sekä Wallenströmistä että Johan Forsmanista, jonka nyt tienettiin syntyneet Eurajoen kylässä Panus, millä tarkoitettiin kain Paneliaa. Forsman oli ilmeisesti kertaalleen saatu kiinni, sillä hänen kerrottiin karanneen 19.11.1785 kaularaudan ja yhden jalkaraudan kera. Esitettiin myös epäily, että hän hakeutuisi aiempaan tapaansa kotiseudulleen, jossa hänellä oli sukulaisia ja tuttavia.  

Johan tuotiin Helsingin kruununvankilaan tapaninpäivänä 1785 ja vietiin seuraavana päivänä Viaporiin.[5] Josta hän lähti jälleen karkuteilleen 23.6.1786 yhdessä toisen elinkautisvangin kanssa. Etsintäkuulutusten kanssa ei aikailtu vaan Turussa sellainen kirjoitettiin 7.7.1786 ja Vaasassa 13.7.1786. 

Johanin karkutoveri saatiin kiinni ja Turun linnaan jo 8.7.1786 ja Johan liittyi seuraansa 30.7.1786. Lyhyeksi jääneen vapauden aikana Johan ehti varastaa, joten hän oli muutaman kuukauden tutkintavankeudessa ennen kuin lähetettiin lokakuussa Viaporiin.[6]

Johan pääsi karkaamaan joko kuljetuksesta tai Viaporista, sillä varkaussyytteitä useilla Satakunnan ja Varsinais-Suomen käräjillä oli selvitettävänä, kun hän aloitti tutkintavankeuden Turun linnassa joulukuussa 1788. Hovioikeuden päätös syyskuussa 1789 siirsi pakkotyönsä suorituspaikan Viaporista Karlskronaan. [7] Joulukuussa hän oli edennyt Växjöön kruununvankilaan matkallaan Karskronaan [8]

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1700 (AID: v567705.b1700, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1740 (AID: v567705.b1740, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 90 (AID: v567705.b90, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 150 (AID: v567705.b150, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 210 (AID: v567705.b210, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 270 (AID: v567705.b270, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 400 (AID: v567705.b400, NAD: SE/RA/1340101);

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 450 (AID: v567705.b450, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 490 (AID: v567705.b490, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 4 (AID: v567711.b4, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 10 (AID: v567711.b10, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 16 (AID: v567711.b16, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 22 (AID: v567711.b22, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 28 (AID: v567711.b28, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 35 (AID: v567711.b35, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 43 (AID: v567711.b43, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 49 (AID: v567711.b49, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 55 (AID: v567711.b55, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 156 (AID: v567711.b156, NAD: SE/RA/1340101)

[3]  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:135 (1782) Bild 44 (AID: v567735.b44, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:135 (1782) Bild 47 (AID: v567735.b47, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:135 (1782) Bild 51 (AID: v567735.b51, NAD: SE/RA/1340101)

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:143 (1783) Bild 68 (AID: v567743.b68, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 70 (AID: v567753.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 110 (AID: v567753.b110, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 160 (AID: v567753.b160, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 200 (AID: v567753.b200, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 250 (AID: v567753.b250, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 300 (AID: v567753.b300, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 370 (AID: v567753.b370, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:153 (1784) Bild 420 (AID: v567753.b420, NAD: SE/RA/1340101) 

[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:160 (1785) Bild 1240 (AID: v567760.b1240, NAD: SE/RA/1340101) 

[6] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 680 (AID: v567766.b680, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 730 (AID: v567766.b730, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 610 (AID: v567766.b610, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:166 (1786) Bild 820 (AID: v567766.b820, NAD: SE/RA/1340101)

[7] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:178 (1788) Bild 860 (AID: v567778a.b860, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 300 (AID: v567784.b300, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 340 (AID: v567784.b340, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 410 (AID: v567784.b410, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 470 (AID: v567784.b470, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 550 (AID: v567784.b550, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 630 (AID: v567784.b630, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 710 (AID: v567784.b710, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 760 (AID: v567784.b760, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:184 (1789) Bild 820 (AID: v567784.b820, NAD: SE/RA/1340101)

[8] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:182 (1789) Bild 620 (AID: v567782.b620, NAD: SE/RA/1340101) 

torstai 21. toukokuuta 2026

Rusthollarin poika Hämeenkyröstä

Jos jonkun sanotaan olevan esimerkiksi rusthollarin poika rustholli A:sta, hän ei välttämättä ole rusthollin A poika. Tämän opin Carl Johanssonilta.

Hämeenkyrön Sassin rusthollari Johan Erichsson kuoli vuonna 1749 (Hämeenkyrö RK 1732-46, 1750-62). Isättömäksi jäi muun muassa 7.4.1747 syntynyt poikansa Carl. Hän lähti muuttokirjan kanssa 21.4.1767 Harjun kappeliseurakuntaan, jonne päätyi seuraavana vuonna avioliiton myötä myös isosiskonsa Kerstin (Hämeenkyrö RK 1767-83).

Turun linnaan tuotiin 4.11.1774 tutkintavankeuteen Pirkkalasta rusthollarinpoika Carl Johansson, jota syytettiin väärennyksestä. Hänet vapautettiin kuitenkin maaherran päätöksellä jo joulukuun alussa. [1]

Kuulutuksessa 8.8.1775 etsintäkuulutettiin kahtatoista ihmistä. Vihoviimeisenä heistä on rusthollarin poika Carl Johansson Pirkkalan (Harjun) rusthollista Runsas. Häntä epäiltiin papintodistuksen ja maaherran antaman matkapassin väärentämisestä. 

Kaksi vuotta myöhemmin kuulutuksessa 9.12.1777 kerrottiin, että yöllä 29.-30. lokakuuta Pirkkalan (Harjun) Runsaan rusthollari Johan Ericsonin varastohuoneeseen oli murtauduttu ja sieltä viety vakasta rahaa yhteensä 1800 kuparitaaleria. Tästä varkaudesta epäiltiin ja etsinkuulutettiin Carl Johanssonia Kyrön pitäjästä ja Sassin rusthollista. Todettiin, että hänet oli etsintäkuulutettu jo 8.8.1775, mutta ei edelleenkään saatu kiinni.

Rusthollarin poika Carl Johansson Kyröstä tuotiin 28.3.1778 tutkintavankeuteen Turun linnaan "useista rikoksista" epäiltynä. Hovioikeus vapautti hänet syytteistä lokakuussa 1778.[2]

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 48 (AID: v567690.b48, NAD: SE/RA/1340101) ; Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 32 (AID: v567692.b32, NAD: SE/RA/1340101)
[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 20 (AID: v567711.b20, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 26 (AID: v567711.b26, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 31 (AID: v567711.b31, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 38 (AID: v567711.b38, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 45 (AID: v567711.b45, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 51 (AID: v567711.b51, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 60 (AID: v567711.b60, NAD: SE/RA/1340101);Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 66 (AID: v567711.b66, NAD: SE/RA/1340101);

sunnuntai 17. toukokuuta 2026

Etsintäkuulutus, jolla oli vähäiset vaikutukset

Eeli Granit-Ilmoniemi väittää matrikkelissaan Porin kaupungin porvareita ja kauppiaita 1600-1880 (1931), että kauppias Leonhard Hasselgren syntyi 12.5.1750 Porissa. Syntymänsä on kuitenkin merkitty päivämäärällä 1.12.1750 Helsingin kastelistaan. Isänsä Carl Hasselgren oli tuolloin raatimies. Hänestä on poikkeuksellisen paljon tekstiä Helsingin historiatoimikunnan väestökortistossa, joka väittää, että Leonhard kuoli 12.10.1752. Vastaava kirjaus on Helsingin haudattujen listassa, mutta Liber scholae Helsingforsensis 1691-1865 (1936) kertoo, että 11-vuotias Leonhard aloitti koulunkäynnin vuonna 1762. Hautauskirjaukseen lienee eksynyt väärä etunimi.

Kymmenen vuotta myöhemmin Leonhard oli kauppapalvelija Porissa. Joulukuun 1773 alussa Leonhard iski veitsellään pahan haavan tullikirjuri Palmgreniin Porissa ja karkasi kaupungista. Raastuvanoikeus lähetti tapahtuneesta Turkuun kirjelmän, jonka perusteella lääninkansliassa laadittiin 13.12.1773 etsintäkuulutus. Sen mukaan Leonhard oli lyhyehkö ja vaaleahiuksinen. Hänellä oli lähtiessään päällään ruskeat liivit ja jakku, housut Manchesterin sametista, mustat sukat ja kengät, joissa oli hopeiset soljet.

Leonhardia ei löydy kruununvankiloiden listoista, joten ehkä tekonsa selvitettiin Porissa. Välikohtauksesta ei aiheutunut merkittävää mutkaa elämäänsä. Hän meni kahdesti naimisiin ja eli kauppiaana Porissa toukokuuhun 1808.

lauantai 9. toukokuuta 2026

Voudin ja kirjurin karkumatka ja vankeus

Yrjo Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli tietää kertoa, että Hans Henrik Krookista tuli vuonna 1782 sekä aviomies että Korsholman keskisen kihlakunnan kruununvouti. Jatko ei ollut yhtä positiivista: "erotettu 1788 ja pidätetty vaillingin takia. † Vaasan linnassa 1790-luvun alussa".

Nämä ongelmat eivät pysyneet vain pienen piirin tietona, sillä Vaasan maaherran nimissä kirjoitettiin etsintäkuulutus 27.8.1787 ja  Turun lääninkanslia julkaisi samoin sanoin 17.9.1787 etsintäkuulutuksen luettavaksi pitkin lääniä.

Korsholman kihlakunnan kruununvouti, Vaasan läänissä, Hans Henric Krook, joka yhdessä verokirjurinsa Abraham Häggbladhin kanssa karkasi luvattomasti viime elokuun 23. päivän vastaisena yönä mukanaan huomattava summa äskettäin kerättyjä kruununvaroja, ja heidän on lisäksi myöhemmin todettu olevan vastuussa myös muusta kruunun saatavasta. Kruununvouti Krookin, joka kuulee huonosti, kerrotaan olevan lyhyt ja lihavahko, vaaleahko ja hieman rokonarpinen kasvoiltaan, silmänsä  vaaleansiniset ja hiuksensa ruskeahkot, käyttää useimmiten vaaleansinistä frakkia, mutta koska mukanaan oli muitakin vaatteita, hänen pukeutumistaan ei ole voitu tarkasti määritellä.Verokirjuri Häggbladh taas on keskipituinen ja -vahvuinen, myös rokonarpinen, ja hänellä on siniruskeat silmät, tummat hiukset ja kulmakarvat. Hänellä on ollut yllään harmaa ruotsalainen puku, ellei hän ole matkalla vaihtanut toisia vaatteita. Molemmat osaavat vain ruotsia ja hieman suomea.

Tekstin painattaminen ja luettaminen oli ajan hukkaa, sillä molemmt miehet oli saatu Korsholman linnaan 18.9.1787.[1] 


Jolukuussa 1788 miehet olivat vankilan pisimpään istuneet tutkintovangit ja asiansa oli jo siirretty hovioikeudelle.[2] Vuotta myöhemmin päätökset riippuivat puuttuvan rahan maksamisesta kruunulle.[3] Tukholman viranomaisten määräyksestä Hans Henrik Krook lähetettiin Vaasasta pääkaupunkiin 10.8.1791.[4] änestä ei löydy tämän jälkeen kirjausta Suomen tai Ruotsin vankiloista. Vaasan maaherran kuulutuksesta 12.11.1791 selviää, että Hans Henrik Krook oli äskettäin kuollut.

Korsholman vankilaan jäänyt verokirjuri Abraham Häggblad sai lopulta varsinaiseksi rangaistuksekseen vesi-leipä -vankeuden ja pääsi sen suoritettuaan vapaalle jalalle syyskuussa 1792.[5] 

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:172 (1787) Bild 1310 (AID: v567772.b1310, NAD: SE/RA/1340101)
[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:179 (1788) Bild 1200 (AID: v567779a.b1200, NAD: SE/RA/1340101)
[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:190 (1790) Bild 50 (AID: v567790a.b50, NAD: SE/RA/1340101)
[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:196 (1791) Bild 1090 (AID: v567796a.b1090, NAD: SE/RA/1340101)
[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:203 (1792) Bild 540 (AID: v567803a.b540, NAD: SE/RA/1340101)
 

torstai 7. toukokuuta 2026

Kauvatsalta karannut poika

Pitäjänseppä Kauvatsalla, Eric Mattson Solblad sai ensimmäisen vaimonsa Maria Vilppolan kanssa tyttären Carin 12.9.1771 ja pojan Michel 6.10.1775. Carin kuoli vuonna 1783, Maria-vaimo vuotta myöhemmin ja Michelillä oli äitipuoli jo vuonna 1786. (RK 1781-86, 64)

Michel oli vasta 12-vuotias, kun hänet mainitaan Turun lääninkansliassa 5.1.1788 laaditussa kuulutuksessa. Tekstin mukaan kihlakunnantuomarin pyynnöstä Michel etsintäkuulutettiin. Isä oli pahoinpidellyt pojan ja tämä oli lähtenyt kotoaan ja kotiseudultaan. Ajankohtaa ei mainittu, mutta varmaankin jonkin aikaa oli etsitty, ennen turvautumista viranomaisiin. Ilmeisesti heille oli uskottavasti todistettu pahoinpitely, sillä tavattaessa poika piti toimittaa isän kustannuksella äidinisän eli Kauvatsankylän Filppulan vanhanisännän Michael Ericssonin luo.

Karkumatkasta ei ole jälkeä rippikirjassa, johon Michel on merkitty kaatumatautiseksi ja muuttaneeksi Ulvilaan. (RK 1787-1791, 63) 

P. S. Samantapainen tapaus oli Kadonnut 11-vuotias Anders-poika

tiistai 5. toukokuuta 2026

Majurin elämän erikoinen loppu

Carl Gustaf Aminoffin elämä mahtuu aatelismatrikkelissa pariin riviin: "född 1731-08-10 volontär vid Nylands infanteriregemente 1744. Sergeant vid Nylands infanteriregemente 1747. Adjutant 1753-10-25. Löjtnant 1763-03-19. Kapten 1770-12-20. RSO 1772-09-07. Avsked 1779-12-16. Död ogift 1787-12-17 i Stockholm". Elämänsä upseerina saattoi olla tavanomaista, ainakaan Espoon terveyslähteellä vierailu kesällä 1779 ei ollut erikoista (Inrikes Tidningar 11.11.1779). Vuoden lopulla sanomalehdet kertoivat saapumisestaan Tukholmaan ja erosta armeijasta majurin arvolla (Dagligt Allehanda 14.12.1779; Posttidningar 30.12.1779).  

Vuosikymmenen näkymättömyyden jälkeen Carl Gustaf Aminoff sai julkisuutta, jota hän tuskin kaipasi. Dagligt Allehandan erikoispaksussa numerossa 27.11.1787 oli etusivulla Svean hovioikeuden 7.6.1787 Aminoffille antama tuomio pankkiseteleiden väärentämisestä ja väärennösten käyttämisestä, joka oli tapahtunut joulukuussa 1786. Tuomiota riitti 10 sivulle ja sitä seurasi neljä sivua oikeusrevision pöytäkirjoja päiväyksillä 13.& 20.8.1787 ja lopulta kuninkaan läsnäollessa Drottningholmin linnassa 14.9.1787 pidetyn istunnon pöytäkirja ja kuninkaan lausunto. Tämänkin jälkeen sivuja täyttyi Oikeusrevision pöytäkirjojen otteilla ja kuninkaan läsnäollessa kokoustettiin majurin rikoksesta vielä 19.10.1787, jolloin päivättiin myös kuninkaan päätös. Sen mukaan Aminoff lähetettiin Varbergin linnoitukseen tunnustusvankeuden omaisesti, sillä lopulliseen tuomioon ei ollut aukottomia todisteita. Kuninkaallinen Seraphimer-ritarikunnalle riitti tämäkin ja he riistivät 26.11.1787 Aminoffin ritarin arvon, mikä tuotiin julkisuuteen Dagligt Allehandassa 6.12.1787.

Göteborgin eteläpuolella sijaitsevan Varbergin muurit eivät pidätelleet Aminoffia, joka varkasi vankihuoneen ikkunasta. Etsintäkuulutus laadittiin 12.12.1787 ja Aminoff kuvattiin 56-vuotiaaksi ja keskimittaiseksi. Hiuksensa olivat harmaan, kasvonsa kalpeat ja poskissaan jonkin verran rokonarpia. Paetessaan hänellä oli päällään joko ruusuinen aamutakki tai harmaat vaatteet. Dagligt Allehanda julkaisi kuulutuksen etusivullaan seuraavina päivinä ja se sisällytettiin myös Turun maaherran etsintäkuulutuskoosteeseen 8.1.1788. 

Aatelismatrikkelin tieto Aminoffin kuolemisesta 17.12.1787 perustunee kirjaukseen Katariinan seurakunnassa Södermalmilla. Olisiko pakenemaan pyrkinyt mies tosiaan tullut eteläisestä Ruotsista Tukholmaan, jossa kiinniotto oli todennäköisintä?

tiistai 14. huhtikuuta 2026

Kirkkovarkaudella laajennettu Perniön lukkarin elämäkerta

Kotivuoren ylioppilasmatrikkeli:

kl. 1765 Isak Avolin 8602. * Mynämäessä 7.2.1745. Vht: Mynämäen nimismies Abraham Avolin († 1745) ja Ingrid Höök. Turun katedraalikoulun oppilas 13.2.1756 (in cl. infim., Wirmoëns. 11 ann.) – 17.6.1765 (examen). Ylioppilas Turussa kl. 1765 Avolin Isaac Boreal. _ 497. Boreaalisen osakunnan jäsen 21.6.1765 [1765] d: 21 Junii Isaac Avolin. — Perniön lukkari (1770–73). † 22.3.1773.

Pso: 1772 Anna Charlotta Bergholm tämän 3. avioliitossa.

Jännittävästi Isak Avolin on kuolemansa jälkeen noussut kuolleista, sillä hän ja vaimonsa istuivat tutkintovankeudessa Turun linnassa 14.5.1774 alkaen. Syytettyinä kirkkovarkaudesta. [1]

Kyseisestä kirkkovarkaudesta oli laadittu kuulutus Turun maaherran kansliassa 29.4.1774. Tuomiokapitulin välittämien tietojen mukaan 12.4.1774 vastaisena yönä Perniön kirkkoon oli murtauduttu rikkomalla ikkuna. Sakaristosta oli viety uusi kullatusta hopeasta tehty alttarikannu, joka painoi 130 luotia, pienempi ja vanhanaikaiseksi nähty hopeakalkki, joka oli kullattu sisältä ja päältä, sekä siihen kuulunut pateeni, joka sekin oli kauttaaltaan kullattu. Lisäksi varkaat olivat työkaluillaan murtautuneet raudoitettuun arkkuun, josta he olivat saaneet saaliikseen seteleitä ja rahoja.

Käräjillä kaikki kolme katsottiin syyllisiksi, mutta piian nähtiin vain auttaneen rikoksessa. Isak tuomittiin hirtettäväksi ja vaimonsa saamaan 30 piiskaparia. Tuomio alistettiin hovioikeudelle, joten he palasivat Turun linnaan. Syyskuussa hovioikeus alensi Isakin tuomioksi 40 paria ruoskia ja neljän vuoden linnoitustyön. Hän päätti anoa armoa kuninkaalta. Vaimonsa ja piikansa saivat hovioikeudelta vankeutta vedellä ja leivällä, mihin he tyytyivät ja pääsivät vapaaksi 17. lokakuuta. Saman kuun lopussa Isak karkasi Turun linnasta.[2]

Hänet saatiin takaisin vankeuteen lähes vuotta myöhemmin 7.9.1775. Hovioikeus teki päätöksensä vasta kesän 1777 alussa ja 3.7.1777 Isak Avolin lähti Turun linnasta saadakseen raipat Perniössä ja aloittaakseen linnoitustyön Viaporissa.[3] Jo 17.7.1777 hän oli Helsingissä odottamassa kuljetusta linnoitussaarille.[4]

Vuoden pakkotyön jälkeen Isak sai elokuun 1778 alussa mahdollisuuden karata. Tavoittamisekseen laadittiin Turussakin 26.8.1778 kuulutus. Vapaana olo jäi lyhyeksi, sillä 15.10.1778 Isak oli Helsingin vankilassa ja seuraavana päivänä hänet vietiin Viaporiin.[5] 

Joskus tämän jälkeen Isak Avolin arvatenkin kuoli. 

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 25 (AID: v567690.b25, NAD: SE/RA/1340101); 

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 31 (AID: v567690.b31, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 36 (AID: v567690.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 57 (AID: v567690.b57, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 61 (AID: v567690.b61, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 42 (AID: v567690.b42, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 43 (AID: v567690.b43, NAD: SE/RA/1340101)

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 80 (AID: v567692.b80, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 86 (AID: v567692.b86, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 92 (AID: v567692.b92, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 96 (AID: v567692.b96, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 60 (AID: v567698.b60, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 170 (AID: v567698.b170, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 230 (AID: v567698.b230, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 280 (AID: v567698.b280, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 930 (AID: v567698.b930, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1100 (AID: v567698.b1100, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1250 (AID: v567698.b1250, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1400 (AID: v567698.b1400, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1520 (AID: v567698.b1520, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 340 (AID: v567698.b340, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 410 (AID: v567698.b410, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 450 (AID: v567698.b450, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 100 (AID: v567698.b100, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1600 (AID: v567705.b1600, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1660 (AID: v567705.b1660, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 1720 (AID: v567705.b1720, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 60 (AID: v567705.b60, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 130 (AID: v567705.b130, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 190 (AID: v567705.b190, NAD: SE/RA/1340101)

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 850 (AID: v567705.b850, NAD: SE/RA/1340101)

[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 156 (AID: v567711.b156, NAD: SE/RA/1340101)

perjantai 10. huhtikuuta 2026

Kadonnut 11-vuotias Anders-poika

 


Kalannin rippikirjan 1776-1781 sivulla 105 sotilas Erik Eriksson Frimodigin Anders-pojan yli on vedetty viiva, mutta hänelle ei ole merkitty kuolinpäivää.

Erik Frimodig (s. 20.1.1732) perusti perheen Andersin äidin Maria Mattsdotterin (s. 23.8.1732) kanssa helmikuussa 1752. Lapsia syntyi, mutta ei erityisen tiheään tahtiin ja muutamat kuolivat nuorina. Marian kuollessa  20.12.1774 lapsista oli elossa vain tytär Maria (s. 18.11.1756) ja Anders (s. 10.10.1765). Sotilastorpan ylläpitoon tarvittiin naisvoimaa, joten vuoden 1776 henkikirjoitukseen mennessä Erik oli solminut uuden avioliiton Anna Mattsdotterin kanssa (Kalanti RK 1749-1757, 115; 1758–1763, 129;  1764-69, 99; 1770-1775, 105; 1776-1781, 105; KA 7690:49)

Ensimmäisen avioliiton vähälapsisuutta selittää ainakin se, että Erik Frimodig oli viisi vuotta Pommerin sodassa, jossa hän jäi vuonna 1760 sotavangiksi kahdeksi vuodeksi, kunnes puhui itsensä vapaaksi. Rauhankin aikana sotilaalta vaadittiin toisinaan kotoa lähtöä. Turussa Erik osallistui August Ehrensvärdin johtamaan katselmukseen vuonna 1768 Turussa, jossa pidettiin myös kesäkuun 1775 katselmus. (*)  Turun läänin rykmentin miehistöä käytettiin myös Viaporin linnoitustöissä ja tällainen komennus osui Erikille ainakin kerran.

Palattuaan kotiinsa Kalannin Halolan kylään Erik sai kuulla, että 11-vuotias poikansa oli kadonnut marraskuun alussa 1776. Poika oli edelleen hukassa seuraavana kesänä, jolloin lääninkansliassa tehtiin hänestä virallinen kuulutus. Lähtiessään päällään oli raidallinen naisten jakku, vanha raidallinen verkaliivi, vanha lammasturkki, jaloissaan harmaat villasukat ja puukengät sekä päässään vanha punainen villalangast tehty myssy.  

(*) Generalmönsterrullor - Åbo läns regemente 1013 (1761-1768) Bild 2050 / sid 200 (AID: v997847.b2050.s200, NAD: SE/KrA/0023);  Generalmönsterrullor - Åbo läns regemente 1014 (1775-1778) Bild 2100 / sid 205 (AID: v997848.b2100.s205, NAD: SE/KrA/0023)


keskiviikko 8. huhtikuuta 2026

Suurvaras Michel Kellberg

Lääninkanslioiden painettuja kuulutuksia läpikäydessä huomasin Michel Kellbergin esiintyvän useammassa ja kun ArkivDigitalin vankirekisteristäkin löytyi miehestä tietoa ja FamilySearch tarttui todennäköisiin rippikirjoihin, niin pienehköön elämänkertaan oli ainekset koossa.

Porin rippikirjoissa (1751-58, 13; 1759-64, 3, 317) esiintyy renki Michel Kellberg, joka oli syntynyt 14.8.1737. Hän oli reservin sotilas poikansa syntyessä 4.2.1755 ja mennessään 25.6.1757 naimisiin Elisabeth Vinbergin kanssa. Vuonna 1764 hän oli tiilenlyöjä, jolla oli vaimo Lisa Jacobsdotter (s. 12.8.1725) ja tytär Maja Lisa (s. 23.1.1763), joka oli syntynyt Vähä-Rauman kylässä kaupungin ulkopuolella.

Vuotta myöhemmin eli syyskuussa 1765 alkaen porilainen renki Michel Kellberg oli Turun linnan vankilassa odottamassa hovioikeuden päätöstä varkaustuomiostaan, mutta lähti linnasta jo ennen lokakuuta [1]. 

Todennäköisesti sama mies oli hantlankari/sotilas/entinen sotilas Michel Kellberg Kalannista/Porista, joka tuli useista varkaudesta syytettynä Turun linnaan heinäkuussa 1770. Vielä lokakuussa kierros kihlakunnan käräjillä oli kesken ja esimerkiksi marraskuussa Michel Kellberg vietiin Euran käräjille. [2]

Aivan joulukuun 1770 viime päivinä Michel Kjellberg karkasi. Tammikuun alussa kirjoitetussa kuulutuksessa häntä kutsutaan tykistön hantlaakariksi eli käsityöläiseksi sotilaaksi, (kiitos kommentoijille). Hänen sanotaan olevan 40-vuotias, mikä ei sovi erityisen hyvin Porin kirkonkirjojen tietoihin, mutta etsintäkuulutuksien ikätiedot eivät ole erityisen tarkkoja. Kuulutuksessa häntä kuvattiin pienikokoiseksi ja hiuksiaan tummanruskeiksi. Päällään oli harmaa sarkatakki, vanhat nahkahousut, valkoiset villasukat ja kengät, joissa ei ollut solkia. 

Helmikuun 25. päivä 1771 Michel Kellberg oli takaisin Turun linnassa. Kihlakunnan käräjien perusteella hovioikeus määräsi hänelle heinäkuussa 1771 rangaistukseksi 40 paria raippoja ja elinikäisen työvankeuden Viaporissa. Tuomio kannatti lähettää kuninkaan armon toivossa Tukholmaan ja Michel istui joulukuuhun 1772 asti Turun linnassa odottamassa vastausta. Se vahvisti hovioikeuden päätöksen, joten seuraavaksi Michel Kellberg siirrettiin Viaporiin.[3]

Sieltä Michel Kellberg pakeni vuoden 1774 alkupuolella.Huhtikuun lopulla painetusta kuulutuksessa häntä kuvataan jälleen lyhytkasvuiseksi, mutta hiusten väri on tällä kertaa musta. Kasvojaan kuvataan sanalla trinlagd, johon pitää keskelle lisätä d, jotta selviää, että tarkoitetaan pyöreää tai kuunkaltaista.  Elokuussa uusitussa kuulutuksessa kasvojaan kutsuttiin sanoilla "trindt och witlagdt" eli pyöreähköt ja vaaleat. Hiuksiaan kuvattiin jälleen ruskeiksi, mutta yllättävästi hänestä oli tullut keskimittainen. 

Lokakuun kuulutuksessa on poikkeuksellisen paljon toimintaa ja yksityiskohtia, jotka viittaavat siihen, että karannut Michel oli sama mies kuin Porin kirkonkirjoissa. Hän oli syyskuun 1. päivänä varastanut kalaa, leipää ja luotipyssyn Noormarkun Poosjärven rannalta ja seuraavana päivänä hänet havaittiin yhdessä toisen linnoitusvangin kanssa Sallmuksen torpassa. Torpan isäntä Johan Luwen kehuskeli pitkin Noormarkkua, että Michel Kellberg oli luvannut iskeä ulvilalaisen Kihlholmin talon varastorakennukseen. Näin kävikin 2. ja 3. päivän välisenä yönä. Ovi murrettiin ja kahden arkun lukot rikottiin. Talonpoika Mats Matssonin omaisuudesta lähti mukaansa 672 kupari taaleria pankkiseteleinä, riikintaaleri kovana rahana, 120 taaleria välikokoisina kolikoina, 174 taaleria pikkukolikoina, kupariplootuja, kaksi hopeista kuppia ja erilaista vaatetavaraa.

Aiemmissa kuulutuksissa kuvatut Michel Kellbergin vaatteet olivat jääneet varaston lattialle, joten epäilyn kohde oli selvä. Omaa asiaansa selvittänyt Matts Mattsson sai Johan Luwenin pojan ilmiantajaksi. Tämä näytti puskan, jonka juurelta löytyi pieni osa varastetuista rahoista. Ilmeisesti pojalta saatiin myös kuulla, että Sallmuksen torpassa oli kypsennetty varastettua lihaa. 

Näiden varkauksien käsittely päästiin aloittamaan vasta kun Michel Kellberg oli saatu kiinni. Hänet suljettiin jälleen Turun linnaan 17.1.1775 ja tuomioiden tultua viimeisteltyä lähetettiin kohti Viaporia huhtikuussa 1776.[4]

[1] (Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:48 (1765) Bild 530 (AID: v567648.b530, NAD: SE/RA/1340101))

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2350 (AID: v567671.b2350, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2370 (AID: v567671.b2370, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2400 (AID: v567671.b2400, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:71 (1770) Bild 2400 (AID: v567671.b2400, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 65 (AID: v567677.b65, NAD: SE/RA/1340101); 

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 209 (AID: v567677.b209, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 215 (AID: v567677.b215, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 222 (AID: v567677.b222, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 235 (AID: v567677.b235, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 241 (AID: v567677.b241, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 247 (AID: v567677.b247, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 70 (AID: v567677.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 76 (AID: v567677.b76, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 80 (AID: v567677.b80, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 85 (AID: v567677.b85, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 49 (AID: v567681.b49, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 104 (AID: v567681.b104, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 128 (AID: v567681.b128, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 146 (AID: v567681.b146, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 169 (AID: v567681.b169, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 247 (AID: v567681.b247, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 249 (AID: v567681.b249, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 253 (AID: v567681.b253, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:81 (1772) Bild 260 (AID: v567681.b260, NAD: SE/RA/1340101)

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 39 (AID: v567692.b39, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 43 (AID: v567692.b43, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 49 (AID: v567692.b49, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 55 (AID: v567692.b55, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 58 (AID: v567692.b58, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 62 (AID: v567692.b62, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 65 (AID: v567692.b65, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 73 (AID: v567692.b73, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 79 (AID: v567692.b79, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 85 (AID: v567692.b85, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 91 (AID: v567692.b91, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 95 (AID: v567692.b95, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 50 (AID: v567698.b50, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 230 (AID: v567698.b230, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 280 (AID: v567698.b280, NAD: SE/RA/1340101)

lauantai 4. huhtikuuta 2026

Yksi marraskuinen yö 1777, kuusi karannutta vankia (3/3)

Viides marraskuussa 1777 Turun linnasta karannut mies oli Nils Fahlsteen. Häntä Turun lääninkanslia oli kuuluttanut jo 29.7.1776 Rauman maistraatin 22.7. lähettämän kirjelmän perusteella. 

Heinäkuun 14. päivää edeltäneenä yönä porvari Eric Mandelin oli murtovarkaudessa menettänyt rahaa ja muuta omaisuutta. Osa saaliista oli jäljitetty, mutta vielä oli kadoksissa 12 ja 9 taalerin pankkisetelit, 209 taaleria (hopea?)rahana ja 60 kuparitaaleria sekä käytössä hieman kulunut naisen silkkinen kaulahuivi, jossa oli valkoisia ja punaisia damaskonruusuja sinisellä pohjalla, vastaava huivi, jossa oli vaaleanruskeita ruusuja mustalla pohjalla, vastaava huivi, jossa oli keltaisia ruusuja ruskealla pohjalla, kaksi uutta paria miehen mustia silkkisukkia, kaksi mustaa miehen kaulaliinaa, kampavillasta kudottuja miesten sukkapareja, joista yhdessä oli sini-valkoisia ruutuja, toisessa sinistä ja valkoista sekaisin ja kolmannet vaalean harmaat, kolme jossain määrin käytettyä puuvillamyssyä,  ja niin edelleen.

Varkauksista epäiltiin Eurajoen Irjanteen ruodun reservisotilas Henric Bergeliniä sekä kahta tuntematonta miestä, jotka kuitenkin osattiin nimetä. Fahlsteenin tiedettin olevan kirjansitojan kisälli ja Bergströmin räätälin kisälli. Molemmat olivat kotoisin Tukholmasta.

Kun Raumalla vangittu Nils Fahlsteen tuotiin Turun linnaan elokuussa 1776 varkaudesta syytettynä, on melko varmaa, että kyseessä on kuulutettu mies. Varsinkin kun kanssaan on Henric Bergelin. Miehet lähtivät linnasta 21.11.1776 juttunsa käsittelyyn, eivätkä ihan heti palanneet.[1] Jotain syystä Turun lääninkanslian etsintäkuulutuksessa 23.11.1776 mainitaan vain Nils Fahlsteen ja karkaamisensa vankikuljetuksesta jo menomatkalla.

Muutaman kuukauden kuluttua Nils Fahlsteen saatiin kiinni Huittisissa ja hän oli takaisin Turun linnassa 16.3.1777.[2] Hänen piti osallistua oikeudenkäyntiin Raumalla 29.8.1777, mutta onnistui jälleen menomatkalla pakenemaan. Samalla pääsivät vapauteen kolme vankia, joita oltiin kuljettamassa Tukholmaan, kuten lääninkanslian kuulutuksessa 1.9.1777 kerrottiin. Yksi näistä kolmesta oli myös yksi kuudesta marraskuussa karanneista. Kyseinen punahiuksinen ja vain ruotsia osannut Petter Lundgreen oli jonkun Viaporin rykmentin vapaaehtoinen rekryytti, kun hänet vangittiin varkaudesta epäiltynä 12.9.1777. Yhteiskarkauksen jälkeen hänet saatiin jo 25.11.1777 takaisin Turun linnaan, josta hänet maaliskuussa 1778 lähetettiin takaisin rykmenttiinsä.[4]  Toukokuusta alkaen hän oli Helsingin kruununvankilassa, josta hän toisen vapaaehtoisen kanssa karkasi heinäkuun 11. ja 12. päivän väisenä yönä.[5] Hänet vangittiin viimeistään 3.11.1779 ja siirrettiin joulukuussa kahden vuoden pakkotyöhön Viaporissa [6]

Nils Fahlsteen saatiin Turun linnaan 1.11.1777 eli vain kaksi viikkoa ennen kuin hän jälleen karkasi, edellä esiteltyjen viiden muun miehen kanssa. Etsintäkuulutuksen jälkeen hänestä ei ole löytynyt tietoja. Todennäköisesti hän on palannut Ruotsin puolelle, jossa tapahtumat Suomessa on voitu helpommin peittää.
 

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1430 (AID: v567698.b1430, NAD: SE/RA/1340101) syyskuu 1776 Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1560 (AID: v567698.b1560, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 370 (AID: v567698.b370, NAD: SE/RA/1340101); 

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 80 (AID: v567705.b80, NAD: SE/RA/1340101);  heinäkuu 1777 Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 210 (AID: v567705.b210, NAD: SE/RA/1340101) 

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 330 (AID: v567705.b330, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 430 (AID: v567705.b430, NAD: SE/RA/1340101) ); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 490 (AID: v567705.b490, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 5 (AID: v567711.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 11 (AID: v567711.b11, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 17 (AID: v567711.b17, NAD: SE/RA/1340101)

[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 120 (AID: v567711.b120, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 128 (AID: v567711.b128, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 135 (AID: v567711.b135, NAD: SE/RA/1340101);

[6] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 140 (AID: v567717.b140, NAD: SE/RA/1340101)

[7] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 450 (AID: v567705.b450, NAD: SE/RA/1340101)

perjantai 3. huhtikuuta 2026

Yksi marraskuinen yö 1777, kuusi karannutta vankia (2/3)

Kuudesta vankikarkurista Turun lääninkansliassa 15.11.1777 kirjoitetussa kuulutuksessa kuvataan Johan Bergströmin ja Anders Jacobssonin jälkeen turkulainen sotilas Anders Stenberg, joka oli vangittu varkaudesta 17.10.1777 aivan kuten seuraavana listalla oleva Turun kaupungin profossi Matts Strömbeck.[1] Karkaamisen yhteydessä Anders Stenbergiä kuvataan pitkäksi ja laihaksi. Hiuksensa olivat mustat ja sidotut eli pitkät. Hänellä oli päällään ruskea päällystakki, harmaa jakku ja pyöreä musta lampaannahkainen myssy. Matts Strömbeck oli varreltaan lyhyempi ja mustahiuksinen. Päällään oli vanha kangastakki, vanhat nahkahousut, vanhat kengät ja vanha villalangasta neulottu myssy.

Anders Stenberg saatiin takaisin vankilaan jo 26.11.1777 ja Matts Strömbeck 5.12.1777. He saivat lopullisen tuomionsa vasta syyskuussa 1780, jolloin heidät vietiin Turun linnasta saamaan hovioikeuden määräämät raipaniskut.[2] Molemmat saivat myös passituksen Viaporiin. Anders Stenberg vietiin Helsingistä Viaporiin 28.9.1780. Myrskyisän sään Matts Strömbeck odotti vuoroaan vielä kuun lopussa, mutta jo 2.10.1780 tuuli oli suotuisa matkantekoon.[3] (Turun tutkintavankien listoissa esiintyy pari vuotta myöhemmin varkaudesta syytetty sotilas Anders Stenberg, mutta hän on tittelin ja paikkakunnan perusteella ilmeisesti eri mies.) 



[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 390 (AID: v567705.b390, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 440 (AID: v567705.b440, NAD: SE/RA/1340101) )

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 500 (AID: v567705.b500, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 5 (AID: v567711.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 11 (AID: v567711.b11, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 17 (AID: v567711.b17, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 23 (AID: v567711.b23, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 29 (AID: v567711.b29, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 36 (AID: v567711.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 44 (AID: v567711.b44, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 50 (AID: v567711.b50, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 56 (AID: v567711.b56, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 63 (AID: v567711.b63, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 70 (AID: v567711.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 77 (AID: v567711.b77, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 5 (AID: v567717.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 12 (AID: v567717.b12, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 19 (AID: v567717.b19, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 25 (AID: v567717.b25, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 31 (AID: v567717.b31, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 36 (AID: v567717.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 40 (AID: v567717.b40, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 44 (AID: v567717.b44, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 48 (AID: v567717.b48, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 52 (AID: v567717.b52, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 56 (AID: v567717.b56, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 61 (AID: v567717.b61, NAD: SE/RA/1340101); 1780 Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 5 (AID: v567722.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 13 (AID: v567722.b13, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 20 (AID: v567722.b20, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 28 (AID: v567722.b28, NAD: SE/RA/1340101); elokuu 1780 Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 34 (AID: v567722.b34, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 40 (AID: v567722.b40, NAD: SE/RA/1340101);  

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 115 (AID: v567722.b115, NAD: SE/RA/1340101); 2.10.1780 Viaporiin Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 122 (AID: v567722.b122, NAD: SE/RA/1340101)

torstai 2. huhtikuuta 2026

Yksi marraskuinen yö 1777, kuusi karannutta vankia (1/3)

Marraskuun 14. ja 15. päivän välisenä yönä 1777 Turun linnasta karkasi läpi muurin (medelst utbrytning genom muren på Fånga-huset) ja kahleet jaloissaan kuusi miestä, joita vastaan nostetut syytökset varkauksista ja muista vakavista rikoksista eivät olleet loppuunkäsiteltykä. Jo 15. päivä heistä kirjoitettiin lääninkansliassa kuulutus. 

Siinä kuvattiin ensimmäisenä entinen salpietarikeittämön renki Johan Bergström, joka oli ehtinyt edellisinä vuosina tulla viranomaisille tutuksi. Vielä marraskuussa 1774, kun vaimonsa synnytti pojan Carl Friedric Turussa Johan oli kasteluettelossa salpietarikeittämön renki eikä entinen sellainen, mutta hänet oli 2.5.1774 vangittu varkauksista epäiltynä yhdessä tykistön miehen Jabob Messlingin kanssa. Messlingin asiat tulivat selväksi aiemmin, mutta Johaniin kohdistui ensimmäisen hovioikeuden päätöksen jälkeen uusia syytteitä. Hän istui heinäkuuhun 1775, jolloin hän oli Turun vankilan seniori. Vankilasta hänet lähetettiin saamaan raipparangaistus, jonka jälkeen Johan oli vapaa mies.[1]

Kunnes hänet vangittiin taas varkaudesta epäiltynä 21.12.1775. Tällä kertaa todennäköinen rikoskumppaninsa oli reservin pursimies Anders Jacobsson, joka kaksi vuotta myöhemmin oli yksi kuudesta karkulaisesta. Anders oli vapautunut raippojen kera Turun linnasta syyskuussa 1775, jossa hän oli istunut kesäkuusta 1775 syytettynä varkaudesta.[2] Miehet ovat siis voineet tutustua edellisen vankeutensa aikana. Tällä kertaa he saivat odottamisesta tarpeekseen tai pakenivat toiskertalaiselle annettavaa pahempaa rangaistusta ja karkasivat linnasta. Johan Bergström lähti 13.10.1776 ja Anders Jacobsson 17.10.1776.[3] 

Viiveestä johtuen lääninkanslia kuulutti 16.10.1776 vain Johan Bergströmiä.  Hän oli lähtenyt liikkeelle kahleet jaloissaan keskellä päivää, neljän ja viiden välillä. Anders Jacobsson oli mukana 21.10.1776 päivätyssä etsintäkuulutuksessa. Yksi tuntomerkeistään oli, että hän puhui ainoastaan suomea.

Johan ilmeisesti löysi vaimonsa, sillä tämä synnytti 25.7.1777 pojan Jacob. Perhesuhteet tekivät miehen paikantamisesta helpompaa, mutta molemmat miehet suljettiin uudelleen Turun linnaan vasta 17.10.1777 eli olivat ilmeisesti vuoden karkulaisina. He onnistuivat jälleen karkaamaan 15.11.1777, kuten alussa kerrottiin.[4] Johan Bergström oli kuvauksen mukaan keskimittainen, kasvonsa pyöreähköt ja hiuksensa mustat. Vankilassa päällään oli ollut sininen jakku, vaaleansiniset kangashousut, päässään näädänkäpälistä tehty turkismyssy ja /tai vanha huopainen yömyssy sekä jaloissaan kankaiset säärystimet sekä kengät. Anders Jacobsson oli pieni, laiha ja pitkänenäinen. Vankilavarustuksensa koostui sisäturkista, jonka päällinen oli harmaa, vanha ja rikki, nahka housuista sekä saappaista.

Tällä kertaa pakoilu epäonnistui ja Johan sekä Anders olivat takaisin vankilassa 13.12.1777. Kolme päivää aiemmin linnaan oli suljettu Johan Bergströmin vaimo Lena Henriksdotter ja perheen neljä lasta. Helmikuussa 1779 lasten määrä vankilistassa pienenee kolmeen ja huhtikuussa 1780 heitä ei enää mainita. Aikuisista Johan ja Anders vapautuivat elokuussa 1780 raipparangaistuksen kautta.[5] Koko vankilan pisimpään istunut tutkintavanki Bergströmin vaimo Lena Henriksdotter sai 25 paria piiskaa ennen kuin vapautui marraskuussa 1780. [6]

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 24 (AID: v567690.b24, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 30 (AID: v567690.b30, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 35 (AID: v567690.b35, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 56 (AID: v567690.b56, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 60 (AID: v567690.b60, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 42 (AID: v567690.b42, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:90 (1774) Bild 46 (AID: v567690.b46, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 30 (AID: v567692.b30, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 36 (AID: v567692.b36, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 47 (AID: v567692.b47, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 53 (AID: v567692.b53, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 61 (AID: v567692.b61, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 65 (AID: v567692.b65, NAD: SE/RA/1340101); 

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 63 (AID: v567692.b63, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 66 (AID: v567692.b66, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 74 (AID: v567692.b74, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:92 (1775) Bild 80 (AID: v567692.b80, NAD: SE/RA/1340101); 

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 70 (AID: v567698.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 190 (AID: v567698.b190, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 290 (AID: v567698.b290, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 940 (AID: v567698.b940, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 970 (AID: v567698.b970, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1130 (AID: v567698.b1130, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 1270 (AID: v567698.b1270, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:98 (1776) Bild 360 (AID: v567698.b360, NAD: SE/RA/1340101)  

[4] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 380 (AID: v567705.b380, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 430 (AID: v567705.b430, NAD: SE/RA/1340101);

[5] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:105 (1777) Bild 510 (AID: v567705.b510, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 6 (AID: v567711.b6, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 12 (AID: v567711.b12, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 18 (AID: v567711.b18, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 24 (AID: v567711.b24, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 29 (AID: v567711.b29, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 36 (AID: v567711.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 44 (AID: v567711.b44, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 50 (AID: v567711.b50, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 56 (AID: v567711.b56, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 63 (AID: v567711.b63, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 70 (AID: v567711.b70, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:111 (1778) Bild 77 (AID: v567711.b77, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 5 (AID: v567717.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 12 (AID: v567717.b12, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 19 (AID: v567717.b19, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 25 (AID: v567717.b25, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 31 (AID: v567717.b31, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 36 (AID: v567717.b36, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 41 (AID: v567717.b41, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 45 (AID: v567717.b45, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 49 (AID: v567717.b49, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 53 (AID: v567717.b53, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 57 (AID: v567717.b57, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:117 (1779) Bild 62 (AID: v567717.b62, NAD: SE/RA/1340101);  Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 5 (AID: v567722.b5, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 13 (AID: v567722.b13, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 21 (AID: v567722.b21, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 29 (AID: v567722.b29, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 35 (AID: v567722.b35, NAD: SE/RA/1340101)

[6] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 40 (AID: v567722.b40, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 46 (AID: v567722.b46, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:122 (1780) Bild 52 (AID: v567722.b52, NAD: SE/RA/1340101)


lauantai 28. maaliskuuta 2026

Kauppapalvelija, joka kaappasi markkinalastin

 


Pitäjänräätäli Petter Qwarnströmin perheen kirjaukset Sääksmäen rippikirjassa (1770-76, 30) eivät ole niin selviä kuin voisi toivoa, mutta luettavissa on se, että räätäli itse kuoli vuonna 1776 ja vuonna 1754 syntynyt poikansa Johan oli lähtenyt Sääksmäen ulkopuolelle.

Johan Qwarnström päätyi Turkuun ja pääsi vuonna 1772 Anders Dammertin kauppapojaksi. Alkuvuodesta 1775 häneen luotettiin niin paljon että Lohjalla 19.3.1775 pidettyjen markkinoiden jälkeen hän sai kuljetettavakseen myymättä jäänyttä tavaraa useiden tuhansien kuparitaalerien arvosta. Tavarat eivät päätyneet Turkuun vaan Dammert joutui niitä etsimään ja löysi tyhjennetyn kistunsa Janakkalasta. Dammertin hevosesta ja Johan Qwarnströmistä ei löytynyt jälkiä, joten Turun lääninkansliassa kirjoitettiin etsintäkuulutus 17.5.1775.

Kuulutuksen mukaan Johan Qwarnström oli lyhyenpuoleinen, ruskeahiuksinen, ruskeaihoinen ja rokonarpinen. Kuljetuksen lähtiessä Lohjalta päällään oli lammasturkki, jossa oli sininen päällyskangas ja koristeelliset messinkinapit (siis sisäturkki?), musta lampaannahasta tehty hattu ja saappaat. Näiden alla Johanilla oli päällään sininen kangasjakku, jonka napit oli tehty kamelinlangasta uusi sininen kangasliivi ja messinkinappiset housut. Asu kertoo menestyksestä, jota oli auttanut se, että Johan osasi puhua sekä ruotsia että suomea sekä osasi kirjoittaa ja laskea. 

Johan oli kateissa vielä vuoden lopussa ja lääninkansliassa kirjoitettiin uusi kuulutus 23.11.1776. Nyt tiedettiin isänsä nimi ja kylän tarkkuudella lapsuudenkotinsa. Etsinnän tueksi Dammert tarjosi 300 taalerin palkkiota. Säilyneet tutkintavankilistat eivät kuitenkaan todista sen puolesta, että Johan olisi saatu kiinni ja lain eteen.

Johanin Geni-profiilissa todetaan hieman epäröiden: "Lienee yhdistetty saman kaverin profiilit, ainakin suvussa jatkuva ammatti ja syntymäaika suunnilleen täsmää." Sama tai toinen Johan Qwarnström oli löytynyt Pyhtään pitäjänräätälinä. Kyseisessä asemassa hän oli jo 8.11.1782 mennessään naimisiin Pyhtäällä. (Pyhtää RK 1779-84, 185; 1789-97, 82)

perjantai 20. maaliskuuta 2026

Lisäväriä joroislaisen reservimiehen elämään

Genissä on suhteellisen täydellinen profiili miehelle nimeltä Eerik Yrjönpoika Huupponen (s. 1725). Hän oli syntynyt ja kasvanut Talollisen poikana Joroisten Viholanniemellä (RK 1725-32, 21; 1745-51, 55). Vuonna 1743 hän suunnitteli avioliittoa Anna Grabben kanssa ja huhtikuusta 1751 alkaen pariskunnan lapsia vietiin kasteelle Häyrilästä (RK 1754-1761, 18; 1762-73, 6). Kastemerkinnät jatkuivat vuoteen 1761 ja niissä Eerikiä kutsutaan reservimieheksi. Vuoteen 1774 mennessä Eerik on merkkejä jättämättä hävinnyt Joroisista, jossa vaimonsa ja tyttärensä asuivat Lahnalahdella (RK 1774-1783, 119). 

Kirjauksia on jäänyt toisaalle. Alkuvuodesta 1766 Eerik odotti Hämeen linnan vankilassa Turun hovioikeuden päätöstä murtovarkaustuomiostaan.[1] Kesällä 1771 hän oli Loviisan kruununvankilassa tutkintavankeudessa Juvan käräjillä käsiteltävän varkauden takia. Jo 5.8.1771 Turun hovioikeus vahvisti tuomiokseen 30 paria raippoja, 3 vuotta pakkotyötä ja kolmena sunnuntaina kirkkorangaistuksen. Hän ehti karata 26.9.1771 ennen siirtoa pakkotyöhön, mutta otettiin pian kiinni.[2]

Joulukuun 6. 1774 Eerikiä syytettiin varkaudesta Rantasalmen käräjillä ja koska asiasta ei tullut kerralla valmista hänet tuotiin 13.12.1774 tutkintovangiksi Loviisaan Kymen ja Savon läänin kruununvankilaan, jossa hän oli vielä kesällä 1775.[3] 

Lokakuun 1775 alkuun mennessä hän oli päässyt karkuun. Yleisen kuulutuksen mukaan hän oli 40-vuotias, kun todellisuudessa hän oli 46-vuotias. Ulkonäöltään hänen sanottiin olevan pitkänpuoleinen, laiha ja kasvoistaan tummanpuoleinen. Hiuksensa ja kulmakarvansa olivat tummanruskeita. Viimeksi nähtynä hänellä oli päällään sarkaiset liivi ja housut sekä päässään "nuorimyssy" (snörmössa). Vähemmän yllättävästi Eerik osasi tiettävästi puhua ainoastaan suomea. [4]

[1] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:52 (1766) Bild 2530 (AID: v567652.b2530, NAD: SE/RA/1340101); 

[2] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 200 (AID: v567677.b200, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:77 (1771) Bild 46 (AID: v567677.b46, NAD: SE/RA/1340101); 

[3] Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:93 (1775) Bild 570 (AID: v567693.b570, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:93 (1775) Bild 610 (AID: v567693.b610, NAD: SE/RA/1340101); Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:93 (1775) Bild 670 (AID: v567693.b670, NAD: SE/RA/1340101)

[4] Uppå wederbörlig anmälan : warda följande förrymde personer ... allmänneligen efterlyste ..Turun ja Porin lääni. Lääninkanslia 16.10.1775

tiistai 24. helmikuuta 2026

Kaupunkirenkien sukunimet ja tekoälyn mahdollisuudet

Käydessäni lääninkanslioiden Kansalliskirjaston digitoimia kuulutuksia etsin tutkimusintressien ohella sopivaa esiinnostettavaa blogiin. Näkökulmastani harmittavan usein etsintäkuulutettavat ihmiset eivät ole yhdistettävissä muihin lähteisiin, joilla syntyisi jotain kirjoitettavaa eli lisäarvoa. 

Esimerkiksi toiveeni heräsivät, kun Raumalta etsintäkuulutettiin kahta renkiä Thomas Jacobsson Falck & Matts Lundgreen, jotka olivat lähteneet karkuun heille määrättyä raipparangaistusta. Kokeilin nimiä FamilySearchin hakuun ja tuoreessa muistissa olleeseen tutkintavankien hakuun, mutta lupaavia tuloksia ei tullut esiin.

Poikkeuksellisesti kuulutuksessa oli yksityiskohtainen maininta siitä, missä ja milloin miehet oli tuomittu: Rauman raastuvanoikeudessa 29.1.1774. Kiitos Kansallisarkiston digitointien renovoitu pöytäkirja oli helppo saada esiin. Käsialojen lukutaitoni ei ole koskaan ollut hyvä ja harjoituksen puutteessa ruostunut, mutta huomasin, että kirjurille miehet olivat Thomas Jacobsson ja Matts Johansson eikä sukunimiä näkynyt missään.

Varmistuakseni, ettei kyseessä joku muu juttu, jossa sattui olemaan samat etunimet pyöräytin digikuvat Kansallisarkiston tarjoamassa käsialantunnistusdemossa, joka tuotti niistä lähes selkeää tekstiä. Mutta kun olin siirtynyt avustettuun moodiin, ympäristöä ajattelematta työnsin koko rimpsun sellaisenaan Geminiin promptilla: Summarize the following case in English.

Vaikka en kertonut mistä oli kyse tekoäly tunnisti tekstin raastuvanoikeuden pöytäkirjaksi. Se pystyi myös erittelemään toimijat sekä sanomansa ja tekemänsä.

Yhteenvedosta huomasin, että Mattsin isäntä mainittiin nimeltä. Tarkastin kirjoitusasun alkuperäisistä kuvista (oli oikein) ja siirryin Rauman rippikirjaan 1772-1777. Porvari Johan Melanderin sivulla (11) ei näy Matts-renkiä eli lisätietoa miehistä ei löytynyt tätäkään kautta.

Etsintäkuulutuksessa mainittiin miesten synnyinpaikat - Urjala ja Piikkiö - sekä summittaiset iät, mutta näiden hyödyntäminen olisi työläs tie. Ja kuten tästä tekstistä kävi ilmi, pidän helppoudesta.

lauantai 4. lokakuuta 2025

Lainsuojatomaksi julistettu Matts Tikkanen

Pyhäjoen haudattujen lista ei alla mitään selitystä 31-vuotiaan nimismies Johan Elfvingin kuolemalle 6.12.1781. Siihen liittyvä rikos paljastuu Vaasassa 27.12.1783 päivätystä lääninhallinnon kuulutuksesta. Kuulutuksessa ei etsitty murhaajansa vaan kerrottiin, että Vaasan hovioikeus oli päätöksellään 14.11.1781 julistanut talonpoika Matts Olofsson Ticka Kiuruveden kappelista ja Iisalmen pitäjästä lainsuojattomaksi Elfvingin tappajana.  

Päivämäärän avulla tapaus löytyy hovioikeuden pöytäkirjasta (*). Siitä selviää, että Matts iski Johan Elvingiä päähän ja tämä oli kuolinsyynsä. Mattsin syyllisyys oli siis selvää ja suurin osa pöytäkirjan tekstistä käsittelee hakemistaan. 

Kiuruvedellä on runsaasti Tikkasia, mutta ilmeisesti kyseessä oli vuonna 1757 syntynyt Matts, joka oli lautamiesisänsä taloudessa vielä henkikirjassa 1778, mutta ei enää vuonna 1783. (**)

(*) KA. Vaasan hovioikeuden arkisto - Ca:8 Rikosasiain pöytäkirjat 1783-1783, 321v-326

(**) KA. Savon ylisen kihlakunnan henkikirjoittajan (Savon ja Karjalan lääni) arkisto - Bba:1 Iisalmen henkikirjat 1779-1785, 71, 89

maanantai 22. syyskuuta 2025

Mitä rippikirja ei kerro, esimerkki vuodelta 1799

Kangasalan Tarpilan Alasen isäntäväki vaikuttaa 1700-luvun lopun rippikirjoissa hyvin tavanomaiselta. Vielä 1780-luvun alussa isäntänä oli Michel Thomasson (s. 21.11.1731) ja hänen kuoltuaan toukokuussa 1784 paikkansa otti poikansa Thomas Michaelis (s. 23.6.1769). Thomasin häitä Maria Henriksdotterin kanssa vietettiin 16.5.1785 ja esikoispoika Thomas syntyi kuukautta myöhemmin, 24.6.1785. (Kangasala RK 1779-1783, 238; 1784-1790, 239)

Ensimmäinen varsinainen erikoisuus on ahtaaseen tilaan kirjoitettu merkintä, jonka tulkitsen (nipin napin) ilmiannoksi jostain. (Kangasala RK 1792-98, 227)


Edellisessä rippikirjassa talossa asunut nimismies Christian Roth on seuraavassa kirjassa isäntänä. Thomas on ennen ylivetämistä merkitty entiseksi talolliseksi ja vaimonsa leskeksi. (Kangasala RK 1798-1809, 287). Genissä on tulkittu kuolinvuodekseen 1801, mutta vastaavaa kirjausta ei ole Kangasalan haudatuissa.

Aivan muualta eli Turun lääninkansliassa 8.7.1799 päivätystä kuulutuksesta selviää, että Thomas oli tuomittu Pirkkalan, Vesilahden, Ruoveden ja Messukylän käräjillä toista kertaa murtovarkaudesta saamaan 40 paria raippoja, istumaan kahtena sunnuntaina häpeärangaisusta kirkossa ja lopuksi kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön Viaporin linnoituksille. Thomas kuitenkin onnistui karkaamaan Pöytyällä 12.6.1799 kun häntä kuljetettiin Turun linnan vankilaan. Etsintäkuulutuksen kuvauksen mukaan hän oli mustahiuksinen, muodoltaan pitkä ja kaita sekä lähtöön lähtiessään pukeutunut lyhyeen siniseen jakkuun ja samasta kankaasta tehtyihin liiveihin ja housuihin. Jaloissaan oli valkeat villasukat ja saappaat, päässään musta hattu.

Turun linnan vankilistojen selaus paljastaa, että Thomas oli tuotu linnaan 7.8.1799 Pirkkalan nimismiehen lähettämänä. Hän lähti takaisin kotiseudulleen 28.8.1799 saadakseen raipparangaistuksensa. Tämän jälkeen hänet olisi lähetetty kai Viaporiin, mutta koska Thomasta epäiltiin vielä käsittelemättömästä murtovaraudesta, hänet lähetettiin odottamaan käräjiä Turkuun. Hän saapui linnaan 22.9.1799 ja lähti takaisin 21.10.1799. Käräjäkäsittelyn jälkeen Thomas lähetettiin Turun sijaan Hämeenlinnaan. (*)

Uutta tapausta käsiteltiin Kangasalan käräjillä 7.11.1799 ja asia siirrettiin käsiteltäväksi 14.12. Thomas saapui Hämeen linnaan 10.11.1799, lähetettiin käräjille 11.12.1799, joilta hän palasi vankilaan 17.12.1799. Tuomio oli annettu, mutta alistettu hovioikeudelle.  Sen päätös saatiin 12.2.1800, mutta selvää lähtökirjausta en löydä. (**) 


(*) Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 810 (AID: v567861.b810, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 930 (AID: v567861.b930, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 1000 (AID: v567861.b1000, NAD: SE/RA/1340101)
(**) Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 2840 (AID: v567861.b2840, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:261 (1799) Bild 2970 (AID: v567861.b2970, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:269 (1800) Bild 1210 (AID: v567868.b1210, NAD: SE/RA/1340101)
Justitiekanslern -1974, Huvudarkivet EIIIcc:269 (1800) Bild 1320 (AID: v567868.b1320, NAD: SE/RA/1340101)

perjantai 5. syyskuuta 2025

Salomon ja hukattu vaimo

Salomon syntyi Loimaan Mellilässä 26.7.1768 rakuuna Henrik Mellbergin ja vaimonsa Maria Eriksdotterin perheeseen. Aikuiselämänsä aloitettuaan hän oli saman kylän Kyröläisen talon renkinä vuoteen 1788 ja seuraavat pari vuotta Hirvikosken kylässä kappalaisen isännöimässä Kiskossa. Siellä palveli myös Maria Andersdotter (s. 1760), josta tuli Salomonin vaimo (Loimaa RK 1781-85, 57; 1786-61). 

Mutta ainoastaan Salomon merkittiin vuosina 1791-92 Hirvikosken Knuutilaan. Vuonna 1793 molemmat olivat käyneet samalla ehtoollisella Kesärlän Köönikästä. Samoin seuraavana vuonna Alastaron Mälläisten Sakesta. Tämän jälkeen Salomon kävi yksinään ehtoollisella vuosina 1797-98 Tammiaisten Rekolasta, josta käsin hän haki 1798 muuttokirjan Vampulaan.(Loimaa RK 1786-91; 1792-97; Alastaro RK 1793-99)

Selitys yksin liikkumiselle ei löydy haudattujen luettelosta vaan Turun ja Porin lääninkansliassa 24.4.1799 kirjoitetusta kuulutuksesta. Monien muiden aiheiden ohella kerrottiin, että Loimaan käräjillä 19.10.1799 oli käsitelty Loimaan kylän Rekolassa asuneen renki Salomon Henricssonin hakemusta avioerosta vaimostaan. Tämä Maria Johansdotter oli omavaltaisesti hylännyt miehensä, jolla ei ollut tietoa hänen olinpaikastaan. Niinpä Mariaa oli nyt vuosi ja yö aikaa ilmoittautua, jos hän halusi avioliittoa jatkaa. 

Vampulassa Salomonia odotti jo kihlattu morsian Walborg Johansdotter, joka synnytti Ester-tyttären 8.3.1801 ennen kuin avioliittoa päästiin solmimaan.(Vampula RK 1795-1801, 110; 1805-1810, 90) Häät vietettiin, joten joko Maria oli kuollut tunnistamattomana vainajana, ei kuullut kuulutusta tai oli haluton jatkamaan avioliittoa Salomonin kanssa.